Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.

Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.

Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.

On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.

Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.

Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.

Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.

Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.

Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.

Minulle sektion jälkeen osastolle päästyäni lykättiin vauva kainaloon ja jäin siihen yksin. Minulla ei ollut hyvä asento eikä ollut vauvallakaan, makasin liikkumatta ja pelkäsin, että vauva tippu sängystä. Ei puhettakaan, että olisin uskaltanut ummistaa silmiäni. Selällään on myös hankala imettää, joten sekin jäi tekemättä.

Ja mikset soittanut apua kun sitä tarvitsit?

Miten hitossa minä siihen soittonappiin olisin ylettänyt, kun vauva oli kaunalossa ja soittokello roikkui sillä puolen sänkyä ulottumattomissa?

Yleensä kyllä hoitaja katsoo, että se nappi on saavutettavissa ja tässä tapauksessa sinun itsesi olisi pitänyt tajuta pyytää se nappi siirtämään ulottuvillesi. Ilmeisesti kuitenkin sekä vauvasi että sinä selvisitte hengissä .

Mistä tulee taito, ja ensisijaisesti tarve vähätellä toisen kokemusta. Hoitaja ei pitänyt huolta siitä, että soittonappi on käden ulottuvilla. Äiti jätetiin makaamaan hionoon asentoon vauva kainalossa. Sektioäidin. Mikä tässä asiassa on sinulle niin kestämätöntä, että yrität selittää tilanteen ikävyyden pois? Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään. Pieleenhän tuo on mennyt, kaikkien osalta. Mut hei, hengissä sentään!! Maailman parasta joitoa siis!

Siis mitä ihmettä? Jätettiin makaamaan huonoon asentoon? Ei sektion jälkeen olla käänneltävä potilas. On varmasti ollut ikävä kokemus joo, mutta onhan tuo nyt aika uusavutonta suoraan sanottuna, jos ei osaa kylkeä kääntää tai lastaan siirtää ilman apua.

-eri

Onko sinulle tehty sektio?

Kuuluu sulle jotenkin? Sektio ei estä millään tavalla kääntymistä.

Kyllä se nyt vaan estää. Ekan vuorokauden aikana on katetri ja kipupumppu plus tietenkin se tuore tikattu haava joka vuotaa. Siinä ei kyllä mitään ylimääräisiä liikkeitä tehdä. Mitään vauvaa painavampaa ei saa nostaa kuukauteen.

Ei estä. Katetri ei estä liikkumista. Sektion jälkeen on heti liikuttava, noustava istumaan ja kääntyiltävä sängyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on synnytysväkivalta? Kysyn tosissani. Neljä lasta olen synnyttänyt ilokaasun ja hengitystekniikan avulla eikä minua ole kukaan pahoinpidellyt. Tiedän olevani onnekas. Mutta synnytysväkivalta? Huhhuh, onpa sanavalinta.

Niin kun sinä olet se kätiön unelma jolla onnistuu kaikki. Ei tarvitse mitenkään hoitaa. Synnytysväkivalta on huutamista, henkistä väkivaltaa, lääkitsemättä jättämistä, toimenpiteitä tehdään ilman puudutusta, aiheutaan tahallista vahinkoa toisen keholle tarkoituksena "opettaa" synnyttäjää koska tämän kuulukin kärsiä. 

Höpö höpöö taaskin. miksii pitäisi puuduttaa aluetta, jolla ei muutenkaan ole tuntoa? Tee rikosilmoitus, mikäli hoitotoimenpiteillä on aiheutettu sinulle tahallisesti vahinkoa. Taidat olla joko trolli tai sekopää.

Siis väitätkö tosissasi, ettei naisen välilihan alueella ole tuntoa! Voi jestas miten pihalla olet. Ihan voin kokemuksesta kertoa, että episiotomian leikkaaminen tuntuu, repeäminen tuntuu ja tietysti se ompeleminen ilman puudutetta voi sattua ihan hirveästi.

Höpöhöpö. Esikoisen syntyessä episiotomia leikattiin ja tikattiin ilman puudutusta ja mitään ei tuntunut. Toinen synnytys oli syöksysynnytys ja repesin sieltä täältä ja edelleenkään kasaan tikkailu on tuntunut missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain tässä maassa on vialla kun terve työkykyinen nainen voi jättää työnsä ja heittäytyä yhteiskunnan elätiksi. Kun synnärillä ei palveltu kuin prinsessaa ja kaikki mennyt mielen mukaan. Selkäkipu aamulla tai "traumat" ei ole mikään syy heittäytyä työttömäksi. Sen jälkeen kun on kuluttanut kymmeniä tuhansia verorahoja synnytysosastolla.

