Lue keskustelun säännöt.
Olen yksinäinen eikä kumppania meinaa löytyä, tuntuu että tilanteeni on jo toivoton.
16.02.2023 |
Olen 26-vuotias mies, ei käy flaksi tinderissä eikä muissakaan deittisovelluksissa. Tuntuu että oon jotenkin pudonnut yhteiskunnan kelkasta kun oon vieläkin sinkku, monilla ikäisilläni on pitkät parisuhteet jne. Olen mielestäni ihan hyvä ihminen ja harrastan liikuntaa jne. Mahtaakohan mulla olla edes 1% mahdollisuutta löytää tyttöystävää jonka kanssa toteuttaa perinteinen ydinperhekuvio?
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Mistä tällaiset piirteet tunnistaa?
Tässä muutamia merkkejä:
-ei seurustelukokemusta
-kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut tai osoittanut kiinnostusta (ei lapsuudessa, nuoruudessa eikä aikuisiällä)
-suppea sosiaalinen piiri (ei ollenkaan tai hyvin vähän kavereita)
-kukaan perheen/suvun ulkopuolinen ei ole kehunut kauniiksi/komeaksi
-ulkopuolisuuden kokemus/tunne siitä, että on jollain tavalla erilainen kuin muut
-muilla on tapana olettaa, että et ole suhteessa
-"gut feeling" siitä, että tulee jäämään yksin: hyvin usein sen vain tietää sisimmissään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Mistä tällaiset piirteet tunnistaa?
Tässä muutamia merkkejä:
-ei seurustelukokemusta
-kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut tai osoittanut kiinnostusta (ei lapsuudessa, nuoruudessa eikä aikuisiällä)
-suppea sosiaalinen piiri (ei ollenkaan tai hyvin vähän kavereita)
-kukaan perheen/suvun ulkopuolinen ei ole kehunut kauniiksi/komeaksi
-ulkopuolisuuden kokemus/tunne siitä, että on jollain tavalla erilainen kuin muut
-muilla on tapana olettaa, että et ole suhteessa
-"gut feeling" siitä, että tulee jäämään yksin: hyvin usein sen vain tietää sisimmissään
Spot on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Mistä tällaiset piirteet tunnistaa?
Tässä muutamia merkkejä:
-ei seurustelukokemusta
-kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut tai osoittanut kiinnostusta (ei lapsuudessa, nuoruudessa eikä aikuisiällä)
-suppea sosiaalinen piiri (ei ollenkaan tai hyvin vähän kavereita)
-kukaan perheen/suvun ulkopuolinen ei ole kehunut kauniiksi/komeaksi
-ulkopuolisuuden kokemus/tunne siitä, että on jollain tavalla erilainen kuin muut
-muilla on tapana olettaa, että et ole suhteessa
-"gut feeling" siitä, että tulee jäämään yksin: hyvin usein sen vain tietää sisimmissään
Hyvin kiteytetty. Toki myös itsetunnolla on osansa (kirpaiseehan se nuoruudessa jos ei esim. vanhojen tanssi paria löydy), mutta ei noin ilman syytä käy. Erittäin harvassa on huonoitsetuntoiset hyvännäköiset (tai edes keskiverto) ihmiset. Ja hyvin vaikea ellei mahdotonta korjata tuollaista: voihan sitä yrittää egoaan pönkittää esim. työonnistumisilla tai kaverisuhteilla, mutta ne ei koskaan korvaa sitä täyttymystä, kun kumppani rakastaa ehdoitta ja haluaa myös seksuaalisesti. t. terapeutti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Mistä tällaiset piirteet tunnistaa?
