Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsiperheet keräävät rahaa lapsettomilta, pariskunnat keräävät rahaa sinkuilta
17.02.2023 |
Tajusin juuri jotain.
Joka ikinen vuosi ostelen synttärilahjoja, nimpparilahjoja, joululahjoja, rippilahjoja, ylioppilaslahjoja, valmistujaislahjoja, häälahjoja, kulta/whateverhäälahjoja, ym. Sitten on ilmaistyö kuten talkoot ja muutot.
Jokaisissa kissanristiäisissä on rahankeruu nykyisin.
Yksinasuvalle kaikki on hemmetin kallista verrattuna pariskuntiin, ja lapsiperheet saavat tukia ellei ole hyvät tulot. Suurimmalla osalla näistä on tilavat kämpät tai omakotitalot, uudehkot autot, ulkomaanmatkat ja kaikki.
Itse säästän kurinalaisesti että saisin ostettua yksiön, nyt kun pariskunnat ovat jo katselemassa kolmatta tai neljättä asuntoaan.
Minulle ei osteta koskaan mitään, ja muuttoavuksikin tulivat kaverit. Sukulaiset auttavat vain pariskuntia ja lapsiperheitä.
Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään olla toisen luokan kansalainen!?
n39
Kommentit (217)
en ole koskaan ostanut lahjoja. sen ovat muutkin huomanneet ja minua ei enää kutsuta kissanristiäisiin, joiden tarkoitus on pelkästään lahjojen kerjääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saisipa joskus kutsun häihin, synttäreille tai muihin juhliin. Ei tämä yksin rahakasan päällä istuminenkaan hauskaa ole.
Ei nekään ole onni, tai autuus. Ystäville olen järjestänyt monet polttarit, häihin ihjelmaa, auttanut lasten ja kpirien hoidossa-kukaan näistä ei ole minulle, sinkulle järjestänyt mitään, vaikkapa yllätyssynttäreitä, kun olen täyttänyt pyöreitä. Sukulaiset ovat aina olleet vaatimassa sekä apua, että lahjoja, kun on kohonkin juhliin, kuten lakkiaisiin kutsuttu. Koskaan eivät nuo kutsut olleet pyyteettömiä- tule juhliimme, koska haluamme, että olet siellä jakamassa ilon kanssamme, vaan siksi että voisimme hyötyä sinusta kaikin mahdollisin tavoin, sekä talkooapua, että rahallisesti.
Olen nykyisin kieltäytynyt kutsuista. Yksi, läheisen omaisen lapsista kirjoitti. Annoin hänelle rahaa lahjaksi, mutta en saanut edes tekstiviestiä kiitokseksi. Nyt en aio enää osallistua mihinkään juhliin, enkä ostaa lahjoja. Ja yhteydenpidonkon meinaan vähentää sukulaisten kanssa minimiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä noinkin ajatella, mutta olisi ehkä hyvä hetki miettiä rehellisesti, mitä on itse ainakaan saanut.
Kuulun nyt näiden parjattujen lapsiperheellisten joukkoon. Lapseni saavat lahjoja syntymäpäivänään ja jouluna meidän lisäksemme isovanhemmiltaan ja kummeiltaan. Ja me annamme lahjat isovanhemmille ja lasten jokaiselle kummille. Lapset ovat lisäksi tehneet itse lahjat kummeille. Muistamme kummeja myös muina tärkeinä hetkinä, kuten ylennyksiä, opintomenestystä, yksi väitteli tohtoriksi, kihlauksia, häitä, heidän lastensa ristiäisiä/nimiäisiä ja niin edelleen. Olimme mukana, kun yksi piti juhlat koiralleen ja toinen marsulleen, olemme juhlineet mökin harjakaisia ja monia tupaantuliaisia, juhannuksia ja uusia vuosia. Uskoisin siis väittää, että olemme myös lahjoneet hyvin toiseen suuntaan.
En ole koskaan ajatellut, että esim. serkkuja, tätejä, enoja ja kummilapsia muistaessani he jäisivät minulle velkaa lahjoja tulevaisuudessa. Olen muistanut heitä, muita sukulaisia ja ystäviäni muistamisen ilosta ja olen joka kerta ollut aidosti ilahtunut kutsusta eri tilaisuuksiin.
Ihan selvennyksenä. Kun teidän lapsenne saavat esim. kummeilta rahanarvoisia lahjoja, niin annatteko te kummeille sanotaanko nyt suurin piirtein samanarvoisia lahjoja?
Eli jos minä olisi kummi, saisinko teidän perheeltänne samasta arvosta lahjoja kuin mitä annan teille?
Äläkä yritä vetää itsekkyyskorttia hihasta. Se on täyttä bullshittiä nettosaajalta.
