Korvaushoito ja lastensuojelu

Siis miten kauan korvaushoidosta on? Entä millaiset taustat sinulla on?

Minä olin korvaushoidossa raskaana ollessani ja korvaushoitolääkitys ajettiin hallitusti alas lapsen syntymän jälkeen. Meistä ei tehty lastensuojeluilmoitusta, emmekä muutenkaan olleet tekemisissä lastensuojelun kanssa. Ei siis ehdotettu mitään ensikotiakaan. Lääkäri- ja psykakäynnit oli neuvolakäyntien ohella ainoat palvelut, mihin olin ja olimme yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa, että lasu ylireagoi. Teidän pitää nyt vaan saada lasutyypeille vakuutettua, että asiat on kunnossa. Jos ne ovat kunnossa, olkaa avoimia. Voitte pyytää uuden sosiaalityöntekijän, jos tuntuu, että nykyisen kanssa ei yhteistyö suju, eivät esim. kerro suoraan, mistä oikein ovat huolissaan. Jos syytä huoleen ei ole, teillä ei ole hätää. Lasulle pitäisi riittää seurata hieman, miten teillä menee ja jos kaikki menee hyvin, todeta että hyvä juttu ja voidaan lopettaa asiakkuus. Hankaluus noissa on, että lasu tai muutkaan tahot eivät välttämättä puhu suoraan ja rehellisesti. Luultavasti teillä auttaisi paljon, että saisitte lasutyöntekijät, joiden kanssa kommunikointi sujuu. Yrittäkää ymmärtää lasun huoli ja pyrkikää hyvään keskusteluyhteyteen. Tiedän, että lasun uhkaillessa kaikenlaisella on tosi vaikea olla menemättä itse puolustuskannalle, mutta yrittäkää olla yhteistyökykyisiä. Voitte vaatia asiallista yhteistyötä myös lasulta. Vaatikaa kaikki paperit teille ja keskustelut voitte nauhoittaa, jos yhtään epäilyttää. Jos oikeasti uhkaillaan huostaanotolla ilman mitään perustetta, oikeusaputoimisto on oikea osoite. Potilas- tai sosiaaliasiamies osaa myös neuvoa.

Voi hyvänen aika. Kyllä äiti ja vauva on ihan hyvä käydä opettelemassa sitä arkea esim. perhekodissa. Ihan terveellekkin äidille se valvomisen määrä ja vauvan jatkuva läsnäolo voi tehdä arjesta raskasta. H uumeiden tai alkoholin väärin käyttäjällä se on iso riski antaa olla kahden vauvan kanssa jos ei tukiverkkojakaan ole.

Ihan terveelläkin äidillä voi mennä hermot, jos joutuu jonnekin tarkkailuun vauvan kanssa pois omasta kodista eikä saa edes nukkua rauhassa omassa sängyssä. Minä olen saanut kummankin lapsen synnyttyä kunnolla nukutuksi vasta kun pääsimme kotiin. Jos olisin joutunut olemaan vielä monta päivää sairaalassa, olisi varmasti löytynyt monenlaista huolen aihetta mun jaksamisesta. Todellakin arki vauvan kanssa voi olla raskasta ja sitä ei pitäisi tehdä entistä raskaammaksi. Jos lasulla on huoli perheen jaksamisesta, perhetyöntekijä voi tehdä kotikäyntejä. Ei ensikotiin ole mitään järkeä mennä, jos on ihan hyvä koti olemassa ja jos ei itse koe, että ensikoti olisi hyvä juttu.

Varmasti. Mutta jos perhekotia tarjotaan äidille, siihen on isoikea syy. Esim. Äiti voi jättää sen oven avaamatta jos on retkahtanut ja tajuton.  Ja kuinka paljon on resursseja käydä joka päivä paikaalla kotona? Vauvalle se vuorokausi ilman ruokaa voi olla kohtalokas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että te jotain tukitoimia tarvitsette, niin ehkä se ensikoti olisi kuitenkin hyvä juttu? 

