Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju taas täynnä katkeria mahoja, miehiä ja huippuluomusynnyttäjiä, joiden mielestä synnytys ei ole suoritus eikä mikään. Ei se satu eikä mitään traumoja voi tulla kuin vaan heikoille. Kärsikää prkle!

Kukaan ei väitä etteikö synnytys sattuisi ja olisi raju mutta luonnollinen tapahtuma, Aika moni täällä vaan kuvittelee, että se on jotenkin mystisesti kätilön vika. Tai että kunhan vaan saa epiduriaalin niin homma käy mitään tuntematta ja komplikaatioitta. Varmaan monille on kova paikka huomata ettei synnytyksessä luonnolle voi mitään ja että se etenee omalla laillaan vaikka synnyttäjä olisi kuinka kontrollifriikki tahansa.

Kyllä se pikkuisen tekee itselle pahaa mieltä, jos kätilö käskee olemaan hiljempaa ja sanoo, että ei se noin kovasti voi sattua. Synnyttäjän ei kuuluisi pyydellä kätilöltä anteeksi synnytyksen aikana.

Tiedätkö miksi kannattaa olla hiljaa? Siinä säästää voimiaan. Ponnistus vaiheessa kannattaa pitää se ilma keuhkoissaan eikä rääkyä

Tämänkin voi se kätilö selittää ystävällisesti.

Ja täysipäinen tämän ymmärtää sanomattakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju taas täynnä katkeria mahoja, miehiä ja huippuluomusynnyttäjiä, joiden mielestä synnytys ei ole suoritus eikä mikään. Ei se satu eikä mitään traumoja voi tulla kuin vaan heikoille. Kärsikää prkle!

Kukaan ei väitä etteikö synnytys sattuisi ja olisi raju mutta luonnollinen tapahtuma, Aika moni täällä vaan kuvittelee, että se on jotenkin mystisesti kätilön vika. Tai että kunhan vaan saa epiduriaalin niin homma käy mitään tuntematta ja komplikaatioitta. Varmaan monille on kova paikka huomata ettei synnytyksessä luonnolle voi mitään ja että se etenee omalla laillaan vaikka synnyttäjä olisi kuinka kontrollifriikki tahansa.

Kyllä se pikkuisen tekee itselle pahaa mieltä, jos kätilö käskee olemaan hiljempaa ja sanoo, että ei se noin kovasti voi sattua. Synnyttäjän ei kuuluisi pyydellä kätilöltä anteeksi synnytyksen aikana.

Tiedätkö miksi kannattaa olla hiljaa? Siinä säästää voimiaan. Ponnistus vaiheessa kannattaa pitää se ilma keuhkoissaan eikä rääkyä

Tämänkin voi se kätilö selittää ystävällisesti.

Ja täysipäinen tämän ymmärtää sanomattakin.

En tiedä oletko joku sadistinen työhösi kyllästynyt kätilö vai mikä, mutta aika lennokasta ylimielistä juttua tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on synnytysväkivalta? Kysyn tosissani. Neljä lasta olen synnyttänyt ilokaasun ja hengitystekniikan avulla eikä minua ole kukaan pahoinpidellyt. Tiedän olevani onnekas. Mutta synnytysväkivalta? Huhhuh, onpa sanavalinta.

Niin kun sinä olet se kätiön unelma jolla onnistuu kaikki. Ei tarvitse mitenkään hoitaa. Synnytysväkivalta on huutamista, henkistä väkivaltaa, lääkitsemättä jättämistä, toimenpiteitä tehdään ilman puudutusta, aiheutaan tahallista vahinkoa toisen keholle tarkoituksena "opettaa" synnyttäjää koska tämän kuulukin kärsiä. 

Höpö höpöö taaskin. miksii pitäisi puuduttaa aluetta, jolla ei muutenkaan ole tuntoa? Tee rikosilmoitus, mikäli hoitotoimenpiteillä on aiheutettu sinulle tahallisesti vahinkoa. Taidat olla joko trolli tai sekopää.

Siis väitätkö tosissasi, ettei naisen välilihan alueella ole tuntoa! Voi jestas miten pihalla olet. Ihan voin kokemuksesta kertoa, että episiotomian leikkaaminen tuntuu, repeäminen tuntuu ja tietysti se ompeleminen ilman puudutetta voi sattua ihan hirveästi.

