Onko lupa luovuttaa ja ns. hylätä lapsi tässä tilanteessa?

Kyllähän niitä hulluja vanhempia on ihan ydinperheissäkin. Oman puolisoni vanhemmat kuuluvat siihen kukkuu-kategoriaan. Miettivät vain itseään. Ei lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tehkää huoli-ilmoitus siitä äidistä

Mistä asiasta?

lue aloittajan viestit, niin sinullekin selviää

Eli haluat luovuttaa lapsen henkilölle, jota itsekin pelkäät. Mielestäni sitä suuremmalla syystä mielestäni on tärkeää, että isä pitää yhteyttä lapseen jos se äiti on kaistapää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äijä jättää pienen vauvansa ja tämän äidin pärjäämään yksin, kun itse huoripukkeilee ympäri kyliä. Ja löytyy vielä nainen, jolle tilanne on ok. En antaisi minäkään ikinä anteeksi.

Ap kertoo, että tapasivat miehen eron jälkeen. Eroja nyt vaan tulee raskausaikana ja sen jälkeenkin, ei ap siihen kai syyllinen ole. Eikä tiedetä edes eron syitä. Ap kertoo myös, että on yrittänyt kaikkensa jotta saavat tapaamiset onnistumaan.

Miksi te täällä yleensä aina väärentelette aloituksia oman mielenne mukaan? Vastatkaa siihen mitä teille on kerrottu, ei oman mielikuvituksen tai besserwisser-tietonne tai päätelmienne  mukaan.

Jos ap paljastaa myöhemmin, että meni sekaantumaan avioliittoon tai oli joku kakkonen, niin huorritelkaa vasta sitten. Miehen exä tuntuu aivan mahdottomalta tyypiltä.

Koko asiahan ei kuulu ap:lle mitenkään.

Normaali naisihminen ei kyllä edes alkaisi seurustella tuollaisessa tilanteessa olevan miehen kanssa.

Ja jos nyt väkisin olisi pakko, olisi hänen asiallista antaa tilaa sille miehen isyydelle, eikä tunkea perheyksiköksi saman tien.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hemmetin vaikea tilanne.

Itse seurasin luullakseni samantyylistä taistelua vierestä, ja jo pelkkä sivustaseuraaminen väänsi mahaa.

Eräs (entinen) kaverini heitti itse miehensä pihalle, kun lapsensa olivat ihan pieniä, oltuaan ensin pitkään tätä miestään kohtaan itse todella törkeä ja hankala, ja uhriutui sen jälkeen täydellisesti. Miehensä oli (ja on) sellainen ihan tavallinen suomalainen jäyhä mies, ei kovin hyvä puhumaan, ja kaverini taas on erittäin, erittäin taitava verbaalisesti ja osaa kyllä selittää mustankin vitivalkoiseksi, jos haluaa.

Mies löysi kuitenkin rehtinä ja mukavana hetimiten uuden "lapsellisen" naisen (jonka kanssa on edelleen.)

Alkuun kaverini ei antanut lapsia isälle, koska "lapset olivat niin pieniä" mutta isäkään ei ollut tervetullut heille. Oikea syy oli, että kaveria kismitti että ex oli löytänyt nopeasti uuden, kauniin naisystävän.

Sen jälkeen kun isä haki oikeuksiaan lastenvalvojan tms tahon kautta, kaveri "muka" antoi isän tavata lapsiaan, mutta oli sokea vaatimuksilleen. Isän luona ollessaan lasten ja tämän toisen kodin rytmi ja tavat olisi pitänyt muuttaa aivan identtiseksi kaverin rytmin kanssa, ja esim. karkkia ei olisi saanut tarjota lainkaan edes näinä viikonloppuina kun lapset isällään olivat, välipalatkin isän luona oli huonoja, kun kerrankin oli "vaan jogurttia ja leipää" eikä pilkottuja omenanpalasia jne. Äiti alkoi kiristää, ettei enää lapset saa enää isän luokse tulla, kun oireilevat paikanvaihdoksesta (kummasti kaikki lasten normaalit kiukuttelut oli aina isän luona olosta johtuvaa, ihan sama kiukuttelivatko vaihtopäivänä vai oltuaan jo monta päivää taas kaverin luona, eikä kaverilla yhtään soita kelloja vieläkään, että tapaamisten ollessa tauolla, lapset kiukuttelevat ihan yhtä paljon, nyt vaan syyt ja selitykset olivat sitten muita... )

Vuosia kestänyt hirveä sättiminen, haukkuminen, mustamaalaaminen isää ja tämän uutta vaimoa kohtaan. Lastenvalvojille ja -suojeluun ja tuomarille äiti sai käännettyä kaiken isän viaksi.

