Lue keskustelun säännöt.
Viekö kenenkään muun puoliso kotona kaiken "tilan"?
17.02.2023 |
Itselleni on tullut tunne, että olen tässä suhteessa kadottanut itseni. Kuka olen ja mitä haluan, mistä pidän. Koti ei ole sen näköinen kuin itse pitäisin, meillä kuunnellaan sitä musiikkia mitä puolisoni soittaa ja silloin kun hän haluaa, hän tekee muutenkin mitä huvittaa. Koen ettei itselläni ole samaan mahdollisuutta. Koen että myös itsetuntoni on laskenut pitkän suhteen aikana, koska minulla on usein tunne että minua väheksytään jotenkin tässä. Ikään kuin en olisi yhtä fiksu mielipiteiltäni, tai jotain. Tai sitten otan vain sen niin ja olen herkkä loukkaantumaan, kun toinen tulee selän taakse neuvomaan kun teen ruokaa, tai antaa ohjeita kun ajan autoa. Minulla on sentään ollut ajokortti parikymmentä vuotta ja olen omasta mielestäni ihan taitava kuski. No, varmaan tämä oman tilan ja itsensä kadottaminen on osin myös sitä että olen useamman lapsen kotiäiti ollut pitkään, ja mukana myös ehkä ikäkriisiä. Mutta miten raivata tilaa itselleen ja toisaalta haluaisin uudelleen löytää myös sen kuka olen. Onko muita ollut samassa tilanteessa? Miten saitte elämästä taas itsenne näköistä eikä sen puolison näköistä? Ja miten löysit sen miltä se oman näköinen tänä päivänä näyttää?
Kommentit (177)
Eli kun sanot, ettei sinulla ole samaa mahdollisuutta, estääkö puolisosi sinua jotenkin esim. kuuntelemasta omaa musiikkiasi tai kommentoiko sitä negatiivisesti? Vai onko enemmän kyse siitä, ettet vaan enää meinaa edes tietää, mitä se oma musiikkisi olisi?
Ensin mainittu olisi huolestuttavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän mitä tarkoitat. Meillä eletään vaan kumppanin elämää. Kaikki liittyy häneen jollakin tapaa. Olin vähän kipeä viikolla niin lopetti puhumisen hetkeksi.
Onneksi minulla on vähän omaa aikaa päivisin että jaksan taas kotona elää sitä toisen elämää.
Nämä on niitä parisuhteen ikäviä puolia.
Jompikumpi joustaa.
Pidä puoliasi jos pystyt ja puhu toiselle hänen käytöksestään.
Minkä ikäinen olet? 40 v?
Kannattaa istua alas puolison kanssa keskustelemaan. Jos hän ei halua kuunnella niin sitten sinun kannattaa miettiä, miten muuten saat tarvitsemasi muutokset elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varma, että elämästäni olisi tullut juuri tuollaista, jos olisin jäänyt yhteen ensimmäisen varsinaisen poikaystäväni kanssa. Ihan jo siinä parissa vuodessa menetin itseni ja itsetuntoni aika pahasti, mutta onneksi sain ne nopeasti takaisin eron jälkeen.
Luonnonlain mukaan tyhjä tila täyttyy. Sinun täytyy siis täyttää se ihan itse. Omalla musiikilla, tekemisellä ja osaamisella. Noin muuten en usko mihinkään ikäkriisiin vaan siihen, että ihmisellä on jossain iässä haaveita, joita olisi halunnut toteuttaa jo aiemmin.
Minä aina kysyn vaimolta, mitä syötäisiin, kuunneltaisiin, tehtäisiin tai mihin matkustettaisiin. Jos en saa vastausta, päätän sitten itse. Vaikka olen hyvää tarkoittava ihminen, en ole ajatustenlukija, joten aina ei vaimon mielestä mene ihan nappiin. Onneksi kuitenkin useimmiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde on kompromisseja.
Esimerkiksi musiikki: kuuntelemme tahoillamme sitä musiikkia, joka on itsestä hyvää ja yhdessä sitä musiikkia, joka kelpaa molemmille. Jos puoliso pelaa ja tv on varattu, voin sillä aikaa lukea kirjaani. Tärkeä kysymys on, että "mitä sinä haluaisit tehdä?" jotta voitaisiin vapaa-ajalla tehdä myös niitä molempia miellyttäviä kivoja juttuja yhdessä. Kodista: mikset käy asiaa miehen kanssa läpi ja ehdottaa muutoksia, jotka sinä haluaisit kotiin, tietysti budjetin rajoissa? Kyllä molempien elämä, koko perheen elämä, saa ja pitää näkyä kodissa. Ajamisesta ja vaikka ruoanlaitosta saattaa tulla kommenttia meilläkin, vaikka molemmissa olen loistava ja on sitä pysähdytty kuskia ja kokkia vaihtamaan tuon takia. Varmaan joku miesten taipumus neuvoa naista aina.
