Mitä järkeä näissä nykyisissä vanhojen tansseissa oikein edes on?

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni aika vanha perinne ja kyllä niihin vanhojentansseihin ennenkin rahaa kului. Teetettiin 80 ja 90-luvuillakin tansseihin pukuja. Ihmiset eivät vain olleet samanlaisia nillittäjiä kuin nykyisin.

No ei ainakaan kasarin alussa - meidän koulussa ei ainakaan kukaan mitään teettänyt saati käynyt kampaajalla ja meikattavana. Pääkaupunkiseudulla oltiin. 

Oma puku oli vuokrattu maikkarilta, omakyhäämä nuttura ja ihan tavallinen meikki. 

Nuorethan ovat fiksumpia kuin aiemmat ikäluokat jos valitsevat mieleisensä jalkineet eivätkä niitä jotka kuuluu laittaa vaikka olisivat jalassa miten kamalat. Tekevät oman mielensä mukaan noudattamatta enää sitä miten aina on tehty. 

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni aika vanha perinne ja kyllä niihin vanhojentansseihin ennenkin rahaa kului. Teetettiin 80 ja 90-luvuillakin tansseihin pukuja. Ihmiset eivät vain olleet samanlaisia nillittäjiä kuin nykyisin.

Meillä ainakin 80-luvun lopulla ommeltiin itse tai sukulaisen avustuksella tavallisesta satiinista ja koulu arvoi parit ja hauskaa oli. Kaikki juhlat menneet nykyään ihme kilpavarusteluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni aika vanha perinne ja kyllä niihin vanhojentansseihin ennenkin rahaa kului. Teetettiin 80 ja 90-luvuillakin tansseihin pukuja. Ihmiset eivät vain olleet samanlaisia nillittäjiä kuin nykyisin.

Ei taida ola mikään "aika vanha perinne". Ns. vanhojen päivä kylläkin, mutta nämä tanssit ovat nuorempaa perua.

Tanssiaisia on vietetty jo 50-luvulla, joten katsoisin ne aika vanhaksi tavaksi.

Me ostimme puvun käytettynä 300 eurolla.  Muuten rahaa tapahtumaan kului satoja euroja päälle. Kaikilla ei tähän ole mahdollisuutta. Kunnassamme on onneksi vireää hyväntekeväisyystoimintaa, joten puvun lainaaminen anonyyminä on  mahdollista. Ajattelin, että annan tyttären puvun tähän varastoon. 

Itse tanssin -91. Oopperassakin ommellut äitini teki minulle aikakausipuvun, jota kovasti ihailtiin, se on minulla vielä tallessa,. Ei sekään puku kankaineen ilmainen ollut, tämän lisäksi kävin kampaajalla, joka ei silloin ollut kovin yleistä.

Jossain vaiheessa surin wanhojen muuttumista modernimmaksi, mutta olihan noita nuoria naisia ihana eilen  katsella. 

Asu maksoi noin 300 euroa vuokrattuna ja hiukset sekä meikki lahjana. Pojan asu vuokrattuna 250 euroa ja parturissa oli käynyt pari päivää aiemmin 30 euroa. Olisi käynyt joka tapauksessa joten ei varsinaisesti voida laskea lisäkuluksi. 

Nämä tytöt ovat realisteja. He tahtovat kerran elämässään prinsessapäivän ja tietävät, että naimisiin eivät pääse ja jos joku pääsee niin hän ei ole enää nuori ja kaunis silloin eikä omissa häissään prinsessa. Prinsessaleikit pitää hoitaa alta pois kun on mahdollisuus. Wanhojen tansseissa ei tarvitse itse maksaa eikä järjestää mitään. Ilmoittaa vaan isille ja äidille mitä mekko maksaa. Nykyvanhempien vika tämä on kun ei voida aiheuttaa pettymystä pilvilinnaprinsessalle ja tutuillekin pitää näyttää että on varaa.

Järjetöntä touhua tuo on mutta kun sitä arvostelee, leimataan köyhäksi ankeuttajaksi. Ei nuo kökkötanssitkaan ole kauhean vouhkauksen väärti, johon upottaa mieletöntä summaa. Eilen tuli katsottua paikan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole mikään pakko laittaa tonnia juhlamekkoon, mutta ainakaan omassa lukiossa kymmenisen vuotta sitten kulut eivät rajoittuneet pukeutumiseen. Vaikka olisikin ostanu halvan mekon ja tehnyt meikin ja kampauksen itse, rahaa meni erinäisiin oheiskuluihin. Tanssien jälkeen oli yhteinen päivällinen hienossa ravintolassa, jonne oli limusiinikyyti. Tämän jälkeen jatkot vuokratussa juhlatilassa. Vaihtoehdot olivat siis joko maksaa tai sitten jättää kaikki yhteinen juhlinta väliin.

