Lue keskustelun säännöt.
Mitä miehet oikein saa paskoista avioliitoista kun munkaan mies ei halua erota vaikka ei ilmeisesti luota muhun yhtään?
12.02.2023 |
Siis mikä järki tässä enää on? Tavattiin aviomiehen kanssa 12v sitten ja vuoden päästä jo mentiin naimisiin kun oltiin varmoja tunteistamme. Sit kohtapuoliin olikin lapsi jo tuloillaan yhteisestä toiveesta.
Ensimmäisten vuosien aikana kävi myös selväksi, että mies ei sit ilmeisesti luota minuun yhtään. Alusta lähtien hän piti asiat vain itsellään, tai kertoi tärkeät uutiset ensin lähimmälle kaverilleen, sitten mulle. Samoin lapsuudenperhettään koskevat asiat jätti kertomatta. Koko ajan tuli yllätyksiä ja viime hetkellä sain tietää monista isoista käänteistä tai sattuman kautta. On paljon asioita joita normaalit ihmiset jakaa puolisonsa kanssa mutta miehen mielestä ne ei mulle kuulu. Esim äitinsä sairastuminen syöpään, tai kun mies sai ansiomerkin. Ei vaan tullut sanottua tai enkö mä muistanut kertoa tai ei se kuulu sulle on miehen syyt touhulleen.
Itse koin, että meillä oli alusta lähtien hyvä ja vakaa liitto.
Mies sotki pikku hiljaa omat ja perheen raha-asiat, ongelmat selvisivät mulle vasta kun velkoja kutsui käräjäoikeuteen. No niistä nyt selvitty.
Mies jatkaa vaan samaa latua, että pitää asiat itsellään, ei kerro oikeastaan mistään mitään. Emme ole vuosikausiin keskustelleet kunnolla.
Jos minä kerron jotain tärkeää, mies voi selata kännykkää samaan aikaan, ei häntä kiinnosta.
Mikä tällaisen liiton pointti oikein on? Mies ei halua erota. Mitä hän tästä liitosta edes saa? Jos ei voi luottaa puolisoonsa sen vertaa, että puhuisi edes ne tärkeimmät asiat.
Tämä on vaikuttanut muhun niin, etten itsekään kerro mistään mitään. Mulla on eräs harrastus joka vie toiselle puolelle suomea aika ajoin, ja se on mun henkireikä, se ja siellä tavatut ihmiset ja se yhteisö.
Voisi kai 2020-luvulla jo odottaa toisenlaista avioliittoa kuin tällaista pakkopullaan joka ei anna kummallekaan enää mitään.
Olen välillä laskenut, montako sanaa me sanotaan suoraan toisillemme. Helposti jää alle kolmeenkymmeneen päivässä. Kumpikin istutaan sohvalla eikä sanota mitään. oikeastaan aina katsotaan telkkaa niin ei tartte vaivautua puhumattomuudesta.
Liittomme on ihan täysi vitsi. En ymmärrä miehiä mitä he tällaisesta vitsiliitosta edes saa. Itse en ole vuosikausiin saanut mitään, mietin eroa joka päivä monta kertaa ja lasken vuosia ja kuukausia siihen, että lapsi muuttaa omilleen, jolloin voi viimeistään erota. Suunnittelen elämääni niin, ettei suunnitelmiin mies kuulu.
Mutta mies ei halua erota.
Kommentit (67)
Mies ei lähde suhteesta koska menettäisi etunsa. Nainen ei lähde koska on laittanut koko elämänsä yhteisen elämän rakentamiseen. On ok luovuttaa silloin kun on yksin suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi miten pystyyn kuolleita suhteita/liittoja. Sinkkuna on kivempaa kuin olla tuommoisissa kuvioissa. Omat rahat ja valinnat. Ystävät ja harrastukset. Ja kivat kohtaamiset ja toiveet. Lukurauha. Ja sitten jotkut vielä luulevat, että heidän puolisoaan joku sinkku vonkaisi. Miksi ihmeessä. Tuollaiset kotimöllit on lapsuudenmuistoja. Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Lapsi on kohta 12, joten pystyy sanomaan mielipiteensä, kumman luona haluaa asua, joten ero kannattaa laittaa heti vireille, eikä odottaa vielä vajaata kymmentä vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa hyöty miehestä on se, että se maksaa osan laskuista. Kuinka pitkälle se sitten kantaa jää nähtäväksi. Aikamoinen riippakivi muuten. Olisinpa ollut nuorena viisaampi. Nyt en haluaisi tinkiä elintasosta ja yritän sietää haisevaa keski-ikäistä ukkoa. / Eri
Meillä ihan sama tilanne. Jos nyt eroaisin, niin joutuisin muuttamaan taas kerrostaloon. Eikä rakkaaseen, itse laittamaani kesäpaikkaan olisi varaa, ei mulla olisi rahaa ostaa miestä siitä ulos.
