Onko lupa luovuttaa ja ns. hylätä lapsi tässä tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, tulin katsomaan mitä ketjulle kuuluu. Ja huh huh.. eipä muuta voi sanoa. Ihan tämmöisiä vastauksia ei olisi odottanut aikuisilta ihmisiltä.

Siis mies ja ex olivat eronneet kun me tavattiin. Ex jätti miehen koska mies olisi toivonut hetken hengähdystaukoa kaikesta. Mies oli mm. varannut matkan ystäviensä kanssa ja osittain jo maksanutkin sen (kolmen viikon reissu ja varausmaksu lähes 400 e). Mies siis oli pyörittänyt arkea ilman lomia töistä lähes koko vuoden. Yhden reissun mies oli tehnyt exän kanssa mutta se oli mennyt pilalle exän pahoinvoinnin takia. Ex oli vain maannut ja mies oli joutunut palvelemaan ja hakemaan yöllä ruokaa jne. Mies sitten perui matkan ja menetti rahat. Alunperin tuo matka sopi exälle ja sitten ei sopinutkaan. Tästä oli käynnistynyt eroprosessi ja sen jälkeen vasta tapasimme.

Tämmöistä venkslaamista ollut koko ajan. Ja loukkaantumista jos ei voida ottaa lasta remontin takia tai jos meillä on ollut jotain, vaikkapa illanistujaisiin kutsuja aikuisten kesken tms. Myös me olemme oikeutettuja kahdenkeskiseen aikaan joskus. Sitten on ollut näitä jokusen kerran että yhtäkkiä soitetaan illalla että lapsi on satuttanut itsensä tai sairastunut ja pitäisi päästä lääkäriin/päivystykseen. Exällä ei ole autoa mutta täälläpäin kulkee joukkoliikenne ihan jatkuvasti. Tai ex on sairastunut ja joudutaan perumaan mökkeilyt ja hakemaan lapsi. Eli ei mitään muuta kuin yritys pompottaa ja hallita ajankäyttöämme. Ja siis tällaiset ovat tulleet kuin salama kirkkaalta taivaalta.Kerran ex jopa sylkäisi mieheni päälle kun pidimme kiinni reissustamme. Kävimme katsomassa exän tilanteen ja hän oli hyvinkin terveen oloinen.

Huutamista, syyllistämistä, haukkumista, kiroilua. Tätä on elämämme ollut nyt kolmisen vuotta. Tervettä? Ei ole.

Ap

Tämän täytyy olla provo. Mies vaikuttaa hirviöltä, ja ap käsittämättömältä. Omaa lasta ei voi päästää kotiinsa, kun on remontti tai illanistujaiset? Mies lähtisi kolmen viikon matkalle vaikka vauva tulossa? Valittaa siitä, että auttaa oman lapsensa äitiä raskauspahoinvoinnissa? Voi kuvotus. Mutta joo, vaikka isä on ilmiselvästi todella ikävä tyyppi, lapsella on oikeus hänet tuntea, eikä oman lapsen suhteen saa luovuttaa. Ja ap, älä hanki lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, tulin katsomaan mitä ketjulle kuuluu. Ja huh huh.. eipä muuta voi sanoa. Ihan tämmöisiä vastauksia ei olisi odottanut aikuisilta ihmisiltä.

Siis mies ja ex olivat eronneet kun me tavattiin. Ex jätti miehen koska mies olisi toivonut hetken hengähdystaukoa kaikesta. Mies oli mm. varannut matkan ystäviensä kanssa ja osittain jo maksanutkin sen (kolmen viikon reissu ja varausmaksu lähes 400 e). Mies siis oli pyörittänyt arkea ilman lomia töistä lähes koko vuoden. Yhden reissun mies oli tehnyt exän kanssa mutta se oli mennyt pilalle exän pahoinvoinnin takia. Ex oli vain maannut ja mies oli joutunut palvelemaan ja hakemaan yöllä ruokaa jne. Mies sitten perui matkan ja menetti rahat. Alunperin tuo matka sopi exälle ja sitten ei sopinutkaan. Tästä oli käynnistynyt eroprosessi ja sen jälkeen vasta tapasimme.

