Lue keskustelun säännöt.
Onko mitään järkeä haluta vauvaa 46-vuotiaana, kun...
10.02.2023 |
lapset on jo 9 ja 13.
Onko tässä mitään järkeä? Puhumattakaan siitä että onnistuisiko.
Kommentit (129)
Olemassa olevat lapsesi tuskin haluavat tuossa iässä menettää äitiään vauvalle. Keskity nyt herranjestas tekemään asioita heidän kanssaan sen sijaan että muutut heille ihmiseksi joka ei voi, jaksa eikä ehdi tehdä ikinä mitään koska vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse raskaana. Raskaus oli yllätys, luulin esivaihdevuosien lopultakin alkaneen. tulevan lapsen sisarukset ovat jo 25 ja 27 vuotiaat, itse olen nyt 47 ja lapsen syntyessä kesällä juuri täyttänyt 48. Kyllähän kaikki tämä tuntui alkuun oudolle, varsinkin, kun sisaruksetkin ovat jo muuttaneet omilleen. alkuraskaus on sujunut ihan hyvin, olen hoitoalalla töissä ja silti jaksanut ainakin vielä. Puolisoni kanssa päätettin ottaa tämä sattuma vastaan ilolla, onhan tuleva lapsi puolisolleni se ensimmäinen.
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä ikäriski downin oireyhtymälle on 1:18 ja yli 90% raskauksista päättyy keskenmenoon. Myös synnytys- ja raskauskomplikaatioiden riskit on suuria. Jos otat tietoiset riskit, voit vielä kokeilla, mutta esimerkiksi kromosomipoikkeavuudet on tuossa iässä jo todella yleisiä.
Höpöhöpö, älä valehtele.
Riski downiin on 50-vuotiaillakin 1:25.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kovin reilua ole sille lapselle että vanhemmat ovat liki seitsemänkymppisiä hänen aloitellessaan itsenäistä elämää, mutta mitäpä siitä.
Mikä ettei?
70-vuotiaillahan on hyvää aikaa eläkkeellä tukea itsenäistyviä lapsiaan.
Joopajoo. Tosielämässä seitsemänkymppiset kääntyvät pikkuhiljaa sille saamapuolelle, eikä parikymppisenä kaipaa vanhojen vanhempien asioita hoidettavaksi.
No mun ikäpolvi (46 vuotiaana) on kuule vielä työelämässä 68 vuotiaana, joten tuskin siitä suoraan siirtyy autettavaksi muutamassa vuodessa....
Mä (43) en aio olla. Sitä varten on tietysti tehdävä järjestelyjä.
Nykyisessä työssä törmään ajokorttiaan uusiviin seitsemänkymppisiin, isolla osalla heistä on varsin hyvä syy miksi ajo-oikeutta syynätään tarkemmin, ja se on kuitenkin ihan perusasia. Parikymppisellä on muutakin mietittävää.
Missä työssä?
Ajokortti uusitaan nykyään netissä ennen kuin täytetään 70v., kun kyseessä normaali B-kortti. Tehdään uusimispyyntö ja uusi kortti saapuu postitse.
Liittyy lääkärintarkastuksiin.
Siellä lääkärissä ei normitilanteessa tavallisella kortilla tarvitse käydä. Eli niillä jotka käy siellä lääkärillä, on joku erityinen syy siihen käyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kovin reilua ole sille lapselle että vanhemmat ovat liki seitsemänkymppisiä hänen aloitellessaan itsenäistä elämää, mutta mitäpä siitä.
Mikä ettei?
70-vuotiaillahan on hyvää aikaa eläkkeellä tukea itsenäistyviä lapsiaan.
Joopajoo. Tosielämässä seitsemänkymppiset kääntyvät pikkuhiljaa sille saamapuolelle, eikä parikymppisenä kaipaa vanhojen vanhempien asioita hoidettavaksi.
