Perheellistymisen / lasten saamisen HYVIÄ puolia

Vierailija kirjoitti:

Miettikää miten vaikea koiranpentu on omistaa.

Pentua täytyy kokoajan juoksuttaa ulos hädälle.

Vahinkoja sattuu eli pissii ja kakkii sisälle.

Pureskelee ja jyrsii huonekaluja, tavaroita..

Ei voitu olla kauaa poissa kotoa pennun takia.

Rahaa menee ruokaan, eläinlääkäreihin, leluihin, tarvikkeisiin.

Ekan viikon öisin vinkui ja itki ja piti meitä hereillä.

Tiedän että koira kasvaa nopeammin kuin ihmis vauva.

Mutta suoraan sanottuna koiranpentu aika meillä oli paljon rankempi kuin vastasyntyneen vauvan kanssa.

Vauva vuosi menee oikeasti todella nopeasti vaikka ei siltä kuulostaisi tai tuntuisi.

Vauvat kasvaa nopeasti, sitten ne onkin jo taaperoita, leikki-ikäisiä, koululaisia, ja kohta ovatkin jo muuttamassa omilleen ja aloittamassa oman elämän.

Työttömänä, simputettuna, sohvalla makaavana.  Ellei synny eliittiluokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika harvassa taitaa olla asiat jotka olisivat alusta loppuun pelkkää ruusuilla tanssimista. Esimerkiksi matkailu markkinoidaan meille ihanana rentoutumisena ja mahtavilla kokemuksilla, hyvälla ruoalla jne. Ei suinkaan tuntien jonotuksina lentokentällä, kolotuksina ahtaassa lentokoneen penkissä, huijaavia myyjiä ei mainita jne.

Tämä.

Puolisoni tykkää matkustella ulkomailla, hänen kanssaan ollaan käyty kymmeniä kertoja.

Itse en sinänsä ole nauttinut yhdestäkään reissusta, koen siitä stressiä, kiirettä, yms koko ajan on joku tilanne päällä reissussa. Mitä syödään, mihin seuraavaksi, otetaanko taksi vai kävelläänkö jnejne

Minun mielestä se ei rentouta kun jatkuvasti pitää touhuta.

Nykyään puolisoni käy reissuilla yksin, tekee sitä mistä nauttii ja itsekin olen tyytyväinen ettei tarvitse olla mukana.

M40

Jonnet ei muista, että rakkaus, suvun jatkaminen ja lastensa kasvattaminen on elämän tarkoitus ja suurin maallinen onni.

Enää ei edes muisteta mitään rakkautta kun kaikki on niin lyhytjänteistä ja ailahtelevaista. Sääli.

Työpaikalla saan parhaat loma-ajankohdat, koska hoitopaikat on kiinni.

Ja kun joku lapsista on saikulla, saan töistä olla tilapäisellä hoitovapaalla hyvin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Outoa että lisääntymistä pidetään nykypäivänä niin raskaana ja kamalana asiana. Ei ihme että joskus vielä ihmiset kuolee sukupuuttoon kun enään Ei haluta lisääntyä koska asiasta keksitään vain negatiivisia puolia.

Meitä on täällä nyt enemmän kuin koskaan aiemmin, 8 miljardia. Ja se on todella huono juttu muulle luonnolle, ainut luonnosta erkaantunut laji joka tuhoaa järjestelmällisesti muita lajeja ja ekosysteemejä - ja se johtaa lopulta tuhoomme. Ei se, että osa päättää olla jatkamatta tätä järjetöntä kehityskulkua.

Tulee tehtyä asioita paljon enemmän ja eri tavalla.

Ennen lasta meni helposti viikkokausia samaa kaavaa päivästä toiseen. Monesti kävi mielessä, että olisi kiva tehdä sitä, tätä ja tuota, mutta en ikinä tehnyt.

Nyt menen tyyliin ruokakauppaankin eri reittiä joka kerta, koska lapset saavat iloa siitä, kun näkevät ja kokevat eri juttuja.

Uskon kyllä että rakkaus omaan lapseen voittaa ne huonot puolet. En silti uskaltanut siihen ryhtyä kun en tiennyt mitä tuleman pitää ja epävarmuus oli suurempi kuin halu äidiksi.

Öö no tota on omat geenit jatkettu. Muuten en keksi mitään. Olen maailman huonoin isä ja kusipää, jälkikasvu tuli hommattua ihan väärän naisen kanssa.

