Siis millainen lukiolaisnuori ei halua tanssia huomenna vanhoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin halunnut, mutta ei ollut varaa tanssia.

Niinpä kerroin kaikille, että en halua.

Ei ollut varaa? Eihän se maksa mitään. Minulla ei ainakaan mennyt rahaa.

Jos hankkiin puvun, kengät, meikit ja kampaukset, lasku helposti 1500-2500€.

Jo halvemmat puvut 800-1200€.

Myös tarvikkeet, vaikka itse ompelisi.

Tuolla rahalla saa jo ihan omaksi puvun. :)

En tanssinut. Ei vaan kiinnostanut. Menin kyllä katsomaan kun kaikki kaverit tanssivat. En ymmärrä ketä se liikuttaa noin paljon tanssiiko joku vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin ehkä halunnut tanssia, mutta parinsaanti oli ongelmallista. Lopulta olisin saanut parinkin, mutta en kuitenkaan tanssinut. Hän pääsi tanssimaan toisen kanssa, kun surin sitä, että jää minun takiani tanssit häneltä välistä, vaikka en koskaan ollut edes luvannut tanssia. Muut olivat vähän kuin salaa hänet minulle pariksi "tarjonneet" ja näin sain selitellä asiaa.

Olin lukiossakin vielä kiusattu ja yksinäinen. Ei ystäviä ja monesti pilkattiin kaikesta. Näin oli helppo jättää tanssit välistä, koska yhdistin sen kaiken vaan siihen kuinka muut voisivat taas pilkata esim pukuani tai sitä miten tanssin yms. En olisi voinut nauttia päivästä siinä porukassa. Olisin vaan hermoillut ja samalla joutunut tanssimaan myös niiden ikävien tyyppien kanssa. Ei siitä olisi tullut mitään jos nyt jälkeenpäin mietin. Paremmassa porukassa ja eri lukiossa olisin ehkä voinut tanssia. Nyt jäi monta ikävää juttua pois, kun jätin ne väliin. Oikeastaan ajatus siitä, että olisin tanssinut siellä niiden tyyppien kanssa "hienosti" ja "esittänyt" kuinka kiva se päivä on olisi ollut vähän liikaa verrattuna siihen tavalliseen arkeen siellä.

Itsellä korostui vielä se kuinka luulin olevani melkein ainoa joka ei tanssi. Opettajat kävivät kimppuuni, kun en halunnut tanssia ja kyselivät. Oli ikävää selittää heille asiaa, kuinka en halua tanssia. Jotkut oppilaatkin tekivät samaa. Minulla oli yksi kurssiin käymättä ja ajattelin käydä sen ns tanssikurssin paikalla. Sitäkin hoettiin, kuinka voin käydä sen kurssiin itsenäisesti yms. Siihen en suostunut ja sanoin, että jätin tanssit ja käyn tuon kurssiin tunneilla, kun muut tanssivat. Sitten vihdoin, kun tuon yhden aineen kurssille menin niin huomasin siellä olevan ainakin 3 muuta, jotka eivät tanssineet. Voi olla, että heitä oli enemmänkin. Luulin olleeni ainoa ja ihmettelin painostettiinko heitä niin paljon kuin minua. Ja miksi minua yritettiin "parittaa" (en keksinyt muuta sanaa) tietämättäni tuon yhden tyypin pariksi, vaikka en ollut luvannut mitään. Itse sain kuitenkin selittää asiat hänelle.

Ainoa asia mitä jäin joskus kaipaamaan oli hieno puku. Minulla oli tietty malli ja väritkin tiedossa. Kävin aina välillä ihailemassa eräällä sivustolla niitä. Jotenkin jäin kaipaamaan sen ostoa ja olisi ollut kiva kerran omistaa sellainen ja ehkä olla hetken kaunis. Toki en itseäni minään kauniina edes pidä, mutta niitä "juhlia" ja erityisiä päiviä on aika vähän kuitenkin. Toki se on eri asia olisinko tuntenut itseäni kauniiksi tuolla. En varmaan ja joku olisi pilkannut jostain.

