Onko lupa luovuttaa ja ns. hylätä lapsi tässä tilanteessa?

Miehen pitäisi sopia sen eksänsä kanssa asiat ja pitää tämä nyksä nyt kokonaan erossa myrkyttämästä ilmapiiriä.

Ja jos kerran haluaa olla isä (on sen lapsen halununt) niin pitäisi nyt aikuistua sitten.

Hyi, millainen vanhempi hylkää lapsensa ja millainen vanhempi estää lasta elämästä toisen vanhempansa kanssa? Eikö se vanhemmuus teekään ihmisestä epäitsekästä?! Itsekkäitä ovat ja vielä suhteessa omaan lapseen...

Vierailija kirjoitti:

Hyi, millainen vanhempi hylkää lapsensa ja millainen vanhempi estää lasta elämästä toisen vanhempansa kanssa? Eikö se vanhemmuus teekään ihmisestä epäitsekästä?! Itsekkäitä ovat ja vielä suhteessa omaan lapseen...

Eksä ei estä olemasta isä. Vaikka ns isä on limanuljake.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä exä pitää ap:ta turvallisuisuhkana. Onhan ap hajottanut hänen vauvansa perheen.

Psykoosit tulilla? Ap kirjoitti että parisuhde hajosi ennen kuin edes tunsi miestä ja oliko jopa niin että nainen tahtoi erota. Ei ollut kuvioissa avioliiton aikana. Vain otettu lääke auttaa.

Mies joutuu kuitenkin maksamaan elareita siihen asti kunnes lapsi on 18-vuotias. Kyllä minua ainakin kyrsisi, jos minä joutuisin maksamaan esim. 200€/kk vuosien ajan lapsesta, jota en saisi edes nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai on ap ja mies yrittäneet alusta asti olla "ystävällisiä". En tajua mitä ystävällistä on siinä, että menette rikkomaan perheen pikkuvauvavaiheessa, kun äiti on haavoittuvaisimmillaan.

Ja haluaa viedä vauvankin. Onpas surullista. Sitten kun osaatte asettua äidin asemaan niin soppa alkaa selviytyä.

Vauvani on muutaman kuukauden ikäinen. Jos mies nyt lähtisi, niin olisihan se kamalaa, mutta kostaisinko lapselle estämällä lapsen ja isän suhteen muodostumisen, koska olisin niin katkera ja vihainen erosta? Ei, sitä en koskaan tekisi koska rakastan lasta liikaa ja haluan hänelle pelkkää hyvää.

On helppo sanoa kun itse et ole tilanteessa. Ihminen on muutakin kuin kylmällä järjellä ajatteleva olento.

Mieti tilannetta että miehesi toisi kohta uuden naisen vauvan elämään. Tuo nainen olisi alusta alkaen hyökkäävä ja arvostelisi äitiyttäsi, tekisi lasuja ja lapsesi jäisi jatkuvasti toiseksi isänsä elämässä. Kuinka myötämielinen olisit?

Niin auttaisiko se asiaa että vielä siihen päälle estäisin lasta tapaamasta isäänsä? Ja tuolla tavallako ap:n tapauksessa on käynyt? Vai lisäilitkö hieman omalla värikynällä asioita?

Tuollaisessa tilanteessa tekisin kaikkeni että lapsen ja isän välit säilyisivät ja pitäisin huolta, että mies todellakin tapaa lastaan.

Kaikenlaista, voi lapsiparkaa kasvaa ilman isää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä exä pitää ap:ta turvallisuisuhkana. Onhan ap hajottanut hänen vauvansa perheen.

Psykoosit tulilla? Ap kirjoitti että parisuhde hajosi ennen kuin edes tunsi miestä ja oliko jopa niin että nainen tahtoi erota. Ei ollut kuvioissa avioliiton aikana. Vain otettu lääke auttaa.

Aika nopeaa toimintaa jos miehen vauva on ollut pieni suhteen alkaessa.

Siinä on ukko hypännyt vuoteesta vuoteeseen.