Myös epiduraalin jossa on aina vaaransa antaminen synnytyksen joka on luonnollinen tapahtuma vuoksi pitäisi lopettaa. Kohdunkaulan puudutusta voidaan tarjota turvallisempana menetelmänä.Synnytysosasto ei myöskään kuulu olla mikään 5 tähden hotelli vaan kasvattaa naista arkeen lapsen kanssa. Kaiken huippu ovat nämä naiset jotka eivät viitsisi edes imettää lastaan. Vaikka lapsen immuunipuolustuksen kehityksen kannalta se olisi tärkeää.

Ei ole työkyvytön, pyörittää omaa bisnestä. Iltasanomien juttu tuo mukavasti mainosta bisnekselle. Googleta nimellä.

Ensin haukutaan siitä, että jäänyt yhteiskunnan elätiksi. Mutta kun ei olekaan, haukutaan siitä. Tässä tämä nainen ei voi muuta kuin hävitä. Hän on epäonnistunut, koska hänellä on huonot kokemukset synnytyksestä (tai siis kertoo niistä, hiljaa pitäisi kärsiä, salaa ja piilossa) ja huono, koska on ratkaissut työasiansa siten, ettei ole työttömänä yhteiskunnan elätettävänä. Mut hei, on sentään nainen. Kaiken p*skan on ansainnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju taas täynnä katkeria mahoja, miehiä ja huippuluomusynnyttäjiä, joiden mielestä synnytys ei ole suoritus eikä mikään. Ei se satu eikä mitään traumoja voi tulla kuin vaan heikoille. Kärsikää prkle!

Kukaan ei väitä etteikö synnytys sattuisi ja olisi raju mutta luonnollinen tapahtuma, Aika moni täällä vaan kuvittelee, että se on jotenkin mystisesti kätilön vika. Tai että kunhan vaan saa epiduriaalin niin homma käy mitään tuntematta ja komplikaatioitta. Varmaan monille on kova paikka huomata ettei synnytyksessä luonnolle voi mitään ja että se etenee omalla laillaan vaikka synnyttäjä olisi kuinka kontrollifriikki tahansa.

Kyllä se pikkuisen tekee itselle pahaa mieltä, jos kätilö käskee olemaan hiljempaa ja sanoo, että ei se noin kovasti voi sattua. Synnyttäjän ei kuuluisi pyydellä kätilöltä anteeksi synnytyksen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Minusta isoin vaiva tuossa on hermokipu. Sen kanssa on aivan kamala elää.

Kipu voi lyödä läpi vaikka on 5 eri mekanismeilla toimivaa kipulääkettä päällekkäin per päivä. On todella vaikeahoitoinen vaiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole jäänyt traumoja. Hyvin ovat sujuneet synnytykset. Olen synnyttänyt 16v.sitten. Onkohan niin,että nykyään ei sitten äideistä pidetäkään enää niin hyvää huolta?

Se tai sitten osalla äitejä on epärealistiset odotukset siitä, mitä synnytyksessä tapahtuu.

Avaa vähän, että mitä ovat nämä epärealistiset odotukset?

Että synnytys sujuu kivasti pinkin hattaran päällä plumps vaan. Ei satu yhtään, verta ja pskaa ei tule, komplikaatioita ja odottamattomia tilanteita ei tule. Kuvitellaan että itsellä on kontrolli tapahtumista. Ei ole . Keho ja luonto ottaa kontrollin ja hoitohenkilökunta tekee parhaansa reagoiden kuhunkin tilanteeseen.

En ole ikinä kuullut kenelläkään olevan tuollaisia odotuksia. Oliko todellisuus kova pudotus?

Itse olin varautunut kipuun ja epämukavaan oloon ja odotuksiin nähden synnytykseni ovat sujuneet helposti. Kuvittelin synnytysten olevan rankempia. Kun tätä ketjua lukee niin monilla näyttää olleen väärä kuva synnytyksen helppoudesta ja miten kaikki sujuu ja tästä todellisuuteen putoamisesta saamme lukea kun naiset kilvan uhriutuu.

Ei luoja, kun voit olla pimeä! Kyllä varmasti JOKAINEN varautuu kipuun, mutta se miten kukin sen kokee tositilanteessa on toinen juttu. Sinun kuvitelmat ja kokemukset on sinun ja toisen ihmisen kuvitelmat ja kokemukset ovat sen toisen. Kiva, että sinulle sattui helppo synnytys, kaikilla ei todellakaan näin ole.

Tai sitten vaan osa porukasta on täysin hysteeristä eikä kestä pienintäkään kipua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on synnytysväkivalta? Kysyn tosissani. Neljä lasta olen synnyttänyt ilokaasun ja hengitystekniikan avulla eikä minua ole kukaan pahoinpidellyt. Tiedän olevani onnekas. Mutta synnytysväkivalta? Huhhuh, onpa sanavalinta.

