Varattu: jos sattuisit kiinnostumaan, missä menee rajasi?

En voisi kuvitellakaan muita, astuttajani on täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Miesd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nisew kirjoitti:

Mies.

Mun rajat menee siinä jos huomaan itse kiinnostuneeni tai huomaan jonkun naisen kiinnostuneen musta. Niin vedän samantien ovet säppiin. Voin tervehtiä sinua. Mutta ainuttakaan ylimääräistä sanaa en sano. Jos jostain syystä olen pakotettu juttelemaan sun kanssa. Kerron miten hyvä vaimo mulla on.

Nuo vaimoista puhuvat ovat aina vähän pelkurimaisia ja surkeita. Eivät pysty rehdisti olemaan kontaktissa tuomatta vaimoaan keskusteluun. Näitä oli nuorena tosi paljon, kun olin hyvännäköinen. Ihmettelin aina, että mistä tuo nyt tuli, kun en ole koskaan vaimojaan edes tavannut. Minä en siis ollut kiinnostunut.

Mitä surkeaa siinä on. Erittäin toimiva konsepti.

Tuolla olen lopettanut useamman minuun ihastuneen naisen ihastuksen.

Sinulta meni pointti ohi. Se oli se, että usein ihastus on tasan tarkkaan vain miehen omassa päässä ja kun on oma ihastus, miehet luulevat sen merkitsevän, että nainenkin tuntee jotain.

Minulle alkoi kerran yksi suorastaan kuvottavaksi kokemani mies selittää kahden kesken sattumalta jäätyämme, että valitettavasti välillämme ei voi tapahtua mitään, koska hän on kihloissa. Olin ihan äimän käkenä, koska en todellakaan ollut kiinnostunut eikä mitään olisi tapahtunut, vaikka olisimme olleet vapaita.

Mies tekee itsensä helposti naurettavaksi alkamalla puhua vaimostaan sellaisella ilmiselvällä tavalla. Mitä oikein kuvittelet itsestäsi, tulee lähinnä mieleen.

Mä olen kokenut tuon äärimmäisen hyväksi tavaksi selvittää onko mimmi kiinnostunut..

Esimerkiksi ihan vaan maantaina heittää et hitto olipa hyvä viikonloppu. Oltiin vaimon kanssa vaikka kiipeilemässä tai jtn..

Yleensä reaktio kertoo kaiken riittävän.

Osittain mä toimin myös sen takia näin koska aikoinaan sain työkaveriksi naisen, jonka kanssa koin syvää yhteyttä. Meillä oli ihan pirun hauskaa.

Mun puolelta tää oli platonista kaveruutta. Naiselle vuosisadan rakkaustarina.

Tää meni sit aika pitkälle ja lopulta jouduin estämään koko naisen mm sosiaalisessa mediassa. Ja alkamaan jopa todella tylyksi..

Syytän tuosta itseäni. Jos olisin hyväksynyt alussa ajatuksen et onkohan tää ihastumassa. homma olisi ollut paljon helpompaa hoitaa kunnialla pois.

Vierailija kirjoitti:

Miesd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nisew kirjoitti:

Mies.

Mun rajat menee siinä jos huomaan itse kiinnostuneeni tai huomaan jonkun naisen kiinnostuneen musta. Niin vedän samantien ovet säppiin. Voin tervehtiä sinua. Mutta ainuttakaan ylimääräistä sanaa en sano. Jos jostain syystä olen pakotettu juttelemaan sun kanssa. Kerron miten hyvä vaimo mulla on.

Nuo vaimoista puhuvat ovat aina vähän pelkurimaisia ja surkeita. Eivät pysty rehdisti olemaan kontaktissa tuomatta vaimoaan keskusteluun. Näitä oli nuorena tosi paljon, kun olin hyvännäköinen. Ihmettelin aina, että mistä tuo nyt tuli, kun en ole koskaan vaimojaan edes tavannut. Minä en siis ollut kiinnostunut.

Mitä surkeaa siinä on. Erittäin toimiva konsepti.

Tuolla olen lopettanut useamman minuun ihastuneen naisen ihastuksen.

Sinulta meni pointti ohi. Se oli se, että usein ihastus on tasan tarkkaan vain miehen omassa päässä ja kun on oma ihastus, miehet luulevat sen merkitsevän, että nainenkin tuntee jotain.