Tässä muutamia merkkejä:
-ei seurustelukokemusta
-kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut tai osoittanut kiinnostusta (ei lapsuudessa, nuoruudessa eikä aikuisiällä)
-suppea sosiaalinen piiri (ei ollenkaan tai hyvin vähän kavereita)
-kukaan perheen/suvun ulkopuolinen ei ole kehunut kauniiksi/komeaksi
-ulkopuolisuuden kokemus/tunne siitä, että on jollain tavalla erilainen kuin muut
-muilla on tapana olettaa, että et ole suhteessa
-"gut feeling" siitä, että tulee jäämään yksin: hyvin usein sen vain tietää sisimmissäänHyvin kiteytetty. Toki myös itsetunnolla on osansa (kirpaiseehan se nuoruudessa jos ei esim. vanhojen tanssi paria löydy), mutta ei noin ilman syytä käy. Erittäin harvassa on huonoitsetuntoiset hyvännäköiset (tai edes keskiverto) ihmiset. Ja hyvin vaikea ellei mahdotonta korjata tuollaista: voihan sitä yrittää egoaan pönkittää esim. työonnistumisilla tai kaverisuhteilla, mutta ne ei koskaan korvaa sitä täyttymystä, kun kumppani rakastaa ehdoitta ja haluaa myös seksuaalisesti. t. terapeutti
Nuoruuden kokemattomuus jne. nyt voi olla seurausta aika monesta syystä: voi esim. olla, että ympäristö ei ole ollut sopiva tai taustalla on ollut mt-ongelmia (esim. sosiaalisten tilanteiden jännittämistä). Tästä seuraa herkästi se, että huonon itsetunnon vuoksi ei usko aikuisenakaan kelpaavan kenellekään ja vuosien myötä tämä epätosi uskomus vain vahvistuu. t. oikea terapeutti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Mistä tällaiset piirteet tunnistaa?
Tässä muutamia merkkejä:
-ei seurustelukokemusta
-kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut tai osoittanut kiinnostusta (ei lapsuudessa, nuoruudessa eikä aikuisiällä)
-suppea sosiaalinen piiri (ei ollenkaan tai hyvin vähän kavereita)
-kukaan perheen/suvun ulkopuolinen ei ole kehunut kauniiksi/komeaksi
-ulkopuolisuuden kokemus/tunne siitä, että on jollain tavalla erilainen kuin muut
-muilla on tapana olettaa, että et ole suhteessa
-"gut feeling" siitä, että tulee jäämään yksin: hyvin usein sen vain tietää sisimmissäänHyvin kiteytetty. Toki myös itsetunnolla on osansa (kirpaiseehan se nuoruudessa jos ei esim. vanhojen tanssi paria löydy), mutta ei noin ilman syytä käy. Erittäin harvassa on huonoitsetuntoiset hyvännäköiset (tai edes keskiverto) ihmiset. Ja hyvin vaikea ellei mahdotonta korjata tuollaista: voihan sitä yrittää egoaan pönkittää esim. työonnistumisilla tai kaverisuhteilla, mutta ne ei koskaan korvaa sitä täyttymystä, kun kumppani rakastaa ehdoitta ja haluaa myös seksuaalisesti. t. terapeutti
Nuoruuden kokemattomuus jne. nyt voi olla seurausta aika monesta syystä: voi esim. olla, että ympäristö ei ole ollut sopiva tai taustalla on ollut mt-ongelmia (esim. sosiaalisten tilanteiden jännittämistä). Tästä seuraa herkästi se, että huonon itsetunnon vuoksi ei usko aikuisenakaan kelpaavan kenellekään ja vuosien myötä tämä epätosi uskomus vain vahvistuu. t. oikea terapeutti
Ja pah! Vie kuule nuo "iloa ja valoa elämään" -pseudopsykologiasi muualle. Mietipå tuota ajatusketjuasi. Väität, että kokemattomuus voi olla seurausta ympäristöstä tai mt-ongelmista. Mistäpä luulet, että ne mt-ongelmat tai yksilölle "vääränlainen" ympäristö on peräisin? Edelleen, sille on syynsä, miksi valtaosa ikätovereista pariutuu ja kokee ongelmitta siinä täsmälleen samassa ympäristössä. Syy sille, miksi tämä ei jollekin onnistu, on RUMUUS!
t. 184
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Mistä tällaiset piirteet tunnistaa?