No mun ikäpolvi (46 vuotiaana) on kuule vielä työelämässä 68 vuotiaana, joten tuskin siitä suoraan siirtyy autettavaksi muutamassa vuodessa....
Mä (43) en aio olla. Sitä varten on tietysti tehdävä järjestelyjä.
Nykyisessä työssä törmään ajokorttiaan uusiviin seitsemänkymppisiin, isolla osalla heistä on varsin hyvä syy miksi ajo-oikeutta syynätään tarkemmin, ja se on kuitenkin ihan perusasia. Parikymppisellä on muutakin mietittävää.
Missä työssä?
Ajokortti uusitaan nykyään netissä ennen kuin täytetään 70v., kun kyseessä normaali B-kortti. Tehdään uusimispyyntö ja uusi kortti saapuu postitse.
Liittyy lääkärintarkastuksiin.
Siellä lääkärissä ei normitilanteessa tavallisella kortilla tarvitse käydä. Eli niillä jotka käy siellä lääkärillä, on joku erityinen syy siihen käyntiin.
No daah, niinpä. Kysehän oli iästä, mulla on luultavasti pessimistinen näkökulma seitsemänkymppisiin, sulla optimistinen, ja suuri massa sillä välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kovin reilua ole sille lapselle että vanhemmat ovat liki seitsemänkymppisiä hänen aloitellessaan itsenäistä elämää, mutta mitäpä siitä.
Mikä ettei?
70-vuotiaillahan on hyvää aikaa eläkkeellä tukea itsenäistyviä lapsiaan.
Joopajoo. Tosielämässä seitsemänkymppiset kääntyvät pikkuhiljaa sille saamapuolelle, eikä parikymppisenä kaipaa vanhojen vanhempien asioita hoidettavaksi.
No mun ikäpolvi (46 vuotiaana) on kuule vielä työelämässä 68 vuotiaana, joten tuskin siitä suoraan siirtyy autettavaksi muutamassa vuodessa....
Mä (43) en aio olla. Sitä varten on tietysti tehdävä järjestelyjä.
Nykyisessä työssä törmään ajokorttiaan uusiviin seitsemänkymppisiin, isolla osalla heistä on varsin hyvä syy miksi ajo-oikeutta syynätään tarkemmin, ja se on kuitenkin ihan perusasia. Parikymppisellä on muutakin mietittävää.
Missä työssä?
Ajokortti uusitaan nykyään netissä ennen kuin täytetään 70v., kun kyseessä normaali B-kortti. Tehdään uusimispyyntö ja uusi kortti saapuu postitse.
Liittyy lääkärintarkastuksiin.
Siellä lääkärissä ei normitilanteessa tavallisella kortilla tarvitse käydä. Eli niillä jotka käy siellä lääkärillä, on joku erityinen syy siihen käyntiin.
No daah, niinpä. Kysehän oli iästä, mulla on luultavasti pessimistinen näkökulma seitsemänkymppisiin, sulla optimistinen, ja suuri massa sillä välillä.
Ajokorttia uusiva 70v täyttävä joutuu lääkärin vastaanotolle vain jos hänellä on jokin sairaus, ongelma tai epäily jommastakummasta. Siellä lekurilla istuu siis se hyvin pieni jo siivilöity joukko, mikä ei yleisesti tarkoita seitsemänkymppisistä mitään.
Vähän kuin menisi päiväkodin erityisryhmään toteamaan, että melkein kaikki nykylapsista on erityislapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kovin reilua ole sille lapselle että vanhemmat ovat liki seitsemänkymppisiä hänen aloitellessaan itsenäistä elämää, mutta mitäpä siitä.
Mikä ettei?
70-vuotiaillahan on hyvää aikaa eläkkeellä tukea itsenäistyviä lapsiaan.
Joopajoo. Tosielämässä seitsemänkymppiset kääntyvät pikkuhiljaa sille saamapuolelle, eikä parikymppisenä kaipaa vanhojen vanhempien asioita hoidettavaksi.
