Olen yksinäinen eikä kumppania meinaa löytyä, tuntuu että tilanteeni on jo toivoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään ole tietenkään tilanne toivoton! Todella moni löytää vasta yli kolmekymppisenä kumppanin, varsinkin niistä jotka ei juokse yöelämässä tai ole ulkonäkönsä perusteella suosittuja, ja ehkä ovat vähän introverttejä tai ujojakin. Hyvä esimerkki tää mun työpaikka it-alalla. Ulkonäöllisesti täällä ei juuri niitä pitkiä laatikkoleukamiehiä, mitä naisten sanotaan vaativan näy. Monet noista on luultavasti olleet nuorina todella epäsuosittuja naisten keskuudessa, tuollaiset ruipelot rillipäiset nörtit jotka on illat käyttäneet lähinnä tietokoneiden parissa. Opiskeluaikanakaan tuo tyyppi ei vielä ollut ollenkaan suosittu. Mutta kas kummaa, jokaisella niistä on nyt puoliso ja perhe. Kun naisetkin on sen ikäisiä, että perheen perustaminen alkaa kiinnostaa, vakailla tuloilla varustettu rauhallinen nörtti voikin olla yhtäkkiä hyvinkin potentiaalinen kumppani, vaikka nuorempana yöelämästä hauskanpitoa ja kokemuksia haettaessa ei ollut.

Itsellänikin vaihtui 20-30 ikävuoden välillä haluttu miestyyppi täysin. Lähes kolmekymppiseksi halusin lähinnä sellaisia, jotka oli suosittuja muidenkin silmissä. Halusin sen jonka kaikki muutkin haluaa. Nämä oli usein vähän machoja käytökseltään ja karskilla tavalla komeita. Merkittävä osa myös täysin epäluotettavia parisuhdekumppaneita eikä isämateriaalia, mutta en minä mitään avioliittoa tai isää silloin etsinytkään vaan hauskaa hetkeksi. Sitten kun yöjuoksut loppui 30 paikkeilla ja kokemuksia oli tarpeeksi kerätty, aloin kaivata miestä jonka kanssa viettää tavallista, rauhallista kotielämää. It-alan työpaikalta sellainen löytyikin. Älykäs, huumorintajuinen, aivan ihana kaveri, ja loistava isä lapsille. Nuorena baareissa olisin lähinnä ylimielisesti nauranut jos hänen näköinen tyyppi olisi tullut minua pokaamaan, mutta niin sitä meikäläinenkin aikuistui ja pinnallisuus väheni.

"Odota kiltisti vuoroasi, me seikkaillaan kolmekymppisiksi saakka jännisten kanssa niin kyllä sulle sitten joku nainen löytyy"

Tämä.

Aika karusti tuossa sanottiin suoraan että nylkyinen elättäjä-beta ei ole yhtä komea kuin ne nuoruuden panomiehet.

 

Mitä karua siinä on? Komeus ei ole minulle enää millään tavalla merkittävä asia miehessä. En vaihtaisi miestäni yhteenkäään ns. komeaan mieheen, koska rakastan häntä ihmisenä ja sitä kautta myös hänen ulkonäkönsä on minulle maailman suloisin, vaikka tiedostankin, ettei hän ole sen näköinen mistä naiset ihan pelkän ulkonäön perusteella yleensä kiinnostuu. 

