Varattu: jos sattuisit kiinnostumaan, missä menee rajasi?

Vierailija kirjoitti:

Nisew kirjoitti:

Mies.

Mun rajat menee siinä jos huomaan itse kiinnostuneeni tai huomaan jonkun naisen kiinnostuneen musta. Niin vedän samantien ovet säppiin. Voin tervehtiä sinua. Mutta ainuttakaan ylimääräistä sanaa en sano. Jos jostain syystä olen pakotettu juttelemaan sun kanssa. Kerron miten hyvä vaimo mulla on.

Nuo vaimoista puhuvat ovat aina vähän pelkurimaisia ja surkeita. Eivät pysty rehdisti olemaan kontaktissa tuomatta vaimoaan keskusteluun. Näitä oli nuorena tosi paljon, kun olin hyvännäköinen. Ihmettelin aina, että mistä tuo nyt tuli, kun en ole koskaan vaimojaan edes tavannut. Minä en siis ollut kiinnostunut.

Mielestäni miehet, jotka puhuvat vaimoistaan ovat ihania! 

Miesd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nisew kirjoitti:

Mies.

Mun rajat menee siinä jos huomaan itse kiinnostuneeni tai huomaan jonkun naisen kiinnostuneen musta. Niin vedän samantien ovet säppiin. Voin tervehtiä sinua. Mutta ainuttakaan ylimääräistä sanaa en sano. Jos jostain syystä olen pakotettu juttelemaan sun kanssa. Kerron miten hyvä vaimo mulla on.

Nuo vaimoista puhuvat ovat aina vähän pelkurimaisia ja surkeita. Eivät pysty rehdisti olemaan kontaktissa tuomatta vaimoaan keskusteluun. Näitä oli nuorena tosi paljon, kun olin hyvännäköinen. Ihmettelin aina, että mistä tuo nyt tuli, kun en ole koskaan vaimojaan edes tavannut. Minä en siis ollut kiinnostunut.

Mitä surkeaa siinä on. Erittäin toimiva konsepti.

Tuolla olen lopettanut useamman minuun ihastuneen naisen ihastuksen.

Jos niin on, he eivät olleet alun alkaenkaan sinuun ihastuneita. Sinä vain heihin.

Jos nainen on ihastunut, hän on ihastunut myös varattuun.

Vierailija kirjoitti:

Raja menee siinä, jos alkaa ehdotella eroa ja yhteenmuuttamista.

Minulla sama.

M44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nisew kirjoitti:

Mies.

Mun rajat menee siinä jos huomaan itse kiinnostuneeni tai huomaan jonkun naisen kiinnostuneen musta. Niin vedän samantien ovet säppiin. Voin tervehtiä sinua. Mutta ainuttakaan ylimääräistä sanaa en sano. Jos jostain syystä olen pakotettu juttelemaan sun kanssa. Kerron miten hyvä vaimo mulla on.

Nuo vaimoista puhuvat ovat aina vähän pelkurimaisia ja surkeita. Eivät pysty rehdisti olemaan kontaktissa tuomatta vaimoaan keskusteluun. Näitä oli nuorena tosi paljon, kun olin hyvännäköinen. Ihmettelin aina, että mistä tuo nyt tuli, kun en ole koskaan vaimojaan edes tavannut. Minä en siis ollut kiinnostunut.

Sehän on tyypillinen paskatesti, jos tämän jälkeen itseään tyrkyttää niin tulee heti tietoon toisen luonne.

Ja mitähän itsensä tyrkyttäminen mielestäsi pitää sisällään? Olemassa olemisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nisew kirjoitti:

Mies.

Mun rajat menee siinä jos huomaan itse kiinnostuneeni tai huomaan jonkun naisen kiinnostuneen musta. Niin vedän samantien ovet säppiin. Voin tervehtiä sinua. Mutta ainuttakaan ylimääräistä sanaa en sano. Jos jostain syystä olen pakotettu juttelemaan sun kanssa. Kerron miten hyvä vaimo mulla on.

Nuo vaimoista puhuvat ovat aina vähän pelkurimaisia ja surkeita. Eivät pysty rehdisti olemaan kontaktissa tuomatta vaimoaan keskusteluun. Näitä oli nuorena tosi paljon, kun olin hyvännäköinen. Ihmettelin aina, että mistä tuo nyt tuli, kun en ole koskaan vaimojaan edes tavannut. Minä en siis ollut kiinnostunut.

