Onko lupa luovuttaa ja ns. hylätä lapsi tässä tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Mihin AP katosi? Ei ilmeisesti ollut vastaanotto sitä mitä tuli hakemaan..

Palstassa parasta, että ihmiset sanoo mitä oikeesti ajattelee eikä kaunistele kuten usein esim. kavereille tehdään. 

Tuttavapiirissä on yksi tällainen mies.

Siis ihan hyvännäköinen, mukava ja "kiltti" kaveri mutta jossain mielessä "vähän pihalla". Ei ammattia ja elää sossutuilla.

Hällä on jo kaksi pientä lasta, kolmas tulossa ja kaikki eri naisilta.

Hän meni yhteen äiti nr 1. kanssa ja kun lapsi oli 2kk.hänellä oli jo uusi nainen, ja ei aikaakaan kun tämäkin oli jo paksuna jne.

Tämä mies on vähän ressukka ja hyvin "vietävissä". Kaikki hänen puolisonsa ovat olleet suhteessa dominoivia osapuolia ja heillä on runsaasti "kiukkuenergiaa".

Juttu on mennyt jotenkin niin, että lapsi on hankittu jo suhteen alussa naisen toiveesta ja päätöksellä. Mies alkaa jo raskausaikana "katoilla". Lopullinen niitti tulee, kun vauva on syntynyt. Mies on löytänyt uuden naisen, joka antaa tälle täyden huomionsa eikä hänen tarvitse olla "äidin pikkuapuri" joka jää itse paitsi äidin rakkaudesta.

Nämä naiset ovat täysin vastakkaisia tapauksia kuin tuo mies: jämäköitä kontrollifriikkejä. Mies on kuin harhaileva pikkulapsi. Nämä naiset tappelevat keskenään. Esim. tämä vaimo nr.3, soittelee miehen perään ja haluaa tietää täsmälleen missä mies liikkuu ja kenen kanssa.

Ollaan yritetty ohjeistaa miestä, että älä nyt tee sitä lasta heti vaan seuraile tilannetta ainkin reilu vuosi. Mutta kun mies on ylikiltti ja vailla omaa tahtoa, niin totta kai vaimo jyrää hänet.

Myös tämän miehen vaimot tappelee ap:n tavoin keskenään. Epäilen, että hän valitsee aina naisekseen omistushaluisen kontrollifriikin, jolla on outo kuvitelma siitä, että heti kun vauva on saatu alulle, niin se on joku tae sille että mies on ikuisesti hänen omansa. Sitten on juuri näin, että ex vaimo ja lapsi "uhkaa" tätä "omistuoikeutta" ja exä kasvaa nyxän päässä hirviön mittasuhteisiin ja se pitää jotenkin tuhota lapsineen. Lasuja tehtaillaan ja pohditaan, miten exänkin lapsen saisi jotenkin adoptoitua omakseen, voidakseen näin paremmin omia miehen.

Nyt on vaimo nr.3 siinä vaiheessa, että hän on hyvin raskaana ja sotii vaimo nr.2:n kanssa miehen toisen pienokaisen "omistusoikeudesta". Vaimo nr.2 valittaa että vaimo nr.3 tehtailee lasuja ja haluaa että hänen pienokaisensa huostaanotetaan, jolloin se ei olisi käytännössä kummankaan vanhemman "oma" ja vaimo 3. haluaa riistää lapsen häneltä ja omia sen. Lasu ei ole löytänyt mitään moitetta hänen lapsenhoidostaan. Tottakai vaimo3. pitää häntä mielenvikaisena koska kumpikin vihaa toisiaan ja menettää hermonsa toistensa läsnäollessa. vaimo 2. ei muista, että hän oli ihan samanlainen vaimo nr1 kohtaan.

Tilanne on niin tulehtunut, että tämä "taivaanrannanmaalari" on jälleen löytänyt lohdutukseksi itselleen uuden "salarakkaan". Kai hänkin on pian raskaana ja mietitään, että mitähän tästäkin taas tulee.

Asiaa ei auta, että mies on todella hyvännäköinen sillai eteerisellä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Millainen nainen ja äiti tahallaan tuhoaa lapsensa suhteen omaan isään? Vaikka olisi millainen katkeruus ja viha toista vanhempaa kohtaan eron jälkeen, niin lastaan rakastava ja lapsen parasta ajatteleva vanhempi ei käytä lasta vallankäytön, kyykyttämisen ja vihan välikappaleena. Ja täällä vielä ihmiset ymmärtää ja kannustaa, ilmeisesti koska kyseessä on äiti joka noin tekee. Jos mies tekisi vastaavalla tavalla, olisi hän automaattisesti narsisti ja psykopaatti, mutta nainen vastaavalla käytöksellä on vain väsynyt äiti.

