Miksi mulle tyrkytetään "lapsivapaata"?

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee tästä aloituksesta suoranainen kuvotus.

Suhtautuminen on juurikin kuin äidilläni (kotirouvana koko ikänsä) ja lapsettomilla siskoillani.

Tuomitseva ja karmea.

Muistuu mieleen miten mm. lapseton siskoni mäkätti minun mökilläni (jonne hän tuli passattavaksi), miten minä kehtasin lähteä lapsivapaalle koiralenkille ja vielä tulla sieltä virkistyneenä ja onnellisena takaisin.

Lapseni olivat silloin 11 ja 13 ja täysin kykeneviä olemaan sen tunnin ihan itsekseen keskenään.

Tämä on juuri se mitä mä en ymmärrä. Jos minä en kaipaa sitä lapsivapaata, niin mitä kuvottavaa siinä on? En ole tuominnut yhtään ketään, ihmettelen vaan sitä miksi minua yritetään "pakottaa" olemaan lapsista erossa jollain hulluksi tulemisen pelottelulla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee tästä aloituksesta suoranainen kuvotus.

Suhtautuminen on juurikin kuin äidilläni (kotirouvana koko ikänsä) ja lapsettomilla siskoillani.

Tuomitseva ja karmea.

Muistuu mieleen miten mm. lapseton siskoni mäkätti minun mökilläni (jonne hän tuli passattavaksi), miten minä kehtasin lähteä lapsivapaalle koiralenkille ja vielä tulla sieltä virkistyneenä ja onnellisena takaisin.

Lapseni olivat silloin 11 ja 13 ja täysin kykeneviä olemaan sen tunnin ihan itsekseen keskenään.

Tämä on juuri se mitä mä en ymmärrä. Jos minä en kaipaa sitä lapsivapaata, niin mitä kuvottavaa siinä on? En ole tuominnut yhtään ketään, ihmettelen vaan sitä miksi minua yritetään "pakottaa" olemaan lapsista erossa jollain hulluksi tulemisen pelottelulla.

Ap

Ai et ole tuominnut? Vuosisadan vitsi.

Jankutat mm. että lapsivapaa olisi baari-ilta.

Ylennät itseäsi aivan jatkuvasti muihin mielestäsi surkeisiin äiteihin nähden.

Taivastelet ylipäätään täysin ihmeellisesti täysin normaalia inhimillistä tarvetta saada esimerkiksi joskus keskittyä johonkin tai tehdä ilman lapsia jotain hauskaa/kivaa/itselle mieluista.

Sinä et ole mikään äiti, vaan palstahäirikkö joka vihaa naisia, jokin sairas äitiviha päällä.

Christiiina kirjoitti:

Ei ydinperheissäkään ole lapsivapaata aikaa, ellei sitten jompi kumpi tai molemmat vanhemmat lähde esim. Reissuun.

Kyllä ydinperheissä on nimenomaan lapsivapaata aikaa, sillä ei kait kahta aikuista tarvitse lapsen iltapuhiin tai ulkoiluun.

Meillä jompikumpi vanhempi hoitaa vuoroviikoin iltapuuhat ja nukkumaan menot ja toinen vanhempi voi keskittyä rauhassa omiin hommiin tai harrastuksiin. Sama myös ulkoilussa ja lasten harrastuksissa. Tai loma-aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee tästä aloituksesta suoranainen kuvotus.

Suhtautuminen on juurikin kuin äidilläni (kotirouvana koko ikänsä) ja lapsettomilla siskoillani.

Tuomitseva ja karmea.

Muistuu mieleen miten mm. lapseton siskoni mäkätti minun mökilläni (jonne hän tuli passattavaksi), miten minä kehtasin lähteä lapsivapaalle koiralenkille ja vielä tulla sieltä virkistyneenä ja onnellisena takaisin.

Lapseni olivat silloin 11 ja 13 ja täysin kykeneviä olemaan sen tunnin ihan itsekseen keskenään.

Tämä on juuri se mitä mä en ymmärrä. Jos minä en kaipaa sitä lapsivapaata, niin mitä kuvottavaa siinä on? En ole tuominnut yhtään ketään, ihmettelen vaan sitä miksi minua yritetään "pakottaa" olemaan lapsista erossa jollain hulluksi tulemisen pelottelulla.

Ap

Ai et ole tuominnut? Vuosisadan vitsi.

Jankutat mm. että lapsivapaa olisi baari-ilta.

Ylennät itseäsi aivan jatkuvasti muihin mielestäsi surkeisiin äiteihin nähden.

