Lue keskustelun säännöt.
Olen yksinäinen eikä kumppania meinaa löytyä, tuntuu että tilanteeni on jo toivoton.
16.02.2023 |
Olen 26-vuotias mies, ei käy flaksi tinderissä eikä muissakaan deittisovelluksissa. Tuntuu että oon jotenkin pudonnut yhteiskunnan kelkasta kun oon vieläkin sinkku, monilla ikäisilläni on pitkät parisuhteet jne. Olen mielestäni ihan hyvä ihminen ja harrastan liikuntaa jne. Mahtaakohan mulla olla edes 1% mahdollisuutta löytää tyttöystävää jonka kanssa toteuttaa perinteinen ydinperhekuvio?
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Se pillun saaminenhan se onkin näköjään tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Täsmälleen. Ja sitten tuo v*tun"kehitä itseäsi!!"-paska, jota täälläkin on viljelty. Aivan sama miten monta kertaa käyt salilla, kuinka monta kiloa pudotat painoa, hommaat uudet vaatteet... Se ei riitä. Usein vika on kehon muodossa (esim. naismainen keho miehellä) tai kasvoissa (esim. "pallonaama"), jotka eivät muutu ilman toimenpiteitä ja silläkin on rajansa. Joskus tulee mieleen sellainenkin poliittisesti epäkorrekti mielipide, että ehkä joidenkin näistä "olisi kuulunut luonnollisesti" karsiutua joukosta esim. sairauksiin, mutta nykylääketieteen myötä selviävät ja elävät sitten hirveän elämän. T. paljon elämää nähnyt ja kokenut
Allekirjoitan täysin. Mullakin on pitkäaikaissairaus, jonka turvin olisin päässyt täältä lapsena pois "luonnollisesti", jos olisin syntynyt noin 100 vuotta aikaisemmin. Elämä pahenee vuosi vuodelta, ei sairauden vaan muiden asioiden aiheuttamana. Tuntuu juuri siltä, että minun olisi kuulunut karsiutua pois. En löydä omaa paikkaani enkä varsinaisesti sovi minnekään. Pinnallisia kaverisuhteita sentään on. Toki koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä, mutta kynnys on kuitenkin olemassa ja suurempi kuin lapsena. Sekin auttaisi, jos seksuaalivietin ja kumppanuuden halun saisi sammutettua.
Kyllähän siihen vietin sammuttamiseen lääkkeet löytyy:) Hyvällä tuurilla jo suuriannoksinen SSRI riittää.
Suurella annoksella voi viedä myös hengen, esim alkuvaiheen katsoneen itsemurhariskiä tai rytmihäiriöitä aiheuttavan vaikutuksen takia.
Kyllä ja mahdollinen on myös serotoniinisyndrooma, joka voi tappaa. Nämä huomioiden aika kylmä kommentti suuriannoksista SSRI:tä ehdottaneelta, mutta ehkä ei tiennyt tästä.
Seksirobotteja on saatavilla jo nyt, miksei tulevaisuudessa myös tyttöystävärobotteja. Hang in there!
Ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Junas on menny jo. Uusi yritys seuraavassa elämässä (jos sellaista tulee).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Tämä!! Tuttavapiirissä on tällainen tapaus. Syynä hirveä ulkonäkö, mutta kukaan ei kehtaa sanoa.
Silti moni helkkarin ruma ihminen on parisuhteessa. Väittäisin ettei kenenkään ulkonäkö ole niin karsea ettei voisi kumppania löytää, ellei sitten katsele huomattavasti itseä paremman näköisiä. Kohtuu hyvännäköisenä naisena tiedän, että miehillä on aika usein halu tavoitella naisia, jotka ovat ulkonäöltään aivan eri sarjassa. Joskus en ole voinut edes uskoa että mies tosissaan kuvittelee, että olisi jotain mahdollisuuksia minuun, ja olen järkyttynyt treffipyynnöstä. En tiedä näkevätkö nämä miehet itsensä jotenkin vääristyneesti?
No ei ole moni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä edes todellista??? Onko nykyinen 20-30- vuotiaiden sukupolvi todella noin ulkonäkökeskeistä ja pinnallista? Kun aletaan puhua parisuhteesta, puhe kääntyy heti alkumetreillä ulkonäköön. Ulkonäöä analysoidaan ja luokitellaan jne. Olen ihan aidosti pöyristynyt.
AP, viittaa kintaalla näille jutuille. Jos ikäluokkasi naiset etsivät kumppania pelkän ulkonäön perusteella, niin olen varma, että joukossa on myös jokunen täyspäinen, jota kiinnostaa parisuhde eri lähtökohdista eli miten persoonat ja elämäntoiveet kohtaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Mistä tällaiset piirteet tunnistaa?
