Siis millainen lukiolaisnuori ei halua tanssia huomenna vanhoja?

Jätin tanssimatta, koska jännitti liikaa eikä minulla ollut sovittuna ketään paria. Osallistuin tanssiharjoituksiin kuitenkin tyttökaverin kanssa ja siellä oli kivaa, mutta en halunnut olla esillä. 80-luvulla tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni tanssaa ja tälläytyy äitinsä (ja nykyään myös isänsä) takia? 

Olisi kyllä elämää helvetistä, jos joutuisi maksamaan 1000 euroa siitä, että joutuu laahustamaan poloneesia piirissä jossain liikuntahallissa. Tulisi vähän tyhjä olo, sitten kun tanhuumisen ja syöpöttelyn jälkeen kuoriutuisi puvusta pois ja jatkaisi k-18 räkälään tai jonkun kämpälle dokaamaan / vetämään huumeita / mitä lukiolaiset nykyään tekevätkin. Ja aamulla heräisi tyhjyys sydämessä. Tonni tuhlattuna ja mitä siitä sai? Eipä juuri mitään. 

Aika monelle tonni ei tunnu yhtään missään. Siinä mielessä ökypuvut vähän sorsivat oikeasti köyhiä, joille pari sataakin pukuvuokrasta voi olla melko iso lovi kuukausibudjettiin.  Siksipä on kiva, että tanssiminen on vapaaehtoista.

Isoissa lukioissa kukaan ei välttämättä huomaa jos jää pois, mistä tahansa syystä. Omassa nuoruudessa se olisi ollut jotain ihan kauheata.

Vierailija kirjoitti:

Näin lukion opettajana silmiini näyttäisi siltä, että tyttöjen suurin motivaatio tansseihin on se ihana mekko/kampaus/prinsessajuttu ja pojilla ehkä se, että pääsevät niitä tyttöjä lähelle. Jos nämä asiat eivät kiinnosta, niin sitten eivät.

Tanssimatta jättävät usein myös ne, jotka eivät ole oikein kaveriporukoissa.

Nykylukioissa muuten (ainakin meillä ja olen kuullut muualtakin samaa) on se periaate, että kaikki halukkaat pääsevät tanssimaan. Tarkoittaa siis jonkinlaista kiertävää parisysteemiä. Ymmärtääkseni jotenkin niin että kaikissa tansseissa vaihtuu pari? Joka tapauksessa paria ei tarvitse/voi enää itse hankkia.

Miksi hyväksytte sen että pojat ahdistelevat naisia jo lukiossa?

Zikzak Freud kirjoitti:

Joku häiriköi näköjään taas palstaa poistelemalla ilkivaltaisesti toisten kirjoituksia. Yleisön pyynnöstä yhä uudestaan ja uudestaan:

Vastauksena otsikon kysymykseen: rajoittunut ja tosikkomainen typerys, rikkiviisas, itseään älyköksi luuleva, huomiohakuinen ja muita ikäisiään kypsymättömämpi.

Noista tanssien boikotoijista ja skippaajista joko ei myöhemmässä elämässään tule mitään tai sitten niistä tulee joitain ihan pannukakkuja alisuoritujia: ei sellaisella luonteella, joka ei siedä altistaa itseään peliin edes sen verran, että yrittäisi tanssia lukion wanhaintansseissa kuten kaikki normaalit nuoret tekevät vaikka moni muukaan ei mikään mestaritanssija ole ja vaikka ei homma menisikään ihan täydellisesti, ja joka ei uskalla edes tämän laatuista riskiä ottaa, niin miten sellainen ihminen voisi pärjätä elämässään ihan oikeissa koettelemuksissa ja esim. pankkilainan ottamisessa ja takaisinmaksussa?

Noista tanssien kavahtajapojista tulee syrjäytyneitä ja hielle haisevia ikirunkkareita ja -tytöistä sosiaalisesti estyneitä ja korpimökkierakoitumisesta kiinnostuneita introvertti- impi-ikiumpilampi -koiranaisia, jotka istuvat nuoresta aikuisiästään lähtien hautaan asti psykoterapiassa; ja sekä tanssimattomat pojat että tytöt jyrsivät lukion jälkeen mielialalääkkeitä niin kauan kuin elävät.

Ihan turhaa väkeä.

Miksi kaikkien pitäisi olla esillä? Mikä juttu se on? Eivät kaikki voi olla näyttämöllä. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan. Ihmisillä on vapaus valita ja olla oma otsensä, kunhan ei loukkaa ketään.

Vierailija kirjoitti:

Jätin tanssimatta, koska jännitti liikaa eikä minulla ollut sovittuna ketään paria. Osallistuin tanssiharjoituksiin kuitenkin tyttökaverin kanssa ja siellä oli kivaa, mutta en halunnut olla esillä. 80-luvulla tämä.

