Lue keskustelun säännöt.
Miehellä ei mitään käsitystä parisuhteesta
16.02.2023 |
Hänelle parisuhde on sitä että istutaan molemmat samassa huoneessa, toinen lukee kirjaa ja toinen katsoo läppäriltä sarjaa. Joku romanttinen parisuhdeaika on täysin vierasta. Ravintolaillalliset, yhdessä sylikkäin makoilu, se että olis läsnä toista varten ei vaan onnistuSeksiä pitäisi kyllä sitten saada aina kun herran mieli vaan tekee. Hänelle seksi = läheisyys. Hermostuu, eikä tunnu ollenkaan ymmärtävän mistä puhun, kun yritän selittää että asia ei ihan näin ole.
Ajatuksia?
Kommentit (347)
Menepä aloittaja vähän itseesi.
Mikä sinut sai aloittamaan parisuhteen miehen kanssa? Oliko hän aikaisemmin sitten jotenkin toisenlainen? Milloin muutos tapahtui, yhteen muutettuanneko?
Minusta on ihan normaalia ja ok, että suuri osa ajasta on juuri tuota, että kumpikin tekee omiaan. Toki välillä voi olla ja kuuluukin olla jotain yhteistä myös.
Voi toki olla, että kiinnostat miestä vain seksin takia ja parisuhde tarkoittaa hänelle sitä, että seksiä on kätevästi saatavilla, ei muuta. Se on täysin luvallinen näkemys myös. Kyllä miehellä siis on käsitys parisuhteesta. Hänen käsityksensä vain on erilainen kuin sinun. Ehkä sinun olisi kannattanut sevittää asia ennen kuin muutatte yhteen? Ei sinun käsityksesi ole automaattisesti se ainoa oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysy onko miehelle ok jos sinä halailet ja loikoilet sylikkäin jonkun muun miehen kanssa. Vastaus kertonee onko tuo miehen mielestä parisuhteeseen kuuluvaa toimintaa.
Olipa typerä vertaus. Ei meidän parisuhteeseen kuulu viinirypäleiden tunkeminen anukseen, mutta en pitäis jos mies tekis sitä jonkun toisen naisenkaan kanssa.
Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa olla parisuhteessa. Se muodostuu molempien toiveiden ja odotusten ja tarpeiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti olette sitä mieltä, että pitkään jatkuneessa parisuhteessa ollaan koko ajan romanttisesti lähekkäin? Eikö ole lupa lukea kirjaa tai katsoa jotain sarjaa, mitä haluaa katsoa?
Ei tietenkään koko ajan. Mutta säännöllisesti. Kyllä me mieheni kanssa aloitamme viikonloppuaamut sylikkäin makaamalla ja ihan hellyydellä. Joka päivä sanomme rakastavamme toisiamme. Ja 28 v naimisissa. Seksiäkin on, mutta vaikea kuvitella, että olisi, jos ei olisi tuota muuta läheisyyttä. Kyllä minulle on tärkeää, että mieheni osoittaa minulle rakkautta, eikä vain käytä tarpeiden tyydyttämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli taas ongelma on se, että et saa juntattua omaa tahtoasi miehen päähän. Sinun käsitys parisuhteesta on mielestäsi se normaali ja oikea ja paha mies ei tätä ymmärrä, joten olet uhri. Mitään sinun ei tarvitse muuttaa, vaan ainoastaan miehen. Onko erolla jo uhkailtu?
Perustarina.
En mä ainakaan mitään uhkaillut vaan jätin tunnekylmän miehen kun tajusin että on täysin väärä ihminen mulle. Elämäni paras päätös ja nykyään ihana mies vierellä. Ja eron jälkeen yksinoleminenkin oli tietty hyvää aikaa. Ei sitä ollut huonossa suhteessa ollessa ihan kokonaan edes tajunnut kuinka surkeaa elämä oli, ihminen sopeutuu kuitenkin tiettyyn pisteeseen saakka
Tässä ei ole mitään viitteitä siitä, että mies olis tunnekylmä. Joillekin naisille vaikea ymmärtää erilaisuutta. Oletko sinäkin sellainen? Ei oikea suhde ole se mitä nainen haluaa 100 %.
Vierailija kirjoitti:
Kiehnäämiset on teinien juttu. Aikuiset ei tarvitse 24/7 toiseen liimautumista.