Ihmiset ovat todella sokeita naisten väkivaltaiselle ja häiriintyneelle käytökselle. Ja olen itse nainen ja vauvan äiti, mutta ei tulisi ikinä mieleenkään torpedoida lapseni ja hänen isänsä suhdetta, koska työni kautta (lastensuojelu) tiedän mitä isän puuttuminen ja huoltokiusaaminen tekee lapselle ja hänen psyykeelleen. Lapsen elämää ei ole äidinkään oikeus pilata, ei vaikka olisi petetty ja jätetty. Ne asiat hoidetaan terapiassa ja lapsi jätetään niiden ulkopuolelle. Tai niin toimii rakastava ja tasapainoinen vanhempi.

Täysin samaa mieltä siitä, että äiti toimii täysin tuomittavasti. Siitä tosin olen eri mieltä, että tässä ketjussa olisi häntä kannustettu, en kyllä sellaista ole huomannut. Tässä ollaan vaan yritetty tuoda esiin sitä ettei isä mikään viaton uhri tässä sopassa ole, ihan itse omalla toiminnallaan (yhdessä ap:n kanssa) on tehnyt asioista vaikeampia ja edesauttanut exän mielenterveysongelmien eskaloitumista. Rakastava tasapainoinen vanhempi ei toimisi myöskään niinkuin tämä isä, eikä edes harkitsisi lapsensa hylkäämistä.

Siis eli kaksoiselämää about vuosikymmenen? Miten tuo käytännössä onnistui? Olen kuullut näitä maailmalta, mutten vielä Suomesta, jossa piirit on pienet jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen nainen ja äiti tahallaan tuhoaa lapsensa suhteen omaan isään? Vaikka olisi millainen katkeruus ja viha toista vanhempaa kohtaan eron jälkeen, niin lastaan rakastava ja lapsen parasta ajatteleva vanhempi ei käytä lasta vallankäytön, kyykyttämisen ja vihan välikappaleena. Ja täällä vielä ihmiset ymmärtää ja kannustaa, ilmeisesti koska kyseessä on äiti joka noin tekee. Jos mies tekisi vastaavalla tavalla, olisi hän automaattisesti narsisti ja psykopaatti, mutta nainen vastaavalla käytöksellä on vain väsynyt äiti.

Ihmiset ovat todella sokeita naisten väkivaltaiselle ja häiriintyneelle käytökselle. Ja olen itse nainen ja vauvan äiti, mutta ei tulisi ikinä mieleenkään torpedoida lapseni ja hänen isänsä suhdetta, koska työni kautta (lastensuojelu) tiedän mitä isän puuttuminen ja huoltokiusaaminen tekee lapselle ja hänen psyykeelleen. Lapsen elämää ei ole äidinkään oikeus pilata, ei vaikka olisi petetty ja jätetty. Ne asiat hoidetaan terapiassa ja lapsi jätetään niiden ulkopuolelle. Tai niin toimii rakastava ja tasapainoinen vanhempi.

Täysin samaa mieltä siitä, että äiti toimii täysin tuomittavasti. Siitä tosin olen eri mieltä, että tässä ketjussa olisi häntä kannustettu, en kyllä sellaista ole huomannut. Tässä ollaan vaan yritetty tuoda esiin sitä ettei isä mikään viaton uhri tässä sopassa ole, ihan itse omalla toiminnallaan (yhdessä ap:n kanssa) on tehnyt asioista vaikeampia ja edesauttanut exän mielenterveysongelmien eskaloitumista. Rakastava tasapainoinen vanhempi ei toimisi myöskään niinkuin tämä isä, eikä edes harkitsisi lapsensa hylkäämistä.

Minkä ihmeen mielenterveysongelmien????

Vierailija kirjoitti:

Omilla vanhemmillani on käynyt niin, että isälläni oli toinen perhe, joka paljastui äidilleni ollessani 7-vuotias.

Oli siis toinen nainen ja 2 lastakin kerinnyt syntymään.

Alku oli tietysti shokki äidilleni ja ei halunnut olla missään tekemisissä isäni kanssa enkä minäkään sitten ollut. Toki olin sen verran jo "iso" , että isä lähetti kortteja/kirjeitä ja soitti kyselläkseen kuulumisia.

