Onko ihminen yleensä joka matemaattisesti tai kielellisesti lahjakas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai täällä pidetään jotain 16% opiskelijamassasta lahjakkuuksina. Itse näen asian enemmän niin että lahjakkuus on jotain poikkeuksellista ja niitä löytyy enemmänkin yksi maakuntaa kohden.

Okei, kiitos kun kerroit mielipiteesi. Se ei kauheasti tuonut kyllä mitään tähän keskusteluun.

Kaippa lahjakkuuden määritteleminen on jopa olennaisinta tai ainakin ensimmäinen askel tässä keskustelussa. Pseudolahjakkuudet toki mielellään muisteloivat mielellään omia kouluaikoja tai ylistävät penikoittensa olematonta lahjakkuutta. Mutta jos ulos menee ja silmänsä avaa niin voipi huomata että maailma kaipaisi enemmån lahjakkuutta tai ihan vaan älliä.

Ihminen joka puhuu penikoista ei ainakaan anna itsestään kovin älykästä kuvaa.

Jos pyörisit älykköjen seurassa niin huomaisit että siellä puhutaan paljon rujompiakin juttuja paljon karummin sanakääntein. Ylihygieeninen u-li-na joka asiasta on hölmöläisille.

Vierailija kirjoitti:

Kielellistä lahjakkuutta on todella hankala mitata, koska taitoa on helpompi kehittää kuin matemaattista käyttämällä kieltä paljon. Ilmaisu perustuu paljolti siihen mitä oppii toisilta ja siksi paljon lukevilla on yleensä laajempi sanavarasto. Hyvä muisti on edellytys kielten oppimisessa nopeasti. Palikkatesteissäkin voi kehittyä harjoittelemalla paljon, mutta jossain kulkee rima.

Kyllähän myös matemaattinen taito kehittyy sitä harjoittamalla, ja rapistuu harjoituksen puuttuessa.

Vierailija kirjoitti:

Kielellisesti lahjakkaiden kielenkäyttö on usein luontevampaa, autenttisempaa ja sulavampaa kuin matemaattisesti lahjakkaiden. Matematiikassa taitavat opettelevat kielen säännöt pilkulleen, mutta elävä kieli ei silti aina kuulosta luontevalta. Tietysti monilahjakkaitakin on, joilla sujuu molemmat.

T. Ope

Pitää olla tavallista esseetä pidempi tuotos ennen kuin oma lahjakkuus käy ilmi, jos verrokkina on kirjallisuuden suurkuluttaja. Harlekiineja lukemalla ei välttämättä opi paremmaksi kirjoittajaksi, mutta taitavien kirjoittajien ilmaisut tarttuvat aivan samalla tavalla kuin osa puolison tavoista pitkässä parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

On myös musikaallisesti ja taiteellisesti lahjakkaita

Musikaalisesti lahjakas on yleensä hyvä myös vieraissa kielissä. Ainakin hän oppi vaivattomasti ääntämään minkä tahansa vieraskielisen sanan, taito jota ei-musikaalinen ei opi ikinä.

Ei. Erittäin moni ei ole kummassakaan lahjakas.

En ole kummassakaan... Silti tätä elämää on elettävä, jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös musikaallisesti ja taiteellisesti lahjakkaita

Musikaalisesti lahjakas on yleensä hyvä myös vieraissa kielissä. Ainakin hän oppi vaivattomasti ääntämään minkä tahansa vieraskielisen sanan, taito jota ei-musikaalinen ei opi ikinä.

Enpä tiedä, voiko näin yleistää. Olen kohdannut kaksi muusikon ammattiin opiskelevaa, joista molemmat olivat aivan surkeita ainakin englannissa. Toinen heistä osasi kuitenkin ääntää erittäin hyvin, joten siltä osin teoriasi täsmää... ja se toinen, joka ei osannut edes ääntää, oli erittäin lahjakas matematiikassa. No ei tästä nyt tainnut tulla sen selvempää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös musikaallisesti ja taiteellisesti lahjakkaita

Musikaalisesti lahjakas on yleensä hyvä myös vieraissa kielissä. Ainakin hän oppi vaivattomasti ääntämään minkä tahansa vieraskielisen sanan, taito jota ei-musikaalinen ei opi ikinä.