Minä yritin varovasti puhua kaverille järkeä ja tuoda isänkin näkökulman asioihin, mutta kaveri on niin jääräpäinen, sokea, ja erittäin taitava kääntämään kaikki asiat sekä mielessään että puhuessaan niin, että vaikuttaa itse uhrilta joka ei ole tehnyt mitään väärää ikinä, ja lasten isä on pahis, ja tietenkin "narsisti". Minuunkin kaveri katkaisi välit, tuon kuulemma negatiivista energiaa enkä ole oikea ystävä, kun en ole tässä kyseenalaistamatta hänen puolellaan. (en voinut olla, kun osan omin silmin näin ja kuulin mitä tapahtui ja miten kaveri väänsi nämä asiat)

Lapset eivät ole nähneet isäänsä enää pitkään aikaan. Isä haki apua ensin lastenvalvojan ja lasun kautta ja lopulta oikeusavustajan kanssa, mutta äiti ja tämän lakiavustaja saivat silti läpi kaiken mitä äiti tahtoi. Eli ei isää ollenkaan lasten elämään. Ts. tapaamisista tuli aina niin hankalaa ja isä ja isän perhe saivat niin hirveän paskamyrskyn joka vierailun jälkeen päällensä, että en ihmettele yhtään, että isä lopulta luovutti.

Harmittaa vaan, että kaveri puhuu lapsilleen tarinaa, että "isä hylkäsi teidät" vaikka tämä ei pidä paikkaansa. Isänsä taisteli heistä kaikin keinoin.

Oikeus ei todellakaan aina tapahdu.

Tsemppiä, ap. En osaa auttaa, mutta ajattelin kertoa tämän tarinan, sanoakseni että ymmärrän.

Lähipiirissä kävi näin 20+ v sitten.

Mies halusi eron (oli useampi lapsi) eikä hänellä edes ollut uutta suhdetta. Vaimo flippasi aivan totaalisesti ja käytti lapsia aseena. Hän oli niin katkera erosta, että tapaamiskuviot piti tehdä ihan oikeuden kautta ja jopa poliisi piti ottaa mukaan tapaamisyrityksiin. Vaimo jaksoi sinnikkäästi estää siltikin tapaamiset eikä mikään virkavalta saanut kuviota toimimaan. Ehkä maailma oli sellainen silloin, en tiedä olisiko erilainen nyt. Vaimo esti miehen tapaamiset lasten kanssa kokonaan ja mies luovutti.

Aikuisena mies on saanut luotua hyvät suhteet lapsiinsa, koska nämä ovat tajunneet äidin "hulluuden". Vaimo ei vieläkään.. siis 20+ vuotta eron jälkeen (ja on uudessa liitossa itsekin) ole päässyt eron yli. Ei siis ole mikään mt-tapaus, mutta meni jotenkin erosta sekaisin eikä koskaan ole päässyt siitä yli.

Surullista ja noloa katsottavaa, olin äskettäin yhden lapsen häissä ja vaimo sielläkin VIELÄKIN yritti alkaa puhua paskaa miehestään ja oli superkatkera. Jotenkin uuvuttavaa varmasti tuollainen katkeruus luulisi olevan.. vaan ei..

Lastenvalvojan kautta näitä selvitellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äijä jättää pienen vauvansa ja tämän äidin pärjäämään yksin, kun itse huoripukkeilee ympäri kyliä. Ja löytyy vielä nainen, jolle tilanne on ok. En antaisi minäkään ikinä anteeksi.

Ap kertoo, että tapasivat miehen eron jälkeen. Eroja nyt vaan tulee raskausaikana ja sen jälkeenkin, ei ap siihen kai syyllinen ole. Eikä tiedetä edes eron syitä. Ap kertoo myös, että on yrittänyt kaikkensa jotta saavat tapaamiset onnistumaan.

Miksi te täällä yleensä aina väärentelette aloituksia oman mielenne mukaan? Vastatkaa siihen mitä teille on kerrottu, ei oman mielikuvituksen tai besserwisser-tietonne tai päätelmienne  mukaan.

Jos ap paljastaa myöhemmin, että meni sekaantumaan avioliittoon tai oli joku kakkonen, niin huorritelkaa vasta sitten. Miehen exä tuntuu aivan mahdottomalta tyypiltä.

Koko asiahan ei kuulu ap:lle mitenkään.

Ap ja miehensä ovat perhe keskenään, eivät ap:n mies ja lapsen äiti. Ja jos miehellä on osahuoltajuus tai muita isän oikeuksia, niin silloin se lapsi kuuluu myös ap:n ja miehensä muodostamaan perheyksikköön. Ei siis jollakin mystisellä tavalla "vain" vanhempiensa väliseen suhteeseen, vaikka vanhemmat tietysti lapsesta laillisesti vastaavatkin. Selvää pässinlihaa, että lapsi on tosiasiallisesti ja myös oman kehityksensä kannalta osa vanhempiensa perhettä - sillä ei ole väliä, että onko se perhe lapsen äidin ja isän muodostama vai esim. juuri lapsen isän ja isän oikean perheen.

