Olen yksinäinen eikä kumppania meinaa löytyä, tuntuu että tilanteeni on jo toivoton.

Sulla on vielä hyvin aikaa löytää. Suosittelen etsimään deittisovellusten ulkopuolelta. Rohkeasti vaan juttelemaan kun kohtaat kiinnostavan naisen. Vaikutat symppikseltä, joten uskallan kannustaa tähän.

Olet mies, sinun kuuluukin kärsiä yksinäisyydessä jos et ole kaikella tapaa täydellinen jonkun naisen mielestä. Et ole nainen niin sinulla ei ole samanlaista oikeutta vanhemmuuteen ja parisuhteeseen niin kuin naisilla on

Ei mitenkään ole tietenkään tilanne toivoton! Todella moni löytää vasta yli kolmekymppisenä kumppanin, varsinkin niistä jotka ei juokse yöelämässä tai ole ulkonäkönsä perusteella suosittuja, ja ehkä ovat vähän introverttejä tai ujojakin. Hyvä esimerkki tää mun työpaikka it-alalla. Ulkonäöllisesti täällä ei juuri niitä pitkiä laatikkoleukamiehiä, mitä naisten sanotaan vaativan näy. Monet noista on luultavasti olleet nuorina todella epäsuosittuja naisten keskuudessa, tuollaiset ruipelot rillipäiset nörtit jotka on illat käyttäneet lähinnä tietokoneiden parissa. Opiskeluaikanakaan tuo tyyppi ei vielä ollut ollenkaan suosittu. Mutta kas kummaa, jokaisella niistä on nyt puoliso ja perhe. Kun naisetkin on sen ikäisiä, että perheen perustaminen alkaa kiinnostaa, vakailla tuloilla varustettu rauhallinen nörtti voikin olla yhtäkkiä hyvinkin potentiaalinen kumppani, vaikka nuorempana yöelämästä hauskanpitoa ja kokemuksia haettaessa ei ollut.

Itsellänikin vaihtui 20-30 ikävuoden välillä haluttu miestyyppi täysin. Lähes kolmekymppiseksi halusin lähinnä sellaisia, jotka oli suosittuja muidenkin silmissä. Halusin sen jonka kaikki muutkin haluaa. Nämä oli usein vähän machoja käytökseltään ja karskilla tavalla komeita. Merkittävä osa myös täysin epäluotettavia parisuhdekumppaneita eikä isämateriaalia, mutta en minä mitään avioliittoa tai isää silloin etsinytkään vaan hauskaa hetkeksi. Sitten kun yöjuoksut loppui 30 paikkeilla ja kokemuksia oli tarpeeksi kerätty, aloin kaivata miestä jonka kanssa viettää tavallista, rauhallista kotielämää. It-alan työpaikalta sellainen löytyikin. Älykäs, huumorintajuinen, aivan ihana kaveri, ja loistava isä lapsille. Nuorena baareissa olisin lähinnä ylimielisesti nauranut jos hänen näköinen tyyppi olisi tullut minua pokaamaan, mutta niin sitä meikäläinenkin aikuistui ja pinnallisuus väheni.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Tuntuu että mies olis pitänyt löytää 18-20 vuotiaana. Sillon olin kauniimpi ja pystyin ehkä edes jotenkin herättää miesten mielenkiintoa. Lisäksi mitä vanhemmaksi tulee ja mitä kauemmin on ollut sinkku niin sitä vaikeampaa on löytää kumppani kun kaikki on koko ajan nirsompia ja rumemman näköisiä. Itsekään en viehäty juuri kenestäkään.

N26

No täähän se mun sukupolvella nykyisin on ongelmana, kaikissa jotain vikaa eikä kukaan kelpaa. Ulkonäkö on ainoa mikä ihmisessä merkitsee ja sekin näköjään meni jo.

N27, parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Olet mies, sinun kuuluukin kärsiä yksinäisyydessä jos et ole kaikella tapaa täydellinen jonkun naisen mielestä. Et ole nainen niin sinulla ei ole samanlaista oikeutta vanhemmuuteen ja parisuhteeseen niin kuin naisilla on

Mikä ihmeen oikeus naisilla? Itse olen jo yli nelikymppinen nainen, enkä ole koskaan löytänyt miestä parisuhteeseen enkä ole sen takia lapsiakaan saanut. Kyllä se on molemmilla sukupuolilla niin, että osa jää ilman, ja sitten täytyy itse valita jääkö sitä surkuttelemaan vai etsiikö elämäänsä iloja muista asioista. Minä olen päättänyt etsiä muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi joku läski yyhoo sateenkaarihiuksilla ja tatskoilla. Noilla ei luulis niin vientiä olevan.