Toki elämä ei ole aina reilua ja joskus on pakko jättää menoja välistä, vaikka muut niihin pääsevätkin. Silti mielestäni on hyvä hieman pohtia, miten kaikki voisivat rahatilanteesta riippumatta osallistua. Esim. oletetaanko, että vanhemmat maksavat, kuten minun lukiossani, vai keksitäänkö muita keinoja kerätä rahaa yhdessä.

Ravintolaan ei päästetty sisään muuten kuin limusiinikyydillä tulleet? Kuinka monta limusiinia tarvittiin kaikkien lukion kakkosten kärräämiseen paikalle? Jatkoille ei päässyt, jos ei osallistunut myös päivälliselle?

Kokemuksesi kuulostaa aika äärimmäiseltä. Jos kertomasi on totta, on vanhojenpäivän suunnitteluporukkaan päätynyt jokin pieni varakkaiden perheiden nuorista koostuva klikki. Asia olisi ratkennut ihan sillä, että kun alustavista suunnitelmista kerrottiin, olisivat ne, joille kulut tuntuivat suurilta, menneet mukaan suunnitteluporukkaan ja esittäneet edullisempia vaihtoehtoja.

Pitää muistaa että sellaiset teini-ikäiset nuoret ajattelevat monesti vähän eri tavalla kuin aikuiset. Voi olla vaikea sanoa että mun perheellä ei ole varaa maksaa tätä jos muille tuollaiset asiat ovat ihan pikkujuttu.

Tämä ei ole vain nuorten vaan myös heidän vanhempiensa vastuulla. Uskon kyllä, että joskus jossain lukiossa on käynyt niin kuin kuvatussa esimerkissä, mutta kuten sanoin, on tuo aika äärimmäinen tapaus ja tarkoittaa sitä, että suunnitteluvaiheessa on monta asiaa mennyt pieleen. Ainahan joku yksittäinen porukka haluaa sen limusiinin vuokrata, mutta en ole ennen kuullut, että se olisi kaikille vanhojenpäivän hatkoille osallistuville pakollinen ohjelmanumero. Luulisi, että joku vanhemmista olisi puuttunut asiaan, kun tällaista ehdotetaan.

Varmasti äärimmäinen esimerkki mutta mun mielestä myös laittaa miettimään mitä voi käydä jos pelkästään toitotetaan vanhojentanssit on kerran elämässä, kyllä yhtenä päivänä pitää voida nauttia ja laittaa rahaa. Jos tavallaan normalisoituu se että vanhojentansseihin menee paljon rahaa ja jos sitä kritisoi niin on tylsä ankeuttaja.

Mitä haluat asialle tehdä? Lopettaa vanhojentanssit? Ihan samalla tavallahan sitä puhutaan vaikka häistä. Eivät kaikki silti halua järjestää kallista ja isoa hääjuhlaa. Joissain perheissä ostetaan nuorelle mopoauto, toinen kulkee kouluun pyörällä tai bussilla. Toinen pääsee opintomatkalle Italiaan, toinen ei. Minusta olisi kurjaa, jos vanhojentanssit lopetettaisiin kokonaan siksi, että köyhemmille voi tulla paha mieli, kun perhe ei voi kustantaa kaikkea, mitä nuori toivoo. Vaihtoehtoa, jossa koulu määrittelisi, millaiset jatkot saavat olla, ei ole, sillä jatkot eivät ole koulun toimintaa eikä koulu osallistu niiden suunnitteluun tai järjestämiseen. Koulu ei voi myöskään määrätä mitään ylärajaa mekon hinnalle tai muutenkaan puuttua pukeutumiseen. On perheiden vastuulla opettaa nuorille vastuullista rahankäyttöä ja muiden huomioimista.

Kukaan ei sanonut mitään perinteen lopettamisesta. Ja häät ovat vähän huono vertailukohde, koska jokainen hääpari järjestää oman juhlansa omana päivänään. Vanhojentanssit taas ovat yksi yhteinen päivä monelle, esim. isoissa lukioissa sadoille opiskelijoille.

