Subjektiivista päivähoito-oikeutta " väärinkäyttävä" äiti vastaa hetken aikaa kysymyksiin
Kommentit (102)
Ei mekään reissata, kun mies ei halua matkustaa :(
Vierailija:
Pienipalkkaisen miehen pienipalkkainen vaimo.
Joita ei normaali sosiaalinen kanssakäyminen kata? Siis eikö leikkikaveria todella löydy kenestäkään tutusta? Apua... Jos nyt ei saa äiti nukkua? Mihin tää maailma on mennyt? Lapsia tehdään, näyttäähän ne kivalta perhekuvissa, joo. " Voin vastailla hetken kysymyksiinne, kun tuo nuorempi nyt sattuu nukkumaan... niin ja isompi on päivähoidossa..." 150 euroa kuussa kun käyttää viriketavaroiden (askartelutarvikkeet esim.) ostoon, niin riittää puuhaa. Ihan oikeasti, en minä ymmärrä.
Ja miettiä millä lailla kohtelee esikoista! JOs tuollaisia kuulee lapsen suusta! Ei se voi pelkästä hoitoon viemisestä olla kiinni. Jokin on pielessä kotona.
Vierailija:
esikoinen kysyi minulta, että: Äiti, miksi viet minut pois. Miksi haluat olla vaan vauvan kanssa. Tämän jälkeen tulin järkiini. En halua aiheuttaa omassa lapsessani tunnetta hylätyksi tulemisesta vain oman mukavuudenhaluni takia!
ja muutenkin retkillä tapahtuu ihmeellisiä asioita ja parasta on yhtieset päikkäri, sen pullkamäen, pullan ja kaakaon päälle!
En ymmärrä miten yksikään päivähoito voisi antaa mitään parempaa!
Hankkikaa itsetunto, te olette parasta lapsillenne!
Hän ei kaipaa niinkään ohjattua askartelua, laulua, tms, niitä saa kotonakin, vaan nimenomaan niitä lapsikavereita. Leikkitovereita hänellä ei kotipihalla ole. Kun olemme pihalla, häntä harmittaa kun isommat lapset eivät leiki hänen kanssaan, eivät ota häntä mukaan ryhmään kun on vielä pieni. Sisaruksillani ei ole lapsia, ainoastaan yhdellä ystävälläni on lapsi, mutta sekin on vasta vauva. Perhekerhoa ei täällä landella ole, ja seurakunnan kerhoon lapseni ei vielä pääse. Päiväkotiin pääsi, 13 hoitopäivää kuukaudessa. Usein pihalla on ollut harmissaan, kun ei ole ketään kaveria. Äidin kanssa ei ole niin kivaa tehdä hiekkakakkuja tai potkia palloa kuin kaverin kanssa. Äidin kanssa ei opi jakamaan asioita, vuorottelemaan, ottamaan toista huomioon samalla lailla kuin ikätovereiden kanssa.
Oletko itse hoitanut koliikkivauvaa? Entä yksivuotiasta, joka sairastaa paljon (7.korvatulehdus menossa, puolen vuoden aikana) ja herää monta kertaa yössä itkemään? Krooninen väsymys on kamala asia. Äidinkin on joskus saatava nukkua. Isovanhemmista ei ole apua, koska asuvat 150 kilsan päässä. Ai juu, se olisi tietty pitänyt ottaa huomioon ennen lasten hankintaa. Mutta kun ei tiedetty että mies saa työpaikan täältä kauempaa.
Etukäteen ei voi tietää, millainen vauvasta tulee. Onko koliikkia, allergiaa, sairauksia. Jos olisin tiennyt, en todennäköisesti olisi ikinä hankkinut toista lasta. Ensimmäisen kanssa kun ei tällaisia ongelmia ollut. Mutta nyt se lapsi on tässä, se itkee, se sairastaa, se valvottaa minua öisin. Se on aivan ihana lapsi, jota kovasti rakastan, mutta jonka hoitaminen myös vie minulta mehut.
Ehkäisykin voi pettää, kuten ap:n tapauksessa. Paitsi sinähän et sitä ymmärrä, jos sinulle itsellesi ei ole niin käynyt. Jos sulla ei ole asiasta kokemusta, se ei ole mahdollista, vai?
Kyllä minä askartelen isomman lapsen kanssa. Mutta se askartelu ei auta univelkaani tai lapsen leikkikavereiden puutteeseen millään lailla.
Pidä pääsi kiinni, jos et kerran ymmärrä. Kaikkien elämä ei mene saman kaavan mukaan kuin sinun!
Vierailija:
Joita ei normaali sosiaalinen kanssakäyminen kata? Siis eikö leikkikaveria todella löydy kenestäkään tutusta? Apua... Jos nyt ei saa äiti nukkua? Mihin tää maailma on mennyt? Lapsia tehdään, näyttäähän ne kivalta perhekuvissa, joo. " Voin vastailla hetken kysymyksiinne, kun tuo nuorempi nyt sattuu nukkumaan... niin ja isompi on päivähoidossa..." 150 euroa kuussa kun käyttää viriketavaroiden (askartelutarvikkeet esim.) ostoon, niin riittää puuhaa. Ihan oikeasti, en minä ymmärrä.