Niin kun sinä olet se kätiön unelma jolla onnistuu kaikki. Ei tarvitse mitenkään hoitaa. Synnytysväkivalta on huutamista, henkistä väkivaltaa, lääkitsemättä jättämistä, toimenpiteitä tehdään ilman puudutusta, aiheutaan tahallista vahinkoa toisen keholle tarkoituksena "opettaa" synnyttäjää koska tämän kuulukin kärsiä. 

Höpö höpöö taaskin. miksii pitäisi puuduttaa aluetta, jolla ei muutenkaan ole tuntoa? Tee rikosilmoitus, mikäli hoitotoimenpiteillä on aiheutettu sinulle tahallisesti vahinkoa. Taidat olla joko trolli tai sekopää.

Siis väitätkö tosissasi, ettei naisen välilihan alueella ole tuntoa! Voi jestas miten pihalla olet. Ihan voin kokemuksesta kertoa, että episiotomian leikkaaminen tuntuu, repeäminen tuntuu ja tietysti se ompeleminen ilman puudutetta voi sattua ihan hirveästi.

Höpöhöpö. Esikoisen syntyessä episiotomia leikattiin ja tikattiin ilman puudutusta ja mitään ei tuntunut. Toinen synnytys oli syöksysynnytys ja repesin sieltä täältä ja edelleenkään kasaan tikkailu on tuntunut missään.

Sinulla on sitten joku hermovaurio. Onko se ollut aina vai oletko saanut sen jonkun trauman seurauksena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju taas täynnä katkeria mahoja, miehiä ja huippuluomusynnyttäjiä, joiden mielestä synnytys ei ole suoritus eikä mikään. Ei se satu eikä mitään traumoja voi tulla kuin vaan heikoille. Kärsikää prkle!

Kukaan ei väitä etteikö synnytys sattuisi ja olisi raju mutta luonnollinen tapahtuma, Aika moni täällä vaan kuvittelee, että se on jotenkin mystisesti kätilön vika. Tai että kunhan vaan saa epiduriaalin niin homma käy mitään tuntematta ja komplikaatioitta. Varmaan monille on kova paikka huomata ettei synnytyksessä luonnolle voi mitään ja että se etenee omalla laillaan vaikka synnyttäjä olisi kuinka kontrollifriikki tahansa.

Kyllä se pikkuisen tekee itselle pahaa mieltä, jos kätilö käskee olemaan hiljempaa ja sanoo, että ei se noin kovasti voi sattua. Synnyttäjän ei kuuluisi pyydellä kätilöltä anteeksi synnytyksen aikana.

Tiedätkö miksi kannattaa olla hiljaa? Siinä säästää voimiaan. Ponnistus vaiheessa kannattaa pitää se ilma keuhkoissaan eikä rääkyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.

Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.

Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.

On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.

Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.

Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.

Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.

Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.

Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.

Minulle sektion jälkeen osastolle päästyäni lykättiin vauva kainaloon ja jäin siihen yksin. Minulla ei ollut hyvä asento eikä ollut vauvallakaan, makasin liikkumatta ja pelkäsin, että vauva tippu sängystä. Ei puhettakaan, että olisin uskaltanut ummistaa silmiäni. Selällään on myös hankala imettää, joten sekin jäi tekemättä.

Ja mikset soittanut apua kun sitä tarvitsit?

Miten hitossa minä siihen soittonappiin olisin ylettänyt, kun vauva oli kaunalossa ja soittokello roikkui sillä puolen sänkyä ulottumattomissa?

Yleensä kyllä hoitaja katsoo, että se nappi on saavutettavissa ja tässä tapauksessa sinun itsesi olisi pitänyt tajuta pyytää se nappi siirtämään ulottuvillesi. Ilmeisesti kuitenkin sekä vauvasi että sinä selvisitte hengissä .

Mistä tulee taito, ja ensisijaisesti tarve vähätellä toisen kokemusta. Hoitaja ei pitänyt huolta siitä, että soittonappi on käden ulottuvilla. Äiti jätetiin makaamaan hionoon asentoon vauva kainalossa. Sektioäidin. Mikä tässä asiassa on sinulle niin kestämätöntä, että yrität selittää tilanteen ikävyyden pois? Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään. Pieleenhän tuo on mennyt, kaikkien osalta. Mut hei, hengissä sentään!! Maailman parasta joitoa siis!

