Lapsiperheet keräävät rahaa lapsettomilta, pariskunnat keräävät rahaa sinkuilta

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäys vielä edelliseen: lapsiperheen vanhempi, jos olimme ystäviä ennen lastesi syntymää niin muistathan huolehtia siitä ystävyydestä vielä lasten syntymän jälkeenkin. Ystävyys vaatii myös työtä säilyäkseen, ei se oikein riitä että kerran vuodessa nähdään lapsesi syntymäpäivillä. 

Lapsista huolehtiminen ja lisäksi töissä käyminen vie aikaa suunnilleen sen verran kuin kaksi kokopäivätyötä. Ystävyyssuhteiden hoitaminen valitettavasti jää kiireisempien asioiden jalkoihin. Sitä voi vain toivoa, että on vielä ystäviä sitten, kun saa taas nukkua kokonaisia öitä ja jaksaa ajatella sellaisia asioita kuin jonkun kutsuminen kylään muulloinkin kuin lapsen synttäreille. Minun ystävyyteni ei siitä katoa, että nähdään kerran vuodessa tai ei edes joka vuosi. Voit tietenkin todeta omasta puolestasi, että ystävyydestä ei ole mitään jäljellä, kun ei tiiviimmin pidetä yhtä. Se on sinun valintasi, älä syytä siitä lapsiperheen vanhempaa.

Perheillä on tietenkin erilaisia tilanteita, mutta useimmilla perheillä on sellaisia vuosia, kun paukkuja ei vain ole tehdä työtä ystävyyden säilyttämiseksi. Valinnan mahdollisuus on sillä, jolla on aikaa ja voimia tehdä valintoja, yrittääkö pitää yhteyttä vai ei. Eihän lapsettomillakaan ole välttämättä jaksamista tai aikaa ystävyyssuhteille, kun syystä tai toisesta raskas tai kiireinen elämäntilanne. Jos kumpikaan ei ole pitänyt yhteyttä muutamaan vuoteen, valittavaksi jää, antaako asian olla vai yrittääkö elävöittää ystävyyden sitten kun aikaa ja jaksamista löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä noinkin ajatella, mutta olisi ehkä hyvä hetki miettiä rehellisesti, mitä on itse ainakaan saanut.

Kuulun nyt näiden parjattujen lapsiperheellisten joukkoon. Lapseni saavat lahjoja syntymäpäivänään ja jouluna meidän lisäksemme isovanhemmiltaan ja kummeiltaan. Ja me annamme lahjat isovanhemmille ja lasten jokaiselle kummille. Lapset ovat lisäksi tehneet itse lahjat kummeille. Muistamme kummeja myös muina tärkeinä hetkinä, kuten ylennyksiä, opintomenestystä, yksi väitteli tohtoriksi, kihlauksia, häitä, heidän lastensa ristiäisiä/nimiäisiä ja niin edelleen. Olimme mukana, kun yksi piti juhlat koiralleen ja toinen marsulleen, olemme juhlineet mökin harjakaisia ja monia tupaantuliaisia, juhannuksia ja uusia vuosia. Uskoisin siis väittää, että olemme myös lahjoneet hyvin toiseen suuntaan. 

En ole koskaan ajatellut, että esim. serkkuja, tätejä, enoja ja kummilapsia muistaessani he jäisivät minulle velkaa lahjoja tulevaisuudessa. Olen muistanut heitä, muita sukulaisia ja ystäviäni muistamisen ilosta ja olen joka kerta ollut aidosti ilahtunut kutsusta eri tilaisuuksiin. 

Ihan selvennyksenä. Kun teidän lapsenne saavat esim. kummeilta rahanarvoisia lahjoja, niin annatteko te kummeille sanotaanko nyt suurin piirtein samanarvoisia lahjoja?

Eli jos minä olisi kummi, saisinko teidän perheeltänne samasta arvosta lahjoja kuin mitä annan teille?

