*~*KesäHeinät vko47*~*

ja tosiaan huomenta, kun pääsin vasta äsken sängystä ylös..Herään aina joskus klo 4-7 ja jos nukahdan uudestaan, niin ylöspääseminen on tosi hankalaa.



Peikkoäetille halaukset!



Itsellä on taas ollut sellainen oireeton pari päivää ja silloin pelko ja huoli on jotenkin isompi. Jos kaikki ei olekaan kunnossa enää? Se mun oireettomuus todella tarkoittaa sitä, että pahaa oloa et saa aikaiseksi, vaikka olisit miten syömättä ja kittaisit galloonan kahvia, tissit roikkuu tyhjinä ym. Kai se sit vaan voi olla näin ailahtelevaa tämä olotila. Viikonloppuna olin sellasessa leiripaikassa, jossa pääsi valmiiseen pöytään säännöillisin väliajoin. Säännöllinen syöminen varmaan auttaa pahoinvointiin. Missään välissä se ei ainakaan päässyt yllättämään.



Viikon päästä mennään uusintaultraan ja sitten tiedän enemmän.

Senniina 8+5



En muuten laita esittelylistalle muita kuin niitä, joilla la 21.6.-10.7 välissä. Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä, mutta esim. 15.6. on mun mielestä kesäkuun puoltaväliä eikä kesä-heinäkuun vaihdetta..

vilkasta keskustelua täällä muissa pinoissa, kun meinataan tippua jo..

ja jaksamista! Oli todella murheellista lukea viestisi! Koeta jaksaa, vaikka se juuri nyt ei varmaan tunnu kovin mahdolliselta.

Koska harjoittelen vasta tämän kanavan käyttöä, mun viesti oli pompannut väärään paikkaan. Tänne sen tarkoitin! =) Joten tässä tulee:



Hei! Saanhan liittyä joukkoonne? Nyt uskallan jo myöntää itselleni, että sisälläni kasvaa pieni ihminen. Ensimmäinen neuvola-aika on vasta ensi perjantaina, mutta koska pahoinvointi loppui välissä ja olin aivan varma että pikkuinen on kuollut, kävin yksityisellä. Se oli toissa perjantaina ja siellähän se pikkuinen sydän sykki! Tuolla sanoivat lasketuksi ajaksi n.28 kesäkuuta. Mutta se voi vielä muuttua perjantain neuvolakäynnillä kun kuvasta saadaan paremmin mitat.



Tänään on ollut niin huono olo, etten yksinkertaisesti voinut lähteä töihin. Mikään ei pysy sisällä. En ole vielä kertonut töissä ja työskentelen lasten parissa joten touhua riittää. Katsoin siis parhaaksi jäädä kotiin lepäämään.



Olo on vaihdellut niin, että välillä ei ole pystynyt syömään mitään ja välillä taas on voinut syödä tooosi paljon ja hyvin. Rinnat kipeänä ja joitain tuntemuksia alavatsassa. Välillä pelottanutkin, mutta kuulunee asiaan nuo pienet kivut.



Mahtavaa olla jo kolmannella kuulla!

Pahoinvointi on ollut niin uuvuttavaa, etten ole saanut aikaiseksi pinoutua aiemmin, enkä myöskään ole muiden kuulumisista perillä, mutta jospa nyt jaksaisi olla aktiivisemmin mukana. Ei sillä, että olo olisi yhtään helpottunut, mutta jotenkin tähänkin alkaa tottumaan..



Tänään oli ensimmäinen neuvola, mutta eipä siellä kummempia. Ainoastaan ihmetytti, että terveydenhoitaja halusi kuunnella dopplerilla sydänääniä, vaikka viikkoja on vasta 8+2. Olin siinä luulossa, ettei tässä vaiheessa vielä moista harrasteta, koska ei syke yleensä vielä kuulu. Mulla ei ainakaan kuulunut, mutta en tajua olla siitä huolissani. Jos nyt niin kävisi, että pahoinvointi + muut oireet yhtäkkiä katoavat, niin sitten menen yksityiseen ultraan, mutta muuten olen luottavaisin/toiveikkain mielin. Miten muilla, onko näin varhain kuunneltu sykettä?