Taivastelet ylipäätään täysin ihmeellisesti täysin normaalia inhimillistä tarvetta saada esimerkiksi joskus keskittyä johonkin tai tehdä ilman lapsia jotain hauskaa/kivaa/itselle mieluista.

Sinä et ole mikään äiti, vaan palstahäirikkö joka vihaa naisia, jokin sairas äitiviha päällä.

Tämä on täysin sun omaa tulkintaa. Ikävää, että otat tämän noin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee tästä aloituksesta suoranainen kuvotus.

Suhtautuminen on juurikin kuin äidilläni (kotirouvana koko ikänsä) ja lapsettomilla siskoillani.

Tuomitseva ja karmea.

Muistuu mieleen miten mm. lapseton siskoni mäkätti minun mökilläni (jonne hän tuli passattavaksi), miten minä kehtasin lähteä lapsivapaalle koiralenkille ja vielä tulla sieltä virkistyneenä ja onnellisena takaisin.

Lapseni olivat silloin 11 ja 13 ja täysin kykeneviä olemaan sen tunnin ihan itsekseen keskenään.

Tämä on juuri se mitä mä en ymmärrä. Jos minä en kaipaa sitä lapsivapaata, niin mitä kuvottavaa siinä on? En ole tuominnut yhtään ketään, ihmettelen vaan sitä miksi minua yritetään "pakottaa" olemaan lapsista erossa jollain hulluksi tulemisen pelottelulla.

Ap

Ai et ole tuominnut? Vuosisadan vitsi.

Jankutat mm. että lapsivapaa olisi baari-ilta.

Ylennät itseäsi aivan jatkuvasti muihin mielestäsi surkeisiin äiteihin nähden.

Taivastelet ylipäätään täysin ihmeellisesti täysin normaalia inhimillistä tarvetta saada esimerkiksi joskus keskittyä johonkin tai tehdä ilman lapsia jotain hauskaa/kivaa/itselle mieluista.

Sinä et ole mikään äiti, vaan palstahäirikkö joka vihaa naisia, jokin sairas äitiviha päällä.

Tästä keskittymisestä tuli mieleen, että pienten lasten kanssa sitä omaa aikaa saattaa  tarvita johonkin niinkin yksinkertaiseen, kuin vaikka jonkin asian hoitaminen. Siis vaikka jos on tarve muuttaa isompaan asuntoon, niin voisi olla kiva sellainen tunti sellaiseen aikaan päivästä, kun äiti ei ole vielä ihan väsymyskoomassa (tämä siis siksi, että lasten nukkumaanmenon jälkeen voi olla aikaa, mutta moni työssäkäyvä yh jo aika väsymyksestä juntturassa silloin) käyttää ihan siihen asunnon etsintään, tarjousten laadintaan tms. Siis kun on aika tärkeitä juttuja, eikä halauisi tehdä vasemmalla kädellä siten, että lapset keskeyttää koko ajan tai joskus yöllä, kun on itse väsynyt.

Että todella outo ajatus, ettei jollain koskaan tule tilannetta, että lapsivapaa hetki olisi tarpeen.

Ekan lapsen aikana en kaivannut omaa aikaa. Kun toka oli 6kk (eka siinä vaiheessa 2v 6kk) alkoi oma pää hajoilla ja aloitin harrastuksen jossa käyn kahdesti viikossa. Nyt jaksaa taas paremmin :)

Mutta olen törmännyt tuohon samaan että joillekin on käsittämätöntä etten halua lapsia pois luotani mahdollisimman usein mahdollisimman pitkäksi aikaa. Ulkopuoliset ovat hoitaneet lapsiamme viimeksi yli puol vuotta sitten parin tunnin ajan, sitä edellisestä kerrasta on 14 kuukautta ja silloinkin kyse oli parista tunnista.

Vierailija kirjoitti:

Ekan lapsen aikana en kaivannut omaa aikaa. Kun toka oli 6kk (eka siinä vaiheessa 2v 6kk) alkoi oma pää hajoilla ja aloitin harrastuksen jossa käyn kahdesti viikossa. Nyt jaksaa taas paremmin :)

Mutta olen törmännyt tuohon samaan että joillekin on käsittämätöntä etten halua lapsia pois luotani mahdollisimman usein mahdollisimman pitkäksi aikaa. Ulkopuoliset ovat hoitaneet lapsiamme viimeksi yli puol vuotta sitten parin tunnin ajan, sitä edellisestä kerrasta on 14 kuukautta ja silloinkin kyse oli parista tunnista.