Siis mitä ihmettä? Jätettiin makaamaan huonoon asentoon? Ei sektion jälkeen olla käänneltävä potilas. On varmasti ollut ikävä kokemus joo, mutta onhan tuo nyt aika uusavutonta suoraan sanottuna, jos ei osaa kylkeä kääntää tai lastaan siirtää ilman apua.

-eri

Vatsan alueen leikkaus kyllä vaikeuttaa liikkumista, ihan sitä kyljelleen siirtymistäkin. Ihme tapaus olet, jos sellaisen jälkeen olet täysin toimintakykyinen.

No voi voi, onpas ikävää että tuntuu vaikealta. Joka tapauksessa sitä pitää liikkua ja kääntyä heti kun puudute on poistunut.

Täällä halutaan keisarinleikkaus kaikille ja sit siihen päälle kahden vkon vuodelepo mielellään niin että vauva on hoitajilla hoidossa.

Se sairaalasänky ei hirveän leveä ole. Sen lisäksi minulla oli siinä kainalossa vauva, jonka tippumista pelkäsin. Maksin selälläni vauva kainalossa ja siinä minun olisi pitänyt pystyä siirtymään kyljelleni. Todellakin haluaisin nähdä, miten sinä sen teet.

taidat olla leveä, mahduin hyvin sänkyyn ja syötin vauvaa, laitoin sänkyyn ja vauva oli vierellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole jäänyt traumoja. Hyvin ovat sujuneet synnytykset. Olen synnyttänyt 16v.sitten. Onkohan niin,että nykyään ei sitten äideistä pidetäkään enää niin hyvää huolta?

Se tai sitten osalla äitejä on epärealistiset odotukset siitä, mitä synnytyksessä tapahtuu.

Avaa vähän, että mitä ovat nämä epärealistiset odotukset?

Että synnytys sujuu kivasti pinkin hattaran päällä plumps vaan. Ei satu yhtään, verta ja pskaa ei tule, komplikaatioita ja odottamattomia tilanteita ei tule. Kuvitellaan että itsellä on kontrolli tapahtumista. Ei ole . Keho ja luonto ottaa kontrollin ja hoitohenkilökunta tekee parhaansa reagoiden kuhunkin tilanteeseen.

En ole ikinä kuullut kenelläkään olevan tuollaisia odotuksia. Oliko todellisuus kova pudotus?

Itse olin varautunut kipuun ja epämukavaan oloon ja odotuksiin nähden synnytykseni ovat sujuneet helposti. Kuvittelin synnytysten olevan rankempia. Kun tätä ketjua lukee niin monilla näyttää olleen väärä kuva synnytyksen helppoudesta ja miten kaikki sujuu ja tästä todellisuuteen putoamisesta saamme lukea kun naiset kilvan uhriutuu.

Ei luoja, kun voit olla pimeä! Kyllä varmasti JOKAINEN varautuu kipuun, mutta se miten kukin sen kokee tositilanteessa on toinen juttu. Sinun kuvitelmat ja kokemukset on sinun ja toisen ihmisen kuvitelmat ja kokemukset ovat sen toisen. Kiva, että sinulle sattui helppo synnytys, kaikilla ei todellakaan näin ole.

Tai sitten vaan osa porukasta on täysin hysteeristä eikä kestä pienintäkään kipua.

Huhhuh. Ensinnäkin, synnytyskipu ei ole mitään pientä kipua. Sinä et taida kyllä olla synnyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuusi vuotta sitten kun menin synnyttämään, menin hyvillä mielin, luottaen henkilökunnan ammattitaitoon (en ollut edes selvittänyt etukäteen hirveästi mitään puolen tunnin synnytysvalmennusta kummempaa). Pienistä komplikaatioista huolimatta kaikki meni hyvin, ja uskoin koko ajan että kätilöt ja hoitajat tietävät mitä tekevät, ja että olen hyvissä käsissä. Ja näin menikin, sillä oli rauhallinen yö. Noh, yksi hoitaja oli aika ilkeä, muut ihania.

Pointtini on se, että olisin hyväuskoisena ihmisenä menettänyt kaiken luottamukseni yhtään mihinkään tuollaisen kokemuksen jälkeen! Kaikki tuo yksinjääminen ja avuttomuus, ja kaupan päälle hirveät kivut, ja vähättelevä suhtautuminen. Siitä jäänyt trauma perustuisi nimenomaan sellaiseen matto jalkojen alta -fiilikseen, epäluottamukseen. Olen kyllä todella huolissani siitä mihin tämä ennen niin turvallinen maa on menossa. Kaikista elintärkeistä asioista säästetään, ja vain johonkin hienoihin uutuusrakennuksiin tmv. syydetään rahaa.

