Miehellä ei mitään käsitystä parisuhteesta

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa sit että ootte myös naisia ettekä vain äitejä. Miehellä voi olla naista ikävä siinä kun naisella miestä.

Tässäkin on perää. Mutta jos naisen päivä ja ilta ovat menneet ansiotyössä, kotia ja lapsia huoltaessa, niin hänellä ei enää illalla ole voimia jäljellä. Silloin ei ole fyysisia haluja. Jotta nainen haluaisi seksiä, hänellä tarvitsee olla jo ennestään "valmiiksi mukava olo". Eli hänellä pitäisi olla tunne siitä, että häntä arvostetaan, hänen ei tarvitse kovin usein  kuunnella vähättelyä omalta mieheltään ja mies on valmis kuuntelemaan hänen ilojaan tai surujaan. Vasta vanhempana olen tajunnut, että tämä on sukupuolten välinen iso ero. Mies taasen haluaa seksiä, vaikka olisi hyvin surullinen tai vihainen tai missä vain tunnelmissa. Aikoinaan en tajunnut miten siippani voi haluta yhdessäoloa, kun hänen rakas lähiomaisensa oli juuri kuollut.

Mä kyl haluan seksiä parsuhteessa koko ajan vaikka stressaantuneenakin .

Nainen

Vierailija kirjoitti:

Yhy yhy miehillä ei ole sitä ja tätä koska mää en pärjää ukkoni kans wää

Kokeile pariterapiaa ja ehkä rauhoittavia tuohon märinään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiehnäämiset on teinien juttu. Aikuiset ei tarvitse 24/7 toiseen liimautumista. 

Aikuisetkin tarvitsevat läheisyyttä. Jos ei puolisolta, niin vaikka lapsilta tai lemmikiltä.

Kosketus tuottaa oksitosiinia. Oksitosiini on mielihyvähormoni.

Läheisyys on eri asia kuin kiehnääminen. Vai hinkutatko sinä itseäsi lastasi vasten jatkuvasti?

Minä olen asberger nainen , en siedä kiehnäämistä enkä turhaa halailua . Mutta mukava on rötköttää välillä vierekkäin sohvalla kylki kyljessä ja sängyssä peitto on meillä yhteinen , mies ottaa ennen nukahtamista usein hetkeksi kainaloon . Usein kotona touhuamme omia asioita omissa ajatuksissa tai eri huoneissa . Tämä sopii molemmille . Mies tekee myös pitkiä työpäiviä joten saan paljon omaa aikaa . Lomia vietämme usein erikseen koska minä viihdyn mökillä , pois ihmisvilinästä . Sitten on taas ihana tulla kotiin kun on ehtinyt kaipaamaan toista .

Halaan lapsiani joka päivä.

Puolisoni ei pidä halaamisesta "ilman syytä", joten häntä halaan vain harvoin. Hän kiusaantuu myös käsikädessä kulkemisesta. Meillä ei siis ole arkista läheisyyttä (kuten ap:kin kuvailee).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen mielestä miehet vain ovat niin yksinkertaisia. Ilman ylimielisyyden häivääkään? Ja sujuvasti sivuuttaen koko maailmanhistorian tieteen, taiteen ja viihteen. Kun ei ne miesparat osaa.

Tieteessä ja taiteessa naisia on AINA, kautta historian dissattu, ja kenen toimesta: MIESTEN.

Lue vaikka kirja Maria Pettersson: Historian jännät naiset. Muitakin löytyy, joissa naisten tekemät keksinnöt ja taide esim. on todistetusti vaimennettu, MIESTEN taholta.

Voi kiesus. Eihän ole kauankaa aikaa siitä, kun naisten piti anoa vapautusta sukupuolestaan, jotta pääsi opiskelemaan ja suorittamaan tutkinnon yliopistossa!

Onko muka naisilla ollut samat mahdollisuudet opiskella kuin miehillä?

Kumpi on asetettu etusijalle perheessä, kun on mietitty, kuka lapsista koulutetaan ja kuka naitetaan?

Vierailija kirjoitti:

terkut halakopinolta kirjoitti:

Enemistö naisista on imenyt romantiikan nälkänsä vääristyneistä tv-sarjoista ja harlekiini- kirjallisuudestaan.

Enemistöä naisista ei parisuhteessa kiinnosta jostain syystä ne miehensä kiinnostukset ja omat entiset poikamies aikojen harrastukset vaan miehen tulisi lähteä naisen kotkotuksiin mukaan täydellä sielun palolla lopettaen sinkkuaikojensa harrastukset jotta yhteistä naisen määrittelemää laatuaikaa olisi.