Merkurius 8+2

(laitan vielä esittelypinon lisäksi tähänkin: la 30.6, toista odotetaan, esikoinen 5/05)

Meillä ei ole erikseen esittelypinoa ja multa jäi nyt tämän viikon otsikosta sana " esittelyt" pois. Toivottavasti uudet kuitenkin ilmoittautuvat tähän pinoon/voimassa olevaan viikkopinoon, koska kuten jo aikaisemmin mutisin,niin on rasittavaa kerätä nimiä kahdesta tai useammasta paikasta.



t. Valittava Senniina 8+5, jolla ei taas minkäänlaisia oireita, pelottaa=(

Uusiakin näemmä tullut joukkoomme. Tervetuloa kaikille!



Senniina: Mun toi la muuttu siel ultrassa pari päivää omista laskelmistani, että olis nyt 28.6.



Olitteks te muut kertoillu jo ilouutisia suvulle/ystäville? Huomasin ite tehneeni emämunauksen, kun kerroin äidilleni :) Mulla oli tänään vapaapäivä ja äitihän pongahti kyläileen, mukanaan kassillinen vauvanvaatteita ja terveellisiä ruokia ja hedelmiä. Meno oli hiukan ylikierteistä. Huh huh. Etukäteen jo tuntuu, rttä seuraavat kuukaudet tulee oleen aika hullunmyllyä, mummuenergiaa ja hössötystä. Olen itse ainoa lapsi ja tämä on nyt ensimmäinen lapsenlapsi, joten olishan tää pitäny kai aavistaa. Mutta se kaahaa jo linjoilla, millaset vaunut te haluatte ja pitäiskö sille ottaa jo vakuutus.



Mitenkähän saisin nätisti hillittyä äitiäni? Help:) Pelkään, että kohta se pakkaa ittensä mukaan jo neuvolaankin.

Kihara, muistin kyllä sun la:n muutoksen ja luulin tehneensi sen tuonne, mutta..



En ole kertonut just kellekään, enkä kerro, elleivät arvaa. Pelkään niin helvetisti, että tämä ilo loppuu pian. En jaksaisi sitä sääliä ja selittelyä sitten. Jos joulun aikaan vielä täällä pyörin, niin sitten alkaa viikot olla sellaisia, että uskaltaa jo jollekin paljastaa. Yksi ihminen kysyi viikonloppuna, enkä sitten käynyt valehtelemaan. Tieto pysyy hänellä kyllä itsellään. Miehen paras kaveri tietää myös, kun mies hänelle vahingossa paljasti.



Valittava ja lisäksi masentunut S

Otin sitten Kiharan ja muiden neuvosta vaarin, ja tilasin sen ultra-ajan yksityiselle. Ajattelin, että pääsenpähän tästä hermoilusta. (Ai miten niin olen kärsimätön...) Perjantaina iltapäivällä nähdään sitten, onko siellä joku vai ei. Huu!



Ultrassa ehkä jo la:stakin selviää jotain tarkempaa. Epäilen itse, että tuo 8.7. voisi olla liian aikaisin, mutta katsotaan nyt mitä sanotaan!



En ole kertonut vielä miehen lisäksi kellekään muulle kuin yhdelle työkaverille. En olisi vielä halunnut kertoa töissä, mutta kun kävi niin, että tässä juuri eräs toinen hoitovapaalla ollut kollega ilmoitti, ettei tulekaan vielä keväällä takaisin, se vähän muutti tilannetta. Minulla on ollut hoidossa joitakin hänen vastuualueitaan hänen poissa ollessaan ja osa niistä on sellaisia, että tarvitsee esim. viikonloppuisin olla töissä tai viran puolesta jossain " edustamassa" , joten oli pakko kertoa jo hyvissä ajoin toiselle kollegalle, jotta tämä tietää varata ajat kalenteriinsa. - Pomolle en ole vielä kertonut, odottelen ihan rauhassa tammi-helmikuulle eli siihen, kun on jo varmempi olo.