Mieti mitkä piirteet miehessä ovat maskuliinisia? Pituus, raamikkuus, matala ääni, voimakkaat kasvojenpiirteet, itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, johtajuus, rohkeus, sosiaalinen taitavuus ja karisma, rentous naisseurassa, voimakkaat mutta sulavat liikkeet, jne.
Sitten mieti mitkä piirteet sinun miehessäsi tai exässäsi olivat seksuaalisesti/romanttisesti kiihottavimpia? En tarkoita parisuhdeominaisuuksia, vaan ominaisuuksia jotka ratkaisevat sen kiinnostutko potentiaalisesti miehestä.
Sitten kysy itseltäsi onko tässä miehessä ko. piirteitä.
Jos ei ole, mies on seksuaalis-romantisesti täysi nolla ja pätyy kaverisektorille ei vain juuri sinun, vaan myös sen jonkun naisen toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Täsmälleen. Ja sitten tuo v*tun"kehitä itseäsi!!"-paska, jota täälläkin on viljelty. Aivan sama miten monta kertaa käyt salilla, kuinka monta kiloa pudotat painoa, hommaat uudet vaatteet... Se ei riitä. Usein vika on kehon muodossa (esim. naismainen keho miehellä) tai kasvoissa (esim. "pallonaama"), jotka eivät muutu ilman toimenpiteitä ja silläkin on rajansa. Joskus tulee mieleen sellainenkin poliittisesti epäkorrekti mielipide, että ehkä joidenkin näistä "olisi kuulunut luonnollisesti" karsiutua joukosta esim. sairauksiin, mutta nykylääketieteen myötä selviävät ja elävät sitten hirveän elämän. T. paljon elämää nähnyt ja kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Mistä tällaiset piirteet tunnistaa?
Tässä muutamia merkkejä:
-ei seurustelukokemusta
-kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut tai osoittanut kiinnostusta (ei lapsuudessa, nuoruudessa eikä aikuisiällä)
-suppea sosiaalinen piiri (ei ollenkaan tai hyvin vähän kavereita)
-kukaan perheen/suvun ulkopuolinen ei ole kehunut kauniiksi/komeaksi
-ulkopuolisuuden kokemus/tunne siitä, että on jollain tavalla erilainen kuin muut
-muilla on tapana olettaa, että et ole suhteessa
-"gut feeling" siitä, että tulee jäämään yksin: hyvin usein sen vain tietää sisimmissään
Jep.
Sellainen mies jolle tekee mieli sanoa "kyllä sinä jonkun kivan naisen löydät". Et ikinä sanoisi noin itsevarmalle johtajakomistukselle.
Lisää:
- ei isoja suunnitelmia, ei ollenkaan riskinottaja tai seikkailija työelämässsä tai elämässä muutenkaan. Tyytyy vähään
- istuutuu kiltisti huonoimmalle paikalle kun alfa omii paikan kauneimman naisen vierestä. Ei ollenkaan kilpailutahtoa muiden miesten kanssa
- väistää kaikkia ja tuntuu säpsähtävän kun nainen on lähellä
- nojautuu eteenpäin puhuessaan naisen kanssa, kun taas alfa nojailisi rennosti taaksepäin naisen kurotellessä tätä kohti
- on se jota taputellaan ohjailevasti selkään kun mennään baariin (kts. miten gorilat ja simpanssit käyttäytyvät)
- puhuu bileissä vain yhden henkilön kanssa, ja tämä on myös epäsuosittu mies. Tai viihtyy naisten seurassa mutta ei yritä iskeä ketään heistä. Ulkona "äijäporukasta"
- puhuu ja nauraa hiljaa
- pelaa varman päälle, ei ota sosiaalisia riskejä
- herrasmiesmäisyys sitä että välttelee loukkaamasta naista, sen sijaan että pyrkisi tekemään ison vaikutuksen
- ei etene fyysiselle tasolle ilman 101% lupaa
Ulkonäöllisesti
- lyhyt
- hintelä
- siro, kaikki päästä käsiin pientä
- korkea ääni
- heikot piirteet
- liikkuu naismaisen pehmeästi, liikkeistä puuttuu voima
- etenee seinien vieriä pitkin, ei ollenkaan rehvakkuutta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Mistä tällaiset piirteet tunnistaa?