Mitähän sä nyt selität? Puhut ihan tajuttoman ristiriitaisesti. Yh ei voi käydä kaksi kertaa viikossa harrastuksessa ilman ulkopuolista lastenhoitajaa. Ihan turha esittää jotain parempaa ihmistä, kun itsekin jätät lapsesi miehesi hoitoon. Sitten kritisoit eronneita äitejä siitä, että hekin joka toinen viikonloppu (mikä siis tarkoittaa, että esim. säännöllisiä harrastuksia, jotka muutenkin usein viikolla, ei voi olla) jättävät lapset isälle. Juurihan sanoit, että jätät itsekin lapset isälle jopa ihan säännöllisesti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee tästä aloituksesta suoranainen kuvotus.

Suhtautuminen on juurikin kuin äidilläni (kotirouvana koko ikänsä) ja lapsettomilla siskoillani.

Tuomitseva ja karmea.

Muistuu mieleen miten mm. lapseton siskoni mäkätti minun mökilläni (jonne hän tuli passattavaksi), miten minä kehtasin lähteä lapsivapaalle koiralenkille ja vielä tulla sieltä virkistyneenä ja onnellisena takaisin.

Lapseni olivat silloin 11 ja 13 ja täysin kykeneviä olemaan sen tunnin ihan itsekseen keskenään.

Tämä on juuri se mitä mä en ymmärrä. Jos minä en kaipaa sitä lapsivapaata, niin mitä kuvottavaa siinä on? En ole tuominnut yhtään ketään, ihmettelen vaan sitä miksi minua yritetään "pakottaa" olemaan lapsista erossa jollain hulluksi tulemisen pelottelulla.

Ap

Ai et ole tuominnut? Vuosisadan vitsi.

Jankutat mm. että lapsivapaa olisi baari-ilta.

Ylennät itseäsi aivan jatkuvasti muihin mielestäsi surkeisiin äiteihin nähden.

Taivastelet ylipäätään täysin ihmeellisesti täysin normaalia inhimillistä tarvetta saada esimerkiksi joskus keskittyä johonkin tai tehdä ilman lapsia jotain hauskaa/kivaa/itselle mieluista.

Sinä et ole mikään äiti, vaan palstahäirikkö joka vihaa naisia, jokin sairas äitiviha päällä.

Tästä keskittymisestä tuli mieleen, että pienten lasten kanssa sitä omaa aikaa saattaa  tarvita johonkin niinkin yksinkertaiseen, kuin vaikka jonkin asian hoitaminen. Siis vaikka jos on tarve muuttaa isompaan asuntoon, niin voisi olla kiva sellainen tunti sellaiseen aikaan päivästä, kun äiti ei ole vielä ihan väsymyskoomassa (tämä siis siksi, että lasten nukkumaanmenon jälkeen voi olla aikaa, mutta moni työssäkäyvä yh jo aika väsymyksestä juntturassa silloin) käyttää ihan siihen asunnon etsintään, tarjousten laadintaan tms. Siis kun on aika tärkeitä juttuja, eikä halauisi tehdä vasemmalla kädellä siten, että lapset keskeyttää koko ajan tai joskus yöllä, kun on itse väsynyt.

Että todella outo ajatus, ettei jollain koskaan tule tilannetta, että lapsivapaa hetki olisi tarpeen.

Oikeastihan nämä omaa paremmuuttaan korostavat ydinperheäidit ei edes ymmärrä, miten paljon saavat oikeasti omaa aikaa ihan jatkuvasti. Tuskinpa sen ydinperheäidin tarvii sitä asunnon ostotarjousta laatia siten, että lapset roikkuu jaloissa. Sen vaan tekee vaikka sillä aikaa, kun mies on lasten kanssa ulkoilemassa. Eli sillä ydinperheäidillä todella on ihan jatkuvasti sitä omaa aikaa. Ei vaan edes huomaa sitä itse ja sitten ymmärrys on ihan nollassa, kun sellainen, kellä ei oikeasti koskaan ole omaa aikaa, tarvitsee sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee tästä aloituksesta suoranainen kuvotus.

Suhtautuminen on juurikin kuin äidilläni (kotirouvana koko ikänsä) ja lapsettomilla siskoillani.

Tuomitseva ja karmea.

Muistuu mieleen miten mm. lapseton siskoni mäkätti minun mökilläni (jonne hän tuli passattavaksi), miten minä kehtasin lähteä lapsivapaalle koiralenkille ja vielä tulla sieltä virkistyneenä ja onnellisena takaisin.