Kyse on ennen kaikkea kulttuurista ja odotuksista. Luodaanko sellainen ilmapiiri, jossa odotetaan suurien rahasummien panostamista, vai painotetaanko vaikka yhdessäoloa? Toki saa laittaa vaikka sata tonnia yhteen mekkoon, mutta kuten sanottu, itse päivän ohjelmanumeroineen olisi hyvä olla kaikille taloudellisesti mahdollinen. Tämän ilmapiirin luomiseen osallistuvat niin nuoret, heidön perheensä kuin koulutkin.

Sitä voi olla vaikea käsittää, miten monella tapaa köyhyys ja pienituloisuus sulkee pois erilaisista yhteisöllisistä ja sosiaalisista tilaisuuksista. Omille lapsilleni minulla on varaa kustantaa mekot ja bileet, mutta en todellakaan halua, että kenellekään nuorelle tulee paha mieli ja ulkopuolinen olo.

Olen ollut poissa kauan, siksi kysyn, milloin nämä tanssiaiset alkoivat. Minun aikanani pukeuduttiin "vanhoiksi". Itselläni oli 1800-luvun puku ja harsohattu. Ei silloin tanssittu, mutta mentiin ravintolan kabinettiin illalliselle.

Kermakakkumekot ovat nuorten tyttöjen yllä karmeita! Ne eivät sovi oikeastaan kenellekään. Kaöpea iho ja kapeat olkaimet siihen päälle. Jostain syystä tyylikkäitä pukuja näkyy todella harvaöla, joka sopisi myös muuhun käyttöön myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut poissa kauan, siksi kysyn, milloin nämä tanssiaiset alkoivat. Minun aikanani pukeuduttiin "vanhoiksi". Itselläni oli 1800-luvun puku ja harsohattu. Ei silloin tanssittu, mutta mentiin ravintolan kabinettiin illalliselle.

Tuo alkoi 1990-luvulla, jolloin alkoi muutenkin uusliberalismim kausi, joka on jatkunut. Jenkkimeiningin ihannointi ja pinnallisuus tuli muotiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut poissa kauan, siksi kysyn, milloin nämä tanssiaiset alkoivat. Minun aikanani pukeuduttiin "vanhoiksi". Itselläni oli 1800-luvun puku ja harsohattu. Ei silloin tanssittu, mutta mentiin ravintolan kabinettiin illalliselle.

Ei tanssittu ei vaan just lainattiin vanhoja vaatteita mummoilta tai meidän teollisuuskaupungissa insinöörien rouvilta. Mulle äiti teki oikean vanhanajan puritaanisen ladyn puvun. Siinä oli korkea kaulus ja tiukka vyötärö. Puku kulki sutten vuodesta toiseen uusilla vanhoilla. Muistan, kuinka kuljettiin kaupungilla ylpeinä, mutta arvokkaina kettupuuhkat kaulalla ja harsohatut päässä.

Vierailija kirjoitti:

1. Yliopiston maisteripromootiotanssiaiset

Anteeksi mitkä? :DDD

t. maisteri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole mikään pakko laittaa tonnia juhlamekkoon, mutta ainakaan omassa lukiossa kymmenisen vuotta sitten kulut eivät rajoittuneet pukeutumiseen. Vaikka olisikin ostanu halvan mekon ja tehnyt meikin ja kampauksen itse, rahaa meni erinäisiin oheiskuluihin. Tanssien jälkeen oli yhteinen päivällinen hienossa ravintolassa, jonne oli limusiinikyyti. Tämän jälkeen jatkot vuokratussa juhlatilassa. Vaihtoehdot olivat siis joko maksaa tai sitten jättää kaikki yhteinen juhlinta väliin.

Toki elämä ei ole aina reilua ja joskus on pakko jättää menoja välistä, vaikka muut niihin pääsevätkin. Silti mielestäni on hyvä hieman pohtia, miten kaikki voisivat rahatilanteesta riippumatta osallistua. Esim. oletetaanko, että vanhemmat maksavat, kuten minun lukiossani, vai keksitäänkö muita keinoja kerätä rahaa yhdessä.

Ravintolaan ei päästetty sisään muuten kuin limusiinikyydillä tulleet? Kuinka monta limusiinia tarvittiin kaikkien lukion kakkosten kärräämiseen paikalle? Jatkoille ei päässyt, jos ei osallistunut myös päivälliselle?

Kokemuksesi kuulostaa aika äärimmäiseltä. Jos kertomasi on totta, on vanhojenpäivän suunnitteluporukkaan päätynyt jokin pieni varakkaiden perheiden nuorista koostuva klikki. Asia olisi ratkennut ihan sillä, että kun alustavista suunnitelmista kerrottiin, olisivat ne, joille kulut tuntuivat suurilta, menneet mukaan suunnitteluporukkaan ja esittäneet edullisempia vaihtoehtoja.

