Lue keskustelun säännöt.
Onko lupa luovuttaa ja ns. hylätä lapsi tässä tilanteessa?
09.02.2023 |
Mieheni kanssa tavattiin aika pian kun miehelle ja exälleen tuli ero. Heillä vauva oli vielä ihan pieni. Menimme naimisiin ja perustimme perheen. Olemme alusta asti koittaneet ottaa lasta meille, sopia asioista äidin kanssa, olla ystävällisiä jne.
Tämä ei kuitenkaan ole auttanut, vaan äiti on niin vihainen ja katkera kaikesta että on tehnyt elämästämme suoranaista hel..ttiä. Hänelle ei sovi ehdottamamme tapaamispäivät, mutta ei hänenkään aina meille. Hän haukkuu ja on suoraan sanoen törkeä. Minä pelkään tuota ihmistä. Mies on yrittänyt nyt kolme vuotta saada asioita eteenpäin tuloksetta. Oman perheemme hyvinvoinnin takia olemme puhuneet että jos luovuttaisimme. Emme ala taistelemaan koska se ei auta mitään. Äiti vain on mikä on. Kysyn siis, onko tässä vaiheessa lupa luovuttaa? Lapsi voi kuitenkin ottaa isompana yhteyttä kun ei tarvitse enää asioida äitinsä kanssa.
Kommentit (351)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen nainen ja äiti tahallaan tuhoaa lapsensa suhteen omaan isään? Vaikka olisi millainen katkeruus ja viha toista vanhempaa kohtaan eron jälkeen, niin lastaan rakastava ja lapsen parasta ajatteleva vanhempi ei käytä lasta vallankäytön, kyykyttämisen ja vihan välikappaleena. Ja täällä vielä ihmiset ymmärtää ja kannustaa, ilmeisesti koska kyseessä on äiti joka noin tekee. Jos mies tekisi vastaavalla tavalla, olisi hän automaattisesti narsisti ja psykopaatti, mutta nainen vastaavalla käytöksellä on vain väsynyt äiti.
Ihmiset ovat todella sokeita naisten väkivaltaiselle ja häiriintyneelle käytökselle. Ja olen itse nainen ja vauvan äiti, mutta ei tulisi ikinä mieleenkään torpedoida lapseni ja hänen isänsä suhdetta, koska työni kautta (lastensuojelu) tiedän mitä isän puuttuminen ja huoltokiusaaminen tekee lapselle ja hänen psyykeelleen. Lapsen elämää ei ole äidinkään oikeus pilata, ei vaikka olisi petetty ja jätetty. Ne asiat hoidetaan terapiassa ja lapsi jätetään niiden ulkopuolelle. Tai niin toimii rakastava ja tasapainoinen vanhempi.
Tässä kuviossa nyt on sen isän nykyinen vaimo mukana. En mäkään pientä vauvaa (enkä edes pri vuotiasta) päästäisi tapaamisiin isän uuden naisen perheen luokse kovin heppoisesti.
Niin, eli teet juuri tuota mitä ylläolevassa kommentissa lastensuojelualalla oleva ihminen kirjoittaa joidenkin äitien tekevän.
Pilaat isän ja lapsen välit ja estät isää tapaamasta lastaan omien katkeruuksiesi takia. Kuten moni muukin, kommenteista päätellen.
Tätähän toimintaa täällä oikein ylistetään. Ei se, että isällä on uusi vaimo ole syy kieltää lasta tapaamasta isän uudessa kodissa. Äiti ei voi sitä määrätä jos isä ja uusi kumppani ovat normaaleita ihmisiä.
Tuohan on juuri toisen ihmisen, eli isän, elämän hankaloittamista ja kiusaamista. Lapsen kustannuksella.
Se ei saa vaikuttaa hoitui ero hyvin tai huonosti, kuinka nopeasti löytyi uusi ja siedättekö edes ajatusta uudesta.
Reaktiot ja tunteet ovat ymmärrettäviä, mutta niitä ei lääkitä lapsen avulla.Sama neuvo Myös minulta kaikille vanhemmille joilla on vaikeuksia hyväksyä ero ja puolison uusi elämä. Menkää terapiaan tms. keskustelemaan omista tunteistanne. Mutta älkää pilatko lapsenne elämää.
Lapsi on syytön aikuisten toimintaan. Jos tuntuu, että toinen vanhempi on toiminut huonosti älkää enää itse jatkako huonoa toimintaa.Pientä lasta ei todellakaan voi antaa ventovieraaksi jääneelle isälle ja ventovieraalle naiselle. Turvatonta lapselle.
Älä viitsi naurattaa. Lapsella on oikeus tavata isäänsä. Ainoa este on isällä joku oikea syy, ettei anneta tavata, mutta tässä nyt ei ole siitä kyse.
Kyllähän se sitten jää isä lapselle iänkaiken ventovieraaksi kun ei edes anneta mahdollisuutta tutustua lapseensa ja tavata.
Olipas hassu kommentti. Isä on on ventovieras ja halutaan pitääkin ventovieraana, jep jep.
Pieni vauva nyt helposti oppii isänsä tuntemaan kun muistoja isästä vauvaikäisenä ole paljon muutenkaan vielä.
