Subjektiivista päivähoito-oikeutta " väärinkäyttävä" äiti vastaa hetken aikaa kysymyksiin

omaa yritystä ei niin vain voi pistää jäähylle muutamaksi vuodeksi, kun lapset ovat pieniä. Se olisi ammatillinen itsemurha mieheni alalla.

Miehelläni on ollut yritys jo 11 vuotta. Sitä ei siis ole aloitettu " tällaisessa elämäntilanteessa" .

Vaihtoehtona toki olisi liiketoiminnan radikaali vähentäminen tai lopettaminen kokonaan, mutta kuka perheellinen muka voi alkaa tuosta vain työttömäksi, kun kuitenkin on iso asuntolaina yms?

Kyllä mies ihan hyvin kotona viihtyy, silloin kun ehtii kotona olemaan!

ap

Vierailija:

Ehkä joissakin tapauksissa ei ole vaihtoehtoa, mutta yleensä on.

Onko pakko alkaa yrittäjäksi tuollaisessa elämäntilanteessa vai voisiko kenties odottaa muutaman vuoden?

Ehkä mies on aina töissä, kun ei halua olla kotona???

t. 42

niin helposti onnistu. Työnantajat ei paljon sääliä tunne. Hyvin pian voi huomata olevansa ilman työpaikkaa.

nuo työmäärän vähentämiseen, lisähenkilökunnan palkkaamiseen ja priorisoimiseen liittyvät kysymykset?

ap

Vierailija:

Miksi hän ei palkkaa lisävoimaa yritykseensä, että voi olla perheensä kanssa?

Meilläkin on tilanne omassa yrityksessä, että miehellä alkoi olla vähän liikaa töitä, mutta palkkasimme lisätyövoimaa ja heti helpotti. Tietenkinhän se on kallista, mutta jos teillä on menestyvä yritys niin eihän pitäisi olla mitään ongelmaa.

ai niin, mutta teille materia on tärkeempää kuin lasten hyvinvointi.

Itse aion tulevaisuudessa laittaa esikoisen _osapäivähoitoon_, vaikka olen vauvan kanssa kotona.



Miksikö?

4v saa touhuta kavereiden kanssa. Samanikäisiä kun ei naapurustosta löydy.

Arvostan niitä virikkeitä, joita lapsi päiväkodissa saa: konsertteja, retkiä, lauluja, askastelua. Itse en kaikkea osaisi ja jaksaisi.

Asumme pienellä paikkakunnalla, jossa ei ole avointa päiväkotia. Seurakunnan kerho löytyy, mutta kun en kuulu seurakuntaan, en halua lastakaan sinne viedä.

Usein sanotaan, että on lapsen parasta huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan. Tällä valinnalla teen juuri sen.

Pystyn varmistamaan päiväkotipaikan tulevaisuudessakin. Lapsellani on ihana päiväkoti, jota en halua vaihtaa.



Eli osapäivähoito on mielestäni parempi vaihtoehto kuin koko päivä äidin kanssa kotona.

Taisin olla nro 56. Kerronpa tarkemmin kun kerran kuvittelit olevani kaupankassa:



Ekonomina kansainvälistä uraa tekemässä Lontoossa, joka sisälsi paljon matkustelua Euroopassa. Perhe-elämään tällainen ei oikein istu, joten vaihdoin päällikkötasoiseen asiantuntijatehtävään suomalaiseen yritykseen ja samalla perustin oman yrityksen, jossa voin itse määrätä miten työtaakkani sovitan.



Mieheni tekee uraa erittäin harvinaisella alalla tohtorina ja häntä kosiskellaan jatkuvasti alan yrityksiin. Näin hän voi käytännössä valita parhaimman työnantajan ei siis pelkästään rahan perusteella vaan työaikojen sun muiden perusteella.



AINA on vaihtoehtoja!

asuntoon asumaan muutamaksi vuodeksi? Ei kukaan.



Tai kuinka moni isä (tai vaikka äiti) kieltäytyisi työtehtävistään? Ei varmasti kovin moni sellainen, joka sen kallisarvoiden työpaikan on näinä aikoina sattunut saamaan.

Varsinkin kun hän menee aina todella mielellään päiväkotiin, ja innoissaan selittää sieltä tultuaan että mitä kivaa hän taas oli kenenkin kanssa leikkinyt.

Ja miten lapseni kärsisi siellä hoidossa vähemmän, jos joutuisi olemaan siellä 5 päivää viikossa 9 tuntia kerrallaan minun ollessani töissä?