Meillähän ei ole tietoa siitä, mitä itseasiassa synnytyksessä tapahtui Vain tämän yhden osapuolen väritetty kertomus ja jopa hänkin sanoo ettei ole mitään pahaa sanottavaa yksittäisiä häntä hoitaineita kätilöitä vastaan. Kannattaa muistaa, että tämä synnytys tapahtui koronasulkujen aikaan ja suurin osa valituksesta liittyy niihin järjestelyihin. Toivottavasti saa päänsä terapiassa kasaan.

Yhden osapuolen väritetty kertomus??? Olitko sinä, tai joku toinen, toinen osapuoli siinä hänen synnytyksessä? Käsittääkseni osapuolia ovat synnyttäjät ja syntyjä. Vain heillä on kokemus tilanteesta. Kätilö ei ole kokija, hän tekee, mitä tekee.

Kätilö on se, joka ammattilaisena objektiivisesti pystyy arvioimaan synnytyksen kulkua ja tapahtumia ilman syyttelyä ja mutuilua.

Miksi ihmeessä ne kätilöt eivät sitten tee noin? Miksi edelleen 2023 synnytyskipuihin heitetään kommenttia miten se lapsen tekeminen oli alun perin hauskaa, kestä nyt kivut. Miksi kätilö häipyy paikalta kun äiti sanoo lapsen syntyvän näillä minuuteilla. Oma kätilöni kävi kertomassa lähtevänsä syömään, yritin sanoa, että lapsi syntyy ihan justiinsa. Ei mennyt edes viittä minuuttia kun penska oli pihalla. Missä ihmeessä se kätilö ei halunnut arvioida synnytyksen kulkua asiallisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole jäänyt traumoja. Hyvin ovat sujuneet synnytykset. Olen synnyttänyt 16v.sitten. Onkohan niin,että nykyään ei sitten äideistä pidetäkään enää niin hyvää huolta?

Se tai sitten osalla äitejä on epärealistiset odotukset siitä, mitä synnytyksessä tapahtuu.

Avaa vähän, että mitä ovat nämä epärealistiset odotukset?

Että synnytys sujuu kivasti pinkin hattaran päällä plumps vaan. Ei satu yhtään, verta ja pskaa ei tule, komplikaatioita ja odottamattomia tilanteita ei tule. Kuvitellaan että itsellä on kontrolli tapahtumista. Ei ole . Keho ja luonto ottaa kontrollin ja hoitohenkilökunta tekee parhaansa reagoiden kuhunkin tilanteeseen.

En ole ikinä kuullut kenelläkään olevan tuollaisia odotuksia. Oliko todellisuus kova pudotus?

Itse olin varautunut kipuun ja epämukavaan oloon ja odotuksiin nähden synnytykseni ovat sujuneet helposti. Kuvittelin synnytysten olevan rankempia. Kun tätä ketjua lukee niin monilla näyttää olleen väärä kuva synnytyksen helppoudesta ja miten kaikki sujuu ja tästä todellisuuteen putoamisesta saamme lukea kun naiset kilvan uhriutuu.

Ei luoja, kun voit olla pimeä! Kyllä varmasti JOKAINEN varautuu kipuun, mutta se miten kukin sen kokee tositilanteessa on toinen juttu. Sinun kuvitelmat ja kokemukset on sinun ja toisen ihmisen kuvitelmat ja kokemukset ovat sen toisen. Kiva, että sinulle sattui helppo synnytys, kaikilla ei todellakaan näin ole.

Tai sitten vaan osa porukasta on täysin hysteeristä eikä kestä pienintäkään kipua.

Väitätkö sinä synnytyskipua pieneksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju taas täynnä katkeria mahoja, miehiä ja huippuluomusynnyttäjiä, joiden mielestä synnytys ei ole suoritus eikä mikään. Ei se satu eikä mitään traumoja voi tulla kuin vaan heikoille. Kärsikää prkle!

Kukaan ei väitä etteikö synnytys sattuisi ja olisi raju mutta luonnollinen tapahtuma, Aika moni täällä vaan kuvittelee, että se on jotenkin mystisesti kätilön vika. Tai että kunhan vaan saa epiduriaalin niin homma käy mitään tuntematta ja komplikaatioitta. Varmaan monille on kova paikka huomata ettei synnytyksessä luonnolle voi mitään ja että se etenee omalla laillaan vaikka synnyttäjä olisi kuinka kontrollifriikki tahansa.

Kyllä se pikkuisen tekee itselle pahaa mieltä, jos kätilö käskee olemaan hiljempaa ja sanoo, että ei se noin kovasti voi sattua. Synnyttäjän ei kuuluisi pyydellä kätilöltä anteeksi synnytyksen aikana.