Vierailija:
ja muutenkin retkillä tapahtuu ihmeellisiä asioita ja parasta on yhtieset päikkäri, sen pullkamäen, pullan ja kaakaon päälle!En ymmärrä miten yksikään päivähoito voisi antaa mitään parempaa!
Hankkikaa itsetunto, te olette parasta lapsillenne!
ja minä kotona vauvan kanssa. Päiväkotilapsi ei tykännyt seurakunnan kerhoista ja muuten viriketoiminta oli paikkakunnalla aika vähäistä. Esikoinen oli koulussa. Eikä kaduta yhtään.
oikein on jos perheen tilanne sitä vaatii? Äiti voi hoitaa asioita, siivota ja ehkäpä jopa nukkuakin. Jos kerran mummoa ei ole käytettävissä ja isän on tehtävä töitä. Ja jos eivät vie hoitopaikkaa sitä tarvitsevilta.
Olisiko teistä kukaan arvostelemassa ap:tä, jos hän kertoisi mummon hoitavan lastan muutaman kerran viikossa, että hän sillä aikaa voi hoitaa asioita?
ja lähimpään mummolaan on matkaa 200 kilometriä. Vuoden ikäinen herää edelleen 4-6 kertaa yössä ja on meillekin korvatulehdukset tuttuja. Näistäpä on turhaa kiistellä, sehän oma valinta mitä kukin tekee, mutta en minä ymmärrä oikeasti sittenkään. Olen tavallista tyhmempi, tunnustan. Niin ja mies on yksityisyrittäjä ja tekee pitkiä työpäiviä. En silti halua hukata sekuntiakaan niistä hetkistä, joita minulla on mahdollisuus lasteni kanssa viettää. Tämä aika kestää vain hetken.
kotona hoitamassa kaikkia lapsianne.
Varmasti jää mukavasti aikaa vielä sille sädekehän kiillotuksellekin.
Toivottavasti ehdit myös hoitaa niitä lapsiasi, eikä kaikki aikasi mene sädekehäsi kiillottamiseen ;)
Marttyyrius ei ole hyve...
Vierailija:
ja lähimpään mummolaan on matkaa 200 kilometriä. Vuoden ikäinen herää edelleen 4-6 kertaa yössä ja on meillekin korvatulehdukset tuttuja. Näistäpä on turhaa kiistellä, sehän oma valinta mitä kukin tekee, mutta en minä ymmärrä oikeasti sittenkään. Olen tavallista tyhmempi, tunnustan. Niin ja mies on yksityisyrittäjä ja tekee pitkiä työpäiviä. En silti halua hukata sekuntiakaan niistä hetkistä, joita minulla on mahdollisuus lasteni kanssa viettää. Tämä aika kestää vain hetken.
KAIKKI äidit, jotka arvostelevat niitä kotiäitejä joilla isommat lapset ovat osa-aikaisesti päivähoidossa äidin ollessa vauvan kanssa kotona, ovat joko
-niitä äitejä, jotka itse ovat vieneet lapsensa 9 kuukauden ikäisenä hoitoon, jotta pääsivät " töihin lepäämään" (kumpihan, jos kumpikaan, on vahingollisempaa lapselle: olla kotihoidossa noin 3-vuotiaaksi asti jonka jälkeen osa-aikaisesti päiväkodissa, vai joutua jo 9 kk ikäisenä päiväkotiin viitenä päivänä viikossa?)
-äitejä, jotka hoitavat sekä esikoisensa että vauvan kotona MUTTA joiden mies tulee töistä kotiin kello 16 jonka jälkeen osallistuu lastenhoitoon ja siivoaa kämpän kun vaimo ei ole ehtinyt lasten kanssa touhutessaan, jotka saavat hirvittävät raivarit kun mies menee kerran viikossa pelaamaan lentopalloa ja " mä joudun laittamaan lapset yksin nukkumaan!" , jotka käyttävät isovanhempia hoitoapuna ainakin kerran viikossa, ja jotka jatkuvasti rutisevat siitä kun ei oo ikinä sitä omaa aikaa. Vaikka todellisuudessa viettävät vain sen noin 8 h/5 päivää viikossa lasten kanssa yksin.
Että silleen.
ikätovereidensa seurassa ilman äitiään.
Kun ei ressukka kerran pääse edes isovanhemmilleen viikottain...Lapselle tekee hyvää joskus olla ilman äitiäkin, edes se sekunti.
Vierailija:
En silti halua hukata sekuntiakaan niistä hetkistä, joita minulla on mahdollisuus lasteni kanssa viettää. Tämä aika kestää vain hetken.