Pitää muistaa että sellaiset teini-ikäiset nuoret ajattelevat monesti vähän eri tavalla kuin aikuiset. Voi olla vaikea sanoa että mun perheellä ei ole varaa maksaa tätä jos muille tuollaiset asiat ovat ihan pikkujuttu.

Tämä ei ole vain nuorten vaan myös heidän vanhempiensa vastuulla. Uskon kyllä, että joskus jossain lukiossa on käynyt niin kuin kuvatussa esimerkissä, mutta kuten sanoin, on tuo aika äärimmäinen tapaus ja tarkoittaa sitä, että suunnitteluvaiheessa on monta asiaa mennyt pieleen. Ainahan joku yksittäinen porukka haluaa sen limusiinin vuokrata, mutta en ole ennen kuullut, että se olisi kaikille vanhojenpäivän hatkoille osallistuville pakollinen ohjelmanumero. Luulisi, että joku vanhemmista olisi puuttunut asiaan, kun tällaista ehdotetaan.

Varmasti äärimmäinen esimerkki mutta mun mielestä myös laittaa miettimään mitä voi käydä jos pelkästään toitotetaan vanhojentanssit on kerran elämässä, kyllä yhtenä päivänä pitää voida nauttia ja laittaa rahaa. Jos tavallaan normalisoituu se että vanhojentansseihin menee paljon rahaa ja jos sitä kritisoi niin on tylsä ankeuttaja.

Mitä haluat asialle tehdä? Lopettaa vanhojentanssit? Ihan samalla tavallahan sitä puhutaan vaikka häistä. Eivät kaikki silti halua järjestää kallista ja isoa hääjuhlaa. Joissain perheissä ostetaan nuorelle mopoauto, toinen kulkee kouluun pyörällä tai bussilla. Toinen pääsee opintomatkalle Italiaan, toinen ei. Minusta olisi kurjaa, jos vanhojentanssit lopetettaisiin kokonaan siksi, että köyhemmille voi tulla paha mieli, kun perhe ei voi kustantaa kaikkea, mitä nuori toivoo. Vaihtoehtoa, jossa koulu määrittelisi, millaiset jatkot saavat olla, ei ole, sillä jatkot eivät ole koulun toimintaa eikä koulu osallistu niiden suunnitteluun tai järjestämiseen. Koulu ei voi myöskään määrätä mitään ylärajaa mekon hinnalle tai muutenkaan puuttua pukeutumiseen. On perheiden vastuulla opettaa nuorille vastuullista rahankäyttöä ja muiden huomioimista.

On itse taidettu käydä vain elämän kiertokoulua ja sitäkin väärään suuntaan kun argumentointi- ja sisälukutaito on näin heikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole mikään pakko laittaa tonnia juhlamekkoon, mutta ainakaan omassa lukiossa kymmenisen vuotta sitten kulut eivät rajoittuneet pukeutumiseen. Vaikka olisikin ostanu halvan mekon ja tehnyt meikin ja kampauksen itse, rahaa meni erinäisiin oheiskuluihin. Tanssien jälkeen oli yhteinen päivällinen hienossa ravintolassa, jonne oli limusiinikyyti. Tämän jälkeen jatkot vuokratussa juhlatilassa. Vaihtoehdot olivat siis joko maksaa tai sitten jättää kaikki yhteinen juhlinta väliin.

Toki elämä ei ole aina reilua ja joskus on pakko jättää menoja välistä, vaikka muut niihin pääsevätkin. Silti mielestäni on hyvä hieman pohtia, miten kaikki voisivat rahatilanteesta riippumatta osallistua. Esim. oletetaanko, että vanhemmat maksavat, kuten minun lukiossani, vai keksitäänkö muita keinoja kerätä rahaa yhdessä.

Ravintolaan ei päästetty sisään muuten kuin limusiinikyydillä tulleet? Kuinka monta limusiinia tarvittiin kaikkien lukion kakkosten kärräämiseen paikalle? Jatkoille ei päässyt, jos ei osallistunut myös päivälliselle?

Kokemuksesi kuulostaa aika äärimmäiseltä. Jos kertomasi on totta, on vanhojenpäivän suunnitteluporukkaan päätynyt jokin pieni varakkaiden perheiden nuorista koostuva klikki. Asia olisi ratkennut ihan sillä, että kun alustavista suunnitelmista kerrottiin, olisivat ne, joille kulut tuntuivat suurilta, menneet mukaan suunnitteluporukkaan ja esittäneet edullisempia vaihtoehtoja.