Nythän pitäisi oikein kannustaa, että alkavat lapsen kasvaessa luoda suhdetta toisiinsa ja isän uuteen kotiin ja vaimoon.
Eikä siunailla, että nyt en ainakaan anna isän tavata.Äiti ei voi pienen lapsen puolesta päättää, että lapsen ei ole tarpeellista tavata isäänsä.
Jos isä on häippässyt kun lapsi on pieni vauva, hän on lapselle täysin ventovieras. Ei häntä voi haan heittää kuin pakettia sille ventovieraalle pariskunnalle.
Isän häippäsyyn perustuen et voi estää lasta tapaamasta isäänsä.
Kostat isälle juuri nyt näillä jutuillasi ja lapsi on välikappaleena.
Mene sinne terapiaan.
Tiukassa on luulo, että äiti voi määrätä kaiken lasta koskevan yksin eron jälkeen. Eikä miestä voi lapsen varjolla kukaan väkisin pitää.Ei lasta nyt heittää pakettina tarvitsekaan. Voi ihan asiallisesti sovitusti kuljettaa paikasta A paikkaan B ja taas sitten toisinpäin.
Ei tämä nyt kai ainoa vauva ole jota kuljetetaan tapaamaan toista vanhempaansa.
Lapsi kyllä oppii nopeasti tuntemaan isänsä kunhan lapselle annetaan siihen mahdollisuus. Se on sitäpaitsi lapsen oikeuskin.Voi hyvä luoja. Etkö ymmärrä suomea?
Se ns isä on hyvin pienelle lapselle täysin ventovieras.
Se lapsi ei ole mikään paketti joka vain tuupataan milloin minnekin.
Ymmärrän mitä kirjoitat ja tuntuu lapsen puolesta pahalta.
En ymmärrä näkökantaasi, yritä nyt sinäkin ymmärtää mitä yritän sanoa.
Lapsella on oikeus tutustua isäänsä ja sinun tulee kannustaa tapaamisiin eikä heittäytyä martyyriksi.
Et voi päättää noin isosta asiasta lapsen puolesta. Sinä et tiedä miltä lapsesta tuntuu kun kiellät isän olemassaolon hänen elämässään.
Olet itsekäs ja näet vain oman napasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mies teki vauvan ja heti erosi. Ei helvetti että en voi tuollaista sekouiluja ymmärtää. Naiset vielä jopa tappelevat tuollaisesta tuuli viiri miehestä. Onko sillä niin isot munat että saa naisten päät sekaisin.
Kuka itseään kunnioittava ihminen lähtee tuollaisiin suhde soppiin. Jos mies ei ole osannut eroaan hoitaa kunnialla niin pysyisin erossa sellaisista kokonaan ja suhteista toiseen lennossa vaihtavista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen nainen ja äiti tahallaan tuhoaa lapsensa suhteen omaan isään? Vaikka olisi millainen katkeruus ja viha toista vanhempaa kohtaan eron jälkeen, niin lastaan rakastava ja lapsen parasta ajatteleva vanhempi ei käytä lasta vallankäytön, kyykyttämisen ja vihan välikappaleena. Ja täällä vielä ihmiset ymmärtää ja kannustaa, ilmeisesti koska kyseessä on äiti joka noin tekee. Jos mies tekisi vastaavalla tavalla, olisi hän automaattisesti narsisti ja psykopaatti, mutta nainen vastaavalla käytöksellä on vain väsynyt äiti.
Ihmiset ovat todella sokeita naisten väkivaltaiselle ja häiriintyneelle käytökselle. Ja olen itse nainen ja vauvan äiti, mutta ei tulisi ikinä mieleenkään torpedoida lapseni ja hänen isänsä suhdetta, koska työni kautta (lastensuojelu) tiedän mitä isän puuttuminen ja huoltokiusaaminen tekee lapselle ja hänen psyykeelleen. Lapsen elämää ei ole äidinkään oikeus pilata, ei vaikka olisi petetty ja jätetty. Ne asiat hoidetaan terapiassa ja lapsi jätetään niiden ulkopuolelle. Tai niin toimii rakastava ja tasapainoinen vanhempi.
Tässä kuviossa nyt on sen isän nykyinen vaimo mukana. En mäkään pientä vauvaa (enkä edes pri vuotiasta) päästäisi tapaamisiin isän uuden naisen perheen luokse kovin heppoisesti.
Niin, eli teet juuri tuota mitä ylläolevassa kommentissa lastensuojelualalla oleva ihminen kirjoittaa joidenkin äitien tekevän.
Pilaat isän ja lapsen välit ja estät isää tapaamasta lastaan omien katkeruuksiesi takia. Kuten moni muukin, kommenteista päätellen.
Tätähän toimintaa täällä oikein ylistetään. Ei se, että isällä on uusi vaimo ole syy kieltää lasta tapaamasta isän uudessa kodissa. Äiti ei voi sitä määrätä jos isä ja uusi kumppani ovat normaaleita ihmisiä.
Tuohan on juuri toisen ihmisen, eli isän, elämän hankaloittamista ja kiusaamista. Lapsen kustannuksella.
Se ei saa vaikuttaa hoitui ero hyvin tai huonosti, kuinka nopeasti löytyi uusi ja siedättekö edes ajatusta uudesta.