Äläkä yritä vetää itsekkyyskorttia hihasta. Se on täyttä bullshittiä nettosaajalta.

En ole ikinä pitänyt kirjaa montako ja minkä arvoisia lahjoja olen keneltäkin saanut. Itse annan omaan budjettiini sopivia lahjoja, joiden uskon tuovan iloa saajalleen, ihan lahjan antamisen ilosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäys vielä edelliseen: lapsiperheen vanhempi, jos olimme ystäviä ennen lastesi syntymää niin muistathan huolehtia siitä ystävyydestä vielä lasten syntymän jälkeenkin. Ystävyys vaatii myös työtä säilyäkseen, ei se oikein riitä että kerran vuodessa nähdään lapsesi syntymäpäivillä. 

Lapsista huolehtiminen ja lisäksi töissä käyminen vie aikaa suunnilleen sen verran kuin kaksi kokopäivätyötä. Ystävyyssuhteiden hoitaminen valitettavasti jää kiireisempien asioiden jalkoihin. Sitä voi vain toivoa, että on vielä ystäviä sitten, kun saa taas nukkua kokonaisia öitä ja jaksaa ajatella sellaisia asioita kuin jonkun kutsuminen kylään muulloinkin kuin lapsen synttäreille. Minun ystävyyteni ei siitä katoa, että nähdään kerran vuodessa tai ei edes joka vuosi. Voit tietenkin todeta omasta puolestasi, että ystävyydestä ei ole mitään jäljellä, kun ei tiiviimmin pidetä yhtä. Se on sinun valintasi, älä syytä siitä lapsiperheen vanhempaa.

Perheillä on tietenkin erilaisia tilanteita, mutta useimmilla perheillä on sellaisia vuosia, kun paukkuja ei vain ole tehdä työtä ystävyyden säilyttämiseksi. Valinnan mahdollisuus on sillä, jolla on aikaa ja voimia tehdä valintoja, yrittääkö pitää yhteyttä vai ei. Eihän lapsettomillakaan ole välttämättä jaksamista tai aikaa ystävyyssuhteille, kun syystä tai toisesta raskas tai kiireinen elämäntilanne. Jos kumpikaan ei ole pitänyt yhteyttä muutamaan vuoteen, valittavaksi jää, antaako asian olla vai yrittääkö elävöittää ystävyyden sitten kun aikaa ja jaksamista löytyy.

Aika huonosti argumentoitu näin digiaikakautena. Puhelin on keksitty aika päivää sitten. Yksi puhelinsoitto ei sun aikaasi vie varmaankaan liikaa? Eihän sitä paitsi ongelmaa olisi jos pystyisit hyväksymään sen, että ei sillä toisellakaan ehkä enää ole intressejä ostella lahjoja kun ei muka edes kuulumisia pysty kysymään. Älä sinäkään loukkaannu jos juhliisi tullaan, mutta ei enää panosteta taloudellisesti. Onneksi kaikki vanhemmat ei todellakaan ole tällaisia. Heillä on niitä ystävyyssuhteita vielä jäljellä myös sitten kun lapset on lentäneet pesästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No yhyy n39, yhden ihmisen kamat muuttaa vailla yksin tuossa iässä varsinkin. Mut yhyy yhyy lapset pitäis jättää heitteille eikä heidän vanhempia varsinkaan sais auttaa muutossa kun yhyy suakin auttoi vain kaverit yksiösi raivaamisessa ilman että oli ketään alaikäistä vastuullasi. Yhyy yhyy yhyy olen köyhä enkä koskaan saa perhettä yhyy maksakaa mulle siitä

Kylläpä joku voi pahoin...