Hyi. Just tällaiset asiat pitäis toisesta olla selvillä. Siinä ei oikeasti paljoa auta kaikki muu yhteensopivuus, jos suhtautuminen ja tarve läheisyyteen on ihan erilainen. Saati sitten jos oikeasti jollain on vielä tollanen negatiivinen asennekin läheisyyttä kohtaan, että pitää toistenkin puolesta tuomita asia, kun ei ite pidä.
Seurustelin ite kerran sellaisen naisen kanssa, joka ei ollenkaan välittänyt mistään halailusta tai kiehnäämisestä. Ja itse olen ihan päinvastainen. Nykyinen mies onneksi on samanlainen kuin minä tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli taas ongelma on se, että et saa juntattua omaa tahtoasi miehen päähän. Sinun käsitys parisuhteesta on mielestäsi se normaali ja oikea ja paha mies ei tätä ymmärrä, joten olet uhri. Mitään sinun ei tarvitse muuttaa, vaan ainoastaan miehen. Onko erolla jo uhkailtu?
Perustarina.
En mä ainakaan mitään uhkaillut vaan jätin tunnekylmän miehen kun tajusin että on täysin väärä ihminen mulle. Elämäni paras päätös ja nykyään ihana mies vierellä. Ja eron jälkeen yksinoleminenkin oli tietty hyvää aikaa. Ei sitä ollut huonossa suhteessa ollessa ihan kokonaan edes tajunnut kuinka surkeaa elämä oli, ihminen sopeutuu kuitenkin tiettyyn pisteeseen saakka
Tässä ei ole mitään viitteitä siitä, että mies olis tunnekylmä. Joillekin naisille vaikea ymmärtää erilaisuutta. Oletko sinäkin sellainen? Ei oikea suhde ole se mitä nainen haluaa 100 %.
No nainen tässä tuskin kuvittelee saavansa mitään sataa prosenttia. Mutta entäs viisi prosenttia päivästä? Ihan siihen huomioimiseen ja läheisyyteen? Ja muu parisuhde olisi 95% mitä mies haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti olette sitä mieltä, että pitkään jatkuneessa parisuhteessa ollaan koko ajan romanttisesti lähekkäin? Eikö ole lupa lukea kirjaa tai katsoa jotain sarjaa, mitä haluaa katsoa?
Ei tietenkään koko ajan. Mutta säännöllisesti. Kyllä me mieheni kanssa aloitamme viikonloppuaamut sylikkäin makaamalla ja ihan hellyydellä. Joka päivä sanomme rakastavamme toisiamme. Ja 28 v naimisissa. Seksiäkin on, mutta vaikea kuvitella, että olisi, jos ei olisi tuota muuta läheisyyttä. Kyllä minulle on tärkeää, että mieheni osoittaa minulle rakkautta, eikä vain käytä tarpeiden tyydyttämiseen.
Rakkautta voi osoittaa monella tapaa. Ei ole yhtä ainoaa tapaa, vaikka teillä onkin noin. Aina valitetaan, miten hyväksikäytetyksi tunnetaan, kun seksiä harrastetaan vastentahtoisesti, mutta mikään ongelma ei ole pakottaa toinen läheisyyden muotoon, joka ei ole tälle luonnollista. Mitä joku saa siitä, että toinen halaa tai ottaa syliin vastentahtoisesti?
Suhdekin voi muuttua ja osapuolten tarpeet.
Olkaa reiluja. Tasa-arvoinen suhde tarkoittaa sitä, että molempia kuunnellaan, eikä sanella yksipuolisesti ehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäine kysymys mikä nousee mieleeni on, että mikä teutä oiekastaan yhdistää? - Vuosien kokemuksen perusteella voin sanoa, että ei se elämä ole välttämättä lainkaan huonompaa ja tylsempää sinkkuna. Ja luultavsti jopa parempaakin kuin sellaisessa suhteessa, jossa ei tule aidosti kohdatuksi ja huomatuksi.
Lasten lisäksi varmaan huumorintaju, arvot ainakin osittain ja jotkin mielenkiinnon kohteet, seksi on ollut hyvää aiemmin, mutta sitten kyllästyin siihen, kun koin että sitä oli oltava aina miehen aloitteesta, eikä mies sitten halunnut antaa läheisyyttä minulle kun sitä pyysin. T. Ap
Eikö tuo sitten riitä, että jotkin mielenkiinnon kohteet on yhteisiä? Mitkä esimerkiksi? Keskity niihin.
On ihan normaalia, että kummallakin on myös omat mielenkiinnon kohteet, ja että jos miestä ei kiinnosta se sarja jota seuraat niin keskittyy kirjaan, joka liittyy hänen omiin mielenkiintoihinsa.