Ja joo myönnän, olin itse tällainen jännisten hakija (en kuitenkaan ns. kertapanojen vaan aina seurustelin niiden kanssa jonkin aikaa). Kaikki naiset ei toki ole nuorenakaan tuollaisia, mutta minä olin. Syynä oli paljolti kiusaamisen takia huono itsetunto, johon hain lääkettä miesten, ja varsinkin komeiden suosittujen miesten, ihailusta. Tajusin jossain vaiheessa itsekin, että mulle oli tärkeämpää, että mun kaverit vähän kadehtii minua kun on se komea suosittu mies, kuin se mitä itse sain sen miehen kanssa olemisesta. Tiedostin jo silloin, ettei se ehkä ihan tervettä ole mutta aikani silti jatkoin kun en muutakaan osannut. Ja jos jotain opin, niin sen, että se komeus ja suosittuus ei tee parisuhteesta eikä edes seksistä erityisen hyvää, joten miksi tavoitella sitä? Olen ollut äärimmäisen onneton sellaisen miehen rinnalla, josta monet muut minua kadehtivat, eikä se hienoa ollut. Päällepäin oli siloteltu ja täydellinen, mutta yksityiselämässä päihdeongelmaa, erittäin ailahtelevaa tunne-elämää ja käsittämättömiä mielialavaihteluita ilman syytä jne. Seksissä kaikki oli vain sitä, että hänen täytyy saada tyydyttää tarpeensa ja omituisimmatkin fantasiansa. Jos minä esitin jotain mitä haluaisin, häntä ei kiinnostanut. Ei sellaisen kanssa eläessä paljon siitä komeasta ulkonäöstä kiinnostunut hetken päästä.

Kun sitten olin päässyt luulosta, että komea puoliso tekee jotenkin onnelliseksi, pystyin katselemaan muunlaisiakin. Ja niinhän se osoittautui olevan, että samoin kuin komeus menettää merkityksensä täysin jos sen ihmisen kanssa on ahdistavaa ja riitaisaa olla muuten, niin myös se vähemmän komea ulkonäkö menettää merkityksensä jos ihminen osoittautuu sellaiseksi jonka kanssa on helppo olla ja välittäminen on molemminpuoleista. Siitä ihmisestä tulee juuri minun ihminen, se johon luotan täysin ja jota rakastan, ja niinpä se ulkonäkökin nähdään sen rakkauden läpi, vähän niin kuin ihmiset näkee omat lapsensa maailman kauneimpina, silloinkin kun he ei objektiivisesti ajatellen ole erityisen kauniita lapsia.

Miten on. Ottaisitko tämän asian puheeksi ja kertoisit miehellesi? Mitä luulet hänen pitävän tästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli monen miehen kohdalla kysymys on että haluanko elää yksin vai viettää 5-7 vuotta lähinnä lapsiperhearkea naisen kanssa ja samalla tuhota taloudellisen tilanteeni. Ainoa vaihtoehto on että, joko omilla tai sit jonkun toisen lapsilla. Näin ikisinkun mielestä ratkaisu on helppo.

Miesten kannattaa miettiä millä ehdoilla peliä kannattaa pelata. Jos nainen ei anna miehelle vuosia jolloin on eniten aikaa seksille ja hauskanpidolle, miksi mies antaisi naiselle parhaat vuotensa?

Itse tein vasektomian ja tallensin varmuudeksi säilytykseen siemeniä.

Nyt kun olen saanut huomattavasti enemmän suosiota naisten kanssa 30v jälkeen, niin tällä tavalla varmistan että minuahan ei niin vain käytetä vasten tahtoani vain lastentekoprojektin mahdollistamiseen. 

Ap, tee hakemus ja värjää hiuksesi vaaleiksi.

Blondeilla naisilla käy flaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli monen miehen kohdalla kysymys on että haluanko elää yksin vai viettää 5-7 vuotta lähinnä lapsiperhearkea naisen kanssa ja samalla tuhota taloudellisen tilanteeni. Ainoa vaihtoehto on että, joko omilla tai sit jonkun toisen lapsilla. Näin ikisinkun mielestä ratkaisu on helppo.

Realistisemmin 10-15 vuotta.

Pitkälti näin. Sinänsä ok miehet jotka eivät ole saaneet naista, ovat miehiä jotka eivät kiinnosta naisia ellei kuvioissa ole mukana perhehaaveet ja/tai naisen sosioekonomisen aseman parantaminen.

Nämä miehet kiinnostavat naisia vain yhdessä elämänvaiheessa, ja se elämänvaihe päättyy kun lapset ovat sen verran isoja että pärjäävät yksin kotona ja olisi taas yhteistä aikaa.