Sinäkö ja n39 ainakin :'D kun kummilapsen lahjat pistää oikein itkettämään kateudesta, ei ole hyvinvoiva tervemielinen ihminen kyseessä

En keskustele asiasta enempää ihmisen kanssa jonka keskustelu on tällä tasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No yhyy n39, yhden ihmisen kamat muuttaa vailla yksin tuossa iässä varsinkin. Mut yhyy yhyy lapset pitäis jättää heitteille eikä heidän vanhempia varsinkaan sais auttaa muutossa kun yhyy suakin auttoi vain kaverit yksiösi raivaamisessa ilman että oli ketään alaikäistä vastuullasi. Yhyy yhyy yhyy olen köyhä enkä koskaan saa perhettä yhyy maksakaa mulle siitä

Kylläpä joku voi pahoin...

Sinäkö ja n39 ainakin :'D kun kummilapsen lahjat pistää oikein itkettämään kateudesta, ei ole hyvinvoiva tervemielinen ihminen kyseessä

En keskustele asiasta enempää ihmisen kanssa jonka keskustelu on tällä tasolla. 

Voi mikä menetys xd

Johtuisiko kuitenkin siitä, että lapsiperheissä järjestetään esim. syntymäpäiväjuhlia? Aikuiset harvemmin järkkäilee synttärijuhlia itselleen, ellei ole pyöreistä vuosista kysymys. Sinne on hyvien tapojen mukaista tuoda lahja. Lisäksi fakta on, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän on merkkipäiviä, jolloin ihmiset muistavat lahjoin, jolloin lapsettoman sinkun elämässä erityisesti nämä vähenee, kun uusi sukupolvi ei tuo mukanaan niitä ylioppilasjuhlia ja muita.

Jokainen voi kuitenkin järjestää itselleen esimerkiksi syntymäpäiväjuhlat, luulisi että ihmiset kyllä tuovat ainakin jonkinlaisen lahjan. Usein aikuiset vaan nykyään pikemminkin korostavat, ettei tarvitse tuoda muuta kuin kukkia tai viiniä, jos sitäkään. Tavaraa on monilla ihan tarpeeksi muutenkin. Mutta jos tällaisessakaan tilanteessa läheiset eivät tule paikalle tai muista millään tavalla, niin on ehkä syy kääntää katse siihen omaan lähipiiriin eikä olla kateellinen lapsiperheille.

En myöskään ihan ymmärrä, mikä vika on siinä, että kaverit tulevat muuttoavuksi - itse ainakin otan mieluummin muutenkin kavereita auttamaan, kuin laitan jo pitkällä keski-iässä olevia sukulaisia kantamaan painavia laatikoita. Pääasia on, että on jotain läheisiä, joista saa apua tuollaisiin tilanteisiin. No, mä olen kymmenen vuotta ap:ta nuorempi, joten en toki osaa vielä samaistua tuohon lahjarumbaan. Itse ajattelen, että päätän ihan itse kenelle ja kuinka usein annan lahjoja. Kirkkoon en kuulu, joten kummia musta ei koskaan tule. Muutenkin voi hyvin olla, että sukupolveni lisääntyy huomattavasti vähäisemmissä määrin kuin aiemmin. Itselläni ei ole lähipiirissäni yhtäkään lasta, joka olisi minulle millään tavalla merkityksellinen, joillain etäisemmillä tutuilla on kyllä lapsia. Saa nähdä mikä on tilanne kymmenen vuoden päästä.

Eihän tässä enää mitään hätää ole kun lahjaksi voi halutessaan viedä 0.90 euroa maksavan siemenpussin, eikös me niin jo sovittu? Tämäkin ongelma ratkaistu! Ei tehdä tästä sen isompaa ongelmaa. 

Kuka sen kateuskortin taas veti esille? Itselläni ei todellakaan ole kyse kateudesta, en käsitä miten joku voisi kateellinen olla lapselle lahjoista. Kyse on pikemminkin siitä, että en koe tarpeelliseksi jakaa rahojani lahjojen muodossa yhtään kenellekään. Jospa tämäkin kulttuuri on muuttumassa, ihmiset tajuaa ettei mikään lahjojen antaminen ole oikein tätä päivää. 