Reaktiot ja tunteet ovat ymmärrettäviä, mutta niitä ei lääkitä lapsen avulla.Sama neuvo Myös minulta kaikille vanhemmille joilla on vaikeuksia hyväksyä ero ja puolison uusi elämä. Menkää terapiaan tms. keskustelemaan omista tunteistanne. Mutta älkää pilatko lapsenne elämää.
Lapsi on syytön aikuisten toimintaan. Jos tuntuu, että toinen vanhempi on toiminut huonosti älkää enää itse jatkako huonoa toimintaa.Pientä lasta ei todellakaan voi antaa ventovieraaksi jääneelle isälle ja ventovieraalle naiselle. Turvatonta lapselle.
Älä viitsi naurattaa. Lapsella on oikeus tavata isäänsä. Ainoa este on isällä joku oikea syy, ettei anneta tavata, mutta tässä nyt ei ole siitä kyse.
Kyllähän se sitten jää isä lapselle iänkaiken ventovieraaksi kun ei edes anneta mahdollisuutta tutustua lapseensa ja tavata.
Olipas hassu kommentti. Isä on on ventovieras ja halutaan pitääkin ventovieraana, jep jep.
Pieni vauva nyt helposti oppii isänsä tuntemaan kun muistoja isästä vauvaikäisenä ole paljon muutenkaan vielä.
Nythän pitäisi oikein kannustaa, että alkavat lapsen kasvaessa luoda suhdetta toisiinsa ja isän uuteen kotiin ja vaimoon.
Eikä siunailla, että nyt en ainakaan anna isän tavata.Äiti ei voi pienen lapsen puolesta päättää, että lapsen ei ole tarpeellista tavata isäänsä.
Jos isä on häippässyt kun lapsi on pieni vauva, hän on lapselle täysin ventovieras. Ei häntä voi haan heittää kuin pakettia sille ventovieraalle pariskunnalle.
Isän häippäsyyn perustuen et voi estää lasta tapaamasta isäänsä.
Kostat isälle juuri nyt näillä jutuillasi ja lapsi on välikappaleena.
Mene sinne terapiaan.
Tiukassa on luulo, että äiti voi määrätä kaiken lasta koskevan yksin eron jälkeen. Eikä miestä voi lapsen varjolla kukaan väkisin pitää.Ei lasta nyt heittää pakettina tarvitsekaan. Voi ihan asiallisesti sovitusti kuljettaa paikasta A paikkaan B ja taas sitten toisinpäin.
Ei tämä nyt kai ainoa vauva ole jota kuljetetaan tapaamaan toista vanhempaansa.
Lapsi kyllä oppii nopeasti tuntemaan isänsä kunhan lapselle annetaan siihen mahdollisuus. Se on sitäpaitsi lapsen oikeuskin.Voi hyvä luoja. Etkö ymmärrä suomea?
Se ns isä on hyvin pienelle lapselle täysin ventovieras.
Se lapsi ei ole mikään paketti joka vain tuupataan milloin minnekin.
Ymmärrän mitä kirjoitat ja tuntuu lapsen puolesta pahalta.
En ymmärrä näkökantaasi, yritä nyt sinäkin ymmärtää mitä yritän sanoa.
Lapsella on oikeus tutustua isäänsä ja sinun tulee kannustaa tapaamisiin eikä heittäytyä martyyriksi.
Et voi päättää noin isosta asiasta lapsen puolesta. Sinä et tiedä miltä lapsesta tuntuu kun kiellät isän olemassaolon hänen elämässään.
Olet itsekäs ja näet vain oman napasi.
Miksi sinä minusta kirjoitat????
Tuollaista se sitten on kun ei yhtään mietitä kehen tutustutaan, tehdään lapsia ja leikitään kotia.
Sitten tajutaan että puolisosta ei tykätä yhtään ja vaihdetaan puoliso toiseen kuin sukat. Ja lapset kärsii.
Ei ole mitään niin typerää kuin uusioperhe. Ennen tuo oli halveksittavaa ja on edelleen, harmi vaan että on niin yleistä nykyään. Yleisyys ei tee kuitenkaan asiasta mitenkään normaalia tai hyväksyttävää.
Kyllä ensin pitäisi miettiä kenen kanssa lapsia tekee, ja kun niitä tehdään pitäisi osata elää äitinä ja isänä lapselle seuraavat 18 vuotta riitelemättä ja eroamatta.
Riippuu lapsen iästä. Esim. lapsi alkaa n.3kk ikäisenä hahmottaa, että hän on äidistään "erillinen" mutta havaitsee kykenevänsä vuorovaikutukseen äitinsä kanssa. Tässä iässä rutiinien merkitys korostuu. Vauva alkaa hahmottaa että äidillä on tietyt rutiinit häntä hoitaessa ja jos nuo rutiinit jostain syystä muuttuu, vauva stressaantuu ja "häiriintyy".
Joskus 9kk. iässä lapsi on jo sen verran kehittynyt että hän osaa luoda suhteita muihinkin ihmisiin ja osaa nauttia myös vieraiden ihmisten seurasta vaikka äiti on se tärkein ja hahmottaa esim. päiväkodissa, että äiti tulee aina takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nennu26 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omilla vanhemmillani on käynyt niin, että isälläni oli toinen perhe, joka paljastui äidilleni ollessani 7-vuotias.
