Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehellä ei mitään käsitystä parisuhteesta
16.02.2023 |
Hänelle parisuhde on sitä että istutaan molemmat samassa huoneessa, toinen lukee kirjaa ja toinen katsoo läppäriltä sarjaa. Joku romanttinen parisuhdeaika on täysin vierasta. Ravintolaillalliset, yhdessä sylikkäin makoilu, se että olis läsnä toista varten ei vaan onnistuSeksiä pitäisi kyllä sitten saada aina kun herran mieli vaan tekee. Hänelle seksi = läheisyys. Hermostuu, eikä tunnu ollenkaan ymmärtävän mistä puhun, kun yritän selittää että asia ei ihan näin ole.
Ajatuksia?
Kommentit (347)
Eikö täällä vieläkään osata erota jos suhde jatkuvasti vie enemmän kuin tuo ja ottaa enemmän kuin antaa? Ihan sama mistä ihmissuhteesta on kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä se teidän suhteenne on, jos ei parisuhde?
Varmaan enemmän joku kämppissuhde. Ollaan joo toki pari, mutta intiimiä suhdetta ei ole. On jonkinlainen henkinen suhde, mutta koen että jokin puuttuu. T. Ap
Olen lasten vuoksi viettänyt elämäni kämppissuhteessa. Seksiä olen jo pitkään saanut muualla kuin kotona
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt kuulostaa rivien välistä vähän sille, että naisen egon pitäisi joustaa ja antaa nyt vaan sille miehelle, niin se EHKÄ vastavuoroisesti sitten huomioi naista muutenkin kuin elämänsä vonkamiehenä. Ehkä.
Tulee mieleen ex, jolle koetin rautalangasta vääntää, että tarvitsen ensin ihan arkista lähelläoloa, halailua, pussailua ja sellaista seksitöntä läheisyyttä, jotta alan aidosti haluta seksiä. Hän ehdotti sitten ratkaisua, jossa ensin harrastettaisiin seksiä, ja sitten seksin jälkeen oltaisiin lähekkäin ja "katsotaan vaikka kellosta 15 minuuttia". En käsitä, miten olen joskus antanut kohdella itseäni noin huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se nyt vaan menee niin päin, että huomiointi, läheisyys ja rakkaus ensin ja seksi vasta sitten seurausta hyvästä suhteesta. Tosiasioita on paha mennä itkemällä muuttamaan. Jos ei pysty toista kohtelemaan hyvin, ilman että muna käy pillussa niin ei ole yksinkertaisesti sovelias suhteeseen. Niin se maailma vaan toimii.
Se on sinun maailma joka toimii niin. Seksi on monelle ihmiselle parisuhteessa läheisyyden ja rakkauden ilmentymä, ei sitä turhaan rakasteluksi kutsuta.
Ymmärrän täysin mitä alottaja tarkoittaa. Suurin osa ei ymmärrä tai haluaa vain ilkeillä tai ymmärtää tahallaan väärin. Ei ole kysymys joko tai vaan sekä että tilanteesta. Yhteistä pitää olla muutakin kuin pelkkä seksi. Vaikeaa se on heittäytyä romanttiseksi jos ei ole muutakin läheisyyttä. Seksuaalinen halu herätellään pikkuhiljaa ei äkkirynnäköllä kun itselle sopii. Mikään ei voita rakastelua kun tunnet että toinen haluaa juuri sinut ja jopa kertoo sen.Se on rakastelua, ei pelkkää panemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltaisen miehen kanssa seurustelin. Yhteisestä ajasta suurimman osan olin hänelle kuin ilmaa, katsoi vain ohjelmiaan tai tuijotti kännykkäänsä. Ei tykännyt mistään läheisyydestä, joka ei johtanut seksiin. Kun tervehdin halaamalla, saattoi vetäytyä pois. Ei oikein halunnut keskustellakaan mistään. Sanoin asiasta, että en voi tuossa suhteessa hyvin ja kuinka pahalta tuo ilmana kohtelu tuntuu. Osasi sitten kyllä vääntää pitkiä selityksiä sanomatta oikeastaan mitään kunnollista asiaa aiheeseen. Käytös ei muuttunut. On eksä nykyään.