Ei sinne juhliin mielestäni ole pakko minkään lahjojen kanssa mennä. En ole lahjoja viimeiseen 5 vuoteen jaellut, outoa käytöstä jotenkin olettaa kaikkien haluavan ostaa lahjoja muille. Riittää kun osallistuu juhliin niin osoittaa olevansa kiinnostunut lapsesta. Lapselle elämys on sekin kun lauletaan ja puhalletaan yhdessä kynttilät kakusta. Erikoista jos joku oikein loukkaantuu jos ei tuoda lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Kuka sen kateuskortin taas veti esille? Itselläni ei todellakaan ole kyse kateudesta, en käsitä miten joku voisi kateellinen olla lapselle lahjoista. Kyse on pikemminkin siitä, että en koe tarpeelliseksi jakaa rahojani lahjojen muodossa yhtään kenellekään. Jospa tämäkin kulttuuri on muuttumassa, ihmiset tajuaa ettei mikään lahjojen antaminen ole oikein tätä päivää. 

No kyllähän tuosta ap:n tekstistä aika selkeästi paistaa läpi, että häntä harmittaa, että muut saavat, mutta hän ei. Itse kutsuisin tätä kateudeksi. Eikä kyse tietenkään ole pelkästään niistä lasten saamista lahjoista, vaan myös häälahjoista ym, sekä esim. rahallisista avustuksista, mitkä ap:n mukaan kohdistuvat lähinnä lapsiperheille. Lisäksi aineeton apu talkoiden ja muuttoavun muodossa. Ap puhuu myös yksinasuvien suuremmista kuluista ja epätasa-arvoisuudesta sen suhteen, että lapsiperheillä on jo lähtökohtaisest isommat talot ym - kyllä tämän avauksen tärkeänä pointtina voi mielestäni ihan perustellusti pitää kateutta. Eikä siinä ole mitään väärää olla kateellinen, jos kokee tilanteen epäreiluksi.

Jos ei ole kateellinen eikä kaipaa muilta lahjoja tai muuta apua, on varsin helppoa ilmoittaa, että luopuu ainakin joululahjojen antamisesta. Juhliin kutsuttaessa on tietysti kohteliasta viedä lahja, mutta senkään ei tarvitse olla iso tai arvokas. Mietin myös, kuinka paljon ap:lla oikeasti on niin läheisiä lapsia ja nuoria, että niille mitään lahjoja oletetaan ostettavankaan. Jatkossa kannattaa ainakin kieltäytyä kummiudesta heti kättelyssä. Tavallaan voi pitää myös rikkautena, että ylipäänsä on noin paljon läheisiä ihmisiä, ja ilmeisesti ap:ta kutsutaan aika paljon erilaisiin juhliin ja sosiaalisiin tapahtumiin. Moni kaipaisi tällaista enemmänkin. Jos taas nuo ihmiset eivät oikeasti tunnu läheisiltä, kannattaa ehkä vain suosiolla ottaa etäisyyttä ja jättää menemättä niihin kultahääpäiväjuhliin - silloin ei kukaan odota lahjaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sen kateuskortin taas veti esille? Itselläni ei todellakaan ole kyse kateudesta, en käsitä miten joku voisi kateellinen olla lapselle lahjoista. Kyse on pikemminkin siitä, että en koe tarpeelliseksi jakaa rahojani lahjojen muodossa yhtään kenellekään. Jospa tämäkin kulttuuri on muuttumassa, ihmiset tajuaa ettei mikään lahjojen antaminen ole oikein tätä päivää. 