No mun ikäpolvi (46 vuotiaana) on kuule vielä työelämässä 68 vuotiaana, joten tuskin siitä suoraan siirtyy autettavaksi muutamassa vuodessa....
Mä (43) en aio olla. Sitä varten on tietysti tehdävä järjestelyjä.
Nykyisessä työssä törmään ajokorttiaan uusiviin seitsemänkymppisiin, isolla osalla heistä on varsin hyvä syy miksi ajo-oikeutta syynätään tarkemmin, ja se on kuitenkin ihan perusasia. Parikymppisellä on muutakin mietittävää.
Missä työssä?
Ajokortti uusitaan nykyään netissä ennen kuin täytetään 70v., kun kyseessä normaali B-kortti. Tehdään uusimispyyntö ja uusi kortti saapuu postitse.
Liittyy lääkärintarkastuksiin.
Siellä lääkärissä ei normitilanteessa tavallisella kortilla tarvitse käydä. Eli niillä jotka käy siellä lääkärillä, on joku erityinen syy siihen käyntiin.
No daah, niinpä. Kysehän oli iästä, mulla on luultavasti pessimistinen näkökulma seitsemänkymppisiin, sulla optimistinen, ja suuri massa sillä välillä.
Ajokorttia uusiva 70v täyttävä joutuu lääkärin vastaanotolle vain jos hänellä on jokin sairaus, ongelma tai epäily jommastakummasta. Siellä lekurilla istuu siis se hyvin pieni jo siivilöity joukko, mikä ei yleisesti tarkoita seitsemänkymppisistä mitään.
Vähän kuin menisi päiväkodin erityisryhmään toteamaan, että melkein kaikki nykylapsista on erityislapsia.
Jep. Eikä niissä kortillisissakaan seitsemänkymppisissä ole kehumista. Siinä ei ole mitään pahaa, että ihminen on vanha, mutta kyllä se näkyy, kuuluu ja kuormittaa. Kuten kuuluukin, kaikki vuorollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseasiassa riski downiin on jo 20-vuotiailla 1:1500., eli 0,1 % lapsista syntyy downeina.
50-vuotiailla riski on 1:25, eli 4 % syntyy downeina.
Jos on huono tuuri, niin kyllä se down-lapsi voi putkahtaa minkä ikäisenä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kovin reilua ole sille lapselle että vanhemmat ovat liki seitsemänkymppisiä hänen aloitellessaan itsenäistä elämää, mutta mitäpä siitä.
Mikä ettei?
70-vuotiaillahan on hyvää aikaa eläkkeellä tukea itsenäistyviä lapsiaan.
Joopajoo. Tosielämässä seitsemänkymppiset kääntyvät pikkuhiljaa sille saamapuolelle, eikä parikymppisenä kaipaa vanhojen vanhempien asioita hoidettavaksi.
No mun ikäpolvi (46 vuotiaana) on kuule vielä työelämässä 68 vuotiaana, joten tuskin siitä suoraan siirtyy autettavaksi muutamassa vuodessa....
Mä (43) en aio olla. Sitä varten on tietysti tehdävä järjestelyjä.
Nykyisessä työssä törmään ajokorttiaan uusiviin seitsemänkymppisiin, isolla osalla heistä on varsin hyvä syy miksi ajo-oikeutta syynätään tarkemmin, ja se on kuitenkin ihan perusasia. Parikymppisellä on muutakin mietittävää.
Missä työssä?
Ajokortti uusitaan nykyään netissä ennen kuin täytetään 70v., kun kyseessä normaali B-kortti. Tehdään uusimispyyntö ja uusi kortti saapuu postitse.
Liittyy lääkärintarkastuksiin.
Siellä lääkärissä ei normitilanteessa tavallisella kortilla tarvitse käydä. Eli niillä jotka käy siellä lääkärillä, on joku erityinen syy siihen käyntiin.
