Onko lupa luovuttaa ja ns. hylätä lapsi tässä tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vai on ap ja mies yrittäneet alusta asti olla "ystävällisiä". En tajua mitä ystävällistä on siinä, että menette rikkomaan perheen pikkuvauvavaiheessa, kun äiti on haavoittuvaisimmillaan.

Ja haluaa viedä vauvankin. Onpas surullista. Sitten kun osaatte asettua äidin asemaan niin soppa alkaa selviytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai on ap ja mies yrittäneet alusta asti olla "ystävällisiä". En tajua mitä ystävällistä on siinä, että menette rikkomaan perheen pikkuvauvavaiheessa, kun äiti on haavoittuvaisimmillaan.

Ja haluaa viedä vauvankin. Onpas surullista. Sitten kun osaatte asettua äidin asemaan niin soppa alkaa selviytyä.

Vauvani on muutaman kuukauden ikäinen. Jos mies nyt lähtisi, niin olisihan se kamalaa, mutta kostaisinko lapselle estämällä lapsen ja isän suhteen muodostumisen, koska olisin niin katkera ja vihainen erosta? Ei, sitä en koskaan tekisi koska rakastan lasta liikaa ja haluan hänelle pelkkää hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen nainen ja äiti tahallaan tuhoaa lapsensa suhteen omaan isään? Vaikka olisi millainen katkeruus ja viha toista vanhempaa kohtaan eron jälkeen, niin lastaan rakastava ja lapsen parasta ajatteleva vanhempi ei käytä lasta vallankäytön, kyykyttämisen ja vihan välikappaleena. Ja täällä vielä ihmiset ymmärtää ja kannustaa, ilmeisesti koska kyseessä on äiti joka noin tekee. Jos mies tekisi vastaavalla tavalla, olisi hän automaattisesti narsisti ja psykopaatti, mutta nainen vastaavalla käytöksellä on vain väsynyt äiti.

Ihmiset ovat todella sokeita naisten väkivaltaiselle ja häiriintyneelle käytökselle. Ja olen itse nainen ja vauvan äiti, mutta ei tulisi ikinä mieleenkään torpedoida lapseni ja hänen isänsä suhdetta, koska työni kautta (lastensuojelu) tiedän mitä isän puuttuminen ja huoltokiusaaminen tekee lapselle ja hänen psyykeelleen. Lapsen elämää ei ole äidinkään oikeus pilata, ei vaikka olisi petetty ja jätetty. Ne asiat hoidetaan terapiassa ja lapsi jätetään niiden ulkopuolelle. Tai niin toimii rakastava ja tasapainoinen vanhempi.

Tässä kuviossa nyt on sen isän nykyinen vaimo mukana. En mäkään pientä vauvaa (enkä edes pri vuotiasta) päästäisi tapaamisiin isän uuden naisen perheen luokse kovin heppoisesti.

Niin, eli teet juuri tuota mitä ylläolevassa kommentissa lastensuojelualalla oleva ihminen kirjoittaa joidenkin äitien tekevän.

Pilaat isän ja lapsen välit ja estät isää tapaamasta lastaan omien katkeruuksiesi takia. Kuten moni muukin, kommenteista päätellen.

Tätähän toimintaa täällä oikein ylistetään. Ei se, että isällä on uusi vaimo ole syy kieltää lasta tapaamasta isän uudessa kodissa. Äiti ei voi sitä määrätä jos isä ja uusi kumppani ovat normaaleita ihmisiä.

Tuohan on juuri toisen ihmisen, eli isän, elämän hankaloittamista ja kiusaamista. Lapsen kustannuksella.

Se ei saa vaikuttaa hoitui ero hyvin tai huonosti, kuinka nopeasti löytyi uusi ja siedättekö edes ajatusta uudesta.

Reaktiot ja tunteet ovat ymmärrettäviä, mutta niitä ei lääkitä lapsen avulla.

Sama neuvo Myös minulta kaikille vanhemmille joilla on vaikeuksia hyväksyä ero ja puolison uusi elämä. Menkää terapiaan tms. keskustelemaan omista tunteistanne. Mutta älkää pilatko lapsenne elämää.

