Miehellä ei mitään käsitystä parisuhteesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen mielestä miehet vain ovat niin yksinkertaisia. Ilman ylimielisyyden häivääkään? Ja sujuvasti sivuuttaen koko maailmanhistorian tieteen, taiteen ja viihteen. Kun ei ne miesparat osaa.

Tieteessä ja taiteessa naisia on AINA, kautta historian dissattu, ja kenen toimesta: MIESTEN.

Lue vaikka kirja Maria Pettersson: Historian jännät naiset. Muitakin löytyy, joissa naisten tekemät keksinnöt ja taide esim. on todistetusti vaimennettu, MIESTEN taholta.

Voi kiesus. Eihän ole kauankaa aikaa siitä, kun naisten piti anoa vapautusta sukupuolestaan, jotta pääsi opiskelemaan ja suorittamaan tutkinnon yliopistossa!

Onko muka naisilla ollut samat mahdollisuudet opiskella kuin miehillä?

Kumpi on asetettu etusijalle perheessä, kun on mietitty, kuka lapsista koulutetaan ja kuka naitetaan?

Voi jumalauta tätä naisten jatkuvaa uhriutumista. Se mitä on joskus ennen muinoin tapahtunut, ei koske millään tavalla teitä. Silloin ENNEN VANHAAN miehistäkin vain aniharvalla oli mahdollisuus mihinkään yliopistokoulutuksiin. Mutta tässä on taas tämä vanha juttu, että naiset näkevät miehistä ainoastaan ne menestyneet. Ne miljoonat työmuurahaiset ovat naisille näkymättömiä. 

Tuota sitä humanistisella opetetaan. Kaikki on miesten syytä, ja miesvihaa on ok tuntea ja levittää.

Vierailija kirjoitti:

Samankaltaisen miehen kanssa seurustelin. Yhteisestä ajasta suurimman osan olin hänelle kuin ilmaa, katsoi vain ohjelmiaan tai tuijotti kännykkäänsä. Ei tykännyt mistään läheisyydestä, joka ei johtanut seksiin. Kun tervehdin halaamalla, saattoi vetäytyä pois. Ei oikein halunnut keskustellakaan mistään. Sanoin asiasta, että en voi tuossa suhteessa hyvin ja kuinka pahalta tuo ilmana kohtelu tuntuu. Osasi sitten kyllä vääntää pitkiä selityksiä sanomatta oikeastaan mitään kunnollista asiaa aiheeseen. Käytös ei muuttunut. On eksä nykyään.

Miten ihmeessä päädyit alkujaankaan (siis siksi entiseksi) nyksäksi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiehnäämiset on teinien juttu. Aikuiset ei tarvitse 24/7 toiseen liimautumista. 

Aikuisetkin tarvitsevat läheisyyttä. Jos ei puolisolta, niin vaikka lapsilta tai lemmikiltä.

Kosketus tuottaa oksitosiinia. Oksitosiini on mielihyvähormoni.

Läheisyys on eri asia kuin kiehnääminen. Vai hinkutatko sinä itseäsi lastasi vasten jatkuvasti?

Halaan lapsiani joka päivä.

Puolisoni ei pidä halaamisesta "ilman syytä", joten häntä halaan vain harvoin. Hän kiusaantuu myös käsikädessä kulkemisesta. Meillä ei siis ole arkista läheisyyttä (kuten ap:kin kuvailee).

Sama juttu oman miehen kanssa. Osaako kukaan kertoa mistä voisi johtua?

Tunnekylmän miehen tunnistaa jo alussa hänen tavasta koskettaa kumppania. Siinä ei ole sellaista hellyyttä ja tunnetta mukana ollenkaan, kauniita sanoja et kuule koskaan. Asiat kääntyy vaan muihin konkreettisiin asioihin, jos yrität tunneongelmaa avata hänelle, hän pitää sitä syyttelynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiehnäämiset on teinien juttu. Aikuiset ei tarvitse 24/7 toiseen liimautumista. 

Aikuisetkin tarvitsevat läheisyyttä. Jos ei puolisolta, niin vaikka lapsilta tai lemmikiltä.

Kosketus tuottaa oksitosiinia. Oksitosiini on mielihyvähormoni.

Läheisyys on eri asia kuin kiehnääminen. Vai hinkutatko sinä itseäsi lastasi vasten jatkuvasti?

Halaan lapsiani joka päivä.

Puolisoni ei pidä halaamisesta "ilman syytä", joten häntä halaan vain harvoin. Hän kiusaantuu myös käsikädessä kulkemisesta. Meillä ei siis ole arkista läheisyyttä (kuten ap:kin kuvailee).

Sama juttu oman miehen kanssa. Osaako kukaan kertoa mistä voisi johtua?

Tunnekylmä lapsuus, julmat vanhemmat.

Olisiko se niin vaikeaa opetella oman puolison vuoksi opettelemaan sitä kädestä pitelyä?

Olenhan minäkin joutunut opettelemaan sietämään miehen huonot puolet(tunnekylmyys).

Meillä menee hyvin, kun en ole mitään "vailla" tai tarvitse tukea tms (hermostuu siitä).

Joskus voi halata ja sanoa jotain, mutta siitä puuttuu se aitous, lämpö.

Mutta kun hän haluaa jotain, niin silloin kyllä halaa ja silittelee tosissaan. ÄRSYTTÄVÄÄ.

n 40v, yhdessä puolison kanssa 20v

up

Vierailija kirjoitti:

Suomi-miesten kotikasvatus, eivät ole koskaan oppineet kommunikoimaan ja eivät kykene kehittymään, koska eivät edes ymmärrä mitä kommunikointi tarkoittaa. Osaavat kyllä diipa daapaa äijäporukoissa, palavereissa ja muille muijille mielistelyssä, koska pönkittää huonoa itsetuntoa! Surkeinta on, että nämä reppanat eivöt sitä itse ymmärrä, eivötkä tunnusta tai hae apua tunnehäiriöihinsä. Siitä kärsii vaimo, lapset, ja ennen kaikkea äijä itse. Perhedynamiikka sekaisin, joten lapset perii saman mallin ja kierre jatkuu!

Mikäs on sitten Suomi-naisten kotikasvatus, kun valkkaavat itselleen näitä "kultakimpaleita" ties mistä syystä, jättävät ne kommunikointiin kykenevät huomioimatta ja sitten alkavat vinkua kun mies ei sitä ja tätä?