Luokallani oli muitakin, jotka eivät silloin osallistuneet tanssiesityksen. Ei sitä kukaan ihmetellyt. Sehän on vapaaehtoinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä monet käyttävät rahan paljon järkevämmin, vaikka matkusteluun.

Nykyään tanssiaiset ovat riistäytyneet käsistä ja niillä tehdään bisnestä ja viedään kuin pässiä narusta.

Ja kallista huvia. Olen seurannut kummityttöni tanssiaishankintoja. Puku 950€, kengät 200€, laukku, asusteet, kampaukset ja meikit ja tähän mennessä hintalappu on reilut 2000€.

Ymmärrän, miksi moni ei halua tanssiaisiin ja haluaa käyttää rahan järkevämmin.

2000 e yksistä tansseista?!

En tiedä. Eikö miesoletettuja ja naisoletettuja ole sopivasti tarjolla? Eikö viejän tai vietävän rooli oikein kiinnosta? Onko hauskempaa vain mennä suoraan baariin?

Joku arroganssi taustalla: "minähän en pukeudu pingviiniksi" muistan jonkun luonnontiedeälykön todelleen. Jaahas, mitä sitten? Eipä kai kaikkien tarvitse. Onneksi molemmat lapseni tanssivat. Ihana tilaisuus ja ihana kokemus. 

Järkevä.

Vierailija kirjoitti:

Joku arroganssi taustalla: "minähän en pukeudu pingviiniksi" muistan jonkun luonnontiedeälykön todelleen. Jaahas, mitä sitten? Eipä kai kaikkien tarvitse. Onneksi molemmat lapseni tanssivat. Ihana tilaisuus ja ihana kokemus. 

Ei se pelkkä pukeutuminen, vaan koko tapahtuman typeryys.

Perinteitä muuttamaan tarvitaan rohkeita nuoria. Jos mielestäsi vanhojentanssit ovat muuttuneet turhuuden ja materialismin tavoitteluksi, niin voivathan nuoret itse muuttaa suuntaa. Se ei muutu jättäytymällä pois vaan olemalla suunnannäyttäjä. Voisitko vuokrata kansallispuvun prinsessamekon sijaan?

Täällä on kommentoitu jotain tanssimattomien luuseriudesta. Minusta säälittävää on sen sijaan se, että ryhmäperinteet ovat "elämän tärkeimpiä päiviä" ja painostetaan muita osallistumaan. Varmaan painostajat ovat näitä ikuisia teinisieluja, jotka eivät suvaitse poikkeamista normeista. "Kaikkien pitää tanssia muinaisia valsseja juhlapuvussa, muuten syrjäytyy eikä pääse yliopistoon eikä saa koskaan seksiä tai rakkautta!"

Ihan löytyy paljon sosiaalisia, naisellisia ja tanssimisesta tykkääviä naisia, joita ei kiinnosta edes omat hääjuhlat. Ryhmäjuhlat eivät ole yhtä kuin sosiaalisuus. Toiset ovat itsenäisempiä sieluja. Jotkut jäävät teinimaailmaan.

Ei itseäni kiinnostanut yhtään se tanssiparin kanssa treenaaminen kuukausikaupalla, valssiaskelten suorittaminen ja esiintyminen. Ja se parin strateginen hankinta vuotta ennen (kuka kysyy ketäkin ja kuka haluaa sen ja eikö se haluakaan sen kanssa.... voi Jeesus, mikä draama). Ja se epäsympaattinen arvostelu tyttöjen pukuja ja ulkonäköä kohtaan: "toi on ruma, toi nätti, tissit, kauhea kampaus, mitä se oikein ajatteli..." Lisänä tuolloin vastenmieliset isot pönkkömekot, jotka sopivat itselleni kuin nyrkki silmään.

Tympeä kuvio kaikkineen verrattuna ihaniin, vapautuneisiin opiskelijajuhliin. En mennyt, onneksi oli rohkeutta olla oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin ehkä halunnut tanssia, mutta parinsaanti oli ongelmallista. Lopulta olisin saanut parinkin, mutta en kuitenkaan tanssinut. Hän pääsi tanssimaan toisen kanssa, kun surin sitä, että jää minun takiani tanssit häneltä välistä, vaikka en koskaan ollut edes luvannut tanssia. Muut olivat vähän kuin salaa hänet minulle pariksi "tarjonneet" ja näin sain selitellä asiaa.