Pikkuhiljaa tästä päästiin eteenpäin ja kävin isälläni pidempiä pätkiä lomilla ja myöhemmin sitten itsenäisesti.

Ja lopulta vanhempani pystyivät istumaan, jopa saman pöydän ääressä ja joulujakin vietettiin yhdessä.

Varmasti vie aikaa, mutta siitä voi myös toipua.

Siis eli kaksoiselämää about vuosikymmenen? Miten tuo käytännössä onnistui? Olen kuullut näitä maailmalta, mutten vielä Suomesta, jossa piirit on pienet jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen nainen ja äiti tahallaan tuhoaa lapsensa suhteen omaan isään? Vaikka olisi millainen katkeruus ja viha toista vanhempaa kohtaan eron jälkeen, niin lastaan rakastava ja lapsen parasta ajatteleva vanhempi ei käytä lasta vallankäytön, kyykyttämisen ja vihan välikappaleena. Ja täällä vielä ihmiset ymmärtää ja kannustaa, ilmeisesti koska kyseessä on äiti joka noin tekee. Jos mies tekisi vastaavalla tavalla, olisi hän automaattisesti narsisti ja psykopaatti, mutta nainen vastaavalla käytöksellä on vain väsynyt äiti.

Ihmiset ovat todella sokeita naisten väkivaltaiselle ja häiriintyneelle käytökselle. Ja olen itse nainen ja vauvan äiti, mutta ei tulisi ikinä mieleenkään torpedoida lapseni ja hänen isänsä suhdetta, koska työni kautta (lastensuojelu) tiedän mitä isän puuttuminen ja huoltokiusaaminen tekee lapselle ja hänen psyykeelleen. Lapsen elämää ei ole äidinkään oikeus pilata, ei vaikka olisi petetty ja jätetty. Ne asiat hoidetaan terapiassa ja lapsi jätetään niiden ulkopuolelle. Tai niin toimii rakastava ja tasapainoinen vanhempi.

Täysin samaa mieltä siitä, että äiti toimii täysin tuomittavasti. Siitä tosin olen eri mieltä, että tässä ketjussa olisi häntä kannustettu, en kyllä sellaista ole huomannut. Tässä ollaan vaan yritetty tuoda esiin sitä ettei isä mikään viaton uhri tässä sopassa ole, ihan itse omalla toiminnallaan (yhdessä ap:n kanssa) on tehnyt asioista vaikeampia ja edesauttanut exän mielenterveysongelmien eskaloitumista. Rakastava tasapainoinen vanhempi ei toimisi myöskään niinkuin tämä isä, eikä edes harkitsisi lapsensa hylkäämistä.

Minkä ihmeen mielenterveysongelmien????

Ai meinaat että tervepäinen ihminen kiusaisi omaa lastaan sabotoimalla välit toiseen vanhempaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen nainen ja äiti tahallaan tuhoaa lapsensa suhteen omaan isään? Vaikka olisi millainen katkeruus ja viha toista vanhempaa kohtaan eron jälkeen, niin lastaan rakastava ja lapsen parasta ajatteleva vanhempi ei käytä lasta vallankäytön, kyykyttämisen ja vihan välikappaleena. Ja täällä vielä ihmiset ymmärtää ja kannustaa, ilmeisesti koska kyseessä on äiti joka noin tekee. Jos mies tekisi vastaavalla tavalla, olisi hän automaattisesti narsisti ja psykopaatti, mutta nainen vastaavalla käytöksellä on vain väsynyt äiti.

Ihmiset ovat todella sokeita naisten väkivaltaiselle ja häiriintyneelle käytökselle. Ja olen itse nainen ja vauvan äiti, mutta ei tulisi ikinä mieleenkään torpedoida lapseni ja hänen isänsä suhdetta, koska työni kautta (lastensuojelu) tiedän mitä isän puuttuminen ja huoltokiusaaminen tekee lapselle ja hänen psyykeelleen. Lapsen elämää ei ole äidinkään oikeus pilata, ei vaikka olisi petetty ja jätetty. Ne asiat hoidetaan terapiassa ja lapsi jätetään niiden ulkopuolelle. Tai niin toimii rakastava ja tasapainoinen vanhempi.

Täysin samaa mieltä siitä, että äiti toimii täysin tuomittavasti. Siitä tosin olen eri mieltä, että tässä ketjussa olisi häntä kannustettu, en kyllä sellaista ole huomannut. Tässä ollaan vaan yritetty tuoda esiin sitä ettei isä mikään viaton uhri tässä sopassa ole, ihan itse omalla toiminnallaan (yhdessä ap:n kanssa) on tehnyt asioista vaikeampia ja edesauttanut exän mielenterveysongelmien eskaloitumista. Rakastava tasapainoinen vanhempi ei toimisi myöskään niinkuin tämä isä, eikä edes harkitsisi lapsensa hylkäämistä.

