Teini ei pääse oikomishoitoon julkisen hammashoitoon

Minulla on aivan vinot hampaat, esteettisesti hyvin rumat. Miesystäviä kyllä nuorempana riitti. Hankin hyväpalkkaisen ammatin ja varaa olisi oikoa hampaat, mutta ei kiinnosta vähääkään.

Vaikka hampaani ovat rumat, hyvin niillä syö.

Jokainen maksakoon esteettiset hammashoidot omasta kukkarostaan. Tärkeämpiä rahanreikiä yhteiskunnassamme on.

Tyttäreni hampaat oiottiin yksityisellä hammaslääkärillä (Oral) parisen vuotta sitten Invisalign-hoidolla. Hoito kesti n. vuoden ja hinnaksi tuli nelisen tonnia. Julkisella puolella hoitoa ei myönnetty, vaikka hoitavan hammaslääkärin mukaan kyse oli muustakin kuin esteettisestä virheestä. Olihan se kallista yksinhuoltajalle, mutta nyt on nuorella kauniit hampaat ja loistava hymy! 

Tässäkin nähdään keskiluokan ja alemman luokan ero. Me voimme lapsemme (teininä oikominen on usein liian myöhäistä) yksityiselle oikomishoitoon ja mielellämme maksoimme ne maksut, vaikka olin tuolloin opiskelija ja opiskelin Kelan hyväksymänä työmarkkinatuella. Miehen palkka vähän päälle 3000€ bruttona. Ja lainojen lyhennykset, iso vastike, muut menot, harrastusmaksut ym siihen päälle.

Nämä kaikki ovat arvovalintoja. Meille terveys on tosi korkealla prioriteettilistalla. Omat vanhempani eivät vieneet minua oikomishoitoon joten yhä edelleen kärsin purentaviasta ja käytän öisin purentakiskoa, jotta pää ei olisi kipeä päivisin.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni hampaat oiottiin yksityisellä hammaslääkärillä (Oral) parisen vuotta sitten Invisalign-hoidolla. Hoito kesti n. vuoden ja hinnaksi tuli nelisen tonnia. Julkisella puolella hoitoa ei myönnetty, vaikka hoitavan hammaslääkärin mukaan kyse oli muustakin kuin esteettisestä virheestä. Olihan se kallista yksinhuoltajalle, mutta nyt on nuorella kauniit hampaat ja loistava hymy! 

Sairaaksi mennyt että kaiken joutuu itse maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin ettei julkisella puolella hoideta kuin pahat purentaviat. Tulisi veronmaksajille muuten liian kalliiksi.

Kaverilla 90-luvulla jäi oikomatta samoista syistä, ja on ollut asiasta kauheat traumat ja itsetunto-ongelmat. Hampaat näkyy, kun hymyilee, niin on välttänyt hymyilemistä. Minusta kohtuuton taakka elämänmitan kannettavaksi vain sen vuoksi, että ei ole onnea syntyä varakkaaseen perheeseen. Toinen kaveri maksoi itse opuskelijana tuhansien eurojen oikomishoitonsa Virossa. Muut matkusteli ja vietti makeaa elämää samalla rahalla. Reilua sekin?

Ja ei, itse en tarvinnut oikomishoitoa.

Miksi ei voi hymyillä? Jos hampaat eivät aiheuta kipuja kasvojen lihaksiin, niin miksi niitä pitäisi oikoa?

Vierailija kirjoitti:

Julkinen ei tee esteettistä hammashoitoa, sitä varten on yksityiset hammaslääkäriasemat.

Ei tietenkään julkinen tee esteettistä hammashoitoa. Mutta kun julkinen ei myöskään korjaa kuin ne pahimmat purentavirheet.