No kyllähän tuosta ap:n tekstistä aika selkeästi paistaa läpi, että häntä harmittaa, että muut saavat, mutta hän ei. Itse kutsuisin tätä kateudeksi. Eikä kyse tietenkään ole pelkästään niistä lasten saamista lahjoista, vaan myös häälahjoista ym, sekä esim. rahallisista avustuksista, mitkä ap:n mukaan kohdistuvat lähinnä lapsiperheille. Lisäksi aineeton apu talkoiden ja muuttoavun muodossa. Ap puhuu myös yksinasuvien suuremmista kuluista ja epätasa-arvoisuudesta sen suhteen, että lapsiperheillä on jo lähtökohtaisest isommat talot ym - kyllä tämän avauksen tärkeänä pointtina voi mielestäni ihan perustellusti pitää kateutta. Eikä siinä ole mitään väärää olla kateellinen, jos kokee tilanteen epäreiluksi.

Jos ei ole kateellinen eikä kaipaa muilta lahjoja tai muuta apua, on varsin helppoa ilmoittaa, että luopuu ainakin joululahjojen antamisesta. Juhliin kutsuttaessa on tietysti kohteliasta viedä lahja, mutta senkään ei tarvitse olla iso tai arvokas. Mietin myös, kuinka paljon ap:lla oikeasti on niin läheisiä lapsia ja nuoria, että niille mitään lahjoja oletetaan ostettavankaan. Jatkossa kannattaa ainakin kieltäytyä kummiudesta heti kättelyssä. Tavallaan voi pitää myös rikkautena, että ylipäänsä on noin paljon läheisiä ihmisiä, ja ilmeisesti ap:ta kutsutaan aika paljon erilaisiin juhliin ja sosiaalisiin tapahtumiin. Moni kaipaisi tällaista enemmänkin. Jos taas nuo ihmiset eivät oikeasti tunnu läheisiltä, kannattaa ehkä vain suosiolla ottaa etäisyyttä ja jättää menemättä niihin kultahääpäiväjuhliin - silloin ei kukaan odota lahjaakaan.

Kyse on pikemminkin vastavuoroisuuden puutteesta näissä ihmissuhteissa ap:lla, ei varmasti niinkään kateudesta. Eihän mikään ihmissuhde niin toimi, että toinen on jatkuvasti saamapuolella ja toinen antajana. Ei kukaan sellaista jaksa. Itse en ainakaan siihen antajan rooliin suostu. Eikä muidenkaan tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäys vielä edelliseen: lapsiperheen vanhempi, jos olimme ystäviä ennen lastesi syntymää niin muistathan huolehtia siitä ystävyydestä vielä lasten syntymän jälkeenkin. Ystävyys vaatii myös työtä säilyäkseen, ei se oikein riitä että kerran vuodessa nähdään lapsesi syntymäpäivillä. 

Lapsista huolehtiminen ja lisäksi töissä käyminen vie aikaa suunnilleen sen verran kuin kaksi kokopäivätyötä. Ystävyyssuhteiden hoitaminen valitettavasti jää kiireisempien asioiden jalkoihin. Sitä voi vain toivoa, että on vielä ystäviä sitten, kun saa taas nukkua kokonaisia öitä ja jaksaa ajatella sellaisia asioita kuin jonkun kutsuminen kylään muulloinkin kuin lapsen synttäreille. Minun ystävyyteni ei siitä katoa, että nähdään kerran vuodessa tai ei edes joka vuosi. Voit tietenkin todeta omasta puolestasi, että ystävyydestä ei ole mitään jäljellä, kun ei tiiviimmin pidetä yhtä. Se on sinun valintasi, älä syytä siitä lapsiperheen vanhempaa.

Perheillä on tietenkin erilaisia tilanteita, mutta useimmilla perheillä on sellaisia vuosia, kun paukkuja ei vain ole tehdä työtä ystävyyden säilyttämiseksi. Valinnan mahdollisuus on sillä, jolla on aikaa ja voimia tehdä valintoja, yrittääkö pitää yhteyttä vai ei. Eihän lapsettomillakaan ole välttämättä jaksamista tai aikaa ystävyyssuhteille, kun syystä tai toisesta raskas tai kiireinen elämäntilanne. Jos kumpikaan ei ole pitänyt yhteyttä muutamaan vuoteen, valittavaksi jää, antaako asian olla vai yrittääkö elävöittää ystävyyden sitten kun aikaa ja jaksamista löytyy.

