Mikä vaivaa ihmistä, joka on ihan erilainen eri päivinä?

Juurikin hiihto on hyvää liikuntaa ( yleinen huomio), mutta en ole koskaan pitänyt siitä( henk. koht. mielipide) Mitä tuuliviiriä tuossa nyt on?

Vierailija kirjoitti:

Juurikin hiihto on hyvää liikuntaa ( yleinen huomio), mutta en ole koskaan pitänyt siitä( henk. koht. mielipide) Mitä tuuliviiriä tuossa nyt on?

Mutta silti pitää hiihtämisestä. Sanonut näin aiemmin. Viikon päästä sanoo että ei ole koskaan pitänyt hiihtämisestä.

Sanonut että pitää kasvimaan viljelystä. Viikon päästä sanoo, ettei ole koskaan pitänyt kasvimaan viljelystä.

Kertoo että haluaa antaa soittotunteja. Kolmen päivän päästä sanoo, ettei muista sanoneensa, että haluaa antaa soittotunteja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Välillä hirveän puhelias, keksii ja lupailee kaikkea, kuten antaa soittotunteja ja on innostunut siitä. Asia sovitaan ja suunnitellaan. Sitten kun parin päivän päästä palaan aiheeseen, hän ei ikäänkuin muista koko keskustelua ollenkaan. Ei halua puhua siitä, eikä mistään muistakaa aiheesta. Katsoo mieluummin televisiota.

Tulee mieleen, että eri moodissa hänellä on ikäänkuin eri ystävät, ts arvostaa/tarvitsee eri ihmisiä.

Ap

Dissosiastiossa se yhteys todella katkeaa. Ei se mitään tahallista ilkeyttä ole, vaan todellakaan ihminen ei muista, mitä se toinen persoona on luvannut tai tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ihmisen some-käyttäytyminen vaihtelee käsi kädessä puhetavan muutoksen ja oletettavasti myös pukeutumisen kanssa: konservatiivi-moodissa hän on analyyttisempi. Huumori on erilaista; arroganttia, tavallaan pisteliästä, vahingoniloista. Ikäänkuin kalastelisi isänsä hyväksyntää. Kieli erittäin harkittua, ulkoasu sliipattu.

Sitten taas toisaalta viljelee alatyylistä kakkahuumoria, ihailee tatuointeja, lävistyksiä, lippis väärinpäin. Taiteilijaelämä vetää puoleensa. Rap-musiikki, ym alakulttuurit.

Välillä hän on kuin lapsi: änkyttää, ei katso silmiin, tärisee kun häntä halataan, sanoo että hänen olisi pitänyt onnistua paremmin.

Ap

Iski pieni tuskahiki kun tunnistan itsessäni noita piirteitä...

Haen omaa identiteettiä jatkuvasti, haaveilen muiden hyväksynnästä tai lähinnä se on joku pakkomielle, oon hukassa. Kadottanut itseni.

En ehkä ihan noin pahasti kuitenkaan

Ohis.

Ehkä hän ei halua kertoa sinulle totuutta asioista? Puhuu sinulle yhtä sun toista aina vaihtuvan päivän mukaan. Syyn käytöksellään tietää hän vaan itse.

Vierailija kirjoitti:

Kun hän on ollut tekemisissä henkilön kanssa, joka hoitaa kasvimaata, niin hänkin puhuu kaikille, että on aina ollut kiinnostunut kasvimaan hoidosta. Sitten taas kun ottaa puheeksi häntä kiinnostavan aiheen eli kasvimaan hoidon, se ei kuulemma ole koskaan kiinnostanut häntä.

Ap

Kuulostaa, ettei omaa persoonallisuutta oikein ole. Hänellä on aina jokin rooli, yrittää olla jotakin muuta, eikä itsekään tiedä mitä on. Huono itsetunto siis, ei osaa rentoutua eikä ajatella, että mitä juuri hän aidosti on.

Pakonomainen valehtelija tai sitten nollaitsetunto ja pakko miellyttää muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun hän on ollut tekemisissä henkilön kanssa, joka hoitaa kasvimaata, niin hänkin puhuu kaikille, että on aina ollut kiinnostunut kasvimaan hoidosta. Sitten taas kun ottaa puheeksi häntä kiinnostavan aiheen eli kasvimaan hoidon, se ei kuulemma ole koskaan kiinnostanut häntä.

Ap

Kuulostaa, ettei omaa persoonallisuutta oikein ole. Hänellä on aina jokin rooli, yrittää olla jotakin muuta, eikä itsekään tiedä mitä on. Huono itsetunto siis, ei osaa rentoutua eikä ajatella, että mitä juuri hän aidosti on.

Näin olen itsekin ajatellut. Mietinkin, miten tuollainen persoonallisuus pysyy samana työssä? Tällä kuitenkin paljon vastuuta ja isoja asiakokonaisuuksia, jotka pitää hallita. Voiko työminä pysyä samana, vaikka muissa ihmissuhteissa se vaihtelee täysin randomisti?

Ap

Minä taidan olla hänen kaltaisensa.