Vaikkakin joutuisi sitten leimatuksi huonoksi äidiksi, joka sysää hoitovastuun lapsistaan muille :p
Vierailija:
ikätovereidensa seurassa ilman äitiään.
Kun ei ressukka kerran pääse edes isovanhemmilleen viikottain...Lapselle tekee hyvää joskus olla ilman äitiäkin, edes se sekunti.Vierailija:
En silti halua hukata sekuntiakaan niistä hetkistä, joita minulla on mahdollisuus lasteni kanssa viettää. Tämä aika kestää vain hetken.
-asetu asumaan vanhempiesi naapuriin, jotta voit viedä lapset sinne tarvittaessa
-jos vanhempasi ovat vielä työelämässä, muuta vuokralle avoimen päiväkodin, mll:n toimipisteen tai seurakunnan kerhon viereen
- älä tee lapsia sen kanssa, jota rakastat, vaan sellaisen kanssa joka ei matkusta työkseen ja joka voi halutessaan vaihtaa työpaikkaa, paikkakuntaa, työtehtäviä tai jopa lopettaa työnsä.
- älä tee lapsia pienellä ikäerolla. Kuusi vuotta on sopiva ikäero. Näin saat hänet esikouluun pois jaloista, sillä aikaa kun voit itse maata sohvalla ja syljeskellä kattoon.
-kaikista varminta on tehdä vain yksi lapsi.
-kysy selvinnäkijältä, voitko tehdä lapsen ja onko lapsella mahdollisesti koliikki, korvatulehdus tai jopa joku vakavampi sairaus.
-asu kaupungin keskustassa leikkipuiston vieressä. Varmista että vuokratalossa on myös muita samanikäisiä lapsia.
-älä tee lapsia ennen kuin myös kaverisi ovat hankkineet lapsia, jotta sinun lapsesi voivat leikkiä heidän kanssaan.
-ole seurakunnan jäsen
-hyvä olisi, jos itselläsi olisi selvinnäkemisen lahja. Koskaanhan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Satutko sairastumaam synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joutuuko mies muuttamaan työpaikkaa, telotko jalkasi jne.
Juuri näin kaikki nyt toimimaan!
Itse aloitan jo tänään liittymällä seurakuntaan ja laittamalla maalla olevan omakotitaloni myyntiin. Muutan vuokrakerrostaloon vanhempieni naapuriin 300 km päähän täältä. Ai, mutta eihän siinä naapurissa ole vuokrakerrostaloja. No, ei se mitään, pyydän kaupunkia rakentamaan. Mies saa perua ensi viikon työmatkansa (ja kaikki muutkin). Nämä tehtyäni lähden kauppaan ostamaan sädekehää ja kiillotustarvikkeita.
Siis kuulostaa todella hyvältä lapsen kannalta: kolme päivää viikossa tuon ikäiselle on varmasti erittäin sopiva määrä! Jää riittävästi aikaa perheen kanssa, mutta silti saa kunnolla kavereitakin. Mun mielestä sun ei todellakaan tarvitse puolustaa ratkaisuasi, sillä noin varmasti itsekin tekisin vastaavassa tilanteessa! Enkä sitä paitsi voi ymmärtää miksi joku kerho tms. olisi parempi kuin osapäivähoito päiväkodissa!
Tsemppiä ja hyvää joulun odotusta!
terv. kasvatustieteistä kohta väittelevä
joo, on se varmaan, mutta miksi tehdä niitä lapsia jos niitä ei itse jaksa hoitaa. Suutarin lapsella ei ole kenkiä, kasvattajan lapsilla ei ole...!
Kolmevuotias tarvitsee kavereita! Sosiaalista kanssakäymistä ikäistensä kanssa mun mielestä. Ainakin kokemusta näistä 6 ja 5 vuotiaista, joista onneksi oli silloin toisilleen seuraa:) Ja äidillä on oikeus levätä vaikka äiti onkin!!!!!!! t. infektiokierteessä olevan 1 vuotiaan yh äiti, joka käy töissä ja on siksi joutunut viemään nuorimmankin hoitoon näin pienenä kun muuten ei pärjäisi rahallisesti jos töissä ei kävisi.
Osaan ja jaksan ehkä antaa hänelle niin paljon huomiota kun hän on kotona, että ei tunne oloaan hylätyksi, eikä ajattele että äiti haluaisi olla vain vauvan kanssa.
Ja syy sille, että jaksan antaa huomiota ja touhuta esikoisen kanssa on se, että esikoinen on päiväkodissa kaksi päivää viikossa kello 8-15.
Jos lapsi kerrankin sanoisi noin kuten sinun lapsesi sanoi, miettisin kyllä pitkään mikä meni pieleen, miksi en ole onnistunut saamaan lapselleni tunnetta siitä että äiti haluaa olla hänenkin kanssaan, eikä vain vauvan kanssa. Lapseni ei ole kertaakaan sanonut ettei haluaisi mennä päiväkotiin. Tykkää, kun siellä on kavereita eikä vauvaa sotkemassa leikkejä.
Vierailija: