Oletko Sad Beige -äiti tai tunnetko sellaisia?

tokkopa tuo huoneen sisustus lasta niin vaurioittaa, Toki jos tommonen hysteerinen kontrolli ja hyväksynnän tarve leimaa kaikkea muutakin olemista ja tekemistä niin sitten.

Äidin alemmuuden tunne vaikuttaa lapsessa kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää niitä lapsuuskuvia, pelkkää beigeä ja ruskeaa, siihen vielä filtterit. No, aikansa lapsia.

70-luvulla meillä oli myös sinapinkeltainen ja myrkynvihreä.

En ole. Meillä on 70-luvun talo ja lastenhuoneet oli ko aikakauden värimaailmaa paljolti ja edelleen on värejä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää niitä lapsuuskuvia, pelkkää beigeä ja ruskeaa, siihen vielä filtterit. No, aikansa lapsia.

No eipä minunkaan lapsuudessa ollut muuta värikästä kuin ne oksettavat 70- luvun keittiön kaapit ja vielä oksettavammat Marimekon unikko verhot. Kumpaakaan en siedä tänäkään päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Yhden tällaisen äidin tunsin aikanaan, en muista oliko väri beige, mutta kuitenkin sisustuksen piti olla harmooninen jne. Leikki-ikäinen lapsensa halusi oman huoneensa seinälle aku ankka-mainoksen mukana tulleen julisteen, mutta äiti ei antanut siihen lupaa. Teki mieli sanoa pari valittua sanaa hänelle... 

Mä ratkaisin tän niin, että lapsi sai laittaa haluamansa julisteen oveensa, sinne taa, niin että se ei näkynyt kuin vain hänelle silloin kun huoneen ovi oli kiinni. No lapsesta tuli Sad Beige aikuisena itsestäänkin. Tyylitaju tarttuu.

En ole enkä tunne. Instassa noita näkee, mutta liekö heidänkään elämänsä todellisuudessa yhtä väritöntä kuin kuvissa? Vaikka näkeehän sitä joskus näitä beigeen puettuja lapsia beigeen tai mustaan/valkoiseen pukeutuneen äitinsä kanssa jossain, mutta kaipa niillä lapsilla on edes normaalin värisiä leluja. 

Itse olen kyllä vähän päinvastaisen tyylisuunnan edustaja ja tykkään, että lasten huoneissa ja vaatteissa saa olla värejä reilusti ja lasten omat toiveet näkyä. 

Mä oon ollut sellainen jo 35 vuotta, eli siitä asti kun muutin omaan kotiin. Tykkään rauhallisesta sisustuksesta. Ainoa poikkeus on, että tykkään myös viherkasveista, eli mulla on myös vihreää sisustuksessa. Eli voisiko sanoa Happy Beige tai Living Beige?

Vierailija kirjoitti:

tokkopa tuo huoneen sisustus lasta niin vaurioittaa, Toki jos tommonen hysteerinen kontrolli ja hyväksynnän tarve leimaa kaikkea muutakin olemista ja tekemistä niin sitten.

Ei kun nimenomaan sitten muu elämä on värikästä, on harrastuksia, hauskanpitoa, ystäviä ja ulkoilua ym ym.

Vierailija kirjoitti:

Surullisinta on kun nämä sad beige -mamat laittaa lastenhuoneenkin samaan ankeaan tyyliin.

Mikähän saa ihmiset keksimään tällaisia typeriä ilmaisuja yleensä engalnn8nkielisiä.

en jaksa perehtyä asiaan, mutta halutaan ko tässä nyt vihjata, että beige on masentava väri tms. Aika naurettavaa ja kaikella sitä pitää ihmisten päteä.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta jos elämä on muuten "värikästä" ja lapsen kasvua tukevaa, niin ehkä värittömällä sisustuksella ei saa kovin paljon pahaa aikaa. Siisti beige koti on mahdollisesti kuitenkin parempi, kuin täysin epäjärjestyksessä oleva. Välimalli tietysti paras. 

Kun on rauhallinen sisustus ja sisustusvärit, koti kestää vähän sotkujakin ja tyylikkäitä kasoja. Mutta jos on villi sisustus ja paljon sotkua, lopputulos on kaoottinen.

Tunnustan tässä, että mua on aina ahdistaneet värikkäät kosmetiikka- ja ruokapakkaukset. Miksei nekin voi olla valk-beige-musta -skaalaa?