Minkä ihmeen mielenterveysongelmien????

Ai meinaat että tervepäinen ihminen kiusaisi omaa lastaan sabotoimalla välit toiseen vanhempaan?

Millä lailla kiusaisi?

Ap miehineen vainoaa eksän perhettä ja on aggressiivisia, hankalia ja tärähtäneitä.

Itse en tasan antaisi moiselle pariskunnalle lasta, vaan hakisin lähestymiskiellon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen nainen ja äiti tahallaan tuhoaa lapsensa suhteen omaan isään? Vaikka olisi millainen katkeruus ja viha toista vanhempaa kohtaan eron jälkeen, niin lastaan rakastava ja lapsen parasta ajatteleva vanhempi ei käytä lasta vallankäytön, kyykyttämisen ja vihan välikappaleena. Ja täällä vielä ihmiset ymmärtää ja kannustaa, ilmeisesti koska kyseessä on äiti joka noin tekee. Jos mies tekisi vastaavalla tavalla, olisi hän automaattisesti narsisti ja psykopaatti, mutta nainen vastaavalla käytöksellä on vain väsynyt äiti.

Ihmiset ovat todella sokeita naisten väkivaltaiselle ja häiriintyneelle käytökselle. Ja olen itse nainen ja vauvan äiti, mutta ei tulisi ikinä mieleenkään torpedoida lapseni ja hänen isänsä suhdetta, koska työni kautta (lastensuojelu) tiedän mitä isän puuttuminen ja huoltokiusaaminen tekee lapselle ja hänen psyykeelleen. Lapsen elämää ei ole äidinkään oikeus pilata, ei vaikka olisi petetty ja jätetty. Ne asiat hoidetaan terapiassa ja lapsi jätetään niiden ulkopuolelle. Tai niin toimii rakastava ja tasapainoinen vanhempi.

Täysin samaa mieltä siitä, että äiti toimii täysin tuomittavasti. Siitä tosin olen eri mieltä, että tässä ketjussa olisi häntä kannustettu, en kyllä sellaista ole huomannut. Tässä ollaan vaan yritetty tuoda esiin sitä ettei isä mikään viaton uhri tässä sopassa ole, ihan itse omalla toiminnallaan (yhdessä ap:n kanssa) on tehnyt asioista vaikeampia ja edesauttanut exän mielenterveysongelmien eskaloitumista. Rakastava tasapainoinen vanhempi ei toimisi myöskään niinkuin tämä isä, eikä edes harkitsisi lapsensa hylkäämistä.

Minkä ihmeen mielenterveysongelmien????

Ai meinaat että tervepäinen ihminen kiusaisi omaa lastaan sabotoimalla välit toiseen vanhempaan?

Millä lailla kiusaisi?

Ap miehineen vainoaa eksän perhettä ja on aggressiivisia, hankalia ja tärähtäneitä.

Itse en tasan antaisi moiselle pariskunnalle lasta, vaan hakisin lähestymiskiellon.

Jahas, sitä on vedetty omia päätelmiä rivien välistä. Voi toki olla niinkin, tai sitten äiti on oikeasti sekaisin. Ei voi tietää kun on vaan ap:n kuvaus tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen nainen ja äiti tahallaan tuhoaa lapsensa suhteen omaan isään? Vaikka olisi millainen katkeruus ja viha toista vanhempaa kohtaan eron jälkeen, niin lastaan rakastava ja lapsen parasta ajatteleva vanhempi ei käytä lasta vallankäytön, kyykyttämisen ja vihan välikappaleena. Ja täällä vielä ihmiset ymmärtää ja kannustaa, ilmeisesti koska kyseessä on äiti joka noin tekee. Jos mies tekisi vastaavalla tavalla, olisi hän automaattisesti narsisti ja psykopaatti, mutta nainen vastaavalla käytöksellä on vain väsynyt äiti.

Ihmiset ovat todella sokeita naisten väkivaltaiselle ja häiriintyneelle käytökselle. Ja olen itse nainen ja vauvan äiti, mutta ei tulisi ikinä mieleenkään torpedoida lapseni ja hänen isänsä suhdetta, koska työni kautta (lastensuojelu) tiedän mitä isän puuttuminen ja huoltokiusaaminen tekee lapselle ja hänen psyykeelleen. Lapsen elämää ei ole äidinkään oikeus pilata, ei vaikka olisi petetty ja jätetty. Ne asiat hoidetaan terapiassa ja lapsi jätetään niiden ulkopuolelle. Tai niin toimii rakastava ja tasapainoinen vanhempi.