Pitää muistaa että sellaiset teini-ikäiset nuoret ajattelevat monesti vähän eri tavalla kuin aikuiset. Voi olla vaikea sanoa että mun perheellä ei ole varaa maksaa tätä jos muille tuollaiset asiat ovat ihan pikkujuttu.

Tämä ei ole vain nuorten vaan myös heidän vanhempiensa vastuulla. Uskon kyllä, että joskus jossain lukiossa on käynyt niin kuin kuvatussa esimerkissä, mutta kuten sanoin, on tuo aika äärimmäinen tapaus ja tarkoittaa sitä, että suunnitteluvaiheessa on monta asiaa mennyt pieleen. Ainahan joku yksittäinen porukka haluaa sen limusiinin vuokrata, mutta en ole ennen kuullut, että se olisi kaikille vanhojenpäivän hatkoille osallistuville pakollinen ohjelmanumero. Luulisi, että joku vanhemmista olisi puuttunut asiaan, kun tällaista ehdotetaan.

Varmasti äärimmäinen esimerkki mutta mun mielestä myös laittaa miettimään mitä voi käydä jos pelkästään toitotetaan vanhojentanssit on kerran elämässä, kyllä yhtenä päivänä pitää voida nauttia ja laittaa rahaa. Jos tavallaan normalisoituu se että vanhojentansseihin menee paljon rahaa ja jos sitä kritisoi niin on tylsä ankeuttaja.

Mitä haluat asialle tehdä? Lopettaa vanhojentanssit? Ihan samalla tavallahan sitä puhutaan vaikka häistä. Eivät kaikki silti halua järjestää kallista ja isoa hääjuhlaa. Joissain perheissä ostetaan nuorelle mopoauto, toinen kulkee kouluun pyörällä tai bussilla. Toinen pääsee opintomatkalle Italiaan, toinen ei. Minusta olisi kurjaa, jos vanhojentanssit lopetettaisiin kokonaan siksi, että köyhemmille voi tulla paha mieli, kun perhe ei voi kustantaa kaikkea, mitä nuori toivoo. Vaihtoehtoa, jossa koulu määrittelisi, millaiset jatkot saavat olla, ei ole, sillä jatkot eivät ole koulun toimintaa eikä koulu osallistu niiden suunnitteluun tai järjestämiseen. Koulu ei voi myöskään määrätä mitään ylärajaa mekon hinnalle tai muutenkaan puuttua pukeutumiseen. On perheiden vastuulla opettaa nuorille vastuullista rahankäyttöä ja muiden huomioimista.

Kukaan ei sanonut mitään perinteen lopettamisesta. Ja häät ovat vähän huono vertailukohde, koska jokainen hääpari järjestää oman juhlansa omana päivänään. Vanhojentanssit taas ovat yksi yhteinen päivä monelle, esim. isoissa lukioissa sadoille opiskelijoille.

Kyse on ennen kaikkea kulttuurista ja odotuksista. Luodaanko sellainen ilmapiiri, jossa odotetaan suurien rahasummien panostamista, vai painotetaanko vaikka yhdessäoloa? Toki saa laittaa vaikka sata tonnia yhteen mekkoon, mutta kuten sanottu, itse päivän ohjelmanumeroineen olisi hyvä olla kaikille taloudellisesti mahdollinen. Tämän ilmapiirin luomiseen osallistuvat niin nuoret, heidön perheensä kuin koulutkin.

Sitä voi olla vaikea käsittää, miten monella tapaa köyhyys ja pienituloisuus sulkee pois erilaisista yhteisöllisistä ja sosiaalisista tilaisuuksista. Omille lapsilleni minulla on varaa kustantaa mekot ja bileet, mutta en todellakaan halua, että kenellekään nuorelle tulee paha mieli ja ulkopuolinen olo.

Tuohan jatkuu läpi koko elämän. Jos lukiolainen kokee omien vanhempiensa köyhyyden ankeaksi asiaksi, ainakin hänellä on vielä mahdollisuus tehdä jotain sille, että omilla lapsillaan on parempi lapsuus.