Aika huonosti argumentoitu näin digiaikakautena. Puhelin on keksitty aika päivää sitten. Yksi puhelinsoitto ei sun aikaasi vie varmaankaan liikaa? Eihän sitä paitsi ongelmaa olisi jos pystyisit hyväksymään sen, että ei sillä toisellakaan ehkä enää ole intressejä ostella lahjoja kun ei muka edes kuulumisia pysty kysymään. Älä sinäkään loukkaannu jos juhliisi tullaan, mutta ei enää panosteta taloudellisesti. Onneksi kaikki vanhemmat ei todellakaan ole tällaisia. Heillä on niitä ystävyyssuhteita vielä jäljellä myös sitten kun lapset on lentäneet pesästä. 

Et ehkä kuvitella elämää, jossa ei ole aikaa tai voimia puhelinsoittoon.

Lämpimästi tervetuloa juhliin ilman lahjoja! Olin se, joka tuolla jo aiemminkin toivottelin tervetulleeksi juhliin ilman lahjoja. Tavaraa on enemmän kuin tarpeeksi ennestäänkin ja lapsi saa lahoja ihmisiltä, jotka kovati haluavat antaa niitä lahjoja. Relax ja käytä rahasi ihan mihin itse haluat. Jos saat meiltä kutsun juhliin niin kiva jos pääset tulemaan. Kovin usein emme kyllä juhlia jaksa järjestää emmekä kovin isoja.

Aloittajalta kysyisin niin että miksi ostelet muille. Kuka sitä lopettaisi jos et sinä itse. Ei pidä alkaa yksipuoliseen jakamiseen. Ennen vietiin kahvipaketti ja iso pullapitko josta riitti kaikille kun mentiin kylään. Lapsettomalta varmasti riittäisi ihan halpa herkku kassikin, kahvipaketti ja pikku herkkuja. Voihan sitä vielä sanoa ettei ole ylimääräistä rahaa, hyvä kun riittää omiin perustarpeisiin jotenkin. 

Kun osaan itse leipoa helppoja kuivakakkuja niin veisin niitä ja kahvipaketin, koska ei tarvitse muiden ostaa minun talouteeni lahjoja ollenkaan.  Lapsettomana en mene sellaisiin juhliin ollenkaan johonka tarvitsisi jotain sen kalliimpaa viedä. Kukaan ei tulisi minun juhliini saman arvoisten lahjojen kanssa mitä niiden juhliin olisin uhrannut.

Olen nähnyt hyviä esimerkkejä pahimmilta lahjojen ahnehtijoilta että he ovat aina juuri silloin reisussa tai sairaana jos pitäisi vastavuoroisesti hankkia muille lahjoja.  

Ei kukaan puutu siihen onko sinulla varaa tai ei, jos vaan kiltisti syydät kalliita lahjoja muille. Eivät ne lahjojen saajat katso olevansa mitään velkaa sinulle edes tulemalla auttamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalta kysyisin niin että miksi ostelet muille. Kuka sitä lopettaisi jos et sinä itse. Ei pidä alkaa yksipuoliseen jakamiseen. Ennen vietiin kahvipaketti ja iso pullapitko josta riitti kaikille kun mentiin kylään. Lapsettomalta varmasti riittäisi ihan halpa herkku kassikin, kahvipaketti ja pikku herkkuja. Voihan sitä vielä sanoa ettei ole ylimääräistä rahaa, hyvä kun riittää omiin perustarpeisiin jotenkin. 