Kyllähän nuo 40+ yh:t on kiinnostusta osoittanut, mutta ymmärrätte varmaan etten halua seurustella itseäni reippasti yli 10v vanhemman naisen kanssa ja kaiken lisäksi haluaisin lapsettoman kumppanin.

Ap

Ronkeli jää usein yksin.

Kaltaisiasi miehiä on todella paljon. Suurin osa ei puhu naisettomuudestaan, koska naiset eivät halua miestä joka ei halutessaan saisi muitakaan naisia.

Kun valmistut ammattiin ja naisilla iskee lapsikuume päälle, pariutumismahdollisuudet parantuvat eksponentiaalisesti. Tämä aika ei ole kaukana. Parhaat pariutumisvuodet sinulla tulevat olemaan 28-35.

Huono puoli tässä on siinä. että kaltaisesti kiltti ja vastuuntuntoinen mies ei ole se jonka kanssa pidetään hauskaa. Se puoli hoidetaan muunlaisten miesten kanssa. Sinulta odotetaan siirtymistä suoraan töihin. Ja tulet huomaamaan että pl. tasokkaat naiset joita et saa silloinkaan, naisten ulkonäkö rysähtää aika pahasti jo ennen kolmea kymppiä.

ps. unohda Tinder. Vain hyvin komeat miehet pärjäävät Tinderissä. Naisetkaan eivät yleensä saa sieltä kumppania, koska nämä komeat miehet eivät vakiinnu heidän kanssaan.

 

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Tuntuu että mies olis pitänyt löytää 18-20 vuotiaana. Sillon olin kauniimpi ja pystyin ehkä edes jotenkin herättää miesten mielenkiintoa. Lisäksi mitä vanhemmaksi tulee ja mitä kauemmin on ollut sinkku niin sitä vaikeampaa on löytää kumppani kun kaikki on koko ajan nirsompia ja rumemman näköisiä. Itsekään en viehäty juuri kenestäkään.

N26

No tällainen ulkonäkökeskeisyys tekee varmasti kumppanin löytämisestä todella vaikeaa, jos et satu olemaan poikkeuksellisen hyvän näköinen itse. "Tavisten" maailmassa tällaista ei esiinny, meille ei kaikki kaikessa ole ulkonäkö, vaan etsitään ensisijaisesti ihanaa ihmistä elämänkumppaniksi. Itse en ole edes nuorena ollut millään tapaa hyvän näköinen, mutta niin vaan olen useaman kerran seurustellut ja 37-vuotiaana menin naimisiin. Ihan tavallisen näköisen mukavan minua 8 vuotta vanhemman miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko rahaa perstaskussa vai oletko p.a??

Ei sitä rahaa näin opiskelijana hirveästi ole.

Ap

Mitä opiskelet? Opiskelupiireistä voi hyvin löytyä kumppani.

Tiedän, mutta suuri osa opiskelupiirin ihmisistä on tosi nuoria muhun verrattuna. Huomaa että nuo 19-24-vuotiaat pariutuvat ikäistensä kanssa mutta niin sen toisaalta kuuluu ollakin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko rahaa perstaskussa vai oletko p.a??

Ei sitä rahaa näin opiskelijana hirveästi ole.

Ap

Mitä opiskelet? Opiskelupiireistä voi hyvin löytyä kumppani.

Tiedän, mutta suuri osa opiskelupiirin ihmisistä on tosi nuoria muhun verrattuna. Huomaa että nuo 19-24-vuotiaat pariutuvat ikäistensä kanssa mutta niin sen toisaalta kuuluu ollakin.

Ap

24 ja 26 ovat samanikäisiä.

 

Tuossa iässä ikäeron kanssa on totta kai tarkempaa. Kun olin 28v, olin vanha 22v naisten silmissä. Mutta kun olin 40v, olisin voinut perustaa perheen parinkin 28v naisen kanssa. Ikäero oli isompi, mutta olimme samassa elämäntilanteessa.