Tämmöistä venkslaamista ollut koko ajan. Ja loukkaantumista jos ei voida ottaa lasta remontin takia tai jos meillä on ollut jotain, vaikkapa illanistujaisiin kutsuja aikuisten kesken tms. Myös me olemme oikeutettuja kahdenkeskiseen aikaan joskus. Sitten on ollut näitä jokusen kerran että yhtäkkiä soitetaan illalla että lapsi on satuttanut itsensä tai sairastunut ja pitäisi päästä lääkäriin/päivystykseen. Exällä ei ole autoa mutta täälläpäin kulkee joukkoliikenne ihan jatkuvasti. Tai ex on sairastunut ja joudutaan perumaan mökkeilyt ja hakemaan lapsi. Eli ei mitään muuta kuin yritys pompottaa ja hallita ajankäyttöämme. Ja siis tällaiset ovat tulleet kuin salama kirkkaalta taivaalta.Kerran ex jopa sylkäisi mieheni päälle kun pidimme kiinni reissustamme. Kävimme katsomassa exän tilanteen ja hän oli hyvinkin terveen oloinen.

Huutamista, syyllistämistä, haukkumista, kiroilua. Tätä on elämämme ollut nyt kolmisen vuotta. Tervettä? Ei ole.

Ap

Siis mitä vttua mä just luin.

Mies haluaa hengähdystauon kun on saanut vauvan. Meinasiko että jätetään vauva heitteille, vai että jätetään vasta synnyttänyt äiti pärjäämään yksin vauvan kanssa?

Oli kyse kummasta vaan tapauksesta, niin mikä ihme saa yhdenkään naisen ryhtymään suhteeseen sellaisen miehen kanssa.

Itkee rassukka vielä että eksä pilasi matkan olemalla kipeänä. Ja sitten ei päästänyt 3 viikon reissulle miesporukassa. Ihme touhua. Yleensä perheet viettävät lomaa keskenään. Kaverireissut ovat lyhyitä jos niitä on, eivät lähes koko loman mittaisia.

Mikä ihme sinut sai ajattelemaan, että tässäpä ihana mies.

Eikä jatkokaan mahtavalta kuulosta. Perutte tapaamisia lapsen kanssa, koska joku kaveri kutsui kylään, tai päätättekin tehdä remonttia.

Syytätte eksää siitäkin että hän sairastuu tai lapsi sairastuu ja isän pitäisi olla hetki isä lapselleen.

...Ja väitätte että ÄITI estää tapaamisia ja teette lasuja.

Ei tuo todellakaan ole tervettä.

Äidin kannattaisi hakea yksinhuoltajuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, tulin katsomaan mitä ketjulle kuuluu. Ja huh huh.. eipä muuta voi sanoa. Ihan tämmöisiä vastauksia ei olisi odottanut aikuisilta ihmisiltä.

Siis mies ja ex olivat eronneet kun me tavattiin. Ex jätti miehen koska mies olisi toivonut hetken hengähdystaukoa kaikesta. Mies oli mm. varannut matkan ystäviensä kanssa ja osittain jo maksanutkin sen (kolmen viikon reissu ja varausmaksu lähes 400 e). Mies siis oli pyörittänyt arkea ilman lomia töistä lähes koko vuoden. Yhden reissun mies oli tehnyt exän kanssa mutta se oli mennyt pilalle exän pahoinvoinnin takia. Ex oli vain maannut ja mies oli joutunut palvelemaan ja hakemaan yöllä ruokaa jne. Mies sitten perui matkan ja menetti rahat. Alunperin tuo matka sopi exälle ja sitten ei sopinutkaan. Tästä oli käynnistynyt eroprosessi ja sen jälkeen vasta tapasimme.

Tämmöistä venkslaamista ollut koko ajan. Ja loukkaantumista jos ei voida ottaa lasta remontin takia tai jos meillä on ollut jotain, vaikkapa illanistujaisiin kutsuja aikuisten kesken tms. Myös me olemme oikeutettuja kahdenkeskiseen aikaan joskus. Sitten on ollut näitä jokusen kerran että yhtäkkiä soitetaan illalla että lapsi on satuttanut itsensä tai sairastunut ja pitäisi päästä lääkäriin/päivystykseen. Exällä ei ole autoa mutta täälläpäin kulkee joukkoliikenne ihan jatkuvasti. Tai ex on sairastunut ja joudutaan perumaan mökkeilyt ja hakemaan lapsi. Eli ei mitään muuta kuin yritys pompottaa ja hallita ajankäyttöämme. Ja siis tällaiset ovat tulleet kuin salama kirkkaalta taivaalta.Kerran ex jopa sylkäisi mieheni päälle kun pidimme kiinni reissustamme. Kävimme katsomassa exän tilanteen ja hän oli hyvinkin terveen oloinen.

Huutamista, syyllistämistä, haukkumista, kiroilua. Tätä on elämämme ollut nyt kolmisen vuotta. Tervettä? Ei ole.