Minä olisi ollut klassinen vaihtoehto B. Mies joka muuttuu näkyväksi kun lapsikuume iskee ja exä on paljastunut k*sipääksi (jo suhteen alussa, mutta naiseen iski röyhkeä itsevarmuus). Kysyntä alkoi tyhjästä kolmissa kymmenissä, ja jatkui kunnes vähän yli nelikymppisenä aloin olemaan liian vanha lapsikuumeisille +-30v naisille. Suosittu en ollut tässäkään iässä, mutta ennen tuota suosio oli nolla.

Se, etten suostunut käveleväksi työkalupakiksi, oli hyvä päätös. Olen panostanut itseeni kuntoilemalla, lukemalla ja tutustumalla ihmisiin. Rahatilanne on kunnossa koska ei ole tarvinnut panostaa kaikkea naisen haluamaan elämään. Viimeistään viisikymppisenä voisin jäädä pois työeläästä ja elää pääomatuloilla, vaikken ole koskaan ollut hyvätuloinen tai saanut perintöä. Ja lopulta en ole jäänyt ilman naisseuraakaan. Kaikki 40v naiset eivät nimittäin palaa "jännisten" syliin, vaan usein tuossa iässä halutaan jämerämiehen tilalle "filosofimies". Ainakin viikonloppuseuraksi. Ja sehän olen minä.

Miesten kannattaa miettiä millä ehdoilla peliä kannattaa pelata. Jos nainen ei anna miehelle vuosia jolloin on eniten aikaa seksille ja hauskanpidolle, miksi mies antaisi naiselle parhaat vuotensa?

Nyt joku ehkä kysyy että hetkinen, miksi en voisi olla kävelevä työkalupakki ja sitten filosofimies. Olenhan filosofimies nytkin!?

No siksi, koska lapsiperhetyöleirillä ei olisi ollut aikaa panostaa itseeni. Väistämättä olisin taantunut kuten suurin osa perheenisistä. Aika olisi mennyt töissä, ensin työpaikalla ja sitten kotona. Stressi olisi vienyt osansa. Prioriteettina olisi aina ollut 1. lapset 2. vaimo 3. asunto.

Moni tuntemani mies on uhrannut itsensä perheen eteen, ja tullut jätetyksi kun nainen on halunnut "löytää itsensä uudestaan". Sille matkalle ei käy mikään entinen, naisilla on suorastaan fetissi elämänmuutokselle, matkalle ja lähtemiselle.

 

Varmasti näin käy jos se mies on vain jämähtänyt siihen vanhaan perhekuvioon, nyt vain sitten ilman lapsia. Kyllä se on se elämänvaihde jossa pitäisi YHDESSÄ innostua siitä mitä nyt sitten loppuelämällä tehdään. Mutta jos miehen haave loppuelämästä on maata sohvalla rauhassa formuloita katselemassa niin harva nainen sitä elämää haluaa jakaa. Eihän se mies sellainen ollut silloinkaan kun yhteen mentiin.

Useassa tapauksessa kyllä oli. Nainen oli juoksunsa juossut, ja halusi vakaan jämerämiehen.

Ja jos ei ollut, yleensä se on nainen joka haluaa 101% panostuksen kotipesään kaiken muun kustannuksella. Ja nyt en tarkoita vain ymmärrettäviä asioita kuten panostusta lapsiin, vaan tarkoitan esimerkiksi kotipesän sisustusta ja siisteyttä. Lähes aina naisilla on joku asuntohaave päällä, ja se on aina jotain mihin ei oikein olisi varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli monen miehen kohdalla kysymys on että haluanko elää yksin vai viettää 5-7 vuotta lähinnä lapsiperhearkea naisen kanssa ja samalla tuhota taloudellisen tilanteeni. Ainoa vaihtoehto on että, joko omilla tai sit jonkun toisen lapsilla. Näin ikisinkun mielestä ratkaisu on helppo.

Realistisemmin 10-15 vuotta.

