Miehellä ei mitään käsitystä parisuhteesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samankaltaisen miehen kanssa seurustelin. Yhteisestä ajasta suurimman osan olin hänelle kuin ilmaa, katsoi vain ohjelmiaan tai tuijotti kännykkäänsä. Ei tykännyt mistään läheisyydestä, joka ei johtanut seksiin. Kun tervehdin halaamalla, saattoi vetäytyä pois. Ei oikein halunnut keskustellakaan mistään. Sanoin asiasta, että en voi tuossa suhteessa hyvin ja kuinka pahalta tuo ilmana kohtelu tuntuu. Osasi sitten kyllä vääntää pitkiä selityksiä sanomatta oikeastaan mitään kunnollista asiaa aiheeseen. Käytös ei muuttunut. On eksä nykyään.

Jos seksiä ei ole tarpeeksi, kaikki läheisyys saa haluamaan seksiä yhä enemmän, siksi on helpompo kieltäytyä läheisyydestä. Pistähän muistiin seuraavaa kertaa varten, ettei tarvitse hakata päätä seinään.

Jos et ole sinkku, mikä on se kaikkein ilmeisin vaihtoehto, niin puolisosi varmaan hakee lämpöä naapurin Kallelta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nyt vaan menee niin päin, että huomiointi, läheisyys ja rakkaus ensin ja seksi vasta sitten seurausta hyvästä suhteesta. Tosiasioita on paha mennä itkemällä muuttamaan. Jos ei pysty toista kohtelemaan hyvin, ilman että muna käy pillussa niin ei ole yksinkertaisesti sovelias suhteeseen. Niin se maailma vaan toimii.

Amen! Tässä myös syy miksi moni seksinvinkuja jää yksin ilman parisuhdetta valittamaan kun naiset ovat nirsoja.

Oon samanlaisen (vai saman?) miehen kanssa. En ole keksinyt läheisyysongelmaan vielä ratkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli just tollanen.

Erosin 22 v jälkeen kun se ei muuttunut.

Hän on nyt yksin ja onneton. Minä yksin ja onnellinen.

Jos itse olet onnellinen, mistä tiedät ex-miehesi olevan onneton?

Te jotka olette yhdessä vain lasten takia. Te näytätte mallia parisuhteesta lapsillenne. Toivotteko lapsillenne samanlaisia ihmissuhteita kun sinulla on? Minä haluan lapsilleni parasta, en vuosikymmenien pettymyksiä ja tyytymistä. Lapsellani on arvo, joten minun on näytettävä että myös minulla on.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette yhdessä vain lasten takia. Te näytätte mallia parisuhteesta lapsillenne. Toivotteko lapsillenne samanlaisia ihmissuhteita kun sinulla on? Minä haluan lapsilleni parasta, en vuosikymmenien pettymyksiä ja tyytymistä. Lapsellani on arvo, joten minun on näytettävä että myös minulla on.

Se on kyllä sääli miten moni elää tyytymättömässä suhteessa ja lapset ovat se liima joka pitää väkisin kiinni. Mielestäni se on huonoin syy jatkaa suhdetta jos rakkaus on kuollut eikä mikään ole enää pelastettavissa. Lapset ymmärtävät enemmän kuin arvaammekaan ja kyllä se vaikuttaa jos isä ja äiti halveksivat toisiansa vaikka yrittävät kuitenkin pitää yllä sitä kulissisuhdetta.

Ajatuksia kyllä herättää, taidan aloittaa siitä uuden ketjun.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette yhdessä vain lasten takia. Te näytätte mallia parisuhteesta lapsillenne. Toivotteko lapsillenne samanlaisia ihmissuhteita kun sinulla on? Minä haluan lapsilleni parasta, en vuosikymmenien pettymyksiä ja tyytymistä. Lapsellani on arvo, joten minun on näytettävä että myös minulla on.