Materia ei ole minulle tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi, mutta mielummin toki asun tilavassa asunnossa rauhallisella asuinalueella, kuin mahdollisesti ahtaasti vuokralla jossain levottomassa talossa. Onhan toki tilavia ja rauhallisia kaupungin vuokra-asuntojakin, mutta niissä on sen verran kallis vuokra että taitaisi olla plus miinus nolla, jos vertaa meidän tämänhetkiseen vastikkeeseen ja lainanlyhennykseen. Ja onhan se ihan kivaa että on varaa esim. hoidattaa lapset yksityisellä lääkärillä, missä saa todennäköisimmin parempaa hoitoa kuin terveyskeskuksen yleislääkärillä. Eli siinä mielessä olen hieman materialisti.

ap

Vierailija:

ai niin, mutta teille materia on tärkeempää kuin lasten hyvinvointi.

Eikö siellä ekonomikoulussa opeteta, että " kaupankassa" ei ole yhdyssana?

Vierailija:

Itse aion tulevaisuudessa laittaa esikoisen _osapäivähoitoon_, vaikka olen vauvan kanssa kotona.

Miksikö?

4v saa touhuta kavereiden kanssa. Samanikäisiä kun ei naapurustosta löydy.

Arvostan niitä virikkeitä, joita lapsi päiväkodissa saa: konsertteja, retkiä, lauluja, askastelua. Itse en kaikkea osaisi ja jaksaisi.

Asumme pienellä paikkakunnalla, jossa ei ole avointa päiväkotia. Seurakunnan kerho löytyy, mutta kun en kuulu seurakuntaan, en halua lastakaan sinne viedä.

Usein sanotaan, että on lapsen parasta huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan. Tällä valinnalla teen juuri sen.

Pystyn varmistamaan päiväkotipaikan tulevaisuudessakin. Lapsellani on ihana päiväkoti, jota en halua vaihtaa.

Eli osapäivähoito on mielestäni parempi vaihtoehto kuin koko päivä äidin kanssa kotona.

Joillakin aloilla voi olla mahdollistakin. Ei kuitenkaan kaikilla. On olemassa sellaisia asiantuntijoita, joiden erikoistumisala on niin kapea, ettei työpaikkoja yksinkertaisesti ole paljon tarjolla. On lisäksi meitä, jotka ovat niin sitoutuneita itse työhön sen sisällön vuoksi, ettemme sen takia tyydy " huonompaan" .

Ei ne tarhassa hei oikeasti joka päivä mitään tee. hyvä että saavat ne lapset hengissä pysymään (oikeasti).

Ja ap puhuit kalliissta asuntolainasta ja nyt sitten jo perut puheitasi jne.

Taidat hieman kuitenkin dissata itseäsi ja voin sanoa, että HYVÄ olet ihan oikeilla jäljillä! Koska KUKAAN ei ole parempi hoitaja lapsellesi! Noin pieni ei tarvitse ikäistä seuraa..



t. läheltä seurannut

Kiitos kaikille asiallisesti mielipiteensä kertoneille. Valitettavasti mukaan mahtui taas kerran muutama vähemmänkin asiallinen kirjoitus. Mutta jos on lusikalla annettu...



Minä en edelleenkään koe, että sysäisin lapsestani hoitovastuun jollekin toiselle. Päiväkodissa hän saa ikäistään seuraa, jota ei muuten saisi. Virikkeitä hän saa kyllä kotonakin: askartelemme, leikimme, piirrämme, leivomme....ulkoilemme, käymme yhdessä ostoksilla, jne. Mutta sitä ikätovereiden seuraa, lapsiryhmään kuulumista, en pysty tarjoamaan.



Sisaruksilla on lämpimät välit, enkä usko että isomman lapsen muutaman tunnin poissaolo kolmena päivänä viikossa vaikuttaa kielteisesti sisarussuhteeseen. Ovathan he yhdessä 4 päivää viikossa ympäri vuorokauden: se on enemmän, kuin monen työssäkäyvän äidin lapset näkevät toisiaan.



Onneksi lapseni päiväkotiryhmässä on tilaa, ettei minun tarvitse tuntea huonoa omatuntoa siitä, että veisin paikan työssäkäyvän äidin lapselta. Ja maksamme päiväkodista 150¿/kk, emme siis käytä systeemiä hyväksi ilmaiseksi.



Mitä mieheni työmäärään tulee...Olisihan se ihanaa, jos hän tekisi vähemmän töitä. Toisaalta, nykyinen työmäärä mahdollistaa sen, että minun ei tarvitse laskea joka senttiä kun ostan lapsilleni vaatteita, leluja, yms. Ei tarvitse stressata rahasta ja miettiä miten saisi rahat riittämään. Kun lapset sairastavat, he saavat hyvää hoitoa yksityisellä lastenlääkäriasemalla sen sijaan että jonottaisimme yleislääkärille terveyskeskuksen päivystyksessä. Meillä on kiva, tilava koti turvallisella, rauhallisella ja siistillä asuinalueella (ei tarvitse pelätä juoppoja rappukäytävässä eikä kuunnella tappelevia alkoholisteja naapurissa pitkin yötä). Käymme myös koko perheen voimin ulkomailla kaksi kertaa vuodessa, jouluna olemme lähdössä Brasiliaan. Lapsemme saavat elämyksiä ja avartavat maailmankuvaansa, tätä mahdollisuutta meillä ei olisi jos mieheni ei tienaisi niin hyvin kuin nyt tienaa. Sitäpaitsi, mieheni työ takaa sen, että voin huoletta olla kotona ainakin siihen asti kun kuopus on melkein kaksivuotias, enkä joudu viemään häntä hoitoon 9 kk iässä. Esikoinenkin oli pelkästään kotihoidossa 3 v 1 kk ikäiseksi asti. Ja nytkin siis on suurimman osan ajastaan kotona.