Lasketaan viime vuodelta: Lapsi sai lempi hahmonsa palapelin, jonka hinta näkyi googlaamalla olevan 10 euroa ja kortin, heitetään villinä arvauksena 2.95. Me annoimme samalle kummille 40 euron maljakon hänen pitämästään sarjasta ja 4.95 kortin.
Toinen lapsi sai Housen mekon, joka oli 19.95, me annoimme kummille hänen toivomuksensa mukaisesti täydennystä Marimekon mukien sarjaan, muistaakseni 23 euroa x 2 eli 46 euroa.
Lapsi sai joululahjaksi kummilta kirjan, joka oli 9.95, me annoimme Finnkinon leffalippusetin 49 euroa.
Lapsi sai toivomansa Squishmallows - pehmolelun, 9.95-12.90 paikasta riippuen, kummi sai lempidekkaristinsa uusimman teoksen, joka oli noin 30 euroa.
Kumpaa nyt tässä "riistetään"? Esimerkkikummit eivät siis lahjo perheemme toista lasta, vain kummilastaan.
Eli sinun mielestä pitää mennä 50:50. Selvä juttu. Entä jos jatkossa vaihdatte keskenänne samansuuruisen summan rahaa aina merkkipäivinä yms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä noinkin ajatella, mutta olisi ehkä hyvä hetki miettiä rehellisesti, mitä on itse ainakaan saanut.
Kuulun nyt näiden parjattujen lapsiperheellisten joukkoon. Lapseni saavat lahjoja syntymäpäivänään ja jouluna meidän lisäksemme isovanhemmiltaan ja kummeiltaan. Ja me annamme lahjat isovanhemmille ja lasten jokaiselle kummille. Lapset ovat lisäksi tehneet itse lahjat kummeille. Muistamme kummeja myös muina tärkeinä hetkinä, kuten ylennyksiä, opintomenestystä, yksi väitteli tohtoriksi, kihlauksia, häitä, heidän lastensa ristiäisiä/nimiäisiä ja niin edelleen. Olimme mukana, kun yksi piti juhlat koiralleen ja toinen marsulleen, olemme juhlineet mökin harjakaisia ja monia tupaantuliaisia, juhannuksia ja uusia vuosia. Uskoisin siis väittää, että olemme myös lahjoneet hyvin toiseen suuntaan.
En ole koskaan ajatellut, että esim. serkkuja, tätejä, enoja ja kummilapsia muistaessani he jäisivät minulle velkaa lahjoja tulevaisuudessa. Olen muistanut heitä, muita sukulaisia ja ystäviäni muistamisen ilosta ja olen joka kerta ollut aidosti ilahtunut kutsusta eri tilaisuuksiin.
Ihan selvennyksenä. Kun teidän lapsenne saavat esim. kummeilta rahanarvoisia lahjoja, niin annatteko te kummeille sanotaanko nyt suurin piirtein samanarvoisia lahjoja?
Eli jos minä olisi kummi, saisinko teidän perheeltänne samasta arvosta lahjoja kuin mitä annan teille?
Äläkä yritä vetää itsekkyyskorttia hihasta. Se on täyttä bullshittiä nettosaajalta.
Lasketaan viime vuodelta: Lapsi sai lempi hahmonsa palapelin, jonka hinta näkyi googlaamalla olevan 10 euroa ja kortin, heitetään villinä arvauksena 2.95. Me annoimme samalle kummille 40 euron maljakon hänen pitämästään sarjasta ja 4.95 kortin.
Toinen lapsi sai Housen mekon, joka oli 19.95, me annoimme kummille hänen toivomuksensa mukaisesti täydennystä Marimekon mukien sarjaan, muistaakseni 23 euroa x 2 eli 46 euroa.
Lapsi sai joululahjaksi kummilta kirjan, joka oli 9.95, me annoimme Finnkinon leffalippusetin 49 euroa.
Lapsi sai toivomansa Squishmallows - pehmolelun, 9.95-12.90 paikasta riippuen, kummi sai lempidekkaristinsa uusimman teoksen, joka oli noin 30 euroa.
Kumpaa nyt tässä "riistetään"? Esimerkkikummit eivät siis lahjo perheemme toista lasta, vain kummilastaan.
Onkohan tuo teidän tilanne miten tyypillinen?
Olemme viiden lapsen kummeja, emmekä saa lahjoja. Toisaalta emme myöskään lahjo lapsemme kummeja.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Mietitäänpä noita juhlia.