Minulle alkoi kerran yksi suorastaan kuvottavaksi kokemani mies selittää kahden kesken sattumalta jäätyämme, että valitettavasti välillämme ei voi tapahtua mitään, koska hän on kihloissa. Olin ihan äimän käkenä, koska en todellakaan ollut kiinnostunut eikä mitään olisi tapahtunut, vaikka olisimme olleet vapaita.

Mies tekee itsensä helposti naurettavaksi alkamalla puhua vaimostaan sellaisella ilmiselvällä tavalla. Mitä oikein kuvittelet itsestäsi, tulee lähinnä mieleen.

Tämä. Teen asiakaspalvelutyötä ja olen ihan jokaiselle mukava ja hymyilevä, siis naisille ja miehille, vanhoille ja nuorille. Sen asian jokainen voisi havaita hetken työskentelyäni seuratessaan hyvin helposti. Hyvin usein saan kuitenkin huomata, että taas joku mies on ihastunut minuun, vaikka olen tehnyt vain kohteliaasti työtäni. Sitten kun mies alkaa vielä höpöttämään minulle näitä Minun VAIMO sitä, Minun VAIMO tätä ja tuota, ME VAIMONI KANSSA jne. juttuja, niin vähänkö ihmetyttää. Joo, en ole todellakaan ollut iskemässä miestä, vaan olen vain tehnyt työtäni, hymyillyt ja luonnollisesti katsonut silmiin niin kuin ihmiset tekevät.

Eräälle miehelle näitä ihastumisia sattui, jatkuvasti joku muija ns. lounailla ja kahveilla, työreissuilla ym. Vaimoansa ei vienyt koskaan lounaalle ym. ja niinpä tuli ero. Selvisi, että mies oli vuosia pitänyt ns. lounashaaremia ja moni muija oli pyörinyt lakanoissa miehen kanssa. Tuli sitten päivä, jolloin miehen erektio-ongelmat ja ikä vei kyvyt. Vaimo ja lapset lähti, talo myytiin, suku sai selville eron syyn, mies jäi yksin, ratkesi juomaan yhä enemmän. Karma kosti.

Vierailija kirjoitti:

Nisew kirjoitti:

Mies.

Mun rajat menee siinä jos huomaan itse kiinnostuneeni tai huomaan jonkun naisen kiinnostuneen musta. Niin vedän samantien ovet säppiin. Voin tervehtiä sinua. Mutta ainuttakaan ylimääräistä sanaa en sano. Jos jostain syystä olen pakotettu juttelemaan sun kanssa. Kerron miten hyvä vaimo mulla on.

Olen aina ihmetellyt näitä puolisoistaan tai tyttöystävistään jauhajia. Kiva nyt viimein tietää, että se on johtunut miehen ihastuksesta minua kohtaan!

Kylläpä tuntuu vanhan naisen sydämessä mukavalta :)

Tai sit he ovat kokeneet että sä vanha nainen oot epätoivoinen.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon niin hyvässä parisuhteessa, että en vois edes kuvitellakaan kiinnostuvani muista.

Jos mietin, että mieheni jostain syystä kiinnostuisi toisesta, niin juurikin tuo juttelu on ok, mutta ei sen kiinnostuksen näyttäminen muutoin. Sen täytyy jäädä oman ajatuksen tasolle.

Minä taas toivon olevani loppuelämän parisuhteessa, siihen on ainakin puolison kanssa sitouduttu, ja on päivänselvää, että jos elinaikaa vielä kymmeniä vuosia on, niin niihin mahtuu monenlaisia tilanteita. Myös sellaisia, joissa herää kiinnostus muitakin ihmisiä kohtaan.

nr 2

Flirttailu on ok kunhan se pysyy viattomana. Pitää myös huomioida ettei anna sille flirttailtavalle väärää signaalia ettei ala kuvittelemaan mitään sen enempää.

Halaaminen on myös ok. Sen pidemmälle ei.

Pitkällekin menevä flirtti ja joku pieni kosketuskin on ok, voisin myös esim. käydä saunassa tai nukkua samassa tilassa, ehkä vierekkäinkin. Kun tuntee ite omat rajansa, niin ei mikään tollanen vahingossa lipsahda pettämiseks. Ja toki ihastukselle pitää olla myös selvää, että oon varattu eikä oo aikeita muuhun kuin kaverilliseen hauskanpitoon.

Vierailija kirjoitti:

Flirttailu on ok kunhan se pysyy viattomana. Pitää myös huomioida ettei anna sille flirttailtavalle väärää signaalia ettei ala kuvittelemaan mitään sen enempää.

Halaaminen on myös ok. Sen pidemmälle ei.