Sinun haasteesi on siinä että tarjoat vain luotettavia perheominaisuuksia. Voi käydä helposti niin että saat mitä halusit etkä pidäkään siitä, koska sinut nähdään vain perhehaaveiden välikappaleena.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään ole tietenkään tilanne toivoton! Todella moni löytää vasta yli kolmekymppisenä kumppanin, varsinkin niistä jotka ei juokse yöelämässä tai ole ulkonäkönsä perusteella suosittuja, ja ehkä ovat vähän introverttejä tai ujojakin. Hyvä esimerkki tää mun työpaikka it-alalla. Ulkonäöllisesti täällä ei juuri niitä pitkiä laatikkoleukamiehiä, mitä naisten sanotaan vaativan näy. Monet noista on luultavasti olleet nuorina todella epäsuosittuja naisten keskuudessa, tuollaiset ruipelot rillipäiset nörtit jotka on illat käyttäneet lähinnä tietokoneiden parissa. Opiskeluaikanakaan tuo tyyppi ei vielä ollut ollenkaan suosittu. Mutta kas kummaa, jokaisella niistä on nyt puoliso ja perhe. Kun naisetkin on sen ikäisiä, että perheen perustaminen alkaa kiinnostaa, vakailla tuloilla varustettu rauhallinen nörtti voikin olla yhtäkkiä hyvinkin potentiaalinen kumppani, vaikka nuorempana yöelämästä hauskanpitoa ja kokemuksia haettaessa ei ollut.

Itsellänikin vaihtui 20-30 ikävuoden välillä haluttu miestyyppi täysin. Lähes kolmekymppiseksi halusin lähinnä sellaisia, jotka oli suosittuja muidenkin silmissä. Halusin sen jonka kaikki muutkin haluaa. Nämä oli usein vähän machoja käytökseltään ja karskilla tavalla komeita. Merkittävä osa myös täysin epäluotettavia parisuhdekumppaneita eikä isämateriaalia, mutta en minä mitään avioliittoa tai isää silloin etsinytkään vaan hauskaa hetkeksi. Sitten kun yöjuoksut loppui 30 paikkeilla ja kokemuksia oli tarpeeksi kerätty, aloin kaivata miestä jonka kanssa viettää tavallista, rauhallista kotielämää. It-alan työpaikalta sellainen löytyikin. Älykäs, huumorintajuinen, aivan ihana kaveri, ja loistava isä lapsille. Nuorena baareissa olisin lähinnä ylimielisesti nauranut jos hänen näköinen tyyppi olisi tullut minua pokaamaan, mutta niin sitä meikäläinenkin aikuistui ja pinnallisuus väheni.

Kaltaisesi naiset ovat ehkä kuvottavimpia kaikista. Olen mielummin loppuelämäni yksin kuin tyydyn "juoksut on juostu" -naiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään ole tietenkään tilanne toivoton! Todella moni löytää vasta yli kolmekymppisenä kumppanin, varsinkin niistä jotka ei juokse yöelämässä tai ole ulkonäkönsä perusteella suosittuja, ja ehkä ovat vähän introverttejä tai ujojakin. Hyvä esimerkki tää mun työpaikka it-alalla. Ulkonäöllisesti täällä ei juuri niitä pitkiä laatikkoleukamiehiä, mitä naisten sanotaan vaativan näy. Monet noista on luultavasti olleet nuorina todella epäsuosittuja naisten keskuudessa, tuollaiset ruipelot rillipäiset nörtit jotka on illat käyttäneet lähinnä tietokoneiden parissa. Opiskeluaikanakaan tuo tyyppi ei vielä ollut ollenkaan suosittu. Mutta kas kummaa, jokaisella niistä on nyt puoliso ja perhe. Kun naisetkin on sen ikäisiä, että perheen perustaminen alkaa kiinnostaa, vakailla tuloilla varustettu rauhallinen nörtti voikin olla yhtäkkiä hyvinkin potentiaalinen kumppani, vaikka nuorempana yöelämästä hauskanpitoa ja kokemuksia haettaessa ei ollut.

Itsellänikin vaihtui 20-30 ikävuoden välillä haluttu miestyyppi täysin. Lähes kolmekymppiseksi halusin lähinnä sellaisia, jotka oli suosittuja muidenkin silmissä. Halusin sen jonka kaikki muutkin haluaa. Nämä oli usein vähän machoja käytökseltään ja karskilla tavalla komeita. Merkittävä osa myös täysin epäluotettavia parisuhdekumppaneita eikä isämateriaalia, mutta en minä mitään avioliittoa tai isää silloin etsinytkään vaan hauskaa hetkeksi. Sitten kun yöjuoksut loppui 30 paikkeilla ja kokemuksia oli tarpeeksi kerätty, aloin kaivata miestä jonka kanssa viettää tavallista, rauhallista kotielämää. It-alan työpaikalta sellainen löytyikin. Älykäs, huumorintajuinen, aivan ihana kaveri, ja loistava isä lapsille. Nuorena baareissa olisin lähinnä ylimielisesti nauranut jos hänen näköinen tyyppi olisi tullut minua pokaamaan, mutta niin sitä meikäläinenkin aikuistui ja pinnallisuus väheni.