Höpöhöpö. Esikoisen syntyessä episiotomia leikattiin ja tikattiin ilman puudutusta ja mitään ei tuntunut. Toinen synnytys oli syöksysynnytys ja repesin sieltä täältä ja edelleenkään kasaan tikkailu on tuntunut missään.

Sinulla on sitten joku hermovaurio. Onko se ollut aina vai oletko saanut sen jonkun trauman seurauksena?

Kun kyseisellä alueella ei ole tuntohermoja niin eihän niissä voi olla vaurioita tai tuntoa

En tiennytkään, että naisen elimistössä on lihaksia, joissa ei ole tuntoaistia. Onko miehillä sama juttu? Miehillekin voi tehdä eturauhasleikkaukset ilman puudutuksia, kun alapäässä ei ole tuntohermoja.

Synnytyksen jälkeen väliliha on puutunut ihan itsestään, hyvin harvoin puudutetta tarvitaan.

Jep. Mä en edes huomannut että mulle tehtiin tilaa välilihaa leikkaamalla, enkä sitä että sinne laitettiin kaksi tikkiä. Kätilö kertoi että hieronta ei riittänyt niin nyt sit tikataan. Ok, näin tehtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on synnytysväkivalta? Kysyn tosissani. Neljä lasta olen synnyttänyt ilokaasun ja hengitystekniikan avulla eikä minua ole kukaan pahoinpidellyt. Tiedän olevani onnekas. Mutta synnytysväkivalta? Huhhuh, onpa sanavalinta.

Niin kun sinä olet se kätiön unelma jolla onnistuu kaikki. Ei tarvitse mitenkään hoitaa. Synnytysväkivalta on huutamista, henkistä väkivaltaa, lääkitsemättä jättämistä, toimenpiteitä tehdään ilman puudutusta, aiheutaan tahallista vahinkoa toisen keholle tarkoituksena "opettaa" synnyttäjää koska tämän kuulukin kärsiä. 

Höpö höpöö taaskin. miksii pitäisi puuduttaa aluetta, jolla ei muutenkaan ole tuntoa? Tee rikosilmoitus, mikäli hoitotoimenpiteillä on aiheutettu sinulle tahallisesti vahinkoa. Taidat olla joko trolli tai sekopää.

Siis väitätkö tosissasi, ettei naisen välilihan alueella ole tuntoa! Voi jestas miten pihalla olet. Ihan voin kokemuksesta kertoa, että episiotomian leikkaaminen tuntuu, repeäminen tuntuu ja tietysti se ompeleminen ilman puudutetta voi sattua ihan hirveästi.

Höpöhöpö. Esikoisen syntyessä episiotomia leikattiin ja tikattiin ilman puudutusta ja mitään ei tuntunut. Toinen synnytys oli syöksysynnytys ja repesin sieltä täältä ja edelleenkään kasaan tikkailu on tuntunut missään.

Sinulla on sitten joku hermovaurio. Onko se ollut aina vai oletko saanut sen jonkun trauman seurauksena?

Kun kyseisellä alueella ei ole tuntohermoja niin eihän niissä voi olla vaurioita tai tuntoa

Äläpä valehtele. Ihan voit kokeilla vaikka sormelkasi onko välilihassa tuntoa. Tietenkin on.

Ai niin, mutta sinähän oketkin incel-mies ja siksi tämän synnytysasian ehdoton asiantuntija.

Vierailija kirjoitti:

Pelotelkaa vaan lisää niin naiset ei enää uskalla synnyttää. Suomen syntyvyys on alhainen muutenkin. Synnytys on luonnollinen asia joka yleensä sujuu hyvin.

Olisko parempi, ettwi kukaan kertoisi mitään ikävästä kokemuksestaan ja kaikki luulisivat olevansa ainoita, joilla menny huonosti? Ja et aina kaikki luulis kaiken toimivan hyvin? Sehän ei sit yhtään traumaattista, kun totuus onkin toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin luettuani, herää väistämättä mieleen että kyse on paljon syvemmästä ongelmasta kuin synnytys.

Toki sekin on ollut traumaattinen kokemus, mutta että jättää niin syvän ahdistuksen että joutuu töistä luopumaan, tämä on se pointti joka laittaa miettimään onko nyt pelkästään traumaattisesta synnytyksestä kyse?

