Korvaushoito ja lastensuojelu

Vierailija kirjoitti:

Tässä näkee sen miten entisiä narkomaaneja kohdellaan.

Puhutaan että anteeksianto on ihmisyyteen kuuluva tärkeä ominaisuus jota meistä jokainen tarvitsee jossain vaiheessa elämäänsä ja huumeidenkäyttö on yleensä sellainen asia että se ensisijaisesti satuttaa vaan sitä henkilöä joka huumeita käyttää.

Vaikuttaa siltä, että teidän kohdalle on sattunut ikävät ihmiset jotka haluavat vaan kiusata teitä!

Jos korvaushoidon lopettamisesta on esim 2-3v ja olette tuon ajan olleet kuivilla, teillä on hyvä pohja terveelle loppuelämälle ja silloin uskaltaa itsekkin alkaa luottamaan että ehkä pystyn koko loppuelämän ajan kuivilla olemaan. Mutta jos hoidon loppumisesta on vasta 7kk niin silloin olette aika alussa ja ei ihme että sossut huolissaan

Suostutte yhteistyöhön, mutta teette selväksi sen että elämänhallintanne on kunnossa ja jos olette aikuisia ihmisiä, pysytte tiukasti siinä päätöksessä että asutte omassa ihanassa kodissanne ja että vauvan huostaanotto olisi laiton. Piste

Ja tässä näkee, miten vähän ihmiset ymmärtävät addiktiosta enne kuin tulevat kirjoittelemaan mielipiteitään mammapalstalle.

2-3 vuotta on lyhyt aika olla kuivilla. Todella monet repsahtavat vielä vuosien jälkeen, kun elämään tulee ylimääräistä rasitusta. Ei lasu tässä yritä kiusata vanhempia, vaan varmistaa, että uuteen elämänvaiheeseen siirtyminen tapahtuu hallitusti. 

Et ilmeisesti edes ymmärrä sitä, että vauvan kanssa ensikotiin menemisellä ei ole mitään tekemistä huostaanoton kanssa.

-alkoholisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten kauan korvaushoidosta on? Entä millaiset taustat sinulla on?

Minä olin korvaushoidossa raskaana ollessani ja korvaushoitolääkitys ajettiin hallitusti alas lapsen syntymän jälkeen. Meistä ei tehty lastensuojeluilmoitusta, emmekä muutenkaan olleet tekemisissä lastensuojelun kanssa. Ei siis ehdotettu mitään ensikotiakaan. Lääkäri- ja psykakäynnit oli neuvolakäyntien ohella ainoat palvelut, mihin olin ja olimme yhteydessä.

Korvaushoito päättyi kokonaan hieman alle vuosi sitten. Sitä ennen annosta oli laskettu porrastetusti vuoden päivät.

Eli tuli raskaaksi lähes heti korvaushoidon loppumisen jälkeen? Raittiutesi ei todellakaan ole vielä vakiintunut, joten ota vastaan kaikki apu, mitä tarjotaan äläkä kuvittele, ettet sinä voisi ikinä repsahtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Lakia kun saisi muutettua, että nämä turhanpäiväisyydet jätettäisiin pois. Sosiaalityöntekijöiden palkkoja kun voisi laskea, niin saattaisi vaikuttaa eettiseen puoleen..

Ai sellaiset turhanpäiväisyydet, kuin vartti sitten korvaushoidosta päässeiden vanhempien tukeminen vauvan hoidossa. Mikähän sitten mielestäsi ei ole turhanpäiväistä lastensuojelutyötä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten kauan korvaushoidosta on? Entä millaiset taustat sinulla on?

Minä olin korvaushoidossa raskaana ollessani ja korvaushoitolääkitys ajettiin hallitusti alas lapsen syntymän jälkeen. Meistä ei tehty lastensuojeluilmoitusta, emmekä muutenkaan olleet tekemisissä lastensuojelun kanssa. Ei siis ehdotettu mitään ensikotiakaan. Lääkäri- ja psykakäynnit oli neuvolakäyntien ohella ainoat palvelut, mihin olin ja olimme yhteydessä.

Korvaushoito päättyi kokonaan hieman alle vuosi sitten. Sitä ennen annosta oli laskettu porrastetusti vuoden päivät.

Ok.

Ja ne taustat?

Kokonaistilanne vaikuttaa niihin tukitoimiinkin.

Pelkästään tieto siitä, että on ollut joskus korvaushoidossa, ei kerro tilanteesta vielä oikeastaan mitään.

Miten yleinen elämäntilanne? Sosiaaliset suhteet? Turvaverkosto ja mahdollisuudet saada apua esimerkiksi vauvanhoitoon? Oma jaksaminen? Puolison jaksaminen? Mitkä asiat tukee päihteettömyyttä? Miten suhtaudutte vanhemmuuteen ja lapsen syntymään? Millaiselta tulevaisuutenne näyttää?

Ehkä teidän tilanteessa on sitten nähty jotain sellaista, että juuri tuollaisille tukitoimille voisi olla perusteita. Ei ensikoti ole mikään automaattivaihtoehto.

Vauva-arki voi olla todella raskasta ja retkahtamisen vaara juuri silloin on suuri, siksi ehkä ensikotia ajattelivat teille. Itse ottaisin avun vastaan. Apu ei ole pahasta. Pääsette varmasti sieltä pian kotiin kun huomaavat, että kaikki on hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten kauan korvaushoidosta on? Entä millaiset taustat sinulla on?

Minä olin korvaushoidossa raskaana ollessani ja korvaushoitolääkitys ajettiin hallitusti alas lapsen syntymän jälkeen. Meistä ei tehty lastensuojeluilmoitusta, emmekä muutenkaan olleet tekemisissä lastensuojelun kanssa. Ei siis ehdotettu mitään ensikotiakaan. Lääkäri- ja psykakäynnit oli neuvolakäyntien ohella ainoat palvelut, mihin olin ja olimme yhteydessä.

Korvaushoito päättyi kokonaan hieman alle vuosi sitten. Sitä ennen annosta oli laskettu porrastetusti vuoden päivät.

Oletinkin näin, koska täällä oli vastaavasta tilanteesta keskustelu jo aiemmin mutta vain kaverin näkökulmasta. Olikohan siinä että 9kk ollut kuivilla. Ei ihme että tarvitsette tukea.

Vauvan tulo muuttaa perheen arkea ja saattaa tuoda odottamattomia tilanteita. Väsyneenä voi tehdä huonoja ratkaisuja. Suosittelen lämpimästi ensikotia tai vastaavaa vahvan tuen ratkaisua. Se on se tie jolla pääsette turvallisesti alkuun ja saatte sosiaalityöntekijöiden luottamuksen.

Huutista, alle vuosi vasta oltu kuivilla ja ollaan olevinaan niin toipuneita. Ei ihmekään että sossut on tota mieltä. Kannattaa suostua, äkkiä sitä pääsee elelemään rauhassa jos oikeasti on homma hallussa.

Haluaisin sanoa että kun on korvaushoidossa ja tulee raskaaksi se on normaalia että tehdään  lastensuojelu ilmoitus neuvolasta ja muista paikoista myös ja vaikka ollut kuivilla koko raskauden joutuu joka tapauksessa ensikotiin meillä oli samanlainen tilanne ja jouduttiin ensikotiin ja pakko myöntää se oli parasta mitä meille olis voinu tapahtua vaikka vihattiin ajatusta aluksi tiedän et on vanha julkaisu mutta ajattelin joss joku tulevaisuudessa miettii näitä niin sit tietää ja kannattaa alusta asti olla rehellinen neuvolassa ja muista paikoissa että on korvaushoidossa tai että tarvii päästä korvaushoitoon koska joss yrittää loppuun asti piilotella sitä ja jääkiinni myöhemmin niin se on paljon pahempi ku että on rehellinen alusta asti... ensikodissa sä näytät miten sulla sujuu vauvan kanssa ja pääset kotiin joss kaikki sujuu siellä esim siivous alueiden hoitaminen ja ruokavuorot ja paikkojen siisti pitäminen ja siellä oppii myös ennakoimaan vauvan tarpeet ei se ole vaan sitä että vauvan hoito sujuu arkeen kuuluu niin paljon muutakin rutiinit ja muut niin joss luet tätä ja aloitat raskaana korvaushoidon ja sulle ehdotetaan ensikotia niin sulla ei ole vaihtoehtoja se on joko se tai sit vauva jää sairaalaan ja ei sillä loppupeleissä ole mitään väliä missä on kuhan saa olla vauvan kanssa ... 

Todellakin toimitaan lain mukaan. Se että te olette hoidoissa tarkoittaa että olette vasta toipumassa, teillä on silloin edelleen olemassa oleva päihdeongelma johon saatte hoitoa! Kai sä tajuat että vauva kärsii kun koko raskauden ajan sulla on käytössä tuo lääkitys, vauva voi saa jopa hoitoa tarvitsevia vieroitusoireita synnyttyään!

Ja menkää ehdottomasti sinne ensikotiin, siellä saa apua vauvan hoitoon, ja tukea vanhemmuuteen. Vauva vaatii paljon voimavaroja ja se on todella iso riski retkahtaa! 

Tuohon korvaushoitoon pitäisi muutenkin kuulua säännöllinen seulonta, eikä saisi olla oheiskäyttöä...

Vierailija kirjoitti:

Siis miten kauan korvaushoidosta on? Entä millaiset taustat sinulla on?

Minä olin korvaushoidossa raskaana ollessani ja korvaushoitolääkitys ajettiin hallitusti alas lapsen syntymän jälkeen. Meistä ei tehty lastensuojeluilmoitusta, emmekä muutenkaan olleet tekemisissä lastensuojelun kanssa. Ei siis ehdotettu mitään ensikotiakaan. Lääkäri- ja psykakäynnit oli neuvolakäyntien ohella ainoat palvelut, mihin olin ja olimme yhteydessä.

Mutta tuon pitäisi olla aina lasun paikka. Olitko Suomessa hoidossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaan kuunnella niitä sossuja ja suostua niiden ehdotuksiin. Ei ne niitä pahalla ehdota.

 

Tuntuu vaan todella absurdilta, että olisi pakko suostua niinkin suuresti elämään vaikuttaviin asioihin, joiden tietää olevan tarpeettomia. Etenkin tuo ensikoti, ja se että pitäisi muuttaa laitosmaisiin olosuhteisiin pienen vauvan kanssa. Vauvan jolle muutenkin parhaaksi olisi saada olla kotona.

Siellä on ihan omat huoneet, monesti myös kylpyhuone ja ruuanlaitto mahdollisuus jokaisella. Vauva ei muutenkaan ymmärrä siitä ympäristöstä onko se laitos vai koti. Äiti on vauvalle tärkein ja että äiti ois mahdollisimman hyvä äiti vauvalle, siihen sitä tukea juuri tarjotaan siellä ensikodissa.