Tässähän se tuli kauniisti esiin. No itse en haluaisi olla tällaisen elättäjä. Kai huomaat itsekin mikä tässä mättää.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään ole tietenkään tilanne toivoton! Todella moni löytää vasta yli kolmekymppisenä kumppanin, varsinkin niistä jotka ei juokse yöelämässä tai ole ulkonäkönsä perusteella suosittuja, ja ehkä ovat vähän introverttejä tai ujojakin. Hyvä esimerkki tää mun työpaikka it-alalla. Ulkonäöllisesti täällä ei juuri niitä pitkiä laatikkoleukamiehiä, mitä naisten sanotaan vaativan näy. Monet noista on luultavasti olleet nuorina todella epäsuosittuja naisten keskuudessa, tuollaiset ruipelot rillipäiset nörtit jotka on illat käyttäneet lähinnä tietokoneiden parissa. Opiskeluaikanakaan tuo tyyppi ei vielä ollut ollenkaan suosittu. Mutta kas kummaa, jokaisella niistä on nyt puoliso ja perhe. Kun naisetkin on sen ikäisiä, että perheen perustaminen alkaa kiinnostaa, vakailla tuloilla varustettu rauhallinen nörtti voikin olla yhtäkkiä hyvinkin potentiaalinen kumppani, vaikka nuorempana yöelämästä hauskanpitoa ja kokemuksia haettaessa ei ollut.

Itsellänikin vaihtui 20-30 ikävuoden välillä haluttu miestyyppi täysin. Lähes kolmekymppiseksi halusin lähinnä sellaisia, jotka oli suosittuja muidenkin silmissä. Halusin sen jonka kaikki muutkin haluaa. Nämä oli usein vähän machoja käytökseltään ja karskilla tavalla komeita. Merkittävä osa myös täysin epäluotettavia parisuhdekumppaneita eikä isämateriaalia, mutta en minä mitään avioliittoa tai isää silloin etsinytkään vaan hauskaa hetkeksi. Sitten kun yöjuoksut loppui 30 paikkeilla ja kokemuksia oli tarpeeksi kerätty, aloin kaivata miestä jonka kanssa viettää tavallista, rauhallista kotielämää. It-alan työpaikalta sellainen löytyikin. Älykäs, huumorintajuinen, aivan ihana kaveri, ja loistava isä lapsille. Nuorena baareissa olisin lähinnä ylimielisesti nauranut jos hänen näköinen tyyppi olisi tullut minua pokaamaan, mutta niin sitä meikäläinenkin aikuistui ja pinnallisuus väheni.

Sääliksi käy sun cuck-miestä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään ole tietenkään tilanne toivoton! Todella moni löytää vasta yli kolmekymppisenä kumppanin, varsinkin niistä jotka ei juokse yöelämässä tai ole ulkonäkönsä perusteella suosittuja, ja ehkä ovat vähän introverttejä tai ujojakin. Hyvä esimerkki tää mun työpaikka it-alalla. Ulkonäöllisesti täällä ei juuri niitä pitkiä laatikkoleukamiehiä, mitä naisten sanotaan vaativan näy. Monet noista on luultavasti olleet nuorina todella epäsuosittuja naisten keskuudessa, tuollaiset ruipelot rillipäiset nörtit jotka on illat käyttäneet lähinnä tietokoneiden parissa. Opiskeluaikanakaan tuo tyyppi ei vielä ollut ollenkaan suosittu. Mutta kas kummaa, jokaisella niistä on nyt puoliso ja perhe. Kun naisetkin on sen ikäisiä, että perheen perustaminen alkaa kiinnostaa, vakailla tuloilla varustettu rauhallinen nörtti voikin olla yhtäkkiä hyvinkin potentiaalinen kumppani, vaikka nuorempana yöelämästä hauskanpitoa ja kokemuksia haettaessa ei ollut.