Pitkälti näin. Sinänsä ok miehet jotka eivät ole saaneet naista, ovat miehiä jotka eivät kiinnosta naisia ellei kuvioissa ole mukana perhehaaveet ja/tai naisen sosioekonomisen aseman parantaminen.

Nämä miehet kiinnostavat naisia vain yhdessä elämänvaiheessa, ja se elämänvaihe päättyy kun lapset ovat sen verran isoja että pärjäävät yksin kotona ja olisi taas yhteistä aikaa.

Minä olisi ollut klassinen vaihtoehto B. Mies joka muuttuu näkyväksi kun lapsikuume iskee ja exä on paljastunut k*sipääksi (jo suhteen alussa, mutta naiseen iski röyhkeä itsevarmuus). Kysyntä alkoi tyhjästä kolmissa kymmenissä, ja jatkui kunnes vähän yli nelikymppisenä aloin olemaan liian vanha lapsikuumeisille +-30v naisille. Suosittu en ollut tässäkään iässä, mutta ennen tuota suosio oli nolla.

Se, etten suostunut käveleväksi työkalupakiksi, oli hyvä päätös. Olen panostanut itseeni kuntoilemalla, lukemalla ja tutustumalla ihmisiin. Rahatilanne on kunnossa koska ei ole tarvinnut panostaa kaikkea naisen haluamaan elämään. Viimeistään viisikymppisenä voisin jäädä pois työeläästä ja elää pääomatuloilla, vaikken ole koskaan ollut hyvätuloinen tai saanut perintöä. Ja lopulta en ole jäänyt ilman naisseuraakaan. Kaikki 40v naiset eivät nimittäin palaa "jännisten" syliin, vaan usein tuossa iässä halutaan jämerämiehen tilalle "filosofimies". Ainakin viikonloppuseuraksi. Ja sehän olen minä.

Miesten kannattaa miettiä millä ehdoilla peliä kannattaa pelata. Jos nainen ei anna miehelle vuosia jolloin on eniten aikaa seksille ja hauskanpidolle, miksi mies antaisi naiselle parhaat vuotensa?

Nyt joku ehkä kysyy että hetkinen, miksi en voisi olla kävelevä työkalupakki ja sitten filosofimies. Olenhan filosofimies nytkin!?

No siksi, koska lapsiperhetyöleirillä ei olisi ollut aikaa panostaa itseeni. Väistämättä olisin taantunut kuten suurin osa perheenisistä. Aika olisi mennyt töissä, ensin työpaikalla ja sitten kotona. Stressi olisi vienyt osansa. Prioriteettina olisi aina ollut 1. lapset 2. vaimo 3. asunto.

Moni tuntemani mies on uhrannut itsensä perheen eteen, ja tullut jätetyksi kun nainen on halunnut "löytää itsensä uudestaan". Sille matkalle ei käy mikään entinen, naisilla on suorastaan fetissi elämänmuutokselle, matkalle ja lähtemiselle.

 

Varmasti näin käy jos se mies on vain jämähtänyt siihen vanhaan perhekuvioon, nyt vain sitten ilman lapsia. Kyllä se on se elämänvaihde jossa pitäisi YHDESSÄ innostua siitä mitä nyt sitten loppuelämällä tehdään. Mutta jos miehen haave loppuelämästä on maata sohvalla rauhassa formuloita katselemassa niin harva nainen sitä elämää haluaa jakaa. Eihän se mies sellainen ollut silloinkaan kun yhteen mentiin.

Useassa tapauksessa kyllä oli. Nainen oli juoksunsa juossut, ja halusi vakaan jämerämiehen.

Ja jos ei ollut, yleensä se on nainen joka haluaa 101% panostuksen kotipesään kaiken muun kustannuksella. Ja nyt en tarkoita vain ymmärrettäviä asioita kuten panostusta lapsiin, vaan tarkoitan esimerkiksi kotipesän sisustusta ja siisteyttä. Lähes aina naisilla on joku asuntohaave päällä, ja se on aina jotain mihin ei oikein olisi varaa.