Myötäilen kaikkia ja lopetan lauseet heidän puolestaan. Eli koitan arvata mitä he ovat sanomassa. Käytännössä olen samaa mieltä kaikkien kanssa kaikesta.

Kärsin huonosta itsetunnosta ja koitan olla mieliksi kaikille jotta he pitäisivät minusta. Ja lopulta kukaan ei tietänkään pidä minusta kun minultaei löydy yhtäkään omaa ideaa tai mielipidettä.

Varmaan liittyy johonkin persoonallisuushäiriöön. Mun puolisolla on diagnosoitu narsistinen ja hän on välillä tuollainen, etenkin stressitilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun hän on ollut tekemisissä henkilön kanssa, joka hoitaa kasvimaata, niin hänkin puhuu kaikille, että on aina ollut kiinnostunut kasvimaan hoidosta. Sitten taas kun ottaa puheeksi häntä kiinnostavan aiheen eli kasvimaan hoidon, se ei kuulemma ole koskaan kiinnostanut häntä.

Ap

Kuulostaa, ettei omaa persoonallisuutta oikein ole. Hänellä on aina jokin rooli, yrittää olla jotakin muuta, eikä itsekään tiedä mitä on. Huono itsetunto siis, ei osaa rentoutua eikä ajatella, että mitä juuri hän aidosti on.

Näin olen itsekin ajatellut. Mietinkin, miten tuollainen persoonallisuus pysyy samana työssä? Tällä kuitenkin paljon vastuuta ja isoja asiakokonaisuuksia, jotka pitää hallita. Voiko työminä pysyä samana, vaikka muissa ihmissuhteissa se vaihtelee täysin randomisti?

Ap

Useimmilla meistä on varmasti aivan erillinen työminä. Työstä ei tulisi mitään, jos olisi pakottava tarve tehdä aina muiden mielen mukaan, ei itse voisi tehdä päätöksiä ja muuttaisi mieltään aina kulloinkin läsnä olevien henkilöiden mukaan. Toki jos ihminen tiedostaa itsensä ulkopuoliselle vaikuttamiselle alttiiksi tuuliviiriksi, niin hän voi myös hakeutua yksin tehtävään työhön, jossa kukaan ei pääse vaikuttamaan hänen tekemiseensä. Silloin hän voi olla hyvinkin luotettava ja ammattimainen.

Tietynlaisessa asiakaspalvelussa ja vaikka myyntityössä tuo ominaisuus tietysti voisi olla eduksikin, kun voisi uskottavasti aina kameleontata itsensä asiakkaan kaltaiseksi.

Ehkä hän vain elää hetkessä ja mielipide on sen hetken mukainen.

Mielipiteen luonne on muutenkin olla muuttuva, joten en ihmettelisi, jos joku sanoisi tänään ettei pidä jostain ja huomenna pitäisi. Ilman muuta kyllä kysyisin syytä mielipiteen muutokselle, ainakin joissain tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun hän on ollut tekemisissä henkilön kanssa, joka hoitaa kasvimaata, niin hänkin puhuu kaikille, että on aina ollut kiinnostunut kasvimaan hoidosta. Sitten taas kun ottaa puheeksi häntä kiinnostavan aiheen eli kasvimaan hoidon, se ei kuulemma ole koskaan kiinnostanut häntä.

Ap

Kuulostaa, ettei omaa persoonallisuutta oikein ole. Hänellä on aina jokin rooli, yrittää olla jotakin muuta, eikä itsekään tiedä mitä on. Huono itsetunto siis, ei osaa rentoutua eikä ajatella, että mitä juuri hän aidosti on.

Näin olen itsekin ajatellut. Mietinkin, miten tuollainen persoonallisuus pysyy samana työssä? Tällä kuitenkin paljon vastuuta ja isoja asiakokonaisuuksia, jotka pitää hallita. Voiko työminä pysyä samana, vaikka muissa ihmissuhteissa se vaihtelee täysin randomisti?

Ap

Useimmilla meistä on varmasti aivan erillinen työminä. Työstä ei tulisi mitään, jos olisi pakottava tarve tehdä aina muiden mielen mukaan, ei itse voisi tehdä päätöksiä ja muuttaisi mieltään aina kulloinkin läsnä olevien henkilöiden mukaan. Toki jos ihminen tiedostaa itsensä ulkopuoliselle vaikuttamiselle alttiiksi tuuliviiriksi, niin hän voi myös hakeutua yksin tehtävään työhön, jossa kukaan ei pääse vaikuttamaan hänen tekemiseensä. Silloin hän voi olla hyvinkin luotettava ja ammattimainen.

Tietynlaisessa asiakaspalvelussa ja vaikka myyntityössä tuo ominaisuus tietysti voisi olla eduksikin, kun voisi uskottavasti aina kameleontata itsensä asiakkaan kaltaiseksi.

Hänellä on noin 10 alaista. Hän on kertonut, ettei itse voisi olla kenenkään alainen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun hän on ollut tekemisissä henkilön kanssa, joka hoitaa kasvimaata, niin hänkin puhuu kaikille, että on aina ollut kiinnostunut kasvimaan hoidosta. Sitten taas kun ottaa puheeksi häntä kiinnostavan aiheen eli kasvimaan hoidon, se ei kuulemma ole koskaan kiinnostanut häntä.