Niinpä yritän vain sietää. Meillä on menty jo siihen, että nukutaan eri huoneissa. Sain tekosyyn tähän, kun miehelle tuli uniapnea ja hän joutui hankkimaan sen hirveää ääntä pitävän puhalluslaitteen. Sanoin etten saa tässä metelissä nukuttua edes korvatulpat korvissa ja mies siirtyi vierashuoneen 120-senttiseen sänkyyn. Minä nukun makkarin 180-senttisessä Hästensissä.
Tässäpä se. Siinä missä mies ei eroa koska ei nyt vaan viitsi niin nainen ei eroa koska kiva elää miehen kustannuksella. Tunnen yhden tälläisen pariskunnan, nainen postaa instagrammiin ihanaa mökkielämää, hiihtolatuja ja samppanjaa samalla kun mies juoksee vieraissa muna pystyssä, selittää toisille naisille kuinka vaimon kanssa ei ole seksiä, läheisyyttä ei mitään. Mut ilmeisesti milemmat saavat mitä haluavat, vaimo ns. elämän miehen rahoilla, mies naisia ja ylläpidon.
Ap:lle neuvoksi että eroa ja luo oma elämä. Sinäkin voit olla aidosti onnellinen jos vain sen polun valitset.
Niin tavallista naisille. Muistakaa, että miehet eivät paljoa muutu, hän on ollut samanlainen jo suhteen alkaessa. Sinä tässä olet tehnyt isomman virheen, kun olet parisuhteen ja lapsien kaipuussa kelpuuttanut tuollaisen miehen. Katse peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et sitten ole mieheltäsi kysynyt, mitä hän liitosta saa? Et sen vertaa häneen luota, vaan pistät meidät arvailemaan.
No, arvataan:
- Sellaista kodikasta fiilistä, joka oli hänen lapsuudenkodissaan. Ei sielläkään vanhemmat kaikista asioista lapsille puhuneet, mutta silti tuntui ihan kivalta kun on ihmisiä ympärillä.
- Seksiä joskus?
- Kodinhoitopalvelua. Tai ehkä joku päättää pikkuasioista hänen puolestaan (vaikka mitä tänään syödään).
- Lapsensa seuraa, mahdollisuuden olla tämän eämässsä.
- Se nyt vaan kuuluu asiaan että ollaan naimisissa ja perustetaan perhe. Kaikki on sillä ihan kunnossa. Ainakin jos eukossa ei mitään ilmeistä puutetta ole, niin mitä siitä eroamaan? Se on kuin vanha huonekalu, joskus vähän kitisee, mutta yleensä ihan mukava olemassa. Kyllä sen huomaisi jos pois vietäisiin, ja sitten kaipaisi, mutta arjessa se vain on.
Vierailija kirjoitti:
En tunne miestäsi, joten hänellä on varmaan omat syynsä jatkaa liittoa.
Kuulostaa kuitenkin siltä, että sinä et halua jatkaa, mutta jäät. Miksi? Ei oikein riitä perusteeksi että mies haluaa, eikö? Mitä sinä haluat?
Huonoissa litossa on aina kyse Rahasta ja Asunosta. On myös littoja jossa kaikki ok.Mut puolison ei tunne enää mitään rakautta ei haluja.Siinäkin kyse rahasta ja asunosta.Kumastakaan ei haluta lupua ja peätän yksin asumista,kun rahaa siloin vähemmin.Nykyisi avioeron voi hakea YKSIN ja ILMAN SYYTÄ.En tarvita puolison hyväksyntää avioeron ,ei mitään sytä miksi eroaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei lähde suhteesta koska menettäisi etunsa. Nainen ei lähde koska on laittanut koko elämänsä yhteisen elämän rakentamiseen. On ok luovuttaa silloin kun on yksin suhteessa.
