Miehellä ei mitään käsitystä parisuhteesta

Vierailija kirjoitti:

Tuo sinun käsitys parisuhteesta on aika sairasta kun kuvittelet että elämän on pelkkää romatiikkaa ja varsinkin tuo kun miehellä ei saa olla mitään omaa kun pitäisi koko ajan olla huomioimassa sinua romanttisesti. Kaikesta päätellen taidat olla suhteellisen nuori ja asut pääkaupunki seudulla?

Eihän ap mitään tuollaista kirjoittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ei ymmärrä sitä että läheisyys voi olla juurikin tuota että samassa huoneessa molemmat tekee omia juttuja ja siinä tuntee läheisyyttä. Tunne on joskus hyvinkin voimakas niin että kun toinen vaikka hymähtää tai naurahtaa niin tulee lämmin tunne "tässä me ollaan yhdessä ja puolisoni voi hyvin ja on onnellinen".

Sama kaveruussuhteissa. Ei tarvitse puhua koko ajan vaan riittää kun kaveri on lähellä. Luotettava oma kaveri.

"Naiset ei ymmärrä..." Joo, eihän me naiset asiasta nimeltä henkinen yhteys mitään ymmärretä. Hienosti analysoitu.

sä ja sun henkine yhteytes

Vierailija kirjoitti:

Asperger?

Monet miehet on yksioikoisia, ei niillä ole kiinnostusta romanttiseen kiehnäämiseen.

Naisella on heille tarkoitus. Se yksi. Ja tietty hoitaa huusholli.

Muuten, millainen tämä mies oli tapailu- ja seurusteluvaiheessa?

Outo käsitys miehistä. Kuka tykkää romantiikasta, kuka ei. Ei liity sukupuoleen. Ja kuka nainen haluaa hoitaa huushollin yksin ja miksi?

kuulostaa tutulta. ollaan pikkusen päälle kolmekymppinen aviopari. ei sitä päivän päätteeksi kun töistä tultu, ruuat tehty, ehkä vähän käyty ulkoilemassa niin paljoa muuta jaksa kuin istua sohvalla vaimon kanssa, vaimo lukee, itse katson jotain sarjaa ja pidän vaimon jalat sylissä. mennään yhdessä nukkumaan ja nukahdetaan lähekkäin. aamu alkaa halilla ja pienellä hipsutuksella. selät pestään saunassa ja seksiä on kun siltä tuntuu. sanotaan ääneen että rakastaa. erikoista miten porukka tuntuu vaativan jotain elokuvista tuttua yltiöromanttisuutta kun oikeasti se yhteys hoituu niillä pienillä arkisilla jutuilla. kyllä mekin käydään joskus romanttisemmilla illallisilla mutta ei parisuhdetta voi sellaisen varaan laskea.

Ei niillä ole. Autoon on läheisempi suhde kuin vaimoon.

Jos ei saa suhteelta sitä mitä haluaa ja tarvitsee, ei suhteeseen kannata jäädä. Jos parilla on täysin erilainen käsitys läheisyydestä ja miten rakkautta ilmaistaan, eivät he ole sopivia toisilleen. Täällä oli hyviä pointteja siitä, että toisen pakottaminen läheisyyteen ei ole oikein, onhan se vähän kuin pakottaisi toisen seksiin, jota toinen ei halua.

Halaamista ja suudelmia toivova kokee, ettei häntä rakasteta, miten jonkun mielestä voi olla vastenmielistä olla ihmisen lähellä, jota rakastaa? Emotionaalisesta ja fyysisestä hylkäämisestä voi alkaa olla katkera kumppaniaan kohtaan. Se voi johtaa ns. kostona passiivis- aggressiiviseen ja muuhunkin huonoon käytökseen. Sitten asiat ovatkin todella solmussa, oma kärsimys lisääntyy ja ei ole mukavat oltavat sillä kumppanillakaan. Tuossa kohtaa viimeistään pitää erota ennen suurempia tuhoja.

Emotionaalinen hylkääminen ei ole vain halauksien puutetta. Jos ei juurikaan tehdä mitään yhdessä, ei jutella, ei olla kiinnostuneita toisesta niin ei se mikään parisuhde ole eikä edes ystävyyssuhde. Pelkkä fyysisesti samassa tilassa oleminen ei ole henkistä yhteyttä, läheisyyttä tai yhteistä aikaa. Ollaanhan sitä samassa tilassa vaikka bussissa tai kaupassa, jokainen puuhaa siellä omiaan ja viettää omaa aikaansa, eikä niiden muiden kanssa ole mitään yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

kuulostaa tutulta. ollaan pikkusen päälle kolmekymppinen aviopari. ei sitä päivän päätteeksi kun töistä tultu, ruuat tehty, ehkä vähän käyty ulkoilemassa niin paljoa muuta jaksa kuin istua sohvalla vaimon kanssa, vaimo lukee, itse katson jotain sarjaa ja pidän vaimon jalat sylissä. mennään yhdessä nukkumaan ja nukahdetaan lähekkäin. aamu alkaa halilla ja pienellä hipsutuksella. selät pestään saunassa ja seksiä on kun siltä tuntuu. sanotaan ääneen että rakastaa. erikoista miten porukka tuntuu vaativan jotain elokuvista tuttua yltiöromanttisuutta kun oikeasti se yhteys hoituu niillä pienillä arkisilla jutuilla. kyllä mekin käydään joskus romanttisemmilla illallisilla mutta ei parisuhdetta voi sellaisen varaan laskea.