Itsellänikin vaihtui 20-30 ikävuoden välillä haluttu miestyyppi täysin. Lähes kolmekymppiseksi halusin lähinnä sellaisia, jotka oli suosittuja muidenkin silmissä. Halusin sen jonka kaikki muutkin haluaa. Nämä oli usein vähän machoja käytökseltään ja karskilla tavalla komeita. Merkittävä osa myös täysin epäluotettavia parisuhdekumppaneita eikä isämateriaalia, mutta en minä mitään avioliittoa tai isää silloin etsinytkään vaan hauskaa hetkeksi. Sitten kun yöjuoksut loppui 30 paikkeilla ja kokemuksia oli tarpeeksi kerätty, aloin kaivata miestä jonka kanssa viettää tavallista, rauhallista kotielämää. It-alan työpaikalta sellainen löytyikin. Älykäs, huumorintajuinen, aivan ihana kaveri, ja loistava isä lapsille. Nuorena baareissa olisin lähinnä ylimielisesti nauranut jos hänen näköinen tyyppi olisi tullut minua pokaamaan, mutta niin sitä meikäläinenkin aikuistui ja pinnallisuus väheni.

"Odota kiltisti vuoroasi, me seikkaillaan kolmekymppisiksi saakka jännisten kanssa niin kyllä sulle sitten joku nainen löytyy"

Tämä.

Aika karusti tuossa sanottiin suoraan että nylkyinen elättäjä-beta ei ole yhtä komea kuin ne nuoruuden panomiehet.

 

Mitä karua siinä on? Komeus ei ole minulle enää millään tavalla merkittävä asia miehessä. En vaihtaisi miestäni yhteenkäään ns. komeaan mieheen, koska rakastan häntä ihmisenä ja sitä kautta myös hänen ulkonäkönsä on minulle maailman suloisin, vaikka tiedostankin, ettei hän ole sen näköinen mistä naiset ihan pelkän ulkonäön perusteella yleensä kiinnostuu. 

Ja joo myönnän, olin itse tällainen jännisten hakija (en kuitenkaan ns. kertapanojen vaan aina seurustelin niiden kanssa jonkin aikaa). Kaikki naiset ei toki ole nuorenakaan tuollaisia, mutta minä olin. Syynä oli paljolti kiusaamisen takia huono itsetunto, johon hain lääkettä miesten, ja varsinkin komeiden suosittujen miesten, ihailusta. Tajusin jossain vaiheessa itsekin, että mulle oli tärkeämpää, että mun kaverit vähän kadehtii minua kun on se komea suosittu mies, kuin se mitä itse sain sen miehen kanssa olemisesta. Tiedostin jo silloin, ettei se ehkä ihan tervettä ole mutta aikani silti jatkoin kun en muutakaan osannut. Ja jos jotain opin, niin sen, että se komeus ja suosittuus ei tee parisuhteesta eikä edes seksistä erityisen hyvää, joten miksi tavoitella sitä? Olen ollut äärimmäisen onneton sellaisen miehen rinnalla, josta monet muut minua kadehtivat, eikä se hienoa ollut. Päällepäin oli siloteltu ja täydellinen, mutta yksityiselämässä päihdeongelmaa, erittäin ailahtelevaa tunne-elämää ja käsittämättömiä mielialavaihteluita ilman syytä jne. Seksissä kaikki oli vain sitä, että hänen täytyy saada tyydyttää tarpeensa ja omituisimmatkin fantasiansa. Jos minä esitin jotain mitä haluaisin, häntä ei kiinnostanut. Ei sellaisen kanssa eläessä paljon siitä komeasta ulkonäöstä kiinnostunut hetken päästä.

Kun sitten olin päässyt luulosta, että komea puoliso tekee jotenkin onnelliseksi, pystyin katselemaan muunlaisiakin. Ja niinhän se osoittautui olevan, että samoin kuin komeus menettää merkityksensä täysin jos sen ihmisen kanssa on ahdistavaa ja riitaisaa olla muuten, niin myös se vähemmän komea ulkonäkö menettää merkityksensä jos ihminen osoittautuu sellaiseksi jonka kanssa on helppo olla ja välittäminen on molemminpuoleista. Siitä ihmisestä tulee juuri minun ihminen, se johon luotan täysin ja jota rakastan, ja niinpä se ulkonäkökin nähdään sen rakkauden läpi, vähän niin kuin ihmiset näkee omat lapsensa maailman kauneimpina, silloinkin kun he ei objektiivisesti ajatellen ole erityisen kauniita lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään ole tietenkään tilanne toivoton! Todella moni löytää vasta yli kolmekymppisenä kumppanin, varsinkin niistä jotka ei juokse yöelämässä tai ole ulkonäkönsä perusteella suosittuja, ja ehkä ovat vähän introverttejä tai ujojakin. Hyvä esimerkki tää mun työpaikka it-alalla. Ulkonäöllisesti täällä ei juuri niitä pitkiä laatikkoleukamiehiä, mitä naisten sanotaan vaativan näy. Monet noista on luultavasti olleet nuorina todella epäsuosittuja naisten keskuudessa, tuollaiset ruipelot rillipäiset nörtit jotka on illat käyttäneet lähinnä tietokoneiden parissa. Opiskeluaikanakaan tuo tyyppi ei vielä ollut ollenkaan suosittu. Mutta kas kummaa, jokaisella niistä on nyt puoliso ja perhe. Kun naisetkin on sen ikäisiä, että perheen perustaminen alkaa kiinnostaa, vakailla tuloilla varustettu rauhallinen nörtti voikin olla yhtäkkiä hyvinkin potentiaalinen kumppani, vaikka nuorempana yöelämästä hauskanpitoa ja kokemuksia haettaessa ei ollut.