Minulta oiottiin hampaita 90-luvun alussa julkisella, kouluhammashoidossa. Hoito tosin jäi kesken. Käytettyäni pitkään niskavetoa ja muutaman hampaan yhdistävää "rautalankaa", hammaslääkäri totesi eräällä käyntikerralla, että nyt täytyy laittaa kiinteät raudat. Aloin itkeä ja sanoin, etten halua kiinteitä rautoja, jolloin hammaslääkäri suuttui ja totesi, että otetaan sitten kaikki muutkin pois. Näin tekivät ja kun äitini kuuli illalla asiasta, hän oli raivoissaan, että päätös oli tehty 10-vuotiaan lapsen sanomisten perusteella. Äiti myös totesi tuolloin, että älä sitten tule hänelle valittamaan, kun hampaat ovat vinot. No, en koskaan asiasta valittanut. Tiedän, että minulla on lievä ylipurenta, eivätkä hampaani ole muutenkaan kauniissa rivissä, mutta riittävän hyvin olen noiden kanssa yli 30 vuotta tuon jälkeen pärjännyt. Näin jälkikäteen ajatellen, olihan tuo kyllä todella outoa, että hoito lopetettiin kuin seinään konsultoimatta vanhempiani.

Kauniaisissa tyttäreni serkku sai oikomishoidon julkiselta puolelta, me asumme toisaalla ja yksityiselle oli mentävä. Ei ollut edes kyse esteettisestä hoidosta vaan kulmahammas puski huulesta läpi. Tässä meidän kunnassa ei ollut puoleen vuoteen oikomishoidon hammaslääkäriä edes. Muuta Kauniaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Hampaat ja hymy vaikuttaa itsetuntoon hirvittävän paljon. Minulla oli ala-asteella niskaveto joka auttoi, mutta myöhemmin hampaat menivät uudelleen vinoiksi. Niitä ei sitten koskaan korjattu. Olen aina hävennyt hymyillä, peitän suuni aina kädellä ja häpean valokuvia itsestäni jos niissä näkyy hampaat.

Nyt aikuisiällä kun taloudellinen tilanteeni on ollut hyvä, menin yksityiselle oikomishoitoon. Hoito on jo loppusuoralla ja tämä on vaikuttanut itsetuntooni jo tässä vaiheessa, vaikka oikomiskojeet ovat vielä suussa. Hampaat ovat jo melkein suorat. Olen niin onnellinen tästä ja tuskin maltan odottaa muutaman kuukauden päähän kun koko juttu valmistuu.

Sellainen ihminen jolla on aina ollut suorat hampaat tai jolla on pikkulapsena ne oikaistu ei varmasti oikeasti edes ymmärrä miten paljon vinoja hampaita voi ihminen hävetä. On vaikuttanut itsetuntooni aivan valtavasti. Onneksi vihdoin on tullut muutos :)

Viekää lapsi yksityiselle jos vaan mitenkään mahdollista. Ei ymmärrä kiittää teitä siitä koskaan mutta vaikuttaa hänen loppuelämäänsä merkittävällä tavalla.

Vähän särähti korvaan tuo lihavoitu osa kommentista.

Minulta on oiottu hampaat oikein pitkän kaavan mukaan julkisella puolella. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, vaikka tiettyjä terveydellisiä haittoja jäikin (lähtökohta oli sen verran huono, että täydellistä purentaa ei voinut saada).

Minulla oli hammasraudat todella pitkään. Välillä myös erilaisia kumilankavirityksiä päiväsaikaan näkyvillä suussa ja ne rajoittivat suun kunnollista avaamista. Kyllä siinä saa muutaman kommentin kuulla sekä ala- että yläasteella noista virityksistä, sen voin taata!

Kun raudoista pääsi lopulta eroon, niin muut kosmeettiset haitat ovat seurana edelleen. Minulla on hyvin isot hampaat verrattuna leuan kokoon. Joku joskus on sanonut näitä "hevosenhampaiksi", ja kyllähän se tavallaan paikkansa pitää. Lisäksi minulla on etuhampaissa isoja fluoroosiläikkiä, jotka näkyvät selvästi joka kerran, kun suuni aukaisen.