Täysin samaa mieltä siitä, että äiti toimii täysin tuomittavasti. Siitä tosin olen eri mieltä, että tässä ketjussa olisi häntä kannustettu, en kyllä sellaista ole huomannut. Tässä ollaan vaan yritetty tuoda esiin sitä ettei isä mikään viaton uhri tässä sopassa ole, ihan itse omalla toiminnallaan (yhdessä ap:n kanssa) on tehnyt asioista vaikeampia ja edesauttanut exän mielenterveysongelmien eskaloitumista. Rakastava tasapainoinen vanhempi ei toimisi myöskään niinkuin tämä isä, eikä edes harkitsisi lapsensa hylkäämistä.

Minkä ihmeen mielenterveysongelmien????

Ai meinaat että tervepäinen ihminen kiusaisi omaa lastaan sabotoimalla välit toiseen vanhempaan?

Millä lailla kiusaisi?

Ap miehineen vainoaa eksän perhettä ja on aggressiivisia, hankalia ja tärähtäneitä.

Itse en tasan antaisi moiselle pariskunnalle lasta, vaan hakisin lähestymiskiellon.

Jahas, sitä on vedetty omia päätelmiä rivien välistä. Voi toki olla niinkin, tai sitten äiti on oikeasti sekaisin. Ei voi tietää kun on vaan ap:n kuvaus tilanteesta.

Ei ole vaan luettu aloitusteksti.

En hyväksy oman lapsensa hylkäämistä tuollaisessa tilanteessa. En koskaan pysty antamaan anteeksi omalle isälleni joka hylkäsi minut äitini takia. Hän ei taistellut minun vuokseni, vaan jätti äitini armoille. Isäni tiesi että äitini oli hirveä ihminen, mutta ei välittänyt siitä että minä jouduin asumaan hänen kanssaan. Jos isä olisi edes yrittänyt, asiat voisivat olla toisin. Nyt olen aikuinen ja olemme jonkin verran tekemisissä keskenämme, mutta välimme eivät ikinä ole hyvät. Tosiasia on se että isäni hylkäsi minut, ja sellaista ei pysty ymmärtämään. Vain todella raukkamainen vanhempi ajattelee vain itseään ja jättää lapsen kärsimään. Valitettavasti minullakin oli äitipuoli joka ei myöskään välittänyt minusta.

Nennu26 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omilla vanhemmillani on käynyt niin, että isälläni oli toinen perhe, joka paljastui äidilleni ollessani 7-vuotias.

Oli siis toinen nainen ja 2 lastakin kerinnyt syntymään.

Alku oli tietysti shokki äidilleni ja ei halunnut olla missään tekemisissä isäni kanssa enkä minäkään sitten ollut. Toki olin sen verran jo "iso" , että isä lähetti kortteja/kirjeitä ja soitti kyselläkseen kuulumisia.

Pikkuhiljaa tästä päästiin eteenpäin ja kävin isälläni pidempiä pätkiä lomilla ja myöhemmin sitten itsenäisesti.

Ja lopulta vanhempani pystyivät istumaan, jopa saman pöydän ääressä ja joulujakin vietettiin yhdessä.

Varmasti vie aikaa, mutta siitä voi myös toipua.

Siis eli kaksoiselämää about vuosikymmenen? Miten tuo käytännössä onnistui? Olen kuullut näitä maailmalta, mutten vielä Suomesta, jossa piirit on pienet jne.

Voi kuule, tuo on tosi tavallista. Tiedän omasta elämästäni kaksi eri perhettä jossa näin. Lapsuuden luokkakaverille selvisi joskus ala-asteella että onkin serkuksia kavereidensa kanssa. Ja oman sisaruksen puolisolle selvisi aikuisena että isällä oli ollut samassa kaupungissa toinen perhe koko ajan. Suomalaisia pikkukaupunkeja. Ihmiselämä on tarua ihmeellisempää.

Vierailija kirjoitti:

Nennu26 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omilla vanhemmillani on käynyt niin, että isälläni oli toinen perhe, joka paljastui äidilleni ollessani 7-vuotias.

Oli siis toinen nainen ja 2 lastakin kerinnyt syntymään.