Tämä.

Nainen haaveilee AINA vehreämmistä laitumista.

Maailmassa on paljon kaltaisiasi miehiä ja, kuten tässäkin ketjussa miehet tuovat esille, naiset vain varastavat parhaat vuotesi, joten suosittelen sinua ja kaltaisiasi lämpimästi laajentamaan hakukriteereitäsi ja etsimään itsellesi mukavan, omillaan toimeentulevan miesystävän, jolla on oma työkalupakki. Yhdessä voitte keskittyä rakentamaan sitä unelmien parisuhdetta ja perhettä, ilman että tarvitsee pelätä hyväksikäytetyksi ja hylätyksi tulemista. 

Opettele tanssimaan , sen avulla on helppo lähestyä naisia .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun naisetkin on sen ikäisiä, että perheen perustaminen alkaa kiinnostaa, vakailla tuloilla varustettu rauhallinen nörtti voikin olla yhtäkkiä hyvinkin potentiaalinen kumppani, vaikka nuorempana yöelämästä hauskanpitoa ja kokemuksia haettaessa ei ollut.

Kun k.karuselli on tullut siihen pisteeseen n.30vuotiaana (kun vauvakuume koittaa) karusellinainen tajuaa että hän ei pystykään sitouttamaan häntä oikeasti seksuaalisesti kiinnostavaa miestä parisuhteeseen, hän valitsee tylsemmän, vaatimattoman mutta kunnollisen ja työtä tekevän miehen lapsentekoprojektin mahdollistajaksi ja rahoittajaksi.

Tässä on yleistä se, että lapseton seurusteluaika on mahdollisimman lyhyt ja lapsi halutaan mahdollisimman nopeasti.

Sitten kun lapsen vaativimmat vuodet ovat takanapäin, sanotaan tälle lastentekoprojektiin käytetylle miehelle, että

"en rakasta sinua enää" "olemme kasvaneet erilleen". Eli ero vireille ja sitten koittaa naisen voimaantunut oma aika jolloin hän vapaa tavoittelemaan taas niitä miehiä jotka oikeasti kiinnostavat niin seksissä kuin parisuhteessakin. 

 

"Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta. Yleisimmiksi erosyiksi mainittiin läheisyyden puute, erilleen kasvu ja puolison itsenäistyminen.

Naiset löysivät erosyitä miehiä enemmän, mikä tukee sitä havaintoa, että erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen. Vaaranen selittää suurta prosentuaalista eroa.

– Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla."

Ompas taas käännetty tutkimuksen tulokset tarkoitushakuisesti naisia vastaan.

Monesti pikkulapsiarjessa kotityöt jää naisen harteille koska hän lasten kanssa kotona. Kun lapset menee päiväkotiin ja nainen töihin niin mies ei haluakaan osallistua päiväkotikuljetuksiin kun ne on naisen ongelma. Eikä hän halua enää ruveta tekemään kotitöitäkään kun ei aikaisemminkaan tarvinnut. Kun nainen koettaa saada tilannetta reiluksi mutta mies ei suostu niin nainen hakee avioeron. Ja tämäkö tulkitaan että miehet haluaisivat pitää perheen kasassa (miksei nainen maksaa kaikesta puolet ja hoitaa kotityöt ja lapset kyllähän se miehelle sopisi) mutta naiset ovat syypäitä eroon? Tai isät jotka eivät sopeudu perhe-elämään vaan menevät töiden jälkeen omissa harrastuksissaan ja kavereilla ja naisen pitää hoita perhe käytännössä yksin. Ja jos hakee eroa niin on syyllinen.

Eli joo naiset hakevat useammin eroa. Mutta sekin kertoo osaltaan että miehet ovat jopa siinäkin asiassa laiskempia.

Jos molemmat hoitavat kotia ja lapsia niin avioeron riski paljon pienempi.