Teillähän on läheisyyttä. Olette sohvalla sylikkäin ja halailette aamuisin. Ap:lla ei ole tätäkään.

On parempi olla yksinäinen yksin kuin yksinäinen parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähentynyt läheisyys minimiin alun rakastumisvaiheen jälkeen. Luulisin jos meillä olisi hyvä henkinen yhteys ja syvällisiä keskusteluja niin haluaisin olla lähempänä toista mutta kun niitä ei ole niin läheisyyskään ei tunnu enää luonnolliselta. Joku puuttuu. Yhteistä huumoria on jonkun verran ja hassuttelua arjessa. Seksiä on hyvin vähän. Mies on laiska ja saamaton ja itse olen ärsyttävä, kun en saa suhteelta mitä kaipaisin. Mies on aivan puulla päällä lyöty kun suhde on muuttunut tälläiseksi kolmen vuoden jälkeen eikä ymmärrä missä vika. Voisin uskoa että tällänen tyytymättömyys on ihan yleistä suhteissa kun tipahtaa niistä pilvilinnoista alas ja huomaa millainen se kumppani oikeasti on.

"Mies on laiska ja saamaton ja itse olen ärsyttävä, kun en saa suhteelta mitä kaipaisin."

"Luulisin jos meillä olisi hyvä henkinen yhteys ja syvällisiä keskusteluja niin haluaisin olla lähempänä toista mutta kun niitä ei ole"

Lue nyt oikeasti mitä kirjoitit ja mieti kannattaako tuohon jäädä loppuelämäkseen kärsimään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo sinun käsitys parisuhteesta on aika sairasta kun kuvittelet että elämän on pelkkää romatiikkaa ja varsinkin tuo kun miehellä ei saa olla mitään omaa kun pitäisi koko ajan olla huomioimassa sinua romanttisesti. Kaikesta päätellen taidat olla suhteellisen nuori ja asut pääkaupunki seudulla?

Eihän ap mitään tuollaista kirjoittanut.

Jep, sairasta toisen sanojen vääntelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä se teidän suhteenne on, jos ei parisuhde? 

Varmaan enemmän joku kämppissuhde. Ollaan joo toki pari, mutta intiimiä suhdetta ei ole. On jonkinlainen henkinen suhde, mutta koen että jokin puuttuu. T. Ap

Henkinen yhteys eli mies maksaa elantosi. Siksi et voi lähteä. 

Ehei. Olen meistä se talousihminen, ja sanoisin että olen vuosien aikana maksanut enemmän perheen yhteisistä menoista, vaikka puoliksi ne pyritään laittamaan. T. Ap

Miehen rahoilla helppo maksaa. Lompakkoloinen on helppo tunnistaa siitä, että vinkuu miehestä, muttei kuitenkaan uskalla erota, koska eron jälkeen pitäisi itse hankkia elanto. 

Voi luoja. Mitä jos menisit tänään nukkumaan ajoissa?

Pidä huoli vain omista nukkumisistasi. Nyt puhumme ap:n parisuhteesta, emme minun unistani. 

Kyllä rölli puhuu aina vain itsestään.

Se taitaa olla se ihastumisvaihe monesti sellainen, että puhutaan kovasti ja tunnutaan sielunkumppaneita. Sitten nopeasti edetään saman katon alle, ehkä ilman avioitumistakin. Pitkäaikainen tutustuminen olisi kyllä suositeltavaa, että tunnistaa onko kyse myös aidosta ystävyydestä, sielujen sympatiasta joka (ainakin toivottavasti) kestää.

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti olette sitä mieltä, että pitkään jatkuneessa parisuhteessa ollaan koko ajan romanttisesti lähekkäin? Eikö ole lupa lukea kirjaa tai katsoa jotain sarjaa, mitä haluaa katsoa?

Missä sanottiin, että koko ajan? Ei missään.

Hänelle parisuhde on sitä että istutaan molemmat samassa huoneessa, toinen lukee kirjaa ja toinen katsoo läppäriltä sarjaa. Joku romanttinen parisuhdeaika on täysin vierasta. Ravintolaillalliset, yhdessä sylikkäin makoilu, se että olis läsnä toista varten ei vaan onnistuSeksiä pitäisi kyllä sitten saada aina kun herran mieli vaan tekee. Hänelle seksi = läheisyys. Hermostuu, eikä tunnu ollenkaan ymmärtävän mistä puhun, kun yritän selittää että asia ei ihan näin ole.