Tapahtumat ovat laukaisseet jotain joka projisoituu synnytykseen? Kohtalaisella resilienssillä varustettu, toipuu kyllä työkykyiseksi synnytyksestä, traumaattisestakin ellei menetä lasta yms.

Kuulehan. Et tiedä mitä tuo nainen on kokenut ja millainen se synnytys on ollut.

Me ihmiset olemme yksilöitä!!! Ei voi sanoa että koska joku muu on selvinnyt siitä, tästä tai tuosta, niin samalla logiikalla kaikkien kuuluisi selvitä.

Traumaattiset kokemukset voivat oikeasti lamauttaa, masentaa ja ahdistaa. Kyseinen nainen ei saanut apua ajoissa eli heti tilanteen jälkeen.

P.s Resilienssi on hieno sana mutta ei sovi tähän.

Tuossa on jotain muutakin takana. Plus nykymeininki, että enää ei edes yritetä selviytyä mistään, koska uhrina saa kivasti huomiota. Siitä voi tehdä ammatinkin nykyään, kunhan on vasemmistolainen. Pääsee ainakin pitämään kolumnia jonnekin. Mielenterveystapauksia on mediassa paljon.

Ja näillä palstoilla. Empatiakyvyttömiä, joiden ainoa asenne on miettiä, miten tyrmään tämänkin ihmisen kokemuksen, koska se on jotenkin minulta pois. Ja vois syyttää poliittista suuntautumista...Miten luulet hänen saavan jotain parempaa tilalle teeskentelemällä traumaa? Sen sijaan, että jatkaisi pitämässään työssä ja saisi lapsia, kuten on haaveillut.

Jotkut hakevat huomiota kaikella mahdollisella tavalla. Ei ole väliä vaikka huomio aiheuttaisi negatiivisia tunteita. Yksi narsistiäitien ongelma on isän huomion jakautuminen vauvan ja äidin välille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelotelkaa vaan lisää niin naiset ei enää uskalla synnyttää. Suomen syntyvyys on alhainen muutenkin. Synnytys on luonnollinen asia joka yleensä sujuu hyvin.

Olisko parempi, ettwi kukaan kertoisi mitään ikävästä kokemuksestaan ja kaikki luulisivat olevansa ainoita, joilla menny huonosti? Ja et aina kaikki luulis kaiken toimivan hyvin? Sehän ei sit yhtään traumaattista, kun totuus onkin toinen.

Tottakai näistä pitää saada puhua, mutta en mä ymmärrä miksi niistä pitää tehdä kauhujuttuja ja voivotella sitä miten kukaan uskalla enää synnyttää. Parempi sunne synnytyssaliin on mennä ajatuksella että kaikki menee hyvin kuin paniikissa. Paniikissa synnyttäjälle niitä traumoja tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju taas täynnä katkeria mahoja, miehiä ja huippuluomusynnyttäjiä, joiden mielestä synnytys ei ole suoritus eikä mikään. Ei se satu eikä mitään traumoja voi tulla kuin vaan heikoille. Kärsikää prkle!

Kukaan ei väitä etteikö synnytys sattuisi ja olisi raju mutta luonnollinen tapahtuma, Aika moni täällä vaan kuvittelee, että se on jotenkin mystisesti kätilön vika. Tai että kunhan vaan saa epiduriaalin niin homma käy mitään tuntematta ja komplikaatioitta. Varmaan monille on kova paikka huomata ettei synnytyksessä luonnolle voi mitään ja että se etenee omalla laillaan vaikka synnyttäjä olisi kuinka kontrollifriikki tahansa.

Kyllä se pikkuisen tekee itselle pahaa mieltä, jos kätilö käskee olemaan hiljempaa ja sanoo, että ei se noin kovasti voi sattua. Synnyttäjän ei kuuluisi pyydellä kätilöltä anteeksi synnytyksen aikana.

Miksi ei saisi sanoa jos synnyttäjä tuhlaa voimansa huutamiseen ja ponnistaa enemmän kasvoilla kuin oikeilla lihaksilla?