Olin lukiossakin vielä kiusattu ja yksinäinen. Ei ystäviä ja monesti pilkattiin kaikesta. Näin oli helppo jättää tanssit välistä, koska yhdistin sen kaiken vaan siihen kuinka muut voisivat taas pilkata esim pukuani tai sitä miten tanssin yms. En olisi voinut nauttia päivästä siinä porukassa. Olisin vaan hermoillut ja samalla joutunut tanssimaan myös niiden ikävien tyyppien kanssa. Ei siitä olisi tullut mitään jos nyt jälkeenpäin mietin. Paremmassa porukassa ja eri lukiossa olisin ehkä voinut tanssia. Nyt jäi monta ikävää juttua pois, kun jätin ne väliin. Oikeastaan ajatus siitä, että olisin tanssinut siellä niiden tyyppien kanssa "hienosti" ja "esittänyt" kuinka kiva se päivä on olisi ollut vähän liikaa verrattuna siihen tavalliseen arkeen siellä.

Itsellä korostui vielä se kuinka luulin olevani melkein ainoa joka ei tanssi. Opettajat kävivät kimppuuni, kun en halunnut tanssia ja kyselivät. Oli ikävää selittää heille asiaa, kuinka en halua tanssia. Jotkut oppilaatkin tekivät samaa. Minulla oli yksi kurssiin käymättä ja ajattelin käydä sen ns tanssikurssin paikalla. Sitäkin hoettiin, kuinka voin käydä sen kurssiin itsenäisesti yms. Siihen en suostunut ja sanoin, että jätin tanssit ja käyn tuon kurssiin tunneilla, kun muut tanssivat. Sitten vihdoin, kun tuon yhden aineen kurssille menin niin huomasin siellä olevan ainakin 3 muuta, jotka eivät tanssineet. Voi olla, että heitä oli enemmänkin. Luulin olleeni ainoa ja ihmettelin painostettiinko heitä niin paljon kuin minua. Ja miksi minua yritettiin "parittaa" (en keksinyt muuta sanaa) tietämättäni tuon yhden tyypin pariksi, vaikka en ollut luvannut mitään. Itse sain kuitenkin selittää asiat hänelle.

Ainoa asia mitä jäin joskus kaipaamaan oli hieno puku. Minulla oli tietty malli ja väritkin tiedossa. Kävin aina välillä ihailemassa eräällä sivustolla niitä. Jotenkin jäin kaipaamaan sen ostoa ja olisi ollut kiva kerran omistaa sellainen ja ehkä olla hetken kaunis. Toki en itseäni minään kauniina edes pidä, mutta niitä "juhlia" ja erityisiä päiviä on aika vähän kuitenkin. Toki se on eri asia olisinko tuntenut itseäni kauniiksi tuolla. En varmaan ja joku olisi pilkannut jostain.

Jätin oikeastaan kaikki erityiset päivät välistä. Penkkarit, joulujuhlat, teemaillat, risteilyt yms. Sain niitä sitten selittää. En vaan halunnut olla yhtään enempää niiden tyyppien kanssa. Kestin jotenkin ne tavalliset päivät. Monille opettajille tuo kaikki oli liikaa ja minulle eräskin jopa vapaa-ajalla puhui kuinka eräskin oppilas (tunsin hänet) tuli sinne yhteen juttuun mukaan ja tykkäsi päivästä. Hän ei ollutkaan kiusattu ja yksinäinen kuten minä. Opettaja sanoi kuinka olisihan se hyvä jos edes yksi ystävä olisi. Ei vaan miettinyt kuinka se ei ollut minunkaan syyni jos jäin koulussa ulkopuolelle jos kohdeltiin ikävästi ja mitä minun ystävämääräni tms hänelle kuului. Ei minusta mitenkään. Tehtiin minusta vaan se yksinäinen tyyppi ja syyllinen siihen miksi jäin porukasta. Pitäisi ymmärtää mitä on ok puhua. Sori ohiskin.

Itse valitsit jäädä pois kaikesta, mutta jotenkin se on muiden syy?

Arvaan että myöhemmin on ihan sama tilanne, kaikki kiusaavat etkä yhtään huomaa omaa osuuttasi.

Näiden takia ne tanssit pitäisi olla pakolliset. Voisi huomata, ettei siihen kuollutkaan ja moni ihminen olikin ihan kiva.

Kyllä se porukka vaikuttaa siihen mihin tahtoo osallistua. Et ehkä itsekään menisi esim johonkin illanviettoon kiusaajien kanssa. En syytä muita mutta kyllä se porukka vaikuttaa siihen mihin tahtoo osallistua. En olisi "kuollut", mutta jos kuunnella arvostelua ja pilkkaa jo muutenkin niin kuka sitä enää lisää haluaa. En myöskään kitjoittanut, että kaikki ovat ikäviä tms. Moni silti oli. En taida silti käsittää tätä kaikkea. En myöskään kirjoittanut, että olen se paras tyyppi yms. Silti kaikkia pitäisi kohdella hyvin ja on tyhmää jos lukiossakin täytyy naureskella ja pilkata toisia. Moni toki jatkaa sitä aikuisenakin. Omaa osuuttani voi olla esim ujous, mutta kiusaamista ei mikään ominaisuus itsessäni oikeuta. Hyvässä seurassa olen sosiaalinenkin.