Miksi pitäisikään lähteä? Kummallekin on etua suhteeseen jäämisestä.
Ystävien kanssa voi puhua tärkeät asiat.
Aloittaja, kertoisitko, mihin aikoinaan ihastuit miehessäsi? Miksi menit hänen kanssaan naimisiin?
Jos eroat, punnitse vaakakupissa eloa miehesi kanssa vs. sinkkuutta. Älä aseta siihen toiseen kuppiin jotain ihannemiestäsi, sillä sellaista todennäköisesti et mistään kuitenkaan löydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset luulevat, että naimisiin mennään rakkauden vuoksi. On liikaa katseltu pienenä ja isompanakin prinsessa elokuvia.
Ala suunnitella eroa ja tutustu youtubessa Mental Healnessiin ja Raw Motivationsiin. He ovat tuollaisia miehiä, jotka ovat heränneet kusipäisyyteensä ja terapian jälkeen auttavat muita hahmottamaan tilannettaan ja hakeutumaan eroon liitoista, jollaisessa olet jumissa. Muista lukea videoiden kommentteja, siellä on sinulle satoja kohtalotovereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei odota puolisoltaan oikeastaan mitään muuta kuin sen että on joku. Sillä miehet ei kestä olla yksin. Jos liitossa on seksiä ja vaimo edes alkeellisella tasolla pyörittää kotihommia ja hoitaa lapsia, niin se riittää miehelle.
Monet miehet ajattelee niin että jonkin sortin vaimo on kalustoon kuuluva esine joka pitää olla jotta on kunnollinen ja julkisivu kunnossa. Sit ne ystävät ja sukulaiset on erikseen.
Avioero on miehelle aina huomattavasti raskaampi kuin naiselle joten siksi miehet välttää eroa viimeiseen asti. Eivät jaksa sitä prosessia. Varsinkin jos pitää omaisuudesta ja huoltajuudesta tapella.
Heti kun otat tosta sanan miehet pois ja korvaat sen läheisrippuvaisilla sun koko pointti muuttuu katkeran seksistisen äm män tilityksestä ihan asiaks joka tarkottaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Naiset luulevat, että naimisiin mennään rakkauden vuoksi. On liikaa katseltu pienenä ja isompanakin prinsessa elokuvia.
Jokainen saa mennä naimisiin ihan mistä tahansa motivaatiosta itse haluaa. Itselleni se olisi rakkaus ja kumppanuus. Sinulle se saa olla vaikka se, että saisit trophy wifen tai säännöllistä seksiä tai maksajan. Mutta reilua olisi kertoa rehellisesti ja avoimesti omat motiivit yhdessäololle, sen mitä haluaa ja mitä aikoo itse tarjota.
P.S. Eksä myös syytti siitä, että olen katsellut Disney-leffoja, kun olisin halunnut seksiä enkä vain olla pantavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse samassa tilanteessa ja koen asian niin että mies on jotenkin vajavainen, eikä pysty kommunikoimaan. Tätä on katseltu kauan ja nykyisin en koskisi häneen enää pinseteilläkään. Jos hän ei kerran kerro mulle mitään, en mäkään sit hänelle. Ei hän huomaa sitäkään.
Pari kertaa on ihmetelly ku ei halata enää.
Lähden heti kun löytyy jotain parempaa.
Jotain parempaa = toisenlainen mies?
Miten alun alkaenkin olet tuollaiseen "vajavaiseen" haksahtanut?
Minäpä kerron. Melkein kaikki miehet ovat alussa mukavia ja huomaavaisia, juttelevat paljon. Tosin jos tarkkaan kuuntelet niin huomaat, että puhuvat lähinnä omista asioistaan sen sijaan että kuuntelisivat sinua, mutta tätä ei moni nainen huomaa, kun on rakastuneena vaaleanpunaiset silmälasit päässä.
Mutta ei mene kuin muutama vuosi, niin se "jotain parempaa" -miehesi on ihan samanlainen möllikkä kuin nykyisesi. Ja ihan tyytyväinen tilanteeseen, teillähän menee hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei lähde suhteesta koska menettäisi etunsa. Nainen ei lähde koska on laittanut koko elämänsä yhteisen elämän rakentamiseen. On ok luovuttaa silloin kun on yksin suhteessa.
