*~*KesäHeinät vko47*~*

Yhtenä päivänä toista ja toisena jotain muuta. Koska tää väsymys helpottaa? Just jaksan töissä käydä ja siinä se sitten olikin. Tiskikone odotaa tyhjennystä ja siinä vieressä jo likanen kasa menossa koneeseen. Minä viihdyn sohvalla ja kyynelehdin salattuja elämiä katsellessa. Aktiivi-minä on kadonnut ja tilalla on sohvaperuna. Mies laittoi saunan tulille, mutta en taida jaksaa sinnekään mennä. Koira pääsee ulko-ovesta pihaan pissille, kun mamma ei jaksa hihnan kanssa lenkkeillä. Pitäisikö kokea huonoa omaatuntoa vai jatkaa vaan samaan laiskaan malliin?



t. kihara 9+0

Ei mitään huonoa omaatuntoa nyt podeta! Mulla onneksi ihana mies joka jaksaa siivota ja laittaa ruokaa. Ja olla ostamassa kaupasta milloin mitäkin tällä hormonihirviöllä sattuu mieli tekemään... Vaikkei tekisi enää siinä vaiheessa kun mies palaa ostoksien kanssa kotiin! =)



Olin töissä kahdeksaan ja on tosi vetämätön olo koska päivisin en saa lämmintä ruokaa juuri yhtään alas eikä oikein mitään muutakaan tee mieli. Nyt muutamana aamuyönä oon herännyt hieman huonoon oloon enkä saa enää unta. Ja oikeastaan iltaisinkin on huono olo sillä erotuksella että illalla kuitenkin aina syön jotain. Mies alkaa kohta leipomaan sämpylöitä. (Mieliteko)



Huomenna ois sitten neuvola. Toivottavasti ultraillaan! Itse luulisin, että tänään ollaan menossa rv 8+5. Ja esiokoista siis innolla ja jännityksellä odottelemme! Toivottavasti jossain vaiheessa alkaa helpottamaan tämä olo! (Sisko joutui tiputukseen molemmissa raskauksissaan nestehukan takia. Toivottavasti ei mulla äidy niin pahaksi.)



Hyviä oloja!

nostetaanpas kesäheinät etusivulle. Yritän palstailla vähän hillitymmin, koska huomaan voivani huomattavasti paremmin, kun en pyöri täällä vertailemassa itseäni muihin ja lukemassa kauhukertomuksia..

Kolme yötä meni ihan persiilleen valvoessa, viime yö vähän paremmin ja vointikin on pirteämpi. Oireet jäivät sinne 8 viikolle ja nyt elellään sitten näin. Maanantaina sitten ultrataan oikean ihmisenalun ja " kylkiäisen" tämänhetkinen tilanne.



Jos saamattomuutta pidetään raskausoireena, niin sellainen mulla kyllä on. Kämppä on hirveessä kunnossa, kun en viitsi/jaksa siivota. Jos poika ei olis mun luona nyt, niin makaisin varmaan sohvalla kaiket päivät tekemättä mitään. Hän onneksi pitää mut liikkeellä.



Eipä muuta.

S rv9+2

Ekaksi Kissantassut:lle hyvää matkaa ultraan, jos et ole vielä käynyt! Kerrothan sitten kuulumisia?



Kiva kuulla sustakin listaemo Senniina :). Joo, ei kai näistä meidän höpinöistä ole tarkoitus ahdistua ja jos siltä tuntuu, niin sitten vähän palstataukoa peliin. Älä nyt kuitenkaan kokonaan maisemista poistu, ethän?! Ja kyllä se koti vähän aikaa kestää vähempääkin puunausta - mulla ihan sama tilanne ettei voisi juuri nyt vähempää kiinnostaa imurin varressa heiluminen. Joulusiivoustakin yritän tilata siivouspalvelusta, mutta tunkua tuntuu olevan.



