Väite koetuksella: "itsekseen puhuminen ja ääneen ajattelu loppuu ihmisellä 3-vuotiaana"
Kuinka hyvin tuo väite loppupeleissä pitää paikkaansa vai onko yli 3-vuotiaita jotka joko ajattelevat edelleen ääneen, puhuvat itsekseen tai tekevät yhä molempia?
Kommentit (19)
Mä olen 56v ja edelleen teen noita.
Mieheni on 50+ ja puhuu itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
MINÄ AINA ÄÄNEEN
Suuret ikäluokat ja suuraakkoset.
20 vuotta sairaalassa töissä: lähes kaikki puhuvat itsekseen, myös minä.
Minä puhun itsekseni. Tai no, enemmän se on sellaista "Eih", "No nyt", "Ai saa'keli" -toteamuksia.
Ainoastaan itsensä muiden yläpuolelle korottava narsisti ajattelee että itsekseen puhuminen ja ääneen ajattelu aikuisella on merkki piilevästä mielisairaudesta. Todellisuus on aivan muuta ja ääneen ajattelu sekä itsekseen puhuminen on paljon yleisempää kuin mitä ihmiset kehtaavat myöntää.
Minä puhun ääneen itsekseni pitkiäkin pätkiä, usein myös keskustelen itseni kanssa. Olen 58-vuotias.
Mihin tuo väite perustuu? Lähes kaikki edes harvoin puhuu itsekseen.
Aikuisille tekee hyvää avata vähän ääntä kotonaan, vaikka sitten puhumalla tai lukemalla. Ei kuulosta ihan korpilta, kun seuraavan kerran suun aukaisee. Kurkkua voi myös kosteuttaa ja elimistöä.
Oon 33 ja edelleen tai varsinkin nykyään puhun paljon itsekseni ääneen.
Lapseni lto sanoi, että ei ole normaalia jos 5v leikkii yksin ja puhuu ääneen ja on kuulemma merkki autismista! No ei kyllä pitänyt paikkaansa; lapsi on nyt normaali aikuinen. Mutta kammottavan ammattitaidottonia työntekijöitä, jotka kylvää tuhoa.
Jos on ongelma ja siitä sanoo jollekkin ääneen niin se heti korjaantuu. Jos höpöttelee koko ajan itsekseen niin ei tule koskaan ongelmia!
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan itsensä muiden yläpuolelle korottava narsisti ajattelee että itsekseen puhuminen ja ääneen ajattelu aikuisella on merkki piilevästä mielisairaudesta. Todellisuus on aivan muuta ja ääneen ajattelu sekä itsekseen puhuminen on paljon yleisempää kuin mitä ihmiset kehtaavat myöntää.
Tuo on totta ainakin erään oman tuttuni kohdalla, joka esimerkiksi kerran tuumaili että pitäisikö hänen ostaa kaupasta punaiset vai siniset pikkuhousut. Ja kun kerroin hänen jälleen ajatelleen ääneen, niin tuttavani heti kiisti sen vaikka kaikki paikalla olleet kuulivat kaiken mitä hän ajatteli.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni lto sanoi, että ei ole normaalia jos 5v leikkii yksin ja puhuu ääneen ja on kuulemma merkki autismista! No ei kyllä pitänyt paikkaansa; lapsi on nyt normaali aikuinen. Mutta kammottavan ammattitaidottonia työntekijöitä, jotka kylvää tuhoa.
Täh, ihan tosi? Kyllä mun lähes 5v ja kohta 6v lapset puhuvat usein ääneen leikkiessään yksin. Ei tosin ihan aina, mutta välillä saattavat etenkin leikkihahmojen puheenvuoroja puhua ääneen.
Olen 54-vuotias ja puhun ääneen kokonaisia virkkeitä. Asun yksin, joten on mukavaa keskustella ääneen itsensä kanssa.
Olen 40 v ja välillä puhun itsekseni ja ajattelen ääneen. Nykyisin tosin lähinnä yksin ollessani, lapsena saatoin tehdä sitä vaikka muita oli läsnä. Isänikin, yli 70 v, on aina (eli ei mikään vanhuusoire/-vaiva) mumissut asioita puoliääneen.
No mä olen 48 ja puhun ja ajattelen paljonkin ääneen. Osaan olla kyllä sitä tekemättäkin jos olen jossain missä se häiritsisi muita, mutta kotonani päästelen menemään vaan kun asun yksin.
Tietysti on. Itsekseen puhuminen on myös älykkäiden ihmisten piirre.