Jo on vakka kantensa löytänyt, jos ollaan valmis lapsi hylkäämään vain siksi että lapsen äiti on hankala. Minkälaiset ihmiset edes tuollaista miettii, että kostaa äidin teot lapselle ? Pallit pois ja hamekangasta tuommoiselle miehelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äijä jättää pienen vauvansa ja tämän äidin pärjäämään yksin, kun itse huoripukkeilee ympäri kyliä. Ja löytyy vielä nainen, jolle tilanne on ok. En antaisi minäkään ikinä anteeksi.

Ap kertoo, että tapasivat miehen eron jälkeen. Eroja nyt vaan tulee raskausaikana ja sen jälkeenkin, ei ap siihen kai syyllinen ole. Eikä tiedetä edes eron syitä. Ap kertoo myös, että on yrittänyt kaikkensa jotta saavat tapaamiset onnistumaan.

Miksi te täällä yleensä aina väärentelette aloituksia oman mielenne mukaan? Vastatkaa siihen mitä teille on kerrottu, ei oman mielikuvituksen tai besserwisser-tietonne tai päätelmienne  mukaan.

Jos ap paljastaa myöhemmin, että meni sekaantumaan avioliittoon tai oli joku kakkonen, niin huorritelkaa vasta sitten. Miehen exä tuntuu aivan mahdottomalta tyypiltä.

Koko asiahan ei kuulu ap:lle mitenkään.

Ap ja miehensä ovat perhe keskenään, eivät ap:n mies ja lapsen äiti. Ja jos miehellä on osahuoltajuus tai muita isän oikeuksia, niin silloin se lapsi kuuluu myös ap:n ja miehensä muodostamaan perheyksikköön. Ei siis jollakin mystisellä tavalla "vain" vanhempiensa väliseen suhteeseen, vaikka vanhemmat tietysti lapsesta laillisesti vastaavatkin. Selvää pässinlihaa, että lapsi on tosiasiallisesti ja myös oman kehityksensä kannalta osa vanhempiensa perhettä - sillä ei ole väliä, että onko se perhe lapsen äidin ja isän muodostama vai esim. juuri lapsen isän ja isän oikean perheen.

Asia ei kuulu ap:lle.

Se lapsi on ap:n miehen ja miehen eksän.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette lähde oikeuteen? Lapsen vuoksi kannattaisi.

Koska isä ja ap ei oikeasti halua sitä lasta heille. Hakevat lupaa unohtaa koko lapsi ja elää ydinperheenä. Voi hyvinkin olla, että tää pariskunta on se joka aiheuttaa koko sotkun. Heille ei käy mikään ja etsitään tekosyytä hylätä lapsi. 

Hölmö isä kun ei hoida ensin ekan lapsensa asioita kuntoon vaan lähtee heti perustamaan uutta perhettä. Ja hölmö on nainenkin joka tähän suostuu eikä pidä outona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tehkää huoli-ilmoitus siitä äidistä

Mistä asiasta?

lue aloittajan viestit, niin sinullekin selviää

No ei selviä. Kerrotko vai et?

Omilla vanhemmillani on käynyt niin, että isälläni oli toinen perhe, joka paljastui äidilleni ollessani 7-vuotias.

Oli siis toinen nainen ja 2 lastakin kerinnyt syntymään.

Alku oli tietysti shokki äidilleni ja ei halunnut olla missään tekemisissä isäni kanssa enkä minäkään sitten ollut. Toki olin sen verran jo "iso" , että isä lähetti kortteja/kirjeitä ja soitti kyselläkseen kuulumisia.

Pikkuhiljaa tästä päästiin eteenpäin ja kävin isälläni pidempiä pätkiä lomilla ja myöhemmin sitten itsenäisesti.

Ja lopulta vanhempani pystyivät istumaan, jopa saman pöydän ääressä ja joulujakin vietettiin yhdessä.

Varmasti vie aikaa, mutta siitä voi myös toipua.

Vierailija kirjoitti:

Äijä jättää pienen vauvansa ja tämän äidin pärjäämään yksin, kun itse huoripukkeilee ympäri kyliä. Ja löytyy vielä nainen, jolle tilanne on ok. En antaisi minäkään ikinä anteeksi.