Täysin uusi elämänvaihe, jollaista en olisi osannut edes kuvitella. Tämä on kuitenkin ainutkertainen trippi tämä elämä, joten haluan kokea siitä mahdollisimman paljon. Nuoruuden elin todella rajusti ja mitään ei jäänyt kokeilematta. Nyt perheen isänä olen joka päivä ihastuneen hämmästynyt siitä mitä kaikkea elämä voi edelleen eteen tuoda.

Oppii nauttimaan hetkestä. Tulee tehtyä kaikenlaista mitä ei muuten tekisi, elintavat muuttuu terveellisemmiksi, töissä alkaa tehdä sen mitä on pakko eikä enää jousta vain pomoa miellyttääkseen, saa uusia ystäviä, kun kavereilla on lapsia se kaveruussuhde syvenee, oppii uusia juttuja (esim ompelemaan, neulomaan)

Alkaa nauttia pienistä asioista ja tulee onnelliseksi helpommin. Lapsen ilo on yleensä ihan riittävä kiitos ja sen näkemisestä tulee iloiseksi. Suhde mieheen syvenee, On peliseuraa, saa taas ihan luvan kanssa leikkiä ja tehdä muita lapsellisia juttuja..

Kyllä se hyvien puolien lista on pitkä. Monet asiat on myös enemmän elämänlaatuun liittyviä. Ei niinkään määrällisesti laskettavissa olevia asioita.

Lapsen kasvun ja kehityksen seuraaminen on korvaamatonta.

Vierailija kirjoitti:

Kysy omilta vanhemmiltasi. Millaista heillä oli kun sinä itse synnyit.

Synnyin vahinkoraskaudesta suunnilleen vanhempieni ekojen treffien jälkeen. Tämä pakotti äitini muuttamaan isäni työpaikkakunnalle ja ns pakkoliittoon jossa molemmat olivat onnettomia. Kumpikaan ei ilmeisesti halunnut tai edes pitänyt lapsista, ja jättivät minut selviämään yksin, mitä nyt oli katto pään päällä ja jonkinlaista ruokaa. Se minimi ettei lastensuojelu puuttunut. Kun muutin asumaan itsekseni 17-vuotiaana ei kumpaakaan kiinnostanut pitää yhteyttä ja olen käytännössä ollut orpo koko ikäni.

Eli aika kamalaa heillä oli. Muita kysymyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän kaikkien vanhempien elämä päättynyt kun te olette syntyneet? Ovatko teidän vanhemmat nyt pilannut oman elämänsä sen takia että sinä synnyit? Onko heillä edelleen raskasta ja unettomuutta kun sinä synnyit? Ovatko he nyt melkein joutumassa suljetulle kun sinä synnyit?

Valtaosa ihmisistä onneksi tuntee olevansa ilon ja kiitollisuuden aihe vanhemmilleen. Palstalla tietysti ylikorostuu katkera ja kaltoinkohdeltu aines.

Nostetaan.

Kokee sellaista rakkautta, mitä ei voinut aiemmin kuvitella.

Ihanaa antaa lapsille uusia kokemuksia. Minulle on suurin onni kun näen lapset iloisina.

Hyviä puolia on:

.

ehdoton rakkaus,

se ettei kotona koskaan ole hiljaista hetkeä, jolloin ei tiedä mitä tekisi

mielettömän upeat keskustelut, joissa näkee jälkikasvunsa aivojen ja ajattelukyvyn kehityksen

lasten iloitseminen elämän pienistä asioista, saa omatkin silmät taas auki niille

pakko liikkua, pakko syödä terveellisesti jolloin lapset tekevät näitä myös

ihanat muistot, vaikka lapset kasvaa

.

Mä tulen olemaan onnellinen myös lasten lähdettyä pesästä, sillä tiedän että heidän siivet kantaa. :)

En ymmärrä miksi lapset koetaan niin hankalina nykyään. Oma lapsi kun syntyi, niin en ollut koskaan tuntenut mitään niin suurta rakkautta ketään kohtaan. Itse ainakin saan lapsista päivittäin iloa ja onnellisuutta. Onhan niissä työtäkin, mutta kyllä sitä kaikkensa tekee heidän eteen. En kaipaa yhtään lapsetonta elämää.

On aina hyvää seuraa kotona. Toki päästän lapset aikanaan lentämään pesästä mutta nyt elän tätä rikasta elämönvaihetta. Se pikkulapsiaika mistä valitetaan on loppujen lopuksi lyhyt osa edes lapsuutta saati elämää.

Elämä saa paljon suuremman ja merkittävämmän tarkoituksen kun ei elä vain itselleen.

Ei tarvitse ravata keski-iässä terapiassa itkemässä elämän tyhjyyttä kuten velat.