"kun suoraan ilmaisimme ettei ensikoti ole meille vaihtoehto sekä kysyimme muista vaihtoehdoista"

Eri asia sitten, jos teillä on kunnollinen asunto, arjen hallinta, elatus ja olette kuivilla ja koette, että ette tarvitse tukitoimia, niin se kannattaa myös sanoa, eikä pyytää muita vaihtoehtoja. Lasu kuitenkin tekee jonkin kartoituksen lapsen tilanteesta, kun teistä ilmeisesti on jokin ennakollinen lastensuojeluilmoitus jo tehty.

Ollaan tosiaan kyllä ilmaistu alusta asti että meillä on kunnollinen asunto sekä elämänhallinta kunnossa. Ollaan myöskin useaampaan otteeseen sanottu, että emme koe minkäänlaisia tukitoimia tarpeellisiksi. Muista vaihtoehdoista kysyimme tosiaan vasta siinä vaiheessa, kun itse lastensuojelun työntekijät ottivat puheeksi syntymättömän lapsen huostaanoton tukitoimista kieltäytymisen perusteella.

Jos nyt muistan oikein, niin ainakin lasusta tulee joku/jotkut seuraamaan teidän elämää kotiin kerran tai useammin, että näkevät, miten homma sujuu. Se on osa kartoitusta, että selvittävät onko tarvetta asiakkuudelle vai ei? Kaikesta ei siis voi kieltäytyä. Selvitä nyt ensin prosessi sen työntekijän kanssa, että et vahingossa kieltäydy ns. pakollisista toimista, joiden tarkoitus on selvittää teidän tilanne. Tarkoitan siis prosessia lastensuojeluilmoituksesta, kartoitukseen, lastensuojeluasiakkuuteen ja tukitoimiin. Vain pienelle osalle kartoitetuista avataan varsinainen lastensuojelun asiakkuus ja aloitetaan tukitoimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaan kuunnella niitä sossuja ja suostua niiden ehdotuksiin. Ei ne niitä pahalla ehdota.

Tuntuu vaan todella absurdilta, että olisi pakko suostua niinkin suuresti elämään vaikuttaviin asioihin, joiden tietää olevan tarpeettomia. Etenkin tuo ensikoti, ja se että pitäisi muuttaa laitosmaisiin olosuhteisiin pienen vauvan kanssa. Vauvan jolle muutenkin parhaaksi olisi saada olla kotona.

Siis sinulla on työpaikka, puolisolla on työpaikka, teillä on koti, jonka vuokran maksatte itse 100% eli teillä on kaikki taloudellisesti kunnossa, ette tarvitse yhteiskuntaa mihinkään sen enempää kuin mikään tavallisten Virtasten perhekään.

Minulla on työpaikka ja kämppä, maksan itse vuokran, eli minulla ei voi olla ongelmia. Juuh jooh.

Suomalainen klassikko. En ole alkoholisti koska käyn röissä jne

Ei vaan sinä olet suomalainen klassikko, joka ei ymmärrä sitä, että ne tavalliset Virtasetkin voivat tarvita tukea, vain narkkariperhe kokee, että he eivät tarvitse, koska hei, meillä on tää asunto, jonka sossu maksaa ja tää vauvansänky, jonka sossu maksoi ja jääkaapissa valo, jonka sossu maksaa ja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa, että lasu ylireagoi. Teidän pitää nyt vaan saada lasutyypeille vakuutettua, että asiat on kunnossa. Jos ne ovat kunnossa, olkaa avoimia. Voitte pyytää uuden sosiaalityöntekijän, jos tuntuu, että nykyisen kanssa ei yhteistyö suju, eivät esim. kerro suoraan, mistä oikein ovat huolissaan. Jos syytä huoleen ei ole, teillä ei ole hätää. Lasulle pitäisi riittää seurata hieman, miten teillä menee ja jos kaikki menee hyvin, todeta että hyvä juttu ja voidaan lopettaa asiakkuus. Hankaluus noissa on, että lasu tai muutkaan tahot eivät välttämättä puhu suoraan ja rehellisesti. Luultavasti teillä auttaisi paljon, että saisitte lasutyöntekijät, joiden kanssa kommunikointi sujuu. Yrittäkää ymmärtää lasun huoli ja pyrkikää hyvään keskusteluyhteyteen. Tiedän, että lasun uhkaillessa kaikenlaisella on tosi vaikea olla menemättä itse puolustuskannalle, mutta yrittäkää olla yhteistyökykyisiä. Voitte vaatia asiallista yhteistyötä myös lasulta. Vaatikaa kaikki paperit teille ja keskustelut voitte nauhoittaa, jos yhtään epäilyttää. Jos oikeasti uhkaillaan huostaanotolla ilman mitään perustetta, oikeusaputoimisto on oikea osoite. Potilas- tai sosiaaliasiamies osaa myös neuvoa.