Tässähän tämä on hyvin kiteytettynä. Olet ap itse ongelman alku ja sopii katsoa ihan peiliin vaan, että kuinka paljon aiot pilata viattoman lapsen elämää? Vai pystytkö ottamaan mitään vastuuta omista valinnoistasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tehkää huoli-ilmoitus siitä äidistä

Mistä asiasta?

lue aloittajan viestit, niin sinullekin selviää

Huoli-ilmoitus siitä ettei vanhemmat ole saaneet sovittua lapsensa tapaamisia?

Jos miehesi on oikea mies, niin se käy laittamassa sen ex akan kuriin vetelemällä sitä turpiin.

Lasten luovuttaminen ei ole helppoa päätöstä ja se on erittäin tärkeää harkita huolellisesti. Lapsen etu ja hyvinvointi on aina ensisijainen huolenaihe ja sen tulisi olla kaikkien päätöksenteossa mukana olevien henkilöiden tärkein huoli.

Ennen kuin päätätte luovuttaa lapsen, on suositeltavaa hakea neuvontaa ja tukea luotettavalta lähteeltä, kuten perhe- ja lastensuojelupalvelulta. He voivat auttaa teitä ymmärtämään mahdollisia seurauksia ja auttaa teitä tekemään perustellun ja harkitun päätöksen.

Lisäksi, jos olette aikeissa luovuttaa lapsen, sinun tulisi selvittää ja noudattaa paikallisia lainsäädäntöjä ja määräyksiä. Joissakin maissa lapsen luovuttaminen on säädelty lailla ja tarvitaan viranomaisen hyväksyntä ennen kuin se voidaan toteuttaa.

Muistakaa, että tämä päätös vaikuttaa lapsen elämään pitkään ja se on erittäin tärkeää varmistaa, että lapsen parhaat intressit ovat ensisijaisia kaikissa päätöksissä.

Vierailija kirjoitti:

Lasten luovuttaminen ei ole helppoa päätöstä ja se on erittäin tärkeää harkita huolellisesti. Lapsen etu ja hyvinvointi on aina ensisijainen huolenaihe ja sen tulisi olla kaikkien päätöksenteossa mukana olevien henkilöiden tärkein huoli.

Ennen kuin päätätte luovuttaa lapsen, on suositeltavaa hakea neuvontaa ja tukea luotettavalta lähteeltä, kuten perhe- ja lastensuojelupalvelulta. He voivat auttaa teitä ymmärtämään mahdollisia seurauksia ja auttaa teitä tekemään perustellun ja harkitun päätöksen.

Lisäksi, jos olette aikeissa luovuttaa lapsen, sinun tulisi selvittää ja noudattaa paikallisia lainsäädäntöjä ja määräyksiä. Joissakin maissa lapsen luovuttaminen on säädelty lailla ja tarvitaan viranomaisen hyväksyntä ennen kuin se voidaan toteuttaa.

Muistakaa, että tämä päätös vaikuttaa lapsen elämään pitkään ja se on erittäin tärkeää varmistaa, että lapsen parhaat intressit ovat ensisijaisia kaikissa päätöksissä.

Ketkä te?

Eihän se lapsi ole ap:n millään tavalla.

Isä taas dumppasi lapsen jo pienenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua, mitä se isän uusi vaimo ottaa jonkin roolin koko asiassa. Isän ja äidin pitäisi sopia lastaan koskevat asiat, eikä sotkea siihen päsmäröimään ulkopuolisia.

Enkä hyväksy sitä että uusi lapsikin on hankittu, vaikkei edellistäkään ole hoidettu kuntoon.

Miten lapsi "hoidetaan kuntoon"?

Siihen asti että lapsi nukkuu ehjiä öitä, ei ole koliikkia, äitinsä on saanut toipua synnytyksestä, äidin työkuviot on selvät, hoitopaikka ja tukiverkko hoidettu jne.

Tarina ei kerro kenen aloitteesta alkuperäinen suhde on päättynyt. Voi olla että äiti on potkaissut miehen pihalle.

Ei miehellä ole mitään eettistä tai moraalista velvoitetta pysyä sinkkuna kunhan lapsi on tietyn ikäinen. Ei hän mikään panttivanki ole.

Mutta miehen tulee järkevästi tukea lapsensa hyvinvointia.

Lapsensa parasta ajatteleva ihminen, ihan sukupuolesta riippumatta, pysyy sinkkuna tai ainakin pitää hyvin matalaa profiilia seurustelustaan ainakin vuoden-pari. Ei sen ex-puolison vaan niitten lasten takia, lapsille on hirveä mullistus se vanhempien ero ja sitten vielä heti joku isä/äitipuoli siihen heti, ei hyvä. Toki vauva ei sillä tavalla ymmärrä, mutta silti. Tämä moraalinen ja eettinen velvollisuus ajatella lastensa parasta tuntuu vaan kovin monella vanhemmalla olevan hukassa.