Lapseni olivat silloin 11 ja 13 ja täysin kykeneviä olemaan sen tunnin ihan itsekseen keskenään.

Tämä on juuri se mitä mä en ymmärrä. Jos minä en kaipaa sitä lapsivapaata, niin mitä kuvottavaa siinä on? En ole tuominnut yhtään ketään, ihmettelen vaan sitä miksi minua yritetään "pakottaa" olemaan lapsista erossa jollain hulluksi tulemisen pelottelulla.

Ap

Ai et ole tuominnut? Vuosisadan vitsi.

Jankutat mm. että lapsivapaa olisi baari-ilta.

Ylennät itseäsi aivan jatkuvasti muihin mielestäsi surkeisiin äiteihin nähden.

Taivastelet ylipäätään täysin ihmeellisesti täysin normaalia inhimillistä tarvetta saada esimerkiksi joskus keskittyä johonkin tai tehdä ilman lapsia jotain hauskaa/kivaa/itselle mieluista.

Sinä et ole mikään äiti, vaan palstahäirikkö joka vihaa naisia, jokin sairas äitiviha päällä.

Tämä on täysin sun omaa tulkintaa. Ikävää, että otat tämän noin.

Ap

Ei ole, vaan kuvaus kirjoituksistasi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri äidillä aivan kaiken pitää olla 24/7 ilotonta, joka hetki mahdollisimman raskasta ja aina uuvuttavaa?

Suomi on ihan käsittämättömän äitivihamielinen maa.

Itse asiassa ei Suomi ole äitivihamielinen maa. Täällä vain on pieni vähemmistö marttyyrimäisiä, uhrautuvia naisia, jotka eivät ole keksineet elämäänsä oikein mitään muuta mielenkiintoista ja sisältöä antavaa kuin äitiyden, ja haluaisivat nyt sitten kehuja ja kiitosta siitä, että eivät tee enää mitään muuta kuin ovat lasten kanssa. Mutta valtaosa suomalaisista ajattelee, että sekä äideillä että isillä on elämässään kaikenlaista muutakin kivaa, ja että vaikka joku juoksulenkki ei olekaan lapsia tärkeämpi asia, on juoksulenkki silti sellainen asia, mikä on ihan ok tehdä ihan vain, koska se lisää hyvinvointia (kunto, terveys) ja on kivaa. Valtaosa ihmisistä tietää, että omat puuhastelut, harrastukset ja omat menot eivät ole uhka lähisuhteille, vaan ne ovat ihan normaali osa omaa elämää. Valtaosa ihmisistä ymmärtää myös, että erilaiset asiat elämässä rikastuttavat elämää, antavat siihen sisältöä ja pitävät mielen virkeinä.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee tästä aloituksesta suoranainen kuvotus.

Suhtautuminen on juurikin kuin äidilläni (kotirouvana koko ikänsä) ja lapsettomilla siskoillani.

Tuomitseva ja karmea.

Muistuu mieleen miten mm. lapseton siskoni mäkätti minun mökilläni (jonne hän tuli passattavaksi), miten minä kehtasin lähteä lapsivapaalle koiralenkille ja vielä tulla sieltä virkistyneenä ja onnellisena takaisin.

Lapseni olivat silloin 11 ja 13 ja täysin kykeneviä olemaan sen tunnin ihan itsekseen keskenään.

Tämä on juuri se mitä mä en ymmärrä. Jos minä en kaipaa sitä lapsivapaata, niin mitä kuvottavaa siinä on? En ole tuominnut yhtään ketään, ihmettelen vaan sitä miksi minua yritetään "pakottaa" olemaan lapsista erossa jollain hulluksi tulemisen pelottelulla.

Ap

Ai et ole tuominnut? Vuosisadan vitsi.

Jankutat mm. että lapsivapaa olisi baari-ilta.

Ylennät itseäsi aivan jatkuvasti muihin mielestäsi surkeisiin äiteihin nähden.

Taivastelet ylipäätään täysin ihmeellisesti täysin normaalia inhimillistä tarvetta saada esimerkiksi joskus keskittyä johonkin tai tehdä ilman lapsia jotain hauskaa/kivaa/itselle mieluista.

Sinä et ole mikään äiti, vaan palstahäirikkö joka vihaa naisia, jokin sairas äitiviha päällä.