Tässä muutamia merkkejä:
-ei seurustelukokemusta
-kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut tai osoittanut kiinnostusta (ei lapsuudessa, nuoruudessa eikä aikuisiällä)
-suppea sosiaalinen piiri (ei ollenkaan tai hyvin vähän kavereita)
-kukaan perheen/suvun ulkopuolinen ei ole kehunut kauniiksi/komeaksi
-ulkopuolisuuden kokemus/tunne siitä, että on jollain tavalla erilainen kuin muut
-muilla on tapana olettaa, että et ole suhteessa
-"gut feeling" siitä, että tulee jäämään yksin: hyvin usein sen vain tietää sisimmissäänHyvin kiteytetty. Toki myös itsetunnolla on osansa (kirpaiseehan se nuoruudessa jos ei esim. vanhojen tanssi paria löydy), mutta ei noin ilman syytä käy. Erittäin harvassa on huonoitsetuntoiset hyvännäköiset (tai edes keskiverto) ihmiset. Ja hyvin vaikea ellei mahdotonta korjata tuollaista: voihan sitä yrittää egoaan pönkittää esim. työonnistumisilla tai kaverisuhteilla, mutta ne ei koskaan korvaa sitä täyttymystä, kun kumppani rakastaa ehdoitta ja haluaa myös seksuaalisesti. t. terapeutti
Nuoruuden kokemattomuus jne. nyt voi olla seurausta aika monesta syystä: voi esim. olla, että ympäristö ei ole ollut sopiva tai taustalla on ollut mt-ongelmia (esim. sosiaalisten tilanteiden jännittämistä). Tästä seuraa herkästi se, että huonon itsetunnon vuoksi ei usko aikuisenakaan kelpaavan kenellekään ja vuosien myötä tämä epätosi uskomus vain vahvistuu. t. oikea terapeutti
Mutta kun suurimmassa osassa näistä tapauksista se uskomus EI OLE EPÄTOSI! Yrittäkää jo ymmärtää. Joo, toki voi olla olemassa sellainenkin "alfa" jolla on alhainen itsetunto ja ongelmat johtuvat siitä, mutta se on hyvin, hyvin epätodennäköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Täsmälleen. Ja sitten tuo v*tun"kehitä itseäsi!!"-paska, jota täälläkin on viljelty. Aivan sama miten monta kertaa käyt salilla, kuinka monta kiloa pudotat painoa, hommaat uudet vaatteet... Se ei riitä. Usein vika on kehon muodossa (esim. naismainen keho miehellä) tai kasvoissa (esim. "pallonaama"), jotka eivät muutu ilman toimenpiteitä ja silläkin on rajansa. Joskus tulee mieleen sellainenkin poliittisesti epäkorrekti mielipide, että ehkä joidenkin näistä "olisi kuulunut luonnollisesti" karsiutua joukosta esim. sairauksiin, mutta nykylääketieteen myötä selviävät ja elävät sitten hirveän elämän. T. paljon elämää nähnyt ja kokenut
Allekirjoitan täysin. Mullakin on pitkäaikaissairaus, jonka turvin olisin päässyt täältä lapsena pois "luonnollisesti", jos olisin syntynyt noin 100 vuotta aikaisemmin. Elämä pahenee vuosi vuodelta, ei sairauden vaan muiden asioiden aiheuttamana. Tuntuu juuri siltä, että minun olisi kuulunut karsiutua pois. En löydä omaa paikkaani enkä varsinaisesti sovi minnekään. Pinnallisia kaverisuhteita sentään on. Toki koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä, mutta kynnys on kuitenkin olemassa ja suurempi kuin lapsena. Sekin auttaisi, jos seksuaalivietin ja kumppanuuden halun saisi sammutettua.