Aikuinen, yksinasuva sinkku
- valmistujaisjuhlat
- nelikymppiset, viisikymppiset, kuusikymppisetLapsiperhe
- aikuisten nelikymppiset, viisikymppiset, kuusikymppiset
- aikuisten valmistujaisjuhlat
- häät
- polttarit
- baby showerit- ristiäiset
- lasten synttärit, joka lapsella joka vuosi
- lasten nimipäivät, joka lapsella joka vuosi
- rippijuhlat
- peruskoulun valmistujaisjuhlat
- yo-juhlat
- joulu
- kultahäät ja vastaavat
Tuossa on "vähän eroa". Melkein kaikki juhlat
a) liittyvät pariutumiseen tai lapsiin
b) ovat sellaisia joissa on tapana lahjoa lapsia, mutta ei aikuisiaKoko touhu menee 99% lapsiperheiden näkökulmasta. Perinteethän ovat syntyneet aikana kun lasten saaminen oli hyvä, lapsettomat luusereita.
Kuvitteletko oikeasti lapsiperheen tai pariskunnan bilettävän tuohon malliin? 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykyään ole vielä näitä synttäreitä, että pitää kaikki kerho/koululuokalta kutsua? Siis miten pienituloisilla vanhemmilla on tuohon varaa?
Siis miten pitää kutsua? Kuka tuollaista vaatii ja vahtii?
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykyään ole vielä näitä synttäreitä, että pitää kaikki kerho/koululuokalta kutsua? Siis miten pienituloisilla vanhemmilla on tuohon varaa?
Sellaisia synttäreitä on joskus ollut isossa naapurimaassamme. Siitä oli juttu hesarissa ehkä 10 vuotta sitten. Siinä kerrottiin, että kun oppilaalla oli syntymäpäivä, vanhempien oli pakko ostaa suuri määrä hedelmiä tai muita kalliita herkkuja ja tarjota koulussa koko luokalle. Luin jutun kauhistuneena, sillä meillä ei aikoinaan ollut varaa edes riittävään rukaan omalle perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden taloudellisen tilanteen kadehtiminen sinkkuna on vähän hassua. Joo, lapsiperheen LAPSET saavat kerran vuodessa synttärilahjat ja kerran vuodessa joululahjat läheisiltä sukulaisilta. Nimipäivälahjoista en ole omassa lähipiirissäni kuullut. Lapsiperheen vanhemmat puolestaan maksavat lapsilleen kumisaappaat, uimakoulut, turvaistuimet, sairaskuluvakuutukset, päivähoitomaksut, toppahaalarit, Hoplop-liput, lastenhuoneet, luistimet, yhdistelmävaunut, ulkohousut, sijauspatjat, syöttötuolit, rippileirit, kaverisynttärien lahjat, päivittäiset ateriat, hiihtolomareissut ja autokoulut. Ihan omasta valinnastaan tietenkin, mutta samoilla palkoilla, joita sinkut saavat - Suomessa lapsiperheellisiä ei (onneksi!) saa työelämässä suosia. Ei niillä lapsilla kukaan tienaamaan pääse, vaikka sinkkusukulainen ostaisikin legopaketin joka joulu, vaan ihan muista syistä niitä lapsia hankitaan.
"Suomessa lapsiperheellisiä ei (onneksi!) saa työelämässä suosia."
Eikö saa?Voin kertoa että mun työpaikalla lapsiperheelliset saavat ihan eri tavalla vapaita henk koht asioidensa hoitoon, ja lomia järjestellessä kummasti he vievät parhaat ajat ensin ja sinkuille jää loput.
Lapsia pitää joskus viedä lääkäriin, hammaslääkäriin tai puheterapiaan tms, mikä aina tapahtuu työajalle eli edellyttää vanhemman poissaoloa työpaikalta.
Vierailija kirjoitti:
Eli pitääkö jatkossa sinkut jättää kutsumatta juhliin?
Niiden lapsiperheiden lapset tulevat elättämään sut ja pyyhkimään pyllyt sitten kun vanhuus koittaa
Tuskinpa. Todennäköisemmin pienituloiset huonokuntoiset vanhukset jätetään tulevaisuudessa heitteille. Mista heidän hoitamiseensa riittää rahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden taloudellisen tilanteen kadehtiminen sinkkuna on vähän hassua. Joo, lapsiperheen LAPSET saavat kerran vuodessa synttärilahjat ja kerran vuodessa joululahjat läheisiltä sukulaisilta. Nimipäivälahjoista en ole omassa lähipiirissäni kuullut. Lapsiperheen vanhemmat puolestaan maksavat lapsilleen kumisaappaat, uimakoulut, turvaistuimet, sairaskuluvakuutukset, päivähoitomaksut, toppahaalarit, Hoplop-liput, lastenhuoneet, luistimet, yhdistelmävaunut, ulkohousut, sijauspatjat, syöttötuolit, rippileirit, kaverisynttärien lahjat, päivittäiset ateriat, hiihtolomareissut ja autokoulut. Ihan omasta valinnastaan tietenkin, mutta samoilla palkoilla, joita sinkut saavat - Suomessa lapsiperheellisiä ei (onneksi!) saa työelämässä suosia. Ei niillä lapsilla kukaan tienaamaan pääse, vaikka sinkkusukulainen ostaisikin legopaketin joka joulu, vaan ihan muista syistä niitä lapsia hankitaan.