Alku oli tietysti shokki äidilleni ja ei halunnut olla missään tekemisissä isäni kanssa enkä minäkään sitten ollut. Toki olin sen verran jo "iso" , että isä lähetti kortteja/kirjeitä ja soitti kyselläkseen kuulumisia.

Pikkuhiljaa tästä päästiin eteenpäin ja kävin isälläni pidempiä pätkiä lomilla ja myöhemmin sitten itsenäisesti.

Ja lopulta vanhempani pystyivät istumaan, jopa saman pöydän ääressä ja joulujakin vietettiin yhdessä.

Varmasti vie aikaa, mutta siitä voi myös toipua.

Siis eli kaksoiselämää about vuosikymmenen? Miten tuo käytännössä onnistui? Olen kuullut näitä maailmalta, mutten vielä Suomesta, jossa piirit on pienet jne.

Voi kuule, tuo on tosi tavallista. Tiedän omasta elämästäni kaksi eri perhettä jossa näin. Lapsuuden luokkakaverille selvisi joskus ala-asteella että onkin serkuksia kavereidensa kanssa. Ja oman sisaruksen puolisolle selvisi aikuisena että isällä oli ollut samassa kaupungissa toinen perhe koko ajan. Suomalaisia pikkukaupunkeja. Ihmiselämä on tarua ihmeellisempää.

Tosi tavallista? Kyllä sitä varmasti tapahtuu, tai on tapahtunut, nyt globaalina someaikana vaikeampaa, mutta ei se nyt mitään tosi tavallista silti ole ikinä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Nennu26 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omilla vanhemmillani on käynyt niin, että isälläni oli toinen perhe, joka paljastui äidilleni ollessani 7-vuotias.

Oli siis toinen nainen ja 2 lastakin kerinnyt syntymään.

Alku oli tietysti shokki äidilleni ja ei halunnut olla missään tekemisissä isäni kanssa enkä minäkään sitten ollut. Toki olin sen verran jo "iso" , että isä lähetti kortteja/kirjeitä ja soitti kyselläkseen kuulumisia.

Pikkuhiljaa tästä päästiin eteenpäin ja kävin isälläni pidempiä pätkiä lomilla ja myöhemmin sitten itsenäisesti.

Ja lopulta vanhempani pystyivät istumaan, jopa saman pöydän ääressä ja joulujakin vietettiin yhdessä.

Varmasti vie aikaa, mutta siitä voi myös toipua.

Siis eli kaksoiselämää about vuosikymmenen? Miten tuo käytännössä onnistui? Olen kuullut näitä maailmalta, mutten vielä Suomesta, jossa piirit on pienet jne.

Voi kuule, tuo on tosi tavallista. Tiedän omasta elämästäni kaksi eri perhettä jossa näin. Lapsuuden luokkakaverille selvisi joskus ala-asteella että onkin serkuksia kavereidensa kanssa. Ja oman sisaruksen puolisolle selvisi aikuisena että isällä oli ollut samassa kaupungissa toinen perhe koko ajan. Suomalaisia pikkukaupunkeja. Ihmiselämä on tarua ihmeellisempää.

Mutta millainen mies oikeasti pystyy tuohon, että oikeasti vuosikausia voi elää kaksoiselämää? Ja siis vielä saman kaupungin sisällä ilman paljastumista? Ja onko nää vaimot olleet jotenkin yksinkertaisia kun ovat uskoneet kaiken mitä ukko sanoo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen nainen ja äiti tahallaan tuhoaa lapsensa suhteen omaan isään? Vaikka olisi millainen katkeruus ja viha toista vanhempaa kohtaan eron jälkeen, niin lastaan rakastava ja lapsen parasta ajatteleva vanhempi ei käytä lasta vallankäytön, kyykyttämisen ja vihan välikappaleena. Ja täällä vielä ihmiset ymmärtää ja kannustaa, ilmeisesti koska kyseessä on äiti joka noin tekee. Jos mies tekisi vastaavalla tavalla, olisi hän automaattisesti narsisti ja psykopaatti, mutta nainen vastaavalla käytöksellä on vain väsynyt äiti.

Ihmiset ovat todella sokeita naisten väkivaltaiselle ja häiriintyneelle käytökselle. Ja olen itse nainen ja vauvan äiti, mutta ei tulisi ikinä mieleenkään torpedoida lapseni ja hänen isänsä suhdetta, koska työni kautta (lastensuojelu) tiedän mitä isän puuttuminen ja huoltokiusaaminen tekee lapselle ja hänen psyykeelleen. Lapsen elämää ei ole äidinkään oikeus pilata, ei vaikka olisi petetty ja jätetty. Ne asiat hoidetaan terapiassa ja lapsi jätetään niiden ulkopuolelle. Tai niin toimii rakastava ja tasapainoinen vanhempi.