Vierailija kirjoitti:
Olet niin nuori, sinulla on sata ja yksi mahdollisuutta vielä.
Mahdollisuudet paranevat huimasti, jos tiedät olevasi hyvä jossain ja arvostat itseäsi. Aloituksen perusteella sinusta saa miellyttävän kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Täsmälleen. Ja sitten tuo v*tun"kehitä itseäsi!!"-paska, jota täälläkin on viljelty. Aivan sama miten monta kertaa käyt salilla, kuinka monta kiloa pudotat painoa, hommaat uudet vaatteet... Se ei riitä. Usein vika on kehon muodossa (esim. naismainen keho miehellä) tai kasvoissa (esim. "pallonaama"), jotka eivät muutu ilman toimenpiteitä ja silläkin on rajansa. Joskus tulee mieleen sellainenkin poliittisesti epäkorrekti mielipide, että ehkä joidenkin näistä "olisi kuulunut luonnollisesti" karsiutua joukosta esim. sairauksiin, mutta nykylääketieteen myötä selviävät ja elävät sitten hirveän elämän. T. paljon elämää nähnyt ja kokenut
Allekirjoitan täysin. Mullakin on pitkäaikaissairaus, jonka turvin olisin päässyt täältä lapsena pois "luonnollisesti", jos olisin syntynyt noin 100 vuotta aikaisemmin. Elämä pahenee vuosi vuodelta, ei sairauden vaan muiden asioiden aiheuttamana. Tuntuu juuri siltä, että minun olisi kuulunut karsiutua pois. En löydä omaa paikkaani enkä varsinaisesti sovi minnekään. Pinnallisia kaverisuhteita sentään on. Toki koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä, mutta kynnys on kuitenkin olemassa ja suurempi kuin lapsena. Sekin auttaisi, jos seksuaalivietin ja kumppanuuden halun saisi sammutettua.
Kyllähän siihen vietin sammuttamiseen lääkkeet löytyy:) Hyvällä tuurilla jo suuriannoksinen SSRI riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Mistä tällaiset piirteet tunnistaa?
Tässä muutamia merkkejä:
-ei seurustelukokemusta
-kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut tai osoittanut kiinnostusta (ei lapsuudessa, nuoruudessa eikä aikuisiällä)
-suppea sosiaalinen piiri (ei ollenkaan tai hyvin vähän kavereita)
-kukaan perheen/suvun ulkopuolinen ei ole kehunut kauniiksi/komeaksi
-ulkopuolisuuden kokemus/tunne siitä, että on jollain tavalla erilainen kuin muut
-muilla on tapana olettaa, että et ole suhteessa
-"gut feeling" siitä, että tulee jäämään yksin: hyvin usein sen vain tietää sisimmissäänHyvin kiteytetty. Toki myös itsetunnolla on osansa (kirpaiseehan se nuoruudessa jos ei esim. vanhojen tanssi paria löydy), mutta ei noin ilman syytä käy. Erittäin harvassa on huonoitsetuntoiset hyvännäköiset (tai edes keskiverto) ihmiset. Ja hyvin vaikea ellei mahdotonta korjata tuollaista: voihan sitä yrittää egoaan pönkittää esim. työonnistumisilla tai kaverisuhteilla, mutta ne ei koskaan korvaa sitä täyttymystä, kun kumppani rakastaa ehdoitta ja haluaa myös seksuaalisesti. t. terapeutti
Nuoruuden kokemattomuus jne. nyt voi olla seurausta aika monesta syystä: voi esim. olla, että ympäristö ei ole ollut sopiva tai taustalla on ollut mt-ongelmia (esim. sosiaalisten tilanteiden jännittämistä). Tästä seuraa herkästi se, että huonon itsetunnon vuoksi ei usko aikuisenakaan kelpaavan kenellekään ja vuosien myötä tämä epätosi uskomus vain vahvistuu. t. oikea terapeutti
Mutta kun suurimmassa osassa näistä tapauksista se uskomus EI OLE EPÄTOSI! Yrittäkää jo ymmärtää. Joo, toki voi olla olemassa sellainenkin "alfa" jolla on alhainen itsetunto ja ongelmat johtuvat siitä, mutta se on hyvin, hyvin epätodennäköistä.