Tiedätkö miksi kannattaa olla hiljaa? Siinä säästää voimiaan. Ponnistus vaiheessa kannattaa pitää se ilma keuhkoissaan eikä rääkyä

Tämänkin voi se kätilö selittää ystävällisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on synnytysväkivalta? Kysyn tosissani. Neljä lasta olen synnyttänyt ilokaasun ja hengitystekniikan avulla eikä minua ole kukaan pahoinpidellyt. Tiedän olevani onnekas. Mutta synnytysväkivalta? Huhhuh, onpa sanavalinta.

Niin kun sinä olet se kätiön unelma jolla onnistuu kaikki. Ei tarvitse mitenkään hoitaa. Synnytysväkivalta on huutamista, henkistä väkivaltaa, lääkitsemättä jättämistä, toimenpiteitä tehdään ilman puudutusta, aiheutaan tahallista vahinkoa toisen keholle tarkoituksena "opettaa" synnyttäjää koska tämän kuulukin kärsiä. 

Höpö höpöö taaskin. miksii pitäisi puuduttaa aluetta, jolla ei muutenkaan ole tuntoa? Tee rikosilmoitus, mikäli hoitotoimenpiteillä on aiheutettu sinulle tahallisesti vahinkoa. Taidat olla joko trolli tai sekopää.

Siis väitätkö tosissasi, ettei naisen välilihan alueella ole tuntoa! Voi jestas miten pihalla olet. Ihan voin kokemuksesta kertoa, että episiotomian leikkaaminen tuntuu, repeäminen tuntuu ja tietysti se ompeleminen ilman puudutetta voi sattua ihan hirveästi.

Höpöhöpö. Esikoisen syntyessä episiotomia leikattiin ja tikattiin ilman puudutusta ja mitään ei tuntunut. Toinen synnytys oli syöksysynnytys ja repesin sieltä täältä ja edelleenkään kasaan tikkailu on tuntunut missään.

Sinulla on sitten joku hermovaurio. Onko se ollut aina vai oletko saanut sen jonkun trauman seurauksena?

Kun kyseisellä alueella ei ole tuntohermoja niin eihän niissä voi olla vaurioita tai tuntoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.

Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.

Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.

On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.

Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.

Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.

Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.

Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.

Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.

Minulle sektion jälkeen osastolle päästyäni lykättiin vauva kainaloon ja jäin siihen yksin. Minulla ei ollut hyvä asento eikä ollut vauvallakaan, makasin liikkumatta ja pelkäsin, että vauva tippu sängystä. Ei puhettakaan, että olisin uskaltanut ummistaa silmiäni. Selällään on myös hankala imettää, joten sekin jäi tekemättä.

Ja mikset soittanut apua kun sitä tarvitsit?

Miten hitossa minä siihen soittonappiin olisin ylettänyt, kun vauva oli kaunalossa ja soittokello roikkui sillä puolen sänkyä ulottumattomissa?

Yleensä kyllä hoitaja katsoo, että se nappi on saavutettavissa ja tässä tapauksessa sinun itsesi olisi pitänyt tajuta pyytää se nappi siirtämään ulottuvillesi. Ilmeisesti kuitenkin sekä vauvasi että sinä selvisitte hengissä .

Mistä tulee taito, ja ensisijaisesti tarve vähätellä toisen kokemusta. Hoitaja ei pitänyt huolta siitä, että soittonappi on käden ulottuvilla. Äiti jätetiin makaamaan hionoon asentoon vauva kainalossa. Sektioäidin. Mikä tässä asiassa on sinulle niin kestämätöntä, että yrität selittää tilanteen ikävyyden pois? Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään. Pieleenhän tuo on mennyt, kaikkien osalta. Mut hei, hengissä sentään!! Maailman parasta joitoa siis!

Siis mitä ihmettä? Jätettiin makaamaan huonoon asentoon? Ei sektion jälkeen olla käänneltävä potilas. On varmasti ollut ikävä kokemus joo, mutta onhan tuo nyt aika uusavutonta suoraan sanottuna, jos ei osaa kylkeä kääntää tai lastaan siirtää ilman apua.

-eri

Vatsan alueen leikkaus kyllä vaikeuttaa liikkumista, ihan sitä kyljelleen siirtymistäkin. Ihme tapaus olet, jos sellaisen jälkeen olet täysin toimintakykyinen.

No voi voi, onpas ikävää että tuntuu vaikealta. Joka tapauksessa sitä pitää liikkua ja kääntyä heti kun puudute on poistunut.

Täällä halutaan keisarinleikkaus kaikille ja sit siihen päälle kahden vkon vuodelepo mielellään niin että vauva on hoitajilla hoidossa.