Tästä keskittymisestä tuli mieleen, että pienten lasten kanssa sitä omaa aikaa saattaa  tarvita johonkin niinkin yksinkertaiseen, kuin vaikka jonkin asian hoitaminen. Siis vaikka jos on tarve muuttaa isompaan asuntoon, niin voisi olla kiva sellainen tunti sellaiseen aikaan päivästä, kun äiti ei ole vielä ihan väsymyskoomassa (tämä siis siksi, että lasten nukkumaanmenon jälkeen voi olla aikaa, mutta moni työssäkäyvä yh jo aika väsymyksestä juntturassa silloin) käyttää ihan siihen asunnon etsintään, tarjousten laadintaan tms. Siis kun on aika tärkeitä juttuja, eikä halauisi tehdä vasemmalla kädellä siten, että lapset keskeyttää koko ajan tai joskus yöllä, kun on itse väsynyt.

Että todella outo ajatus, ettei jollain koskaan tule tilannetta, että lapsivapaa hetki olisi tarpeen.

Minä nousen aamuisin viimeistään viideltä, koska se on ainoa aika meilllä, jolloin on hiljaista ja jolloin en ole väsynyt.

Miunlla on yrittäjämies, joka on yleensä aina kotona kuin zombie jolle saa hokea kaiken kymmeniä kertoja ja silti tehdä itse. Kyllä hän just ja just voi lapsia vahtia, mutta kaikki asioiden hoitaminen jää minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri äidillä aivan kaiken pitää olla 24/7 ilotonta, joka hetki mahdollisimman raskasta ja aina uuvuttavaa?

Suomi on ihan käsittämättömän äitivihamielinen maa.

Itse asiassa ei Suomi ole äitivihamielinen maa. Täällä vain on pieni vähemmistö marttyyrimäisiä, uhrautuvia naisia, jotka eivät ole keksineet elämäänsä oikein mitään muuta mielenkiintoista ja sisältöä antavaa kuin äitiyden, ja haluaisivat nyt sitten kehuja ja kiitosta siitä, että eivät tee enää mitään muuta kuin ovat lasten kanssa. Mutta valtaosa suomalaisista ajattelee, että sekä äideillä että isillä on elämässään kaikenlaista muutakin kivaa, ja että vaikka joku juoksulenkki ei olekaan lapsia tärkeämpi asia, on juoksulenkki silti sellainen asia, mikä on ihan ok tehdä ihan vain, koska se lisää hyvinvointia (kunto, terveys) ja on kivaa. Valtaosa ihmisistä tietää, että omat puuhastelut, harrastukset ja omat menot eivät ole uhka lähisuhteille, vaan ne ovat ihan normaali osa omaa elämää. Valtaosa ihmisistä ymmärtää myös, että erilaiset asiat elämässä rikastuttavat elämää, antavat siihen sisältöä ja pitävät mielen virkeinä.

 

Suomi on erittäin äitivihamielinen maa. Täällä jauhetaan lattemammoista, hyökkäysvaunuista, kuka tahansa voi tulla tölvimään ihan mitä tahansa, netti media ja poliitikot on täynnä äiteihin kohdistuvaa vihapuhetta jne. Aivna kaikki lapsiperheiden palvelut ovat retuperällä.

Ja tosiaan äidin elämän kuuluu ihan lähtökohtaisesti olla ilotonta raadantaa vailla lepotaukoja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri äidillä aivan kaiken pitää olla 24/7 ilotonta, joka hetki mahdollisimman raskasta ja aina uuvuttavaa?

Suomi on ihan käsittämättömän äitivihamielinen maa.

Miksi se on väärin, jos äiti osaa ja haluaa nauttia lastensa kanssa olemisesta ja liikkumisesta niissä rajoissa kuin on mahdollista?

Miksi on oletus, että omat lapset tekevät elämästä ilotonta, raskasta ja uuvuttavaa? Miksi hankkia lapsia, jos ajattelee noin?

Itse liikun työmatkat, teen fyysisesti raskasta työtä, hyötyliikun aina kun mahdollista. Olen hyvässä kunnossa ja hoikka, mutta kohta varmaan joku tulee sanomaan ettei se ole mitenkään mahdollista. Ja siis yh, ilman ns. lapsivapaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee tästä aloituksesta suoranainen kuvotus.

Suhtautuminen on juurikin kuin äidilläni (kotirouvana koko ikänsä) ja lapsettomilla siskoillani.

Tuomitseva ja karmea.

Muistuu mieleen miten mm. lapseton siskoni mäkätti minun mökilläni (jonne hän tuli passattavaksi), miten minä kehtasin lähteä lapsivapaalle koiralenkille ja vielä tulla sieltä virkistyneenä ja onnellisena takaisin.