Näin ikisinkkuna on kommentoitava, että minulla ei ole mitään halua parisuhteeseen. Nuorempana olin sen verran tyhmä että voin vuosia huonosti kun halusin sen parisuhteen mutta sitten tajusin että olin haaskannut vuosia tavoittelemalla illuusiota. Parisuhteet on ihan paskaa, miksi ihmeessä tavoittelisin sellaista? Näitä vastaavia ketjuja on internet täynnä, inselit on yhtä myrkyllisiä kuin pelurit, myös reaalielämässä tullut nähtyä ne realiteetit. Mä voin olla onneton yksinkin, ei tartte siihen kumppania.

Ja naisella on kaikki ja täysi käsitys parisuhteesta.

Kuinka yllättävää!

Miehellähän on täydellinen käsitys parisuhteesta. Hän on vain edennyt siinä jo avioliittoaikaan, kun AP on jämähtänyt seurusteluaikaan.

Mä oon nainen ja mulle tuo on parisuhdeaikaa.

Mies pitäisi kainalossa vaikka koko päivän, mutta en jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas jotkut dillet 15v spämmää

Milleniaalit on raivoissaan

Vierailija kirjoitti:

Ja naisella on kaikki ja täysi käsitys parisuhteesta.

Kuinka yllättävää!

No tuoko on sinun mielestä hyvä parisuhde?

Ihme rutinaa. Jos mies ei käy vieraissa niin mitä valitat.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että miehellä ei ole mitään käsitystä, tai sitten naisella on väärä käsitys. 

Jos toisen mielestä täytyy imuroida päivittäin ja toisen mielestä kerran viikossa riittää, kuka määrittää kumpi on oikeassa? Jos ette pääse yhteisymmärrykseen yhteisestä ajasta, vaihtoehtoja on kaksi. Joko eroatte tai sitten sopeudut tilanteeseen. Ketään kun ei voi pakottaa mihinkään.

Kerran viikossa ja joka päivä välillä on kompromissi 4 kertaa viikossa. Näistä kaksi kertaa imuroi se joka halusi alunperin kerran viikkoon, ja kaksi kertaa se joka halusi alunperin joka päivä. Molemmat joustavat mieltymyksistään, molemmat kokevat jonkin verran epämukavuutta (toinen ylimääräisestä imurointikerrasta, toinen epäsiisteydestä) ja molemmat saavat jotain (naputus, huono omatunto ja riitely loppuu).

Ap:n viesti kuulostaa niin tutulta. En jaksa enää edes yrittää, vaan olen todennut, että asumme saman katon alla, mutta siinä se suhde sitten onkin.

Kateellisena katson lapseni ja hänen kumppaninsa rakastumisvaiheen yhteyttä. Keskustelua riittää tunnista toiseen, tuijotellaan toista silmiin, hipsutellaan ja kosketellaan toisen hiuksia. Välillä tehdään ruokaa yhdessä, välillä käydään kaupassa ja välillä lenkillä. Katsellaan leffoja vierekkäin makoillen. Tyttöystävä on myös aika tiukasti ilmoittanut, että pienet muistamiset ja kukat juhlapäivinä kuuluvat asiaan.

Ja jos nainen haluaa olla ilman läheisyyttä, on hänellä siihen oikeus. Miehellä ei ole oikeutta vaatia mitään mitään nainen ei halua. Miksi pitäisi olla toisinkaan päin?

Vierailija kirjoitti:

Ja jos nainen haluaa olla ilman läheisyyttä, on hänellä siihen oikeus. Miehellä ei ole oikeutta vaatia mitään mitään nainen ei halua. Miksi pitäisi olla toisinkaan päin?