Vanhana musiikkiluokkalaisena muistan paljon ihmisiä, joilla ei musikaalisuudesta huolimatta ollut erityisempänä vahvuutena taipumusta oppia vieraita kieliä. Kovin yksilöllisiä ja ei-säännönmukaisia tuntuvat olevan nämä asiat. Oma lapsi on perinyt musikaalisuuden ja kielipään, ja kiskaissut jostain myös enemmän matemaattista ja liikunnallista lahjakkuutta kuin kummallakaan vanhemmista on tarjota :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kielellisesti lahjakas mutta en matemaattisesti.

Tai sitten sinua kiinnostaa enemmän kielet.

Ei kiinnostanut. Tutkimus tehtiin lapsena ja huomattiin erityislahjakkuutta verbaallisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Kielellistä lahjakkuutta on todella hankala mitata, koska taitoa on helpompi kehittää kuin matemaattista käyttämällä kieltä paljon. Ilmaisu perustuu paljolti siihen mitä oppii toisilta ja siksi paljon lukevilla on yleensä laajempi sanavarasto. Hyvä muisti on edellytys kielten oppimisessa nopeasti. Palikkatesteissäkin voi kehittyä harjoittelemalla paljon, mutta jossain kulkee rima.

Minulla on hyvä sanavarasto vaikka luen normaalia vähemmän eli imen sanoja jostain korvakuulolta. Kielellinen lahjakkuus on helppo mitata sillä jos osaa käyttää paljon kuvaavia jopa harvinaisia sanoja sujuvasti niin eipä siinä epäselvyyttä ole.

Vierailija kirjoitti:

Miten koulussa vaikuttaa siltä, että moni poika on matemaattisesti suht lahjakas, mutta ei sitten muuten välttämättä koulussa kovin hyvä.

Koska matematiikka on niitä harvoja aineita missä ei pärjää muistilla toisin kuin muissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten koulussa vaikuttaa siltä, että moni poika on matemaattisesti suht lahjakas, mutta ei sitten muuten välttämättä koulussa kovin hyvä.

Koska matematiikka on niitä harvoja aineita missä ei pärjää muistilla toisin kuin muissa.

Mutta ainakin Pisa-testeissä tytöt pärjäävät matematiikassa paremmin kuin pojat, joten ilmeisesti tytöillä sitten on poikia enemmän myös sitä jotain, mikä ei ole muistia.

Vierailija kirjoitti:

Matemaattisesti lahjakas on yleensä luonnostaan hyvä myös kieliopissa, koska siinä on samanlaista loogista juttua kuin matematiikassa. Anoppi teki työuransa lukion englannin kielen opettajana aikana, jolloin nuoret eivät vielä osanneet englantia yhtä suvereenisti kuin nykyisin. Jos hän sai valita, niin hän otti aina matematiikka- eikä kielilinjan luokan opetettavakseen, koska hänen mukaansa matematiiklalinjalaiset olivat englannissa parempia kuin kielilinjalaiset.

Siihen aikaan siis matematiikkalinjalaisiksi sanottiin niitä, joilla oli pitkä matematiikka. Kielilinjalaisilla oli taas kaikille pakollisten äidinkielen, ruotsin ja kahden vieraan kielen lisäksi vielä ylimääräinen vieras kieli.

Mun lukion Ruotsin ope vaikkasi tuolla tavalla sen, minkä luokanvalvojaksi ryhtyy. Aina matikkalinjan.

Matematiikkakin on kieli.

