Henna, 22, kävi lapsensa kanssa neljä kertaa Jorvissa. Vasta viidennellä hänet otettiin todesta. Lapsi oli hengenvaarassa.
Henna Tulimäki, 22, kävi pienen tyttärensä kanssa viikon aikana neljä kertaa päivystyksessä. Aina heidät lähetettiin kotiin, vaikka äiti vaistosi, että jokin on pahasti vialla. Viidennellä kerralla paljastui, että lapsi on hengenvaarassa.
Ensimmäinen keuhkoja kuunnellut lääkäri sanoi, ettei mitään hätää ole.
Toisella kerralla lapsi oli saanut antibiootteja korvatulehdukseen ja piristynyt hieman. Hän istui äidin sylissä lääkärin tutkimuksen ajan.
Toisella kerralla lapsi oli saanut antibiootteja korvatulehdukseen ja piristynyt hieman. Hän istui äidin sylissä lääkärin tutkimuksen ajan.
Lääkärin mukaan vasemmasta keuhkosta äänet kuuluivat painautuen. Hän arveli, että se johtui vain asennosta, kun tyttö istui sylissäni.
Lääkäri ei tutkinut asiaa sen tarkemmin, vaikka Tulimäki kysyi, voisivatko he vaihtaa asentoa ja kuunnella uudelleen.
NELJÄS kerta Jorvin päivystyksessä oli pahin. Tulimäki piti sylissään lasta, jota ei ollut tunnistaa omakseen. Tytär oli veltto ja uupunut.
He eivät päässeet lääkärin vastaanotolle edes kääntymään.
Sairaanhoitaja katsoi lasta ja sanoi: jos lapsi ei ole kahteen päivään ulostanut, kyseessä on todennäköisesti ummetus.
Hän sanoi, että hakekaa Pegorionia ja menkää kotiin.
Lauantaina kuume alkoi nousta. He eivät enää soittaneet yhtään minnekään, vaan ajoivat suoraan Jorviin.
Sieltä olisi varmaan sanottu, että ei tarvitse tulla, Tulimäki puuskahtaa miettiessään käymiään puhelinkeskusteluja.
Sairaalassa kuumetta mitattiin 39 astetta. Tytön leposyke oli yli 200. Heidät ohjattiin suoraan tarkkailuhuoneeseen.
Kommentit (476)
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tk:ssa ihana nuori lääkäri, joka ekalla käynnillä määräsi tutkimjkset ja sanoi laittavansa lähetteen erikoissairaanhoitoon, kun soittaa tuloksia. Soittikin hänen sijaisensa, joka ei halunnut laittaa lähetettä. Laittoi siksi, että niin oli jo luvattu, mutta koitti saada minua perumaan. Sain ajan lähetteen laitosta 4 pv päästä, lisää tutkimuksia kiireellisenä ja tuloksena keuhkosyöpä. Oli tuuria matkassa, että sattui se nuori mies lääkäriksi.
Hieno homma, mutta eihän asianmukainen terveydenhoito nyt ihan hyvästä tuurista saa olla kiinni, tai että "toivotaan, että siellä on tänään joku asiallinen vuorossa". Aika surkeeta on jos näin on.
Voi kun olisi ymmärtänyt mennä ajoissa terveyskeskukseen niin siellä olisi ollut aikaa paneutua lapsen tapaukseen. Päivystyksessä on valitettavasti kiirettä koko ajan ja siksi tulee tällaisia hutilyöntejä. Varmaan syynä on jälleen kerran ottamaton influessarokote kun ei tuo eliitti viitsi sellaista ottaa vaikka olisi hyödyllistä.
Hoitajat.netissä joku mieshoitaja kirjoitti samankaltaisista kokemuksista omalla nimellään. Kurkkupaise.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljä kertaa turhaan Jorvissa, eikä tule mieleen mennä yksityiselle??
22v äiti ei arvatenkaan pysty maksamaan sitä yksityistä. Ja kun täällä kerran on julkinen terveydenhoito, niin kyllä sitä pitää voida käyttää ja sen toimimiseen luottaa.
No jos ei pysty yhtä yksityistä lääkärikäyntiä lapsensa terveyden takaamiseksi maksamaan, niin kuinka hän yleensä pystyy huolehtimaan lapsestaan? Muiden rahoilla, oletan?