Mutta onhan se toki niin, että jos kolmelta eroaa eksästä ja neljältä hyppää toisen sänkyyn, niin edellinen suhde on päättynyt ennen uuden alkua.

En luottaisi AP:n mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai on ap ja mies yrittäneet alusta asti olla "ystävällisiä". En tajua mitä ystävällistä on siinä, että menette rikkomaan perheen pikkuvauvavaiheessa, kun äiti on haavoittuvaisimmillaan.

Ja haluaa viedä vauvankin. Onpas surullista. Sitten kun osaatte asettua äidin asemaan niin soppa alkaa selviytyä.

Vauvani on muutaman kuukauden ikäinen. Jos mies nyt lähtisi, niin olisihan se kamalaa, mutta kostaisinko lapselle estämällä lapsen ja isän suhteen muodostumisen, koska olisin niin katkera ja vihainen erosta? Ei, sitä en koskaan tekisi koska rakastan lasta liikaa ja haluan hänelle pelkkää hyvää.

On helppo sanoa kun itse et ole tilanteessa. Ihminen on muutakin kuin kylmällä järjellä ajatteleva olento.

Mieti tilannetta että miehesi toisi kohta uuden naisen vauvan elämään. Tuo nainen olisi alusta alkaen hyökkäävä ja arvostelisi äitiyttäsi, tekisi lasuja ja lapsesi jäisi jatkuvasti toiseksi isänsä elämässä. Kuinka myötämielinen olisit?

Niin auttaisiko se asiaa että vielä siihen päälle estäisin lasta tapaamasta isäänsä? Ja tuolla tavallako ap:n tapauksessa on käynyt? Vai lisäilitkö hieman omalla värikynällä asioita?

Tuollaisessa tilanteessa tekisin kaikkeni että lapsen ja isän välit säilyisivät ja pitäisin huolta, että mies todellakin tapaa lastaan.

Tuollaiseen kotiin ei voi alaikäistä laittaa.

Ei ole ihme että lapsen äiti on pettynyt ja vihainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä exä pitää ap:ta turvallisuisuhkana. Onhan ap hajottanut hänen vauvansa perheen.

Psykoosit tulilla? Ap kirjoitti että parisuhde hajosi ennen kuin edes tunsi miestä ja oliko jopa niin että nainen tahtoi erota. Ei ollut kuvioissa avioliiton aikana. Vain otettu lääke auttaa.

Juu, noinhan ne pettävät pariskunnat sanovat että yllättäen viikko eron jälkeen vain "löysivät toisensa". 

Asetupa sen äidin asemaan. Anna ajan kulua ja pidä etäisyyttä. Miehen exällä kestää oman aikansa päästä yli siitä, että hänet jätettiin. En mäkään olisi sun ystävä enkä tekisi yhteistyötä sun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai on ap ja mies yrittäneet alusta asti olla "ystävällisiä". En tajua mitä ystävällistä on siinä, että menette rikkomaan perheen pikkuvauvavaiheessa, kun äiti on haavoittuvaisimmillaan.

Ja haluaa viedä vauvankin. Onpas surullista. Sitten kun osaatte asettua äidin asemaan niin soppa alkaa selviytyä.

Vauvani on muutaman kuukauden ikäinen. Jos mies nyt lähtisi, niin olisihan se kamalaa, mutta kostaisinko lapselle estämällä lapsen ja isän suhteen muodostumisen, koska olisin niin katkera ja vihainen erosta? Ei, sitä en koskaan tekisi koska rakastan lasta liikaa ja haluan hänelle pelkkää hyvää.

Eli laittaisit vauvan äitipuolelle hoidettavaksi vaikka edes kiintymyssuhde suhun ei ole vielä rakentunut täysin?