Ai se on ok tapa selittää ensisynnyttäjälle, ettei kannata tuhlata huutamiseen energiaa? Että ole hiljaa, ettei voi niin paljon sattua? Ihmekään, jos jotkut saa traumoja veemäisistä kätilöistä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju taas täynnä katkeria mahoja, miehiä ja huippuluomusynnyttäjiä, joiden mielestä synnytys ei ole suoritus eikä mikään. Ei se satu eikä mitään traumoja voi tulla kuin vaan heikoille. Kärsikää prkle!

Kukaan ei väitä etteikö synnytys sattuisi ja olisi raju mutta luonnollinen tapahtuma, Aika moni täällä vaan kuvittelee, että se on jotenkin mystisesti kätilön vika. Tai että kunhan vaan saa epiduriaalin niin homma käy mitään tuntematta ja komplikaatioitta. Varmaan monille on kova paikka huomata ettei synnytyksessä luonnolle voi mitään ja että se etenee omalla laillaan vaikka synnyttäjä olisi kuinka kontrollifriikki tahansa.

Kyllä se pikkuisen tekee itselle pahaa mieltä, jos kätilö käskee olemaan hiljempaa ja sanoo, että ei se noin kovasti voi sattua. Synnyttäjän ei kuuluisi pyydellä kätilöltä anteeksi synnytyksen aikana.

Miksi ei saisi sanoa jos synnyttäjä tuhlaa voimansa huutamiseen ja ponnistaa enemmän kasvoilla kuin oikeilla lihaksilla?

Ai se on ok tapa selittää ensisynnyttäjälle, ettei kannata tuhlata huutamiseen energiaa? Että ole hiljaa, ettei voi niin paljon sattua? Ihmekään, jos jotkut saa traumoja veemäisistä kätilöistä...

Tuskinpa hän on sanonut suoraan noin, yhtään en ihmettele jos lopulta sanoo. Missä muussa ammatissa sä altistut monen tunnin eläimelliselle rääkymiselle ja sit sun pitäis vaan hymyillä ja lässyttää?

Aivan hirvittävää, mitä naisparka on joutunut kokemaan enkä yhtään ihmettele, että lapsi jää ainoaksi. Omakin lapseni on ainokainen synnytystrauman (ja parin muun asian) takia, mutta ainakaan en joutunut kokemaan noin omituista käytöstä kätilöiden puolesta. Oma synnytys käynnistyi kuukautta liian aikaisin ja kesti kauan, ja lopuksi lapsi vietti viikon keskoskaapissa, mutta kätilöt ja hoitajat olivat aina läsnä eikä epiduraalin kanssa ollut ongelmia. Mainittakoon tosin, etten synnyttänyt Suomessa vaan Englannissa, ja nyt lukemani perusteella olen iloinen siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näiden ikävien synnytystapahtumien takia olen päättänyt synnyttää jo ensimmäisen lapseni kotona. Sairaalaan en mene, ellei tule hengenhätää.

Sairaalassa kylläkin säilyy sekä äiti että lapsi varmemmin hengissä. Varsinkin jos on ensisynnyttäjä.

Kaikesta valituksesta huolimatta siellä tehdään töitä sen eteen, että lapset saataisiin turvallisesti maailmaan äitiäkään unohtamatta.

Suunniteltu kotisynnytys on turvallinen. Kotisynnytyksessäkin voi olla kätilö mukana.

En halua että synnytykseni kulkuun puututaan keinotekoisesti, en halua keinotekoista kivunlievitystä, vaan haluan ammeen ja masturboida (onnistuvatko nämä sairaalassa)? en ha oksitosiinia, en edes istukan synnyttämiseen. Tunnen oloni turvallisemmaksi kotona kuin sairaalassa ja koska ihminen on kokonaisuus johon myös psyyke vaikuttaa niin kotisynnytys voi sujua myös paremmin kuin sairaalasynnytys. Sairalaasynnytys olisi minulle niin ahdistava, että se jo itsessään hankaloittaisi synnytyksen kulkua. Lisäksi on hyvä saada vauva heti kotiin eikä tarvitse jäädä sairaalaan yöksi ja menettää yksityisyyttään muiden äitien läsnäollessa. En myöskään halua, että kätilö tai lääkäri työntää käsiään sisääni kysymättä lupaa. Eli parempi synnyttää kotona, jossa saa lievittää kipua kylvyssä ja masturboimalla, missä ei tarvitse alistua hankaliin synnytysasentoihin, missä kukaan ei työnnä emättimeeni asioita ilman lupaa ja jossa synnytykseni menee paremmin, koska psykososiaalinen puoli on paremmin huolehdittu ja missä minun ei tarvitse uhrata yksityisyyttäni. kotona saan myös luukuttaa juuri sellaista musiikkia kuin haluan.