No daah, niinpä. Kysehän oli iästä, mulla on luultavasti pessimistinen näkökulma seitsemänkymppisiin, sulla optimistinen, ja suuri massa sillä välillä.
Ajokorttia uusiva 70v täyttävä joutuu lääkärin vastaanotolle vain jos hänellä on jokin sairaus, ongelma tai epäily jommastakummasta. Siellä lekurilla istuu siis se hyvin pieni jo siivilöity joukko, mikä ei yleisesti tarkoita seitsemänkymppisistä mitään.
Vähän kuin menisi päiväkodin erityisryhmään toteamaan, että melkein kaikki nykylapsista on erityislapsia.
Jep. Eikä niissä kortillisissakaan seitsemänkymppisissä ole kehumista. Siinä ei ole mitään pahaa, että ihminen on vanha, mutta kyllä se näkyy, kuuluu ja kuormittaa. Kuten kuuluukin, kaikki vuorollaan.
Millä tavalla se näkyy, kuuluu ja kuormittaa 70-vuotiaissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kysyt täältä? Tämä on käytännössä velapalsta ja kiusaajien palsta. Tee ihan mitä huvittaa! Jos huvittaa yrittää lasta, yritä.
Vierailija kirjoitti:
Oot kohta vaihdevuosi-iässä. Sitten iso riski, että väsähdät. Anakin mulle kävi näin. En tosiaan enää jaksaisi pientä lasta paimentaa ja huolehtia. Haluaako puolisosi tosiaan vielä vauvan taloon kun juuri alkaisi olla mahdollisuus enemmän omaan aikaan ja vapauteen.
Lapsi muuttaa kotoa, kun jää itse eläkkeelle. Siihen väliin koko kasvatusvastuu. Päiväkoti, koulu, kaverit, vapaa-aika...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot kohta vaihdevuosi-iässä. Sitten iso riski, että väsähdät. Anakin mulle kävi näin. En tosiaan enää jaksaisi pientä lasta paimentaa ja huolehtia. Haluaako puolisosi tosiaan vielä vauvan taloon kun juuri alkaisi olla mahdollisuus enemmän omaan aikaan ja vapauteen.
Eiköhän ap juuri tuota tilannetta halua vältellä, että joutuisi olemaan miehensä kanssa kahden ja olisi omaa aikaa ja vapautta. Jotenkin siltä tuo on rivien välistä luettuna kuulostaa.
Jos viisikymppisenä on jo niin vanha ja raihnainen ettei jaksa kouluikäistä lasta, niin eipä varmaan kovin hyvin ole mennyt aiemminkaan. Jäähän ne kolmekymppisenä tehdytkin lapset alle viimeistään 30v. ilman vanhempia, jos ne huonokuntoiset vanhemmat kuolee kun täyttää 60v. Sitä ennen ovat parikymppisinä hoitaneet vanhempiaan jo ehkä vuosikausia.
Eikö siis mieluummin kannattaisi yrittää pysyä hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kovin reilua ole sille lapselle että vanhemmat ovat liki seitsemänkymppisiä hänen aloitellessaan itsenäistä elämää, mutta mitäpä siitä.
Mikä ettei?
70-vuotiaillahan on hyvää aikaa eläkkeellä tukea itsenäistyviä lapsiaan.
Joopajoo. Tosielämässä seitsemänkymppiset kääntyvät pikkuhiljaa sille saamapuolelle, eikä parikymppisenä kaipaa vanhojen vanhempien asioita hoidettavaksi.
No mun ikäpolvi (46 vuotiaana) on kuule vielä työelämässä 68 vuotiaana, joten tuskin siitä suoraan siirtyy autettavaksi muutamassa vuodessa....
Mä (43) en aio olla. Sitä varten on tietysti tehdävä järjestelyjä.