Tuo on täysin epärelevanttia.
Relevantti kysymys on miksi jonkun muun pitäisi ostella asioita sinun lapsillesi?
No ei kenenkään TÄYDY, jos ei halua, tietenkään. Otaksun toki, että AP:n elämässä läsnä olleet suvun aikuiset ovat hänelle ostaneet lahjoja AP:n ollessa pieni, joten ehkä AP voisi miettiä enemmän sitä ollessaan nyt "takaisinantovuorossa". Mutta edelleen, hänen ei ole mikään pakko ostaa kenellekään mitään, sehän se on sinkkuuden iloisin puoli! Se lapsen vanhempi ei voi olla ostamatta, mutta sukulaistäti voi.
Paitsi ettei se mene noin.
"Takaisinantovuoro" olisi niille sukulaisille jotka ovat nyt vanhoja.
Se ei ole sinulle, joka olet myös saanut lapsena niitä lahjoja. Ja sen lisäksi haluat perheellesi lahjoja muilta omanikäisiltäsi yksinasuvilta.
Ei,kun ne vanhat sukulaiset ovat myös saaneet lahjoja lapsena heitä vanhemmilta sukulaisilta. Jos joku kääntäisi suunnan takaisin suoraan sille (vanhalle), jolta itse sai lahjan, sen uuden sukupolven sijaan, katkaisisi hän sen sukupolvesta toiseen jatkuneen ketjun, jossa lapsia aina muistetaan ja ne nyt lapsina olevat jäisivät ilman.
Ketju sai alkunsa aikoina kun lapsettomat olivat nykyistäkin selvemmin toisen luokan kansalaisia.
Ehkä olisi aikakin katkaista kierre.
Noin asia ei ole että koska lapset ovat saaneet ennen, nytkin pitäisi saada. Ennen miehillä oli päätäntävalta asioista, ei siihenkään voida vedota että pitäisi olla nytkin.
Hei ihan oikeasti, jos on noin vastenmielistä antaa synttärilahja ystäväsi/sukulaisesi lapselle, niin älä anna. Katkaise samantien välit kokonaan. Ei se, että saa synttärikutsun, tarkoita, että on pakko osallistua. Kutsusta on ihan ok kieltäytyä. Koskee ihan kaikkia juhlia.
Ja tosiaan, jos sinkku järjestäisi juhlia, niin varmasti saisi myös lahjoja (juurihan tuossa yllä joku kertoi järjestäneensä ihka oikeat kissanristiäiset kissalleen ja oli saanut lahjoja). Se on oma moka, jos ei vastavuoroisesti sitten kutsu sitä lapsiperhettä tai siihen kuuluvia omiin juhliinsa.
Miksi ihmeessä välit pitäisi katkaista? Ei kai ystävyys voi siihen katketa ettei toinen anna omaa rahaansa lahjoihin? Juhliin voi osallistua ja kertoa ettei periaatteesta ostele enää lahjoja.
Huomaa sitten varmaan olla myös syömättä niitä juhlat järjestävän perheen ostamia kakkuja yms., kun kerran on noin rahasta kiinni? Taidat itse vaan olettaa, että sulle pitää laittaa pöytä koreaksi jne., mutta vastineeksi ei saa sulta mitään. Miten oikeasti joku voi suhtautua tuolla tavalla lapsen synttäreihin? Jollain 3 eurollakin saa jo jotain viemistä, mutta kun on periaatteesta marmatettava, ettei se kaverin lapsi vaan saisi lahjoja.
No jos se menisikin näin. Että vastineeksi juhlien järjestämisestä ja tarjoiluista pitää saada jotain? Ok. Ne sinun pakastepullat ja kakkupala, sekä kuppi kahvia maksoi ehkä max sen 3 euroa. Voin tuoda sinulle sen aakkospussin lahjaksi. Mutta ei, yleensä se ei mene näin. Toivelistallahan sulla on lapsellesi vähintään joku pleikkapeli tai muuta yli 20€ arvoista.
Juurikin tämä.
Oletus on että 50e, 20e on jo pihistelyä.
50 eurolla saan kahvia pikkukupista, kakkua ja pullaa.
20 € on iso raha monelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisipa joskus kutsun häihin, synttäreille tai muihin juhliin. Ei tämä yksin rahakasan päällä istuminenkaan hauskaa ole.