Lapsi on syytön aikuisten toimintaan. Jos tuntuu, että toinen vanhempi on toiminut huonosti älkää enää itse jatkako huonoa toimintaa.

Puhutaan vauvasta-3-vuotiaasta. Isähän saisi tavata lastaan, mutta tottakai ihan jokainen järkevä vanhempi sopii ne muutoin ton ikäisellä kuin äitipuolen kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai on ap ja mies yrittäneet alusta asti olla "ystävällisiä". En tajua mitä ystävällistä on siinä, että menette rikkomaan perheen pikkuvauvavaiheessa, kun äiti on haavoittuvaisimmillaan.

Ja haluaa viedä vauvankin. Onpas surullista. Sitten kun osaatte asettua äidin asemaan niin soppa alkaa selviytyä.

Vauvani on muutaman kuukauden ikäinen. Jos mies nyt lähtisi, niin olisihan se kamalaa, mutta kostaisinko lapselle estämällä lapsen ja isän suhteen muodostumisen, koska olisin niin katkera ja vihainen erosta? Ei, sitä en koskaan tekisi koska rakastan lasta liikaa ja haluan hänelle pelkkää hyvää.

On helppo sanoa kun itse et ole tilanteessa. Ihminen on muutakin kuin kylmällä järjellä ajatteleva olento.

Mieti tilannetta että miehesi toisi kohta uuden naisen vauvan elämään. Tuo nainen olisi alusta alkaen hyökkäävä ja arvostelisi äitiyttäsi, tekisi lasuja ja lapsesi jäisi jatkuvasti toiseksi isänsä elämässä. Kuinka myötämielinen olisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai on ap ja mies yrittäneet alusta asti olla "ystävällisiä". En tajua mitä ystävällistä on siinä, että menette rikkomaan perheen pikkuvauvavaiheessa, kun äiti on haavoittuvaisimmillaan.

Ja haluaa viedä vauvankin. Onpas surullista. Sitten kun osaatte asettua äidin asemaan niin soppa alkaa selviytyä.

Vauvani on muutaman kuukauden ikäinen. Jos mies nyt lähtisi, niin olisihan se kamalaa, mutta kostaisinko lapselle estämällä lapsen ja isän suhteen muodostumisen, koska olisin niin katkera ja vihainen erosta? Ei, sitä en koskaan tekisi koska rakastan lasta liikaa ja haluan hänelle pelkkää hyvää.

Eli laittaisit vauvan äitipuolelle hoidettavaksi vaikka edes kiintymyssuhde suhun ei ole vielä rakentunut täysin?

Vierailija kirjoitti:

Siis minkä ikäinen tämä kyseinen lapsi oli kun miehesi ja eksänsä erosivat?

Omat vanhempani on aina asuneet erillään, mutta minulla on ollut aina hyvät suhteet molempiin. Samoin minulla oli hyvät välit äitipuoleeni, eli siis sisarusteni äitiin, kuin myös hyvä suhden isän nykyisen kumppanin kanssa, joka ilmestyi kuvioihin kun olin 5v.

Jotenkin mystisesti vanhempani onnistuivat järjestämään elämänsä siten, että tämä kaikki oli mahdollista. Näin lapsen näkökulmasta ihan kyllä kiva, että molemmat vanhemmat on kuvioissa. Ja vielä äitipuolikin, joka valitettavasti kuoli kun olin lapsi, sekä isän nykyinen kumppani.

Lapsen jättäminen on asia, mitä ei oikein voi perua myöhemmin. Jos sen tekee, samalla hyväksyy mm. sen, että jostain muusta henkilöstä voi tulla lapselle vanhemman veroinen ihminen.

5-vuotias on ihan eri asia kuin vauva. Aphan on vauvan yrittänyt saada heille ja lapsi on nyt edelleen vasta 3-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän pitäisi nyt ryhdistäytyä ja itsenäistyä.

Keskustella sen eksänsä kanssa, pyytää anteeksi, tutustua lapseen lapsen ja sen äidin ehdoilla.

Ja pitää tämä ärhäkkä nyksä erossa koko asiasta säätämästä.

Käsitän hyvän tunteet siinä mielessä, että heillä on nyt miehen kanssa yhteinen koti, oletan. On tosi hankalaa jos koko ajan säädetään ja venkslataan lapsen tapaamisen ajankohdista. Siis exä muuttaa ja hankaloittaa.