Nykyisessä työssä törmään ajokorttiaan uusiviin seitsemänkymppisiin, isolla osalla heistä on varsin hyvä syy miksi ajo-oikeutta syynätään tarkemmin, ja se on kuitenkin ihan perusasia. Parikymppisellä on muutakin mietittävää.
Missä työssä?
Ajokortti uusitaan nykyään netissä ennen kuin täytetään 70v., kun kyseessä normaali B-kortti. Tehdään uusimispyyntö ja uusi kortti saapuu postitse.
Liittyy lääkärintarkastuksiin.
Siellä lääkärissä ei normitilanteessa tavallisella kortilla tarvitse käydä. Eli niillä jotka käy siellä lääkärillä, on joku erityinen syy siihen käyntiin.
No daah, niinpä. Kysehän oli iästä, mulla on luultavasti pessimistinen näkökulma seitsemänkymppisiin, sulla optimistinen, ja suuri massa sillä välillä.
Ajokorttia uusiva 70v täyttävä joutuu lääkärin vastaanotolle vain jos hänellä on jokin sairaus, ongelma tai epäily jommastakummasta. Siellä lekurilla istuu siis se hyvin pieni jo siivilöity joukko, mikä ei yleisesti tarkoita seitsemänkymppisistä mitään.
Vähän kuin menisi päiväkodin erityisryhmään toteamaan, että melkein kaikki nykylapsista on erityislapsia.
Jep. Eikä niissä kortillisissakaan seitsemänkymppisissä ole kehumista. Siinä ei ole mitään pahaa, että ihminen on vanha, mutta kyllä se näkyy, kuuluu ja kuormittaa. Kuten kuuluukin, kaikki vuorollaan.
Millä tavalla se näkyy, kuuluu ja kuormittaa 70-vuotiaissa?
No, näin keski-iässä käytännössä kaikilla on jo jonkinlaista jumppaa seitsemänkymppisten vanhempiensa kanssa, ihan vähintään neuvontaa.
En oikein näe, miten siinä tilanteessa tuetaan ja autetaan parikymppistä, tai miksi me seitsemänkymppisinä oltaisiin vuorollamme yhtään skarpimpia. Harva on täydessä terässä kuolemaansa saakka, eikä tarvitsekaan olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kovin reilua ole sille lapselle että vanhemmat ovat liki seitsemänkymppisiä hänen aloitellessaan itsenäistä elämää, mutta mitäpä siitä.
Mikä ettei?
70-vuotiaillahan on hyvää aikaa eläkkeellä tukea itsenäistyviä lapsiaan.
Joopajoo. Tosielämässä seitsemänkymppiset kääntyvät pikkuhiljaa sille saamapuolelle, eikä parikymppisenä kaipaa vanhojen vanhempien asioita hoidettavaksi.
No mun ikäpolvi (46 vuotiaana) on kuule vielä työelämässä 68 vuotiaana, joten tuskin siitä suoraan siirtyy autettavaksi muutamassa vuodessa....
Mä (43) en aio olla. Sitä varten on tietysti tehdävä järjestelyjä.
Nykyisessä työssä törmään ajokorttiaan uusiviin seitsemänkymppisiin, isolla osalla heistä on varsin hyvä syy miksi ajo-oikeutta syynätään tarkemmin, ja se on kuitenkin ihan perusasia. Parikymppisellä on muutakin mietittävää.
Missä työssä?
Ajokortti uusitaan nykyään netissä ennen kuin täytetään 70v., kun kyseessä normaali B-kortti. Tehdään uusimispyyntö ja uusi kortti saapuu postitse.
Liittyy lääkärintarkastuksiin.
Siellä lääkärissä ei normitilanteessa tavallisella kortilla tarvitse käydä. Eli niillä jotka käy siellä lääkärillä, on joku erityinen syy siihen käyntiin.
No daah, niinpä. Kysehän oli iästä, mulla on luultavasti pessimistinen näkökulma seitsemänkymppisiin, sulla optimistinen, ja suuri massa sillä välillä.