Sehän on tyypillinen paskatesti, jos tämän jälkeen itseään tyrkyttää niin tulee heti tietoon toisen luonne.

Minullekin on tehty tätä, mutta en ole "tyrkyttänyt itseäni, saati ollut kiinnostunut." Olen ollut peruskohtelias ja keskusteleva, mielestäni kuuluu käytöstapoihin. En ole käytöstäni muuttanut, sillä mielestäni en ole vaikuttanut kiinnostuneelta. Vaimosta puhuminen on aina jatkunut, mutta olen ajatellut, että ehkä vaimo on miehelle tärkeä ja siksi puhuu. Tai sitten vaimo on mustasukkainen, en tiedä. Turhaan on, ja ärsyttävääkin, jos luulee, että olen kiinnostunut enemmänkin kuin jotain jupistakseni. Sitten kun olen kiinnostunut oikeasti, niin käyttäydyn vaikenemalla ja välttelemällä... Ettäs näin.

Että, mikä luonne tästä paskatestistä paljastuu?

Raja menee siinä että en yritä esittää olevani sinkku tai käyttäydy kuten sinkku. Ei tietenkään tarvitse ylikorostaa sitä että olen parisuhteessa mutta sen nyt tuosta vasemmasta nimettömästä näkee muutenkin. En tosin ole tässä parisuhteessani ollut ihastunut keneenkään, mutta aiemman parisuhteen aikana oli jokunen ihastus ja toimin silloin epäasiallisesti mm. istumalla jossain baarissa ihastuksen sylissä ja tanssimalla hitaita hänen kanssa. Lapsellista ja typerää enkä missään tapauksessa tekisi tuollaista enää.

extrovertti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nisew kirjoitti:

Mies.

Mun rajat menee siinä jos huomaan itse kiinnostuneeni tai huomaan jonkun naisen kiinnostuneen musta. Niin vedän samantien ovet säppiin. Voin tervehtiä sinua. Mutta ainuttakaan ylimääräistä sanaa en sano. Jos jostain syystä olen pakotettu juttelemaan sun kanssa. Kerron miten hyvä vaimo mulla on.

Nuo vaimoista puhuvat ovat aina vähän pelkurimaisia ja surkeita. Eivät pysty rehdisti olemaan kontaktissa tuomatta vaimoaan keskusteluun. Näitä oli nuorena tosi paljon, kun olin hyvännäköinen. Ihmettelin aina, että mistä tuo nyt tuli, kun en ole koskaan vaimojaan edes tavannut. Minä en siis ollut kiinnostunut.

Sehän on tyypillinen paskatesti, jos tämän jälkeen itseään tyrkyttää niin tulee heti tietoon toisen luonne.

Minullekin on tehty tätä, mutta en ole "tyrkyttänyt itseäni, saati ollut kiinnostunut." Olen ollut peruskohtelias ja keskusteleva, mielestäni kuuluu käytöstapoihin. En ole käytöstäni muuttanut, sillä mielestäni en ole vaikuttanut kiinnostuneelta. Vaimosta puhuminen on aina jatkunut, mutta olen ajatellut, että ehkä vaimo on miehelle tärkeä ja siksi puhuu. Tai sitten vaimo on mustasukkainen, en tiedä. Turhaan on, ja ärsyttävääkin, jos luulee, että olen kiinnostunut enemmänkin kuin jotain jupistakseni. Sitten kun olen kiinnostunut oikeasti, niin käyttäydyn vaikenemalla ja välttelemällä... Ettäs näin.a

Että, mikä luonne tästä paskatestistä paljastuu?

Tämä. Miehellä kiellettyjä tunteita, mutta sen sijaan että kantaisi ja käsittelisi ne kuin mies, hän näkee kiinnostumattomassa naisessa uhkan eli kiinnostuksen ja puolustautuu puhumalla vaimostaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon niin hyvässä parisuhteessa, että en vois edes kuvitellakaan kiinnostuvani muista.