Tässä muutamia merkkejä:
-ei seurustelukokemusta
-kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut tai osoittanut kiinnostusta (ei lapsuudessa, nuoruudessa eikä aikuisiällä)
-suppea sosiaalinen piiri (ei ollenkaan tai hyvin vähän kavereita)
-kukaan perheen/suvun ulkopuolinen ei ole kehunut kauniiksi/komeaksi
-ulkopuolisuuden kokemus/tunne siitä, että on jollain tavalla erilainen kuin muut
-muilla on tapana olettaa, että et ole suhteessa
-"gut feeling" siitä, että tulee jäämään yksin: hyvin usein sen vain tietää sisimmissäänJep.
Sellainen mies jolle tekee mieli sanoa "kyllä sinä jonkun kivan naisen löydät". Et ikinä sanoisi noin itsevarmalle johtajakomistukselle.
Lisää:
- ei isoja suunnitelmia, ei ollenkaan riskinottaja tai seikkailija työelämässsä tai elämässä muutenkaan. Tyytyy vähään
- istuutuu kiltisti huonoimmalle paikalle kun alfa omii paikan kauneimman naisen vierestä. Ei ollenkaan kilpailutahtoa muiden miesten kanssa
- väistää kaikkia ja tuntuu säpsähtävän kun nainen on lähellä
- nojautuu eteenpäin puhuessaan naisen kanssa, kun taas alfa nojailisi rennosti taaksepäin naisen kurotellessä tätä kohti
- on se jota taputellaan ohjailevasti selkään kun mennään baariin (kts. miten gorilat ja simpanssit käyttäytyvät)
- puhuu bileissä vain yhden henkilön kanssa, ja tämä on myös epäsuosittu mies. Tai viihtyy naisten seurassa mutta ei yritä iskeä ketään heistä. Ulkona "äijäporukasta"
- puhuu ja nauraa hiljaa
- pelaa varman päälle, ei ota sosiaalisia riskejä
- herrasmiesmäisyys sitä että välttelee loukkaamasta naista, sen sijaan että pyrkisi tekemään ison vaikutuksen
- ei etene fyysiselle tasolle ilman 101% lupaaUlkonäöllisesti
- lyhyt
- hintelä
- siro, kaikki päästä käsiin pientä
- korkea ääni
- heikot piirteet
- liikkuu naismaisen pehmeästi, liikkeistä puuttuu voima
- etenee seinien vieriä pitkin, ei ollenkaan rehvakkuutta
Erinomainen lista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Mistä tällaiset piirteet tunnistaa?
Tässä muutamia merkkejä:
-ei seurustelukokemusta
-kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut tai osoittanut kiinnostusta (ei lapsuudessa, nuoruudessa eikä aikuisiällä)
-suppea sosiaalinen piiri (ei ollenkaan tai hyvin vähän kavereita)
-kukaan perheen/suvun ulkopuolinen ei ole kehunut kauniiksi/komeaksi
-ulkopuolisuuden kokemus/tunne siitä, että on jollain tavalla erilainen kuin muut
-muilla on tapana olettaa, että et ole suhteessa
-"gut feeling" siitä, että tulee jäämään yksin: hyvin usein sen vain tietää sisimmissäänJep.
Sellainen mies jolle tekee mieli sanoa "kyllä sinä jonkun kivan naisen löydät". Et ikinä sanoisi noin itsevarmalle johtajakomistukselle.
Lisää:
- ei isoja suunnitelmia, ei ollenkaan riskinottaja tai seikkailija työelämässsä tai elämässä muutenkaan. Tyytyy vähään
- istuutuu kiltisti huonoimmalle paikalle kun alfa omii paikan kauneimman naisen vierestä. Ei ollenkaan kilpailutahtoa muiden miesten kanssa
- väistää kaikkia ja tuntuu säpsähtävän kun nainen on lähellä
- nojautuu eteenpäin puhuessaan naisen kanssa, kun taas alfa nojailisi rennosti taaksepäin naisen kurotellessä tätä kohti
- on se jota taputellaan ohjailevasti selkään kun mennään baariin (kts. miten gorilat ja simpanssit käyttäytyvät)
- puhuu bileissä vain yhden henkilön kanssa, ja tämä on myös epäsuosittu mies. Tai viihtyy naisten seurassa mutta ei yritä iskeä ketään heistä. Ulkona "äijäporukasta"
- puhuu ja nauraa hiljaa
- pelaa varman päälle, ei ota sosiaalisia riskejä
- herrasmiesmäisyys sitä että välttelee loukkaamasta naista, sen sijaan että pyrkisi tekemään ison vaikutuksen
- ei etene fyysiselle tasolle ilman 101% lupaaUlkonäöllisesti
- lyhyt
- hintelä
- siro, kaikki päästä käsiin pientä
- korkea ääni
- heikot piirteet
- liikkuu naismaisen pehmeästi, liikkeistä puuttuu voima
- etenee seinien vieriä pitkin, ei ollenkaan rehvakkuuttaErinomainen lista!