Kuulostaa seksiä lukuunottamatta naiselta, jolla on koira, jonka vuoksi ei voi tehdä mitään muuta kuin keskittyä koiraan. Yhteinen tekeminen on juuri tuota, kun on saatu mies perumaan joku oma meno yhteiseen tekemiseen vedoten.

Vierailija kirjoitti:

Sitten jos miehenä pitää läheisyydestä pidetään nössönä ja neitimäisenä. Miehen kuuluisi "antaa" naiselle läheisyyttä ilman että itse siitä pitää.

Ei yksikään nainen koskaan ikinä: "Haluan mieheltä vastentahtoista läheisyyttä, en halua, että mies pitää läheisyydestä kanssani"

Naiset ei aivan varmasti pidä nössönä miehen kykyä nauttia läheisyydestä. Toiset miehetkö sitä muka pitää neitimäisenä? Siinä sitä toksista maskuliinisuutta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo sinun käsitys parisuhteesta on aika sairasta kun kuvittelet että elämän on pelkkää romatiikkaa ja varsinkin tuo kun miehellä ei saa olla mitään omaa kun pitäisi koko ajan olla huomioimassa sinua romanttisesti. Kaikesta päätellen taidat olla suhteellisen nuori ja asut pääkaupunki seudulla?

Eihän ap mitään tuollaista kirjoittanut.

Jep, sairasta toisen sanojen vääntelyä.

Täysin sairasta, olisko jopa narsistista? Onko diagnoosin paikka? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger?

Monet miehet on yksioikoisia, ei niillä ole kiinnostusta romanttiseen kiehnäämiseen.

Naisella on heille tarkoitus. Se yksi. Ja tietty hoitaa huusholli.

Muuten, millainen tämä mies oli tapailu- ja seurusteluvaiheessa?

No ei vienyt kyllä ravintolaillallisille silloinkaan tai muutenkaan kauheasti huomioinut. Olin itse aika nuori, enkä tajunnut vaatia parempaa kohtelu. Alkoholia käytettiin silloin aika paljon, ja humalassa puhui paljon ja oli enemmän läsnä, jos niin voi edes sanoa. Halusi myös nopeasti naimisiin ja lapsen. Siinä sitä sitten oltiin, eroa olen miettinyt tosi paljon näiden vuosien aikana, kunnes sitten taas arki vienyt taas hetkeksi, ja olen keskittynyt muihin asioihin. T. Ap

Ette käyneet seurusteluaikana syömässä kahdestaan, retkillä tai muuta vastaavaa kahdenkeskenhemmottelua. Viihdyitte baareissa ym. humalahakuisuutta ajanviettoa kavereiden kanssa. Silloin ei tarvinnut miettiä, mistä saisi lastenvahdin, kehtaako pyytää isovanhempia hoitamaan. Ryyppyillan jälkeen sai nukkua niin pitkään kuin nukutti, krapulaa sai kärsiä rauhassa.

Et voi väittää, ettet tiennyt, mitä teidän parisuhteenne on jatkossakin.

Katso peiliin.

Vierailija kirjoitti:

kuulostaa tutulta. ollaan9 pikkusen päälle kolmekymppinen aviopari. ei sitä päivän päätteeksi kun töistä tultu, ruuat tehty, ehkä vähän käyty ulkoilemassa niin paljoa muuta jaksa kuin istua sohvalla vaimon kanssa, vaimo lukee, itse katson jotain sarjaa ja pidän vaimon jalat sylissä. mennään yhdessä nukkumaan ja nukahdetaan lähekkäin. aamu alkaa halilla ja pienellä hipsutuksella. selät pestään saunassa ja seksiä on kun siltä tuntuu. sanotaan ääneen että rakastaa. erikoista miten porukka tuntuu vaativan jotain elokuvista tuttua yltiöromanttisuutta kun oikeasti se yhteys hoituu niillä pienillä arkisilla jutuilla. kyllä mekin käydään joskus romanttisemmilla illallisilla mutta ei parisuhdetta voi sellaisen varaan laskea.

Mun mielestä sä et kuvaa samaa kuin ap, ehkä enemmän ap:n toivomaa parisuhdetta.

Olen ihmetellyt, että miksi niin moni mies on parisuhteessa, jossa ei kuitenkaan halua viettää aikaa kumppaninsa kanssa. Miksi? Eikö olisi helpompaa vain olla yksin, jolloin pientäkään osaa omasta ajasta ei tarvitsisi "tuhlata" naiseen, vaan sen voisi täyttää omilla rakkailla harrastuksilla.

Näissä toistuu aina sama kaava: miehellä ei saisi olla mitään omia juttuja tai harrastuksia. Jos on, niin parisuhde pilalla.