Joo itse tanssin wanhat vajaa 10 v sitten. Tiesin, että joillain oli tanssipari kurssin alkaessa, mutta ensimmäisellä harjoitustunnilla yllätti, että KAIKILLA oli pari :D meitä oli muutama tyttö ja poika ilman paria joten kiire tuli juosta salin toiselle puolelle valitsemaan se mukavin, kaveri valitsi pituuden perusteella. En mä edes tiennyt, ettei mulla olisi ollut varaa ilmoittautua sille kurssille kun ei ollut varaa prinsessapukuun eikä sopivanpituista muokattavaa löytynyt tutuilta. Muistan että ihan muutamalla se mekko maksoi tonnin tai enemmän ja kyllä kertoivat tämän tärkeän asian. Suurinosa taisi vuokrata tai käyttää isosiskon pukua tms... itse puin tavallisen topin ja kavennettiin sen päälle äidin maxihame enkä kyllä pistänyt silmään. Kurssilla oli yksi tyttö, joka oli pukeutunut wanhaksi wanhaksi 50-luvun pikkumustaan ja hän erottui joukosta ylivoimaisen selkeästi edukseen, upeat sääret ja meikki eikä varmaan mennyt tonnia rahaa.

Aikaisemmin, 80 luvulla, ja sitä ennen oli perinne, että vanhat pukeutuivat vanhojen päivänä nimenomaan vanhoihin vaateisiin. Esim isovanhempien. Sitten perinne muuttui vanhanaikaisiin, jotka ommeltiin itse nykyään tanssiaisvaatteisiin. Nykymuotoisena sekoitus tuota vanhaa perinnettä ja amerikkalaista Hifhschool prom perinnettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole mikään pakko laittaa tonnia juhlamekkoon, mutta ainakaan omassa lukiossa kymmenisen vuotta sitten kulut eivät rajoittuneet pukeutumiseen. Vaikka olisikin ostanu halvan mekon ja tehnyt meikin ja kampauksen itse, rahaa meni erinäisiin oheiskuluihin. Tanssien jälkeen oli yhteinen päivällinen hienossa ravintolassa, jonne oli limusiinikyyti. Tämän jälkeen jatkot vuokratussa juhlatilassa. Vaihtoehdot olivat siis joko maksaa tai sitten jättää kaikki yhteinen juhlinta väliin.

Toki elämä ei ole aina reilua ja joskus on pakko jättää menoja välistä, vaikka muut niihin pääsevätkin. Silti mielestäni on hyvä hieman pohtia, miten kaikki voisivat rahatilanteesta riippumatta osallistua. Esim. oletetaanko, että vanhemmat maksavat, kuten minun lukiossani, vai keksitäänkö muita keinoja kerätä rahaa yhdessä.

Ravintolaan ei päästetty sisään muuten kuin limusiinikyydillä tulleet? Kuinka monta limusiinia tarvittiin kaikkien lukion kakkosten kärräämiseen paikalle? Jatkoille ei päässyt, jos ei osallistunut myös päivälliselle?

Kokemuksesi kuulostaa aika äärimmäiseltä. Jos kertomasi on totta, on vanhojenpäivän suunnitteluporukkaan päätynyt jokin pieni varakkaiden perheiden nuorista koostuva klikki. Asia olisi ratkennut ihan sillä, että kun alustavista suunnitelmista kerrottiin, olisivat ne, joille kulut tuntuivat suurilta, menneet mukaan suunnitteluporukkaan ja esittäneet edullisempia vaihtoehtoja.

Pitää muistaa että sellaiset teini-ikäiset nuoret ajattelevat monesti vähän eri tavalla kuin aikuiset. Voi olla vaikea sanoa että mun perheellä ei ole varaa maksaa tätä jos muille tuollaiset asiat ovat ihan pikkujuttu.

Tämä ei ole vain nuorten vaan myös heidän vanhempiensa vastuulla. Uskon kyllä, että joskus jossain lukiossa on käynyt niin kuin kuvatussa esimerkissä, mutta kuten sanoin, on tuo aika äärimmäinen tapaus ja tarkoittaa sitä, että suunnitteluvaiheessa on monta asiaa mennyt pieleen. Ainahan joku yksittäinen porukka haluaa sen limusiinin vuokrata, mutta en ole ennen kuullut, että se olisi kaikille vanhojenpäivän hatkoille osallistuville pakollinen ohjelmanumero. Luulisi, että joku vanhemmista olisi puuttunut asiaan, kun tällaista ehdotetaan.

Varmasti äärimmäinen esimerkki mutta mun mielestä myös laittaa miettimään mitä voi käydä jos pelkästään toitotetaan vanhojentanssit on kerran elämässä, kyllä yhtenä päivänä pitää voida nauttia ja laittaa rahaa. Jos tavallaan normalisoituu se että vanhojentansseihin menee paljon rahaa ja jos sitä kritisoi niin on tylsä ankeuttaja.