Lapseni olivat silloin 11 ja 13 ja täysin kykeneviä olemaan sen tunnin ihan itsekseen keskenään.

Tämä on juuri se mitä mä en ymmärrä. Jos minä en kaipaa sitä lapsivapaata, niin mitä kuvottavaa siinä on? En ole tuominnut yhtään ketään, ihmettelen vaan sitä miksi minua yritetään "pakottaa" olemaan lapsista erossa jollain hulluksi tulemisen pelottelulla.

Ap

Ai et ole tuominnut? Vuosisadan vitsi.

Jankutat mm. että lapsivapaa olisi baari-ilta.

Ylennät itseäsi aivan jatkuvasti muihin mielestäsi surkeisiin äiteihin nähden.

Taivastelet ylipäätään täysin ihmeellisesti täysin normaalia inhimillistä tarvetta saada esimerkiksi joskus keskittyä johonkin tai tehdä ilman lapsia jotain hauskaa/kivaa/itselle mieluista.

Sinä et ole mikään äiti, vaan palstahäirikkö joka vihaa naisia, jokin sairas äitiviha päällä.

Tästä keskittymisestä tuli mieleen, että pienten lasten kanssa sitä omaa aikaa saattaa  tarvita johonkin niinkin yksinkertaiseen, kuin vaikka jonkin asian hoitaminen. Siis vaikka jos on tarve muuttaa isompaan asuntoon, niin voisi olla kiva sellainen tunti sellaiseen aikaan päivästä, kun äiti ei ole vielä ihan väsymyskoomassa (tämä siis siksi, että lasten nukkumaanmenon jälkeen voi olla aikaa, mutta moni työssäkäyvä yh jo aika väsymyksestä juntturassa silloin) käyttää ihan siihen asunnon etsintään, tarjousten laadintaan tms. Siis kun on aika tärkeitä juttuja, eikä halauisi tehdä vasemmalla kädellä siten, että lapset keskeyttää koko ajan tai joskus yöllä, kun on itse väsynyt.

Että todella outo ajatus, ettei jollain koskaan tule tilannetta, että lapsivapaa hetki olisi tarpeen.

Niinpä. Olen itse hoitanut lapsen taaperoaikana jotain virallisia puheluita ja jopa työpuheluita niin, että olen toisella kädellä yrittänyt saada lapsen pysymään hiljaa ja tyytyväisenä, joskus olen joutunut juoksemaan toiseen huoneeseen voidakseni hoitaa jonkin tärkeän asian. En ollut yh, mutta lapsen isä heittäytyi hankalaksi eikä voinut antaa mahdollisuutta hoitaa nämä asiat niin, ettei lapsi olisi pyörinyt jaloissa (hän siis muka aluksi oli lapsen seurana toisessa huoneessa, mutta unohtui katsomaan telkkaria tms ja lapsi vaelsi siihen huoneeseen, jossa itse olin). Suhde päättyi sittemmin ja edelleen ärsyttää, kun muistan miten yritin oven raosta viittilöidä häntä hakemaan lapsen samaan aikaan, kun minulla oli puhelimessa työhön liittyvä haastattelu.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ei ydinperheissäkään ole lapsivapaata aikaa, ellei sitten jompi kumpi tai molemmat vanhemmat lähde esim. Reissuun.

No just joo. Ai ydinperheessä kokoajan 24/7 pl. päiväkoti/työpäivä ollaan koko porukka yhdessä? Ei todellakaan olla. Todellakin ydinperheestä pääsee vanhempi yksin käymään lenkillä, tanssitunnilla, treeneissä, kampaajalla/parturissa, hierojalla, ihan missä vaan. Ja jopa ihan säännöllisesti vaikka joka toinen päivä.

Ja kuten itsekin sanoit, kyllä monet ydinperhevanhemmatkin reissaa myös ilman perhettään. Yksikin kaverini kävi ihan säännöllisesti viettämässä hotelliyön yksin tai kavereidensa kanssa.

Jostain syystä yh ei vaan saisi käydä edes lenkillä yksin. Ja sori, mutta näen silmissäni, että nämä, ketkä ei koskaan tarvi omaa aikaa, on nimen omaan näitä aika tukevia äitejä, ketkä ei minnekään polkujuoksemaan tai vaikka salille halua mennäkään - oli lapsia tai ei.