Voi hyvänen aika. Kyllä äiti ja vauva on ihan hyvä käydä opettelemassa sitä arkea esim. perhekodissa. Ihan terveellekkin äidille se valvomisen määrä ja vauvan jatkuva läsnäolo voi tehdä arjesta raskasta. H uumeiden tai alkoholin väärin käyttäjällä se on iso riski antaa olla kahden vauvan kanssa jos ei tukiverkkojakaan ole.

Ihan terveelläkin äidillä voi mennä hermot, jos joutuu jonnekin tarkkailuun vauvan kanssa pois omasta kodista eikä saa edes nukkua rauhassa omassa sängyssä. Minä olen saanut kummankin lapsen synnyttyä kunnolla nukutuksi vasta kun pääsimme kotiin. Jos olisin joutunut olemaan vielä monta päivää sairaalassa, olisi varmasti löytynyt monenlaista huolen aihetta mun jaksamisesta. Todellakin arki vauvan kanssa voi olla raskasta ja sitä ei pitäisi tehdä entistä raskaammaksi. Jos lasulla on huoli perheen jaksamisesta, perhetyöntekijä voi tehdä kotikäyntejä. Ei ensikotiin ole mitään järkeä mennä, jos on ihan hyvä koti olemassa ja jos ei itse koe, että ensikoti olisi hyvä juttu.

Jos arki vauvan kanssa on raskasta, niin eikö olisi parempi luopua siitä vauvasta kokonaan, mikäli vauvan hyvinvoinnista kiinnostuneet asiantuntijat koetaan turhana taakkana? Narkkarit menee turhankin usein psykoosiin synnytyksen aikana tai sen jälkeen, joten vauva on ensikodissa paremmassa turvassa kuin vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa yhteyttä oikeusaputoimeen.

Sieltä pitäisi saada apua.

Eikö se ole niin että oikeusaputoimisto AINA maksaa jonkun verran, mutta vapaalta markkinoilta löytää kysymällä asianajajia, jotka hoitaa valtiolta maksut ellei ole asiakkaalla maksukykyä?

Lakimies mukaan tai ainaskin nauhoitus päällä joka ikisen kerran kun on lasun kanssa tekemisessä. Se estänee heitä ennaltaehkäisevänä perheensuojeluna hakeutumaan rikolilsille tielle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaan kuunnella niitä sossuja ja suostua niiden ehdotuksiin. Ei ne niitä pahalla ehdota.

Tuntuu vaan todella absurdilta, että olisi pakko suostua niinkin suuresti elämään vaikuttaviin asioihin, joiden tietää olevan tarpeettomia. Etenkin tuo ensikoti, ja se että pitäisi muuttaa laitosmaisiin olosuhteisiin pienen vauvan kanssa. Vauvan jolle muutenkin parhaaksi olisi saada olla kotona.

Siis sinulla on työpaikka, puolisolla on työpaikka, teillä on koti, jonka vuokran maksatte itse 100% eli teillä on kaikki taloudellisesti kunnossa, ette tarvitse yhteiskuntaa mihinkään sen enempää kuin mikään tavallisten Virtasten perhekään.

Minulla on työpaikka ja kämppä, maksan itse vuokran, eli minulla ei voi olla ongelmia. Juuh jooh.

Suomalainen klassikko. En ole alkoholisti koska käyn röissä jne

Ei vaan sinä olet suomalainen klassikko, joka ei ymmärrä sitä, että ne tavalliset Virtasetkin voivat tarvita tukea, vain narkkariperhe kokee, että he eivät tarvitse, koska hei, meillä on tää asunto, jonka sossu maksaa ja tää vauvansänky, jonka sossu maksoi ja jääkaapissa valo, jonka sossu maksaa ja...