Tuohan on ajatuslukkiutuma että mikään ei auta jos ulkonäkö ei ole tietynlainen. Kuitenkin suurin osa suomalaisista on melko tavallisen näköisiä. Mitä enemmän kelaa olevansa vääränlainen, sitä huonontavammin se vaikuttaa kohtaamisissa. Että kyllä tuo oma itsekäsitys kannattaa olla sekä armollinen että realistinen. Suhteeseen ei voi pakottaa ketään, ulkonäkö ei myöskään kanna kovin pitkälle itsessään normaalien tolkkujen ihmisen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Mistä tällaiset piirteet tunnistaa?
Tässä muutamia merkkejä:
-ei seurustelukokemusta
-kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut tai osoittanut kiinnostusta (ei lapsuudessa, nuoruudessa eikä aikuisiällä)
-suppea sosiaalinen piiri (ei ollenkaan tai hyvin vähän kavereita)
-kukaan perheen/suvun ulkopuolinen ei ole kehunut kauniiksi/komeaksi
-ulkopuolisuuden kokemus/tunne siitä, että on jollain tavalla erilainen kuin muut
-muilla on tapana olettaa, että et ole suhteessa
-"gut feeling" siitä, että tulee jäämään yksin: hyvin usein sen vain tietää sisimmissäänHyvin kiteytetty. Toki myös itsetunnolla on osansa (kirpaiseehan se nuoruudessa jos ei esim. vanhojen tanssi paria löydy), mutta ei noin ilman syytä käy. Erittäin harvassa on huonoitsetuntoiset hyvännäköiset (tai edes keskiverto) ihmiset. Ja hyvin vaikea ellei mahdotonta korjata tuollaista: voihan sitä yrittää egoaan pönkittää esim. työonnistumisilla tai kaverisuhteilla, mutta ne ei koskaan korvaa sitä täyttymystä, kun kumppani rakastaa ehdoitta ja haluaa myös seksuaalisesti. t. terapeutti
Nuoruuden kokemattomuus jne. nyt voi olla seurausta aika monesta syystä: voi esim. olla, että ympäristö ei ole ollut sopiva tai taustalla on ollut mt-ongelmia (esim. sosiaalisten tilanteiden jännittämistä). Tästä seuraa herkästi se, että huonon itsetunnon vuoksi ei usko aikuisenakaan kelpaavan kenellekään ja vuosien myötä tämä epätosi uskomus vain vahvistuu. t. oikea terapeutti
Mutta kun suurimmassa osassa näistä tapauksista se uskomus EI OLE EPÄTOSI! Yrittäkää jo ymmärtää. Joo, toki voi olla olemassa sellainenkin "alfa" jolla on alhainen itsetunto ja ongelmat johtuvat siitä, mutta se on hyvin, hyvin epätodennäköistä.
Tuohan on ajatuslukkiutuma että mikään ei auta jos ulkonäkö ei ole tietynlainen. Kuitenkin suurin osa suomalaisista on melko tavallisen näköisiä. Mitä enemmän kelaa olevansa vääränlainen, sitä huonontavammin se vaikuttaa kohtaamisissa. Että kyllä tuo oma itsekäsitys kannattaa olla sekä armollinen että realistinen. Suhteeseen ei voi pakottaa ketään, ulkonäkö ei myöskään kanna kovin pitkälle itsessään normaalien tolkkujen ihmisen kohdalla.