On se sata kertaa hauskempaa, kuin yksin tyhjän päällä istuminen.
Se ratkaisee mistä syystä se kutsu tulee.
Ei minua kiinnosta synttärit joilla teini jaksaa juuri ja juuri tervehtiä sukulaista, koska isi ja äiti on vihjanneet että sillä sukulaismiehellä on rahaa että varmaan vähän isompi lahja tulossa.
Oma periaate on se, että jos olen varma että tulostani oltaisiin iloisia vaikken toisi minkäänlaista lahjaa, sitten voin antaa lahjan jos siltä tuntuu. Toisten rahoja kinuaville itsekkäille perheille en anna mitään. Esimerkiksi suvussa on pienituloinen perhe jonka tyttären luonne on puhdasta kultaa. Ei koskaan vaadi mitään, ja halusi auttaa minuakin muutossa vaikka oli kiire opintojen kanssa. Annoin hänelle yo-lahjaksi 4 000 - 5 000 euron arvoisen autoni. Suvusta tuli kuulemma vähän kitinää kun keskiluokkaiset elintasokilpailijat eivät saaneet nyrpeänokkkaiselle tyttärelleen iPhone-rahoitusta, mutta se ei kiinnosta :)
Ja en pelkää yksinäistä vanhuutta. Ei sukulaismiehen luona käydä muutenkaan. Hyvä kun mummoa ja vaaria käydään katsomassa, ja sekin edellyttää lahjontaa.
Kannattaa panostaa kavereihin, ja varmistaa että on rahaa jolla elää kivaa elämää vanhempanakin. Sukulaisten varaan ei lapsettoman kannata laskea yhtään mitään.
Tämä oli hyvä kirjoitus. Juuri noin se menee.
Olen muuten huomannut sellaisenkin, että kun tarvitaan lapsenhoitoapua, yllättävän moni lapsiperhe muuttaa lähelle vanhempia ja isovanhempia. Mutta kun nämä alkavat vanhenemaan, häippäistään paikkakunnalta ja äkkiä ettei olisi riskiä joutua vuorostaan auttajiksi.
Jos et ole äiti, isä, mummu tai pappa - ei sinua todellakaan olla tulossa katsomaan. Ja ellet raota kukkaron nyörejä, sinua ei katsota hyvällä vaikka kuinka puhuttaisiin että osallistuminen on tärkeintä.
Inhoan sanoa tätä, mutta raha todellakin ratkaisee. Raha varmistaa ettet joudu jännäämään 5% vuokrankorotusta tai sitä että vuokra-asunnon omistava liimatukka myy sen ostaakseen Teslan jolla leveillä kavereille. On varaa parempaan hoitoon etkä joudu suurin piirtein kyyneleet silmissä anelemaan ehtisikö lapsenlapsi tunniksi auttelemaan kun itse autoit heitä satojen tuntien ajan ollessasi paremmassa kunnossa.
Ja voit valita viitsitkö osallistua juhliin, vaikka tiedät että motiivina kutsulle oli sukuhuhut että sinulla on rahaa.
Raha ei tee onnelliseksi, mutta se on hyvä alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkuilla on kyllä enemmän rahaa kuin lapsiperheillä. Sinkut voivat käyttää kaikki tienaamansa rahat itseensä kun lapsiperheessä menee paljon rahaa lapsiin ja niiden harrastuksiin. Lapsettomat pariskunnat ovat sitten eri juttu. Ymmärrän kyllä tuskasi noiden lahjojen kanssa. Sinua ottaisin kylmästi sen linjan että antaisin jotain ihan pientä tai aineettoman lahjan esim. Omaa aikaani. Sinkku siskoni antaa lapsilleni usein lahjaksi yökyläilyn kotonaan ja lapseni tykkäävät siitä tosi paljon. Usein annamme lapsille myös rahaa mukaan jos käyvät jossakin.
Minun havaintojeni mukaan näin ei ole.
Etenkään koska tilastollisesti lähes kaikki hyvätuloiset miehet ovat perheellisiä, kun taas pienituloisista miehistä enemmistö on sinkkuja. Naisten puolella tätä korrelaatiota ei ole.
Tuet tasoitavat tilannetta yllättävän paljon, ja kahden ihmisen talous on lastenkin kanssa edullisempi kuin yhden ihmisen talous.
Teoriassa DINKY-pariskunnilla olisi paras tilanne, totta kai.