Mä käyn ihan töissä ja olen jopa keskituloinen (juuri ja juuri). Mutta jos tänään tai vaikka ylihuomenna pitäisi yhtäkkiä maksaa lapselle lääkärikäynti yksityisellä, niin ei olisi varaa.
Kannattaa hankkia luottokortti tai tehdä jonkun aikaa kahta työtä että saa puskuria säästettyä. Juuri tuollaisia hätätapauksia varten. En keljuile vaan omasta kokemuksesta neuvon. Näin tein itse aikoinaan ja jos ei olisi ollut säästöjä,olisi moni tutkimus jäänyt tekemättä, mm kallis magneettikuvaus yksityisellä.
No meillä yleensä on säästöjä, mutta nyt sattumalta ei ole. Ymmärrän vain hyvin ettei nuorella äidillä välttämättä ole mahdollisuutta yksityiseen, kun hetkittäin on tilanteita ettei tällaisella vanhemmalla äidilläkään ole.
No vanhemmalle äidille suosittelen luottokortin hankkimista juuri tällaisia tilanteita varten. Ei yleensä maksa mitään mutta on hyvä hätävara jos säästöt yhtäkkiä meneekin johonkin muuhun katastrofiin. Valintojahan ne tietysti on, miten haluaa raha-asiansa järjestää. Itse myisin vaikka huonekalut kämpästä että olisi säästöjä sen varalle jos lapsi sattuu sairastumaan. Minä en pysty luottamaan siihen että julkiselta saa apua edes rukoilemalla. Rahalla yleensä saa, valitettavasti.
Alapeukuttajat ilmeisesti antavat mieluummin lapsensa kärsiä kuin menevät yksityiselle. Tai ettei tarvitse tehdä enemmän töitä jotta saa säästöjä kerrytettyä lapsen sairastumisen varalle. Jos lapsi saa vakavia elinikäisiä vammoja kun ei saa heti apua julkiselta, vanhemmat ilmeisesti vain kohauttaa hartioita. Siinä vaiheessa on turha ajatella että olisipa se luottokortti tai olisinpa kerännyt säästöjä vaikka myymällä omaisuutta pois. Ennakoikaa hyvät vanhemmat. Kun hätä on suurin, ei silloin ole aikaa eikä voimia tienata rahaa. Se pitää tehdä ennen kuin mitään sattuu. Toivottavasti lapsenne pysyvät terveinä.
Onneksi terveydenhoito pelaa vielä täällä pohjoisemmassa. Oman lapseni hoitava lääkäri on antanut työnumeronsa minulle jotta voin olla suoraan yhteydessä häneen jos mietin tarviiko lapseni kanssa lähteä päivystykseen vai ei (lapsella synnynäinen neurologinen sairaus). Muutenkin kaikki pelittänyt aina loistavasti ja paljon ollaan kyllä lääkäriä tarvittukin molempien lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivystys on tarkoitettu vain akuuttien sairaustapausten hoitoon.
No mikä tuo sinusta sitten oli? Viisi kertaa.
4 turhaa käyntiä
Vierailija kirjoitti:
Neljä kertaa turhaan Jorvissa, eikä tule mieleen mennä yksityiselle??
Kyllä nyt Jorvissakin pitää vakavatkin sairaudet hoitaa ja tunnistaa, vaikka niitä ei tunnista siksi, että tavallisimpia ovat ne tavalliset sairaudet. Tuosta poikkeavasta keuhkojen kuuntelulöydöksestä olisi kyllä lääkärin jotain pitänyt hoksata! Eikä keuhkojen kuuntelulöydökseen vaikuta millään tavalla se, missä asennossa lapsi on vanhempansa sylissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska Jorvi on noussut toistamiseen otsikoihin ikävissä merkeissä, olisikohan siellä syytä pohtia, mikä on pielessä ja miten tilanne korjataan. Ylimielisyys ei ole vain hoitajien ongelma, vaan koko organisaation ominaisuus, ja se näkyy potilaille näine anteeksiantamattomine tapahtumine. Turha ihmetellä, jos henkilökuntaa on vähän, eettisesti toimivat lähtevät muualle. Luulisi Jorvin olevan jo mainehaitta Espoolle. Hyvä syy olla muuttamatta Espooseen, kun sen päivystävässä sairaalassa toimitaan ala-arvoisesti, epäammatillisesti ja huolimattomasti.