Ap

Ai tämä ihmistyyppi! Periaatteesta eri mieltä olevat. Ne on raskaita. Mielipide vaihtuu vastakkaiseksi ihan sen perusteella jos joku on samaa mieltä heidän kanssaan heidän aiempien puheiden perusteella. Tuollaisen kanssa kommunikointi on suossa tarpomista.

Dissosiaatiohäiriöltä tuo kuulostaa. 

Onhan monilla ihmisillä mielialanvaihteluja ja kiinnostuksen kohteetkin saattavat muuttua lennossa vaikkapa adhd:ssa, mutta tuo kuulostaa paljon rajummalta. 

Itselläni on traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vaikein muoto, DID. Mulla on useamman ikäisiä ja eri sukupuolia olevia persoonia, jotka kaikki pitävät eri asoista. Osa ei muista mitä toinen on puhunut. 

Häiriö kehittyi lapsuudessa vuosien fyysisen, henkisen, kiduttamisen ja valvottamsen seurauksena. 

Eri persoonien yhdistäminen vaatii vuosien terapiaa.  

Elämä ei ole niin vakavaa etteikö mielipiteitä voisi olla monia. Siksi vaihtelen päivästä toisen  Vastakkaiset mielipiteenikin voivat olla molemmat täysin oikeita. Ne ovat vain eri reittejä samaan lopputulokseen.  Sisimmässäni on toki jotain pysyvääkin, mutta en koe, että kertomani olisi häilyvää.

Kaikki me kuollaan jonain päivänä ja saavutuksemma ovat usein mitättömiä. Minulla on vain yksi persoona, mutta siitä on moneksi. En ole hullu, enkä tule hullummaksi.

Vierailija kirjoitti:

Dissosiaatiohäiriöltä tuo kuulostaa. 

Onhan monilla ihmisillä mielialanvaihteluja ja kiinnostuksen kohteetkin saattavat muuttua lennossa vaikkapa adhd:ssa, mutta tuo kuulostaa paljon rajummalta. 

Itselläni on traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vaikein muoto, DID. Mulla on useamman ikäisiä ja eri sukupuolia olevia persoonia, jotka kaikki pitävät eri asoista. Osa ei muista mitä toinen on puhunut. 

Häiriö kehittyi lapsuudessa vuosien fyysisen, henkisen, kiduttamisen ja valvottamsen seurauksena. 

Eri persoonien yhdistäminen vaatii vuosien terapiaa.  

Olen havainnut kolmen edellä mainitun lisäksi myös feminiiniset persoonan (naisen/homon tai sekä että). Persoonien vaihtuminen jotenkin hämmentää, kun se on niin ennustamatonta. Jotkin merkit usein kuitenkin edeltävät sitä, kuten valvominen, ärtyneisyys, uhmakkuus.

Ap

Onko hän itse lainkaan tietoinen näistä persoonien muutoksista? Tiedätkö mitään hänen lapsuudestaan? 

Vierailija kirjoitti:

Onko hän itse lainkaan tietoinen näistä persoonien muutoksista? Tiedätkö mitään hänen lapsuudestaan? 

En tiedä hänen lapsuudestaan juurikaan. Tavallinen suomalainen ydinperhe.

Luulen hänen tiedostavan tilansa jollakin tasolla. Kuitenkin ihmisten loukkaantuminen ja pettyminen hänen toimintansa seurauksena, sekä siitä seuraavat ihmissuhteiden päättymiset tuntuvat olevan hänelle vaikea käsittää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Tunnen suht hyvin vähän alle 40v. naisen, jolla se on. Hänellä on tosin myös epävakaa persoonallisuushäiriö ja keskivaikea toistuva masennus, johon liittyy psykoottisia piirteitä.

Hänen äänensä ja eleensäkin muuttuvat, kun persoona vaihtuu. Hänellä on sellainen pätevä ja pärjäävä, kaikesta tietävä ja muut pyörryksiin puhuva persoona, ja toinen taas on sit kikatteleva lapsi, joka on hölmöilevä luonnonlapsi. Sitten on suuritarpeinen, herkkä ja heikko persoona, joka on myös äärimmäisen narsistinen ja helposti loukkaantuva.

Kun pakettiin yhdistetään vielä tuo masennus psykoottisilla piirteillä, niin jokainen varmasti ymmärtää, että kyseessä on hyvin sairas ihminen. Hän kuvittelee asioita ja keksii juttuja, puhuu toiveistaan totena ym. Hän myös kuvittelee että hänellä on kaikkia mahdollisia outoja sairauksia, kuten aivoverenvuoto, tahaton maidon vuotaminen rinnasta ja myestenia gravis.

Nyt hänellä on parempi jakso ja sai töitäkin, mutta eiköhän viimeistään ensi syksynä taas palaa vanhoille pelipaikoille irtisanottuja, höpöttämään juttujaan ja fantasioitaan.

Ohis: millainen olisi tahallinen maidon vuotaminen rinnasta?