Mulla on sali kotona, joten voin käydä siellä halutessani vaikka joka päivä. Ei tarvitse odottaa lapsivapaata sitä varten. Tukevakaan en ole vaan keskimääräistä hoikempi ja paremmassa kunnossa. Kummallisia oletuksia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri äidillä aivan kaiken pitää olla 24/7 ilotonta, joka hetki mahdollisimman raskasta ja aina uuvuttavaa?

Suomi on ihan käsittämättömän äitivihamielinen maa.

Miksi se on väärin, jos äiti osaa ja haluaa nauttia lastensa kanssa olemisesta ja liikkumisesta niissä rajoissa kuin on mahdollista?

Miksi on oletus, että omat lapset tekevät elämästä ilotonta, raskasta ja uuvuttavaa? Miksi hankkia lapsia, jos ajattelee noin?

Itse liikun työmatkat, teen fyysisesti raskasta työtä, hyötyliikun aina kun mahdollista. Olen hyvässä kunnossa ja hoikka, mutta kohta varmaan joku tulee sanomaan ettei se ole mitenkään mahdollista. Ja siis yh, ilman ns. lapsivapaita.

Itse en koe, että lasten kanssa olisi ilotonta, raskasta ja uuvuttavaa. Mutta silti teen paljon asioita vaan ihan itsekseni tai vaikka ystävien kanssa. Se, että viihdyn lasteni seurassa ja nautin ajasta heidän kanssa, ei tarkoita sitä, etteikö myös yksin olo olisi kivaa. Eipä se väärin ole, että joku ei kaipaa omaa aikaa, mutta tässä ketjussa on omituisesti alettu jankuttaa lenkkeilijöille, että lapsi voi hyvin tulla mukaan lenkille, eli vaikuttaa enemmänkin siltä, että 24/7 lapsissaan kiinni olevat haluaisivat kyseenalaistaa muiden toisenlaisia valintoja. Ja tämä on väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri äidillä aivan kaiken pitää olla 24/7 ilotonta, joka hetki mahdollisimman raskasta ja aina uuvuttavaa?

Suomi on ihan käsittämättömän äitivihamielinen maa.

Miksi se on väärin, jos äiti osaa ja haluaa nauttia lastensa kanssa olemisesta ja liikkumisesta niissä rajoissa kuin on mahdollista?

Miksi on oletus, että omat lapset tekevät elämästä ilotonta, raskasta ja uuvuttavaa? Miksi hankkia lapsia, jos ajattelee noin?

Itse liikun työmatkat, teen fyysisesti raskasta työtä, hyötyliikun aina kun mahdollista. Olen hyvässä kunnossa ja hoikka, mutta kohta varmaan joku tulee sanomaan ettei se ole mitenkään mahdollista. Ja siis yh, ilman ns. lapsivapaita.

- Sama äiti voi vallan hyvin iloita ja nauttia lastensa seurasta ja silti esimerkiksi hoitaa laskujen maksamisen ilman heitä.

- Äitivihamieliset haluavat, että äiti ei koskaan saa olla muuta kuin iloton ja uupunut, siksi pitää jokaikinen hetki tölviä, nälviä, mäkättää, vittuilla ja kirjoitella tällaista soopaa kuin ap. Ettei vaan hetkeksikään unohtaisi että pitää olla iloton ja uupunut - ja ainakaan lauantaiaamua ei saa aloittaa hyvällä meilellä, vaan se pitää pilata.

Ketään ei kiinnosta sinun liikkumisesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ei ydinperheissäkään ole lapsivapaata aikaa, ellei sitten jompi kumpi tai molemmat vanhemmat lähde esim. Reissuun.

No just joo. Ai ydinperheessä kokoajan 24/7 pl. päiväkoti/työpäivä ollaan koko porukka yhdessä? Ei todellakaan olla. Todellakin ydinperheestä pääsee vanhempi yksin käymään lenkillä, tanssitunnilla, treeneissä, kampaajalla/parturissa, hierojalla, ihan missä vaan. Ja jopa ihan säännöllisesti vaikka joka toinen päivä.

Ja kuten itsekin sanoit, kyllä monet ydinperhevanhemmatkin reissaa myös ilman perhettään. Yksikin kaverini kävi ihan säännöllisesti viettämässä hotelliyön yksin tai kavereidensa kanssa.

Jostain syystä yh ei vaan saisi käydä edes lenkillä yksin. Ja sori, mutta näen silmissäni, että nämä, ketkä ei koskaan tarvi omaa aikaa, on nimen omaan näitä aika tukevia äitejä, ketkä ei minnekään polkujuoksemaan tai vaikka salille halua mennäkään - oli lapsia tai ei.