Tästä huolimatta en ole koskaan peittänyt kättä suulla, välttänyt hymyilemistä tai muuten arastellut hampaitani. En ennen rautoja, niiden aikana tai niiden jälkeenkään.

Luulen, että ihmiset kiinnittää enemmän huomiota siihen jatkuvaan hampaiden peittelyyn. Jos taas näyttää hampaansa normaalisti, ihmiset tottuvat niihin, eivätkä kohta enää hampaiden outouksia niin huomaakaan. Siinä mielessä hampaiden peittely vain pahentaa ongelmaa.

En tiedä, huomasiko edellinen kommentoija, mutta mielenkiintoista oli, miten hän sanoi oikomahoidon vaikuttaneen erityisesti itsetuntoon. Siis oikomahoidolla hoidettiin itsetuntoa, hampaat olivat vain välillinen asia. On mielestäni hyvä, ettei tällaisia hoitoja tueta julkisin varoin. Perheet tehkööt omat valintansa, meneekö kosmeettiseen oikomahoitoon vai halutaanko tukea lapsen itsetuntoa muin keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hampaat ja hymy vaikuttaa itsetuntoon hirvittävän paljon. Minulla oli ala-asteella niskaveto joka auttoi, mutta myöhemmin hampaat menivät uudelleen vinoiksi. Niitä ei sitten koskaan korjattu. Olen aina hävennyt hymyillä, peitän suuni aina kädellä ja häpean valokuvia itsestäni jos niissä näkyy hampaat.

Nyt aikuisiällä kun taloudellinen tilanteeni on ollut hyvä, menin yksityiselle oikomishoitoon. Hoito on jo loppusuoralla ja tämä on vaikuttanut itsetuntooni jo tässä vaiheessa, vaikka oikomiskojeet ovat vielä suussa. Hampaat ovat jo melkein suorat. Olen niin onnellinen tästä ja tuskin maltan odottaa muutaman kuukauden päähän kun koko juttu valmistuu.

Sellainen ihminen jolla on aina ollut suorat hampaat tai jolla on pikkulapsena ne oikaistu ei varmasti oikeasti edes ymmärrä miten paljon vinoja hampaita voi ihminen hävetä. On vaikuttanut itsetuntooni aivan valtavasti. Onneksi vihdoin on tullut muutos :)

Viekää lapsi yksityiselle jos vaan mitenkään mahdollista. Ei ymmärrä kiittää teitä siitä koskaan mutta vaikuttaa hänen loppuelämäänsä merkittävällä tavalla.

Vähän särähti korvaan tuo lihavoitu osa kommentista.

Minulta on oiottu hampaat oikein pitkän kaavan mukaan julkisella puolella. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, vaikka tiettyjä terveydellisiä haittoja jäikin (lähtökohta oli sen verran huono, että täydellistä purentaa ei voinut saada).

Minulla oli hammasraudat todella pitkään. Välillä myös erilaisia kumilankavirityksiä päiväsaikaan näkyvillä suussa ja ne rajoittivat suun kunnollista avaamista. Kyllä siinä saa muutaman kommentin kuulla sekä ala- että yläasteella noista virityksistä, sen voin taata!

Kun raudoista pääsi lopulta eroon, niin muut kosmeettiset haitat ovat seurana edelleen. Minulla on hyvin isot hampaat verrattuna leuan kokoon. Joku joskus on sanonut näitä "hevosenhampaiksi", ja kyllähän se tavallaan paikkansa pitää. Lisäksi minulla on etuhampaissa isoja fluoroosiläikkiä, jotka näkyvät selvästi joka kerran, kun suuni aukaisen.

Tästä huolimatta en ole koskaan peittänyt kättä suulla, välttänyt hymyilemistä tai muuten arastellut hampaitani. En ennen rautoja, niiden aikana tai niiden jälkeenkään.