Jos mietin, että mieheni jostain syystä kiinnostuisi toisesta, niin juurikin tuo juttelu on ok, mutta ei sen kiinnostuksen näyttäminen muutoin. Sen täytyy jäädä oman ajatuksen tasolle.

Mulla sama. On niin hyvä mies ja itse olen sen aloitteen tehnyt hänelle ja tiesin tasan mitä sain hänestä, niin en voisi ikinä tehdä hänelle mitään pahaa. Ja jos mies olisi kiinnostunut toisesta jollain tasolla, niin juttelu olis ok. En jotenkin näe häntä sellaisena ihmisenä, vaikka ainahan voi mitä vaan tapahtua. Silti vaikea kuvitella hänestä mitään sellaista. Hän tuskin huvikseen näyttää minulle sitä, että rakastaa ja on minulla rakastettu olo. Hänellä on myös sellainen olo. itse en edes päästä itseäni sellaiseen tilanteeseen, että joku toinen voisi tulla elämääni ja olisin ihastunut. En tarvitse ketään muuta ihmistä elämääni johon voisin ihastua. Ystäviä on miehiä ja naisia, mutta he ovat ystäviä eikä mitään muuta.

extrovertti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nisew kirjoitti:

Mies.

Mun rajat menee siinä jos huomaan itse kiinnostuneeni tai huomaan jonkun naisen kiinnostuneen musta. Niin vedän samantien ovet säppiin. Voin tervehtiä sinua. Mutta ainuttakaan ylimääräistä sanaa en sano. Jos jostain syystä olen pakotettu juttelemaan sun kanssa. Kerron miten hyvä vaimo mulla on.

Nuo vaimoista puhuvat ovat aina vähän pelkurimaisia ja surkeita. Eivät pysty rehdisti olemaan kontaktissa tuomatta vaimoaan keskusteluun. Näitä oli nuorena tosi paljon, kun olin hyvännäköinen. Ihmettelin aina, että mistä tuo nyt tuli, kun en ole koskaan vaimojaan edes tavannut. Minä en siis ollut kiinnostunut.

Sehän on tyypillinen paskatesti, jos tämän jälkeen itseään tyrkyttää niin tulee heti tietoon toisen luonne.

Minullekin on tehty tätä, mutta en ole "tyrkyttänyt itseäni, saati ollut kiinnostunut." Olen ollut peruskohtelias ja keskusteleva, mielestäni kuuluu käytöstapoihin. En ole käytöstäni muuttanut, sillä mielestäni en ole vaikuttanut kiinnostuneelta. Vaimosta puhuminen on aina jatkunut, mutta olen ajatellut, että ehkä vaimo on miehelle tärkeä ja siksi puhuu. Tai sitten vaimo on mustasukkainen, en tiedä. Turhaan on, ja ärsyttävääkin, jos luulee, että olen kiinnostunut enemmänkin kuin jotain jupistakseni. Sitten kun olen kiinnostunut oikeasti, niin käyttäydyn vaikenemalla ja välttelemällä... Ettäs näin.

Että, mikä luonne tästä paskatestistä paljastuu?

Tämä on kyllä paha. Olen itsekkin miettinyt muutaman kerran onko tää mimmi vaan luonteeltaan tosi flirttaileva vai ihastumassa.

Mutta jos mun kanssa haluaa olla kaveri niin sit sä joudut kuulemaan asioita mun vaimosta.. Koska hän on äärimmäisen iso osa mun elämää.. Hänen kanssaan teen myös ne kaikki asiat joista on kiva jutella.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mulla on vähän erilainen ajatusmalli kuin muilla:

Itse ajattelen niin, että jos tietää olevansa ihastunut johonkin henkilöön niin sitä pitäisi ehdottomasti vähentää tai jopa lopettaa kaikki kanssakäyminen sen ihastumisen kanssa. Ihastumiset ja myös rakkaus ovat sellaisia asioita, että niitä ruokkimalla ne vain kasvavat. Eli jos hengaat, vaikka sitten kaverimielessä sen ihastuksen kanssa niin siitä tunteesta voi tulla aika nopeasti sellainen, että se päätyy pettämisen puolelle varsinkin jos sillä ihastuksen kohteella on samanlaisia tunteita sinua kohtaan.