Nyt se luetun ymmärtäminen. Sarkasmista M?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaan kuunnella niitä sossuja ja suostua niiden ehdotuksiin. Ei ne niitä pahalla ehdota.

Tuntuu vaan todella absurdilta, että olisi pakko suostua niinkin suuresti elämään vaikuttaviin asioihin, joiden tietää olevan tarpeettomia. Etenkin tuo ensikoti, ja se että pitäisi muuttaa laitosmaisiin olosuhteisiin pienen vauvan kanssa. Vauvan jolle muutenkin parhaaksi olisi saada olla kotona.

Vauvalle tärkeintä on olla turvassa, ei välttämättä kotona. Kahden narkkarin vauvalla on aina huonot lähtökohdat elämälle. Haluatteko siis lapsellenne hyvät lähtökohdat vai kiukutella yhteiskunnalle siitä, että eivät tarjoa teille kaikkea haluamaanne.

Kahden entisen narkomaanin lapsella ei ole yhtään sen huonompi lähtökohta elämälle kuin muidenkaan lapsilla. Jos elämä on kunnossa lapsen syntyessä, ei asia vaikuta tämän elämään millään lailla.

Taitaa kuitenkin tilastollisesti olla niin, että kahdella narkomaanilla on aika paljon suurempi todennäköisyys retkahtaa uudestaan verrattuna sellaisiin, joilla ei tällaisia ongelmia ole koskaan ollutkaan. Ja nyt kyse on selkeästi nimenomaan narkomaaneista, koska satunnaisesta pilven polttelusta joskus nuoruudessa ei päädy korvaushoitoon. 

Minä olen alkoholisti ja olen ollut kuivilla jo vuosikausia, mutta tiedän, että minulla on silti suurempi todennäköisyys siihen, että juomiseni lähtee lapasesta, kuin sellaisella henkilöllä, joka on koko elämänsä osannut ottaa sivistyneesti lasillisen tai pari ja se on jäänyt siihen. 

Lapsen syntymä ja ensimmäiset kuukaudet voivat olla äärimmäisen rankka kokemus ja riski siihen, että sorrutaan ottamaan pikkutötsyt ihan vain unilääkkeeksi on aika isot ja homma voi lähteä sitten rullaamaan siitä.  

Tässä on vähän sama homma kuin psykiatrisen hoidon kanssa. Jos kieltäytyy kategorisesti niin leimataan hoitovastaiseksi.

Neuvo: suhtaudu siihen avoimesti ja nöyrästi siten, että vaikka itse koet ettei tukea tarvita, niin ymmärrät miksi siihen ei ehkä täysin luoteta, ja olet valmis osoittamaan että asia on juuri näin.

Tässä näkee sen miten entisiä narkomaaneja kohdellaan.

Puhutaan että anteeksianto on ihmisyyteen kuuluva tärkeä ominaisuus jota meistä jokainen tarvitsee jossain vaiheessa elämäänsä ja huumeidenkäyttö on yleensä sellainen asia että se ensisijaisesti satuttaa vaan sitä henkilöä joka huumeita käyttää.

Vaikuttaa siltä, että teidän kohdalle on sattunut ikävät ihmiset jotka haluavat vaan kiusata teitä!

Jos korvaushoidon lopettamisesta on esim 2-3v ja olette tuon ajan olleet kuivilla, teillä on hyvä pohja terveelle loppuelämälle ja silloin uskaltaa itsekkin alkaa luottamaan että ehkä pystyn koko loppuelämän ajan kuivilla olemaan. Mutta jos hoidon loppumisesta on vasta 7kk niin silloin olette aika alussa ja ei ihme että sossut huolissaan

Suostutte yhteistyöhön, mutta teette selväksi sen että elämänhallintanne on kunnossa ja jos olette aikuisia ihmisiä, pysytte tiukasti siinä päätöksessä että asutte omassa ihanassa kodissanne ja että vauvan huostaanotto olisi laiton. Piste

furfairlaidy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa yhteyttä oikeusaputoimeen.