Jos seksiä ei ole tarpeeksi, kaikki läheisyys saa haluamaan seksiä yhä enemmän, siksi on helpompo kieltäytyä läheisyydestä. Pistähän muistiin seuraavaa kertaa varten, ettei tarvitse hakata päätä seinään.
Jos ei ole läheisyyttä eikä huomioimista arjessa, se johtaa siihen ettei ole seksiäkään. Kuka haluaa seksiä ihmisen kanssa, joka ei edes nosta katsettaan telkkarista tai puhelimesta, kun toinen yrittää vaikka kysyä päivän kuulumisia? Ei puhu juuri mitään, ei kysy toisen kuulumisia, ei kosketa, ei reagoi toisen läsnäoloon. Sellainen käytös huutaa sitä, ettei toinen ole millään tavalla tärkeä tai rakas, ei noin kohtelevan kanssa halua seksiä.
Tämä! Ja myös alkoholi mun miehellä tärkeintä. Nytkin jo kuorsaa sohvalla rakkaansa turruttamana, siis oluen ja lonkeron kanssa naimisissa.
Millainen parisuhde tämän miehen vanhemmilla on ollut? Sieltähän se parisuhteen malli lähtee, ja voin kertoa, että voi olla vaikea saada toinen tajuamaan ns normaalin parisuhteen toimintamalleja jos lapsuudessa on ollut vajavaisuutta tunnepuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten ei kuulu olla mitään hempeilijöitä, miehet ovat miehiä ja ravintolassa käynti on turhaa rahan menoa näillä hinnoilla mitä Suomessa saa maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei niillä ole. Autoon on läheisempi suhde kuin vaimoon.
Tämä. Kun olemme olleet perheenä reissussa, hän hokee miten on mukavaa olla autossa yhdessä! Niin, auto on se rakas, muut tuntuvat vasta autossa läheisiltä. Jotenkin sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on suomalaismiesten perintöongelma? Tunnekylmyys ja viina-addiktio. Löytyy tilastotietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltaisen miehen kanssa seurustelin. Yhteisestä ajasta suurimman osan olin hänelle kuin ilmaa, katsoi vain ohjelmiaan tai tuijotti kännykkäänsä. Ei tykännyt mistään läheisyydestä, joka ei johtanut seksiin. Kun tervehdin halaamalla, saattoi vetäytyä pois. Ei oikein halunnut keskustellakaan mistään. Sanoin asiasta, että en voi tuossa suhteessa hyvin ja kuinka pahalta tuo ilmana kohtelu tuntuu. Osasi sitten kyllä vääntää pitkiä selityksiä sanomatta oikeastaan mitään kunnollista asiaa aiheeseen. Käytös ei muuttunut. On eksä nykyään.
Jos seksiä ei ole tarpeeksi, kaikki läheisyys saa haluamaan seksiä yhä enemmän, siksi on helpompo kieltäytyä läheisyydestä. Pistähän muistiin seuraavaa kertaa varten, ettei tarvitse hakata päätä seinään.
Jos ei ole läheisyyttä eikä huomioimista arjessa, se johtaa siihen ettei ole seksiäkään. Kuka haluaa seksiä ihmisen kanssa, joka ei edes nosta katsettaan telkkarista tai puhelimesta, kun toinen yrittää vaikka kysyä päivän kuulumisia? Ei puhu juuri mitään, ei kysy toisen kuulumisia, ei kosketa, ei reagoi toisen läsnäoloon. Sellainen käytös huutaa sitä, ettei toinen ole millään tavalla tärkeä tai rakas, ei noin kohtelevan kanssa halua seksiä.
Voit hakata päätäsi seinään. Kun katsos mies haluaa sitä seksiä, eikä muut asiat kiinnosta ennen kuin seksiä harrastetaan tarpeeksi. Tämä sun kommentti toimii molempiin suuntiin. Mikä ihminen pakottaa rakkaansa elämään puuttessa ja samalla vaatii itselleen tarpeiden täyttämistä? Tarpeita ne ovat molemmat, mutta sinä määrittelet asiat sinun kannalta ja mies omaltaan. Jomman kumman egon olisi tuossa taivuttava, tai sitten erotaan. Hyvin yksinkertaista. Joskus kannattaa ottaa se lusikka kauniiseen käteen ja tehdä itse töitä suhteen eteen jos siitä itse valitsemasta kumppanista siihen ei jostain syystä ole. Mutta se ottaa ehkä liian koville. Noh ehkä vanhempana sitten.