Jätin oikeastaan kaikki erityiset päivät välistä. Penkkarit, joulujuhlat, teemaillat, risteilyt yms. Sain niitä sitten selittää. En vaan halunnut olla yhtään enempää niiden tyyppien kanssa. Kestin jotenkin ne tavalliset päivät. Monille opettajille tuo kaikki oli liikaa ja minulle eräskin jopa vapaa-ajalla puhui kuinka eräskin oppilas (tunsin hänet) tuli sinne yhteen juttuun mukaan ja tykkäsi päivästä. Hän ei ollutkaan kiusattu ja yksinäinen kuten minä. Opettaja sanoi kuinka olisihan se hyvä jos edes yksi ystävä olisi. Ei vaan miettinyt kuinka se ei ollut minunkaan syyni jos jäin koulussa ulkopuolelle jos kohdeltiin ikävästi ja mitä minun ystävämääräni tms hänelle kuului. Ei minusta mitenkään. Tehtiin minusta vaan se yksinäinen tyyppi ja syyllinen siihen miksi jäin porukasta. Pitäisi ymmärtää mitä on ok puhua. Sori ohiskin.

Itse valitsit jäädä pois kaikesta, mutta jotenkin se on muiden syy?

Arvaan että myöhemmin on ihan sama tilanne, kaikki kiusaavat etkä yhtään huomaa omaa osuuttasi.

Näiden takia ne tanssit pitäisi olla pakolliset. Voisi huomata, ettei siihen kuollutkaan ja moni ihminen olikin ihan kiva.

Kyllä se porukka vaikuttaa siihen mihin tahtoo osallistua. Et ehkä itsekään menisi esim johonkin illanviettoon kiusaajien kanssa. En syytä muita mutta kyllä se porukka vaikuttaa siihen mihin tahtoo osallistua. En olisi "kuollut", mutta jos kuunnella arvostelua ja pilkkaa jo muutenkin niin kuka sitä enää lisää haluaa. En myöskään kitjoittanut, että kaikki ovat ikäviä tms. Moni silti oli. En taida silti käsittää tätä kaikkea. En myöskään kirjoittanut, että olen se paras tyyppi yms. Silti kaikkia pitäisi kohdella hyvin ja on tyhmää jos lukiossakin täytyy naureskella ja pilkata toisia. Moni toki jatkaa sitä aikuisenakin. Omaa osuuttani voi olla esim ujous, mutta kiusaamista ei mikään ominaisuus itsessäni oikeuta. Hyvässä seurassa olen sosiaalinenkin.

En tanssinut oman wanhavuoteni tansseja, koska en kokenut minkäänlaista mielenkiintoa. Muutamakin tyttö pyysi, koska yllättäen pojista oli silloinkin pulaa. Tanssin kuitenkin vuotta nuorempien tanssit, koska olin silloin niin ihastunut pariini ja hän halusi juuri minut parikseen. Penkkarit oli edeltävänä päivänä ja siinähän vierähti aamukuuteen ja aamukasilta soi puhelin, että pitäisi kohta olla koululla. Oli varmaan vielä promilleja liikaa veressä, kun ajelin koululle ja päivä oli melkoista darrakidutusta kaksine esityksineen eri paikoissa.

Silti totally worth it, koska seuraava yö iltabileiden jälkeen oli ikimuistoinen. Muistan myös vieläkin kuinka hyvältä Rollssin hampurilainen maistui esitysten välissä!

PS. taivastelin jo silloin miten kalliita wanhat tytöille oli. Yksi varakkaan perheen tyttö käytti peräti 400 euroa päiväänsä. Se tuntui hirveältä tuhlaukselta silloin, nyt se olisi lähes ilmaista.

En tanssinut, koska ei kiinnostanut. Mun paras ystävä oli köyhästä alkkisperheestä eikä hänellä olisi mitenkään ollut rahaa mekkoon sun muuhun, niin hänkään sitten joutunut yksin jäämään tansseista pois.

En itse mennyt muinoin. Ei minulla ollut rahaa mihinkään pukuihin kun olin jo omillaan asuva tuolloin. Ei muutenkaan kiinnostanut prinsessa leikki, tanssien opettelu ja se huomion keskipisteenä olo. Olin sitten yleisössä tsemppaamassa muiden ystävien kanssa jotka jättivät tanssit myös välistä.

Olen myöhemmin aikuisena tajunnut etten tykkää erityisemmin juhlia synttäreitäni ja olen introvertti. Häätkin vietin todella arkisesti. Kaikki nämä päätökset on tuntuneet oman näköisiltä ja hyviltä. Moni onkin sitten sanonut että voikun itsekkin olisin tehnyt noin ja puoliso esim.painosti järjestämään isot, kalliit pönötyshäät.