Listarunkkarin kuuluukin jäädä ilman, niin pihalla olette.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä edes todellista??? Onko nykyinen 20-30- vuotiaiden sukupolvi todella noin ulkonäkökeskeistä ja pinnallista? Kun aletaan puhua parisuhteesta, puhe kääntyy heti alkumetreillä ulkonäköön. Ulkonäöä analysoidaan ja luokitellaan jne. Olen ihan aidosti pöyristynyt.
AP, viittaa kintaalla näille jutuille. Jos ikäluokkasi naiset etsivät kumppania pelkän ulkonäön perusteella, niin olen varma, että joukossa on myös jokunen täyspäinen, jota kiinnostaa parisuhde eri lähtökohdista eli miten persoonat ja elämäntoiveet kohtaavat.
Kyllä normaalit edelleen pariutuu. Siis pääkopaltaan normaalit.
Sitten on nämä kriteerilistojen laatijat jotka ei yhtään tajua mistä pariutumisessa on kyse, heidän on parempikin olla yksin kun eivät kerran osaa olla ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Mistä tällaiset piirteet tunnistaa?
Tässä muutamia merkkejä:
-ei seurustelukokemusta
-kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut tai osoittanut kiinnostusta (ei lapsuudessa, nuoruudessa eikä aikuisiällä)
-suppea sosiaalinen piiri (ei ollenkaan tai hyvin vähän kavereita)
-kukaan perheen/suvun ulkopuolinen ei ole kehunut kauniiksi/komeaksi
-ulkopuolisuuden kokemus/tunne siitä, että on jollain tavalla erilainen kuin muut
-muilla on tapana olettaa, että et ole suhteessa
-"gut feeling" siitä, että tulee jäämään yksin: hyvin usein sen vain tietää sisimmissäänJep.
Sellainen mies jolle tekee mieli sanoa "kyllä sinä jonkun kivan naisen löydät". Et ikinä sanoisi noin itsevarmalle johtajakomistukselle.
Lisää:
- ei isoja suunnitelmia, ei ollenkaan riskinottaja tai seikkailija työelämässsä tai elämässä muutenkaan. Tyytyy vähään
- istuutuu kiltisti huonoimmalle paikalle kun alfa omii paikan kauneimman naisen vierestä. Ei ollenkaan kilpailutahtoa muiden miesten kanssa
- väistää kaikkia ja tuntuu säpsähtävän kun nainen on lähellä
- nojautuu eteenpäin puhuessaan naisen kanssa, kun taas alfa nojailisi rennosti taaksepäin naisen kurotellessä tätä kohti
- on se jota taputellaan ohjailevasti selkään kun mennään baariin (kts. miten gorilat ja simpanssit käyttäytyvät)
- puhuu bileissä vain yhden henkilön kanssa, ja tämä on myös epäsuosittu mies. Tai viihtyy naisten seurassa mutta ei yritä iskeä ketään heistä. Ulkona "äijäporukasta"
- puhuu ja nauraa hiljaa
- pelaa varman päälle, ei ota sosiaalisia riskejä
- herrasmiesmäisyys sitä että välttelee loukkaamasta naista, sen sijaan että pyrkisi tekemään ison vaikutuksen
- ei etene fyysiselle tasolle ilman 101% lupaaUlkonäöllisesti
- lyhyt
- hintelä
- siro, kaikki päästä käsiin pientä
- korkea ääni
- heikot piirteet
- liikkuu naismaisen pehmeästi, liikkeistä puuttuu voima
- etenee seinien vieriä pitkin, ei ollenkaan rehvakkuuttaErinomainen lista!
Listarunkkarin kuuluukin jäädä ilman, niin pihalla olette.