En vaan vauva tapaisi isäänsä johon se kiintymyssuhde tulee muodostua. Nythän ei puhuta mistään viikko-viikko tai edes viikonloppukuvioista. Siis vauvan kanssa. Ap:n tapauksessa erosta on pakko olla jo useampi vuosi? Mieheni erosi eksänsä kanssa eksän halusta nuorimman lapsen ollessa 1,5 vuotias. Eksä ei estänyt tapaamisia vaan tuki niitä täysin ja lapsilla on todella lämpimät ja läheiset välit isänsä kanssa mikä on ehdottomasti lasten etu. Eikä eksä luojan kiitos ole sekopää, ei sekoile siitä että minullakin on läheiset välit lapsiin.

Vanhempien asialliset välit ja vanhemmuuden tukeminen puolin ja toisin on ennen kaikkea lapsen etu. Ymmärrättehän te että riitely ja toisen vanhemman mustamaalaaminen ja tapaamisten estäminen ihan oikeasti vaurioittaa lapsenne psyykettä?

Vierailija kirjoitti:

Asetupa sen äidin asemaan. Anna ajan kulua ja pidä etäisyyttä. Miehen exällä kestää oman aikansa päästä yli siitä, että hänet jätettiin. En mäkään olisi sun ystävä enkä tekisi yhteistyötä sun kanssa.

Siis ap:n tarinassa eksä halusi itse erota. Luetaanko me samaa juttua ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asetupa sen äidin asemaan. Anna ajan kulua ja pidä etäisyyttä. Miehen exällä kestää oman aikansa päästä yli siitä, että hänet jätettiin. En mäkään olisi sun ystävä enkä tekisi yhteistyötä sun kanssa.

Siis ap:n tarinassa eksä halusi itse erota. Luetaanko me samaa juttua ollenkaan?

Koska ns isä osoittautui paskiaiseksi jo raskausaikana. Sen jälkeen sitten suorastaan ylittänyt itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asetupa sen äidin asemaan. Anna ajan kulua ja pidä etäisyyttä. Miehen exällä kestää oman aikansa päästä yli siitä, että hänet jätettiin. En mäkään olisi sun ystävä enkä tekisi yhteistyötä sun kanssa.

Siis ap:n tarinassa eksä halusi itse erota. Luetaanko me samaa juttua ollenkaan?

Kuka ei tahtoisi erota sen jälkeen, kun on löytänyt puolisonsa sekstailemasta ja vehtailemasta toisen naisen kanssa, ja vielä vähän aikaa sen jälkeen kun olet tälle puolisollesi lapsen synnyttänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vautsi, täällä taitaa olla useampi sekomutsi vastailemassa. Sen verran tarina elää näillä naisilla omaa elämää, ap:ta h*oritellaan ja miestä syytetään pettämisestä ja keksitään mitä villeimpiä tarinoita. Tällaista settiä se ap:n miehen eksäkin varmaan suoltaa, herranen aika miten ihmiset voivat olla sekaisin.

Onko teille mitään väliä miten omat lapsenne oikein voivat? Millainen tulevaisuus heillä tulee olemaan? Vai onko katkeruus ja sekopäisyys se elämän ainoa suola ja tarkoitus?

Suurin osa vastauksista on sitä mieltä, että pahinta tässä jutussa on ajoitus, vaimon jättäminen pienen vauvan kanssa. Suurin osa on sitä mieltä, että miehen ja uuden naisystävän olisi kannattanut pitää matalaa profiilia vuosi, pari, niin mies olisi voinut rakentaa paremmin suhdetta lapseensa.

Sitten on pieni osa niitä, joiden mielikuvitus on lähtenyt laukkaamaan eikä välitetä faktoista. Kaikkeahan emme tiedä, mutta raskauttavat faktat on lähteä vaimon luota, joka on juuri synnyttänyt yhteisen lapsen. Pahin mahdollinen ajoitus.

Tapasitteko siis ennen vai jälkeen sen eron?

Miksi heille tuli ero?

Mä en vaan ymmärrä kuka ottaa "miehen", joka on jättänyt vauvavuotena. Miten ei sen verta kyetä vastuuta kantamaan? Mun ex jätti mut, kun olin hätäsektiolla leikattu ja vauva aivan pieni. Isompi 2v.