HUS on yhtä ja samaa ja ongelma koskettaa koko pk-seutua, eikä riitä sekään, kun HUS yliopistollisena palvelee erityissairaanhoidossa montaa muutakin maakuntaa kuin Uusimaata ja joissakin asioissa palvelee koko Suomea. Mutta siis kun asuin Helsingissä, kävin leikkauksessa Jorvissa ja kun asuin Vantaalla, synnytin Jorvissa.
Noinhan se menee, kyllä, mutta kyse on asenneongelmasta, joka tuntuu korostuneen Jorvissa. Samaa ongelmaa on toki muuallakin, mutta nyt ajattelin nimenomaan Jorvia, kun siellä nuo tapahtumat. Asenneilmastoonsa olen kyllä tutustunut sekä hoitajana että potilaana, ihan tietämätön en ole.
Ja hei, puhutaan erikoissairaanhoidosta, ei erityissh
Jorvissa asenneongelma on sekä henkilöstöpuolella että potilsiden kohtelussa. Eikä ole ihan eilen alkanut ongelma, mutta näkyy vaan pahenevan koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivystys on tarkoitettu vain akuuttien sairaustapausten hoitoon.
No mikä tuo sinusta sitten oli? Viisi kertaa.
4 turhaa käyntiä
No sehän ei ollut äidin syy vaan sen lääkärin joka ei kerralla alkanut hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen terveysjärjestelmä on rakennettu pyhäksi kolminaisuudeksi: julkinen-työterveys-kelakorvauksin tuettu yksityinen. Ei sitä ole alunperinkään suunniteltu niin, että kaikkien kaikki hommat hoituu julkisella puolella. Jos sitä toivotte, niin äänestäkää seuraavissa vaaleissa vasemmistoa tai sdp:tä.
Esim. Saksassa ja USA:ssa nojataan kokonaan yksityiseen ja vakuutuksiin, Englannissa taas kaikille ilmaiseen julkiseen. Äänestäjät tän systeemin on valinneet.
Kyllä Suomenkin terveydenhoito on tarkoitettu toimivaksi myös julkisella sektorilla. Millä logiikalla olisi järkevää verorahojen käyttöä maksaa palkkaa päivystävälle lääkärille, joka ei tee työtään asianmukaisesti?
Samaa olen miettinyt itse että miksei saman tien ajeta alas päivystystoimintaa kun ei se näytä toimivan. Moni uupunut työntekijä olisi varmasti tyytyväinen jos voisi tehdä vain päivätyötä.
Vierailija kirjoitti:
Nuori äiti, ei oteta tosissaan. Onneksi tässä kävi hyvin.
Onhan niillä äideillä monesti omat pelkonsa lasten sairauksien suhteen. Kun vanhemmalla lapsella on joskus aikanaan ollut keuhkokuume, epäillään sitä ensimmäisenä nuoremmankin lapsen kuumeen ja yskän syyksi. Eikä uskota, ettei ole, vaikka tutkittaessa ei ole mitään keuhkokuumeeseen viittaavaa, virkeä lapsi, ei yski, keuhkojen kuuntelulöydös normaali ja CRP 5.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljä kertaa turhaan Jorvissa, eikä tule mieleen mennä yksityiselle??
22v äiti ei arvatenkaan pysty maksamaan sitä yksityistä. Ja kun täällä kerran on julkinen terveydenhoito, niin kyllä sitä pitää voida käyttää ja sen toimimiseen luottaa.
No jos ei pysty yhtä yksityistä lääkärikäyntiä lapsensa terveyden takaamiseksi maksamaan, niin kuinka hän yleensä pystyy huolehtimaan lapsestaan? Muiden rahoilla, oletan?
Mä käyn ihan töissä ja olen jopa keskituloinen (juuri ja juuri). Mutta jos tänään tai vaikka ylihuomenna pitäisi yhtäkkiä maksaa lapselle lääkärikäynti yksityisellä, niin ei olisi varaa.
Kannattaa hankkia luottokortti tai tehdä jonkun aikaa kahta työtä että saa puskuria säästettyä. Juuri tuollaisia hätätapauksia varten. En keljuile vaan omasta kokemuksesta neuvon. Näin tein itse aikoinaan ja jos ei olisi ollut säästöjä,olisi moni tutkimus jäänyt tekemättä, mm kallis magneettikuvaus yksityisellä.