Yhteinen huumorintaju ja arvot on jo paljon.
Sitten jos miehenä pitää läheisyydestä pidetään nössönä ja neitimäisenä. Miehen kuuluisi "antaa" naiselle läheisyyttä ilman että itse siitä pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Semmonen ajatus ettette sovi toisillenne ja molemmille ero ois paras ratkasu.
Molemmille? Miksi ero olisi miehelle parempi ratkaisu? Vaikuttaa, että hän viihtyy suhteessa sellaisena kuin on.
Ja jos on lapsiakin. Kyllä heitäkin pitäisi ajatella.
Koko kuviossa on tasan yksi mariseva osapuoli.
Naiset ei ymmärrä sitä että läheisyys voi olla juurikin tuota että samassa huoneessa molemmat tekee omia juttuja ja siinä tuntee läheisyyttä. Tunne on joskus hyvinkin voimakas niin että kun toinen vaikka hymähtää tai naurahtaa niin tulee lämmin tunne "tässä me ollaan yhdessä ja puolisoni voi hyvin ja on onnellinen".
Sama kaveruussuhteissa. Ei tarvitse puhua koko ajan vaan riittää kun kaveri on lähellä. Luotettava oma kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli taas ongelma on se, että et saa juntattua omaa tahtoasi miehen päähän. Sinun käsitys parisuhteesta on mielestäsi se normaali ja oikea ja paha mies ei tätä ymmärrä, joten olet uhri. Mitään sinun ei tarvitse muuttaa, vaan ainoastaan miehen. Onko erolla jo uhkailtu?
Perustarina.
En mä ainakaan mitään uhkaillut vaan jätin tunnekylmän miehen kun tajusin että on täysin väärä ihminen mulle. Elämäni paras päätös ja nykyään ihana mies vierellä. Ja eron jälkeen yksinoleminenkin oli tietty hyvää aikaa. Ei sitä ollut huonossa suhteessa ollessa ihan kokonaan edes tajunnut kuinka surkeaa elämä oli, ihminen sopeutuu kuitenkin tiettyyn pisteeseen saakka
Tässä ei ole mitään viitteitä siitä, että mies olis tunnekylmä. Joillekin naisille vaikea ymmärtää erilaisuutta. Oletko sinäkin sellainen? Ei oikea suhde ole se mitä nainen haluaa 100 %.
No nainen tässä tuskin kuvittelee saavansa mitään sataa prosenttia. Mutta entäs viisi prosenttia päivästä? Ihan siihen huomioimiseen ja läheisyyteen? Ja muu parisuhde olisi 95% mitä mies haluaa?
Eli sun mielestä mies pitäis pakottaa läheisyyteen? Siitäkö itse nauttisit, että toinen halaa koska pakko. Mitä siitä saa itselleen?
Me emme tiedä miten mies huomioi. Voihan olla että mies antaa omalla tavallaan huomiota ja rakkauden tekoja, joita ap ei edes huomaa.
Tämän takia pitääkin kommunikoida.
Vierailija kirjoitti:
No tässäpä ajatuksia: Miksi v¨tussa olet ihmisen kanssa, jonka kanssa et halua olla?
Jos hän ei sen kummosempaa saa. Ei ole paljoa valinnan varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vähentynyt läheisyys minimiin alun rakastumisvaiheen jälkeen. Luulisin jos meillä olisi hyvä henkinen yhteys ja syvällisiä keskusteluja niin haluaisin olla lähempänä toista mutta kun niitä ei ole niin läheisyyskään ei tunnu enää luonnolliselta. Joku puuttuu. Yhteistä huumoria on jonkun verran ja hassuttelua arjessa. Seksiä on hyvin vähän. Mies on laiska ja saamaton ja itse olen ärsyttävä, kun en saa suhteelta mitä kaipaisin. Mies on aivan puulla päällä lyöty kun suhde on muuttunut tälläiseksi kolmen vuoden jälkeen eikä ymmärrä missä vika. Voisin uskoa että tällänen tyytymättömyys on ihan yleistä suhteissa kun tipahtaa niistä pilvilinnoista alas ja huomaa millainen se kumppani oikeasti on.
Kyllä tällaiset eroavaisuudet luulisi selviävän seurusteluaikana. Miksi pitää rynnätä saman katon alle tuntemattoman kanssa?