Kun osaan itse leipoa helppoja kuivakakkuja niin veisin niitä ja kahvipaketin, koska ei tarvitse muiden ostaa minun talouteeni lahjoja ollenkaan.  Lapsettomana en mene sellaisiin juhliin ollenkaan johonka tarvitsisi jotain sen kalliimpaa viedä. Kukaan ei tulisi minun juhliini saman arvoisten lahjojen kanssa mitä niiden juhliin olisin uhrannut.

Olen nähnyt hyviä esimerkkejä pahimmilta lahjojen ahnehtijoilta että he ovat aina juuri silloin reisussa tai sairaana jos pitäisi vastavuoroisesti hankkia muille lahjoja.  

Ei kukaan puutu siihen onko sinulla varaa tai ei, jos vaan kiltisti syydät kalliita lahjoja muille. Eivät ne lahjojen saajat katso olevansa mitään velkaa sinulle edes tulemalla auttamaan. 

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Luin tätä keskustelua ihan huuli pyöreänä.

Oma tulkintani on, että aika kitkerää tekstiä sinkuilta.

Minä olen oman kokemukseni mukaan tullut siihen tulokseen, että harvoin lapsiperheiden synttäreillä on muita aikuisia kuin aivan lähisukua. Siis vanhempien sisaruksia, ehkä jollain joku vanhemman serkku jos ovat läheisiä. Joskus on vanhemman ystäviä, jotka yleensä ovat lapsen kummeja. Sitten muut aikuiset on ystäväperheiden vanhempia (joista osa voi olla ihan sinkkuja, mutta ilmeisesti yksinhuoltajaa ei lasketa sinkuksi tässä keskustelussa?)

Keitä nämä lapsiperheiden riistämät sinkut siis ovat? Jos ihan omasta lapsuudenperheestä, niin voiko olla mitenkään mahdollista että lapsen vanhemmat haluavat hänet paikalle ihan siitä syystä että hän on paitsi rakas heille, niin lapsille täti/setä? Ja että vanhemmat toivovat lastensa elämään lähisukulaisiaan? Enkä nyt puhu lahjoista.

Jos ette käy tädin tai sedän tai minkä lie ominaisuudessa sisaristenne luona kuin synttäreinä, niin onko se ihme että tulee olo että olette (muka) pelkkiä lahja-automaatteja? Vielä jos olette halveksuvaan sävyyn puhuneet perheistä kuten täällä, niin sekin sitten voi olla syy että velvollisuudesta olette kutsuttuja.

Silläkin uhalla, että alatte ilkkua minulle niin kerron: moni lapsiperhe kaipaa yhteisöllisyyttä. Ei rahaa, ei lahjoja, ei lastenhoitoa, vaan yhdessäoloa muiden kanssa. Sellaista ei enää ole muuten kuin synttäreinä ja ehkä jouluna. Niistä sitten pidetään kiinni, vaikka selvästi moni ei-perheellinen ei haluaisi edes sitä.

Surullista.

Miehen ikisinkku sisko olisi todennäköisesti juuri tällainen kitkerän katkera, mutta asumme niin kaukana ettei synttäreitä järjestetä sukujuhlissa vaan lapsen kaverisynttäreinä.

Vierailija kirjoitti:

Kuka sen kateuskortin taas veti esille? Itselläni ei todellakaan ole kyse kateudesta, en käsitä miten joku voisi kateellinen olla lapselle lahjoista. Kyse on pikemminkin siitä, että en koe tarpeelliseksi jakaa rahojani lahjojen muodossa yhtään kenellekään. Jospa tämäkin kulttuuri on muuttumassa, ihmiset tajuaa ettei mikään lahjojen antaminen ole oikein tätä päivää. 

Paitsi silloin, kun kyse on sinun omista juhlistasi.

Paikallisessa Prismassa oli viime la ilmotus osta kotain lapsiperheille ja jätä tähän keräyspisteeseen..

Vanhuksille olisin voinnut ostaa