Ja kuitenkin "juuri sinua" ei kiinnostaisi tuossa listassa kuvattu mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään ole tietenkään tilanne toivoton! Todella moni löytää vasta yli kolmekymppisenä kumppanin, varsinkin niistä jotka ei juokse yöelämässä tai ole ulkonäkönsä perusteella suosittuja, ja ehkä ovat vähän introverttejä tai ujojakin. Hyvä esimerkki tää mun työpaikka it-alalla. Ulkonäöllisesti täällä ei juuri niitä pitkiä laatikkoleukamiehiä, mitä naisten sanotaan vaativan näy. Monet noista on luultavasti olleet nuorina todella epäsuosittuja naisten keskuudessa, tuollaiset ruipelot rillipäiset nörtit jotka on illat käyttäneet lähinnä tietokoneiden parissa. Opiskeluaikanakaan tuo tyyppi ei vielä ollut ollenkaan suosittu. Mutta kas kummaa, jokaisella niistä on nyt puoliso ja perhe. Kun naisetkin on sen ikäisiä, että perheen perustaminen alkaa kiinnostaa, vakailla tuloilla varustettu rauhallinen nörtti voikin olla yhtäkkiä hyvinkin potentiaalinen kumppani, vaikka nuorempana yöelämästä hauskanpitoa ja kokemuksia haettaessa ei ollut.
Itsellänikin vaihtui 20-30 ikävuoden välillä haluttu miestyyppi täysin. Lähes kolmekymppiseksi halusin lähinnä sellaisia, jotka oli suosittuja muidenkin silmissä. Halusin sen jonka kaikki muutkin haluaa. Nämä oli usein vähän machoja käytökseltään ja karskilla tavalla komeita. Merkittävä osa myös täysin epäluotettavia parisuhdekumppaneita eikä isämateriaalia, mutta en minä mitään avioliittoa tai isää silloin etsinytkään vaan hauskaa hetkeksi. Sitten kun yöjuoksut loppui 30 paikkeilla ja kokemuksia oli tarpeeksi kerätty, aloin kaivata miestä jonka kanssa viettää tavallista, rauhallista kotielämää. It-alan työpaikalta sellainen löytyikin. Älykäs, huumorintajuinen, aivan ihana kaveri, ja loistava isä lapsille. Nuorena baareissa olisin lähinnä ylimielisesti nauranut jos hänen näköinen tyyppi olisi tullut minua pokaamaan, mutta niin sitä meikäläinenkin aikuistui ja pinnallisuus väheni.
Kaltaisesi naiset ovat ehkä kuvottavimpia kaikista. Olen mielummin loppuelämäni yksin kuin tyydyn "juoksut on juostu" -naiseen.
Joo just tuollainen kunnon roastie
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Mistä tällaiset piirteet tunnistaa?
Tässä muutamia merkkejä:
-ei seurustelukokemusta
-kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut tai osoittanut kiinnostusta (ei lapsuudessa, nuoruudessa eikä aikuisiällä)
-suppea sosiaalinen piiri (ei ollenkaan tai hyvin vähän kavereita)
-kukaan perheen/suvun ulkopuolinen ei ole kehunut kauniiksi/komeaksi
-ulkopuolisuuden kokemus/tunne siitä, että on jollain tavalla erilainen kuin muut
-muilla on tapana olettaa, että et ole suhteessa
-"gut feeling" siitä, että tulee jäämään yksin: hyvin usein sen vain tietää sisimmissäänJep.
Sellainen mies jolle tekee mieli sanoa "kyllä sinä jonkun kivan naisen löydät". Et ikinä sanoisi noin itsevarmalle johtajakomistukselle.
Lisää:
- ei isoja suunnitelmia, ei ollenkaan riskinottaja tai seikkailija työelämässsä tai elämässä muutenkaan. Tyytyy vähään
- istuutuu kiltisti huonoimmalle paikalle kun alfa omii paikan kauneimman naisen vierestä. Ei ollenkaan kilpailutahtoa muiden miesten kanssa
- väistää kaikkia ja tuntuu säpsähtävän kun nainen on lähellä
- nojautuu eteenpäin puhuessaan naisen kanssa, kun taas alfa nojailisi rennosti taaksepäin naisen kurotellessä tätä kohti
- on se jota taputellaan ohjailevasti selkään kun mennään baariin (kts. miten gorilat ja simpanssit käyttäytyvät)
- puhuu bileissä vain yhden henkilön kanssa, ja tämä on myös epäsuosittu mies. Tai viihtyy naisten seurassa mutta ei yritä iskeä ketään heistä. Ulkona "äijäporukasta"
- puhuu ja nauraa hiljaa
- pelaa varman päälle, ei ota sosiaalisia riskejä
- herrasmiesmäisyys sitä että välttelee loukkaamasta naista, sen sijaan että pyrkisi tekemään ison vaikutuksen
- ei etene fyysiselle tasolle ilman 101% lupaaUlkonäöllisesti
- lyhyt
- hintelä
- siro, kaikki päästä käsiin pientä
- korkea ääni
- heikot piirteet
- liikkuu naismaisen pehmeästi, liikkeistä puuttuu voima
- etenee seinien vieriä pitkin, ei ollenkaan rehvakkuuttaErinomainen lista!