Tietenkään jos mies ei parisuhteessa osoita mitään romantiikkaa ja hellyyttä naistaan kohtaan on siinä joko luonnevikainen tai estynyt mies joka ei edusta tyypillistä suomi-iskelmiä kuuntelevia suomi-miehiä.

Nainen tykkää kun häntä pussaa ja hälle puhutaan.

Italialainen mieskirjailija kirjoitti kirjan, jossa oli mm tästä aiheesta. Muistan kirjasta parhaiten sen, että hänen mukaansa nainen toivoo avioliitossa ja muuten pitkässä parisuhteessa, että mies "viettelisi" hänet yhä uudelleen. Lue: hän toivoo, että mies antaisi hänelle aikaa ja osoittaisi hellyyttä ja koskettelisi nätisti kuten tapahtui tutustumisen alkuaikoina. Ehkä tässä on perää. Jotakin on mennyt vikaan monien ihisten parisuhteessa, kun niin monet ovat pettyneitä ja haluavat erota.

Ketjua lukiessa tulee väistämättä mieleen että miehet eivät tätä tiedä eivätkä naiset muista kertoa.

Onko joku oikeesti niin kiimainen että haluaa seksiä kokoajan. Onko se edes kivaa jos aina haluttaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku oikeesti niin kiimainen että haluaa seksiä kokoajan. Onko se edes kivaa jos aina haluttaa.

On, jos kumppani osaa antaa hyvää seksiä

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa sit että ootte myös naisia ettekä vain äitejä. Miehellä voi olla naista ikävä siinä kun naisella miestä.

Itse muistan kyllä mies on tainnut unohtaa että olen muutkin kuin lastensa äiti. Joskus voiso siis mieskin kohdella sitä vaimoaan sellaisena naisena jota ehkä on ikävä eikä lastensa äitinä.

Kuitenkin sinulle kelpaavat hänen rahansa. 

Mun miesystävä on aika perusjuntti. Suhteemme alussa tietysti oli paljonkin läheisyyttä ja seksiä, mutta ihanaa kyllä läheisyys on tullut jäädäkseen. Mies ihmetteli itsekin, että ei ole ikinä antanut näin paljon hellyyttä kenellekään, eikä saanut myöskään. Emme asu yhdessä, emmekä tule asumaan. Olemme introverttejä molemmat ja tapaamme iltaisin, jolloin lähinnä tuijottelemme telkkaria hipsutellen toisiamme. Mies myös lähtee kanssani vaikkapa teatteriin, vaikka se on hänen mukavuusalueensa ulkopuolella ja minä hänen kanssaan metsään toisinaan, vaikka se ei ole mun juttu. Suuria sanoja emme käytä, mutta tiedän että mies rakastaa minua ja minä häntä. Tässä tunneilmastossa on myös seksille sijansa.

Mulla oli samanlainen tilanne. Parani, kun aloin kutsumaan noita normaaleja parisuhteeseen kuuluvia asioita esileikiksi tai seksuaalisen tunnelman lisääjiksi. Ikävää, että pelkät minut tarpeeni eivät riittäneet motivoimaan miestä, mutta ilmeisesti seksi motivoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

terkut halakopinolta kirjoitti:

Enemistö naisista on imenyt romantiikan nälkänsä vääristyneistä tv-sarjoista ja harlekiini- kirjallisuudestaan.

Enemistöä naisista ei parisuhteessa kiinnosta jostain syystä ne miehensä kiinnostukset ja omat entiset poikamies aikojen harrastukset vaan miehen tulisi lähteä naisen kotkotuksiin mukaan täydellä sielun palolla lopettaen sinkkuaikojensa harrastukset jotta yhteistä naisen määrittelemää laatuaikaa olisi.

Tietenkään jos mies ei parisuhteessa osoita mitään romantiikkaa ja hellyyttä naistaan kohtaan on siinä joko luonnevikainen tai estynyt mies joka ei edusta tyypillistä suomi-iskelmiä kuuntelevia suomi-miehiä.

Nainen tykkää kun häntä pussaa ja hälle puhutaan.

Italialainen mieskirjailija kirjoitti kirjan, jossa oli mm tästä aiheesta. Muistan kirjasta parhaiten sen, että hänen mukaansa nainen toivoo avioliitossa ja muuten pitkässä parisuhteessa, että mies "viettelisi" hänet yhä uudelleen. Lue: hän toivoo, että mies antaisi hänelle aikaa ja osoittaisi hellyyttä ja koskettelisi nätisti kuten tapahtui tutustumisen alkuaikoina. Ehkä tässä on perää. Jotakin on mennyt vikaan monien ihisten parisuhteessa, kun niin monet ovat pettyneitä ja haluavat erota.