Miksi pitäisikään lähteä? Kummallekin on etua suhteeseen jäämisestä.
Ystävien kanssa voi puhua tärkeät asiat.
Noin ns. ennen vanhaan tehtiin. Oli erikseen miesten hommat ja akkain hommat, eikä toisen tehtäviin puututtu. Kun tuli kyläilijöitä, niin jakauduttiin sukupuoliryhmiin puhumaan niistä omista asioista (olen ollut pikkupirpanana mukana). Naiset haukkuivat ukkoaan muille kylän naisille, mutta ei erottu. Ehkä joskus oli ihastuttu, mutta nyt avioliitto oli ihan vain talous- ja lapsenkasvatusyksikkö. Uskoutumisia varten oli muut kuin puoliso, miehellä tosin ei välttämättä ketään, paitsi jos oltiin kunnolla humalassa niin toinen mies saattoi jotain saada kuulla.
Monin paikoin maailmaa systeemi on edelleen tuo. Ei puolison odoteta mikään sydänystävä olevan, vaan sen kanssa puretaan seksuaaliset paineet, jatketaan sukua ja hoidetaan oma osuus taloudesta.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse samassa tilanteessa ja koen asian niin että mies on jotenkin vajavainen, eikä pysty kommunikoimaan. Tätä on katseltu kauan ja nykyisin en koskisi häneen enää pinseteilläkään. Jos hän ei kerran kerro mulle mitään, en mäkään sit hänelle. Ei hän huomaa sitäkään.
Pari kertaa on ihmetelly ku ei halata enää.
Lähden heti kun löytyy jotain parempaa.
No se parempi löytyy heti, kun lähdet. Yksin on sata kertaa parempi kuin noin ja sitten on myös aidosti ovi auki hyvälle liitolle, jos sellainen osuu kohdalle. Luuletko, että olisit nyt valmis ja edes poimittavissa mukaan mihinkään oikeasti hyvään suhteeseen, kun olet paskassa suhteessa. Se pitää ensin lopettaa ja hoitaa oma sisäinen kasvu ja puhdistautuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa hyöty miehestä on se, että se maksaa osan laskuista. Kuinka pitkälle se sitten kantaa jää nähtäväksi. Aikamoinen riippakivi muuten. Olisinpa ollut nuorena viisaampi. Nyt en haluaisi tinkiä elintasosta ja yritän sietää haisevaa keski-ikäistä ukkoa. / Eri
Meillä ihan sama tilanne. Jos nyt eroaisin, niin joutuisin muuttamaan taas kerrostaloon. Eikä rakkaaseen, itse laittamaani kesäpaikkaan olisi varaa, ei mulla olisi rahaa ostaa miestä siitä ulos.
Niinpä yritän vain sietää. Meillä on menty jo siihen, että nukutaan eri huoneissa. Sain tekosyyn tähän, kun miehelle tuli uniapnea ja hän joutui hankkimaan sen hirveää ääntä pitävän puhalluslaitteen. Sanoin etten saa tässä metelissä nukuttua edes korvatulpat korvissa ja mies siirtyi vierashuoneen 120-senttiseen sänkyyn. Minä nukun makkarin 180-senttisessä Hästensissä.
Tuttua. Just tuo, että kun tiettyyn elintasoon tottuu, niin ei vaan jaksa erota, jos voi järjestää elämänsä niin, ettei sitä ukkoa tarvitse koko ajan nähdä.
Mun mieheni oli ihana aluksi, tavattiin opiskeluaikana jo. Itse olen akateeminen pätkätyöläinen, mies opiskeli alaa, joka johti varmempaan työllistymiseen ja kovapalkkaiseen työpaikkaan ja urakehitysmahdollisuuksiin. Lasten synnyttyä minä pidin huolta lapsista ja kodista. Mies opiskeli loppuun ja loi uraa. Oltiin tosi nuoria kun tehtiin lapset. Elintaso nousi vuosien varrella huimasti. No, raskas työ vaatii raskaat huvit, mies on dokannut, pettänyt ym. Mutta on ollut ehdottoman hyvä, turvallinen, tunnetaitoinen isä lapsilleen. Viimeinenkin lapsista muutti omilleen viime kesänä.