Itsellänikin vaihtui 20-30 ikävuoden välillä haluttu miestyyppi täysin. Lähes kolmekymppiseksi halusin lähinnä sellaisia, jotka oli suosittuja muidenkin silmissä. Halusin sen jonka kaikki muutkin haluaa. Nämä oli usein vähän machoja käytökseltään ja karskilla tavalla komeita. Merkittävä osa myös täysin epäluotettavia parisuhdekumppaneita eikä isämateriaalia, mutta en minä mitään avioliittoa tai isää silloin etsinytkään vaan hauskaa hetkeksi. Sitten kun yöjuoksut loppui 30 paikkeilla ja kokemuksia oli tarpeeksi kerätty, aloin kaivata miestä jonka kanssa viettää tavallista, rauhallista kotielämää. It-alan työpaikalta sellainen löytyikin. Älykäs, huumorintajuinen, aivan ihana kaveri, ja loistava isä lapsille. Nuorena baareissa olisin lähinnä ylimielisesti nauranut jos hänen näköinen tyyppi olisi tullut minua pokaamaan, mutta niin sitä meikäläinenkin aikuistui ja pinnallisuus väheni.

Tässähän se tuli kauniisti esiin. No itse en haluaisi olla tällaisen elättäjä. Kai huomaat itsekin mikä tässä mättää.

Elättäjä? Tienaan it-alan asiantuntijana varsin hyvin, en kaipaa enkä ole koskaan kaivannut elättäjää. Mikä mättää, en tajua. Joo, olin nuorena pinnallinen ja lapsellinen, sen myönnän. Mutta onneksi en ole enää sellainen, eikä se vaikuta enää elämäämme. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset on kiinnostuneita kusipäistä. Et kai ole liian kiltti.

Älä kuuntele tällaisia neuvoja muilta miehiltä. Eivät johda mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään ole tietenkään tilanne toivoton! Todella moni löytää vasta yli kolmekymppisenä kumppanin, varsinkin niistä jotka ei juokse yöelämässä tai ole ulkonäkönsä perusteella suosittuja, ja ehkä ovat vähän introverttejä tai ujojakin. Hyvä esimerkki tää mun työpaikka it-alalla. Ulkonäöllisesti täällä ei juuri niitä pitkiä laatikkoleukamiehiä, mitä naisten sanotaan vaativan näy. Monet noista on luultavasti olleet nuorina todella epäsuosittuja naisten keskuudessa, tuollaiset ruipelot rillipäiset nörtit jotka on illat käyttäneet lähinnä tietokoneiden parissa. Opiskeluaikanakaan tuo tyyppi ei vielä ollut ollenkaan suosittu. Mutta kas kummaa, jokaisella niistä on nyt puoliso ja perhe. Kun naisetkin on sen ikäisiä, että perheen perustaminen alkaa kiinnostaa, vakailla tuloilla varustettu rauhallinen nörtti voikin olla yhtäkkiä hyvinkin potentiaalinen kumppani, vaikka nuorempana yöelämästä hauskanpitoa ja kokemuksia haettaessa ei ollut.