Oli siis toinen nainen ja 2 lastakin kerinnyt syntymään.
Alku oli tietysti shokki äidilleni ja ei halunnut olla missään tekemisissä isäni kanssa enkä minäkään sitten ollut. Toki olin sen verran jo "iso" , että isä lähetti kortteja/kirjeitä ja soitti kyselläkseen kuulumisia.
Pikkuhiljaa tästä päästiin eteenpäin ja kävin isälläni pidempiä pätkiä lomilla ja myöhemmin sitten itsenäisesti.
Ja lopulta vanhempani pystyivät istumaan, jopa saman pöydän ääressä ja joulujakin vietettiin yhdessä.
Varmasti vie aikaa, mutta siitä voi myös toipua.Siis eli kaksoiselämää about vuosikymmenen? Miten tuo käytännössä onnistui? Olen kuullut näitä maailmalta, mutten vielä Suomesta, jossa piirit on pienet jne.
Reissuhommissa ulkomailla, saattoi oli monta kuukautta putkeen töissä. Se oli ihan normaalia siihen aikaan rakennuspuolella ainakin. Ja lapset syntyneet siellä. Paljastumisen jälkeen muuttivat Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äijä jättää pienen vauvansa ja tämän äidin pärjäämään yksin, kun itse huoripukkeilee ympäri kyliä. Ja löytyy vielä nainen, jolle tilanne on ok. En antaisi minäkään ikinä anteeksi.
Mitä ihmettä mä just luin? Ap ei ole lapsen äiti, vaan lapsen isän puoliso. Ei yhdenkään naisen tarvitse suostua parisuhteeseen, jossa puolison eksä heittää jatkuvasti kuraa niskaan ja sabotoi elämää. Siitähän tässä on kyse, ei lapsesta.
Hmmm 🤔 Kuka se tässä sitä paskaa heittää ja kenen niskaan. Ap itse kertoi, että ovat tehneet exästä useita lasuja, jotka kaikki todettu perättömiksi. Eikö tuo jos mikään ole kuran heittämistä exän päälle? Ja ap on omien sanojensa mukaan ollut ystävällinen tällemiehen exälle. Jos tuo on ystävällisyyttä niin mikä on vihamielisyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme tehneet äidistä niin monta lastensuojeluilmoitusta että se kortti on käytetty. Mitään vikaa ei kuulemma ole, mutta uskomme että johtuu äidin erittäin manipuloivasta luonteesta. Tyhmä hän ei ole.
Ap
Äidistä ei voi tehdä lasuilmoitusta, joten tehkää lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Minä annoin aikoinaan periksi lapseni äidille. En jaksanut sitä mustamaalausta ja asioiden hankaloittamista. Nykyään lapsi on täysi-ikäinen ja kun otin yhteyttä ensimmäiset sanat olivat ettei ikinä anna anteeksi sitä mitä tein äidille. Kysyin että mitä olin tehnyt niin ei osannut kertoa. Kerroin vain että rakkaudesta hänetkin on aikoinaan tähän maailmaan tehty ja lopetin itse yhteydenpidon. Ajattelin vain että ei minun tarvitse uudestaan käydä läpi sitä tuskaa jonka aikoinaan kävin. Mutta näitä tarinoita on varmasti Suomi pullollaan.
Mut aattele, mun veli ei antanut periksi. Hällä oli lapsi jonka äidin kanssa erosivat jo raskausaikana. Aluksi kaikki sujui hyvin, tapaamisista sovittiin ja veli näki lastaan. Sitten äiti löysi uuden miehen ja ongelmat alkoivat ja lopulta ne kärjistyivät kun pariskunta sai yhteisen lapsen. Äiti ilmoitti ykskaks veljelleni, että he ovat nyt ydinperhe, uusi mies on myös veljeni lapsen isä ja veli voi poistua kuviosta. Tapaamisia ei ole eikä tule.
Veljeni otti yhteyttä lastenvalvojaan ja lopulta mentiin käräjille kun äidille ei mikään kompromissi sopinut. Oikeudessakin väitettiin vaikka mitä ja vastustettiin tapaamisia. Melkoisia syytöksiä lenteli. Mutta käräjät päätti tapaamiset ja yhteishuoltajuuden veljelleni antaa. Lapsi on nyt jo teini ja hällä on oikein hyvä suhde isäänsä ja tämän sukuun. Ei olis, jos veljeni olis ollut kaltaisesi nahjus. Ei ihme, että lapsesi ei halua sinuun pitää yhteyttä. Oma mukavuus sulle on aina ollut tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä saa mitä tilaaa, etenkin kun sekaantuu mieheen jonka moraalikäsitys on niin joustava että hylkää pienen vauvansa äidin.
Ap tässä, tulin katsomaan mitä ketjulle kuuluu. Ja huh huh.. eipä muuta voi sanoa. Ihan tämmöisiä vastauksia ei olisi odottanut aikuisilta ihmisiltä.