Jo kumpikin on töissä ja viikonloput olisivat lapsen tapaamiseen sopivia aikoja niin silloin tulee omasta elämästä helposti ennakoimatonta ja mitään omaa ohjelmaa ei voi sopia uudessa perheessä jos oltava valmiita ottamaan lapsi ja sitten tapaaminen peruuntuukin viime hetkessä.

Tai itse o ehdottanut ajank8htaa ja varannut kalentetista. Ensin exä lupaa, mutta sitten taas viime hetkellä muuttaakin mielensä.

Uusi vaimo ei halua varmaankaan olla säätämässä, mutta pitäähän hänelläkin olla oikeus omaan elämään ja päättää yhdessä perheensä aikatauluista jne.

Uusi vaimo ilmeisesti vain haluaisi vakautta, tietää ennakoida aikataulujaan ja elämäänsä ja myös samoja asioita miehelle siinä samalla.

Ei kukaan aikuinen voi elää koko aikaisessa valmiustilassa tai ilman mitään ennakkosuunnitelmia. Jotka sitten kerta toisensa jälkeen heitetään romukoppaan exän mielialan tai oikun mukaan.

Ei uusi perhe voi tanssia exän pillin tahdissa ja unohtaa oman elämänsä. Tämä varmaan on monelle uusperheen vanhemmalle tuttua, niin yleistä se on, että exä heiluttaa tahtipuikkoa. Sen lapsen tapaamisen tai tapaamattomuuden varjolla.

Tiedän tämän, koska olen kokenut saman.

Sellasta se nyt vaan ton ikäisen kanssa on silloin kun on ihan outo ihminen lapselle.

Aloittelija irrottaa itsensä kuviosta ja mustamaalaa lapsen äitiä. Jos ei olisi näitä remppanoita, joille käy vähän varatummat, munattomat, vauvojen isät, niin ei olisi tällaisia ongelmia. Luovuta lapsen vuoksi. Itse et näe osuuttasi asioissa. Aikuinen mies kyllä näkee lastaan, jos niin haluaa. Toivottavasti elämä opettaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai on ap ja mies yrittäneet alusta asti olla "ystävällisiä". En tajua mitä ystävällistä on siinä, että menette rikkomaan perheen pikkuvauvavaiheessa, kun äiti on haavoittuvaisimmillaan.

Ja haluaa viedä vauvankin. Onpas surullista. Sitten kun osaatte asettua äidin asemaan niin soppa alkaa selviytyä.

Vauvani on muutaman kuukauden ikäinen. Jos mies nyt lähtisi, niin olisihan se kamalaa, mutta kostaisinko lapselle estämällä lapsen ja isän suhteen muodostumisen, koska olisin niin katkera ja vihainen erosta? Ei, sitä en koskaan tekisi koska rakastan lasta liikaa ja haluan hänelle pelkkää hyvää.

Tuonikäistä lasta ei voi antaa miehelle ja vieraalle naiselle töks.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap on pahassa välikädessä. Lapsen etua ajatellen olisi tietenkin parasta, jos isä olisi vauvan ja äidin apuna ja turvana että nuo kaksi naista ikään kuin jakaisivat miehen "yhteisesti" pikkulapsiajan.

Eli mies olisi pienokaisen ja äidin kanssa mahdollisuuksien mukaan ja osallistuisi lapsensa hoitoon niin että äiti saisi levätä.

Onhan se äidillekin iso ja traumaattinen elämänmullistus: pieni vauva ja ero samaan aikaan.

Sen sijaan, että vauvan isä on rasittuneen äidin apuna ja tukena, hän tekee lasuja ja miehen uusi vaimo juonii adoptoivansa äidin lapsen. Onhan siinä lisäpaineita yllinkyllin.

Tuskin ap pystyy "lainaamaan" miestään "osallistuvaksi isäksi" tuolle ex-naiselle ja tämän tueksi, koska on aina vaarana, että mies ja ex-vaimo lähentyvät toisiaan ja vanha rakkaus herää. Siksi hän haluaa viedä lapsen äidiltä ja jopa omia sen. Se on turvallisempaa kuin kannustaa miestään osallistumaan vauvan ja ex-vaimon elämään.