Ei olekaan kyse siitä, että tuon kelpaavan ulkonäön skaala olisi hirveän kapea (siis että vain pitkä, jykeväleukainen jne. kelpaisi), vaan siitä, että jotkut jäävät väistämättä tuonkin kohtalaisen leveän skaalan ulkopuolelle. Ehkä on turhan jyrkkää sanoa, että kumppanin löytämisen todennäköisyys olisi tasan nolla, mutta kyllä se on efektiivisesti sitä. On toki myös selvää, että (yleisessä tapauksessa) ulkonäkö ei riitä, mutta (jälleen yleisessä tapauksessa) kumppaniehdokkaasta viehättyminen on välttämätön ehto, jotta homma voisi edes edetä. Vasta silloin astuu kuvaan persoonallisuus, vuorovaikutustaidot jne. t. psykiatri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Täsmälleen. Ja sitten tuo v*tun"kehitä itseäsi!!"-paska, jota täälläkin on viljelty. Aivan sama miten monta kertaa käyt salilla, kuinka monta kiloa pudotat painoa, hommaat uudet vaatteet... Se ei riitä. Usein vika on kehon muodossa (esim. naismainen keho miehellä) tai kasvoissa (esim. "pallonaama"), jotka eivät muutu ilman toimenpiteitä ja silläkin on rajansa. Joskus tulee mieleen sellainenkin poliittisesti epäkorrekti mielipide, että ehkä joidenkin näistä "olisi kuulunut luonnollisesti" karsiutua joukosta esim. sairauksiin, mutta nykylääketieteen myötä selviävät ja elävät sitten hirveän elämän. T. paljon elämää nähnyt ja kokenut
Allekirjoitan täysin. Mullakin on pitkäaikaissairaus, jonka turvin olisin päässyt täältä lapsena pois "luonnollisesti", jos olisin syntynyt noin 100 vuotta aikaisemmin. Elämä pahenee vuosi vuodelta, ei sairauden vaan muiden asioiden aiheuttamana. Tuntuu juuri siltä, että minun olisi kuulunut karsiutua pois. En löydä omaa paikkaani enkä varsinaisesti sovi minnekään. Pinnallisia kaverisuhteita sentään on. Toki koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä, mutta kynnys on kuitenkin olemassa ja suurempi kuin lapsena. Sekin auttaisi, jos seksuaalivietin ja kumppanuuden halun saisi sammutettua.
Vanhempas on susta varmasti ylpeitä. :D Muiden lapset elää normaalia elämää, seurustelee, bilettää ystävien kanssa, matkustelee.. Susta kysyttäessä? "joo, se on niin epämuodostunut että ei saa ketään ja niin outo että ei oo ystäviäkään.."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Täsmälleen. Ja sitten tuo v*tun"kehitä itseäsi!!"-paska, jota täälläkin on viljelty. Aivan sama miten monta kertaa käyt salilla, kuinka monta kiloa pudotat painoa, hommaat uudet vaatteet... Se ei riitä. Usein vika on kehon muodossa (esim. naismainen keho miehellä) tai kasvoissa (esim. "pallonaama"), jotka eivät muutu ilman toimenpiteitä ja silläkin on rajansa. Joskus tulee mieleen sellainenkin poliittisesti epäkorrekti mielipide, että ehkä joidenkin näistä "olisi kuulunut luonnollisesti" karsiutua joukosta esim. sairauksiin, mutta nykylääketieteen myötä selviävät ja elävät sitten hirveän elämän. T. paljon elämää nähnyt ja kokenut
Allekirjoitan täysin. Mullakin on pitkäaikaissairaus, jonka turvin olisin päässyt täältä lapsena pois "luonnollisesti", jos olisin syntynyt noin 100 vuotta aikaisemmin. Elämä pahenee vuosi vuodelta, ei sairauden vaan muiden asioiden aiheuttamana. Tuntuu juuri siltä, että minun olisi kuulunut karsiutua pois. En löydä omaa paikkaani enkä varsinaisesti sovi minnekään. Pinnallisia kaverisuhteita sentään on. Toki koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä, mutta kynnys on kuitenkin olemassa ja suurempi kuin lapsena. Sekin auttaisi, jos seksuaalivietin ja kumppanuuden halun saisi sammutettua.