Myöskin tuo Monkey Branching on aika yleistä, eli luodaan ensiksi siihen ihastuksen kohteeseen syvä tunneside ja varmistetaan, että se ihastumisen kohde tahtoo myös sinut ja sitten hypätään suhteesta toiseen. Siksi en haluaisi, että oma puoliso olisi missään tekemisissä oman ihastuksensa kohteen kanssa. 

Sinä menet jo näissä ajatuksissasi pitemmälle kuin pelkkä ihastuminen, sillä alat jo ilmeisesti suunnittelemaan tulevaisuutta ja miehen vaihtoa heti ihastuessasi.

Minä en, en ole ollut sellainen edes ennen kuin olin parisuhteessa. Olen ollut ihastuessani varovainen ja harkitsevainen, katsellut ja kuunnellut toista huolellisesti ja huomannut myös ihan hyvin toisen ikävät asiat. En ole ollut ikinä mikään heittäytyjä, vaan rauhallinen. Ja koska olen kaikille mukava ja iloinen, niin olen vain käyttäytynyt niin kuin käyttäydyn ja saan aika rauhassa katsoa mikä toinen on miehiään.

Ihastumisissa siis minä päätän omalta osaltani miten toimin tai olen toimimatta enkä kulje vain vaaleanpunaiset lasit silmillä kaiken muun unohtaen. En ala kuvittelemaan toisesta mitään ja en ala ajattelemaan "meitä", vaan voin ihan hyvin tehdä yhteistyötä toisen ihmisen kanssa. Ja niin olen tehnytkin, sillä ihastuin aikoinaan työkaveriini. Yhteistyö sujui miehen kanssa ongelmitta ja olemme yhä vieläkin kavereita, sillä ihastumisen tunne meni ohi ja muuttui kaveruudeksi.

Joku saattaa varmasti nyt älähtää, että en ole ollut kunnolla ihastunut, mutta mikä nyt on kunnolla ihastumista ja mikä ei? Kuka sitä on määrittämään?

Kaisalla ei ollut mitään rajoja. Nyt on sitten eronnut ja kakkosnaisena perheelliselle naimisissa olevalle miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mulla on vähän erilainen ajatusmalli kuin muilla:

Itse ajattelen niin, että jos tietää olevansa ihastunut johonkin henkilöön niin sitä pitäisi ehdottomasti vähentää tai jopa lopettaa kaikki kanssakäyminen sen ihastumisen kanssa. Ihastumiset ja myös rakkaus ovat sellaisia asioita, että niitä ruokkimalla ne vain kasvavat. Eli jos hengaat, vaikka sitten kaverimielessä sen ihastuksen kanssa niin siitä tunteesta voi tulla aika nopeasti sellainen, että se päätyy pettämisen puolelle varsinkin jos sillä ihastuksen kohteella on samanlaisia tunteita sinua kohtaan.

Myöskin tuo Monkey Branching on aika yleistä, eli luodaan ensiksi siihen ihastuksen kohteeseen syvä tunneside ja varmistetaan, että se ihastumisen kohde tahtoo myös sinut ja sitten hypätään suhteesta toiseen. Siksi en haluaisi, että oma puoliso olisi missään tekemisissä oman ihastuksensa kohteen kanssa. 

Sinä menet jo näissä ajatuksissasi pitemmälle kuin pelkkä ihastuminen, sillä alat jo ilmeisesti suunnittelemaan tulevaisuutta ja miehen vaihtoa heti ihastuessasi.

Minä en, en ole ollut sellainen edes ennen kuin olin parisuhteessa. Olen ollut ihastuessani varovainen ja harkitsevainen, katsellut ja kuunnellut toista huolellisesti ja huomannut myös ihan hyvin toisen ikävät asiat. En ole ollut ikinä mikään heittäytyjä, vaan rauhallinen. Ja koska olen kaikille mukava ja iloinen, niin olen vain käyttäytynyt niin kuin käyttäydyn ja saan aika rauhassa katsoa mikä toinen on miehiään.