Siis normaali keskustelu ja toisen noteeraaminen samassa tilassa ovat mahdottomia ja itsekkäitä vaatimuksia? Ja se, ettei edes katso päin on normaalia? Oikeasti ehdotat, että pitää harrastaa seksiä ihmisen kanssa, joka sinua avoimesti käytöksellään halveksuu? Ja halveksunta on ok, koska mikään muu parisuhteen osa-alue kuin seksi ei kiinnosta? Miksi sellainen ihmisvihaaja haluaa edes olla suhteessa, jos kaikki muu kanssakäyminen on kamalaa?
Halveksuvan ihmisen kanssa tietenkään ei pitäisi edes olla suhteessa, mutta ilmeisesti moni on tai on ollut ketjun kommenttien perusteella, tai ainakin on kokemusta kumppanista, joka ei huomioi.
On totta, että tietysti ihmisillä on erilaista suhtautumista läheisyyteen ja seksiin. Aina ne eivät mene yksiin ja silloin pari on epäsopiva ja ero paras ja ainoa vaihtoehto. Läheisyyttä kaipaavalle seksi voi olla myös tärkeää ja pännii, kun suhteen ilmapiiri on sellainen, ettei sitä halua harrastaa.Kaikki läheisyyden välttelijät, naiset sekä miehet, eivät välttämättä aina ole tunnekylmiä ja ilkeitä, se vain on heidän tapansa ja näkemyksensä tai voivat olla vaikka neuroatyypillisiä. He eivät silti väkisin vääntämällä sovi kaikkien kumppaneiksi. Ei siinä auta vaikka itse taipuisi kymmenelle mutkalle.
Rauhoitus vähän. Tehdäänpäs asia nyt selväksi, että normaali ei ole mikään hyvyyden käsite parisuhteessa. Mörrömöykky on mörrimöykky oli normaali tai ei. Jos minkäänlainen kommunikointi ei suju, niin olisi varmaan pitänyt jo aikaisemmin keskustella? Ei kait kukaan muutu mykäksi tosta noin vaan ja ala tuojottamaan tyhjyyteen kun toinen puhuu. Kaksi ihmistä sopii ne pelisäännöt usein typerästi ns sanattomasti suhteen alussa. Suhteen alussa halutaan myös näyttää niitä parhaita puolia. Liian usein harrastetaan seksiä ns 10 kertaa enemmän kuin sitten suhteen edetessä. Mies miettii että tämän naisen kanssa on hyvä olla, teen hänen vuokseen niitä juttuja mitä hän haluaa (tässäkin liikaa). Sitten eräänä päivänä kumpi tai kampi ei enää jaksa tehdä enää niitä asioita joita toinen pitää arvossaan. Sen jälkeen ei toinenkaan jaksa. Egot ottaa vallan. Loppu. Yleensä se menee tuollaisella kaavalla. Jomman kumman homma olisi katkaista tuo kierre jos siihen ei yhdessä keskustellen pystytä. Käytännössä kaivaa ne viimiset voimat ja tehdä niitä asioita mitä se toinen haluaa ja toivoa että keskusteluyhteys olisi terveempi. Monestihan sitä vain syytellään toista, aivan kuten tässäkin ketjussa, se ei valitettavasta auta. Posin kautta ja toiselle tekemällä hyvän mielen pääsee parempiin tuloksiin. Jos ei auta, niin voi todeta itselleen että ainakin yritti. Parisuhde on antamista ja saamista, ei vaatimista ja luopumista. Kaikista ei ole kaikille, se on aivan totta ja kriittinen aika on suhteen alussa, se määrittää askelmerkit, arvot, tavat, säännöt, joita on tuskaisen työläs muuttaa radikaalisti jälkikäteen.
Hieman eri asia lopettaa romanttisten illallisten järjestäminen, kuin puhuminen ja silmiin katsominen.