Ap.n miehen on parasta tajuta, että hänellä on nyt kaksi perhettä ja käytännössä kaksi vaimoa, joiden hyvinvoinnista hän on osittain vastuussa. Hän voi järkeillä, että hän on vastuussa vain lapsestaan ja siitäkin vain omilla ehdoillaan mutta totuus on, että noin pienelle se oma äiti on tärkein henkilö ja äidin hyvinvointi vaikuttaa vauvaankin.

Hänen olisi parasta vaimojensa mielenterveyden takia pitää nuo perheet ja heidän asiat tiukasti erillään. Ei antaa naisten sekaantua toistensa elämään koska toisen naisen henk.koht asiat eivät kuulu toiselle vaimolle millään tavalla.

Mitä ihmeen höpinää nyt luin? Vaimojensa mielenterveyden? Onko Suomessa uusi laki kaksinnaimisen hyväksymiseksi.

Isällä ei ole kahta vaimoa ja kahta perhettä. Yhteinen lapsi on ex-vaimon kanssa ja tapaamiset pitää saada sopimaan mahdollisimman nopeasti sujuviksi.

Viisainta olisi tehdä virallinen tapaamissopimys. Se toisi edes jotain selvyyttä. Tosin ex-vaimo voi silti olla hankala tapaamisten suhteen, mutta olisi edes joku runko mistä lähteä.

Kaikkien osapuolten, myös sen lapsen, mielenterveyden kannalta olisi nyt viisasta saada tapaamiset kuntoon ja jonkintasoiset asialliset välit, että pystytään kommunikoimaan lapsen asioista.

Niin isänsä kanssa, ei apn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis minkä ikäinen tämä kyseinen lapsi oli kun miehesi ja eksänsä erosivat?

Omat vanhempani on aina asuneet erillään, mutta minulla on ollut aina hyvät suhteet molempiin. Samoin minulla oli hyvät välit äitipuoleeni, eli siis sisarusteni äitiin, kuin myös hyvä suhden isän nykyisen kumppanin kanssa, joka ilmestyi kuvioihin kun olin 5v.

Jotenkin mystisesti vanhempani onnistuivat järjestämään elämänsä siten, että tämä kaikki oli mahdollista. Näin lapsen näkökulmasta ihan kyllä kiva, että molemmat vanhemmat on kuvioissa. Ja vielä äitipuolikin, joka valitettavasti kuoli kun olin lapsi, sekä isän nykyinen kumppani.

Lapsen jättäminen on asia, mitä ei oikein voi perua myöhemmin. Jos sen tekee, samalla hyväksyy mm. sen, että jostain muusta henkilöstä voi tulla lapselle vanhemman veroinen ihminen.

5-vuotias on ihan eri asia kuin vauva. Aphan on vauvan yrittänyt saada heille ja lapsi on nyt edelleen vasta 3-vuotias.

No tietysti.

Mutta kyllä sitä vauvaakin voisi se lapsen isä tavata ko vauva-aikana. Ei tietenkään mitään vuoroviikkoja tai viikonloppuja, mutta vauvalle sopivia aikoja. Luulisi onnistuvan järjestelyt, jos isää se vauva kiinnostaa.

Monet naiset ihastuvat pikkulapsiin ja kun taaperoikä on ohi, halutaankin uudestaan se pikkuvauvan hoitokokemus ja voidaan unohtaa, että niita aiemmista pikkulapsista heidän kasvaessaan on vastuussa vielä ainakin 15 vuotta tarvitsevat äidin ja mieluusti myös isän rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis minkä ikäinen tämä kyseinen lapsi oli kun miehesi ja eksänsä erosivat?

Omat vanhempani on aina asuneet erillään, mutta minulla on ollut aina hyvät suhteet molempiin. Samoin minulla oli hyvät välit äitipuoleeni, eli siis sisarusteni äitiin, kuin myös hyvä suhden isän nykyisen kumppanin kanssa, joka ilmestyi kuvioihin kun olin 5v.