Tänne Helsinkiin ei kuulu kummia - etoo edelleen oikein urakalla ja rupeaa jo pikkuhiljaa kyllästyttämään että on koko ajan paha olo. Mutta voisihan sitä olla huonomminkin niin kuin jatkuvaa oksentamista yms. että ehkä en nyt valita enempää...



...paitsi yhdestä asiasta - meillä on tänään työpaikan pikkujoulut ja olemme menossa ulos syömään. Katsoin kyseisen anniskeluravintolan menuta ja eipä sieltä löytynyt kuin 1-2 ruokalajia mitä voisin syödä - kaikessa oli joko tuorejuustoa tai majoneesia yms. Höh. Ja sitten tulee vielä ne kummastelut päälle, kun en ota mitään ruokajuomaa... osa duunikavereista tietää tilanteen, mutta esimies ei vielä...

No onneksi meidän firman pikkujoulut on muutenkin aika " kuivat" eli alkoholinkäyttö vähäistä, että ehkä menee siinä sivussa...



Muutenkin juteltiin jossain vaiheessa siitä, että onko kerrottu odotuksesta vai ei. Meillä tietävät melkein kaikki mun ystäväni ja mun vahempani ja pikkusisko ja töistäkin siis jo muutama. Miehen suvun puolelle ollaan pidetty vielä vähän hiljaisempaa linjaa, kun siellä on ollut tapana pantata tällaisia uutisia. Tulevalle isoveljelle emme vielä ole kertoneet, on kuitenkin sen verran pieni, että se ensi kesään odottaminen on muutenkin vaikeaa. Katsotaan sitten ultran jälkeen. Olen itse ajatellut niin, että jos kesken menee tai ei siellä oikeasti kukaan kasvakaan, niin eipä sitten tarvitse selitellä nurinpäin olevaa naamaansa sen tarkemmin vaan kaikki ymmärtänevät fiilikset kun tietävät, mistä oli kyse.



Tulipa taas selostusta ;).

Iloista perjantainjatkoa ja alkavaa viikonloppua kaikille!!

-Cityäippä; poika 3v1kk & 7+6-

en toki kokonaan häviä=) Ilmaisin varmaan epäselvästi tuon nettiahdistuksen. Ei mua tämän pinon jutut ahdista, päinvastoin tukea on ollut valtavasti. Ne on " ne muut" .



Saamattomuuden lisäksi on muuten toinen oire. Itkeminen. Itken kaikkea mahdollista: tv-ohjelmia, lehtijuttuja, ajatuksia, mitä vaan. Eilen esim. luin lehdestä, kuinka 91-vuotias mummo saa hyvää hoitoa vuodeosastolla ja johan liikutti sekin..Mulla taitaa tuo oirehdinta liikkua enemmän tuolla henkimaailman, kuin fyysisen puolella=)

Kiitokset Cityäippä kannustuksesta, ja toki kaikille muillekin palstalaisille, joilta olen saanut lohtua kaikenlaisiin huoliin. Jätän teidät nimittäin nyt ainakin toistaiseksi; todennäköisesti kokonaan.



Kävin juuri ultrassa, juuri tulin kotiin. Neuvolan laskujen mukaan olen 7+5, omieni 7+0. Lääkäri ei löytänyt 7-viikkoista sikiötä. Pelkkä pussi näkyi, sikiökaikua ei tullut. Tuulimuna on siis enemmän kuin todennäköinen. Lääkäri arveli, että voi johtua siitäkin, että katsotaan liian varhaisessa vaiheessa. Minun laskujeni mukaan se ei ole mahdollista.



Menen uusintaultraan 4.12., vaikka toivoa en kyllä elättelekään. Toivotan parempaa onnea kaikille muille!



T. Kissantassu ja särkynyt haave

Kurjuuden kurjuus kissantassut, ei mitenkään kiva huoli tähän väliin... tsemppiä ja älä särje unelmaasi! Vaikka se ei ehkä ollut täytyvä tänä jouluna, niin aina tulee seuraavia! Ja kun elämä koittelee niin kyllä se samalla mitalla jonain päivänä antaakin, usko vaan!