Enkö jo sanonut että ongelmaan olisi pitänyt tarttua aikaisemmin? Missä väitin että ne olisi samoja asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltaisen miehen kanssa seurustelin. Yhteisestä ajasta suurimman osan olin hänelle kuin ilmaa, katsoi vain ohjelmiaan tai tuijotti kännykkäänsä. Ei tykännyt mistään läheisyydestä, joka ei johtanut seksiin. Kun tervehdin halaamalla, saattoi vetäytyä pois. Ei oikein halunnut keskustellakaan mistään. Sanoin asiasta, että en voi tuossa suhteessa hyvin ja kuinka pahalta tuo ilmana kohtelu tuntuu. Osasi sitten kyllä vääntää pitkiä selityksiä sanomatta oikeastaan mitään kunnollista asiaa aiheeseen. Käytös ei muuttunut. On eksä nykyään.
Jos seksiä ei ole tarpeeksi, kaikki läheisyys saa haluamaan seksiä yhä enemmän, siksi on helpompo kieltäytyä läheisyydestä. Pistähän muistiin seuraavaa kertaa varten, ettei tarvitse hakata päätä seinään.
Jos ei ole läheisyyttä eikä huomioimista arjessa, se johtaa siihen ettei ole seksiäkään. Kuka haluaa seksiä ihmisen kanssa, joka ei edes nosta katsettaan telkkarista tai puhelimesta, kun toinen yrittää vaikka kysyä päivän kuulumisia? Ei puhu juuri mitään, ei kysy toisen kuulumisia, ei kosketa, ei reagoi toisen läsnäoloon. Sellainen käytös huutaa sitä, ettei toinen ole millään tavalla tärkeä tai rakas, ei noin kohtelevan kanssa halua seksiä.
Voit hakata päätäsi seinään. Kun katsos mies haluaa sitä seksiä, eikä muut asiat kiinnosta ennen kuin seksiä harrastetaan tarpeeksi. Tämä sun kommentti toimii molempiin suuntiin. Mikä ihminen pakottaa rakkaansa elämään puuttessa ja samalla vaatii itselleen tarpeiden täyttämistä? Tarpeita ne ovat molemmat, mutta sinä määrittelet asiat sinun kannalta ja mies omaltaan. Jomman kumman egon olisi tuossa taivuttava, tai sitten erotaan. Hyvin yksinkertaista. Joskus kannattaa ottaa se lusikka kauniiseen käteen ja tehdä itse töitä suhteen eteen jos siitä itse valitsemasta kumppanista siihen ei jostain syystä ole. Mutta se ottaa ehkä liian koville. Noh ehkä vanhempana sitten.
Siis normaali keskustelu ja toisen noteeraaminen samassa tilassa ovat mahdottomia ja itsekkäitä vaatimuksia? Ja se, ettei edes katso päin on normaalia? Oikeasti ehdotat, että pitää harrastaa seksiä ihmisen kanssa, joka sinua avoimesti käytöksellään halveksuu? Ja halveksunta on ok, koska mikään muu parisuhteen osa-alue kuin seksi ei kiinnosta? Miksi sellainen ihmisvihaaja haluaa edes olla suhteessa, jos kaikki muu kanssakäyminen on kamalaa?
Halveksuvan ihmisen kanssa tietenkään ei pitäisi edes olla suhteessa, mutta ilmeisesti moni on tai on ollut ketjun kommenttien perusteella, tai ainakin on kokemusta kumppanista, joka ei huomioi.
On totta, että tietysti ihmisillä on erilaista suhtautumista läheisyyteen ja seksiin. Aina ne eivät mene yksiin ja silloin pari on epäsopiva ja ero paras ja ainoa vaihtoehto. Läheisyyttä kaipaavalle seksi voi olla myös tärkeää ja pännii, kun suhteen ilmapiiri on sellainen, ettei sitä halua harrastaa.Kaikki läheisyyden välttelijät, naiset sekä miehet, eivät välttämättä aina ole tunnekylmiä ja ilkeitä, se vain on heidän tapansa ja näkemyksensä tai voivat olla vaikka neuroatyypillisiä. He eivät silti väkisin vääntämällä sovi kaikkien kumppaneiksi. Ei siinä auta vaikka itse taipuisi kymmenelle mutkalle.