No jaa, itse nyt vaan satun pitämään beigestä, kuten myös sinisestä, joten näitä värejä on meillä paljon. Ja kyllä, myös lapsen vaatteissa ja tavaroissa. Tosin ei kaikki ole beigeä ja lapsella on muitakin kuin beigeä ja vaaleita vaatteita. Esimerkiksi tänä talvena lapsella on ollut punainen takki ja just ostettiin keltaiset saappaat.

Mun äiti oli jotenki ylisiisti ja siitä jäi vähän nurja mieli. Kaverien jalkapohjat tarkistettiin kesällä etteivät ole likaiset ja sitä rataa. Mulla oli kaverina poika ja sitä ei aina päästetty sisälle leikkimään. Sain siis kyllä leikkiä pojan kanssa, kyseessä oli siisteys, ulkona sitten oltiin.

Ei tuo värimaailma, mutta kodin pitää olla myös lasten koti.

Tunsin yhden. Kun sad beige muoti alkoi se oli niiin hänen juttunsa. Ja kun uusi muoti tuli, niin se oli ja oli aina ollut niiin häntä aidoimmillaan. Kyllähän ihmiset mieltä muuttaa ja muotiakin on ihan kiva seurata, mutta en jaksa kuunnella sellaista että jokaisen muodin tullen tehdään siitä koko elämää pyörittävä estetiikka ja rakennetaan oma (ja lasten) identiteetti siihen. Mutta eipä se minun elämääni sen enempää toisaalta kosketa. Tehkööt kukin tavallaan, itse voi aina lakata seuraamasta. 

Sellainen ihminen on varmaan aika kontrolloiva, kireän tiukkapipoinen ja hermoheikko perfektionisti. Ilo on tuosta kaukana. Siinä mielessä ymmärrän käytetyn termin, sad beige. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden tällaisen äidin tunsin aikanaan, en muista oliko väri beige, mutta kuitenkin sisustuksen piti olla harmooninen jne. Leikki-ikäinen lapsensa halusi oman huoneensa seinälle aku ankka-mainoksen mukana tulleen julisteen, mutta äiti ei antanut siihen lupaa. Teki mieli sanoa pari valittua sanaa hänelle... 

Mä ratkaisin tän niin, että lapsi sai laittaa haluamansa julisteen oveensa, sinne taa, niin että se ei näkynyt kuin vain hänelle silloin kun huoneen ovi oli kiinni. No lapsesta tuli Sad Beige aikuisena itsestäänkin. Tyylitaju tarttuu.

Helvettiäkö se sulle kuuluu miten lapsi sisustaa OMAN huoneensa?? 

Tiedän sellaisen lapsen, jonka pitää aina julkisille paikoille, kuviin tai kylään mennessä laittaa "nätit vaatteet". Siis just sellaiset beiget, trendikkäät, joissa ei ole mitään printtejä tai värikkäitä värejä. Lapsi itse kerran kysyi äidiltään "pitääkö laittaa taas nätit vaatteet" eli lapsikin on oppinut, että ne hänelle mieleiset vaatteet ei ole nättejä. Positiivista, että sentään kotona saa käyttää mieleisiä vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Tunsin yhden. Kun sad beige muoti alkoi se oli niiin hänen juttunsa. Ja kun uusi muoti tuli, niin se oli ja oli aina ollut niiin häntä aidoimmillaan. Kyllähän ihmiset mieltä muuttaa ja muotiakin on ihan kiva seurata, mutta en jaksa kuunnella sellaista että jokaisen muodin tullen tehdään siitä koko elämää pyörittävä estetiikka ja rakennetaan oma (ja lasten) identiteetti siihen. Mutta eipä se minun elämääni sen enempää toisaalta kosketa. Tehkööt kukin tavallaan, itse voi aina lakata seuraamasta. 

Kun sad beige muoti alkoi, my ass. 

Voiko enää pöljempää keksiä. Ihmiset pitävät eri väreistä, Joku beigestä ja joku kirkuvista väreistä. Joku noudattelee muoteja (mietitäänpä vaikka muoti-ilmiöitä keittiönkaapeissa, milloin kaikki haluaa kiiltovalkoisen, milloin mustan, milloin beigen etc.). Monet eivät tajua toimivansa muodin mukaan, mutta mitäpä senkään on väliä, jos tietty ratkaisu tiettynä ajankohtana näyttää hänestä kivalta. 

Lapsiraukat