Onko ihminen yleensä joka matemaattisesti tai kielellisesti lahjakas?

Vierailija kirjoitti:

Matematiikkakin on kieli.

Poikani ollut aina lahjakas kummassakin, kiitettävä matematiikassa (9,5-10+ koenumerot ja päättötod 10) ja lisäksi myös kielissä (9-10 koenumerot ja päättötod kaikki kielet 10) joita opiskeli peruskoulu/lukio-aikoina enimmillään 4 eri kieltä+tietty äidinkieli.

Ei vaikeampaa nyt yliopistossa jossa opiskelee tieteenalaa joka sisältää huomattavan paljon matematiikkaa.

Itse olen aina ollut onneton matematiikassa ja kielissä mitä opiskelin oli Englanti aina helppo, ja on sitä edelleen.

Totta.

Ja sitä kieltä kun ymmärtää ja osaa niin pääsee elämässä ja opiskeluissaan huomattavasti helpommalla.

.

.

Mä olen molemmissa yhtä hyvä. Aikamoista miettimistä oli, mihin päin uralla kääntyä. Päädyin sitten insinööriksi, mutta harrastukset ovat ihan muulta alueelta kuin matemaattiselta osaamiselta.

Musiikissa olen tosi huono, vaikka minulla siinä 10 todistuksessa seisookin. Matematiikan ymmärryksellä sain tentissä kaikki oikein, kun viimeinen kurssi sattui olemaan musiikin teoriaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla molempia.

Onko yleisempää olla jompaa kumpaa?

En usko. Jos on oikeasti lahjakas ni varmaan on sellasta yleistä lahjakkuutta ja on molemmissa lahjakas.

Sitten on niitä jotka on ihan palikoita esim matikassa, mutta pärjäävät kielissä. Ne eivät ole varsinaisesti kuitenkaan lahjakkaita kielissä. Siitä ehkä tuo ap:n jankkaama harhaluulo tulee. Aina kaivataa jotain egon pönkitystä.

Lahjakkuus on kivaa, mutta muutenkin pärjää. Keskinkertaisuuksia on eniten.9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen oikeakätinen, olen matemaattisesti lahjakas ja puhun kolmea kieltä niin kun ne olisi äidinkieleni. Lapsistani toinen on samanlainen kun minä, ja toinen taas ei osaa matematiikkaa ollenkaan. Matematiikkaa osaamaton taas on todella lahjakas taiteilija.

Tämä on kans jännä, että matematiikkaa usein joko osaa tai ei osaa?

Lahjakkuus auttaa oppimaan pienemmin ponnisteluin kuin muut.

Ahkeralla harjoittelulla "lahjaton" voi kuitenkin kehittyä lahjakasta mutta opettelun lopettanutta henkilöä viisaammaksi ja taitavammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matemaattisesti lahjakas on yleensä luonnostaan hyvä myös kieliopissa, koska siinä on samanlaista loogista juttua kuin matematiikassa. Anoppi teki työuransa lukion englannin kielen opettajana aikana, jolloin nuoret eivät vielä osanneet englantia yhtä suvereenisti kuin nykyisin. Jos hän sai valita, niin hän otti aina matematiikka- eikä kielilinjan luokan opetettavakseen, koska hänen mukaansa matematiiklalinjalaiset olivat englannissa parempia kuin kielilinjalaiset.

Siihen aikaan siis matematiikkalinjalaisiksi sanottiin niitä, joilla oli pitkä matematiikka. Kielilinjalaisilla oli taas kaikille pakollisten äidinkielen, ruotsin ja kahden vieraan kielen lisäksi vielä ylimääräinen vieras kieli.

Mielenkiintoista. Sellaiset kielet, joissa selkeä ja looginen kielioppi, ovat varmasti helpommin opittavissa matemaattisesti lahjakkaille.

Kaikki kielet ovat helpompia matemaattisesti lahjakkaille. Mieti vaikka ranskan kielen sanoja. Ne on helppo pilkkoa palasiksi, mistä tunnistaa latinan kielen alkuperän ja merkityksen, ja pystyt helposti ymmärtämään uuden sanan etymologian, ja se auttaa hurjasti kielten oppimisessa.

Matemaattisesti lahjakkaat pärjäävät tutkitusti hyvin myös musiikissa.

Mistä voisi johtua se, että joku on tosi musikaalinen ja kielellisestikin lahjakas, mutta matematiikka tuottaa haasteita? Mieheni on siis muusikko ja puhuu sujuvasti kolmea eri kieltä ja on muutenkin verbaalisesti taitava, mutta aina ollut huono matematiikassa.