Ihastumisissa siis minä päätän omalta osaltani miten toimin tai olen toimimatta enkä kulje vain vaaleanpunaiset lasit silmillä kaiken muun unohtaen. En ala kuvittelemaan toisesta mitään ja en ala ajattelemaan "meitä", vaan voin ihan hyvin tehdä yhteistyötä toisen ihmisen kanssa. Ja niin olen tehnytkin, sillä ihastuin aikoinaan työkaveriini. Yhteistyö sujui miehen kanssa ongelmitta ja olemme yhä vieläkin kavereita, sillä ihastumisen tunne meni ohi ja muuttui kaveruudeksi.

Joku saattaa varmasti nyt älähtää, että en ole ollut kunnolla ihastunut, mutta mikä nyt on kunnolla ihastumista ja mikä ei? Kuka sitä on määrittämään?

Tai sitten sulla on ollut tuuri ja sinuun ihastumasi ihminen ei ole ollut suhun ihastunut. Sen takia homma ei ole edennyt.

Vierailija kirjoitti:

Raja menee siinä, jos alkaa ehdotella eroa ja yhteenmuuttamista.

No jos ollaan jo niin pitkällä, että aletaan miettimään eroa ja yhteenmuuttamista, niin se ei ole enää vain ihastusta, vaan suhde.

Huono itsetunto ajaa ihmisen flirttailemaan ja ihastumaan. Pettäjät tyypillisesti näitä itsetunto-ongelmaisia, salailevia ja valehtelevia. Ja pönkittävöt ihastumispelleilyillään lopulta vain sitä keskenkasvuista itsetuntoaan.

Fbbfbf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mulla on vähän erilainen ajatusmalli kuin muilla:

Itse ajattelen niin, että jos tietää olevansa ihastunut johonkin henkilöön niin sitä pitäisi ehdottomasti vähentää tai jopa lopettaa kaikki kanssakäyminen sen ihastumisen kanssa. Ihastumiset ja myös rakkaus ovat sellaisia asioita, että niitä ruokkimalla ne vain kasvavat. Eli jos hengaat, vaikka sitten kaverimielessä sen ihastuksen kanssa niin siitä tunteesta voi tulla aika nopeasti sellainen, että se päätyy pettämisen puolelle varsinkin jos sillä ihastuksen kohteella on samanlaisia tunteita sinua kohtaan.

Myöskin tuo Monkey Branching on aika yleistä, eli luodaan ensiksi siihen ihastuksen kohteeseen syvä tunneside ja varmistetaan, että se ihastumisen kohde tahtoo myös sinut ja sitten hypätään suhteesta toiseen. Siksi en haluaisi, että oma puoliso olisi missään tekemisissä oman ihastuksensa kohteen kanssa. 

Sinä menet jo näissä ajatuksissasi pitemmälle kuin pelkkä ihastuminen, sillä alat jo ilmeisesti suunnittelemaan tulevaisuutta ja miehen vaihtoa heti ihastuessasi.

Minä en, en ole ollut sellainen edes ennen kuin olin parisuhteessa. Olen ollut ihastuessani varovainen ja harkitsevainen, katsellut ja kuunnellut toista huolellisesti ja huomannut myös ihan hyvin toisen ikävät asiat. En ole ollut ikinä mikään heittäytyjä, vaan rauhallinen. Ja koska olen kaikille mukava ja iloinen, niin olen vain käyttäytynyt niin kuin käyttäydyn ja saan aika rauhassa katsoa mikä toinen on miehiään.

Ihastumisissa siis minä päätän omalta osaltani miten toimin tai olen toimimatta enkä kulje vain vaaleanpunaiset lasit silmillä kaiken muun unohtaen. En ala kuvittelemaan toisesta mitään ja en ala ajattelemaan "meitä", vaan voin ihan hyvin tehdä yhteistyötä toisen ihmisen kanssa. Ja niin olen tehnytkin, sillä ihastuin aikoinaan työkaveriini. Yhteistyö sujui miehen kanssa ongelmitta ja olemme yhä vieläkin kavereita, sillä ihastumisen tunne meni ohi ja muuttui kaveruudeksi.

Joku saattaa varmasti nyt älähtää, että en ole ollut kunnolla ihastunut, mutta mikä nyt on kunnolla ihastumista ja mikä ei? Kuka sitä on määrittämään?

Tai sitten sulla on ollut tuuri ja sinuun ihastumasi ihminen ei ole ollut suhun ihastunut. Sen takia homma ei ole edennyt.