Se sairaalasänky ei hirveän leveä ole. Sen lisäksi minulla oli siinä kainalossa vauva, jonka tippumista pelkäsin. Maksin selälläni vauva kainalossa ja siinä minun olisi pitänyt pystyä siirtymään kyljelleni. Todellakin haluaisin nähdä, miten sinä sen teet.

taidat olla leveä, mahduin hyvin sänkyyn ja syötin vauvaa, laitoin sänkyyn ja vauva oli vierellä

Siis juuri osastolle paluun jälkeen, kun lapsi oli syntynyt sektiolla? Miten onnistuit vaihtamaan asentoa selältä kyljelle vauva kainalossa? Minä olisin tarvinnut siihen toisen käden avuksi, ei onnistunut pelkästään vatsa- ja jalkalihasten varassa, kun piti varoa sitä sektiohaavaa. Vitsit, että sinä olet hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju taas täynnä katkeria mahoja, miehiä ja huippuluomusynnyttäjiä, joiden mielestä synnytys ei ole suoritus eikä mikään. Ei se satu eikä mitään traumoja voi tulla kuin vaan heikoille. Kärsikää prkle!

Kukaan ei väitä etteikö synnytys sattuisi ja olisi raju mutta luonnollinen tapahtuma, Aika moni täällä vaan kuvittelee, että se on jotenkin mystisesti kätilön vika. Tai että kunhan vaan saa epiduriaalin niin homma käy mitään tuntematta ja komplikaatioitta. Varmaan monille on kova paikka huomata ettei synnytyksessä luonnolle voi mitään ja että se etenee omalla laillaan vaikka synnyttäjä olisi kuinka kontrollifriikki tahansa.

Kyllä se pikkuisen tekee itselle pahaa mieltä, jos kätilö käskee olemaan hiljempaa ja sanoo, että ei se noin kovasti voi sattua. Synnyttäjän ei kuuluisi pyydellä kätilöltä anteeksi synnytyksen aikana.

Tiedätkö miksi kannattaa olla hiljaa? Siinä säästää voimiaan. Ponnistus vaiheessa kannattaa pitää se ilma keuhkoissaan eikä rääkyä

Minä en tiennyt, että pidin ääntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän minä ihmettelen keski-ikäisiä miehiä, jotka pelkäävät hammaslääkäriä. Hammaslääkärissä jokainen toimenpide voidaan tehdä täysin kivuttomasti, vain jotain jälkisärkyä voi olla, mutta siihenkin saa särkylääkkeet. Synnytyksen pelkääminen on ihan luonnollista pelkoa ja sitä pitää hoitaa.

Pelkoon voi olla syynsä. Tulehtunut hammas ei aina puudu. Vaikka laitettaisiin 5 puudutus piikkiä. Eikä tämä ole harvinaista näissä tapauksissa. Tästä asiasta ei hammaslääkärien mainoksissa vain puhuta.

Höpö höpö. Tulehtunut hammas on harvinainen, 99,5 % hammaslääkärikäynneistä on jotain muuta kuin tulehtuneen hampaan hoitamista. Se, että jollekin noin sattuu on merkki vain siitä, että hampaat on jätetty harjaamatta.

No jui, ei pidä paikkansa. Kaiken laista paskaa omien hampaiden kohdalla ollut ihan harjauksesta huolimatta. Ja vaikka kuinka suurin osa toimii ja hoituu hyvin, ne paskat kokemukset on paskoja ja se kipu kamala. Ihan kuten synnytyksissäkin. Ka vaikka olen kokenyt kuusi isoa vatsaleikkausta, on piikkikammoni pysynyt ennallaan. Myös hammaslääkäreissä. Mikään vähättely niitä ei poista. Päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on synnytysväkivalta? Kysyn tosissani. Neljä lasta olen synnyttänyt ilokaasun ja hengitystekniikan avulla eikä minua ole kukaan pahoinpidellyt. Tiedän olevani onnekas. Mutta synnytysväkivalta? Huhhuh, onpa sanavalinta.

Niin kun sinä olet se kätiön unelma jolla onnistuu kaikki. Ei tarvitse mitenkään hoitaa. Synnytysväkivalta on huutamista, henkistä väkivaltaa, lääkitsemättä jättämistä, toimenpiteitä tehdään ilman puudutusta, aiheutaan tahallista vahinkoa toisen keholle tarkoituksena "opettaa" synnyttäjää koska tämän kuulukin kärsiä. 

Höpö höpöö taaskin. miksii pitäisi puuduttaa aluetta, jolla ei muutenkaan ole tuntoa? Tee rikosilmoitus, mikäli hoitotoimenpiteillä on aiheutettu sinulle tahallisesti vahinkoa. Taidat olla joko trolli tai sekopää.