Ketjua lukiessa tulee väistämättä mieleen että miehet eivät tätä tiedä eivätkä naiset muista kertoa.

Eikö tämä ole itsestäänselvää? Ei sekään toimi, että nainen joutuu antamaan yksityiskohtaiset toimintaohjeet, se vie aitouden ja spontaaniuden. Jos mies ei itse tajua tälläisia asioita, tilanne on aika vaikea.

Moro ja näkemiin?

Jaha, naiset täällä taas määrittelemässä normaalia.

Mun kohdalla miehet on alkuun näytelleet huomaavaista, olleet aktiivisia jne. Sitten kun ovat luulleet saaneensa mut nalkkiin, niin käytös on muuttunut. Kun joku kysyi mun mieheltä toisen huomioimisesta, niin tämä vaan tuumasi, että ollaan jo ohitettu se vaihe. Siis hän oli. Syystäkin exä enkä ole enää innokas etsimään parisuhdetta. Ihmeellistä tuollainen näytteleminen. Eikö vaan voisi olla mukava ja huomaavainen. Tämä näkyi kyllä seksissäkin. Yleensä haluan päivittäin, mutta tuollaisen mölkin kanssa halutkin katoaa kun se ei osaa huomioida toista sängyssäkään.

Vierailija kirjoitti:

Musta nyt tuntuu, että vikiset asiasta, jossa olet itse syyllinen. Itse aloit olemaan vähäeleisen ja jäykän miehen kanssa, joka on rehellisesti ollut suhteenne alusta lähtien vähäeleinen. Musta on turha nyt syyttää miestä, jos sattuu olemaan vähäeleinen jörmy. Olisi eri asia, jos suhteen alussa mies olisi ollut itse Mister Romantic, mutta jos mies on ollut vähäeleinen ja vähän huomionosoituksia tekevä koko suhteen ajan niin syyllinen on nyt peilissä. Odotat mieheltä jotain, mitä hän ei ole.

Sama ongelma on näillä miehillä, jotka valittavat, kun nainen ei ole "iloinen", vaikka nainen ei olisi missään vaiheessa suhdetta ollut mikään hymyilevä ilopilleri.

Moni ihminen haluaa suhteen alkuvaiheessa näyttää parhaat puolensa ja on vähän kierroksilla, haluaa näyttää, että hänen kanssaan kannattaa suhteessa olla. Ehkä sitä on ihastunut ja iloinen kumppanista ja se näkyy käytöksessä, tai sitten on jostain lukenut tai kavereilta kuullut, että noin pitää toimia ja se on sitten keinotekoista ja päälleliimattua.

Harva jaksaa roolia kovin pitkään vetää ja totuuden paljastumista seuraa luonnollisesti sen toisen pettymys eli toinen ei ollutkaan sellainen, mitä hän alussa näytti olevansa.

Tietysti monissa suhteissa alkuhuuma laantuu, mutta jos mennään ihan siihen asti ettei toisen kanssa halua viettää aikaa tai koskettaa, niin homma on kriisissä.

Jos joku on jo alusta asti jäyhänpuoleinen, niin ei hänen tosiaan voikaan odottaa muuttuvan.

Mielestäni mikään ei ole luotaantyöntävämpää kuin se että pitää toista itsestäänselvyytenä, "no kun jätetään nappasin, ei tarvitse suhteen eteen enää tehdä mitään". Suhteessa tulee uhrautua sopivissa määrin, niin että se on molemmin puolista... ja tottakai siihen liittyy myös oikeanlainen ja luonnollinen aaltopituus ja kemia... Jos näitä ei ole ja suhde on pelkkää suorittamista ja väkisin vääntämistä, mitä järkeä on oikeastaan jatkaa enää?

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin sinulle kelpaavat hänen rahansa. 

Jännä, että kelaelätit eivät tajua, että kuten hekin, jokainen muukin ihmisyksilö tässä maassa saa omat rahansa. 

Ollaan oltu 10v yhdessä. Alkuun oli 1-2v joka päivä panemista ja muuta. Sitten tuli aika pian eka lapsi ja parin vuoden päästä toinen. Nyt on panemista ehkä 2 kertaa vudessa, mutta en edes ajattele sitä, en läheisyyttä tai mitään. Tää muu oravanpyörä vie kaiken ajan. Ja mennääs alkuun vielä, koskaan en ole pitänyt toisen kosketuksesta, se vaan kutittaa tai tuntuu inhottavalta, alussa jopa valvoin öitä kun toinen tuikki kylkiin ja säpsähdin siihen. Olen introvertti, mutta sopivassa humalassa mitä mainioin hauskuuttaja (kuullut tämän monelta). Nykyään vaan tekisi mieli ottaa rennosti.