Jotenkin mystisesti vanhempani onnistuivat järjestämään elämänsä siten, että tämä kaikki oli mahdollista. Näin lapsen näkökulmasta ihan kyllä kiva, että molemmat vanhemmat on kuvioissa. Ja vielä äitipuolikin, joka valitettavasti kuoli kun olin lapsi, sekä isän nykyinen kumppani.

Lapsen jättäminen on asia, mitä ei oikein voi perua myöhemmin. Jos sen tekee, samalla hyväksyy mm. sen, että jostain muusta henkilöstä voi tulla lapselle vanhemman veroinen ihminen.

5-vuotias on ihan eri asia kuin vauva. Aphan on vauvan yrittänyt saada heille ja lapsi on nyt edelleen vasta 3-vuotias.

No tietysti.

Mutta kyllä sitä vauvaakin voisi se lapsen isä tavata ko vauva-aikana. Ei tietenkään mitään vuoroviikkoja tai viikonloppuja, mutta vauvalle sopivia aikoja. Luulisi onnistuvan järjestelyt, jos isää se vauva kiinnostaa.

Totrakai, mutta ei isän uuden perheen luona.

Ap, mua ihan todella oksettaa sun jutut.

Parasta olisi antaa tälle naiselle lapsen yksinhuoltajuus ja teidän kannattaisi pysyä erossa heistä ja antaa heidän elää rauhassa.

Ap on todella sairas ihminen.

Ei herätä luottamusta, kun kuulen, että henkilö on eronnut lapsen ollessa pieni.

Onko teidän mielestä oikein että miehen ex SYLKEE miehen pääle siksi ettei mies pysty ottaan lasta luokseen??

Ehkä exä pitää ap:ta turvallisuisuhkana. Onhan ap hajottanut hänen vauvansa perheen.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, tulin katsomaan mitä ketjulle kuuluu. Ja huh huh.. eipä muuta voi sanoa. Ihan tämmöisiä vastauksia ei olisi odottanut aikuisilta ihmisiltä.

Siis mies ja ex olivat eronneet kun me tavattiin. Ex jätti miehen koska mies olisi toivonut hetken hengähdystaukoa kaikesta. Mies oli mm. varannut matkan ystäviensä kanssa ja osittain jo maksanutkin sen (kolmen viikon reissu ja varausmaksu lähes 400 e). Mies siis oli pyörittänyt arkea ilman lomia töistä lähes koko vuoden. Yhden reissun mies oli tehnyt exän kanssa mutta se oli mennyt pilalle exän pahoinvoinnin takia. Ex oli vain maannut ja mies oli joutunut palvelemaan ja hakemaan yöllä ruokaa jne. Mies sitten perui matkan ja menetti rahat. Alunperin tuo matka sopi exälle ja sitten ei sopinutkaan. Tästä oli käynnistynyt eroprosessi ja sen jälkeen vasta tapasimme.

Tämmöistä venkslaamista ollut koko ajan. Ja loukkaantumista jos ei voida ottaa lasta remontin takia tai jos meillä on ollut jotain, vaikkapa illanistujaisiin kutsuja aikuisten kesken tms. Myös me olemme oikeutettuja kahdenkeskiseen aikaan joskus. Sitten on ollut näitä jokusen kerran että yhtäkkiä soitetaan illalla että lapsi on satuttanut itsensä tai sairastunut ja pitäisi päästä lääkäriin/päivystykseen. Exällä ei ole autoa mutta täälläpäin kulkee joukkoliikenne ihan jatkuvasti. Tai ex on sairastunut ja joudutaan perumaan mökkeilyt ja hakemaan lapsi. Eli ei mitään muuta kuin yritys pompottaa ja hallita ajankäyttöämme. Ja siis tällaiset ovat tulleet kuin salama kirkkaalta taivaalta.Kerran ex jopa sylkäisi mieheni päälle kun pidimme kiinni reissustamme. Kävimme katsomassa exän tilanteen ja hän oli hyvinkin terveen oloinen.

Huutamista, syyllistämistä, haukkumista, kiroilua. Tätä on elämämme ollut nyt kolmisen vuotta. Tervettä? Ei ole.

Ap

Siis mies kitisee kun hänen raskaana olevalla vaimollaan on pahoinvointia tai kun se hänen lapsensa on sairas niin pitää mennä bussilla vaikka asutte samalla alueella?