Rauhoitus vähän. Tehdäänpäs asia nyt selväksi, että normaali ei ole mikään hyvyyden käsite parisuhteessa. Mörrömöykky on mörrimöykky oli normaali tai ei. Jos minkäänlainen kommunikointi ei suju, niin olisi varmaan pitänyt jo aikaisemmin keskustella? Ei kait kukaan muutu mykäksi tosta noin vaan ja ala tuojottamaan tyhjyyteen kun toinen puhuu. Kaksi ihmistä sopii ne pelisäännöt usein typerästi ns sanattomasti suhteen alussa. Suhteen alussa halutaan myös näyttää niitä parhaita puolia. Liian usein harrastetaan seksiä ns 10 kertaa enemmän kuin sitten suhteen edetessä. Mies miettii että tämän naisen kanssa on hyvä olla, teen hänen vuokseen niitä juttuja mitä hän haluaa (tässäkin liikaa). Sitten eräänä päivänä kumpi tai kampi ei enää jaksa tehdä enää niitä asioita joita toinen pitää arvossaan. Sen jälkeen ei toinenkaan jaksa. Egot ottaa vallan. Loppu. Yleensä se menee tuollaisella kaavalla. Jomman kumman homma olisi katkaista tuo kierre jos siihen ei yhdessä keskustellen pystytä. Käytännössä kaivaa ne viimiset voimat ja tehdä niitä asioita mitä se toinen haluaa ja toivoa että keskusteluyhteys olisi terveempi. Monestihan sitä vain syytellään toista, aivan kuten tässäkin ketjussa, se ei valitettavasta auta. Posin kautta ja toiselle tekemällä hyvän mielen pääsee parempiin tuloksiin. Jos ei auta, niin voi todeta itselleen että ainakin yritti. Parisuhde on antamista ja saamista, ei vaatimista ja luopumista. Kaikista ei ole kaikille, se on aivan totta ja kriittinen aika on suhteen alussa, se määrittää askelmerkit, arvot, tavat, säännöt, joita on tuskaisen työläs muuttaa radikaalisti jälkikäteen.
Laittelen paljon kysymyksiä, mutta se ei tarkoita että hypin seinille tai olen vihainen. Keskustelua syntyy ja sinulla on mielestäni hyviä pointteja tässä vastauksessa ja olen osasta samaa mieltä.
Muuttuuko joku mykäksi ja tyhjyyteen tuijottajaksi, kyllä muuttuu. Johtuu juuri siitä, että suhteen alussa halutaan esittää ne parhaat puolet. Arki kun tulee eteen, todellinen luonne paljastuu ja se voi olla tuo mörrimöykky. Vaikea sitä on etukäteen tietää, jos merkkejä mörrimöykkyydestä ei ole tai ne peitellään. Kommunikaatio voi aluksi toimia, mutta sitten sitä ei enää olekaan. Voi olla toisen vika tai yhteinen vika. Paha se on saada toista keskustelemaan, jos hän ei sitä halua tehdä. En tarkoita naljailua ja nalkuttamista, vaan ihan oikeaa keskustelua suhteen tilasta ja toiveista ja odotuksista.
Totta tuo, että suhteissa oletetaan paljon, eikä keskustella, sanattomasti odotetaan, että se toinen toimii omalla odotetulla tavalla. Huono lähtökohta mihinkään ja varmasti kaataa suhteen, ajatusten lukijoita ei taida olla. Suhteen alku määrittää paljon, siitä ajatellaan, mitä on tulossa seuraavina kuukausina ja vuosina. Toiselle se on se läheisyys, toiselle seksi. Asioista puhuminen helpottaisi, mutta jotenkin huumassa se jää ja ajatellaan, että asiat vaan jotenkin soljuvat.
Aina puhumisella ei ole vaikutusta. Voi kymmeniä kertoja sanoa kumppanin häiritsevästä käytöksestä, eikä sillä ole mitään vaikutusta. Voi olla kumppanin nolaamista ja mollaamista muiden edessä tai jopa alkoholismia.
Jomman kumman homma olisi katkaista tuo kierre jos siihen ei yhdessä keskustellen pystytä. Käytännössä kaivaa ne viimiset voimat ja tehdä niitä asioita mitä se toinen haluaa ja toivoa että keskusteluyhteys olisi terveempi. Monestihan sitä vain syytellään toista, aivan kuten tässäkin ketjussa, se ei valitettavasta auta. Posin kautta ja toiselle tekemällä hyvän mielen pääsee parempiin tuloksiin. Jos ei auta, niin voi todeta itselleen että ainakin yritti. Parisuhde on antamista ja saamista, ei vaatimista ja luopumista. Kaikista ei ole kaikille, se on aivan totta ja kriittinen aika on suhteen alussa, se määrittää askelmerkit, arvot, tavat, säännöt, joita on tuskaisen työläs muuttaa radikaalisti jälkikäteen.