Päivän naurut. Masturboipa ihan rauhassa siellä kotona sitten vaan. Minä minä minä haluan haluan haluan.

Ihan samanlaisia oman erinomaisuutensa runk kareita te kaikki synnyttäjät olette, kuka nyt pätee milläkin asialla.

Olen niin onnellinen, etten ole koskaan lähtenyt tuohon lisääntymishommaan, niin ei tarvitse olla teidän katkerien ja myrkyllisten mammojen kanssa tekemisissä! Mitä tämän päivän äideistä oppinut, yrittävät lyödä toisia äitejä millä ikinä voivat. 

Kai sitä täytyy sillä tavalla yrittää nostaa itseään, kun on ihmisenä pohjasakkaa. Ja kenen kustannuksella sen helpoiten tekisi: toisen luuseriäitylin. 

Ps. Äitiys on itsekästä, joka tapauksessa kaikki syyt siihen alkaa minä minä minä haluan haluan haluan. 

Onneks oma juttusi on niin epäitsekäs, ettei siinä ole yhtään sinäsinäsinä...eiku...?etkä yhtään naisia tölvi. Etkä itseäsi nosta muiden naisten kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Aivan hirvittävää, mitä naisparka on joutunut kokemaan enkä yhtään ihmettele, että lapsi jää ainoaksi. Omakin lapseni on ainokainen synnytystrauman (ja parin muun asian) takia, mutta ainakaan en joutunut kokemaan noin omituista käytöstä kätilöiden puolesta. Oma synnytys käynnistyi kuukautta liian aikaisin ja kesti kauan, ja lopuksi lapsi vietti viikon keskoskaapissa, mutta kätilöt ja hoitajat olivat aina läsnä eikä epiduraalin kanssa ollut ongelmia. Mainittakoon tosin, etten synnyttänyt Suomessa vaan Englannissa, ja nyt lukemani perusteella olen iloinen siitä.

Mistä omituisesta käytöksestä puhut?

Mä en kyllä tuosta jutusta saanut muuta mielikuvaa kuin hermoheikko nainen ja epiduraali meni väärään paikkaan. Muuten tuossa ei ollut mitään ihmeellistä, en ymmärrä miksi siitä synnytyksestä tehdään niin kaamea ja monimutkainen asia. Ihmiskunta on ponnistellut niitä vauvoja tuolla pusikoissa vuosituhansia, ei siihen mitään sen kummempaa ohjeistusta tarvitse. Ikävää toki, että puudutus epäonnistui mutta hekin ovat vain ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näiden ikävien synnytystapahtumien takia olen päättänyt synnyttää jo ensimmäisen lapseni kotona. Sairaalaan en mene, ellei tule hengenhätää.

Sairaalassa kylläkin säilyy sekä äiti että lapsi varmemmin hengissä. Varsinkin jos on ensisynnyttäjä.

Kaikesta valituksesta huolimatta siellä tehdään töitä sen eteen, että lapset saataisiin turvallisesti maailmaan äitiäkään unohtamatta.

Suunniteltu kotisynnytys on turvallinen. Kotisynnytyksessäkin voi olla kätilö mukana.

En halua että synnytykseni kulkuun puututaan keinotekoisesti, en halua keinotekoista kivunlievitystä, vaan haluan ammeen ja masturboida (onnistuvatko nämä sairaalassa)? en ha oksitosiinia, en edes istukan synnyttämiseen. Tunnen oloni turvallisemmaksi kotona kuin sairaalassa ja koska ihminen on kokonaisuus johon myös psyyke vaikuttaa niin kotisynnytys voi sujua myös paremmin kuin sairaalasynnytys. Sairalaasynnytys olisi minulle niin ahdistava, että se jo itsessään hankaloittaisi synnytyksen kulkua. Lisäksi on hyvä saada vauva heti kotiin eikä tarvitse jäädä sairaalaan yöksi ja menettää yksityisyyttään muiden äitien läsnäollessa. En myöskään halua, että kätilö tai lääkäri työntää käsiään sisääni kysymättä lupaa. Eli parempi synnyttää kotona, jossa saa lievittää kipua kylvyssä ja masturboimalla, missä ei tarvitse alistua hankaliin synnytysasentoihin, missä kukaan ei työnnä emättimeeni asioita ilman lupaa ja jossa synnytykseni menee paremmin, koska psykososiaalinen puoli on paremmin huolehdittu ja missä minun ei tarvitse uhrata yksityisyyttäni. kotona saan myös luukuttaa juuri sellaista musiikkia kuin haluan.