Ajokorttia uusiva 70v täyttävä joutuu lääkärin vastaanotolle vain jos hänellä on jokin sairaus, ongelma tai epäily jommastakummasta. Siellä lekurilla istuu siis se hyvin pieni jo siivilöity joukko, mikä ei yleisesti tarkoita seitsemänkymppisistä mitään.
Vähän kuin menisi päiväkodin erityisryhmään toteamaan, että melkein kaikki nykylapsista on erityislapsia.
Jep. Eikä niissä kortillisissakaan seitsemänkymppisissä ole kehumista. Siinä ei ole mitään pahaa, että ihminen on vanha, mutta kyllä se näkyy, kuuluu ja kuormittaa. Kuten kuuluukin, kaikki vuorollaan.
Millä tavalla se näkyy, kuuluu ja kuormittaa 70-vuotiaissa?
No, näin keski-iässä käytännössä kaikilla on jo jonkinlaista jumppaa seitsemänkymppisten vanhempiensa kanssa, ihan vähintään neuvontaa.
En oikein näe, miten siinä tilanteessa tuetaan ja autetaan parikymppistä, tai miksi me seitsemänkymppisinä oltaisiin vuorollamme yhtään skarpimpia. Harva on täydessä terässä kuolemaansa saakka, eikä tarvitsekaan olla.
Eiköhän tuo riipu ihan ihmisestä.
Ainoa asia mitä olen muutaman vuoden aikana 70v. isälleni neuvonut on, että miten kudottuun villahuopaan nyöritettiin juuri samanlaiset hapsut kuin mitä olin itse tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kovin reilua ole sille lapselle että vanhemmat ovat liki seitsemänkymppisiä hänen aloitellessaan itsenäistä elämää, mutta mitäpä siitä.
Mikä ettei?
70-vuotiaillahan on hyvää aikaa eläkkeellä tukea itsenäistyviä lapsiaan.
Joopajoo. Tosielämässä seitsemänkymppiset kääntyvät pikkuhiljaa sille saamapuolelle, eikä parikymppisenä kaipaa vanhojen vanhempien asioita hoidettavaksi.
No mun ikäpolvi (46 vuotiaana) on kuule vielä työelämässä 68 vuotiaana, joten tuskin siitä suoraan siirtyy autettavaksi muutamassa vuodessa....
Mä (43) en aio olla. Sitä varten on tietysti tehdävä järjestelyjä.
Nykyisessä työssä törmään ajokorttiaan uusiviin seitsemänkymppisiin, isolla osalla heistä on varsin hyvä syy miksi ajo-oikeutta syynätään tarkemmin, ja se on kuitenkin ihan perusasia. Parikymppisellä on muutakin mietittävää.
Missä työssä?
Ajokortti uusitaan nykyään netissä ennen kuin täytetään 70v., kun kyseessä normaali B-kortti. Tehdään uusimispyyntö ja uusi kortti saapuu postitse.
Liittyy lääkärintarkastuksiin.
Siellä lääkärissä ei normitilanteessa tavallisella kortilla tarvitse käydä. Eli niillä jotka käy siellä lääkärillä, on joku erityinen syy siihen käyntiin.
No daah, niinpä. Kysehän oli iästä, mulla on luultavasti pessimistinen näkökulma seitsemänkymppisiin, sulla optimistinen, ja suuri massa sillä välillä.
Ajokorttia uusiva 70v täyttävä joutuu lääkärin vastaanotolle vain jos hänellä on jokin sairaus, ongelma tai epäily jommastakummasta. Siellä lekurilla istuu siis se hyvin pieni jo siivilöity joukko, mikä ei yleisesti tarkoita seitsemänkymppisistä mitään.
Vähän kuin menisi päiväkodin erityisryhmään toteamaan, että melkein kaikki nykylapsista on erityislapsia.