Vähän aikaa sitten radiosta tuli flirttailusta ja miesten ja naisten eroista..

Tiesitkö et se pikku flirtti miehen ajatusmailmassa on samaa luokkaa kun sanoisit rakastan sinua..

Tiesitkö että miehet luulevat jopa some tykkäysissä olevan tarkoitusperiä.

Hyvin harvalle miehelle flirtti on pelkkää flirttiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme sopineet puolisoni kanssa, että seksi ja hellyys (pl sellainen koskettaminen mikä on sopivaa ystävien ja sukulaisten kesken kuten halaukset, rutistukset yms) kuuluvat vain keskinäiseen suhteeseemme. Samoin molemmat olemme sitoutuneet tähän suhteeseen. Olemme myös puhuneet siitä, ettei toista saa asettaa noloon asemaan. Siinä kulkevat rajat ja minusta ne ovat hyvin selkeät.

En näe mitään syytä, miksi en saisi osoittaa kiinnostusta (kunhan se ei tapahdu puolisoni tai yhteisten ystäviemme läsnä ollessa). Käytännössähän kyse olisi kai jonkinlaisesta flirttailusta; juttelusta jonkun kanssa niin, että mukana on sellainen vire, että ilmaistaan toiselle rivien välissä, että tämä on kiinnostava ja puoleensavetävä. En näe siinä mitään pahaa. Ja kyllä, sallisin tietysti saman puolisollenikin noilla samoilla reunaehdoilla eli ettei hän tekisi sitä minun läsnäollessani tai sellaisessa seurassa, joka ehkä kokisi kiusalliseksi seurata sitä tietäen hänen olevan parisuhteessa minun kanssani.

Me emme ole jutelleetkaan asiasta mieheni kanssa näiden yli 20 yhdessä oltujen vuosien aikana. Ei ole ollut edes tarvetta, sillä molemmat tietävöt kyllä itsekin missä rajat kulkevat ja toista eibtarvitse alkaa holhoamaan kuin pikkukakaraa.

Hienoa, jos oikeasti tiedät toisenkin ajatukset ja mielipiteet. Minä en olisi ilman keskustelua tiennyt. Meillä oli jossain määrin erilaiset ajatukset, joista edellä oleva sitten muotoutui yhteiseksi sopimukseksi. Toinen olisi hyväksynyt paljon enemmänkin.

Miess kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nisew kirjoitti:

Mies.

Mun rajat menee siinä jos huomaan itse kiinnostuneeni tai huomaan jonkun naisen kiinnostuneen musta. Niin vedän samantien ovet säppiin. Voin tervehtiä sinua. Mutta ainuttakaan ylimääräistä sanaa en sano. Jos jostain syystä olen pakotettu juttelemaan sun kanssa. Kerron miten hyvä vaimo mulla on.

Nuo vaimoista puhuvat ovat aina vähän pelkurimaisia ja surkeita. Eivät pysty rehdisti olemaan kontaktissa tuomatta vaimoaan keskusteluun. Näitä oli nuorena tosi paljon, kun olin hyvännäköinen. Ihmettelin aina, että mistä tuo nyt tuli, kun en ole koskaan vaimojaan edes tavannut. Minä en siis ollut kiinnostunut.

Mitä surkeaa siinä on. Erittäin toimiva konsepti.

Tuolla olen lopettanut useamman minuun ihastuneen naisen ihastuksen.

Sinulta meni pointti ohi. Se oli se, että usein ihastus on tasan tarkkaan vain miehen omassa päässä ja kun on oma ihastus, miehet luulevat sen merkitsevän, että nainenkin tuntee jotain.

Minulle alkoi kerran yksi suorastaan kuvottavaksi kokemani mies selittää kahden kesken sattumalta jäätyämme, että valitettavasti välillämme ei voi tapahtua mitään, koska hän on kihloissa. Olin ihan äimän käkenä, koska en todellakaan ollut kiinnostunut eikä mitään olisi tapahtunut, vaikka olisimme olleet vapaita.

Mies tekee itsensä helposti naurettavaksi alkamalla puhua vaimostaan sellaisella ilmiselvällä tavalla. Mitä oikein kuvittelet itsestäsi, tulee lähinnä mieleen.

Mä olen kokenut tuon äärimmäisen hyväksi tavaksi selvittää onko mimmi kiinnostunut..

Esimerkiksi ihan vaan maantaina heittää et hitto olipa hyvä viikonloppu. Oltiin vaimon kanssa vaikka kiipeilemässä tai jtn..