Päivän naurut. Masturboipa ihan rauhassa siellä kotona sitten vaan. Minä minä minä haluan haluan haluan.

Mikä siinä naurattaa, että nainen haluaa käyttää luonnollisia kivunlievityskeinoja?

Ja mitä ihmettä haluat tuolla "minäminä" mantralla sanoa? Synnyttävä nainen on synnytyksen pääasiallinen toimija ja hänen hyvinvointintansa synnytyksessä edesauttaa hyvää synnytystä ja vauvan turvallisuutta. Itse synnytän itselleni turvallisissa olosuhteissa ja tosiaan aion harjoittaa luonnollista kivunlievitystä. Ilmeisesti sinulla on jokin vihamielinen suhtautuminen naisen seksuaalisuuteen kun hänen pitäisi kärsiä synnytyksestä ja mastruboidakaan ei saisi vaikka orgasmi on luonnollinen kivunlievittäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.

Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.

Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.

On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.

Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.

Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.

Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.

Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.

Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.

Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.

Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?

Ei ainakaan -96 saanut.

Vuosina -93 ja -94 sai. Kättärillä. Jos jossain muualla ei saanut, ikävää. Toain tästä ei käy ilmi, mitä ei saanut.

Vierailija kirjoitti:

Kertomus on synnyttäneen naisen oma kokemus, joita on tapana suurennella myötätunnon ja näkyvyyden lisäämiseksi. Vähän sama kun veteraanit, kuka oli lähimpänä kuolemaa, on suutin sankari.

Olen aivan varma, että kätilö, vaikka ovelta huusikin ohjeita kiitäessään ilmeisesti hankalampaan synnytykseen, oli kaiken aikaa tietoinen tuon synnyttäjän tilanteesta. Kukaan ammatti-ihminen ei ota tietoista riskiä kun kyse on lapsen ja äidin terveydestä. Synnytyspöydällä makaajasta tuntuu varmasti aivan muulta.

Joku tässä ketjussa räävitteli miten hänen alapäätään revittiin ja ruhjottiin.. Kukaan ei tee sitä tekemisen ilosta, vain ne toimenpiteet jotka ovat tarpeen lapsen saamiseksi ulos vaurioitta. Ymmärrän kyllä että asioita tuntemattomat makaisivat mielellään pimpsa supussa odottaen että joku vain ottaisi lapsen pois, mutta uskokaa tai älkää, raskautuessasi suostut myös siihen että alapääsi on hetken vauvasi ja avustavien henkilöiden temmellyskenttänä ihan ilman lupaasi.

Ja vielä kommentti sektion ylistäjille. Miten kukaan haluaa ottaa ilman todellista vahvaa syytä itselleen anestesian aiheuttamat riskit?

Itseasiassa en ole suostunut enkä suostu. Tämän takia en synnytä sairaalassa. Haluan nauttia seksistä vielä synnytyksen jälkeen joten pimpsaani ei yksikään kätilö pistä paskaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä Iltasanomien artikkelissa tapahtumien kulku näyttäisi eriävän kirjauksien ja haastattelun kesken.

Päällimmäisenä jäi mieleen, että synnytys on sattunut, synnytyskivusta ehkä tulisi keskustella enemmän, koska synnytys tuskin koskaan on kivuton, vaikka sen epiduraalinkin saisi.

Näille kotisynnytyksiä mainostaville tiedoksi: synnytyksessä on aina riskinsä, vaarassa voi olla sekä äidin, kuin myös vauvan henki, sairaalassa apu on kuitenkin lähellä toisin kuin kotona. Ambulanssin tulossa menee aikansa ja joskus ne minuutit saattavat olla ratkaisevia.