Jep. Eikä niissä kortillisissakaan seitsemänkymppisissä ole kehumista. Siinä ei ole mitään pahaa, että ihminen on vanha, mutta kyllä se näkyy, kuuluu ja kuormittaa. Kuten kuuluukin, kaikki vuorollaan.
Millä tavalla se näkyy, kuuluu ja kuormittaa 70-vuotiaissa?
No, näin keski-iässä käytännössä kaikilla on jo jonkinlaista jumppaa seitsemänkymppisten vanhempiensa kanssa, ihan vähintään neuvontaa.
En oikein näe, miten siinä tilanteessa tuetaan ja autetaan parikymppistä, tai miksi me seitsemänkymppisinä oltaisiin vuorollamme yhtään skarpimpia. Harva on täydessä terässä kuolemaansa saakka, eikä tarvitsekaan olla.Eiköhän tuo riipu ihan ihmisestä.
Ainoa asia mitä olen muutaman vuoden aikana 70v. isälleni neuvonut on, että miten kudottuun villahuopaan nyöritettiin juuri samanlaiset hapsut kuin mitä olin itse tehnyt.
Oletpa onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kovin reilua ole sille lapselle että vanhemmat ovat liki seitsemänkymppisiä hänen aloitellessaan itsenäistä elämää, mutta mitäpä siitä.
Mikä ettei?
70-vuotiaillahan on hyvää aikaa eläkkeellä tukea itsenäistyviä lapsiaan.
Joopajoo. Tosielämässä seitsemänkymppiset kääntyvät pikkuhiljaa sille saamapuolelle, eikä parikymppisenä kaipaa vanhojen vanhempien asioita hoidettavaksi.
No mun ikäpolvi (46 vuotiaana) on kuule vielä työelämässä 68 vuotiaana, joten tuskin siitä suoraan siirtyy autettavaksi muutamassa vuodessa....
Mä (43) en aio olla. Sitä varten on tietysti tehdävä järjestelyjä.
Nykyisessä työssä törmään ajokorttiaan uusiviin seitsemänkymppisiin, isolla osalla heistä on varsin hyvä syy miksi ajo-oikeutta syynätään tarkemmin, ja se on kuitenkin ihan perusasia. Parikymppisellä on muutakin mietittävää.
Missä työssä?
Ajokortti uusitaan nykyään netissä ennen kuin täytetään 70v., kun kyseessä normaali B-kortti. Tehdään uusimispyyntö ja uusi kortti saapuu postitse.
Liittyy lääkärintarkastuksiin.
Siellä lääkärissä ei normitilanteessa tavallisella kortilla tarvitse käydä. Eli niillä jotka käy siellä lääkärillä, on joku erityinen syy siihen käyntiin.
No daah, niinpä. Kysehän oli iästä, mulla on luultavasti pessimistinen näkökulma seitsemänkymppisiin, sulla optimistinen, ja suuri massa sillä välillä.
Ajokorttia uusiva 70v täyttävä joutuu lääkärin vastaanotolle vain jos hänellä on jokin sairaus, ongelma tai epäily jommastakummasta. Siellä lekurilla istuu siis se hyvin pieni jo siivilöity joukko, mikä ei yleisesti tarkoita seitsemänkymppisistä mitään.
Vähän kuin menisi päiväkodin erityisryhmään toteamaan, että melkein kaikki nykylapsista on erityislapsia.
Jep. Eikä niissä kortillisissakaan seitsemänkymppisissä ole kehumista. Siinä ei ole mitään pahaa, että ihminen on vanha, mutta kyllä se näkyy, kuuluu ja kuormittaa. Kuten kuuluukin, kaikki vuorollaan.
Millä tavalla se näkyy, kuuluu ja kuormittaa 70-vuotiaissa?
No, näin keski-iässä käytännössä kaikilla on jo jonkinlaista jumppaa seitsemänkymppisten vanhempiensa kanssa, ihan vähintään neuvontaa.