Yleensä reaktio kertoo kaiken riittävän.

Osittain mä toimin myös sen takia näin koska aikoinaan sain työkaveriksi naisen, jonka kanssa koin syvää yhteyttä. Meillä oli ihan pirun hauskaa.

Mun puolelta tää oli platonista kaveruutta. Naiselle vuosisadan rakkaustarina.

Tää meni sit aika pitkälle ja lopulta jouduin estämään koko naisen mm sosiaalisessa mediassa. Ja alkamaan jopa todella tylyksi..

Syytän tuosta itseäni. Jos olisin hyväksynyt alussa ajatuksen et onkohan tää ihastumassa. homma olisi ollut paljon helpompaa hoitaa kunnialla pois.

Tuo nainen ei ollut välttämättä henkisesti ihan terve, mutta tietenkin jos sinä haluat asian olevan jotain enemmän, niin sitten olet sitä mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme sopineet puolisoni kanssa, että seksi ja hellyys (pl sellainen koskettaminen mikä on sopivaa ystävien ja sukulaisten kesken kuten halaukset, rutistukset yms) kuuluvat vain keskinäiseen suhteeseemme. Samoin molemmat olemme sitoutuneet tähän suhteeseen. Olemme myös puhuneet siitä, ettei toista saa asettaa noloon asemaan. Siinä kulkevat rajat ja minusta ne ovat hyvin selkeät.

En näe mitään syytä, miksi en saisi osoittaa kiinnostusta (kunhan se ei tapahdu puolisoni tai yhteisten ystäviemme läsnä ollessa). Käytännössähän kyse olisi kai jonkinlaisesta flirttailusta; juttelusta jonkun kanssa niin, että mukana on sellainen vire, että ilmaistaan toiselle rivien välissä, että tämä on kiinnostava ja puoleensavetävä. En näe siinä mitään pahaa. Ja kyllä, sallisin tietysti saman puolisollenikin noilla samoilla reunaehdoilla eli ettei hän tekisi sitä minun läsnäollessani tai sellaisessa seurassa, joka ehkä kokisi kiusalliseksi seurata sitä tietäen hänen olevan parisuhteessa minun kanssani.

Me emme ole jutelleetkaan asiasta mieheni kanssa näiden yli 20 yhdessä oltujen vuosien aikana. Ei ole ollut edes tarvetta, sillä molemmat tietävöt kyllä itsekin missä rajat kulkevat ja toista eibtarvitse alkaa holhoamaan kuin pikkukakaraa.

Hienoa, jos oikeasti tiedät toisenkin ajatukset ja mielipiteet. Minä en olisi ilman keskustelua tiennyt. Meillä oli jossain määrin erilaiset ajatukset, joista edellä oleva sitten muotoutui yhteiseksi sopimukseksi. Toinen olisi hyväksynyt paljon enemmänkin.

Mitä muita hassuja yhteisiä sopimuksia olette tehneet?

Vierailija kirjoitti:

Flirttailu on ok kunhan se pysyy viattomana. Pitää myös huomioida ettei anna sille flirttailtavalle väärää signaalia ettei ala kuvittelemaan mitään sen enempää.

Halaaminen on myös ok. Sen pidemmälle ei.

Minusta halaamnen ei ole ok. Se on suunniteltu, tahallinen kosketus ja siinä ollaan lähellä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto ajaa ihmisen flirttailemaan ja ihastumaan. Pettäjät tyypillisesti näitä itsetunto-ongelmaisia, salailevia ja valehtelevia. Ja pönkittävöt ihastumispelleilyillään lopulta vain sitä keskenkasvuista itsetuntoaan.

Eihän tässä puhuttu pettämisestä, vaan ihastumisesta. Ihastua voi oikein hyvin ilman pettämistäkin, pettäminen ei ole usein edes lähellä, sillä järki menee edelle ja koko ihastuminen haihtuu. Jos et sitä ymmärrä, niin et välttämättä ymmärrä muitakaan asioita normaalissa ihmiselämässä. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

Asiat on juuri niin selkeitä ja suoraselkäisiä kuin itse itseltäsi edellytät. Ei ole kyse mustavalkoisuudesta, vaan tietoisesta älyllisestä päätöksestä olla flirttailematta ja vedättämättä ketään:,puolisoaan, flirtti kohdetta ja etityisesti itseään. Yleensä tunteitaan hallitsemattomat on näitä flirttiurpoja ja epävakaita, surkealla itsetunnolla varustettuja teinipellejä.