Listarunkkarin kuuluukin jäädä ilman, niin pihalla olette.
Ja kuitenkin "juuri sinua" ei kiinnostaisi tuossa listassa kuvattu mies.
Minua ei naisena kiinnostaisi tuollainen henkilö myöskään ystävänä, liian hissukka. En ymmärrä mikä tuon listan pointti on. Varmasti on mahdollista kirjoittaa monenlaisia listoja ihmisistä jotka ei ole vastakkaisen sukupuolen suosiossa. Mikä siinä on pohjimmaisena ideana?
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juurikin ehdottomasti näin. Maailmassa saa yleensä sen mitä ansaitsee ja näin ollen, kun pariutumiskelvottomat eivät lisäänny tulee maailmasta vuosi vuodelta parempi paikka.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä edes todellista??? Onko nykyinen 20-30- vuotiaiden sukupolvi todella noin ulkonäkökeskeistä ja pinnallista? Kun aletaan puhua parisuhteesta, puhe kääntyy heti alkumetreillä ulkonäköön. Ulkonäöä analysoidaan ja luokitellaan jne. Olen ihan aidosti pöyristynyt.
AP, viittaa kintaalla näille jutuille. Jos ikäluokkasi naiset etsivät kumppania pelkän ulkonäön perusteella, niin olen varma, että joukossa on myös jokunen täyspäinen, jota kiinnostaa parisuhde eri lähtökohdista eli miten persoonat ja elämäntoiveet kohtaavat.
Taatusti ap:kaan ei ole ulkonäköasioiden yläpuolella, vaan ne vaikuttavat myös hänen kiinnostuksensa heräämiseensä. Yllättävästi haluaakin just sen saman nätin naisen jota kymmenet miehet ovat jo aiemmin lähestyneet, ja sitten sellainen vaatimattomamman näköinen ei herätä kiinnostusta.
Naisena en todellakaan anna tilaisuuksia miehille, jotka ovat ulkonäöltään merkittävästi huonompia kuin minä, koska he haluavat minut tasan ja vain ulkonäköni takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi joku läski yyhoo sateenkaarihiuksilla ja tatskoilla. Noilla ei luulis niin vientiä olevan.
Kyllähän nuo 40+ yh:t on kiinnostusta osoittanut, mutta ymmärrätte varmaan etten halua seurustella itseäni reippasti yli 10v vanhemman naisen kanssa ja kaiken lisäksi haluaisin lapsettoman kumppanin.
Ap
Miksi et halua ja miksi kumppanin pitää olla lapseton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi joku läski yyhoo sateenkaarihiuksilla ja tatskoilla. Noilla ei luulis niin vientiä olevan.
Kyllähän nuo 40+ yh:t on kiinnostusta osoittanut, mutta ymmärrätte varmaan etten halua seurustella itseäni reippasti yli 10v vanhemman naisen kanssa ja kaiken lisäksi haluaisin lapsettoman kumppanin.
Ap
Miksi et halua ja miksi kumppanin pitää olla lapseton?
Oletan, että Ap haaveilee omasta perheestä?
Aloittaja on vielä nuori, hädin tuskin aikuistumassa. Mitään kiirettä ei asian kanssa ole. Nyt kannattaa laatia viisivuotissuunnitelma itsensä kehittämisestä, sisältäen sosiaaliset taidot, fysiikka ja taloudellinen tilanne. Itsestään ja asioistaan huolta pitävällä miehellä flaksi vaan paranee tuosta vielä ainakin kymmenen vuoden ajan.
On vähän vaikea ymmärtää tuota vahvaa mielipidettä, että jonkun tietyn ulkonäön omaavat jäisivät yksin vääjäämättä. Kyllä sekä miehistä että naisista löytyy vähemmän kauniita kukkasia. Kuitenkin elämänkumppanin hankinta on ihan realistista, jos itse tiedostaa ulkoiset rajoitteensa ja hyväksyy ne myös toisella.
Kuitenkin, arjen jakaminen ja yhdessä oleminen, lämmin ihokontakti, toisen tarpeiden huomioiminen tai toisesta välittäminen eivät vaadi minkäänlaisia ulkonäkökriteerejä. On jotenkin hullua, jos molemmissa sukupuolissa iso osa ihmisiä katsoo ettei kelpaa toiselle ulkomuotonsa vuoksi. Se kun on vain yksi osa ihmisestä eikä totisesti se tärkein.