Jossain kohtaa kipuilin paljonkin etääntyneitä välejämme mutta kun mies ei ole varsinaisesti ilkeä tai v-mainen, ja dokaaminenkin on iän myötä vähentynyt, samoin pettämiset ainakin pääosin. Mut mitään yhteistä meillä ei ole varmaan 10 vuoteen.
Avioehto on. Onneksi talo on molempien nimissä. Osittain yhteisiä tilejäkin. Mutta lomapaikka Suomessa ja toinen ulkomailla vain miehen nimissä. No, olen jo vuosikausia siirtänyt isohkoja summia kuukaudessa tileiltämme henkkoht sijoitusrahastoihini. Mies tästä joskus kysyi, että olet alkanut sijoittaa ja sanoin vaan että parempi se raha on laittaa työhön kuin makuuttaa tilillä. Todellisuudessa varaudun mahdolliseen eroon.
Miehen passitin kuorsausongelman takia toiseen makuuhuoneeseen jo monta vuotta sitten. Päämakkari ja koko ylin kerros on vain mun. Mies lähtee jo 07 pyörällä duuniin, ensin duunin salille ja sit töihin. Minä herään myöhemmin. Itse teen pääosin etätöitä ja harrastan myös päivisin, tapaan lounaalla asiakkaita tai kavereita tai vaan teen töitä kodissamme jonka olen sisustanut. Mies tulee kotiin useimmiten vasta joskus seiskan aikoihin, ja syödään yhdessä. Sit laitan keittiötä kuntoon, mies menee puuhaamaan omiaan. Minäkin sit vetäydyn omaan kerrokseeni tekemään omia juttujani, jos mulla ei ole omia menoja. Tyypillisesti käyn toivottamassa hyvää yötä joskus 22, jolloin jutellaan seuraavasta päivästä ehkä 5-15min. Sit menen omaan kerrokseen.
Jos on iltaedustusta niin mies tulee vasta 22-23 ja pidän huolen etten näe häntä kännissä ollenkaan ja laitan ovenikin lukkoon - ja hakaan, joten mies ei missään tapauksesa pääse könyämåän viinalta ja kenties vieraalta hajuvedeltä haisevana lähelle.
Viikonloppuisin olen välillä loma-asunnolla yksin. Miehellä on melko paljon kalastusreissuja, veneilee, käy Tallinnassa ja Tukholmassa. Jos ollaan kotona niin mies herää jo varhain ja lähtee lenkille tai hiihtämään. Sit menee mieluusti istumaan jonnekin kahvilaan, hänellä on samantyyppistä kaveriseuraa paljon. Tosi harvoin syödään lounas yhdessä. Itsellä la-ilta on kaveri-ilta ja siten illallinenkin syödään erikseen. Sunnuntai on sit parisuhde-aikaa, pakollista seksiä, käydään kävelyllä ja tehdään yhdessä ruokaa. Ihan kivaa se on viettää se yksi päivä hänen kanssaan, kyllä sen kestää.
Ei riidellä, ei puhuta kuin lapsista ja pintapuolisista asioista. Ei yhteisiä harrastuksia eikä yhteisiä ystäviäkään niin paljon kuin ennen. Eroa mietin oikeastaan päivittäin.
Siis ihmettele miksi mies ei halua erota, mutta minä ihmettelen miksi sinä et halua erota vitsiliitosta?
Kuka estää sinua eroamasta? Pistä eropaperit vetämään, niin homma hoidossa sitten.
Ukkos on tyytyväinen elämäänsä, joten miksi hän sitten haluaisi erota. Sinä et vastaavasti ole tyytyväinen elämääsi, joten miksi sinä et halua erota?
Olen itse samassa tilanteessa ja koen asian niin että mies on jotenkin vajavainen, eikä pysty kommunikoimaan. Tätä on katseltu kauan ja nykyisin en koskisi häneen enää pinseteilläkään. Jos hän ei kerran kerro mulle mitään, en mäkään sit hänelle. Ei hän huomaa sitäkään.
Pari kertaa on ihmetelly ku ei halata enää.
Lähden heti kun löytyy jotain parempaa.