Nämä viimeiset sanat viestissäsi allekirjoitan täysin. Posin kautta, katkeruus syö vain itseä (liian usein myös kumppania tosin) liiallisuuksiin ei pidä mennä toisen miellyttämisessä, mutta aina voi ja olisi hyvä yrittää löytää sitä yhteisymmärrystä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin mitä alottaja tarkoittaa. Suurin osa ei ymmärrä tai haluaa vain ilkeillä tai ymmärtää tahallaan väärin. Ei ole kysymys joko tai vaan sekä että tilanteesta. Yhteistä pitää olla muutakin kuin pelkkä seksi. Vaikeaa se on heittäytyä romanttiseksi jos ei ole muutakin läheisyyttä. Seksuaalinen halu herätellään pikkuhiljaa ei äkkirynnäköllä kun itselle sopii. Mikään ei voita rakastelua kun tunnet että toinen haluaa juuri sinut ja jopa kertoo sen.Se on rakastelua, ei pelkkää panemista.
Joku tykkää äidistä ja joku tyttärestä, mutta kukaan ei voi sanoa toisen puolesta miltä joku tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltaisen miehen kanssa seurustelin. Yhteisestä ajasta suurimman osan olin hänelle kuin ilmaa, katsoi vain ohjelmiaan tai tuijotti kännykkäänsä. Ei tykännyt mistään läheisyydestä, joka ei johtanut seksiin. Kun tervehdin halaamalla, saattoi vetäytyä pois. Ei oikein halunnut keskustellakaan mistään. Sanoin asiasta, että en voi tuossa suhteessa hyvin ja kuinka pahalta tuo ilmana kohtelu tuntuu. Osasi sitten kyllä vääntää pitkiä selityksiä sanomatta oikeastaan mitään kunnollista asiaa aiheeseen. Käytös ei muuttunut. On eksä nykyään.
Jos seksiä ei ole tarpeeksi, kaikki läheisyys saa haluamaan seksiä yhä enemmän, siksi on helpompo kieltäytyä läheisyydestä. Pistähän muistiin seuraavaa kertaa varten, ettei tarvitse hakata päätä seinään.
Jos ei ole läheisyyttä eikä huomioimista arjessa, se johtaa siihen ettei ole seksiäkään. Kuka haluaa seksiä ihmisen kanssa, joka ei edes nosta katsettaan telkkarista tai puhelimesta, kun toinen yrittää vaikka kysyä päivän kuulumisia? Ei puhu juuri mitään, ei kysy toisen kuulumisia, ei kosketa, ei reagoi toisen läsnäoloon. Sellainen käytös huutaa sitä, ettei toinen ole millään tavalla tärkeä tai rakas, ei noin kohtelevan kanssa halua seksiä.
Voit hakata päätäsi seinään. Kun katsos mies haluaa sitä seksiä, eikä muut asiat kiinnosta ennen kuin seksiä harrastetaan tarpeeksi. Tämä sun kommentti toimii molempiin suuntiin. Mikä ihminen pakottaa rakkaansa elämään puuttessa ja samalla vaatii itselleen tarpeiden täyttämistä? Tarpeita ne ovat molemmat, mutta sinä määrittelet asiat sinun kannalta ja mies omaltaan. Jomman kumman egon olisi tuossa taivuttava, tai sitten erotaan. Hyvin yksinkertaista. Joskus kannattaa ottaa se lusikka kauniiseen käteen ja tehdä itse töitä suhteen eteen jos siitä itse valitsemasta kumppanista siihen ei jostain syystä ole. Mutta se ottaa ehkä liian koville. Noh ehkä vanhempana sitten.
Siis normaali keskustelu ja toisen noteeraaminen samassa tilassa ovat mahdottomia ja itsekkäitä vaatimuksia? Ja se, ettei edes katso päin on normaalia? Oikeasti ehdotat, että pitää harrastaa seksiä ihmisen kanssa, joka sinua avoimesti käytöksellään halveksuu? Ja halveksunta on ok, koska mikään muu parisuhteen osa-alue kuin seksi ei kiinnosta? Miksi sellainen ihmisvihaaja haluaa edes olla suhteessa, jos kaikki muu kanssakäyminen on kamalaa?