Systeri tosin on varmaan arvannut, kun on tämä tupakin sauhuttelu yhtäkkiä lakannut yms., mutta ei ole kysellyt...

Huonoa oloa riittaa, ruokaa ei tee mieli, mutta se tuntuu myos olevan ainut asia joka oloon auttaa. On ilamvaivoja, narastysta, ja vaikka mita! Mutta kuulemma nama oireet alkaa helpottaa viimeistaan parin viikon kuluttua. Tarkeinta on etta ruokahalut palaa jouluksi! ;-))



Kavin kovien alavatsakipujen takia varhaisultrassa yksityisella kaksi viikoa sitten (silloin rv. 6+4). Siella se oli se riisinjyvan kokoinen elio, ja sydamen sykekin nakyi, vaikka sydan oli viela niin pieni, ettei ultraaja saanut sita kunnolla otettua " pihteihin" niin etta aanikin olisi kuulunut. Mutta mulle tarkeinta oli varmistaa ettei ollut mikaan kohdun ulkopuolinen tms. kamala juttu.



Ei olla viela kerrottu kuin parille ihmiselle, yksi siskoistani tietaa, ja pari ystavaa, mutta vanhempamme eivat. Aioin odotaa jouluun, mutta saa nahda maltanko! 2 vuotiaalle pojallemme olemme jo sanoneet etta aidin mahassa on vauva, mutta taitaa olla viela liian aikaista kun eihan se maha edes viela nay, on sille ihan liian abstraktia. Mutta jotenkin halusin kuitenkin kertoa uutisen hanellekin! :-))

kun ei muutakaan kerrottavaa ole. Masennuttaa pahasti ja pelottaa edelleen. Kaikki raskauteen viittaavat tuntemukset, siis oikeesti KAIKKI, hävinneet. Kai tämä joskus vielä iloksi muuttuu. Taidan olla ainoa, joka näin pahasti rypee ja pelkää pahinta.

Kävin tänään varhaisultrassa ja laskettu aika siirtyi yli viikolla (3.7.-> 12.7.) Siirryn siis heinähelistimien puolelle.

Senniina:

kun ei muutakaan kerrottavaa ole. Masennuttaa pahasti ja pelottaa edelleen. Kaikki raskauteen viittaavat tuntemukset, siis oikeesti KAIKKI, hävinneet. Kai tämä joskus vielä iloksi muuttuu. Taidan olla ainoa, joka näin pahasti rypee ja pelkää pahinta.

Et ole ainoa, minäkin olen alusta asti vinkunut, kun ei ole juuri mitään oireita ollut. Ei pahoinvointia eikä mitään (paitsi se tuhannen ummetus... mutta se nyt voi johtua muustakin). Tässä runsaan viikon verran mulla oli rinnat kipeät ja vatsaa kohdun kohdalta vihloi jne., mutta nyt on sekin kaikki taas lakannut, ja olen jo ihan hermona. Perjantaina menen nyt sitten yksityiselle ultraan, mieskin totesi että maksakoon mitä vaan, jos sitten vähän rauhoittuisin.

Koska sulla Senniina oli se seuraava ultra, kun tsekataan se toinen möykky ja muuta? Tsemppiä ja jaksamista!!!

kissantassut tsemppauksesta. Mukavaa, että on kohtalotovereita! Tsekkausultra on ensi maanantaina ja tiistaina eka neuvola (toivottavasti).

Vihdoin uskallan mukaan. Tänään oli eka neuvola ja pikkuinen sydän pamppaili edelleen massussa. Koko alkuraskautta on seurattu aktiivisesti kohdunulkoisen epäilyn vuoksi. Mutta kaikki siis hyvin ja la 27.6. nyt näin alustavasti. Viime vk ultrassa sikiön sanottiin olevan 6+4 mutta tänään veikattiin jo vk 9. Seuravassa ultrassa sitten tarkempi laskettu aika.