Sieltä pitäisi saada apua.

Eikö se ole niin että oikeusaputoimisto AINA maksaa jonkun verran, mutta vapaalta markkinoilta löytää kysymällä asianajajia, jotka hoitaa valtiolta maksut ellei ole asiakkaalla maksukykyä?

Lakimies mukaan tai ainaskin nauhoitus päällä joka ikisen kerran kun on lasun kanssa tekemisessä. Se estänee heitä ennaltaehkäisevänä perheensuojeluna hakeutumaan rikolilsille tielle.

Ei maksa oikeusapu mitään, jos on tarpeeksi köyhä. Oikeusaputoimistosta osataan neuvoa myös ne muut mahdollisuudet, jos sellaisia on. Ei mihin tahansa saa valtion kustantamaa oikeusapua.

Ei meille vaan pakotettu mitään. Joku kävi sohvalla istumassa kerran ja kun kysyi haluanko jatkoa sanoin et ei kiitos. Hissukseen elelty pääasiassa viime vuodet verrattuna rämävuosiin. Välillä töissä, välillä ei.

Joku vanha tuttu kysyi huolestuneella naamalla miten mennyt, mä olin vaan miten niin. Ei mitään erityistä. Kysyi terv. huollosta ja lastensuojelusta onks viel se ja se siellä töissä. Sanoin, ei hajuakaan kun ei mitään vakkari asiakkaita olla oltu koskaan. Pari käyntiä joskus jossain vuosien varrella. Oli ihan hölmistyneen näköinen.

Ensikoti on yleensä ala-ikäisille teineille jotka eivät osaa lastaan hoitaa, ei sinne aikuisia pidä pakottaa. Aikuiset saa tukitoimet ja tiedot vanhemmuuteen muualta, neuvola, sukulaiset, ystävät, netti, valmennuskurssit vanhemmuuteen. Kannattaa luottaa myös äidinvaistoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaan kuunnella niitä sossuja ja suostua niiden ehdotuksiin. Ei ne niitä pahalla ehdota.

Tuntuu vaan todella absurdilta, että olisi pakko suostua niinkin suuresti elämään vaikuttaviin asioihin, joiden tietää olevan tarpeettomia. Etenkin tuo ensikoti, ja se että pitäisi muuttaa laitosmaisiin olosuhteisiin pienen vauvan kanssa. Vauvan jolle muutenkin parhaaksi olisi saada olla kotona.

Siis sinulla on työpaikka, puolisolla on työpaikka, teillä on koti, jonka vuokran maksatte itse 100% eli teillä on kaikki taloudellisesti kunnossa, ette tarvitse yhteiskuntaa mihinkään sen enempää kuin mikään tavallisten Virtasten perhekään.

Öö ei meil oo noin mut ei me vaan jouduttu sossun tai lastensuojelun asiakkaaksi noilla spekseillä.

Ei kelan etuuksien nosto ole riittävä kriteeri mihinkään joutumiselle herran jestas eikä noilla kriteereillä edes oteta mihimkään. Kuinka vieraantunita ihmiset on todellisuudesta.

Rankka vauvavuosi voi laittaa elämän ja mielenterveyden sekaisin ns. vakaammaltakin ja "nuhteettomaltakin" ihmiseltä.

Synnytyksenjälkeinen masennus, unettomuus ja parisuhdeongelmat voivat iskeä yllätyksenä ja silloin kaikki apu ja tuki ovat kullanarvoisia vauva-arjessa selviytymisessä.

Kuten täällä monet ovat jo sanoneet, lastensuojelun tarkoituksena on suojella vauvaa, ei loukata vanhempia.

Suosittelen, että suhtaudut posiitivesti siihen, että teille tarjotaan apua. Teistä ja vauvasta halutaan pitää huolta.