Mitä haluat asialle tehdä? Lopettaa vanhojentanssit? Ihan samalla tavallahan sitä puhutaan vaikka häistä. Eivät kaikki silti halua järjestää kallista ja isoa hääjuhlaa. Joissain perheissä ostetaan nuorelle mopoauto, toinen kulkee kouluun pyörällä tai bussilla. Toinen pääsee opintomatkalle Italiaan, toinen ei. Minusta olisi kurjaa, jos vanhojentanssit lopetettaisiin kokonaan siksi, että köyhemmille voi tulla paha mieli, kun perhe ei voi kustantaa kaikkea, mitä nuori toivoo. Vaihtoehtoa, jossa koulu määrittelisi, millaiset jatkot saavat olla, ei ole, sillä jatkot eivät ole koulun toimintaa eikä koulu osallistu niiden suunnitteluun tai järjestämiseen. Koulu ei voi myöskään määrätä mitään ylärajaa mekon hinnalle tai muutenkaan puuttua pukeutumiseen. On perheiden vastuulla opettaa nuorille vastuullista rahankäyttöä ja muiden huomioimista.

Kukaan ei sanonut mitään perinteen lopettamisesta. Ja häät ovat vähän huono vertailukohde, koska jokainen hääpari järjestää oman juhlansa omana päivänään. Vanhojentanssit taas ovat yksi yhteinen päivä monelle, esim. isoissa lukioissa sadoille opiskelijoille.

Kyse on ennen kaikkea kulttuurista ja odotuksista. Luodaanko sellainen ilmapiiri, jossa odotetaan suurien rahasummien panostamista, vai painotetaanko vaikka yhdessäoloa? Toki saa laittaa vaikka sata tonnia yhteen mekkoon, mutta kuten sanottu, itse päivän ohjelmanumeroineen olisi hyvä olla kaikille taloudellisesti mahdollinen. Tämän ilmapiirin luomiseen osallistuvat niin nuoret, heidön perheensä kuin koulutkin.

Sitä voi olla vaikea käsittää, miten monella tapaa köyhyys ja pienituloisuus sulkee pois erilaisista yhteisöllisistä ja sosiaalisista tilaisuuksista. Omille lapsilleni minulla on varaa kustantaa mekot ja bileet, mutta en todellakaan halua, että kenellekään nuorelle tulee paha mieli ja ulkopuolinen olo.

Tuohan jatkuu läpi koko elämän. Jos lukiolainen kokee omien vanhempiensa köyhyyden ankeaksi asiaksi, ainakin hänellä on vielä mahdollisuus tehdä jotain sille, että omilla lapsillaan on parempi lapsuus.

Niin, köyhyys on oma valinta jne. T. Kokoomus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole mikään pakko laittaa tonnia juhlamekkoon, mutta ainakaan omassa lukiossa kymmenisen vuotta sitten kulut eivät rajoittuneet pukeutumiseen. Vaikka olisikin ostanu halvan mekon ja tehnyt meikin ja kampauksen itse, rahaa meni erinäisiin oheiskuluihin. Tanssien jälkeen oli yhteinen päivällinen hienossa ravintolassa, jonne oli limusiinikyyti. Tämän jälkeen jatkot vuokratussa juhlatilassa. Vaihtoehdot olivat siis joko maksaa tai sitten jättää kaikki yhteinen juhlinta väliin.

Toki elämä ei ole aina reilua ja joskus on pakko jättää menoja välistä, vaikka muut niihin pääsevätkin. Silti mielestäni on hyvä hieman pohtia, miten kaikki voisivat rahatilanteesta riippumatta osallistua. Esim. oletetaanko, että vanhemmat maksavat, kuten minun lukiossani, vai keksitäänkö muita keinoja kerätä rahaa yhdessä.

Ravintolaan ei päästetty sisään muuten kuin limusiinikyydillä tulleet? Kuinka monta limusiinia tarvittiin kaikkien lukion kakkosten kärräämiseen paikalle? Jatkoille ei päässyt, jos ei osallistunut myös päivälliselle?

Kokemuksesi kuulostaa aika äärimmäiseltä. Jos kertomasi on totta, on vanhojenpäivän suunnitteluporukkaan päätynyt jokin pieni varakkaiden perheiden nuorista koostuva klikki. Asia olisi ratkennut ihan sillä, että kun alustavista suunnitelmista kerrottiin, olisivat ne, joille kulut tuntuivat suurilta, menneet mukaan suunnitteluporukkaan ja esittäneet edullisempia vaihtoehtoja.

Pitää muistaa että sellaiset teini-ikäiset nuoret ajattelevat monesti vähän eri tavalla kuin aikuiset. Voi olla vaikea sanoa että mun perheellä ei ole varaa maksaa tätä jos muille tuollaiset asiat ovat ihan pikkujuttu.