Siis mies ja ex olivat eronneet kun me tavattiin. Ex jätti miehen koska mies olisi toivonut hetken hengähdystaukoa kaikesta. Mies oli mm. varannut matkan ystäviensä kanssa ja osittain jo maksanutkin sen (kolmen viikon reissu ja varausmaksu lähes 400 e). Mies siis oli pyörittänyt arkea ilman lomia töistä lähes koko vuoden. Yhden reissun mies oli tehnyt exän kanssa mutta se oli mennyt pilalle exän pahoinvoinnin takia. Ex oli vain maannut ja mies oli joutunut palvelemaan ja hakemaan yöllä ruokaa jne. Mies sitten perui matkan ja menetti rahat. Alunperin tuo matka sopi exälle ja sitten ei sopinutkaan. Tästä oli käynnistynyt eroprosessi ja sen jälkeen vasta tapasimme.
Tämmöistä venkslaamista ollut koko ajan. Ja loukkaantumista jos ei voida ottaa lasta remontin takia tai jos meillä on ollut jotain, vaikkapa illanistujaisiin kutsuja aikuisten kesken tms. Myös me olemme oikeutettuja kahdenkeskiseen aikaan joskus. Sitten on ollut näitä jokusen kerran että yhtäkkiä soitetaan illalla että lapsi on satuttanut itsensä tai sairastunut ja pitäisi päästä lääkäriin/päivystykseen. Exällä ei ole autoa mutta täälläpäin kulkee joukkoliikenne ihan jatkuvasti. Tai ex on sairastunut ja joudutaan perumaan mökkeilyt ja hakemaan lapsi. Eli ei mitään muuta kuin yritys pompottaa ja hallita ajankäyttöämme. Ja siis tällaiset ovat tulleet kuin salama kirkkaalta taivaalta.Kerran ex jopa sylkäisi mieheni päälle kun pidimme kiinni reissustamme. Kävimme katsomassa exän tilanteen ja hän oli hyvinkin terveen oloinen.
Huutamista, syyllistämistä, haukkumista, kiroilua. Tätä on elämämme ollut nyt kolmisen vuotta. Tervettä? Ei ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen nainen ja äiti tahallaan tuhoaa lapsensa suhteen omaan isään? Vaikka olisi millainen katkeruus ja viha toista vanhempaa kohtaan eron jälkeen, niin lastaan rakastava ja lapsen parasta ajatteleva vanhempi ei käytä lasta vallankäytön, kyykyttämisen ja vihan välikappaleena. Ja täällä vielä ihmiset ymmärtää ja kannustaa, ilmeisesti koska kyseessä on äiti joka noin tekee. Jos mies tekisi vastaavalla tavalla, olisi hän automaattisesti narsisti ja psykopaatti, mutta nainen vastaavalla käytöksellä on vain väsynyt äiti.
Ihmiset ovat todella sokeita naisten väkivaltaiselle ja häiriintyneelle käytökselle. Ja olen itse nainen ja vauvan äiti, mutta ei tulisi ikinä mieleenkään torpedoida lapseni ja hänen isänsä suhdetta, koska työni kautta (lastensuojelu) tiedän mitä isän puuttuminen ja huoltokiusaaminen tekee lapselle ja hänen psyykeelleen. Lapsen elämää ei ole äidinkään oikeus pilata, ei vaikka olisi petetty ja jätetty. Ne asiat hoidetaan terapiassa ja lapsi jätetään niiden ulkopuolelle. Tai niin toimii rakastava ja tasapainoinen vanhempi.
Mitäs mieltä sä sossutätinä olet ap:n ja miehensä tekemistä perättömistä lasuista? Millainen isä ja äitipuoli toimii noin? Tehtailee lasuja vaikka ne kerta toisensa jälkeen todetaan perättömiksi. Onko tuo sinun mielestäsi sitä ystävällisyyttä mitä ap kertoo tätä exää kohtaan olleensa? Onko tuo oikein lasta kohtaan?
Älä nyt sano ap et olet mun tuttu. Mun tuttuni nimittäin kertoi ihan samanlaista tarinaa. Miehen ex on ihan kauhea eikä anna isän tavata lasta. Myöhemmin tutustuin tähän kauheaan exään ja selvis, että tää pariskunta mm. vaati 3kk ikäistä vauvaa viikonlopuksi heille. Isällä on oikeus, viis siitä että lapsi oli vielä rintaruokinnassa. Kuulemma oli jo korvikkeet ja tuttipullot kaapissa odottamassa. Äiti imetti lasta kiusallaan, jotta estäisi viikonlopputapaamiset. Tästä sitten alkoikin helvetti, joka jatkuu edelleen. Lasuja, käräjiä ja ties mitä. Vaadittiin 1v:lle viikko-viikkosysteemiä ja vaikka mitä. Mikään sossujen tai lv:n ehdottama ei käynyt. Kaikki on vaan isän kiusaamista. Heille sopii vain se minkä he itse haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, tulin katsomaan mitä ketjulle kuuluu. Ja huh huh.. eipä muuta voi sanoa. Ihan tämmöisiä vastauksia ei olisi odottanut aikuisilta ihmisiltä.