Vauvoja on virheellisesti hoidettu myös sairaaloissa, äitiä on painostettu ja kohdeltu väkivaltaisesti, yksityisyys menetettynä. Kotisynnytys voi siis olla turvallisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on synnytysväkivalta? Kysyn tosissani. Neljä lasta olen synnyttänyt ilokaasun ja hengitystekniikan avulla eikä minua ole kukaan pahoinpidellyt. Tiedän olevani onnekas. Mutta synnytysväkivalta? Huhhuh, onpa sanavalinta.

Niin kun sinä olet se kätiön unelma jolla onnistuu kaikki. Ei tarvitse mitenkään hoitaa. Synnytysväkivalta on huutamista, henkistä väkivaltaa, lääkitsemättä jättämistä, toimenpiteitä tehdään ilman puudutusta, aiheutaan tahallista vahinkoa toisen keholle tarkoituksena "opettaa" synnyttäjää koska tämän kuulukin kärsiä. 

Höpö höpöö taaskin. miksii pitäisi puuduttaa aluetta, jolla ei muutenkaan ole tuntoa? Tee rikosilmoitus, mikäli hoitotoimenpiteillä on aiheutettu sinulle tahallisesti vahinkoa. Taidat olla joko trolli tai sekopää.

Siis väitätkö tosissasi, ettei naisen välilihan alueella ole tuntoa! Voi jestas miten pihalla olet. Ihan voin kokemuksesta kertoa, että episiotomian leikkaaminen tuntuu, repeäminen tuntuu ja tietysti se ompeleminen ilman puudutetta voi sattua ihan hirveästi.

Höpöhöpö. Esikoisen syntyessä episiotomia leikattiin ja tikattiin ilman puudutusta ja mitään ei tuntunut. Toinen synnytys oli syöksysynnytys ja repesin sieltä täältä ja edelleenkään kasaan tikkailu on tuntunut missään.

Sinulla on sitten joku hermovaurio. Onko se ollut aina vai oletko saanut sen jonkun trauman seurauksena?

Kun kyseisellä alueella ei ole tuntohermoja niin eihän niissä voi olla vaurioita tai tuntoa

En tiennytkään, että naisen elimistössä on lihaksia, joissa ei ole tuntoaistia. Onko miehillä sama juttu? Miehillekin voi tehdä eturauhasleikkaukset ilman puudutuksia, kun alapäässä ei ole tuntohermoja.

Synnytyksen jälkeen väliliha on puutunut ihan itsestään, hyvin harvoin puudutetta tarvitaan.

Jep. Mä en edes huomannut että mulle tehtiin tilaa välilihaa leikkaamalla, enkä sitä että sinne laitettiin kaksi tikkiä. Kätilö kertoi että hieronta ei riittänyt niin nyt sit tikataan. Ok, näin tehtiin.

Välilihaa ei tikata puuduttamatta. Puudutus voi olla suihke jonka laittoa synnyttäjä ei kyllä huomaa välttämättä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.

Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.

Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.

On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.

Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.

Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.

Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.

Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.

Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.

Minulle sektion jälkeen osastolle päästyäni lykättiin vauva kainaloon ja jäin siihen yksin. Minulla ei ollut hyvä asento eikä ollut vauvallakaan, makasin liikkumatta ja pelkäsin, että vauva tippu sängystä. Ei puhettakaan, että olisin uskaltanut ummistaa silmiäni. Selällään on myös hankala imettää, joten sekin jäi tekemättä.

Ja mikset soittanut apua kun sitä tarvitsit?

Miten hitossa minä siihen soittonappiin olisin ylettänyt, kun vauva oli kaunalossa ja soittokello roikkui sillä puolen sänkyä ulottumattomissa?

Yleensä kyllä hoitaja katsoo, että se nappi on saavutettavissa ja tässä tapauksessa sinun itsesi olisi pitänyt tajuta pyytää se nappi siirtämään ulottuvillesi. Ilmeisesti kuitenkin sekä vauvasi että sinä selvisitte hengissä .

Mistä tulee taito, ja ensisijaisesti tarve vähätellä toisen kokemusta. Hoitaja ei pitänyt huolta siitä, että soittonappi on käden ulottuvilla. Äiti jätetiin makaamaan hionoon asentoon vauva kainalossa. Sektioäidin. Mikä tässä asiassa on sinulle niin kestämätöntä, että yrität selittää tilanteen ikävyyden pois? Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään. Pieleenhän tuo on mennyt, kaikkien osalta. Mut hei, hengissä sentään!! Maailman parasta joitoa siis!