No meillä yleensä on säästöjä, mutta nyt sattumalta ei ole. Ymmärrän vain hyvin ettei nuorella äidillä välttämättä ole mahdollisuutta yksityiseen, kun hetkittäin on tilanteita ettei tällaisella vanhemmalla äidilläkään ole.
No vanhemmalle äidille suosittelen luottokortin hankkimista juuri tällaisia tilanteita varten. Ei yleensä maksa mitään mutta on hyvä hätävara jos säästöt yhtäkkiä meneekin johonkin muuhun katastrofiin. Valintojahan ne tietysti on, miten haluaa raha-asiansa järjestää. Itse myisin vaikka huonekalut kämpästä että olisi säästöjä sen varalle jos lapsi sattuu sairastumaan. Minä en pysty luottamaan siihen että julkiselta saa apua edes rukoilemalla. Rahalla yleensä saa, valitettavasti.
Alapeukuttajat ilmeisesti antavat mieluummin lapsensa kärsiä kuin menevät yksityiselle. Tai ettei tarvitse tehdä enemmän töitä jotta saa säästöjä kerrytettyä lapsen sairastumisen varalle. Jos lapsi saa vakavia elinikäisiä vammoja kun ei saa heti apua julkiselta, vanhemmat ilmeisesti vain kohauttaa hartioita. Siinä vaiheessa on turha ajatella että olisipa se luottokortti tai olisinpa kerännyt säästöjä vaikka myymällä omaisuutta pois. Ennakoikaa hyvät vanhemmat. Kun hätä on suurin, ei silloin ole aikaa eikä voimia tienata rahaa. Se pitää tehdä ennen kuin mitään sattuu. Toivottavasti lapsenne pysyvät terveinä.
Alapeukuttajat katsovat päinvastoin, että julkiselta sektorilta pitää saada apua. Millä logiikalla julkinen terveydenhuolto olisi oikeutettu hoitovirheisiin sen enempää kuin yksityinen?
Vierailija kirjoitti:
Todella harvinainen sairaus tarkoittaa sen olleen erittäin epätodennäköistä. Lääkärit aina tuijottaa todennäköisyyksiä. Ei ne tutki jonkun harvinaisen tilan varalta ennen kuin potilas on puolikuollut hoidosta huolimatta.
Tämä on pitkälti totta, mutta tästä käytännöstä on ehdottomasti luovuttava! Todennäköisistä vaihtoehdoista on hyvä lähteä haarukoimaan, mutta olettaa suuntaan tai toiseen ei koskaan saa. Olen itsekin nähnyt usean esimerkin, jossa lääkäri on todennut, ettei tuon ikäisellä/tässä operaatiossa tm. ole sitä tätä tai tuota, vaan kuinkas sitten kävikään. Onneksi suurin osa tilanteista on ollut kiirettömiä eikä pahempaa vahinkoa ole ehtinyt tapahtua kuin yhden kerran. Läheiseltä meni jalat alta, hän oli pahoinvoiva ja valitti pyörryttävää tunnetta. Hän oli hieman alle 50-vuotias. Ambulanssi kääntyi ovelta ja sanoi, että taksilla hoitoon, jos olo pahenee. Työterveys ja ykstyinen tinkasi, että tuon ikäisellä se on melkein aina asentohuimausta ja että sitä se on tässäkin tapauksessa. Olo ei kuienkaan korjaantunut ja piti tutkia tarkemmin. Jep, aivoinfartihan se oli ja ei kun osastolle hoitoon ja kuukausien sairauslomalle. Ei voi kuin ihmetellä millainen ammattilainen ei ymmärrä, että kyseessä on kiireellistä tutkimista vaativa tapaus. Asentohuimaus ei kyllä juurikaan noin pahasti oireile ja pään ollessa kyseessä, on asia aina tutkittava! Sama mm. rintakivuissa ja akuuteissa kovissa vatsakivuissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori äiti, ei oteta tosissaan. Onneksi tässä kävi hyvin.
Onhan niillä äideillä monesti omat pelkonsa lasten sairauksien suhteen. Kun vanhemmalla lapsella on joskus aikanaan ollut keuhkokuume, epäillään sitä ensimmäisenä nuoremmankin lapsen kuumeen ja yskän syyksi. Eikä uskota, ettei ole, vaikka tutkittaessa ei ole mitään keuhkokuumeeseen viittaavaa, virkeä lapsi, ei yski, keuhkojen kuuntelulöydös normaali ja CRP 5.