Siis mies ja ex olivat eronneet kun me tavattiin. Ex jätti miehen koska mies olisi toivonut hetken hengähdystaukoa kaikesta. Mies oli mm. varannut matkan ystäviensä kanssa ja osittain jo maksanutkin sen (kolmen viikon reissu ja varausmaksu lähes 400 e). Mies siis oli pyörittänyt arkea ilman lomia töistä lähes koko vuoden. Yhden reissun mies oli tehnyt exän kanssa mutta se oli mennyt pilalle exän pahoinvoinnin takia. Ex oli vain maannut ja mies oli joutunut palvelemaan ja hakemaan yöllä ruokaa jne. Mies sitten perui matkan ja menetti rahat. Alunperin tuo matka sopi exälle ja sitten ei sopinutkaan. Tästä oli käynnistynyt eroprosessi ja sen jälkeen vasta tapasimme.
Tämmöistä venkslaamista ollut koko ajan. Ja loukkaantumista jos ei voida ottaa lasta remontin takia tai jos meillä on ollut jotain, vaikkapa illanistujaisiin kutsuja aikuisten kesken tms. Myös me olemme oikeutettuja kahdenkeskiseen aikaan joskus. Sitten on ollut näitä jokusen kerran että yhtäkkiä soitetaan illalla että lapsi on satuttanut itsensä tai sairastunut ja pitäisi päästä lääkäriin/päivystykseen. Exällä ei ole autoa mutta täälläpäin kulkee joukkoliikenne ihan jatkuvasti. Tai ex on sairastunut ja joudutaan perumaan mökkeilyt ja hakemaan lapsi. Eli ei mitään muuta kuin yritys pompottaa ja hallita ajankäyttöämme. Ja siis tällaiset ovat tulleet kuin salama kirkkaalta taivaalta.Ap
Ai mies haluaa ennen lapsen syntymää "hengähdystaukoa kaikesta". Ei voi kuin nauraa, kuinka heikkoja nämä jotkut nykyajan urokset ovat! Kävisi lenkillä tai bissellä.
Miehen lapsi sairastunut, menkää siis bussilla päivystykseen, sanoo ap! Eh? Meneekö hän miesten uusien lasten kanssa bussilla päivystykseen? Miksi miehen lapset olisi eri kastia?
Ex sairastunut - yrittää pompottaa, sanoo ap! Eh? Siis valehteli sairastuneensa vai sairastui tahallaan? :)
Sairastumisen tulleet kuin salama kirkkaalta taivaalta. Voi voi. Niin ne vatsataudit esim. voi alkaa, mulla alkoi kun olin autoa huollattamassa, hyvä, että pääsin kotiin. Ihan tavallinen flunssa alkaa yleensä aika nopeasti.
Mikä sinua vaivaa, ap? Huono omatunto?
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, tulin katsomaan mitä ketjulle kuuluu. Ja huh huh.. eipä muuta voi sanoa. Ihan tämmöisiä vastauksia ei olisi odottanut aikuisilta ihmisiltä.
Siis mies ja ex olivat eronneet kun me tavattiin. Ex jätti miehen koska mies olisi toivonut hetken hengähdystaukoa kaikesta. Mies oli mm. varannut matkan ystäviensä kanssa ja osittain jo maksanutkin sen (kolmen viikon reissu ja varausmaksu lähes 400 e). Mies siis oli pyörittänyt arkea ilman lomia töistä lähes koko vuoden. Yhden reissun mies oli tehnyt exän kanssa mutta se oli mennyt pilalle exän pahoinvoinnin takia. Ex oli vain maannut ja mies oli joutunut palvelemaan ja hakemaan yöllä ruokaa jne. Mies sitten perui matkan ja menetti rahat. Alunperin tuo matka sopi exälle ja sitten ei sopinutkaan. Tästä oli käynnistynyt eroprosessi ja sen jälkeen vasta tapasimme.
Tämmöistä venkslaamista ollut koko ajan. Ja loukkaantumista jos ei voida ottaa lasta remontin takia tai jos meillä on ollut jotain, vaikkapa illanistujaisiin kutsuja aikuisten kesken tms. Myös me olemme oikeutettuja kahdenkeskiseen aikaan joskus. Sitten on ollut näitä jokusen kerran että yhtäkkiä soitetaan illalla että lapsi on satuttanut itsensä tai sairastunut ja pitäisi päästä lääkäriin/päivystykseen. Exällä ei ole autoa mutta täälläpäin kulkee joukkoliikenne ihan jatkuvasti. Tai ex on sairastunut ja joudutaan perumaan mökkeilyt ja hakemaan lapsi. Eli ei mitään muuta kuin yritys pompottaa ja hallita ajankäyttöämme. Ja siis tällaiset ovat tulleet kuin salama kirkkaalta taivaalta.Kerran ex jopa sylkäisi mieheni päälle kun pidimme kiinni reissustamme. Kävimme katsomassa exän tilanteen ja hän oli hyvinkin terveen oloinen.
Huutamista, syyllistämistä, haukkumista, kiroilua. Tätä on elämämme ollut nyt kolmisen vuotta. Tervettä? Ei ole.
Ap
Siis miehes olis lähtenyt kaverien kanssa reissuun 3 viikoksi kun heillä oli pieni vauva kotona?? Oikeesti?? Ja mies on oikein joutunut sairasta puolisoaan hoitamaan, onhan se nyt kauheeta, kertakaikkiaan.