Halveksuvan ihmisen kanssa tietenkään ei pitäisi edes olla suhteessa, mutta ilmeisesti moni on tai on ollut ketjun kommenttien perusteella, tai ainakin on kokemusta kumppanista, joka ei huomioi.
On totta, että tietysti ihmisillä on erilaista suhtautumista läheisyyteen ja seksiin. Aina ne eivät mene yksiin ja silloin pari on epäsopiva ja ero paras ja ainoa vaihtoehto. Läheisyyttä kaipaavalle seksi voi olla myös tärkeää ja pännii, kun suhteen ilmapiiri on sellainen, ettei sitä halua harrastaa.Kaikki läheisyyden välttelijät, naiset sekä miehet, eivät välttämättä aina ole tunnekylmiä ja ilkeitä, se vain on heidän tapansa ja näkemyksensä tai voivat olla vaikka neuroatyypillisiä. He eivät silti väkisin vääntämällä sovi kaikkien kumppaneiksi. Ei siinä auta vaikka itse taipuisi kymmenelle mutkalle.
Rauhoitus vähän. Tehdäänpäs asia nyt selväksi, että normaali ei ole mikään hyvyyden käsite parisuhteessa. Mörrömöykky on mörrimöykky oli normaali tai ei. Jos minkäänlainen kommunikointi ei suju, niin olisi varmaan pitänyt jo aikaisemmin keskustella? Ei kait kukaan muutu mykäksi tosta noin vaan ja ala tuojottamaan tyhjyyteen kun toinen puhuu. Kaksi ihmistä sopii ne pelisäännöt usein typerästi ns sanattomasti suhteen alussa. Suhteen alussa halutaan myös näyttää niitä parhaita puolia. Liian usein harrastetaan seksiä ns 10 kertaa enemmän kuin sitten suhteen edetessä. Mies miettii että tämän naisen kanssa on hyvä olla, teen hänen vuokseen niitä juttuja mitä hän haluaa (tässäkin liikaa). Sitten eräänä päivänä kumpi tai kampi ei enää jaksa tehdä enää niitä asioita joita toinen pitää arvossaan. Sen jälkeen ei toinenkaan jaksa. Egot ottaa vallan. Loppu. Yleensä se menee tuollaisella kaavalla. Jomman kumman homma olisi katkaista tuo kierre jos siihen ei yhdessä keskustellen pystytä. Käytännössä kaivaa ne viimiset voimat ja tehdä niitä asioita mitä se toinen haluaa ja toivoa että keskusteluyhteys olisi terveempi. Monestihan sitä vain syytellään toista, aivan kuten tässäkin ketjussa, se ei valitettavasta auta. Posin kautta ja toiselle tekemällä hyvän mielen pääsee parempiin tuloksiin. Jos ei auta, niin voi todeta itselleen että ainakin yritti. Parisuhde on antamista ja saamista, ei vaatimista ja luopumista. Kaikista ei ole kaikille, se on aivan totta ja kriittinen aika on suhteen alussa, se määrittää askelmerkit, arvot, tavat, säännöt, joita on tuskaisen työläs muuttaa radikaalisti jälkikäteen.
Hieman eri asia lopettaa romanttisten illallisten järjestäminen, kuin puhuminen ja silmiin katsominen.
Enkö jo sanonut että ongelmaan olisi pitänyt tarttua aikaisemmin? Missä väitin että ne olisi samoja asioita?
"Ei kait kukaan muutu mykäksi tosta noin vaan ja ala tuojottamaan tyhjyyteen kun toinen puhuu."
Mykäksi muuttuminen ei ole ikinä sen toisen vika tai joku luonnollinen seuraus suhteen kompuroinnista. On normaalia, että aina ei ole ruusuja ja aurinkoa, mutta tuollainen käytös on julmaa, ilkeää, jopa henkistä väkivaltaa. Sitä ei korjata seksillä tai keskusteluilla.
Vai sanotko ihmiselle, jonka kumppani on alkanut häntä lyömään "eikö olisi pitänyt keskustella ennen kuin alkaa tuollaiseksi".