Itse kyllä tunnistan tuon ongelman. Minulla oli muuten hyvä mies mutta koskaan ei voitu vain maata sylikkäin. Jos halasin, hän tahtoi heti seksiä. Sen jälkeen taas halailu ei kiinnostanut. Ei hän ollut mikään tunteeton k pää mutta tavallaan raskasta se oli ja aiheutti sen etten sitten lähestynyt 'vain halailumielessä'. Erosimme muista syistä, tämä nyt vain tuli mieleen tätä lukiessa.
Vierailija kirjoitti:
Menepä aloittaja vähän itseesi.
Mikä sinut sai aloittamaan parisuhteen miehen kanssa? Oliko hän aikaisemmin sitten jotenkin toisenlainen? Milloin muutos tapahtui, yhteen muutettuanneko?
Minusta on ihan normaalia ja ok, että suuri osa ajasta on juuri tuota, että kumpikin tekee omiaan. Toki välillä voi olla ja kuuluukin olla jotain yhteistä myös.
Voi toki olla, että kiinnostat miestä vain seksin takia ja parisuhde tarkoittaa hänelle sitä, että seksiä on kätevästi saatavilla, ei muuta. Se on täysin luvallinen näkemys myös. Kyllä miehellä siis on käsitys parisuhteesta. Hänen käsityksensä vain on erilainen kuin sinun. Ehkä sinun olisi kannattanut sevittää asia ennen kuin muutatte yhteen? Ei sinun käsityksesi ole automaattisesti se ainoa oikea.
Ei tietenkään yleisesti ole, ihmisiähän on vaikka minkälaisia, mitä väliä sillä on? Tähän olisiko kannattanut: mistä sitä edes nuorena tietää mitä haluaa? Ihmiset myös muuttuu, toiset aika paljonkin elämänsä aikana.
Itse haluan haluan läheisyyttä ja läsnäoloa parisuhteessa. Jos ja kun mies ei sellaisesta mitään ymmärrä, niin erohan on sitten varsin hyvä vaihtoehto. Mies taas ei missään nimessä halua erota. Tokikin itse teen oman päätökseni. Huonoon, epätyydyttävään suhteeseen, jossa antajapuolena en loppuelämäkseni jää. T. Ap
Joskus pitää antaa ensin itse, vaikka olisikin oma "vuoro" saada. Parisuhteessa kai tähdätään yhteiseen hyvään; kun sulla on hyvä, mulla on hyvä ja päinvastoin.
Joten: anna miehellesi tajunnanräjäyttävää seksiä, hemmottele muutenkin vähän extraa joka päivä niin ehkäpä sieltä se helläilijä tulee välillä näkyviin. Jos ei tule, on ainakin vastaanottavaisemmalla päällä kun sanallisesti kerrot mitä tarvitset että olet onnellinen suhteessanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli taas ongelma on se, että et saa juntattua omaa tahtoasi miehen päähän. Sinun käsitys parisuhteesta on mielestäsi se normaali ja oikea ja paha mies ei tätä ymmärrä, joten olet uhri. Mitään sinun ei tarvitse muuttaa, vaan ainoastaan miehen. Onko erolla jo uhkailtu?
Perustarina.
En mä ainakaan mitään uhkaillut vaan jätin tunnekylmän miehen kun tajusin että on täysin väärä ihminen mulle. Elämäni paras päätös ja nykyään ihana mies vierellä. Ja eron jälkeen yksinoleminenkin oli tietty hyvää aikaa. Ei sitä ollut huonossa suhteessa ollessa ihan kokonaan edes tajunnut kuinka surkeaa elämä oli, ihminen sopeutuu kuitenkin tiettyyn pisteeseen saakka
Tässä ei ole mitään viitteitä siitä, että mies olis tunnekylmä. Joillekin naisille vaikea ymmärtää erilaisuutta. Oletko sinäkin sellainen? Ei oikea suhde ole se mitä nainen haluaa 100 %.
:D Ai hyvä luoja. Hyvät päivänjatkot sulle vaan.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei ymmärrä sitä että läheisyys voi olla juurikin tuota että samassa huoneessa molemmat tekee omia juttuja ja siinä tuntee läheisyyttä. Tunne on joskus hyvinkin voimakas niin että kun toinen vaikka hymähtää tai naurahtaa niin tulee lämmin tunne "tässä me ollaan yhdessä ja puolisoni voi hyvin ja on onnellinen".
Sama kaveruussuhteissa. Ei tarvitse puhua koko ajan vaan riittää kun kaveri on lähellä. Luotettava oma kaveri.
"Naiset ei ymmärrä..." Joo, eihän me naiset asiasta nimeltä henkinen yhteys mitään ymmärretä. Hienosti analysoitu.
Menit sitten pilaamaan hyvän suhteen.