En oikein näe, miten siinä tilanteessa tuetaan ja autetaan parikymppistä, tai miksi me seitsemänkymppisinä oltaisiin vuorollamme yhtään skarpimpia. Harva on täydessä terässä kuolemaansa saakka, eikä tarvitsekaan olla.Eiköhän tuo riipu ihan ihmisestä.
Ainoa asia mitä olen muutaman vuoden aikana 70v. isälleni neuvonut on, että miten kudottuun villahuopaan nyöritettiin juuri samanlaiset hapsut kuin mitä olin itse tehnyt.Oletpa onnekas.
Olenkohan minäkin jotenkin erityisen onnekas, kun isäni on samanikäinen ja työelämässä? Neuvomisetkin menee niin, että minä kysyn neuvoa häneltä.
Toisaalta, isän suku on aika pitkäikäistä porukkaa. Pappa oli 96-vuotiaaksi siten, että matkusteli itsekseen vielä yli 90v. Kaikki papan sisarukset on eläneet 92-105-vuotiaiksi, paitsi papan sisko joka kuoli 80-vuotiaana onnettomuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kovin reilua ole sille lapselle että vanhemmat ovat liki seitsemänkymppisiä hänen aloitellessaan itsenäistä elämää, mutta mitäpä siitä.
Mikä ettei?
70-vuotiaillahan on hyvää aikaa eläkkeellä tukea itsenäistyviä lapsiaan.
Joopajoo. Tosielämässä seitsemänkymppiset kääntyvät pikkuhiljaa sille saamapuolelle, eikä parikymppisenä kaipaa vanhojen vanhempien asioita hoidettavaksi.
No mun ikäpolvi (46 vuotiaana) on kuule vielä työelämässä 68 vuotiaana, joten tuskin siitä suoraan siirtyy autettavaksi muutamassa vuodessa....
Mä (43) en aio olla. Sitä varten on tietysti tehdävä järjestelyjä.
Nykyisessä työssä törmään ajokorttiaan uusiviin seitsemänkymppisiin, isolla osalla heistä on varsin hyvä syy miksi ajo-oikeutta syynätään tarkemmin, ja se on kuitenkin ihan perusasia. Parikymppisellä on muutakin mietittävää.
Missä työssä?
Ajokortti uusitaan nykyään netissä ennen kuin täytetään 70v., kun kyseessä normaali B-kortti. Tehdään uusimispyyntö ja uusi kortti saapuu postitse.
Liittyy lääkärintarkastuksiin.
Siellä lääkärissä ei normitilanteessa tavallisella kortilla tarvitse käydä. Eli niillä jotka käy siellä lääkärillä, on joku erityinen syy siihen käyntiin.
No daah, niinpä. Kysehän oli iästä, mulla on luultavasti pessimistinen näkökulma seitsemänkymppisiin, sulla optimistinen, ja suuri massa sillä välillä.
Ajokorttia uusiva 70v täyttävä joutuu lääkärin vastaanotolle vain jos hänellä on jokin sairaus, ongelma tai epäily jommastakummasta. Siellä lekurilla istuu siis se hyvin pieni jo siivilöity joukko, mikä ei yleisesti tarkoita seitsemänkymppisistä mitään.
Vähän kuin menisi päiväkodin erityisryhmään toteamaan, että melkein kaikki nykylapsista on erityislapsia.
Riippuu mikä ajokortti on, jos on korkeamman luokan kortti kuin henkilöautokortti pitää käydä jo nuorempana lääkärissä
Siis miten huonokuntoisia ja sairaita joidenkin vanhemmat on, jos 60-70v. aletaan olla jo sellaisessa kunnossa että hädintuskin selvitään kotona ja apua tarvitaan moniin asioihin?
Ymmärtäisin jos kyseessä olisi joku alkoholisti tai aineidenkäyttäjä, mutta että ihan tavallinen työelämässä oleva ihminen? Toki sairaudet mille ei itse voi mitään, on sitten asia erikseen.
Liittyy lääkärintarkastuksiin.