Nopeasti vilkaistuna: paikallisen lukion tansseista puuttuu n 20% oppilaista. Ehkä jopa 25% kun osa tanssijoista on lainattu  muualta. Tuohon joukkoon mahtuu varmaan monenlaista syytä.

Lukekaapa Anni Swanin Iiris-rukka tai Juhani Ahon Papin tytär. 1900-luvun alun luokkayhteiskunnassa oli jotain samaa kuin nykypäivän Suomessa.

Ai että vanhojentanssit on pakollinen, mutta oma sukupuoli on vaan ilmoitusasia ja sitä voi vaihdella vuoden välein? On tämä Suomi kyllä erikoinen maa...

Älä ymmärrä. Ei ole pakko tanssia!

Zikzak Freud kirjoitti:

Vastauksena otsikon kysymykseen: rajoittunut ja tosikkomainen typerys, rikkiviisas, itseään älyköksi luuleva, huomiohakuinen ja muita ikäisiään kypsymättömämpi.

Noista tanssien boikotoijista ja skippaajista joko ei myöhemmässä elämässään tule mitään tai sitten niistä tulee joitain ihan pannukakkuja alisuoritujia: ei sellaisella luonteella, joka ei siedä altistaa itseään peliin edes sen verran, että yrittäisi tanssia lukion wanhaintansseissa kuten kaikki normaalit nuoret tekevät vaikka moni muukaan ei mikään mestaritanssija ole ja vaikka ei homma menisikään ihan täydellisesti, ja joka ei uskalla edes tämän laatuista riskiä ottaa, niin miten sellainen ihminen voisi pärjätä elämässään ihan oikeissa koettelemuksissa ja esim. pankkilainan ottamisessa ja takaisinmaksussa?

Noista tanssien kavahtajapojista tulee syrjäytyneitä ja hielle haisevia ikirunkkareita ja -tytöistä sosiaalisesti estyneitä ja korpimökkierakoitumisesta kiinnostuneita introvertti- impi-ikiumpilampi -koiranaisia, jotka istuvat nuoresta aikuisiästään lähtien hautaan asti psykoterapiassa; ja sekä tanssimattomat pojat että tytöt jyrsivät lukion jälkeen mielialalääkkeitä niin kauan kuin elävät.

Ihan turhaa väkeä.

Höpö höpö :D :D :D

Vierailija kirjoitti:

Järkevä, itsenäisesti ajatteleva nuori ei mene mukaan kaikkiin hömpötyksiin. Miksi ei saisi itse päättää, haluaako tuohon kilpavarusteluun mukaan vai ei? Irvokasta on tyttösten tälläytyä muka prinsessaksi. Linnan juhlat ovat erikseen.

Kirkkoonkaan ei muuten ole pakko kuulua, vaikkei se noihin tansseihin liitykään.

Täällä Kempeleessä lestadiolaiset eivät tanssi eivätkä pukeudu. Sen sijaan katselevat suu auki niitä jotka tanssivat. Kovasti näyttää kiinnostavan kuitenkin, mikähän siinä on....

Mä en osallistunut wanhojen tansseihin vuonna 2005, koska en pidä tanssimisesta ja muutenkin se olisi tullut kalliiksi, kun olisi pitänyt hankkia puku ja kaikki meikit, kampaus jne. Eikä minulla edes ollut Pariakaan.

Itse en tanssinut, koska en pidä yleisön edessä olemisesta. En koe jääneeni mistään paitsi, tanssit oli hauska katsoa joka vuosi.

Kuinkahan moni tanssaa ja tälläytyy äitinsä (ja nykyään myös isänsä) takia? 

Olisi kyllä elämää helvetistä, jos joutuisi maksamaan 1000 euroa siitä, että joutuu laahustamaan poloneesia piirissä jossain liikuntahallissa. Tulisi vähän tyhjä olo, sitten kun tanhuumisen ja syöpöttelyn jälkeen kuoriutuisi puvusta pois ja jatkaisi k-18 räkälään tai jonkun kämpälle dokaamaan / vetämään huumeita / mitä lukiolaiset nykyään tekevätkin. Ja aamulla heräisi tyhjyys sydämessä. Tonni tuhlattuna ja mitä siitä sai? Eipä juuri mitään. 

Tytär on vielä alakoulussa, mutta päätteli aivan itse omalla päällään, että ei oo hänen juttunsa. Todennäköisesti kyllä menee lukioon. 