Luulen, että ihmiset kiinnittää enemmän huomiota siihen jatkuvaan hampaiden peittelyyn. Jos taas näyttää hampaansa normaalisti, ihmiset tottuvat niihin, eivätkä kohta enää hampaiden outouksia niin huomaakaan. Siinä mielessä hampaiden peittely vain pahentaa ongelmaa.

En tiedä, huomasiko edellinen kommentoija, mutta mielenkiintoista oli, miten hän sanoi oikomahoidon vaikuttaneen erityisesti itsetuntoon. Siis oikomahoidolla hoidettiin itsetuntoa, hampaat olivat vain välillinen asia. On mielestäni hyvä, ettei tällaisia hoitoja tueta julkisin varoin. Perheet tehkööt omat valintansa, meneekö kosmeettiseen oikomahoitoon vai halutaanko tukea lapsen itsetuntoa muin keinoin.

Hahaa, siis peittänyt suuta kädellä! Pieni ajatusvirhe tuli mulle tuossa... :D Ymmärsitte varmasti kuitenkin, mitä tarkoitin. :)

Saako haetuksi toisen mielipiteen? Sukulaislapsen kohdalla toinen hammaslääkäri totesi, että vain kosmeettinen vika ja toinen joku aika myöhemmin (ei pitkään kuitenkaan), että olisi pitänyt aloittaa jo hoito.

Vierailija kirjoitti:

Minulta oiottiin hampaita 90-luvun alussa julkisella, kouluhammashoidossa. Hoito tosin jäi kesken. Käytettyäni pitkään niskavetoa ja muutaman hampaan yhdistävää "rautalankaa", hammaslääkäri totesi eräällä käyntikerralla, että nyt täytyy laittaa kiinteät raudat. Aloin itkeä ja sanoin, etten halua kiinteitä rautoja, jolloin hammaslääkäri suuttui ja totesi, että otetaan sitten kaikki muutkin pois. Näin tekivät ja kun äitini kuuli illalla asiasta, hän oli raivoissaan, että päätös oli tehty 10-vuotiaan lapsen sanomisten perusteella. Äiti myös totesi tuolloin, että älä sitten tule hänelle valittamaan, kun hampaat ovat vinot. No, en koskaan asiasta valittanut. Tiedän, että minulla on lievä ylipurenta, eivätkä hampaani ole muutenkaan kauniissa rivissä, mutta riittävän hyvin olen noiden kanssa yli 30 vuotta tuon jälkeen pärjännyt. Näin jälkikäteen ajatellen, olihan tuo kyllä todella outoa, että hoito lopetettiin kuin seinään konsultoimatta vanhempiani.

Heh, mulla kävi vähän sama mutta toisinpäin. 2000-luvun alku, hammaslääkäri kysyi äidiltä että onko miettinyt mulle rautoja. Äiti totesi että ei olla ja se oli siinä. Jälkikäteen kysyin äidiltä että miksi, kyllä mä voisin raudat ottaa, mutta äiti vain mutisi että sitten kiusattaisiin (kiusattiin kyllä muutenkin..). Onneksi aikuisuuteen mennessä hampaat vähän asettuivat. Mutta näinhän se on, ei suorat hampaat mikään välttämättömyys ole. Nykyisin julkinen hammashuolto ei pysty edes välttämättömättömyyksiä hoitamaan; itselläni viivästyi pahasti kiireellinen asia (lohjennut hampaan murunen oli mennyt ikenen alle ja tuhosi ientä pitkän pätkän), ja julkisen puolen hammaslääkäri pahoitteli ja korjasi asian miten pystyi, ja tokaisi että rumahan tästä tulee mutta yksityisellä voit sitten käydä jos häiritsee. En käy, koska maksaa aivan liikaa ja ei ole täysin välttämätöntä, joten siihen ei ole varaa.