Parisuhteen idea on, että kumpikin saa siitä jotain. Jos toinen haluaa läheisyyttä ja toinen ei ollenkaan, ei siitä parisuhteeksi ole. Kun ryhdytään parisuhteeseen, pitää olla selvänä tietyt asiat jotka kuuluu siihen, esim. kuinka paljon on läheisyyttä, kuinka paljon on seksiä, kuinka paljon tehdään lapsia, otetaanko lemmikkejä, käydäänkö miten sukulaisilla, kuka tekee mitä kotitöitä ja kuinka paljon, kuka hoitaa lapsia miten paljon, ja millä tavalla lapset kasvatetaan, kuinka käytetään rahaa, mihin ja kuinka paljon, pitääkö toiselle ostaa lahjoja, pitääkö toista suudella töihin lähtiessä, saako toisia suudella, panna tai muuta vastaavaa... kaikki tärkeät asiat jotka liittyy yhdessä elämiseen pitää rajata. Jokaisessa parisuhteessa ja perheessä on omat sääntönsä, koska se takaa mahdollisuuden jokaiselle elää haluamaansa elämää ja olla onnellinen edes joskus.

Usein miehet tekevät sen virheen, että eivät noudata mitään sääntöjä itse, muistavat vain sen, että vaimon pitää tehdä kaikenlaista, esim. tehdä ruoka, siivota, hoitaa lapset ja tyydyttää mies seksuaalisesti, ilman että vaimo saa mitään itselleen. Sitten ihmetellään kun vaimo kyllä tekee ruuan ja siivoaa, jos on lapsia, hoitaa lapsetkin, mutta on vihainen, eikä innostu seksistä.

Vierailija kirjoitti:

Kiehnäämiset on teinien juttu. Aikuiset ei tarvitse 24/7 toiseen liimautumista. 

Ei tarvitse olla 24/7 liimautuneena toiseen, mutta olisi tosi kiva, jos suhteessa olisi muutakin läheisyyttä kuin seksi/pano.

Meillä mies on ollut samanlainen, kun ap mies, eli ei mitään kosketusta/halausta, ei mitään muuta kosketusta, kuin seksi. Ja jos on koskenut niin joko kourinut perseestä tai tissistä. 30 vuotta yritin aina välillä sanoa, että voisiki joskus ajatella, että koski muuhunkin paikkaa minussa, kuin vain kourisi haaroista, mutta ei. Ja jos itse yritin halata miestä joskus, hän silloinkin kouri samalla perseestä ja katseli kattoon silmät seison ja nolostellen.

Muuta en olisi vaatinut, kuin kosketusta ilman sekiä, edes joskus.

Nyt en enää jaksa sanoa, mutta en päästä miestä myöskään kourimaan eikä meillä ole enää seksiä. Ollaan jo toki vanhoja (yli 60v molemmat) mutta mies haluaisi yhä, minä vaan en jaksa, kun ei siitä saa mitään. 

Joo joo, itse olen valinnut ja typerä nuorena olin, en edes tajunnut, että miehet voivat olla erilaisiakin. Monesti olen miettinyt, että olisi pitänyt valita toisin, mutta sitten ei olisi juuri noita lapsia, jotka nyt on. 

Ja toisaalta, eihän sitä tiedä, minkälaista se elämä olisi jonkun toisen kanssa ollut. Kaikissa meissä on hyvät ja huonot puolet. Eikä sitä varmaan itsekäään ole täydellinen:D

Mutta kyllähän sitä aina tulee vähän surulliseksi, kun tapaa pariskuntia, joissa mies selvästi arvostaa vaimoaan/kumpaniaan puhuu tästä arvostavasti ja näkee, että heillä molemmilla on hyvä keskinäinen kunnoitus toisiaan kohtaan ja yhteisiä arvoja/harrastuksia ja he katsovat toisiaan avoimesti silmiin ja ovat toisilleen ystävällisiä.

Meitä puutuu kaikki tämä.

Ap:llakin on riski, että sitä jossain kohtaa vähän katkeroituu, kun tuntuu, että omat tunteet joutuu kokojan laittamaan syrjään ja mennään vain toisen ehdoilla. Puhumista kannattaa aina kokeilla, vaikka meillä se ei tulosta tuottanutkaan. Mutta ainakin on yritetty.

Me käymme ainakin joka päivä ravintolassa makoilemassa sylikkäin romanttisesti.

Mut mehän olemmekkin niin täydellinen pari.