Ap

Ensimmäiseksi tee elämästäsi hyvää näin. Eli huolehdi että elät hyvää ja mieleistä elämää sinkkuna. Silloin olet paljon kiinnostavampi naisten silmissä mitä sellainen reppana joka etsii naista pelastamaan hänet elämälle.

Toiseksi jos harrastat ja juttelet paljon ihmisten kanssa niin tutustut uusiin ihmisiin. Auta naapurin mummoa lumitöissä tai kauppakassin kantamisessa. Ehkä se tuleva suhteesi on naapurin mummon sukulaistyttö tai kotihoidon sairaanhoitaja johon tutustut tuon naapurin kautta. Tai ehkä tutustut uudessa harrastuksessa siihen tulevaan tyttöystävääsi.

Kolmanneksi flirttaile, hymyile ja tee aloitteita. Siis yksinkertaisia kysymyksiä haluatko joskus seuraa koiralenkille, lähtisin miellläni. Kiinnostaisiko sinua lähteä kanssani katsomaan leffaa jne älä lannistu kieltävistä vastauksista. Ja kuuntele vastaus kunnolla. Itse olen joskus vastannut miehelle tuollaiseen kysymykseen että olen jo nähnyt sen leffan. Myöhemmin harmitti kun tajusin että joku muu leffa olisi kyllä kiinnostanut sen miehen kanssa.

Tsemppiä ap

Ap rupea homoksi ja mene rekkaparkkiin, saat aina...antaa

Voisitteko homottelijat mennä muualle purkamaan pahaa oloanne. Lapsellista.

Valitettavasti suomalaiset naiset ovat raskaita

Ei nämä incelit osaa sinua auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli monen miehen kohdalla kysymys on että haluanko elää yksin vai viettää 5-7 vuotta lähinnä lapsiperhearkea naisen kanssa ja samalla tuhota taloudellisen tilanteeni. Ainoa vaihtoehto on että, joko omilla tai sit jonkun toisen lapsilla. Näin ikisinkun mielestä ratkaisu on helppo.

Realistisemmin 10-15 vuotta.

Pitkälti näin. Sinänsä ok miehet jotka eivät ole saaneet naista, ovat miehiä jotka eivät kiinnosta naisia ellei kuvioissa ole mukana perhehaaveet ja/tai naisen sosioekonomisen aseman parantaminen.

Nämä miehet kiinnostavat naisia vain yhdessä elämänvaiheessa, ja se elämänvaihe päättyy kun lapset ovat sen verran isoja että pärjäävät yksin kotona ja olisi taas yhteistä aikaa.

Minä olisi ollut klassinen vaihtoehto B. Mies joka muuttuu näkyväksi kun lapsikuume iskee ja exä on paljastunut k*sipääksi (jo suhteen alussa, mutta naiseen iski röyhkeä itsevarmuus). Kysyntä alkoi tyhjästä kolmissa kymmenissä, ja jatkui kunnes vähän yli nelikymppisenä aloin olemaan liian vanha lapsikuumeisille +-30v naisille. Suosittu en ollut tässäkään iässä, mutta ennen tuota suosio oli nolla.

Se, etten suostunut käveleväksi työkalupakiksi, oli hyvä päätös. Olen panostanut itseeni kuntoilemalla, lukemalla ja tutustumalla ihmisiin. Rahatilanne on kunnossa koska ei ole tarvinnut panostaa kaikkea naisen haluamaan elämään. Viimeistään viisikymppisenä voisin jäädä pois työeläästä ja elää pääomatuloilla, vaikken ole koskaan ollut hyvätuloinen tai saanut perintöä. Ja lopulta en ole jäänyt ilman naisseuraakaan. Kaikki 40v naiset eivät nimittäin palaa "jännisten" syliin, vaan usein tuossa iässä halutaan jämerämiehen tilalle "filosofimies". Ainakin viikonloppuseuraksi. Ja sehän olen minä.

Miesten kannattaa miettiä millä ehdoilla peliä kannattaa pelata. Jos nainen ei anna miehelle vuosia jolloin on eniten aikaa seksille ja hauskanpidolle, miksi mies antaisi naiselle parhaat vuotensa?