Se on merkillistä että saat tämän käännettyä niin, että äidit olisi väärässä... Hysteerisiä ja tyhmiä.
Kun moka on yksinomaan terveydenhuollon ns ammattilaisissa, jotka ei osaa kohdata potilasta, eivätkä osaa työtään.
Vierailija kirjoitti:
Pitäkää puolenne ja luottakaa vaistoihin.
Meidän ohi mennyt usein muslimit tulkkeineen, eli heillä on vip ensiapuun.
Tulkilla on rajattu aika, jonka hän voi käyttää työtehtäväänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen terveysjärjestelmä on rakennettu pyhäksi kolminaisuudeksi: julkinen-työterveys-kelakorvauksin tuettu yksityinen. Ei sitä ole alunperinkään suunniteltu niin, että kaikkien kaikki hommat hoituu julkisella puolella. Jos sitä toivotte, niin äänestäkää seuraavissa vaaleissa vasemmistoa tai sdp:tä.
Esim. Saksassa ja USA:ssa nojataan kokonaan yksityiseen ja vakuutuksiin, Englannissa taas kaikille ilmaiseen julkiseen. Äänestäjät tän systeemin on valinneet.
Kyllä Suomenkin terveydenhoito on tarkoitettu toimivaksi myös julkisella sektorilla. Millä logiikalla olisi järkevää verorahojen käyttöä maksaa palkkaa päivystävälle lääkärille, joka ei tee työtään asianmukaisesti?
Samaa olen miettinyt itse että miksei saman tien ajeta alas päivystystoimintaa kun ei se näytä toimivan. Moni uupunut työntekijä olisi varmasti tyytyväinen jos voisi tehdä vain päivätyötä.
Ehdotat siis, että Suomi luopuu julkisesta terveydenhuollosta. Siitähän on kyse, jos potilaalla ei ole oikeutta saada tarvitsemaansa hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella harvinainen sairaus tarkoittaa sen olleen erittäin epätodennäköistä. Lääkärit aina tuijottaa todennäköisyyksiä. Ei ne tutki jonkun harvinaisen tilan varalta ennen kuin potilas on puolikuollut hoidosta huolimatta.
Tämä on pitkälti totta, mutta tästä käytännöstä on ehdottomasti luovuttava! Todennäköisistä vaihtoehdoista on hyvä lähteä haarukoimaan, mutta olettaa suuntaan tai toiseen ei koskaan saa. Olen itsekin nähnyt usean esimerkin, jossa lääkäri on todennut, ettei tuon ikäisellä/tässä operaatiossa tm. ole sitä tätä tai tuota, vaan kuinkas sitten kävikään. Onneksi suurin osa tilanteista on ollut kiirettömiä eikä pahempaa vahinkoa ole ehtinyt tapahtua kuin yhden kerran. Läheiseltä meni jalat alta, hän oli pahoinvoiva ja valitti pyörryttävää tunnetta. Hän oli hieman alle 50-vuotias. Ambulanssi kääntyi ovelta ja sanoi, että taksilla hoitoon, jos olo pahenee. Työterveys ja ykstyinen tinkasi, että tuon ikäisellä se on melkein aina asentohuimausta ja että sitä se on tässäkin tapauksessa. Olo ei kuienkaan korjaantunut ja piti tutkia tarkemmin. Jep, aivoinfartihan se oli ja ei kun osastolle hoitoon ja kuukausien sairauslomalle. Ei voi kuin ihmetellä millainen ammattilainen ei ymmärrä, että kyseessä on kiireellistä tutkimista vaativa tapaus. Asentohuimaus ei kyllä juurikaan noin pahasti oireile ja pään ollessa kyseessä, on asia aina tutkittava! Sama mm. rintakivuissa ja akuuteissa kovissa vatsakivuissa.
Enoni kuoli Malmin päivystyksen tuulikaappiin sydänkohtaukseen. Oli jo aiemmin yrittänyt päästä sinne hoitoon, mutta käännytetty pois koska oli kuulemma närästystä. Siihen närästykseen sitten menehtyi reilusti alle kuuskymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että etenkin nuoria kohdellaan huonosti ja töykeästikin terveydenhuollossa. Usein vasta kun äiti tai isä (siis täysi-ikäinen lapsi) alkaa vaatimaan hoitoa, nuori otetaan vakavasti.