Poikani ollut aina lahjakas kummassakin, kiitettävä matematiikassa (9,5-10+ koenumerot ja päättötod 10) ja lisäksi myös kielissä (9-10 koenumerot ja päättötod kaikki kielet 10) joita opiskeli peruskoulu/lukio-aikoina enimmillään 4 eri kieltä+tietty äidinkieli.

Ei vaikeampaa nyt yliopistossa jossa opiskelee tieteenalaa joka sisältää huomattavan paljon matematiikkaa.

Itse olen aina ollut onneton matematiikassa ja kielissä mitä opiskelin oli Englanti aina helppo, ja on sitä edelleen.

Yleisempää olla kumpaakaan. Puolella suomalaisista on 2-numeroinen äo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten koulussa vaikuttaa siltä, että moni poika on matemaattisesti suht lahjakas, mutta ei sitten muuten välttämättä koulussa kovin hyvä.

Koska matematiikka on niitä harvoja aineita missä ei pärjää muistilla toisin kuin muissa.

Mutta ainakin Pisa-testeissä tytöt pärjäävät matematiikassa paremmin kuin pojat, joten ilmeisesti tytöillä sitten on poikia enemmän myös sitä jotain, mikä ei ole muistia.

Jos tytöt ovat parempia kuin pojat matematiikassa, miksi kaikki huippumatemaatikot ovat miehiä? Jokin tässä tarinassa ei nyt täsmää lainkaan. 

Yleisempää taitaa olla se, että on lahjakas vähän kaikessa tai ei oikein missään.

Joillain on joku spesifi vaikeus juuri matemaattisen ajattelun tai numeroiden kanssa, tai vaikeuksia ilmaista itseään kielellisesti

niin, että tuotos on sosiaalisesti katsottuna normaalia. Se on kuitenkin harvinaisempaa kuin olla kaikessa hyvä tai kaikessa keskinkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Yleisempää taitaa olla se, että on lahjakas vähän kaikessa tai ei oikein missään.

Joillain on joku spesifi vaikeus juuri matemaattisen ajattelun tai numeroiden kanssa, tai vaikeuksia ilmaista itseään kielellisesti

niin, että tuotos on sosiaalisesti katsottuna normaalia. Se on kuitenkin harvinaisempaa kuin olla kaikessa hyvä tai kaikessa keskinkertainen.

Kyvykkyys tai lahjakkuus, joka on luonteeltaan yleistä, ei spesifistä, on lähtökohtaisesti jonkin sortin mutaatio tai poikkeama suuresta, jatkuvasti tyhmenevästä massasta eli laumaihmisten joukosta. Kehitys on ollut mahdollista, koska ihmisiä on koko ajan enemmän, joilloin syntyy enemmän poikkeusyksilöitä eli valioyksilöitä, jotka lopulta vievät kehitystä eli hyvinvointia eteenpäin tekemällä tieteellisiä keksintöjä, innovaatioita ja tieteellisiä löydöksiä. Kaikki inhimillinen kehitys palautuu viime kädessä nerojen ja muiden kognitiivisesti korkeatasoisten ihmisten toimintaan. Tätä tietenkään suuret massat eivät halua kuulla. 

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kielellistä lahjakkuutta on todella hankala mitata, koska taitoa on helpompi kehittää kuin matemaattista käyttämällä kieltä paljon. Ilmaisu perustuu paljolti siihen mitä oppii toisilta ja siksi paljon lukevilla on yleensä laajempi sanavarasto. Hyvä muisti on edellytys kielten oppimisessa nopeasti. Palikkatesteissäkin voi kehittyä harjoittelemalla paljon, mutta jossain kulkee rima.

Minulla on hyvä sanavarasto vaikka luen normaalia vähemmän eli imen sanoja jostain korvakuulolta. Kielellinen lahjakkuus on helppo mitata sillä jos osaa käyttää paljon kuvaavia jopa harvinaisia sanoja sujuvasti niin eipä siinä epäselvyyttä ole.

Jo lapsesta on helppo sanoa kuka on verbaalisesti lahjakas.