Nyt joku ehkä kysyy että hetkinen, miksi en voisi olla kävelevä työkalupakki ja sitten filosofimies. Olenhan filosofimies nytkin!?

No siksi, koska lapsiperhetyöleirillä ei olisi ollut aikaa panostaa itseeni. Väistämättä olisin taantunut kuten suurin osa perheenisistä. Aika olisi mennyt töissä, ensin työpaikalla ja sitten kotona. Stressi olisi vienyt osansa. Prioriteettina olisi aina ollut 1. lapset 2. vaimo 3. asunto.

Moni tuntemani mies on uhrannut itsensä perheen eteen, ja tullut jätetyksi kun nainen on halunnut "löytää itsensä uudestaan". Sille matkalle ei käy mikään entinen, naisilla on suorastaan fetissi elämänmuutokselle, matkalle ja lähtemiselle.

 

Varmasti näin käy jos se mies on vain jämähtänyt siihen vanhaan perhekuvioon, nyt vain sitten ilman lapsia. Kyllä se on se elämänvaihde jossa pitäisi YHDESSÄ innostua siitä mitä nyt sitten loppuelämällä tehdään. Mutta jos miehen haave loppuelämästä on maata sohvalla rauhassa formuloita katselemassa niin harva nainen sitä elämää haluaa jakaa. Eihän se mies sellainen ollut silloinkaan kun yhteen mentiin.

Useassa tapauksessa kyllä oli. Nainen oli juoksunsa juossut, ja halusi vakaan jämerämiehen.

Ja jos ei ollut, yleensä se on nainen joka haluaa 101% panostuksen kotipesään kaiken muun kustannuksella. Ja nyt en tarkoita vain ymmärrettäviä asioita kuten panostusta lapsiin, vaan tarkoitan esimerkiksi kotipesän sisustusta ja siisteyttä. Lähes aina naisilla on joku asuntohaave päällä, ja se on aina jotain mihin ei oikein olisi varaa.

Tämä.

Nainen haaveilee AINA vehreämmistä laitumista.

Ei täällä naisia vihata. 

Kannattaa mennä ylilaudalle ja esittää siellä kysymys uudestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli monen miehen kohdalla kysymys on että haluanko elää yksin vai viettää 5-7 vuotta lähinnä lapsiperhearkea naisen kanssa ja samalla tuhota taloudellisen tilanteeni. Ainoa vaihtoehto on että, joko omilla tai sit jonkun toisen lapsilla. Näin ikisinkun mielestä ratkaisu on helppo.

Realistisemmin 10-15 vuotta.

Pitkälti näin. Sinänsä ok miehet jotka eivät ole saaneet naista, ovat miehiä jotka eivät kiinnosta naisia ellei kuvioissa ole mukana perhehaaveet ja/tai naisen sosioekonomisen aseman parantaminen.

Nämä miehet kiinnostavat naisia vain yhdessä elämänvaiheessa, ja se elämänvaihe päättyy kun lapset ovat sen verran isoja että pärjäävät yksin kotona ja olisi taas yhteistä aikaa.

Minä olisi ollut klassinen vaihtoehto B. Mies joka muuttuu näkyväksi kun lapsikuume iskee ja exä on paljastunut k*sipääksi (jo suhteen alussa, mutta naiseen iski röyhkeä itsevarmuus). Kysyntä alkoi tyhjästä kolmissa kymmenissä, ja jatkui kunnes vähän yli nelikymppisenä aloin olemaan liian vanha lapsikuumeisille +-30v naisille. Suosittu en ollut tässäkään iässä, mutta ennen tuota suosio oli nolla.