Täysin samaa mieltä siitä, että äiti toimii täysin tuomittavasti. Siitä tosin olen eri mieltä, että tässä ketjussa olisi häntä kannustettu, en kyllä sellaista ole huomannut. Tässä ollaan vaan yritetty tuoda esiin sitä ettei isä mikään viaton uhri tässä sopassa ole, ihan itse omalla toiminnallaan (yhdessä ap:n kanssa) on tehnyt asioista vaikeampia ja edesauttanut exän mielenterveysongelmien eskaloitumista. Rakastava tasapainoinen vanhempi ei toimisi myöskään niinkuin tämä isä, eikä edes harkitsisi lapsensa hylkäämistä.

Minkä ihmeen mielenterveysongelmien????

Ai meinaat että tervepäinen ihminen kiusaisi omaa lastaan sabotoimalla välit toiseen vanhempaan?

Eihän hän apn kuvauksen mukaan niin ole tehnyt. Noin pienen lapsen tapaamiset ei todellakaan hoidu niin että hänet viedään tuikituntemattoman naisen luo.

Vierailija kirjoitti:

Äijä jättää pienen vauvansa ja tämän äidin pärjäämään yksin, kun itse huoripukkeilee ympäri kyliä. Ja löytyy vielä nainen, jolle tilanne on ok. En antaisi minäkään ikinä anteeksi.

Sama täällä.  Olisi eronnut kun vauva olisi ollut paljon vanhempi. Raukkaa jättää äiti yksin vauva-arkea pyörittämään.  Hel.  vetin  rankkaa se on.  Halveksin myös tollasia  ho. roja jotkaa nappaa pienen lapsen isän.  Hyi.  Ei mitään   hä. py.ä . Ilkee vielä valittaa.

Tiedän yhden pariskunnan joka erosi ja kummatkin elivät ihan hiljakseen sinkkuina noin 1-2 vuotta. Tai niin kaikki heidän lapset mukaanlukien luulivat. Heillä oli ollut deittailuja ja muuta muiden ihmisten kanssa, mutta he eivät kertoneet siitä julkisesti tai tehneet julkisesti, koska kunnioittivat toisiaan vanhempina ja ajattelivat lastensa parasta. 

Ei ole varmaan kovinkaan suuri ihmetys, että näillä lapsilla ei ole ongelmia ja vanhemmilla on hyvät välit toisiinsa. Ovat nyt kummatkin sitten uusissa suhteissa ja perheissä ja lasten tutustuttaminen uusiin kumppaneihin on mennyt hyvin, koska lapset saivat ensiksi hyvän ajan tottua siihen ettei äiti ja iskä ole enää yhdessä vaan erillään jne...

Jos on ongelmia vanhempien välillä tai lapsien välillä niin se johtuu ihan täysin siitä, että selkeästi vanhemmista kummatkin tai toinen on kykenemätön ajattelemaan omaa napaa pidemmälle. Tässä selkeästi tämä isä on tehnyt virheen siinä, että päätti aloittaa julkisen suhteen todella nopeasti selkeästi huonon eron jälkeen. Pettikö hän ja lähti nyt sitten uuteen suhteeseen heti? Ihan ymmärrettävää on tuollainen reaktio äidiltä, varsinkin jos äidillä ei ole hyvää itsetuntemusta, tukiverkostoa tai apuja käymään niinkin traumatisoivan ja hirveän asian läpi, kuin että kumppani pettää ja jättää vielä sen jälkeen. Tuosta on hyvin vaikea päästä ylitse varsinkin, kun se eksä ja lapsi muistuttaa jatkuvasti omasta menneisyydestä.

Mielestäni myös tilanne on ihan hirveä lapselle. Ajattele nyt jos aikuisena saisi kuulla, että isä päätti vain jättää olematta isä kun "ei jaksanut yrittää luoda parempia välejä lapsen äitiin". 

Ikävä tilanne. Minä ehkä vielä kolkuttaisin muutamaa ovea. Ja ainakin niin, että on selkeät paperit siitä, että yritetty on. Lapsi voi sitten aikuisena niihin tutustua.