Vanhempas on susta varmasti ylpeitä. :D Muiden lapset elää normaalia elämää, seurustelee, bilettää ystävien kanssa, matkustelee.. Susta kysyttäessä? "joo, se on niin epämuodostunut että ei saa ketään ja niin outo että ei oo ystäviäkään.."
Repesin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Täsmälleen. Ja sitten tuo v*tun"kehitä itseäsi!!"-paska, jota täälläkin on viljelty. Aivan sama miten monta kertaa käyt salilla, kuinka monta kiloa pudotat painoa, hommaat uudet vaatteet... Se ei riitä. Usein vika on kehon muodossa (esim. naismainen keho miehellä) tai kasvoissa (esim. "pallonaama"), jotka eivät muutu ilman toimenpiteitä ja silläkin on rajansa. Joskus tulee mieleen sellainenkin poliittisesti epäkorrekti mielipide, että ehkä joidenkin näistä "olisi kuulunut luonnollisesti" karsiutua joukosta esim. sairauksiin, mutta nykylääketieteen myötä selviävät ja elävät sitten hirveän elämän. T. paljon elämää nähnyt ja kokenut
Aika moni olisi kuollut ilman nykylääketiedettä ennen sukukypsyyden saavuttamista, myös niistä hyvännäköisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Täsmälleen. Ja sitten tuo v*tun"kehitä itseäsi!!"-paska, jota täälläkin on viljelty. Aivan sama miten monta kertaa käyt salilla, kuinka monta kiloa pudotat painoa, hommaat uudet vaatteet... Se ei riitä. Usein vika on kehon muodossa (esim. naismainen keho miehellä) tai kasvoissa (esim. "pallonaama"), jotka eivät muutu ilman toimenpiteitä ja silläkin on rajansa. Joskus tulee mieleen sellainenkin poliittisesti epäkorrekti mielipide, että ehkä joidenkin näistä "olisi kuulunut luonnollisesti" karsiutua joukosta esim. sairauksiin, mutta nykylääketieteen myötä selviävät ja elävät sitten hirveän elämän. T. paljon elämää nähnyt ja kokenut
Allekirjoitan täysin. Mullakin on pitkäaikaissairaus, jonka turvin olisin päässyt täältä lapsena pois "luonnollisesti", jos olisin syntynyt noin 100 vuotta aikaisemmin. Elämä pahenee vuosi vuodelta, ei sairauden vaan muiden asioiden aiheuttamana. Tuntuu juuri siltä, että minun olisi kuulunut karsiutua pois. En löydä omaa paikkaani enkä varsinaisesti sovi minnekään. Pinnallisia kaverisuhteita sentään on. Toki koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä, mutta kynnys on kuitenkin olemassa ja suurempi kuin lapsena. Sekin auttaisi, jos seksuaalivietin ja kumppanuuden halun saisi sammutettua.
Kyllähän siihen vietin sammuttamiseen lääkkeet löytyy:) Hyvällä tuurilla jo suuriannoksinen SSRI riittää.
Suurella annoksella voi viedä myös hengen, esim alkuvaiheen katsoneen itsemurhariskiä tai rytmihäiriöitä aiheuttavan vaikutuksen takia.
Silti moni helkkarin ruma ihminen on parisuhteessa. Väittäisin ettei kenenkään ulkonäkö ole niin karsea ettei voisi kumppania löytää, ellei sitten katsele huomattavasti itseä paremman näköisiä. Kohtuu hyvännäköisenä naisena tiedän, että miehillä on aika usein halu tavoitella naisia, jotka ovat ulkonäöltään aivan eri sarjassa. Joskus en ole voinut edes uskoa että mies tosissaan kuvittelee, että olisi jotain mahdollisuuksia minuun, ja olen järkyttynyt treffipyynnöstä. En tiedä näkevätkö nämä miehet itsensä jotenkin vääristyneesti?