Se, etten suostunut käveleväksi työkalupakiksi, oli hyvä päätös. Olen panostanut itseeni kuntoilemalla, lukemalla ja tutustumalla ihmisiin. Rahatilanne on kunnossa koska ei ole tarvinnut panostaa kaikkea naisen haluamaan elämään. Viimeistään viisikymppisenä voisin jäädä pois työeläästä ja elää pääomatuloilla, vaikken ole koskaan ollut hyvätuloinen tai saanut perintöä. Ja lopulta en ole jäänyt ilman naisseuraakaan. Kaikki 40v naiset eivät nimittäin palaa "jännisten" syliin, vaan usein tuossa iässä halutaan jämerämiehen tilalle "filosofimies". Ainakin viikonloppuseuraksi. Ja sehän olen minä.

Miesten kannattaa miettiä millä ehdoilla peliä kannattaa pelata. Jos nainen ei anna miehelle vuosia jolloin on eniten aikaa seksille ja hauskanpidolle, miksi mies antaisi naiselle parhaat vuotensa?

Pelata peliä? Säälin sinua vilpittömästi, jäät paitsi kaikesta hyvästä mitä elämässä voi saada, kuten oikeasti rakastavasta parisuhteesta.

40 vuotias kelpaa hyvin, kokematon 40 v erittäin epätodennäköisesti. Yksinäisen nuoruuden jälkeen seuraa yksinäinen vanhuus.

Älä mieti liikaa sitä, löydätkö kumppania vai et. Keskity itseesi - perusasiat kuntoon, hanki harrastuksia ja harjoita tietoisuutta itsestäsi. Epätoivo on epäviehättävää, pyri vain olemaan aktiivinen ja tutustu naisiin kaveripohjalta. Silloin tutustuminen on luontevampaa, eikä synnytä mitään kauheita paineita heti alkuunsa. Kavereiden kautta voi myös löytää uusia ihmisiä elämäänsä.

Mutta ymmärrän, vaikeaa se on nykyään... Olisin itsekin varmaan edelleen sinkku, jos en olisi rakastunut kaveriini 5 vuotta sitten. Välillä mietin mitä minulle käy, jos eroamme. En ole hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin - saan kyllä pintapuolisia kavereita suht. helposti, mutta en jotenkin osaa syventää ihmissuhteita. Usein nää pintapuoliset kaverit sitten jää unholaan jossakin vaiheessa.

N24

Noniin, nyt ois sinkkubileissä käyty ja oli kyllä täys farssi. Ne oli jossain junnumestassa mikä oli täynnä 18-19 vuotiaita, tunsin itseni niin limaiseksi sedäksi siellä että oli pakko lähteä pois parin tunnin jälkeen. Yksi yli parikymppinen nainen löytyi mutta hän ei ollut kiinnostunut vaihtamaan yhteystietoja. Ehkä vaan jatkan tinderin käyttöä.

Ap

Aikalailla aktiivinen pitää itse olla. Kotoa kun ei kukaan tuu hakemaan. Itsekkin nuorena olin aika epätoivoinen mistä sen kumppanin löytää. Minun aikana oli sellainen kuin kontaktipuhelin. Se oli siis 90-lukua. Kaikenlaisia seurustelun yrityksiä oli. Mistään ei tullut sen pysyvämpää ja meinas jo epätoivo iskeä. Kunnes tapasin nykyisen mieheni kontaktipuhelimessa. Olin heti että nyt nappasi. Olemme sielunkumppaneita, kuten jotkut ystävistäni ovat kehuneet. Kannustan vaan yrittämään, eikä saa luovuttaa. Älä jää kotiin murjottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Noniin, nyt ois sinkkubileissä käyty ja oli kyllä täys farssi. Ne oli jossain junnumestassa mikä oli täynnä 18-19 vuotiaita, tunsin itseni niin limaiseksi sedäksi siellä että oli pakko lähteä pois parin tunnin jälkeen. Yksi yli parikymppinen nainen löytyi mutta hän ei ollut kiinnostunut vaihtamaan yhteystietoja. Ehkä vaan jatkan tinderin käyttöä.

Ap

Helvetilliset huutikset jos totta.

Ja et sä sieltä panosovelluksesta mitään löydä; itseään myyviäläskejä jahuoriahan ne harvat naiset siellä on.