Ap

Tämän täytyy olla provo. Mies vaikuttaa hirviöltä, ja ap käsittämättömältä. Omaa lasta ei voi päästää kotiinsa, kun on remontti tai illanistujaiset? Mies lähtisi kolmen viikon matkalle vaikka vauva tulossa? Valittaa siitä, että auttaa oman lapsensa äitiä raskauspahoinvoinnissa? Voi kuvotus. Mutta joo, vaikka isä on ilmiselvästi todella ikävä tyyppi, lapsella on oikeus hänet tuntea, eikä oman lapsen suhteen saa luovuttaa. Ja ap, älä hanki lapsia.

Ap vaikuttaa provolta, sillä hän on sitä. Palstan vakiotrolli, jonka hieman töksähtelevä kirjoitustyyli on helppo tunnistaa, samoin tarinoiden aiheet... Hupinsa kullakin!

Täällä taas syyllistetään miestä ku on menny eron jälkeen eteenpäin mutta sillon jos nainen jättää miehen lasten ollessa pieni ni sitä naista kehutaan vaan vahvaks ja voimaantuneeks?

Christiiina kirjoitti:

Mies joutuu kuitenkin maksamaan elareita siihen asti kunnes lapsi on 18-vuotias. Kyllä minua ainakin kyrsisi, jos minä joutuisin maksamaan esim. 200€/kk vuosien ajan lapsesta, jota en saisi edes nähdä.

Vaan 200 €/kk. Eihän sillä saa mitään.

Christiiina kirjoitti:

Mies joutuu kuitenkin maksamaan elareita siihen asti kunnes lapsi on 18-vuotias. Kyllä minua ainakin kyrsisi, jos minä joutuisin maksamaan esim. 200€/kk vuosien ajan lapsesta, jota en saisi edes nähdä.

Vaan 200 €/kk. Eipä sillä saa paljonkaan mitään.

Miehesi tulee olla mies ja ottaa tilanne haltuun. Hänenlapsesta kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis minkä ikäinen tämä kyseinen lapsi oli kun miehesi ja eksänsä erosivat?

Omat vanhempani on aina asuneet erillään, mutta minulla on ollut aina hyvät suhteet molempiin. Samoin minulla oli hyvät välit äitipuoleeni, eli siis sisarusteni äitiin, kuin myös hyvä suhden isän nykyisen kumppanin kanssa, joka ilmestyi kuvioihin kun olin 5v.

Jotenkin mystisesti vanhempani onnistuivat järjestämään elämänsä siten, että tämä kaikki oli mahdollista. Näin lapsen näkökulmasta ihan kyllä kiva, että molemmat vanhemmat on kuvioissa. Ja vielä äitipuolikin, joka valitettavasti kuoli kun olin lapsi, sekä isän nykyinen kumppani.

Lapsen jättäminen on asia, mitä ei oikein voi perua myöhemmin. Jos sen tekee, samalla hyväksyy mm. sen, että jostain muusta henkilöstä voi tulla lapselle vanhemman veroinen ihminen.

5-vuotias on ihan eri asia kuin vauva. Aphan on vauvan yrittänyt saada heille ja lapsi on nyt edelleen vasta 3-vuotias.

No tietysti.

Mutta kyllä sitä vauvaakin voisi se lapsen isä tavata ko vauva-aikana. Ei tietenkään mitään vuoroviikkoja tai viikonloppuja, mutta vauvalle sopivia aikoja. Luulisi onnistuvan järjestelyt, jos isää se vauva kiinnostaa.

Miten ero voi tulla vauva aikana?

Kirjoittakaa kirje lapselle, ja ottakaa siitä kuva todisteeksi jonka voitte näyttää lapselle sitten myöhemmin. Kirjatkaa siihen syyt miksi lasta ei voida tavata (eli äiti), ja eritelkää kirjeessä tarkasti mitkä asiat tähän johtivat teidän kannaltanne. Sitten annatte kirjeen äidille, ja sanotte että kirjeestä on kopio kyllä joka lapselle annetaan myöhemmin myös. 

On täysin turhaa alkaa taisetlemaan äidin kostonhimon ja katkeruuden takia, sitähän se nainen haluaa. HÄn ajattelee olevansa tilanteeessa jossa HÄN ei voi hävitä, lapsesta viis, lapsihan häviää äidin vuoksi joka tapauksessa. Jos ette taistele oikeudessa on äiti onnellinen marttyyri, kun HÄN joutuu IHAN YKSIN hoitamaan moisen miehen lasta, ja jos menette oikeuteen, äiti saa hyvän mielen siitä kun pääsee kiusaamaan teitä (ja lastaan samalla).