Tämä ei ole vain nuorten vaan myös heidän vanhempiensa vastuulla. Uskon kyllä, että joskus jossain lukiossa on käynyt niin kuin kuvatussa esimerkissä, mutta kuten sanoin, on tuo aika äärimmäinen tapaus ja tarkoittaa sitä, että suunnitteluvaiheessa on monta asiaa mennyt pieleen. Ainahan joku yksittäinen porukka haluaa sen limusiinin vuokrata, mutta en ole ennen kuullut, että se olisi kaikille vanhojenpäivän hatkoille osallistuville pakollinen ohjelmanumero. Luulisi, että joku vanhemmista olisi puuttunut asiaan, kun tällaista ehdotetaan.

Varmasti äärimmäinen esimerkki mutta mun mielestä myös laittaa miettimään mitä voi käydä jos pelkästään toitotetaan vanhojentanssit on kerran elämässä, kyllä yhtenä päivänä pitää voida nauttia ja laittaa rahaa. Jos tavallaan normalisoituu se että vanhojentansseihin menee paljon rahaa ja jos sitä kritisoi niin on tylsä ankeuttaja.

Mitä haluat asialle tehdä? Lopettaa vanhojentanssit? Ihan samalla tavallahan sitä puhutaan vaikka häistä. Eivät kaikki silti halua järjestää kallista ja isoa hääjuhlaa. Joissain perheissä ostetaan nuorelle mopoauto, toinen kulkee kouluun pyörällä tai bussilla. Toinen pääsee opintomatkalle Italiaan, toinen ei. Minusta olisi kurjaa, jos vanhojentanssit lopetettaisiin kokonaan siksi, että köyhemmille voi tulla paha mieli, kun perhe ei voi kustantaa kaikkea, mitä nuori toivoo. Vaihtoehtoa, jossa koulu määrittelisi, millaiset jatkot saavat olla, ei ole, sillä jatkot eivät ole koulun toimintaa eikä koulu osallistu niiden suunnitteluun tai järjestämiseen. Koulu ei voi myöskään määrätä mitään ylärajaa mekon hinnalle tai muutenkaan puuttua pukeutumiseen. On perheiden vastuulla opettaa nuorille vastuullista rahankäyttöä ja muiden huomioimista.

Kukaan ei sanonut mitään perinteen lopettamisesta. Ja häät ovat vähän huono vertailukohde, koska jokainen hääpari järjestää oman juhlansa omana päivänään. Vanhojentanssit taas ovat yksi yhteinen päivä monelle, esim. isoissa lukioissa sadoille opiskelijoille.

Kyse on ennen kaikkea kulttuurista ja odotuksista. Luodaanko sellainen ilmapiiri, jossa odotetaan suurien rahasummien panostamista, vai painotetaanko vaikka yhdessäoloa? Toki saa laittaa vaikka sata tonnia yhteen mekkoon, mutta kuten sanottu, itse päivän ohjelmanumeroineen olisi hyvä olla kaikille taloudellisesti mahdollinen. Tämän ilmapiirin luomiseen osallistuvat niin nuoret, heidön perheensä kuin koulutkin.

Sitä voi olla vaikea käsittää, miten monella tapaa köyhyys ja pienituloisuus sulkee pois erilaisista yhteisöllisistä ja sosiaalisista tilaisuuksista. Omille lapsilleni minulla on varaa kustantaa mekot ja bileet, mutta en todellakaan halua, että kenellekään nuorelle tulee paha mieli ja ulkopuolinen olo.

Tuohan jatkuu läpi koko elämän. Jos lukiolainen kokee omien vanhempiensa köyhyyden ankeaksi asiaksi, ainakin hänellä on vielä mahdollisuus tehdä jotain sille, että omilla lapsillaan on parempi lapsuus.

Niin, köyhyys on oma valinta jne. T. Kokoomus

Okei okei, lukiolainen voi edes yrittää tehdä jotain sille, että omilla lapsillaan on parempi lapsuus. Jos ei onnistu vaan pysyy itsekin köyhänä, ikävä tosiasia on, että köyhyys ja pienituloisuus sulkee pois erilaisista yhteisöllisistä ja sosiaalisista tilaisuuksista. Ei vanhojen päivä ole ainoa tällainen tilaisuus.

Ap. Etkö salli heille lukemisen keskellä ilon päivää. Älä hätäile tuntemattomien mekkorahoista. Mitä järkeä tehdä tallainen aloitus. 👍