Kuopus on erittäin vaativa vauva, oli koliikkia ja nyt on allerginen vaikka mille. On myös sairastellut aika lailla. Vaatii paljon huomiota ja syliä. En ole loppuunpalanut äiti, kiitos päiväkodin. Nuo kolme hoitopäivää viikossa ovat suureksi avuksi. Saan levätä, saan siivottua, ja kun haen esikoisen kotiin tarhasta olen vain ja ainoastaan lapsiani varten.



Olen hyvä äiti :)



T:ap

Me käymme ulkona, retkellä, teatterissa, askartelemme yms, mutta ikätovereiden seuraa en voi tarjota. Ja kyllä ainakin meidän 3-vuotias sellaista jo selkeästi tarvitsee. Jo 2-vuotiaana neuvolassa suositeltiin hakeutumaan muiden samanikäisten pariin, että lapsi oppisi toimimaan ryhmässä ja solmisi ystävyyssuhteita. Tarhassa hauskinta lapseni mielestä on se, kun saa vain leikkiä samanikäisten kanssa.

Meillä on kallis asuntolaina, mutta kuukausittainen lyhennys ei ole tähtitieteellisen suuri jos sitä vertaisi samankokoisen ja tasoisen asunnon vuokraan.

Minä olen edelleen se pääasiallinen hoitaja lapselleni. Hän ei edelleenkään ole tarhassa joka päivä.

Ja nyt lähden oikeasti hakemaan esikoista tarhasta...

T:ap

Vierailija:

Ei ne tarhassa hei oikeasti joka päivä mitään tee. hyvä että saavat ne lapset hengissä pysymään (oikeasti).

Ja ap puhuit kalliissta asuntolainasta ja nyt sitten jo perut puheitasi jne.

Taidat hieman kuitenkin dissata itseäsi ja voin sanoa, että HYVÄ olet ihan oikeilla jäljillä! Koska KUKAAN ei ole parempi hoitaja lapsellesi! Noin pieni ei tarvitse ikäistä seuraa..

t. läheltä seurannut

Tai matkustele muutenkaan.



Mutta kotihoidontuen turvin sain hoitaa molemmat kotona sinne 3 ikävuoteen saakka, vaikka miehen työ ei vaatinyt häntä epäinhimillisiin työaikoihin, reissuihin tms.



Jne. jne. jne. mutta elämähän on valintoja.

että asuu pienellä paikkakunnalla eikä ole kuin yksi auto. Vauvan kanssa on aikaavievää ja kallista lähteä toiselle paikkakunnalle teatteriin/konserttiin tms (matkan kuntarajan yli maksaa paljon, myös vaunuista menee oma maksu). Usein myös muut tällaiset virikkeet muuten kuin päiväkodin järjestäminä ovat iltaisin, mikä on huono asia siinä mielessä, että haluan varata illat perheen ajaksi. Isä kun on kotona vain iltaisin ja viikonloppuisin.



Sillä aikaa kun esikoinen on osan päivää (ei välttämättä joka päivä) hoidossa, äiti voi vauvan nukkuessa itsekin levätä tai tehdä pakollisia kotitöitä. Näin sitten jaksaa ja ehtii touhuta lasten kanssa itsekin enemmän.

Mitä matkusteluun tulee, oma isäni oli paljon pois kotoa kun olin lapsi (merimies). Matkustimme paljon kun iskä oli kotona, ja niistä matkoista on aivan ihania muistoja. Minusta kasvoi aika avarakatseinen, suvaitsevainen ja kielitaitoinen aikuinen.

esikoinen kysyi minulta, että: Äiti, miksi viet minut pois. Miksi haluat olla vaan vauvan kanssa. Tämän jälkeen tulin järkiini. En halua aiheuttaa omassa lapsessani tunnetta hylätyksi tulemisesta vain oman mukavuudenhaluni takia!

T: Lapsensa 2 ikävuoteen saakka kotona hoitanut äiti, jonka mies on paljon töissä, ja jotka matkustelevat paljon.

Vierailija:

Tai matkustele muutenkaan.

Mutta kotihoidontuen turvin sain hoitaa molemmat kotona sinne 3 ikävuoteen saakka, vaikka miehen työ ei vaatinyt häntä epäinhimillisiin työaikoihin, reissuihin tms.

Jne. jne. jne. mutta elämähän on valintoja.

Pienipalkkaisen miehen pienipalkkainen vaimo.