Lue keskustelun säännöt.
Mikä on motivoinut teidät pudottamaan painoa?
15.02.2023 |
Olen ollut ylipainoinen koko aikuisikäni, mutta paino on tasaisesti noussut ylipainon alarajoilta merkittävän ylipainon puolelle. Tällä hetkellä bmi 36,8. Pieni tasaisena pysyvä ylipaino ei minua haittaisi, mutta lihominen vaan jatkuu. Viime aikoina myös ennen kapeahko vyötäröni on alkanut kasvamaan ja ympärysmitta on jo yli 100 cm. Se ei ainakaan ole terveellistä.
Ahdistaa vaan tämä jatkuva lihominen, mutta se ei silti tunnu olevan riittävä motivaattori elämäntapamuutokselle. Pelkään, että saan jonkun sairauden kohta. Ikääkin jo 35.
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faija painoi työuran lopulla 150kg. Oli nuorempanakin niin tuhti että päätin tehdä kaikkeni etten ikinä liho. Urheilin hulluna ja jätin sokerin pois 17-vuotiaana. Nyt yli viisikymppisenä mitat ovat 182/69.
Ei mikään, ainakaan vielä. Olin alipainoinen nelikymppiseksi, sitten se alkoi nousta.
Nykyiselle "miesystävälle" en nähtävästi näin kelpaa, motivaatio voisi olla se kostokroppa, mutta vasta kun pääsen eroon lopullisesti.
Ihan pelkästään häpeä. Kaksi kertaa olen laihduttanut 30 kiloa ihan vain voidakseni liikkua normaalisti ulkona. Viimeisimmästä painonpudotuksesta nyt 5 vuotta ja elämäntapoja pitää nykyisin yllä niistä saatu henkinen ja fyysinen hyvä olo. Ne kyllä antoivat odottaa itseään siihen normaalipainoon saakka, olin niin rapakunnossa että liikunta oli ihan tuskaa ekan vuoden verran.
Vierailija kirjoitti:
Kait se on itsensä hengiltä syömisessä sama, kuin dokaamisessa. Ei kait sitä pysty lopettamaan ennen kuin on löytänyt sen oman pohjansa ja sitten vaan jännätään, että löytyikö se niin ajoissa, että pystyy vielä pelastamaan itsensä.
No ,Alkoa ei tarvitse enää koskaan elämässä.
Mutta syömättä ei voi olla 40 vuotta.
N38 98kg 162cm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä seksi, kauniit vaatteet. Normaalipainoisena on pienempi riski kuolla syöpään tai sydänkohtaukseen ja molempiin on iso riski meidän suvussa muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kait se on itsensä hengiltä syömisessä sama, kuin dokaamisessa. Ei kait sitä pysty lopettamaan ennen kuin on löytänyt sen oman pohjansa ja sitten vaan jännätään, että löytyikö se niin ajoissa, että pystyy vielä pelastamaan itsensä.
No ,Alkoa ei tarvitse enää koskaan elämässä.
Mutta syömättä ei voi olla 40 vuotta.N38 98kg 162cm
No itse olen alkoholisti ja olin ennen sairaalloisen ylipainoinen. Muutin elämäni kuusi vuotta sitten. Sekä juomisen että ylensyömisen lopettaminen on vaikeaa, mutta niissä on eri haasteet.
Alkoholi piti lopettaa kokonaan ja se on tavallaan selkeää. Syödä sai tietenkin elämän muuttamisen jälkeenkin, mutta ruokavaliota piti muuttaa radikaalisti. Pointti kirjoituksessani oli lähinnä, että motivaation löytäminen voi olla vaikeaa ennen kuin on käynyt siellä pohjalla ja terveys on uhannut romahtaa lopullisesti. Toivottavasti tajuat tilanteesi ennen kuin on liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kait se on itsensä hengiltä syömisessä sama, kuin dokaamisessa. Ei kait sitä pysty lopettamaan ennen kuin on löytänyt sen oman pohjansa ja sitten vaan jännätään, että löytyikö se niin ajoissa, että pystyy vielä pelastamaan itsensä.
No ,Alkoa ei tarvitse enää koskaan elämässä.
Mutta syömättä ei voi olla 40 vuotta.N38 98kg 162cm
No itse olen alkoholisti ja olin ennen sairaalloisen ylipainoinen. Muutin elämäni kuusi vuotta sitten. Sekä juomisen että ylensyömisen lopettaminen on vaikeaa, mutta niissä on eri haasteet.
Alkoholi piti lopettaa kokonaan ja se on tavallaan selkeää. Syödä sai tietenkin elämän muuttamisen jälkeenkin, mutta ruokavaliota piti muuttaa radikaalisti. Pointti kirjoituksessani oli lähinnä, että motivaation löytäminen voi olla vaikeaa ennen kuin on käynyt siellä pohjalla ja terveys on uhannut romahtaa lopullisesti. Toivottavasti tajuat tilanteesi ennen kuin on liian myöhäistä.
Tajuan kyllä tilanteen. Nytkin alkanut paljastamaan uniapnean oireita
Mutta, lähinnä mietin,mitä hyvää syön tänään lounaaksi.
Tai mitä hyvää syön iltavuoron jälkeen.
Suunnitelmat aina terveellisiä, mutta ahmimiseksi se kuitenkin on jo vuosia mennyt.
Ajatuksetkin kyllä itsetuhoisia, että tuntuu, että syöminen on ainoa ihana asia elämässäni.
-sama 98 kiloinen-
Ei vielä mikään.
Yrityksiä ollut, mutta ei mikään ole koskaan pysyvää.
Kunnon motivaatiota odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tupakoinnin lopettaminen nosti alle kahdessa vuodessa painoa 60 kiloa ja nyt vaaka huitelee 145 kilossa. Koko tämän ajan olen laihduttanut, yli kymmenen vuotta. Kuinkahan paljon painaisinkaan, jos en olisi yrittänyt lainkaan? En syö sokeria, en syö rasvaa ja aina on nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveys. Ja sitten niinkin pinnallinen asia, kuin itsensä näkeminen malkuvissa vähän epäsuotuisessa asennosa. Totesin, että en halua näyttää sellaiselta.
Muista tehdä muutos pienin askelein. Jos koittaa muuttaa kaikkea kerralla ja paljon, niin se tuskin onnistuu.
Kävin erään joulun jälkeen vaa´alla ja totesin, että olen neljän kilon päässä merkittävästä ylipainosta, enkä enää vain siellä niukan ylipainon puolella, kuten olin itselleni uskotellut. Ymmärsin, että en halua olla lihava, mutta jos jatkan samaan tapaan, minusta tulee sellainen. Laihdutin muutamassa kuukaudessa kymmenen kiloa eli normaalipainon rajalle ja sen jälkeen olen ollut pätkäpaastolla. Silti joudun kerran vuodessa ottamaan taas muutaman kilon takaisinpäin, kun paino yrittää hiipiä takaisin. Näin on menty neljä vuotta.
Terveys on toki tärkeää, mutta ehkä kuitenkin eniten motivoi oikeasti ulkonäkö. En halua olla semmoinen tädinpullero.
Vierailija kirjoitti:
Jos tulee jokin karmea syömishimo, niin yleensä riittää, että menen peilin eteen katsomaan vatsaani. Kannattaa nostaa ihan paitaa ja katsoa sitä tynnyrimäistä kumpua ja pohtia miten kurjalta se näyttää ja kuinka sydänkohtaus ja diabetes odottaa ihan nurkan takana. Sitten juon lasin vettä ja syön purkkaa. Jospa se siitä vaimenee. Mutta kyllähän se niin on, että suklaa ainakin osaa seireenien lauluja.
Oon huomannut, että tumma suklaa siis joku 80% saa sen suklaahimon ohi ihan vain syömällä pari palaa, mutta sitten taas joku maitosuklaa vaatii puoli levyä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kait se on itsensä hengiltä syömisessä sama, kuin dokaamisessa. Ei kait sitä pysty lopettamaan ennen kuin on löytänyt sen oman pohjansa ja sitten vaan jännätään, että löytyikö se niin ajoissa, että pystyy vielä pelastamaan itsensä.
No ,Alkoa ei tarvitse enää koskaan elämässä.
Mutta syömättä ei voi olla 40 vuotta.N38 98kg 162cm
No itse olen alkoholisti ja olin ennen sairaalloisen ylipainoinen. Muutin elämäni kuusi vuotta sitten. Sekä juomisen että ylensyömisen lopettaminen on vaikeaa, mutta niissä on eri haasteet.
Alkoholi piti lopettaa kokonaan ja se on tavallaan selkeää. Syödä sai tietenkin elämän muuttamisen jälkeenkin, mutta ruokavaliota piti muuttaa radikaalisti. Pointti kirjoituksessani oli lähinnä, että motivaation löytäminen voi olla vaikeaa ennen kuin on käynyt siellä pohjalla ja terveys on uhannut romahtaa lopullisesti. Toivottavasti tajuat tilanteesi ennen kuin on liian myöhäistä.
Tajuan kyllä tilanteen. Nytkin alkanut paljastamaan uniapnean oireita
Mutta, lähinnä mietin,mitä hyvää syön tänään lounaaksi.
Tai mitä hyvää syön iltavuoron jälkeen.Suunnitelmat aina terveellisiä, mutta ahmimiseksi se kuitenkin on jo vuosia mennyt.
Ajatuksetkin kyllä itsetuhoisia, että tuntuu, että syöminen on ainoa ihana asia elämässäni.
-sama 98 kiloinen-
No kyllä nuo sinun juttusi kuulostavat siltä, että teet ihan tietoisesti hidasta itsem urhaa ruualla. Tiedän hyvin tunteen, koska tein sitä itse aikanaan viinalla ennen kuin pääsin siitä eroon. Kuulostaa siltä, että sinun pitäisi setviä asioita pääsi sisältä ennen kuin ruokavalion korjaamisesta on mitään iloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kait se on itsensä hengiltä syömisessä sama, kuin dokaamisessa. Ei kait sitä pysty lopettamaan ennen kuin on löytänyt sen oman pohjansa ja sitten vaan jännätään, että löytyikö se niin ajoissa, että pystyy vielä pelastamaan itsensä.
No ,Alkoa ei tarvitse enää koskaan elämässä.
Mutta syömättä ei voi olla 40 vuotta.N38 98kg 162cm
No itse olen alkoholisti ja olin ennen sairaalloisen ylipainoinen. Muutin elämäni kuusi vuotta sitten. Sekä juomisen että ylensyömisen lopettaminen on vaikeaa, mutta niissä on eri haasteet.
Alkoholi piti lopettaa kokonaan ja se on tavallaan selkeää. Syödä sai tietenkin elämän muuttamisen jälkeenkin, mutta ruokavaliota piti muuttaa radikaalisti. Pointti kirjoituksessani oli lähinnä, että motivaation löytäminen voi olla vaikeaa ennen kuin on käynyt siellä pohjalla ja terveys on uhannut romahtaa lopullisesti. Toivottavasti tajuat tilanteesi ennen kuin on liian myöhäistä.
Tajuan kyllä tilanteen. Nytkin alkanut paljastamaan uniapnean oireita
Mutta, lähinnä mietin,mitä hyvää syön tänään lounaaksi.
Tai mitä hyvää syön iltavuoron jälkeen.Suunnitelmat aina terveellisiä, mutta ahmimiseksi se kuitenkin on jo vuosia mennyt.
Ajatuksetkin kyllä itsetuhoisia, että tuntuu, että syöminen on ainoa ihana asia elämässäni.
-sama 98 kiloinen-No kyllä nuo sinun juttusi kuulostavat siltä, että teet ihan tietoisesti hidasta itsem urhaa ruualla. Tiedän hyvin tunteen, koska tein sitä itse aikanaan viinalla ennen kuin pääsin siitä eroon. Kuulostaa siltä, että sinun pitäisi setviä asioita pääsi sisältä ennen kuin ruokavalion korjaamisesta on mitään iloa.
Olen käynyt työpsykologilla, mutta ei ole auttanut.
Syön kyllä ruokahalua hillitsevää mielialalääkettä, mutta se ei kuitenkaan ole auttanut laihtumaan, ehkä kuitenkin painon nousu on loppunut.
En tiedä miksi parasta iloa ja hyvää oloa saan vain syömisestä, näin ollut lapsesta asti.
Sama 98kg
Oma olo. Painoindeksin mukaan olen aina olla ylipainoinen mutta vasta nyt vaihdevuosi-iässä kun lihakset häviää, se on alkanut häiritä.
Terveys. Ikää on jo yli 40 ja moni lähipiirin ikätoveri on ruvennut sairastelemaan. Itse kävin laajassa terveystarkastuksessa ja verikokeissa eikä minulta (vielä!) löytynyt mitään elintasosairauksia. Silti aloitin elämäntaparemontin jo viime syksynä, olen tehnyt pieniä muutoksia pikkuhiljaa ja melkein 10 senttiä on lähtenyt jo vyötäröltä. Painoa en ole mitannut.