Höpö höpö, sinkkujen asuminen on halvempaa, lapsiperhe ei asu yksiössä, sinkku ostaa ruokaa itselleen ei useammalle jne. Lapsiperheiden terveysmenot ovat myös isommat kun lapset sairastaa enemmän. Jos sinkku tekee vaikka vain makaronilaatikon sinkku syö sitä useamman päivän ja lapsiperheessä se menee yhdellä istumalla, koko vuoka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkuilla on kyllä enemmän rahaa kuin lapsiperheillä. Sinkut voivat käyttää kaikki tienaamansa rahat itseensä kun lapsiperheessä menee paljon rahaa lapsiin ja niiden harrastuksiin. Lapsettomat pariskunnat ovat sitten eri juttu. Ymmärrän kyllä tuskasi noiden lahjojen kanssa. Sinua ottaisin kylmästi sen linjan että antaisin jotain ihan pientä tai aineettoman lahjan esim. Omaa aikaani. Sinkku siskoni antaa lapsilleni usein lahjaksi yökyläilyn kotonaan ja lapseni tykkäävät siitä tosi paljon. Usein annamme lapsille myös rahaa mukaan jos käyvät jossakin.
Minun havaintojeni mukaan näin ei ole.
Etenkään koska tilastollisesti lähes kaikki hyvätuloiset miehet ovat perheellisiä, kun taas pienituloisista miehistä enemmistö on sinkkuja. Naisten puolella tätä korrelaatiota ei ole.
Tuet tasoitavat tilannetta yllättävän paljon, ja kahden ihmisen talous on lastenkin kanssa edullisempi kuin yhden ihmisen talous.
Teoriassa DINKY-pariskunnilla olisi paras tilanne, totta kai.
Höpö höpö, sinkkujen asuminen on halvempaa, lapsiperhe ei asu yksiössä, sinkku ostaa ruokaa itselleen ei useammalle jne. Lapsiperheiden terveysmenot ovat myös isommat kun lapset sairastaa enemmän. Jos sinkku tekee vaikka vain makaronilaatikon sinkku syö sitä useamman päivän ja lapsiperheessä se menee yhdellä istumalla, koko vuoka.
Tuntemani lapsiperhe asuu kolmiossa, vuokra per aikuinen maksaja on reippaasti vähemmän kuin minulla yksiöstä.
Totta kai jos lapsia on katras ja kaikille pitää olla oma huone, tulee enemmän haasteita (kaupungin alueella). Toki sitten saa tukiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Taas tuli kutsu kaverin lasten yhteissynttäreille. 2 lahjaa ja taas menee rahaa.
Olen ehkä itsekäs mutta myös itseäni on alkanut lähiaikoina mietitytttää tämä epätasapuolisuus. Minä ostan ja osallistun polttareihin, häihin, baby showereihin, ristiäisiin ja synttäreihin ja ostan joululahjoja. Itse en mene naimisiin enkä lisäänny, eli minulle ei järjestetä juhlia eikä osteta lahjoja. Oma valinta toki, mutta siitä huolimatta kyrsii. Tekisi mieli järjestää jotkut lapsettomuus- ja naimattomuusjuhlat ja ilmoittaa kutsussa että kerään rahaa luksusmatkaan itselleni.
Kuka estää? SINÄ ITSE. Jos haluat lahjoja, järjestä ne juhlat! Sinulla on nimipäivä, syntymäpäivä, voit juhlia tupareita, uutta vuotta, pitää pikkujoulut, puutarhakutsut, juhlat lemmikille, juhlia sinkkuutta, kevättä, pääsiäistä, Halloweenia, vappua, laskiaista, talvea, ensilunta, remontin valmistumista, viinijuhlat, käy matkalla ja sen jälkeen ko. maan teemajuhlat... Ideoita löytyy kyllä, kun käyttää mielikuvitusta.
On itse asiassa todella turhaa valittaa, ettei saa lahjoja, jos ei kutsu muita kylään. Eikä teemaa edes tarvita, senkus vain kutsut pullakahveille, iltateelle, viikonloppuna brunssille, mitä vain.
Lapsiperheet JOUTUVAT järjestämään jokaiselle mukulalle syntymäpäiväjuhlat, yleensä useammat, kun on sukulaisille ja kummeille juhlat ja kaverisynttärit, joillakin on vielä erikseen harrastuskavereille, kuten jalkapallojoukkueelle. Jokaiset kemut vievät aikaa ja vaivaa, leipoi ja askarteli itse tai hankkii valmiina. Siksi monet Hoplop yms. synttärit ovat suositut, selviää vähemmällä vaivalla.
Meneekö joku oikeasti sinkkusukulaisensa juhliin? Kun puhelimesta näkee kuka soittaa, niin sukulaiset, joita halusin kutsua, eivät vastanneet puheluihini. Yksi perui tulonsa merkkipäivän aamuna. Kyseessä ei ollut mitkään hirveän hienot järjestelyt, minkä he varmasti arvasivat. Olin ja olen pienituloinen. Silloin oli vielä voimia järjestää jotakin. Yksi ihana sukulainen tuli oikein junamatkan päästä, mitä todella arvostin.