Siis väitätkö tosissasi, ettei naisen välilihan alueella ole tuntoa! Voi jestas miten pihalla olet. Ihan voin kokemuksesta kertoa, että episiotomian leikkaaminen tuntuu, repeäminen tuntuu ja tietysti se ompeleminen ilman puudutetta voi sattua ihan hirveästi.

Höpöhöpö. Esikoisen syntyessä episiotomia leikattiin ja tikattiin ilman puudutusta ja mitään ei tuntunut. Toinen synnytys oli syöksysynnytys ja repesin sieltä täältä ja edelleenkään kasaan tikkailu on tuntunut missään.

Sinulla on sitten joku hermovaurio. Onko se ollut aina vai oletko saanut sen jonkun trauman seurauksena?

Kun kyseisellä alueella ei ole tuntohermoja niin eihän niissä voi olla vaurioita tai tuntoa

En tiennytkään, että naisen elimistössä on lihaksia, joissa ei ole tuntoaistia. Onko miehillä sama juttu? Miehillekin voi tehdä eturauhasleikkaukset ilman puudutuksia, kun alapäässä ei ole tuntohermoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju taas täynnä katkeria mahoja, miehiä ja huippuluomusynnyttäjiä, joiden mielestä synnytys ei ole suoritus eikä mikään. Ei se satu eikä mitään traumoja voi tulla kuin vaan heikoille. Kärsikää prkle!

Kukaan ei väitä etteikö synnytys sattuisi ja olisi raju mutta luonnollinen tapahtuma, Aika moni täällä vaan kuvittelee, että se on jotenkin mystisesti kätilön vika. Tai että kunhan vaan saa epiduriaalin niin homma käy mitään tuntematta ja komplikaatioitta. Varmaan monille on kova paikka huomata ettei synnytyksessä luonnolle voi mitään ja että se etenee omalla laillaan vaikka synnyttäjä olisi kuinka kontrollifriikki tahansa.

Kyllä se pikkuisen tekee itselle pahaa mieltä, jos kätilö käskee olemaan hiljempaa ja sanoo, että ei se noin kovasti voi sattua. Synnyttäjän ei kuuluisi pyydellä kätilöltä anteeksi synnytyksen aikana.

Miksi ei saisi sanoa jos synnyttäjä tuhlaa voimansa huutamiseen ja ponnistaa enemmän kasvoilla kuin oikeilla lihaksilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on synnytysväkivalta? Kysyn tosissani. Neljä lasta olen synnyttänyt ilokaasun ja hengitystekniikan avulla eikä minua ole kukaan pahoinpidellyt. Tiedän olevani onnekas. Mutta synnytysväkivalta? Huhhuh, onpa sanavalinta.

Niin kun sinä olet se kätiön unelma jolla onnistuu kaikki. Ei tarvitse mitenkään hoitaa. Synnytysväkivalta on huutamista, henkistä väkivaltaa, lääkitsemättä jättämistä, toimenpiteitä tehdään ilman puudutusta, aiheutaan tahallista vahinkoa toisen keholle tarkoituksena "opettaa" synnyttäjää koska tämän kuulukin kärsiä. 

Höpö höpöö taaskin. miksii pitäisi puuduttaa aluetta, jolla ei muutenkaan ole tuntoa? Tee rikosilmoitus, mikäli hoitotoimenpiteillä on aiheutettu sinulle tahallisesti vahinkoa. Taidat olla joko trolli tai sekopää.

Siis väitätkö tosissasi, ettei naisen välilihan alueella ole tuntoa! Voi jestas miten pihalla olet. Ihan voin kokemuksesta kertoa, että episiotomian leikkaaminen tuntuu, repeäminen tuntuu ja tietysti se ompeleminen ilman puudutetta voi sattua ihan hirveästi.

Höpöhöpö. Esikoisen syntyessä episiotomia leikattiin ja tikattiin ilman puudutusta ja mitään ei tuntunut. Toinen synnytys oli syöksysynnytys ja repesin sieltä täältä ja edelleenkään kasaan tikkailu on tuntunut missään.

Sinulla on sitten joku hermovaurio. Onko se ollut aina vai oletko saanut sen jonkun trauman seurauksena?

Kun kyseisellä alueella ei ole tuntohermoja niin eihän niissä voi olla vaurioita tai tuntoa

En tiennytkään, että naisen elimistössä on lihaksia, joissa ei ole tuntoaistia. Onko miehillä sama juttu? Miehillekin voi tehdä eturauhasleikkaukset ilman puudutuksia, kun alapäässä ei ole tuntohermoja.

Synnytyksen jälkeen väliliha on puutunut ihan itsestään, hyvin harvoin puudutetta tarvitaan.