Itsellänikin vaihtui 20-30 ikävuoden välillä haluttu miestyyppi täysin. Lähes kolmekymppiseksi halusin lähinnä sellaisia, jotka oli suosittuja muidenkin silmissä. Halusin sen jonka kaikki muutkin haluaa. Nämä oli usein vähän machoja käytökseltään ja karskilla tavalla komeita. Merkittävä osa myös täysin epäluotettavia parisuhdekumppaneita eikä isämateriaalia, mutta en minä mitään avioliittoa tai isää silloin etsinytkään vaan hauskaa hetkeksi. Sitten kun yöjuoksut loppui 30 paikkeilla ja kokemuksia oli tarpeeksi kerätty, aloin kaivata miestä jonka kanssa viettää tavallista, rauhallista kotielämää. It-alan työpaikalta sellainen löytyikin. Älykäs, huumorintajuinen, aivan ihana kaveri, ja loistava isä lapsille. Nuorena baareissa olisin lähinnä ylimielisesti nauranut jos hänen näköinen tyyppi olisi tullut minua pokaamaan, mutta niin sitä meikäläinenkin aikuistui ja pinnallisuus väheni.

"Odota kiltisti vuoroasi, me seikkaillaan kolmekymppisiksi saakka jännisten kanssa niin kyllä sulle sitten joku nainen löytyy"

Tämä.

Aika karusti tuossa sanottiin suoraan että nylkyinen elättäjä-beta ei ole yhtä komea kuin ne nuoruuden panomiehet.

 

Mitä karua siinä on? Komeus ei ole minulle enää millään tavalla merkittävä asia miehessä. En vaihtaisi miestäni yhteenkäään ns. komeaan mieheen, koska rakastan häntä ihmisenä ja sitä kautta myös hänen ulkonäkönsä on minulle maailman suloisin, vaikka tiedostankin, ettei hän ole sen näköinen mistä naiset ihan pelkän ulkonäön perusteella yleensä kiinnostuu. 

Ja joo myönnän, olin itse tällainen jännisten hakija (en kuitenkaan ns. kertapanojen vaan aina seurustelin niiden kanssa jonkin aikaa). Kaikki naiset ei toki ole nuorenakaan tuollaisia, mutta minä olin. Syynä oli paljolti kiusaamisen takia huono itsetunto, johon hain lääkettä miesten, ja varsinkin komeiden suosittujen miesten, ihailusta. Tajusin jossain vaiheessa itsekin, että mulle oli tärkeämpää, että mun kaverit vähän kadehtii minua kun on se komea suosittu mies, kuin se mitä itse sain sen miehen kanssa olemisesta. Tiedostin jo silloin, ettei se ehkä ihan tervettä ole mutta aikani silti jatkoin kun en muutakaan osannut. Ja jos jotain opin, niin sen, että se komeus ja suosittuus ei tee parisuhteesta eikä edes seksistä erityisen hyvää, joten miksi tavoitella sitä? Olen ollut äärimmäisen onneton sellaisen miehen rinnalla, josta monet muut minua kadehtivat, eikä se hienoa ollut. Päällepäin oli siloteltu ja täydellinen, mutta yksityiselämässä päihdeongelmaa, erittäin ailahtelevaa tunne-elämää ja käsittämättömiä mielialavaihteluita ilman syytä jne. Seksissä kaikki oli vain sitä, että hänen täytyy saada tyydyttää tarpeensa ja omituisimmatkin fantasiansa. Jos minä esitin jotain mitä haluaisin, häntä ei kiinnostanut. Ei sellaisen kanssa eläessä paljon siitä komeasta ulkonäöstä kiinnostunut hetken päästä.

Kun sitten olin päässyt luulosta, että komea puoliso tekee jotenkin onnelliseksi, pystyin katselemaan muunlaisiakin. Ja niinhän se osoittautui olevan, että samoin kuin komeus menettää merkityksensä täysin jos sen ihmisen kanssa on ahdistavaa ja riitaisaa olla muuten, niin myös se vähemmän komea ulkonäkö menettää merkityksensä jos ihminen osoittautuu sellaiseksi jonka kanssa on helppo olla ja välittäminen on molemminpuoleista. Siitä ihmisestä tulee juuri minun ihminen, se johon luotan täysin ja jota rakastan, ja niinpä se ulkonäkökin nähdään sen rakkauden läpi, vähän niin kuin ihmiset näkee omat lapsensa maailman kauneimpina, silloinkin kun he ei objektiivisesti ajatellen ole erityisen kauniita lapsia.

Taas yksi naisen muutostarina.

Yhtä satua kuin muutkin.

Tämä on kuultu tuhat kertaa. Kun perustetaan perhe ja ruuhkavuodet alkavat, miesmaku muuttuu. "Sattumalta" tasainen betauros halutaan juuri silloin kun yhteistä aikaa miehen kanssa on vähiten ja elämä on työntäyteisintä.