Ja nuo muut, tehän tässä tunnutte olevan hankalia kun ei omaa lasta voi edes päivystykseen viedä. Exän pitäis lapsi viedä sinne bussilla. Ehkä tosiaan on parempi että hylkäätte sen lapsen kun empatiakyky on tuota luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen nainen ja äiti tahallaan tuhoaa lapsensa suhteen omaan isään? Vaikka olisi millainen katkeruus ja viha toista vanhempaa kohtaan eron jälkeen, niin lastaan rakastava ja lapsen parasta ajatteleva vanhempi ei käytä lasta vallankäytön, kyykyttämisen ja vihan välikappaleena. Ja täällä vielä ihmiset ymmärtää ja kannustaa, ilmeisesti koska kyseessä on äiti joka noin tekee. Jos mies tekisi vastaavalla tavalla, olisi hän automaattisesti narsisti ja psykopaatti, mutta nainen vastaavalla käytöksellä on vain väsynyt äiti.
Ihmiset ovat todella sokeita naisten väkivaltaiselle ja häiriintyneelle käytökselle. Ja olen itse nainen ja vauvan äiti, mutta ei tulisi ikinä mieleenkään torpedoida lapseni ja hänen isänsä suhdetta, koska työni kautta (lastensuojelu) tiedän mitä isän puuttuminen ja huoltokiusaaminen tekee lapselle ja hänen psyykeelleen. Lapsen elämää ei ole äidinkään oikeus pilata, ei vaikka olisi petetty ja jätetty. Ne asiat hoidetaan terapiassa ja lapsi jätetään niiden ulkopuolelle. Tai niin toimii rakastava ja tasapainoinen vanhempi.
Tässä kuviossa nyt on sen isän nykyinen vaimo mukana. En mäkään pientä vauvaa (enkä edes pri vuotiasta) päästäisi tapaamisiin isän uuden naisen perheen luokse kovin heppoisesti.
Niin, eli teet juuri tuota mitä ylläolevassa kommentissa lastensuojelualalla oleva ihminen kirjoittaa joidenkin äitien tekevän.
Pilaat isän ja lapsen välit ja estät isää tapaamasta lastaan omien katkeruuksiesi takia. Kuten moni muukin, kommenteista päätellen.
Tätähän toimintaa täällä oikein ylistetään. Ei se, että isällä on uusi vaimo ole syy kieltää lasta tapaamasta isän uudessa kodissa. Äiti ei voi sitä määrätä jos isä ja uusi kumppani ovat normaaleita ihmisiä.
Tuohan on juuri toisen ihmisen, eli isän, elämän hankaloittamista ja kiusaamista. Lapsen kustannuksella.
Se ei saa vaikuttaa hoitui ero hyvin tai huonosti, kuinka nopeasti löytyi uusi ja siedättekö edes ajatusta uudesta.
Reaktiot ja tunteet ovat ymmärrettäviä, mutta niitä ei lääkitä lapsen avulla.Sama neuvo Myös minulta kaikille vanhemmille joilla on vaikeuksia hyväksyä ero ja puolison uusi elämä. Menkää terapiaan tms. keskustelemaan omista tunteistanne. Mutta älkää pilatko lapsenne elämää.
Lapsi on syytön aikuisten toimintaan. Jos tuntuu, että toinen vanhempi on toiminut huonosti älkää enää itse jatkako huonoa toimintaa.Pientä lasta ei todellakaan voi antaa ventovieraaksi jääneelle isälle ja ventovieraalle naiselle. Turvatonta lapselle.
Älä viitsi naurattaa. Lapsella on oikeus tavata isäänsä. Ainoa este on isällä joku oikea syy, ettei anneta tavata, mutta tässä nyt ei ole siitä kyse.
Kyllähän se sitten jää isä lapselle iänkaiken ventovieraaksi kun ei edes anneta mahdollisuutta tutustua lapseensa ja tavata.
Olipas hassu kommentti. Isä on on ventovieras ja halutaan pitääkin ventovieraana, jep jep.
Pieni vauva nyt helposti oppii isänsä tuntemaan kun muistoja isästä vauvaikäisenä ole paljon muutenkaan vielä.
Nythän pitäisi oikein kannustaa, että alkavat lapsen kasvaessa luoda suhdetta toisiinsa ja isän uuteen kotiin ja vaimoon.
Eikä siunailla, että nyt en ainakaan anna isän tavata.Äiti ei voi pienen lapsen puolesta päättää, että lapsen ei ole tarpeellista tavata isäänsä.
Jos isä on häippässyt kun lapsi on pieni vauva, hän on lapselle täysin ventovieras. Ei häntä voi haan heittää kuin pakettia sille ventovieraalle pariskunnalle.
Isän häippäsyyn perustuen et voi estää lasta tapaamasta isäänsä.
Kostat isälle juuri nyt näillä jutuillasi ja lapsi on välikappaleena.
Mene sinne terapiaan.
Tiukassa on luulo, että äiti voi määrätä kaiken lasta koskevan yksin eron jälkeen. Eikä miestä voi lapsen varjolla kukaan väkisin pitää.Ei lasta nyt heittää pakettina tarvitsekaan. Voi ihan asiallisesti sovitusti kuljettaa paikasta A paikkaan B ja taas sitten toisinpäin.