Itse listahiljainen ilmoittautuu ja voi pahoin. Ylen tulee harva se päivä ja etoo ja paha olo on. Mutta suurin ihmetykseni on unettomuus. Sitä ei tuosta ykkösestä ollutkaan... Ja muutenkin on aika erimerkit menossa, himot on toisenlaiset ja hajut ja maut joita silloin en sietänyt on nyt jopa hyvä - hmm. Hassua.



Meillä on se eka neuvola tuolla joulukuun alulla, ja pelottaa oikein mitä se vaaka näyttää silloin, kun mukamas nyt on ollut helpompi olla olojen kanssa kun on koko ajan syönyt jotain... eikä tule naposteltua mitenkään terveellisesti, hitsit.



Miten jouluja suunnittelette? Meillä taitaa olla joululahja mummeille ja muille täällä masussa, ne kun ei tiedä vieläkään mitään - kerrotaan sitten ultrakuvien kanssa! Ja varmaankin mennään mummoloihin, vielä tuo esikoinen on niin pieni että sitä voi roudata mukana helposti :).

kaikille ja erityishalaukset kissantassulle.



Omanapainen olotilaraportti: aavistus tissikipua olemassa, ei pahaaoloa, huonounisuus (josta seuraa kaikenlaista dementiaa) ja p:n maku suussa. Maanantai jännittää..se uusintaultra siis, jos en ole sitä tarpeeksi toitottanut:)

Pahoitteluni Kissantassu, tiedän tunnelman, koska 1. raskauteni oli tuulimuna.



Minulla on tullut lisää oireita. Siis selkäsärky, onko muilla vastaavaa? Tuntuu ihan samalta kuin kk:t olisi alkamassa. Nyt tietenkin panikoin täällä. Tissit on isot, mutta ei niin kipeet kuin aikaisemmin. Plaah.



Minulla on myös uusintaultra, mutta vasta 13.12. Varasin neuvola-ajankin ja sinne ne ottaa vasta rv:lla 10. Luulin, että olisi päässyt aikaisemmin.



Olen Senniinan kanssa samaa mieltä siitä, että muiden pinojen kammotarinoiden lukeminen saa hysteeriseksi. Niinpä minäkin pidättäydyn tässä pinossa.



Olisipa jo joulu ja kriittinen vaihe ylitetty.



Elisabet rv 7+5

Onpa raastavaa meille niin oireet kuin oireettomuus, puhumattakaan keskenmenoista... Itselleni raskainta on tällä hetkellä ollut ihan lapsiperhearjen pyörittäminen ja välillä töissäkäyminenkin tämän väsymyksen ja kuvotuksen kanssa. Kamalin puoli saamattomuudestani on se, etten jaksaisi hoitaa edes esikoista... siis hoidan tietenkin, mutta sekin, mikä on ollut suurin iloni, on nyt hetkittäin lähes mahdoton ponnistus... toivon todella, että tämä asia muuttuu pian!



En ole jaksanut täälläkään käydä lukemassa vähään aikaan, kun jokaisen vapaan hetken olen vain maannut. No, käyn kun jaksan ja haluan - tästä tuskin kannattaa lisästressiä ottaa.



Ehkä tämän arjen raskaudessa on se hyvä puoli, että en ole ehtinyt enää ajatellakaan keskenmenon mahdollisuutta. Vaikka eihän se ajattelu siihen mahdollisuuteen vaikuta. Mutta kunhan selviän tästä päivästä.

Pino hieman ylemmäksi

Hiljaista on ollut, joten nosto. En huomisaamuna ehdi ultran takia aloittamaan uutta viikkopinoa. Joten jos joku aloittaa, niin kirjoittaisitko otsikkoon myös sanan +ESITTELYT. Lisään ne sitten, kun palaan ultrakuulumisia kertomaan. Toiv. hyviä sellaisia...