Vierailija kirjoitti:
Lahjojen antaminen on täysin vapaaehtoista. Taas kerran ongelma, jolle on olemassa helppo ratkaisu.
Pieniä lahjoja ei uskalla antaa, kun melkein kaikkia lasten saamia lahjoja välillä haukutaan nettipalstalla esim. joulun jälkeen. Joskus jopa avustuskeräyksistä saatuja lahjoja on moitittu vääriksi tai liian halvoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Joku väitti että juhlia on harvoin ja ne ovat ainutlaatuisi tilaisuuksia.
Onko näin?
- joulu
- nimpparit
- synttärit
- rippijuhlat
- yo-juhlat
- valmistujaiset
- häät
- kultahäät ja muut vastaavat
- jneJa kutsujia kyllä riittää. On veljet ja siskot jä näiden lapset, serkut, naapurit, jne. Kun aina heität sen 20-50€ niin siitä tulee lopulta ihan olennainen summa rahaa, etenkin jos ei satu olemaan hyvätuloinen. Ja jos on niin kyllähän siltä varakkaalta lääkärisedältä odotetaan vähän enemmän kuin pari kymppiä, eikö vain?
Tämä on ohis, mutta entisellä työpaikallani näistä kertyi paljon menoja vuoden mittaan. Lyhytaikaisessa työsuhteessa oleva lopettaa (koska on pakko), siispä kerätään rahaa lahjaan. Joku saa lapsen, pitää antaa lahja. Joku täyttää pyöreitä vuosia, kerätään lahja. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä noinkin ajatella, mutta olisi ehkä hyvä hetki miettiä rehellisesti, mitä on itse ainakaan saanut.
Kuulun nyt näiden parjattujen lapsiperheellisten joukkoon. Lapseni saavat lahjoja syntymäpäivänään ja jouluna meidän lisäksemme isovanhemmiltaan ja kummeiltaan. Ja me annamme lahjat isovanhemmille ja lasten jokaiselle kummille. Lapset ovat lisäksi tehneet itse lahjat kummeille. Muistamme kummeja myös muina tärkeinä hetkinä, kuten ylennyksiä, opintomenestystä, yksi väitteli tohtoriksi, kihlauksia, häitä, heidän lastensa ristiäisiä/nimiäisiä ja niin edelleen. Olimme mukana, kun yksi piti juhlat koiralleen ja toinen marsulleen, olemme juhlineet mökin harjakaisia ja monia tupaantuliaisia, juhannuksia ja uusia vuosia. Uskoisin siis väittää, että olemme myös lahjoneet hyvin toiseen suuntaan.
En ole koskaan ajatellut, että esim. serkkuja, tätejä, enoja ja kummilapsia muistaessani he jäisivät minulle velkaa lahjoja tulevaisuudessa. Olen muistanut heitä, muita sukulaisia ja ystäviäni muistamisen ilosta ja olen joka kerta ollut aidosti ilahtunut kutsusta eri tilaisuuksiin.
Ihan selvennyksenä. Kun teidän lapsenne saavat esim. kummeilta rahanarvoisia lahjoja, niin annatteko te kummeille sanotaanko nyt suurin piirtein samanarvoisia lahjoja?
Eli jos minä olisi kummi, saisinko teidän perheeltänne samasta arvosta lahjoja kuin mitä annan teille?
Äläkä yritä vetää itsekkyyskorttia hihasta. Se on täyttä bullshittiä nettosaajalta.
Lasketaan viime vuodelta: Lapsi sai lempi hahmonsa palapelin, jonka hinta näkyi googlaamalla olevan 10 euroa ja kortin, heitetään villinä arvauksena 2.95. Me annoimme samalle kummille 40 euron maljakon hänen pitämästään sarjasta ja 4.95 kortin.
Toinen lapsi sai Housen mekon, joka oli 19.95, me annoimme kummille hänen toivomuksensa mukaisesti täydennystä Marimekon mukien sarjaan, muistaakseni 23 euroa x 2 eli 46 euroa.
Lapsi sai joululahjaksi kummilta kirjan, joka oli 9.95, me annoimme Finnkinon leffalippusetin 49 euroa.
Lapsi sai toivomansa Squishmallows - pehmolelun, 9.95-12.90 paikasta riippuen, kummi sai lempidekkaristinsa uusimman teoksen, joka oli noin 30 euroa.
Kumpaa nyt tässä "riistetään"? Esimerkkikummit eivät siis lahjo perheemme toista lasta, vain kummilastaan.