Nisew kirjoitti:

Mies.

Mun rajat menee siinä jos huomaan itse kiinnostuneeni tai huomaan jonkun naisen kiinnostuneen musta. Niin vedän samantien ovet säppiin. Voin tervehtiä sinua. Mutta ainuttakaan ylimääräistä sanaa en sano. Jos jostain syystä olen pakotettu juttelemaan sun kanssa. Kerron miten hyvä vaimo mulla on.

Jatkan vielä: Tosin eipä minulla mitään vaimoa ole. Eikä kukaan nainen ole koskaan tullut minulle edes juttelemaan. Mutta kirjoitin tämän, koska halusin kertoa, että minusta saisi hyvän miehen. Tosin aika omituisen, koska en hallitse sosiaalisia tilanteita.

Relisttii.. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mulla on vähän erilainen ajatusmalli kuin muilla:

Itse ajattelen niin, että jos tietää olevansa ihastunut johonkin henkilöön niin sitä pitäisi ehdottomasti vähentää tai jopa lopettaa kaikki kanssakäyminen sen ihastumisen kanssa. Ihastumiset ja myös rakkaus ovat sellaisia asioita, että niitä ruokkimalla ne vain kasvavat. Eli jos hengaat, vaikka sitten kaverimielessä sen ihastuksen kanssa niin siitä tunteesta voi tulla aika nopeasti sellainen, että se päätyy pettämisen puolelle varsinkin jos sillä ihastuksen kohteella on samanlaisia tunteita sinua kohtaan.

Myöskin tuo Monkey Branching on aika yleistä, eli luodaan ensiksi siihen ihastuksen kohteeseen syvä tunneside ja varmistetaan, että se ihastumisen kohde tahtoo myös sinut ja sitten hypätään suhteesta toiseen. Siksi en haluaisi, että oma puoliso olisi missään tekemisissä oman ihastuksensa kohteen kanssa. 

Olen täysin samaa mieltä.

Pidän pettämisenä jos sä olet missään tekemisissä ihmisen kanssa joka on sinuun ihastunut tai johon olet itse .

Tuo on mahdollisuuksien antamista. Tuo on myös se tila johon pelimiehet ja naiset pyrkivät.

Tässä tilassa ne sit odottelevat pientä murtumaa suojauksesta, oli se sitten riita puolisonne kanssa tai vaikka koiran kuolema

Saako puolisosi käydä töissä? Töissä on vähän kuin pakko tulla kaikkien kanssa toimeen, riippumatta tykkääkö vai inhoaako toista. Kyllä puolisoon pitää voida luottaa. Kaikilla on kaikenlaisia tunteita. Pettämistä tapahtuu vain, jos pettää.

Vierailija kirjoitti:

Nisew kirjoitti:

Mies.

Mun rajat menee siinä jos huomaan itse kiinnostuneeni tai huomaan jonkun naisen kiinnostuneen musta. Niin vedän samantien ovet säppiin. Voin tervehtiä sinua. Mutta ainuttakaan ylimääräistä sanaa en sano. Jos jostain syystä olen pakotettu juttelemaan sun kanssa. Kerron miten hyvä vaimo mulla on.

Nuo vaimoista puhuvat ovat aina vähän pelkurimaisia ja surkeita. Eivät pysty rehdisti olemaan kontaktissa tuomatta vaimoaan keskusteluun. Näitä oli nuorena tosi paljon, kun olin hyvännäköinen. Ihmettelin aina, että mistä tuo nyt tuli, kun en ole koskaan vaimojaan edes tavannut. Minä en siis ollut kiinnostunut.

Tuon kommentin kirjoittajalla ei ole sen paremmin vaimoa kuin muitakaan sosiaalisia suhteita. Johan tuossa normaali kanssakäyminen työpaikallakin kävisi mahdottomaksi, jos tuolla tavalla toimisi.

Fbjfbf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Flirttailu on ok kunhan se pysyy viattomana. Pitää myös huomioida ettei anna sille flirttailtavalle väärää signaalia ettei ala kuvittelemaan mitään sen enempää.

Halaaminen on myös ok. Sen pidemmälle ei.

Vähän aikaa sitten radiosta tuli flirttailusta ja miesten ja naisten eroista..

Tiesitkö et se pikku flirtti miehen ajatusmailmassa on samaa luokkaa kun sanoisit rakastan sinua..

Tiesitkö että miehet luulevat jopa some tykkäysissä olevan tarkoitusperiä.

Hyvin harvalle miehelle flirtti on pelkkää flirttiä.