Pohdiskele nyt, mitä muutoksia haluaisit elämääsi, listaa vaikka paperille ja vedät mahdottomat yli. Sitten käyt listan perheen kanssa läpi ja jos vaikka kodin sisustukseen liittyvää, niin tuumasta toimeen vaan. En usko, että kenelläkään on tuota vastaan mitään, mutta jos et avaa suutasi, kukaan ei voi tietää niistä.
Oikeestaan en voi sanoa tähän muuta kuin että: sinun elämä, sinä päätät. Kenenkään ei ole pakko elää jonkun muun elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän mitä tarkoitat. Meillä eletään vaan kumppanin elämää. Kaikki liittyy häneen jollakin tapaa. Olin vähän kipeä viikolla niin lopetti puhumisen hetkeksi.
Onneksi minulla on vähän omaa aikaa päivisin että jaksan taas kotona elää sitä toisen elämää.
Sama täällä. Mulla on ns. high maintenance -kumppani, vaativa ja äänekäs ja priorisoiva omissa tarpeissaan ja mielipiteissään. Luovimista ja sietämistä se vaatii, ja sitä, että ottaa aikaa myös niille omille jutuille.
Täällä myös kuunnellaan aina sitä mitä puoliso haluaa. Ei tule tilannetta, että minun valitsema musiikki tai radiokanava olisi päällä. Joten olen ratkaissut asian kuuntelemalla omat musiikkini kuulokkeilla. Saan sillä oman maailman ympärilleni. Talo on täynnä miehen keräilyesineitä, siis järkyttävät määrät. Minulla ei ole mitään keräilyesineitä, mutta hän laskeen minun esineiksi astiat, pyyhkeet, lakanat jne... "onhan sullakin näin paljon täällä tavaraa". Joo mulla, vaan ne on koko perheen välttämättömät tavarat. Enkä mä edes halua tavaraa, nauttisin selkeydestä, mutta meillä on oikeasti museollinen erilaista keräilytavaraa, ja se ahdistaa mua. Pitänee kohta pari erillistä huonetta ottaa näille hänen tuotteilleen etteivät kuormita koko taloa.
Mä otan omaa aikaa poistumalla talosta, näen ystäviä, käyn yksin kaupassa, ja kotona sitten ne luurit. ENKÄ tee enää etätöitä, koska työpaikka on mun paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli kun sanot, ettei sinulla ole samaa mahdollisuutta, estääkö puolisosi sinua jotenkin esim. kuuntelemasta omaa musiikkiasi tai kommentoiko sitä negatiivisesti? Vai onko enemmän kyse siitä, ettet vaan enää meinaa edes tietää, mitä se oma musiikkisi olisi?
Ensin mainittu olisi huolestuttavaa!
Ei kommentoi "musiikkiani" negatiivisesti, koska en kertakaikkiaan kuuntele enää koskaan musiikkia. Paitsi silloin kun ajan yksin autolla laitan radion päälle. Tv-ohjelmia, mitä katson hän arvostelee koska ei voi itse sietää sen tyypin ohjelmia.
Taustalla tuon musiikin kanssa on varmaan se, että kuuntelulaitteemme ovat tulleet miehen mukana, hän harrastaa niitä muutenkin ja on aika tarkka niistä. Varmasti saan kuunnella niillä, tai ehdottaa mitä musiikkia laitettaisiin, mutta jotenkin asetelma on se että ne on hänen ensisijaisesti. En voi yhtä vapautuneesti käyttää niitä ainakaan mielessäni, kuin jos olisimme vaikka joskus yhdessä ne hankkineet tai saati että olisivat omani. Musiikinkuunteluni loppui suhteemme myötä.
Tämä ei välttämättä ole tietoista dominointia häneltä elämässämme, tai toki myös voi olla, mutta jotenkin vain tuntuu ettei ole tilaa omannäköiselle elämiselle. Ja kyllä nyt kun kysyit, joskus on fiilis että sitä omannäköistäni arvostellaan tai naurahdetaan sille. Joskus teen luovia juttuja, mutta en mielelläni puolison läsnäollessa, koska en halua hänen kommentointiaan. Mietin kyllä välillä että onko se lopulta puolisoni toiminnassa vai omassani etten osaa vain itse ottaa sitä tarvitsemaani tilaa, konkreettisesti mutta myös henkisesti. En osaa sanoa, lähtökohdat voi olla molemmissakin. Ehkä itsetuntoni on myös karissut liikaa, ja olen sen myötä kutistunut. ap
Minulla on myös vähän sama ongelma kuin aloittajalla, tuntuu etten voi kotona tehdä niitä asioita joita olen siellä tykännyt tehdä. Vaikka juuri tuo musiikki on yksi esimerkki. Yksin asuessani kuuntelin usein musiikkia kotona, voisi sanoa jopa että se on harrastus, laitoin vinyylilevyn soimaan ja istuin nojatuoliin kuuntelemaan sitä, en tee tällöin samalla jotain muuta, vaan istun ja kuuntelen.