Itsellä olisi ollut vanhojen tanssit kymmenisen vuotta sitten mutta en tanssinut (en osallistunut myöskään penkkareihin), sillä minulla ei ollut lukiossa kavereita ja olin niin epävarma itsestäni. Olin varma että olisin näyttänyt tajuttoman rumalta ja lihavalta mekossa, ja nyt mietin vain että höpö höpö. Tykkäsin kyllä näteistä mekoista ja olisin mielelläni leikkinyt päivän prinsessaa mutta kun tosiaan ajattelin että näytän niin rumalta. Ja vaikka olisin saanutkin parin ja käynyt koululla pyörähtelemässä, niin eikös vanhoihin kuulu myös jatkot? Kun ei tosiaan ollut lukiossa yhtäkään kaveria niin olisi ollut kiusallista tunkea sinne. Ei kaduta etten tanssinut, luultavasti olisi tullut vain paha mieli.

Zikzak Freud kirjoitti:

Joku häiriköi näköjään taas palstaa poistelemalla ilkivaltaisesti toisten kirjoituksia. Yleisön pyynnöstä yhä uudestaan ja uudestaan:

Vastauksena otsikon kysymykseen: rajoittunut ja tosikkomainen typerys, rikkiviisas, itseään älyköksi luuleva, huomiohakuinen ja muita ikäisiään kypsymättömämpi.

Noista tanssien boikotoijista ja skippaajista joko ei myöhemmässä elämässään tule mitään tai sitten niistä tulee joitain ihan pannukakkuja alisuoritujia: ei sellaisella luonteella, joka ei siedä altistaa itseään peliin edes sen verran, että yrittäisi tanssia lukion wanhaintansseissa kuten kaikki normaalit nuoret tekevät vaikka moni muukaan ei mikään mestaritanssija ole ja vaikka ei homma menisikään ihan täydellisesti, ja joka ei uskalla edes tämän laatuista riskiä ottaa, niin miten sellainen ihminen voisi pärjätä elämässään ihan oikeissa koettelemuksissa ja esim. pankkilainan ottamisessa ja takaisinmaksussa?

Noista tanssien kavahtajapojista tulee syrjäytyneitä ja hielle haisevia ikirunkkareita ja -tytöistä sosiaalisesti estyneitä ja korpimökkierakoitumisesta kiinnostuneita introvertti- impi-ikiumpilampi -koiranaisia, jotka istuvat nuoresta aikuisiästään lähtien hautaan asti psykoterapiassa; ja sekä tanssimattomat pojat että tytöt jyrsivät lukion jälkeen mielialalääkkeitä niin kauan kuin elävät.

Ihan turhaa väkeä.

Nyt tuli tymäkkää analyysia! Olen jossain määrin samaa mieltä. Toisaalta en olisi välttämättä itsekään erityisesti halunnut tanssia wanhojen tansseja, mutta olisin ollut ainoa meidän luokalta, joka olisi jättänyt väliin, niin en halunnut sitä huomiota. Ihan kivaa oli lopulta, eikä edes maksanut paljon.

Moni muukin asia elämässä on juuri samanlainen: ei meinaisi aluksi huvittaa, mutta kunhan aloittaa, voi olla ihan hauskaakin. Ainakin hauskempaa kuin kotona kököttäminen.

Sellainen, jolla ne on ohjelmassa vasta ensi viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni tanssaa ja tälläytyy äitinsä (ja nykyään myös isänsä) takia? 

Olisi kyllä elämää helvetistä, jos joutuisi maksamaan 1000 euroa siitä, että joutuu laahustamaan poloneesia piirissä jossain liikuntahallissa. Tulisi vähän tyhjä olo, sitten kun tanhuumisen ja syöpöttelyn jälkeen kuoriutuisi puvusta pois ja jatkaisi k-18 räkälään tai jonkun kämpälle dokaamaan / vetämään huumeita / mitä lukiolaiset nykyään tekevätkin. Ja aamulla heräisi tyhjyys sydämessä. Tonni tuhlattuna ja mitä siitä sai? Eipä juuri mitään. 

Aika monelle tonni ei tunnu yhtään missään. Siinä mielessä ökypuvut vähän sorsivat oikeasti köyhiä, joille pari sataakin pukuvuokrasta voi olla melko iso lovi kuukausibudjettiin.  Siksipä on kiva, että tanssiminen on vapaaehtoista.