Osataan niitä aikuisiakin pompotella.
Isäni oireili voimakkaasti (en sano mistä kyse), eikä pärjännyt kotona. Voimakkaita kipulääkkeitä meni suonensisäisesti, jonka jälkeen laitettiin takaisin kotiin. Hän päätyi alle vuorokaudessa ambulanssilla uudestaan päivystykseen, kipulääkkeet kouraan ja kotiin. Sama toistui pian uudelleen ja uudelleen.
Lopulta vanhemmille vinkattiin ottamaan potilasasiamieheen yhteyttä, parin päivän päästä isäni oli leikkauspöydällä ja vointi koheni reippaasti.
Mielestäni silkkaa ihmisten kiusaamista. Päivystävä lääkäri ei uskonut ettei isäni todellakaan pärjää kotona, kun palasi sinne kyydillä aina uudestaan. Viimeisillä kerroilla jo vaati, ettei hän kotiudu ennen kuin ovat tehneet hänelle jotain. Tosiaan vasta yhteys toisaalle muutti asian sekä palvelun täysin.
Syljettää niin paljon tämä touhu, ja omalta osalta myös kokemusta että joudut palaamaan lääkäriin aina uudelleen. Valitetaan terveydenhuollon kuormitusta, mutta kyllä se kuormittuu jos ihmisiä käännytetään pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska Jorvi on noussut toistamiseen otsikoihin ikävissä merkeissä, olisikohan siellä syytä pohtia, mikä on pielessä ja miten tilanne korjataan. Ylimielisyys ei ole vain hoitajien ongelma, vaan koko organisaation ominaisuus, ja se näkyy potilaille näine anteeksiantamattomine tapahtumine. Turha ihmetellä, jos henkilökuntaa on vähän, eettisesti toimivat lähtevät muualle. Luulisi Jorvin olevan jo mainehaitta Espoolle. Hyvä syy olla muuttamatta Espooseen, kun sen päivystävässä sairaalassa toimitaan ala-arvoisesti, epäammatillisesti ja huolimattomasti.
Näissä vaan tahtoo olla se ongelma, ettei kokonaisuus ole enää oikein kenenkään hallinnassa eikä selvittely ole helppoa noin isoissa ja sekaisin olevissa organisaatioissa. Samoin johto tuntuu aivan liian usein olevan ihan pihalla siitä, mitä arki vastaanotoilla ja osastoilla todellisuudessa on eivätkä he usein edes kuuntele henkilöstöä. Tämähän on nähty julkisuudessakin. Pari vuotta taaksepäin ja sitä ennen nähtiin silloin tällöin henkilöstön julkituloja, jotka johto tai viestintäosasto _aina_ tyrmäsi. Joka kerta ongelmia vähäteltiin tai ne jopa kiistettiin. Ai että suututti veronmaksajien ja apua tarvitsevien puolesta. Samoin sitä hämmästeli miten niin korkeassa asemassa olevat voivat olla niin tyhmiä ja miksi hemmetissä heille maksetaan sitten niin korkeita palkkoja! Korkeita ansioitahan perustellaan aina mm. sillä, että sellaiseen asemaan päässyt on muka itsestäänselvästi hyvin kyvykäs ja älykäs. No näin ei ilmiselvästi läheskään aina ole, joten mistä ihmeestä heille sitten maksetaan.
Tässä on paljon samaa koululaitoksen tilanteen kanssa. Opettajia ei ole kuunneltu, vaan jotkut tekee norsunluutornissa ihan käsittämättömiä ja todellisuudesta vieraantuneita ratkaisuja.
Totta ja mikä sääli se onkaan, sillä meillä oli niin hyvä koulutus.
Noinhan se menee, kyllä, mutta kyse on asenneongelmasta, joka tuntuu korostuneen Jorvissa. Samaa ongelmaa on toki muuallakin, mutta nyt ajattelin nimenomaan Jorvia, kun siellä nuo tapahtumat. Asenneilmastoonsa olen kyllä tutustunut sekä hoitajana että potilaana, ihan tietämätön en ole.
Ja hei, puhutaan erikoissairaanhoidosta, ei erityissh