Jos nyt yritän tehdä näin, puolisoni väkisin yrittää aina jutella jotain tai valittaa että valitsemani levy on hänen mielestään huono. Jos sitten laitan kuulokkeet niin valitetaan että sulkeudun omaan tilaan enkä ole seurallinen. En siis toisinsanoen voi enää harrastaa musiikinkuuntelua kotonani. Eikä kyse ole siitä ettei me juteltaisi asioista, mutta näköjään minulla vaan ei ole oikeutta ottaa vaikka puolta tuntia omaa aikaa jolloin toivon että saisin olla keskittyneenä johonkin muuhun kuin häneen ja hänen mieleen tuleviin impulsseihin.
Eikä tämä taatusti ole tullut yllätyksenä puolisolleni että tätä harrastin, hän jopa ihasteli levykokoelmaani ja serusteluaikana oli innoissaan siitä kun soitin hänelle erilaisia levyjä ja artisteja joista hän ei ollut kuullutkaan.
Olen monta kertaa miettinyt että möisin levykokoelmani ja laitteet, mutten ole vaan saanut tehtyä sitä, tuntuu että keskikokoinen pala sieluani kuolisi samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja fiiliksiä. Elämäni pitäisi pyöriä miehen ympärillä.
Mun mies alkaa selittää minulle "tämä kuulostaa ihan x kappaleelta, jonka kuulin festivaaleilla livenä vuonna x kun olin siellä x kanssa ja..." kun biisi on soinut muutaman sekunnin. Ei keskity kuuntelemaan. Täyttää tilan puheella.
Onpa muuten tullut kivoja vastauksia, kiitos! Tuo ehkä voisi olla hyvä ratkaisu, että lisäisin muiden ihmisten näkemistä, niin sitten on taas mukavampi olla kotonakin. Ja muutenkin pitäisi tutkiskella tosiaan sitä kuka olen ja mistä pidän ja lisätä elämään itselle mieluisia juttuja sitten kun keksin mitä ne olisivat.
Voisin tosiaan koittaa keksiä myös konkreettisia parannusehdotuksia eniten häiritseviin asioihin kotona. Meillä on myös vähän noin kuin joku muukin kirjoitti, että itse haluaisin kodista melko selkeän ja seesteisen ja esteettisen, ja olen karsinut tavaroitani aika paljon. Puoliso sen sijaan shoppailee, ja kerryttää röykkiötä aina kun saan jonkin laskupinnan siivottua tyhjemmäksi. Hänellä pitää olla myös kaikki hilavitkuttimet ja vempaimet mitä markkinoille tulee, ja itse viihtyisin vähällä masiinamäärällä. Tähän pitäisi jokin kompromissi löytää. Toki tiedostan, että koti on toisenkin koti, joten ei voida täysin minunkaan mielen mukaan mennä.
Kuulokkeet oman musiikin kuunteluun! Siis mulla ei ole sellaisia, nyt sain kyllä inspiraation hankkia. Mistä te kuuntelette niillä musiikkia? Puhelimesta ja spotifystäkö? Ap
Meillä sama.
Joku tällä palstalle sanoi, että se kuka hallitsee telkkarin kaukosäädintä on perheen alfa-eläin. Minulla on kaukosäädin vain kun olen yksin kotona. Mun ohjelmat on paskaa vaikka katsoisin uutisia, ajankohtaisohjelmia tai luonto-ohjelmia.
Emmerdalet yms. hömpät katson mieheltä salaa, koska niistä saan hirveät piilokettuilut.
Tuo muiden ihmisten näkeminen ja muualla harrastaminen ei vaan poista sitä ongelmaa, että haluaisit kotisi olevan oman näköinen ja että sinulla olisi siellä mahdollisuus elää itsesikaltaista elämää. Tehdä rauhassa sitä mikä itsellesi on ominta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulokkeet oman musiikin kuunteluun! Siis mulla ei ole sellaisia, nyt sain kyllä inspiraation hankkia. Mistä te kuuntelette niillä musiikkia? Puhelimesta ja spotifystäkö? Ap
Minä olin tuo joka kirjoitti pari vastausta ylempänä vinyylilevyjen kuuntelusta. Näitä kun kuuntelen niin minulla on langalliset kuulokkeet jotka yhdistän vahvistimeen.
Kaikkea muuta varten minulla sitten on langattomat bluetooth kuulokkeet ja pääasiassa kuuntelen spotifyä puhelimella, pääosin siis jossain muualla kuin kotona, mutta tokihan ne sielläkin toimisi.
Hyvää pohdiskelua, tuosta se alkaa. Vaikea antaa neuvoja, löydät kyllä itse oman tapasi saada elämäsi takaisin.