Sitä odotellessa...



(Niin tämä on eka raskauteni ja kaikki niin kovin jännää!)

tiinaf

nyt taisi tulla viestit oikeaan osotteeseen, kun tossa aikasemmin mokailin kun en tajunnut viikon jo vaihtuneen..

tiinaf

mukaan Tiinaf ja toivottavasti en räpätykselläni pahoittanut mieltäsi tuolla vko46 pinossa...En mä yleensä ole tällanen v-naama, mutta jotenkin on heikot ajat nyt meneillään. Totaalinen oireettomuus (vähäistenkin tuntemusten katoaminen) pistää pelottamaan. Meillä onkin sitten sama la eli 27.6. Mukavaa!

kissantassut ja Senniina! Joillain lähes koko alkuraskaus voi olla oireeton ja muutenkin oireet voivat vauhdella hyvin nopeasti.



Vaikka itse pelkäsin ihan yhtä lailla (itkin sängyssä lohduttomasti 1,5h) kunnes sitten varasimme sen yksityisen neuvolan ultran. Säikähti mieskin sen verran kun sain senkin vakuuttuneeksi ettei kaikki oo hyvin. Mutta oli. Siellä se pikkuinen sydän vaan pamppaili.



Taitaa olla tämä koko raskaus yhtä jännittämistä ja stressaamista. Perjantaina ois neuvola ja jostain syystä sekin jännittää. En ole vielä edes uskaltanut perua lapsettomuusklinikan aikaa (helmikuussa), vaikka eihän meitä sinne enää edes otettaisi kun saatiin tämä raskaus alulle luomuna... Perun tänään sen.



Mekin vähän mietitään säästetäänkö raskaudesta kertominen anopille joululahjaksi. Mutta jotenkin tuntuu että miehen toinen sisko, joka siis tietää, on jo kertonut toiselle siskolleen ja äidilleen. Toivottavasti ei. Mutta sellaisia nämä suvut ovat...



Jaksamisia kaikille! Itse en ole saanut tänään alas muuta kuin jaffaa.

En ole juuri viestejä jättänyt, vaikka käynkin säännöllisesti täällä kurkkimassa mitä muille kuuluu :-) Olo on hyvä, ei voi moittia. Välillä kuvottaa, mutta aina on mennyt nopeasti ohi. Ruokaa saa kyllä syödä tunnin välein ;-)



Miten te pystytte pitämään tälläisen jutun salassa? Minä olen hölöttänyt jo koko perheelle (oman ja miehen). Töissä ei vielä tiedä kuin yksi - arvasi kun en kerran saanut lounaseväitä syötyä



Tampereella kun asustelen, niin saadaan vain yksi ultra. Valittiin se eka, np-ultra, r-viikolle 13. Kalenterissa se tarkoittaa että juuri ennen joulua saadaan käydä ultrassa kurkkimassa tilanne. Toivottavasti kaikki on hyvin, voi viedä joulutunnelmat aika matalaksi jos jotain epäilyttävää löytyy



t. Fiikus

Senniina ja Kissantassu pähkäilivät oireista. Minulla on joka päivä ollut erilainen. Yhtenä päivänä ei ole rinnat kipeät. Ja toisena ei taas kuvota. Rinnat on jo ihan muussia testipuristelusta...Itse helposti hysterisoituu, jos jotain oiretta ei olekaan. Silti ne ovat kyllä aina palanneet. Kuinkahan kauan kaikki kivistyksiä ja kuvostuksia jatkuu?



Olin matkalla viikonloppuna ja kärsin kaameasta mahapingotuksesta pari päivää. Sitten se loppui ja kas, minulla olikin maha. Toivon, että sisällä on muutakin kuin ruokaa.



Huomenna on sitten ultra, jännittää ihan hirveästi. Raskausviikkoja on huomenna kasassa 7+2, eikös silloin pitäisi jo näkyä syke?



Elisabet rv 7+1