Ovat he olleet ystävä hyvä, ovat totisesti! :) Mutta minä päätän omista asioistani, siitä miten toimin ja tiedän kyllä rajani. En myöskään koskaan ole esittänyt mitään vapaata naista, vaan toinen kyllä näkee sormukset ja varmasti kuulee myös jossakin vaiheessa mm. lapsistamme.

Perheeni on tärkein asia elämässäni, eikä sen eteen pääse.

Miesd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nisew kirjoitti:

Mies.

Mun rajat menee siinä jos huomaan itse kiinnostuneeni tai huomaan jonkun naisen kiinnostuneen musta. Niin vedän samantien ovet säppiin. Voin tervehtiä sinua. Mutta ainuttakaan ylimääräistä sanaa en sano. Jos jostain syystä olen pakotettu juttelemaan sun kanssa. Kerron miten hyvä vaimo mulla on.

Nuo vaimoista puhuvat ovat aina vähän pelkurimaisia ja surkeita. Eivät pysty rehdisti olemaan kontaktissa tuomatta vaimoaan keskusteluun. Näitä oli nuorena tosi paljon, kun olin hyvännäköinen. Ihmettelin aina, että mistä tuo nyt tuli, kun en ole koskaan vaimojaan edes tavannut. Minä en siis ollut kiinnostunut.

Mitä surkeaa siinä on. Erittäin toimiva konsepti.

Tuolla olen lopettanut useamman minuun ihastuneen naisen ihastuksen.

Sinulta meni pointti ohi. Se oli se, että usein ihastus on tasan tarkkaan vain miehen omassa päässä ja kun on oma ihastus, miehet luulevat sen merkitsevän, että nainenkin tuntee jotain.

Minulle alkoi kerran yksi suorastaan kuvottavaksi kokemani mies selittää kahden kesken sattumalta jäätyämme, että valitettavasti välillämme ei voi tapahtua mitään, koska hän on kihloissa. Olin ihan äimän käkenä, koska en todellakaan ollut kiinnostunut eikä mitään olisi tapahtunut, vaikka olisimme olleet vapaita.

Mies tekee itsensä helposti naurettavaksi alkamalla puhua vaimostaan sellaisella ilmiselvällä tavalla. Mitä oikein kuvittelet itsestäsi, tulee lähinnä mieleen.

Kyllä flirtti ja ihastuminen on aina töysin tietoinen valinta alkaa murentamaan avioliittoaan tai parisuhdettaan. Sama kuin väittäisi, että vahingossa tuli petettyä puolisoa, vahingossa kiku luiskahti pildeen. Petos on petos, ja henkinen petos inhottavin tapa osoittaa puolisolleen olevansa vöheksyttävä ja kunnioitettava.

En sattuisi, itsetuntoa riittää, en tarvitse nuoleskelua ja flirttiä. Antaa tyhmän vaikutelman naisesta. Ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto ajaa ihmisen flirttailemaan ja ihastumaan. Pettäjät tyypillisesti näitä itsetunto-ongelmaisia, salailevia ja valehtelevia. Ja pönkittävöt ihastumispelleilyillään lopulta vain sitä keskenkasvuista itsetuntoaan.

Eihän tässä puhuttu pettämisestä, vaan ihastumisesta. Ihastua voi oikein hyvin ilman pettämistäkin, pettäminen ei ole usein edes lähellä, sillä järki menee edelle ja koko ihastuminen haihtuu. Jos et sitä ymmärrä, niin et välttämättä ymmärrä muitakaan asioita normaalissa ihmiselämässä. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

Nisew kirjoitti:

Mies.

Mun rajat menee siinä jos huomaan itse kiinnostuneeni tai huomaan jonkun naisen kiinnostuneen musta. Niin vedän samantien ovet säppiin. Voin tervehtiä sinua. Mutta ainuttakaan ylimääräistä sanaa en sano. Jos jostain syystä olen pakotettu juttelemaan sun kanssa. Kerron miten hyvä vaimo mulla on.

Olen aina ihmetellyt näitä puolisoistaan tai tyttöystävistään jauhajia. Kiva nyt viimein tietää, että se on johtunut miehen ihastuksesta minua kohtaan!

Kylläpä tuntuu vanhan naisen sydämessä mukavalta :)