Löysi heti uuden/tais olla jo tiedossa. Kaiken huippu on, et tää uus vihaa mua (en tiedä miksi!!) vielä vuosienkin jälkeen. En ole mikään uhka heidän suhteelle enkä koskaan ottais eksää takas. Olen alusta lähtien ollut asiallinen ja ignoorannut kaiken kiusanteon siinä toivossa, et se loppuisi.

Tämä uus mustamaalaa mua, keksii omia sääntöjään ja teki mm. lasun kun vein kesällä kahdeksi viikoksi lapset isälleen ja lähdin uuden miesystäväni kanssa reissuun. Se kirjattiin onneksi perättömäksi kiusantekoilmoitukseksi. Tää nainen oli sepustanut sinne mm. että äiti vain ryyppää ja hoidattaa lapsiaan muilla, äidin kotona on sotkuista (vaikkei ole koskaan meidän luona käynyt) ja on huolissaan äidin mielenterveydestä.

Joo, sos.työntekijäkin ihmetteli sitä kun mitään perusteita ei ollut. Yhteisen tutun kautta oon kuullut, että sillä uudella on diagnosoitu epävakaa persoonallisuus ja käytöksen perusteella helppo uskoa. Toi ap:n teksti ois voinut olla vaikka sen suusta.

Ja nyt se itkee, kun lasten isä joutuu maksamaan elareita. Niitähän ei siis tarvitsisi maksaa jos viikko-viikko systeemi sopisi. Mutta kun sille uudelle ei sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, tulin katsomaan mitä ketjulle kuuluu. Ja huh huh.. eipä muuta voi sanoa. Ihan tämmöisiä vastauksia ei olisi odottanut aikuisilta ihmisiltä.

Siis mies ja ex olivat eronneet kun me tavattiin. Ex jätti miehen koska mies olisi toivonut hetken hengähdystaukoa kaikesta. Mies oli mm. varannut matkan ystäviensä kanssa ja osittain jo maksanutkin sen (kolmen viikon reissu ja varausmaksu lähes 400 e). Mies siis oli pyörittänyt arkea ilman lomia töistä lähes koko vuoden. Yhden reissun mies oli tehnyt exän kanssa mutta se oli mennyt pilalle exän pahoinvoinnin takia. Ex oli vain maannut ja mies oli joutunut palvelemaan ja hakemaan yöllä ruokaa jne. Mies sitten perui matkan ja menetti rahat. Alunperin tuo matka sopi exälle ja sitten ei sopinutkaan. Tästä oli käynnistynyt eroprosessi ja sen jälkeen vasta tapasimme.

Tämmöistä venkslaamista ollut koko ajan. Ja loukkaantumista jos ei voida ottaa lasta remontin takia tai jos meillä on ollut jotain, vaikkapa illanistujaisiin kutsuja aikuisten kesken tms. Myös me olemme oikeutettuja kahdenkeskiseen aikaan joskus. Sitten on ollut näitä jokusen kerran että yhtäkkiä soitetaan illalla että lapsi on satuttanut itsensä tai sairastunut ja pitäisi päästä lääkäriin/päivystykseen. Exällä ei ole autoa mutta täälläpäin kulkee joukkoliikenne ihan jatkuvasti. Tai ex on sairastunut ja joudutaan perumaan mökkeilyt ja hakemaan lapsi. Eli ei mitään muuta kuin yritys pompottaa ja hallita ajankäyttöämme. Ja siis tällaiset ovat tulleet kuin salama kirkkaalta taivaalta.Kerran ex jopa sylkäisi mieheni päälle kun pidimme kiinni reissustamme. Kävimme katsomassa exän tilanteen ja hän oli hyvinkin terveen oloinen.

Huutamista, syyllistämistä, haukkumista, kiroilua. Tätä on elämämme ollut nyt kolmisen vuotta. Tervettä? Ei ole.

Ap

Siis mies kitisee kun hänen raskaana olevalla vaimollaan on pahoinvointia tai kun se hänen lapsensa on sairas niin pitää mennä bussilla vaikka asutte samalla alueella?

Siis toi ukkohan kuulostaa ihan sairaalta.