Mykkyys ei ole ok missään suhteessa, ei edes jonkun satunnaisen ärsyttävän tuttavan kanssa. Mykkyys ja toisen kohtelu ilmana on julmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se nyt vaan menee niin päin, että huomiointi, läheisyys ja rakkaus ensin ja seksi vasta sitten seurausta hyvästä suhteesta. Tosiasioita on paha mennä itkemällä muuttamaan. Jos ei pysty toista kohtelemaan hyvin, ilman että muna käy pillussa niin ei ole yksinkertaisesti sovelias suhteeseen. Niin se maailma vaan toimii.
Se on sinun maailma joka toimii niin. Seksi on monelle ihmiselle parisuhteessa läheisyyden ja rakkauden ilmentymä, ei sitä turhaan rakasteluksi kutsuta.
Juuri siksi sitä harrastetaan vain suhteessa, jossa on sitä rakkautta. Jos toinen on kusiaivo niin miksi haluaisi rakastella sitä kusiaivoa?
Mä olen vähän samassa tilanteessa. Kaipaan sitä ensirakkauden huumaa, meidän välillä ei ole ikinä ollut sitä seksuaalista jännitystä tai kemiaa. Mies ei ymmärrä tämän päälle mitään. Usein harmittaa kun ei edes ota katsekontaktia minuun ja keskittyy vain omiin asioihin. Yleisistä asioista puhutaan mutta siihen se sitten jääkin. Olen epätoivoinen ja rakkaudennälkäinen... mikä se sellainen elämä on että ollaan vain kämppiksiä jossa joskus vain yhdyntää? Olen vielä ihan ok:n näköinen nainen, en ollenkaan huono, laittaudun ja pukeudun siististi.
Olen sanonut toiveitani mitä haluan mutta mies ei välitä ja olen hänelle itsestäänselvyys. Olen pelkkä kodinhoitaja, siivoaja, ruoanlaittaja.
Mikä helvatan ohjelmatoimisto miehen oikein pitää olla. Mene sille miehelle ehdottamaan asioita itse äläkä täällä ventovieraille jurputa. Kananpersetukka, miehinen pukeutuminen, aloitekyvyttömyys, läski... onkohan tässä ainakin muutama syy mitä voisit muuttaa itsessäsi että miestäsi alkaa kiinnostaa?
Kiltti mies kirjoitti:
Ajatuksia.
Jätä se luuseri miehesi. Minun kainalooni sohvalle voi tulla, järkkään myös illallisia ja mökkiviikonloppuna meille kahdelle. Vien sinut myös veneilemään saareenja grillaamaan makkaraa tai jotain muuta mitä haluat. Voimme myös urheilla yhdessä ja käydä tapahtumissa ja konserteissa.
VoipyhäOxuu..hanki,hyvä mies-itsellesi-KUNNON! mies.. kun. Ei kukaan nykymaailmassa elävä ja moderni ihmis-nainen tollasta ikinä harrasta!
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vähän samassa tilanteessa. Kaipaan sitä ensirakkauden huumaa, meidän välillä ei ole ikinä ollut sitä seksuaalista jännitystä tai kemiaa. Mies ei ymmärrä tämän päälle mitään. Usein harmittaa kun ei edes ota katsekontaktia minuun ja keskittyy vain omiin asioihin. Yleisistä asioista puhutaan mutta siihen se sitten jääkin. Olen epätoivoinen ja rakkaudennälkäinen... mikä se sellainen elämä on että ollaan vain kämppiksiä jossa joskus vain yhdyntää? Olen vielä ihan ok:n näköinen nainen, en ollenkaan huono, laittaudun ja pukeudun siististi.
Olen sanonut toiveitani mitä haluan mutta mies ei välitä ja olen hänelle itsestäänselvyys. Olen pelkkä kodinhoitaja, siivoaja, ruoanlaittaja.
Miehet noin yleensä ei reagoi naisten sanoihin vaan tekoihin. Eli nyt irti siitä palveluasenteesta ja henkisestä roikkumisesta miehessä. Sen tilalle lisää itsenäisyyttä peliin, omia menoja, tyytyväisyyttä muualta kuin miehestä. Mies sitten lähtee uudelleen sua tavoittelemaan jos on lähteäkseen. Jos ei, niin kun itsellä on hyvä elämä, on helpompi jättää se mies, joka ei enää anna mitään.
Alue: Aihe vapaa
Hieman eri asia lopettaa romanttisten illallisten järjestäminen, kuin puhuminen ja silmiin katsominen.