Minä en näihin sukupuolistereotypioihin usko yhtään. Minulla on useampi miespuolinen työkaveri, joiden kanssa on vuosien platoninen ystävyys, ja silti osaavat vitsailla asioista flirttaillen. Nimenomaan sellaista työpaikkahuumoria. Eikä kukaan luule kenenkään rakastavan ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme sopineet puolisoni kanssa, että seksi ja hellyys (pl sellainen koskettaminen mikä on sopivaa ystävien ja sukulaisten kesken kuten halaukset, rutistukset yms) kuuluvat vain keskinäiseen suhteeseemme. Samoin molemmat olemme sitoutuneet tähän suhteeseen. Olemme myös puhuneet siitä, ettei toista saa asettaa noloon asemaan. Siinä kulkevat rajat ja minusta ne ovat hyvin selkeät.

En näe mitään syytä, miksi en saisi osoittaa kiinnostusta (kunhan se ei tapahdu puolisoni tai yhteisten ystäviemme läsnä ollessa). Käytännössähän kyse olisi kai jonkinlaisesta flirttailusta; juttelusta jonkun kanssa niin, että mukana on sellainen vire, että ilmaistaan toiselle rivien välissä, että tämä on kiinnostava ja puoleensavetävä. En näe siinä mitään pahaa. Ja kyllä, sallisin tietysti saman puolisollenikin noilla samoilla reunaehdoilla eli ettei hän tekisi sitä minun läsnäollessani tai sellaisessa seurassa, joka ehkä kokisi kiusalliseksi seurata sitä tietäen hänen olevan parisuhteessa minun kanssani.

Eikö se ole noloon asemaan asettamista, jos sitten tapaisit sattumalta miehesi kanssa tämän kenen kanssa olet flirttaillut ja kenelle olet näyttänyt kiinnostuksesi?

Jos mieheni flirttailisi jonkun naisen kanssa, niin kyllä minusta olisi äärimmäisen noloa esittäytyä mieheni vaimona tälle naiselle jälkikäteen. Herättäisi varmasti hieman kysymyksiä puolin ja toisin....

Todennäköisyys sellaiselle kohtaamiselle olisi varmasti äärettömän pieni. En puhu nyt työkavereista tai naapureista vaan ihmisistä, joita kohdataan työmatkoilla, lomamatkoilla, yöelämässä jne.

Vierailija kirjoitti:

Relisttii.. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mulla on vähän erilainen ajatusmalli kuin muilla:

Itse ajattelen niin, että jos tietää olevansa ihastunut johonkin henkilöön niin sitä pitäisi ehdottomasti vähentää tai jopa lopettaa kaikki kanssakäyminen sen ihastumisen kanssa. Ihastumiset ja myös rakkaus ovat sellaisia asioita, että niitä ruokkimalla ne vain kasvavat. Eli jos hengaat, vaikka sitten kaverimielessä sen ihastuksen kanssa niin siitä tunteesta voi tulla aika nopeasti sellainen, että se päätyy pettämisen puolelle varsinkin jos sillä ihastuksen kohteella on samanlaisia tunteita sinua kohtaan.

Myöskin tuo Monkey Branching on aika yleistä, eli luodaan ensiksi siihen ihastuksen kohteeseen syvä tunneside ja varmistetaan, että se ihastumisen kohde tahtoo myös sinut ja sitten hypätään suhteesta toiseen. Siksi en haluaisi, että oma puoliso olisi missään tekemisissä oman ihastuksensa kohteen kanssa. 

Olen täysin samaa mieltä.

Pidän pettämisenä jos sä olet missään tekemisissä ihmisen kanssa joka on sinuun ihastunut tai johon olet itse .

Tuo on mahdollisuuksien antamista. Tuo on myös se tila johon pelimiehet ja naiset pyrkivät.

Tässä tilassa ne sit odottelevat pientä murtumaa suojauksesta, oli se sitten riita puolisonne kanssa tai vaikka koiran kuolema

Saako puolisosi käydä töissä? Töissä on vähän kuin pakko tulla kaikkien kanssa toimeen, riippumatta tykkääkö vai inhoaako toista. Kyllä puolisoon pitää voida luottaa. Kaikilla on kaikenlaisia tunteita. Pettämistä tapahtuu vain, jos pettää.

Tottakai saa. Ja töissäkin voi käydä niin että valikoi seuransa. Kukaan ei pakota sielläkään siihen että sä tutustut ihmiseen joka on suhun ihastunut.