Siis mitä ihmettä? Jätettiin makaamaan huonoon asentoon? Ei sektion jälkeen olla käänneltävä potilas. On varmasti ollut ikävä kokemus joo, mutta onhan tuo nyt aika uusavutonta suoraan sanottuna, jos ei osaa kylkeä kääntää tai lastaan siirtää ilman apua.

-eri

Tai sitten leikkauksen jäljiltä niin kipeä ja voimaton, ettei vaan ole kyennyt! Kun se vauvakin on siinä. Olen jokaisen vatsaoperaationnjäljiltä ollut vuorokauden täydellisen toimintakyvytön. Koska leikkaus. Kamalaa olis, jos jonkun vastasyntyneen elämä olisi niissä tilanteissa minun käsissäni. Toi on siis ihan järkyttävää heitteillejättöä. Ei edistä yhtään mitään hyvää. Ja sama henkinen pieksentä jatkuu täällä palstalla. En ymmärrä😥

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Tämä. Lisäksi jos kerran somessa kertoi irtisanoutuneensa yritystoimintansa vuoksi open virasta niin pikkasen outoa kertoa mediassa irtisanoutuneensa synnytystrauman takia. Tässähän jälkeen kerran ollaan haukkumassa yhden henkilön väritetyn "kokemuksen" vuoksi koko Suomen synnytysten hoitoa. Ei kai se ole synnytysosaston ja kätilön vika ,mikäli anestesialääkäri möhlii epiduraalin laiton.

Mitä siellä synnytyksessä pitäisi tapahtua, että nykyajan mielensäpahoittajat olisi tyytyväisiä? Jokaisen kannattaa ymmärtää ettei sitä synnytyksen kulkua pysty käsikirjoittamaan, se etenee niinkuin etenee ja niissä tilanteissa toimitaan aina tilanteen vaatimalla tavalla potilaan hyväksi, jotta äiti ja lapsi selviää hengissä. Ehkä on parempikin, että tietyt ihmiset eivät lisäänny, sillä kyllä siinä lastenkasvatuksessa tulee vaikeampiakin asioita eteen kuin synnytys.

Synnytys on todella iso ja merkittävä tapahtuma jolla on iso vaikutus lapsen ja äidin kiintymyssuhteista muodostumiseen. Isoin ongelma suomalaisessa terveydenhuollossa on se että resursseja on liian vähän joten jokainen synnyttäjä on varsinainen porsija joka hoidetaan liukuhihnalta mahdollisimman nopeasti systeemistä ulos. Synnytys on paljon turvallisempi kokemus jos kätilöitä olisi tarpeeksi ja kätilöillä olisi voimavaroja olla empaattinen ja ymmärtäväinen. Moni on kokenut todella tylyä kohtelua hoitohenkilökunnan taholta joka kohdistuu hormoonihuuruiseen, kipuilevaan ihmiseen joka on täysin hoitohenkilökunnan armoilla.

Joillain ihmisillä on paha hammaslääkäripelkokin joka voi olla huonon hammaslääkärikokemuksen ansiota. Minkä takia alenkatsot traumoja joihin liittyy lähtökohtaisesti paljon kivuliaampi ja pitkäkestoisempi operaatio?

Vastuunsa tässä on sillä synnyttäjälläkin. Osalla ihmisistä on näköjään täysin harhainen kuvitelma siitä mitä synnytyksessä tapahtuu ja sitten itketään kun homma ei mennyt oman käsiksen mukaan. Miten itse on valmistautunut synnytykseen henkisesti ja fyysisesti? Entäs se isä, joka raahataan mukaan doulan sijasta, hänen tehtävänsä on tukea, auttaa ja huolehtia siitä että synnyttäjä saa huomion minkä tarvitsee.

Nämä pelkoasiat täytyisi hoitaa pois hyvissä ajoin ennen synnytystä. Miksi ylipäätään synnytystä pelätään? Onhan se nyt ihan selvää, ettei se mikään aurinkoinen piknik tai kylpyläreissu ole.

Itse en pelkää synnyttämistä mutta sairaalasynnytystä pelkään. Siksi en mene sairaalaan synnyttämään.