Vietin nuoruuteni lastensuojelulaitoksessa. Alkoholistivanhempani yrittivät kynsin hampain pitää meitä kotona huonoissa oloissa. Heidän egonsa eivät kestäneet sitä, että viranomaiset sotkeentuvat heidän asioihinsa. Hyvinä kausina uhotiin ja haukuttiin sossut maanrakoon, retkahduksista ei tietenkään kerrottu kenellekkään ja me lapset saimme tuntea sen nahoissamme.

kuinka kauan siitä sitten on, kun lopetitte huumeiden käytön? Jos siitä on aikaa esim. 10 vuotta, niin mun mielestä se on ok, mutta jos olette olleet ilman huumeita vasta 1-2 vuotta, niin silloin on iso riski, että alatte käyttää huumeota uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Äitinä sun pitää 24/7 pystyä priorisoimaan lapsen etu. Sen pitää mennä aina ja kaiken edelle.

Ehkä huostaanotto on hyvä idea jos ja kun et raskausaikana ollenkaan näy ymmärtävän että tämä koskee myös sinua ja teitä.

Et tajua sitäkään, että vauva on jo olemassa, sinä olet jo äiti ja tuon priorisoinnin olisi pitänyt jo alkaa.

Lastaan rakastava äiti tekee kaikki uhraukset omista esim. tympeistä fiiliksistään huolimatta. Lapsen etu on hänelle automaattisesti tärkein.

Lastensuojelu ei ole ylireagoinut. He on nähneet kaltaisianne päinvastoin ihan liikaa.

Se ei ole hyvä merkki jos viranomainenkin on kiinnostuneempi lapsenne hyvinvoinnista kuin te itse.

Näinhän tällä hetkellä on kun mistään omastasi et kykene joustamaan lapsen hyvinvoinnin varmistamisen tähden.

(Todella sääli että ihan kaikenlaiset vanhemmuuteen kyvyttömät sikiävät.

Sitten tiedämme kaikki täysin vastakkaisia lapsettomuudesta kärsiviä. Mutta sille ei voi mitään, koska edes Vilja-Eerikan murhaajia ei saa enää pakkosteriloida koska ihmisoikeudet...)

Tämä. Niin tämä!

Lakia kun saisi muutettua, että nämä turhanpäiväisyydet jätettäisiin pois. Sosiaalityöntekijöiden palkkoja kun voisi laskea, niin saattaisi vaikuttaa eettiseen puoleen..

Vierailija kirjoitti:

Korvaushoito kertoo resilienssin puutteesta. Jos ei kestä parin viikon vieroitusoireita niin ei myöskään kestä vauva- ja lapsiarjen mukanaan tuomia haasteita ilman tukitoimia.

Tehkää yhteistyötä sossujen kanssa. Jos ne näkee että hommat hoituu hyvin, niin kyllä se asiakkuus lopetetaan. Ei ole kenenkään intressi kytätä hamaan tappiin asti ihmisiä jotka eivät tukea tarvitse, kun oikeasti avun tarpeessa olevia on ihan jonoksi asti ja lasu on reilusti aliresurssinen.

Mä uskon, että tuollaisia ihmisiä ei haittaa ollenkaan mikään kyttääminen. Tykkäävät vaan kun muut vähän hyysäävät. Jos joku tuhlaa resursseja, niin eihän se heidän päänsärky ole herran jestas. Siinäpä kyttää. Ei viranomaisetkaan toisia voi asiakkaitaan häiritä ihan miten huvittaa. Mitäköhän tuo kyttäys on käytännössä. Kaveri oli asiakas. Oli jossain listoilla mutta eipä arjessa näkynyt mitenkään tuo.

Vierailija kirjoitti:

Siis miten kauan korvaushoidosta on? Entä millaiset taustat sinulla on?

Minä olin korvaushoidossa raskaana ollessani ja korvaushoitolääkitys ajettiin hallitusti alas lapsen syntymän jälkeen. Meistä ei tehty lastensuojeluilmoitusta, emmekä muutenkaan olleet tekemisissä lastensuojelun kanssa. Ei siis ehdotettu mitään ensikotiakaan. Lääkäri- ja psykakäynnit oli neuvolakäyntien ohella ainoat palvelut, mihin olin ja olimme yhteydessä.

Korvaushoito päättyi kokonaan hieman alle vuosi sitten. Sitä ennen annosta oli laskettu porrastetusti vuoden päivät.