Ei tämä nyt kai ainoa vauva ole jota kuljetetaan tapaamaan toista vanhempaansa.
Lapsi kyllä oppii nopeasti tuntemaan isänsä kunhan lapselle annetaan siihen mahdollisuus. Se on sitäpaitsi lapsen oikeuskin.Voi hyvä luoja. Etkö ymmärrä suomea?
Se ns isä on hyvin pienelle lapselle täysin ventovieras.
Se lapsi ei ole mikään paketti joka vain tuupataan milloin minnekin.
Ymmärrän mitä kirjoitat ja tuntuu lapsen puolesta pahalta.
En ymmärrä näkökantaasi, yritä nyt sinäkin ymmärtää mitä yritän sanoa.
Lapsella on oikeus tutustua isäänsä ja sinun tulee kannustaa tapaamisiin eikä heittäytyä martyyriksi.
Et voi päättää noin isosta asiasta lapsen puolesta. Sinä et tiedä miltä lapsesta tuntuu kun kiellät isän olemassaolon hänen elämässään.
Olet itsekäs ja näet vain oman napasi.Miksi sinä minusta kirjoitat????
Kommenteistasi päättelen, että puhuit its3stäsi. Kun moneen kertaan puhuit heittopussuista, paketista ja ventovieraasta isästä. Muutetaan teksti sitten niin, että puhutaan yleisellä tasolla, siis kommentistasi ihan kenen tahansa äidin kirjoittamana. Silti mielipiteeni on sama.
Vaihdetaan loppuun sitten, että näin ajattelevat äidit ovat itsekkäitä ja näkevät vain oman napansa.
Vautsi, täällä taitaa olla useampi sekomutsi vastailemassa. Sen verran tarina elää näillä naisilla omaa elämää, ap:ta h*oritellaan ja miestä syytetään pettämisestä ja keksitään mitä villeimpiä tarinoita. Tällaista settiä se ap:n miehen eksäkin varmaan suoltaa, herranen aika miten ihmiset voivat olla sekaisin.
Onko teille mitään väliä miten omat lapsenne oikein voivat? Millainen tulevaisuus heillä tulee olemaan? Vai onko katkeruus ja sekopäisyys se elämän ainoa suola ja tarkoitus?
Vierailija kirjoitti:
Vautsi, täällä taitaa olla useampi sekomutsi vastailemassa. Sen verran tarina elää näillä naisilla omaa elämää, ap:ta h*oritellaan ja miestä syytetään pettämisestä ja keksitään mitä villeimpiä tarinoita. Tällaista settiä se ap:n miehen eksäkin varmaan suoltaa, herranen aika miten ihmiset voivat olla sekaisin.
Onko teille mitään väliä miten omat lapsenne oikein voivat? Millainen tulevaisuus heillä tulee olemaan? Vai onko katkeruus ja sekopäisyys se elämän ainoa suola ja tarkoitus?
Lue ap:n uusin teksti tuosta ylempää ja kerro sitten kuka täällä se sekopää on.
Siis minkä ikäinen tämä kyseinen lapsi oli kun miehesi ja eksänsä erosivat?
Omat vanhempani on aina asuneet erillään, mutta minulla on ollut aina hyvät suhteet molempiin. Samoin minulla oli hyvät välit äitipuoleeni, eli siis sisarusteni äitiin, kuin myös hyvä suhden isän nykyisen kumppanin kanssa, joka ilmestyi kuvioihin kun olin 5v.
Jotenkin mystisesti vanhempani onnistuivat järjestämään elämänsä siten, että tämä kaikki oli mahdollista. Näin lapsen näkökulmasta ihan kyllä kiva, että molemmat vanhemmat on kuvioissa. Ja vielä äitipuolikin, joka valitettavasti kuoli kun olin lapsi, sekä isän nykyinen kumppani.
Lapsen jättäminen on asia, mitä ei oikein voi perua myöhemmin. Jos sen tekee, samalla hyväksyy mm. sen, että jostain muusta henkilöstä voi tulla lapselle vanhemman veroinen ihminen.
Iskän olis ehkä kannattanut pitää ne pöksyt jalassa, pysyä kotona ja olla äidin tukena.
Pikkuvauva on niin riippuvainen äidistään että he ovat käytännössä symbioosissa.
Pikkuvauva tunnistaa äitinsä tämän tuoksusta aivan kuten muutkin eläimenpoikaset. Hän reagoi voimaikkaimmin juuri oman äidin tuoksuun ja ääneen. Hän ei ikinä halua olla kauaa erossa äidistään.
Eli kyllä! pikkuvauva ja äiti ovat lapsen ensimmäisien kuukausien aikana kuin yksi ja sama henkilö. Isä ei siis voi valita, että otanpa vauvan mutta en äitiä. Näin nuori pienokainen ja äiti ovat tavallaan yksi ja sama paketti: jos hylkäät yhden hylkäät automaattisesti sen toisenkin. Eli hylätessään lapsen äidin, hän hylkäsi myös lapsen ainakin siihen asti kun lapsi on ikänsä puolesta sen verran kypsä, että hänet voi jättää yksin kyläileen lapselle tuttujen ihmisten luo.