Jossain vaiheessa sitten sinusta alka kuitenkin tuntumaan etä elämä valuu hukkaan kädenlämpimässä suhteessa. Jotain puuttuu vaikka kaikki onkin paperilla hyvin. Silloin seuraa ero ja siirryt Tinderiin etsimän viikolopuksi jänskempää miestä joka ottaa sinut kunnolla.

Juoksunsa juoksijat eivät ole parisuhdekelpoisia. Kaltaisesi naisen kanssa ei vanheta yhdessä.

"Nuorena baareissa olisin lähinnä ylimielisesti nauranut jos hänen näköinen tyyppi olisi tullut minua pokaamaan"

Miten cuck-miehesi reagoi kun kerroit hänelle tämän? Olethan kertonut?

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään ole tietenkään tilanne toivoton! Todella moni löytää vasta yli kolmekymppisenä kumppanin, varsinkin niistä jotka ei juokse yöelämässä tai ole ulkonäkönsä perusteella suosittuja, ja ehkä ovat vähän introverttejä tai ujojakin. Hyvä esimerkki tää mun työpaikka it-alalla. Ulkonäöllisesti täällä ei juuri niitä pitkiä laatikkoleukamiehiä, mitä naisten sanotaan vaativan näy. Monet noista on luultavasti olleet nuorina todella epäsuosittuja naisten keskuudessa, tuollaiset ruipelot rillipäiset nörtit jotka on illat käyttäneet lähinnä tietokoneiden parissa. Opiskeluaikanakaan tuo tyyppi ei vielä ollut ollenkaan suosittu. Mutta kas kummaa, jokaisella niistä on nyt puoliso ja perhe. Kun naisetkin on sen ikäisiä, että perheen perustaminen alkaa kiinnostaa, vakailla tuloilla varustettu rauhallinen nörtti voikin olla yhtäkkiä hyvinkin potentiaalinen kumppani, vaikka nuorempana yöelämästä hauskanpitoa ja kokemuksia haettaessa ei ollut.

Itsellänikin vaihtui 20-30 ikävuoden välillä haluttu miestyyppi täysin. Lähes kolmekymppiseksi halusin lähinnä sellaisia, jotka oli suosittuja muidenkin silmissä. Halusin sen jonka kaikki muutkin haluaa. Nämä oli usein vähän machoja käytökseltään ja karskilla tavalla komeita. Merkittävä osa myös täysin epäluotettavia parisuhdekumppaneita eikä isämateriaalia, mutta en minä mitään avioliittoa tai isää silloin etsinytkään vaan hauskaa hetkeksi. Sitten kun yöjuoksut loppui 30 paikkeilla ja kokemuksia oli tarpeeksi kerätty, aloin kaivata miestä jonka kanssa viettää tavallista, rauhallista kotielämää. It-alan työpaikalta sellainen löytyikin. Älykäs, huumorintajuinen, aivan ihana kaveri, ja loistava isä lapsille. Nuorena baareissa olisin lähinnä ylimielisesti nauranut jos hänen näköinen tyyppi olisi tullut minua pokaamaan, mutta niin sitä meikäläinenkin aikuistui ja pinnallisuus väheni.

Jotenkin et kuulosta naiselta mun korvaan.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile vain tutustua ihmisiin ilman päämäärää.

Tämä on oikeasti hyvä vinkki! Opiskellessa on hyvä tilaisuus tutustua kumpaankin sukupuoleen ihan vain kaveripohjalta.

Naisena deittisivustojen miehet ovat minulle pelkkiä epäkiinnostavia kuvia, jotka eivät herätä halua tutustua.

Poikkeuksena ne tilanteet, kun tulee vastaan tutun miehen profiili. Esimerkiksi sellaisen, jonka kanssa on istunut opiskelijaravintolassa samassa pöydässä ja vaihtanut pari sanaa. Ainakin itsellä herää heti mielenkiinto, varsinkin jos on saanut oikeassa elämässä tästä ihmisestä hyvän ensivaikutelman.

Sama koskee myös kaveriporukan kautta vastakkaiseen sukupuoleen tutustumista. Vaikka ei olisi tavannutkaan koko tyyppiä, mutta kun joku luotettava ystävä puhuu hänestä hyvään sävyyn, niin kyllä siinä uteliaisuus herää.

oletko siis neitsyt? Jos et elikä olet naitsut niin ei sua varmaan sitten niin silleen fyysinen ikävä enää rievo