Apua, arvioiko joku lahjojen ostosummia tällä tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Yli 3v lasten vanhempien työllisyysaste on korkeampi kuin sinkuilla, joten voisi sanoa, että siinä mielessä perheet rahoittavat monen sinkun elämän. Toki noihin talkoisiin osallistuu myös muita sinkkuja.
Kaikenlaiset rippi- ja ylioppilaslahjat voi nähdä myös siten, että olet varmaan itsekin saanut lahjoja kaikenmaailman sukulaisilta ja tuttavilta aikanaan. Nimppareille riittää kortti tai vaikka viestillä muistaminen, synttäri- ja joululahjat voi ostaa edullisesti alennusmyynneistä (esim. kaverini poika oli ihan innoissaan antamastani helikopterista, josta maksoin jossain 70% alennuksessa 8e). Noissa voi myös ennakoida, kun tietää, että ne synttärit kuitenkin tulee.
Kannattaa järjestää myös itse juhlia (ainakin omat synttärijuhlat), niin saat varmasti lahjoja sinäkin. Mulla on kyllä lapsiakin, mutta ajattelin silti esimerkiksi juhlia, kun sain uuden työpaikan, ja kyllä mä luulen, että kaverini moisiin juhliin jotain lahjapulloja tuo. Jos ei koskaan järjestä mitään, ei mitään saakaan.
Sinkku ostaa 20 euron lahjat kummilapsilleen ja sukulaisten lapsille. Sinkku saa heiltä lahjaksi kortteja, virkattuja pannulappuja ja vessapaperirullasta tehtyjä kynätelineitä.
Sinkku järjestää itselleen syntymäpäiväjuhlat.
a) lasten vanhemmat eivät osallistu, koska lapsille ei löydy hoitajaa.
b) lasten vanhemmat osallistuvat lapsineen ja sinkun synttärijuhlasta tuleekin lasten riehuntasirkus.
Sinkkujen itselleen järjestämät juhlat (synttärit, valmistujaiset, uuden työpaikan saaminen) ovat monien mielestä jotenkin noloja ja keinotekoisia, kun "oikeina" ja "luontevina" juhlina pidetään vain häitä, ristiäisiä, rippijuhlia tai lasten synttäreitä. Eräs ystäväni, joka oli pitkään ollut sinkkuna, järjesti 38-vuotissynttärit hienossa juhlatilassa ja lähetti sukulaisilleen kutsukortit hyvissä ajoin. Sukulaisista vain harvat tulivat juhlaan, me ystävät olimmekin enemmistönä juhlavieraissa. Sitten yhtäkkiä paikalle marssiikin pappi, joka kaikkien yllätykseksi vihkii synttärisankarin ja tämän työkaverin (olivat kaikessa hiljaisuudessa seurustelleet kenenkään tietämättä ja olleet jo vuosia hyviä ystäviä ja työkavereita) Oli kyllä ihanat ja ikimuistoiset yllätyshäät. Ystäväni sukulaiset, jotka eivät tulleet paikalle, olivat jälkeenpäin vihaisia, että kyllä he olisivat tulleet jos olisivat tienneet että on häät. Pelkkään synttärijuhlaan eivät olisi vaivautuneet, mutta häät on eri asia. Monilla on tuollainen asenne, että sinkun juhlaan ei viitsitä tulla.
Nykyään on mennyt sellaiseksi, että yli 100 km takaa kutsutaan merkkipäiväjuhliin, joissa tarjotaan vain kahvia ja kakkua. Kuitenkin odotetaan lahjaa arvoltaan vähintään 50 euroa per henkilö. Olen jättänyt menemättä.
Alue: Aihe vapaa
Lasketaan viime vuodelta: Lapsi sai lempi hahmonsa palapelin, jonka hinta näkyi googlaamalla olevan 10 euroa ja kortin, heitetään villinä arvauksena 2.95. Me annoimme samalle kummille 40 euron maljakon hänen pitämästään sarjasta ja 4.95 kortin.
Toinen lapsi sai Housen mekon, joka oli 19.95, me annoimme kummille hänen toivomuksensa mukaisesti täydennystä Marimekon mukien sarjaan, muistaakseni 23 euroa x 2 eli 46 euroa.
Lapsi sai joululahjaksi kummilta kirjan, joka oli 9.95, me annoimme Finnkinon leffalippusetin 49 euroa.
Lapsi sai toivomansa Squishmallows - pehmolelun, 9.95-12.90 paikasta riippuen, kummi sai lempidekkaristinsa uusimman teoksen, joka oli noin 30 euroa.
Kumpaa nyt tässä "riistetään"? Esimerkkikummit eivät siis lahjo perheemme toista lasta, vain kummilastaan.