Myös taktiikka, jossa lopetatte vain yrittämisen voisi toimia. Tapaus kuulostaa vähän kiusanteolta ja ehkä sitten alkaa kiusata toisinpäin, kun näkee, että teillä elämä jatkuu. Alkaa lähettää lasta luoksenne silloinkin, kun teillä ei olisi aikaa. Tämäkin on nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äijä jättää pienen vauvansa ja tämän äidin pärjäämään yksin, kun itse huoripukkeilee ympäri kyliä. Ja löytyy vielä nainen, jolle tilanne on ok. En antaisi minäkään ikinä anteeksi.

On kyllä sopiva pari, H u ora ap ja H u o r i pu k k i ukkonsa. Ap löytää edestään tuon víelä, kun gullikka vie miestä uuden reiän luo.

On kyllä lievästi sanottuna kovaa tekstiä. Ap kirjoittaa: "Mieheni kanssa tavattiin aika pian kun miehelle ja exälleen tuli ero. Heillä vauva oli vielä ihan pieni."

Ei mitään pettämisestä, eikä edes siitä, kuka jätti kenet. Itse en tiennyt, että eronneen miehen kanssa suhteen aloittaminen tekee maksulliseksi naiseksi. Onko olemassa joku eroa seuraava yleinen karenssiaika, jonka puitteissa ei saa koskea?

Sittemmin ap ja miehensä ovat perustaneet perheen, ja ilmeisesti ovat ihan sopuisasti ja normaalisti yhdessä. Exä taas vahingoittaa omaa lastaan pilaamalla tämän suhdetta isään. Mikä ei ole tasapainoisen ja mieleltään terveen merkki, vaikka kuinka itseä kiristäisi.

Itse en suhtaudu mitenkään kevyesti pettämiseen ja esimerkiksi eräänkin bloggaavan Minkkisen seikkailut sai kyllä verenpaineen tappiin. Mutta näin pienellä tiedolla ei kyllä kannata lähteä ketään julkisesti solvaamaan oletuspäissään.

Pettäjät yleisemmin kertovat tuon tarinan, jos ovat aloittaneet suhteen kun pettävä puoliso eroaa entisestä puolisosta. Eli "aloimme tapailemaan nopeasti eron jälkeen" vaikka suhde alkoi jo kun se pettävä puoliso oli yhä suhteessa. 

Ei kukaan julkisesti tahdo kertoa olevansa se toinen nainen ja että mies petti entistään, joka oli vielä toipumassa synnyttämisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua, mitä se isän uusi vaimo ottaa jonkin roolin koko asiassa. Isän ja äidin pitäisi sopia lastaan koskevat asiat, eikä sotkea siihen päsmäröimään ulkopuolisia.

Enkä hyväksy sitä että uusi lapsikin on hankittu, vaikkei edellistäkään ole hoidettu kuntoon.

Miten lapsi "hoidetaan kuntoon"?

Siihen asti että lapsi nukkuu ehjiä öitä, ei ole koliikkia, äitinsä on saanut toipua synnytyksestä, äidin työkuviot on selvät, hoitopaikka ja tukiverkko hoidettu jne.

Tarina ei kerro kenen aloitteesta alkuperäinen suhde on päättynyt. Voi olla että äiti on potkaissut miehen pihalle.

Ei miehellä ole mitään eettistä tai moraalista velvoitetta pysyä sinkkuna kunhan lapsi on tietyn ikäinen. Ei hän mikään panttivanki ole.

Mutta miehen tulee järkevästi tukea lapsensa hyvinvointia.

Lapsensa parasta ajatteleva ihminen, ihan sukupuolesta riippumatta, pysyy sinkkuna tai ainakin pitää hyvin matalaa profiilia seurustelustaan ainakin vuoden-pari. Ei sen ex-puolison vaan niitten lasten takia, lapsille on hirveä mullistus se vanhempien ero ja sitten vielä heti joku isä/äitipuoli siihen heti, ei hyvä. Toki vauva ei sillä tavalla ymmärrä, mutta silti. Tämä moraalinen ja eettinen velvollisuus ajatella lastensa parasta tuntuu vaan kovin monella vanhemmalla olevan hukassa.

Totta tuokin, mutta joskus se bonusisä tai -äiti voi olla juurikin hyvä lapselle, koska hän tulee uutena tilanteeseen ja näkee ongelmat ulkopuolisen silmin. Suurin osa on sen verran empaattisia ihmisiä, että he haluavat auttaa myös vieraita lapsia ja tukea puolisoaan olemaan hyvä vanhempi. Eli uskon äitipuolen tai miksi häntä kutsutaankaan, ei halua katsella vierestä kun mies hylkää lapsensa.