Moni äiti on valmis aiheuttamaan vaikka miten isoa vahinkoa lapselleen kunhan vain saa oman tahtonsa läpi. Teidän kannattaa luovuttaa, näin suojelette myös lasta, kun kerran lasuilmot eivät ole tuottanet tulosta.

Kyllä on taas tyhmä kysymys. Lupa??? Milloin siihen on lupaa tarvittu ja mistä luulet sellaisen luvan saavasi?

Parasta antaa asian olla, koska mies ei välitä lapsestaan. Lapsella on parempi ilman moista selkärangatonta lieroa.

Toivottavasti ette ole hankkineet ettekä ikinä hanki lapsia.

Mä toivon todella että tuon lapsen ei tarvitse viettää sekuntiakaan aikaa noiden kahden hirviön luona. Ihan tulee Vilja Eerika mieleen tästä.

Onnea AP tulevalle erolle! Ja se ei kyllä ole exän syy.

AP kitisee vapaa-ajastaan ja siitä, kun ajat ei käy.

Miksi mies ja ex ei ota nyt vauvan ollessa 3 v, nyt sitä viikko viikko systeemiä?

Ja AP pidä sinä näppis tästä erossa.

Tässä klassinen juttu. Äiti jätetty pienen lapsen kanssa yksin, kun isä etsii jo tinderistä tms. uutta seuraa. Perustaa uudestaan perheen, jossa uusi kumppani lyöttäytyy johtajaksi. Isän kuuluu tavata omaa lastansa huolimatta siitä, että mitä puoliso ajattelee ja sen tapaamisen ajaksi kumppani voi keksiä itselleen muuta tekemistä. Lapsihan tuossa joutuu kärsimään. Ikävä kyllä uudelle perheelle, että

mies jatkaa varmasti menojansa tuttuun malliin.

Abortti kaduttaa, lapsi ei. Rakasta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on taas tyhmä kysymys. Lupa??? Milloin siihen on lupaa tarvittu ja mistä luulet sellaisen luvan saavasi?

Parasta antaa asian olla, koska mies ei välitä lapsestaan. Lapsella on parempi ilman moista selkärangatonta lieroa.

Toivottavasti ette ole hankkineet ettekä ikinä hanki lapsia.

Mikähän sulla keittää?

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas syyllistetään miestä ku on menny eron jälkeen eteenpäin mutta sillon jos nainen jättää miehen lasten ollessa pieni ni sitä naista kehutaan vaan vahvaks ja voimaantuneeks?

Ongelma on siinä, että jotkut miehet kuuntelevat näitä naisia, jotka syyllistävät miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas syyllistetään miestä ku on menny eron jälkeen eteenpäin mutta sillon jos nainen jättää miehen lasten ollessa pieni ni sitä naista kehutaan vaan vahvaks ja voimaantuneeks?

Ongelma on siinä, että jotkut miehet kuuntelevat näitä naisia, jotka syyllistävät miehiä.

Tässä tapauksessa tämä ns mies ON täysmulkku.

Mikä ihmeen "teidän perhe"?

En ala 13 sivua sekoilua lukemaan ottaakseni selville että oletko itse tuottanut uutta hylättäävää lasta miehelle jonka ei olisi koskaan ensimmäistäkään pitänyt tehdä.

Mutta tällein ennustuksena: sinä päivänä kun miehesi entinen puoliso ymmärtää että ei koskaan saa eksästään sitä puolisoa jota on toivonut eikä mitään korvausta siitä että on tullut hylätyksi pienen lapsen äitinä, tulee sinusta seuraava kiistakumppani ja "hullu eksä".

Jos tekee mieli lisääntyä tuon miehen kanssa niin voi olla että parempiakaan vaihtoehtoja ei ole mutta eihän toi nyt oikein perhe-elämästä käy.

Minä olen isäni hylkäämä vastaavassa tilanteessa. Hän ei vain sitten koskaan kertonut minulle, miksi katosi elämästäni. Siskopuoleltani kuulin asiasta nyt, kun isä on kuolinvuoteellaan. Eipä siinä paljon mahdollisuuksia jäänyt "ottaa yhteyttä sitten, kun yhteydenpito ei enää tapahdu hullun exän kautta". 

Olen elänyt suuren kysymysmerkin alla koko elämäni, isä on ollut kielletty puheenaihe äidin kanssa ja isä / isäsuhde on ollut mielessäni päivittäin / viikoittain koko elämäni ajan. 

Älkää ainakaan jättäkö yhteydenottovelvoitetta lapsen harteille "sitten, kun hän aikuistuu". Olkaa itse aktiivisia ottamaan yhteyttä. Lapsi on aina lapsi suhteessa vanhempiinsa, myös aikuisena.