On tosiaan merkittävä määrä henkilöitä, jotka ovat kielellisesti lahjakkaita, mutta eivät matemaattisesti. Luulen, että nämä henkiköt hahmottavat kielen rakenteita jotenkin muuten kuin kieliopin kautta. Eli kun matemaattisesti lahjakas päättelee kieliopin säännöillä, miten jokin asia sanotaan (toki hänen pitää siihen kyetäkseen tuntea myös ko. kielen sanoja), niin kielellisesti mutta ei matemaattisesti lahjakas osaa jotenkin luonnostaan - ehkä aikaisemmin kuulemiensa esimerkkien mallin perusteella - muodostaa haluamansa lauseen, vaikka hän ei välttämättä pysty perustelemaan, miksi asia sanotaan juuri noin.

Kaikki hahmottavat kielen rakenteita jotenkin muuten kuin kieliopin kautta. Jos ei muuta, niin ainakin äidinkieltään.

Myös vieraat kielet olisi hyvä opetella lapsen tavoin muuten kuin kielioppia pänttäämällä, mutta jos sellaista mahdollisuutta ei ole niin kielioppikirjat yms. on kyllä hyvä pelastus.

En ole matemaattisesti lahjakas enkä ole koskaan pitänyt matikasta. Lukiossa opettelin lyhyen matematiikan tehtävät ulkoa ja kirjoitin siitä M:n mutta en siis oikeasti ymmärrä matematiikasta mitään. Kielissä taas olin kohtuullisen hyvä, kirjoitin äidinkielestä, englannista, ruotsista ja ranskasta L:n kaikista. En varmaan ole kielissä lahjakas mutta niiden opiskelu on aina ollut minulle helppoa ja luontevaa.

Toinen lapsistani pitää matematiikasta ja fysiikasta ja suunnittelee uraa niiden parissa. Ei hän varmaan ole lahjakas näissä (lukiossa arvosanat ovat tippuneet, vaikka harjoitteleekin ahkerasti) mutta pitää näiden opiskelusta ja viihtyy matemaattisten tehtävien parissa. Kielet ovat hänelle vaikeita. Hänen on vaikea oppia sanoja ja muistaa kielioppisääntöjä. Hän tarvitsee valtavasti aikaa sanojen opetteluun ja sittenkin tekee helposti kokeissa virheitä. Huomaan, että minun on vaikea ymmärtää hänen vaikeuksiaan kielten alalla, kun niiden opettelu on aina ollut minulle hyvin helppoa.

Nuorempi lapseni on sekä kielellisesti että matemaattisesti lahjakas. Hänen ei tarvitse nähdä kumpaankaan juurikaan vaivaa, hän oppii nopeasti ja muistaa helposti kieliopin ja sanat. On välillä aika turhauttavaakin katsoa, miten vanhempi tarvitsee paljon enemmän aikaa ja vaivaa asioiden oppimiseen ja nuorempi muistaa kaiken vain kerran vilkaisemalla.

Molemmat lapset ovat liikunnallisesti aktiivisia ja harrastavat tavoitteellisesti. Kummallakin oli nuorena alle 5-vuotiaana motorisia vaikeuksia.

Yritän siis sanoa, että monet vaikeudet pystytään ylittämään harjoittelemalla ja kannustamalla lasta ihan pienestä pitäen. Uskon, että vanhempi lapseni olisi jäänyt karkeamotorisilta taidoiltaan erittäin paljon ikäluokastaan jälkeen, jos emme olisi satsanneet hänen harrastuksiinsa juuri nuorena. Nyt kilpailee koko Suomen tasolla ihan menestyksellisesti. Toimintaterapeutti oli aivan tyrmistynyt tavatessaan lapsen 7-vuotiaana, sillä uskoi, ettei ikinä pystyisi urheilemaan joukkueessa vaikeuksiensa kanssa. Samalla tavalla hän varmaan ei olisi pärjännyt matematiikassa, jos olisimme suhtautuneet itse laskuihin tympeästi. Sen sijaan kannustimme ja leikimme laskutehtävillä ihan pienestä pitäen ja niinpä vain on pärjännuyt siinäkin, vaikka välttämättä ei mitään lahjakkuutta siihen olisikaan.

Ei se lahjakkuus kerro kaikkea. Nuorempi lapseni on vielä sen verran nuori, etten tiedä, miten tulee lahjakkuutensa kanssa pärjäämään, mutta sen olen huomannut, ettei hän ainakaan osaa nähdä vaivaa, kun oppiminen on hänelle niin turhauttavan helppoa. Jossakin kohtaa elämässä se varmasti sitten kolahtaa ja kovaa.