Mulla on sali kotona, joten voin käydä siellä halutessani vaikka joka päivä. Ei tarvitse odottaa lapsivapaata sitä varten. Tukevakaan en ole vaan keskimääräistä hoikempi ja paremmassa kunnossa. Kummallisia oletuksia.

Ap

Nyt alkaakin tarinaan tulla uusia käänteitä. Jos sulla on sali kotona ja treenaaminen hoituu helposti sen vuoksi, miten tätä voi soveltaa niiden elämään, joilla ei ole salia kotona? Heidän täytyy edelleen lähteä kodin ulkopuolelle treenaamaan, eikä heille voi tyrkyttää ajatusta siitä, että lapset voivat olla treenissä mukana, kun se ei olekaan mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri äidillä aivan kaiken pitää olla 24/7 ilotonta, joka hetki mahdollisimman raskasta ja aina uuvuttavaa?

Suomi on ihan käsittämättömän äitivihamielinen maa.

Itse asiassa ei Suomi ole äitivihamielinen maa. Täällä vain on pieni vähemmistö marttyyrimäisiä, uhrautuvia naisia, jotka eivät ole keksineet elämäänsä oikein mitään muuta mielenkiintoista ja sisältöä antavaa kuin äitiyden, ja haluaisivat nyt sitten kehuja ja kiitosta siitä, että eivät tee enää mitään muuta kuin ovat lasten kanssa. Mutta valtaosa suomalaisista ajattelee, että sekä äideillä että isillä on elämässään kaikenlaista muutakin kivaa, ja että vaikka joku juoksulenkki ei olekaan lapsia tärkeämpi asia, on juoksulenkki silti sellainen asia, mikä on ihan ok tehdä ihan vain, koska se lisää hyvinvointia (kunto, terveys) ja on kivaa. Valtaosa ihmisistä tietää, että omat puuhastelut, harrastukset ja omat menot eivät ole uhka lähisuhteille, vaan ne ovat ihan normaali osa omaa elämää. Valtaosa ihmisistä ymmärtää myös, että erilaiset asiat elämässä rikastuttavat elämää, antavat siihen sisältöä ja pitävät mielen virkeinä.

 

Suomi on erittäin äitivihamielinen maa. Täällä jauhetaan lattemammoista, hyökkäysvaunuista, kuka tahansa voi tulla tölvimään ihan mitä tahansa, netti media ja poliitikot on täynnä äiteihin kohdistuvaa vihapuhetta jne. Aivna kaikki lapsiperheiden palvelut ovat retuperällä.

Ja tosiaan äidin elämän kuuluu ihan lähtökohtaisesti olla ilotonta raadantaa vailla lepotaukoja.

Itselläni on täysin toisenlainen kokemus, mutta en lähde väittelemään, koska ymmärrän, että jollain muulla voi hyvinkin olla kuvaamasi kaltaisia kokemuksia. Varmasti tähän maahan mahtuu kaikentyyppistä asennoitumista. Itse en ole saanut negatiivista suhtautumista. Sain lapsen opsikeluaikana, ja minulle esim. tarjottiin yliopiston puolesta mahdollisuus hyödyntää yliopiston lapsiparkkia, ottaa lapsi mukaan luennolle ja tehdä tentti lapsen kanssa erillisessä huoneessa. Olen myös saanut osakseni paljon avuliaisuutta, jopa silloin kun en ole tarvinnut, ja minulle on oltu aina ihan ystävällisiä. Mutta voi johtua siitäkin, millaisissa paikoissa olen ollut. Asun Helsingissä, ja ainakaan täällä en ole lattemammoista kuullut jauhamista, sen sijaan on ollut jopa vauvakinoja yms tarjontaa. Uskoisin siis, että tässäkin maassa elää rinnakkain erilaisia asennoitumisia. Kokonaisuutena en sanoisi Suomea äitivihamieliseksi maaksi, en lapsivihamieliseksikään, mutta joillain ihmisillä toki voi sellaistakin asennetta olla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 3 alle 3v lasta joista yksi on nepsy, ei minkäänlaisia tukiverkostoja. Olis ihan huippua jos joku vahtisi lapsia ja saisin hoitaa omia asioitani vaikka puoli tuntia ilman häiriötä.

Lapsivapaalla voi halutessaan tehdä muutakin, ei se ole mikään baariinmenopakko.

M40

Etkö ole kondomeista koskaan kuullut?