Hyvässä seurassa kaikilla on kivaa. Vaan mm töissä se seura ei aina ole hyvää, ja silti pitäisi oppia tulemaan toimeen. Vai missä ne sosiaaliset taidot opitaan, yksin kotonako?

Kyse on siis siitä, että pystyisi kyllä tanssimaan, esim. siis pari olisi, mutta ei siksi tanssi, koska ei halua! Uskomatonta, ei voi muuta sanoa! Mitä tuossa on taustalla? Itsekyyttä vai jonkinlaista kapinointia? En ymmärrä! Ainutkertainen ja ihana tilaisuus ja joku omasta halustaan haluaa sen noin vain jättää välistä!

Minua ei olisi 1980-luvulla voinut vähempää kiinnostaa pellepukeutuminen ja johonkin tansseihin meno. Eikä myöskään penkkarit vuotta myöhemmin. En kerta kaikkiaan tajua, miksi olisin halunnut viettää yhtään vapaa-aikaani sen luokan kanssa.

Pojasta polvi pahenee, eli poikani teki itsenäisesti samat ratkaisut viime ja tänä vuonna. Hänellä on ystävänsä, ja miksi leikkiä pukeutumista ihmisten kanssa, joista ei välitä?

Tänäkin vuonna aika monelle tehtiin selväksi, että heidän kanssaan ei kukaan halua olla. Kauniimmat ja rikkaimmat yksilöt myös vahvistivat asemaansa hierarkiassa. Onneksi oli tanssit!

Vierailija kirjoitti:

Tänäkin vuonna aika monelle tehtiin selväksi, että heidän kanssaan ei kukaan halua olla. Kauniimmat ja rikkaimmat yksilöt myös vahvistivat asemaansa hierarkiassa. Onneksi oli tanssit!

Höpö höpö taas. Meinaako aina jäädä yksin kotiin, jos joku sanoo jotakin poikkipuolista? Tulee hyvin yksinäinen elämä.

Zikzak Freud kirjoitti:

Joku häiriköi näköjään taas palstaa poistelemalla ilkivaltaisesti toisten kirjoituksia. Yleisön pyynnöstä yhä uudestaan ja uudestaan:

Vastauksena otsikon kysymykseen: rajoittunut ja tosikkomainen typerys, rikkiviisas, itseään älyköksi luuleva, huomiohakuinen ja muita ikäisiään kypsymättömämpi.

Noista tanssien boikotoijista ja skippaajista joko ei myöhemmässä elämässään tule mitään tai sitten niistä tulee joitain ihan pannukakkuja alisuoritujia: ei sellaisella luonteella, joka ei siedä altistaa itseään peliin edes sen verran, että yrittäisi tanssia lukion wanhaintansseissa kuten kaikki normaalit nuoret tekevät vaikka moni muukaan ei mikään mestaritanssija ole ja vaikka ei homma menisikään ihan täydellisesti, ja joka ei uskalla edes tämän laatuista riskiä ottaa, niin miten sellainen ihminen voisi pärjätä elämässään ihan oikeissa koettelemuksissa ja esim. pankkilainan ottamisessa ja takaisinmaksussa?

Noista tanssien kavahtajapojista tulee syrjäytyneitä ja hielle haisevia ikirunkkareita ja -tytöistä sosiaalisesti estyneitä ja korpimökkierakoitumisesta kiinnostuneita introvertti- impi-ikiumpilampi -koiranaisia, jotka istuvat nuoresta aikuisiästään lähtien hautaan asti psykoterapiassa; ja sekä tanssimattomat pojat että tytöt jyrsivät lukion jälkeen mielialalääkkeitä niin kauan kuin elävät.

Ihan turhaa väkeä.

Rumasti sanottu, mutta tuossa on perää. Juuri ujo tarvitsee treeniä niissä sosiaalisissa taidoissa. Ettei sitten tarvitse täällä itkeä, että miksei kukaan kiinnostu tyypistä, joka nysvää vaan aina kotona.

Millainen? En tanssinut ysärillä, ei kiinnostaneet prinsessaleikit. Sekuntiakaan en ole katunut, ja ihan normaali keskiluokkainen perheenäiti minusta tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänäkin vuonna aika monelle tehtiin selväksi, että heidän kanssaan ei kukaan halua olla. Kauniimmat ja rikkaimmat yksilöt myös vahvistivat asemaansa hierarkiassa. Onneksi oli tanssit!

Höpö höpö taas. Meinaako aina jäädä yksin kotiin, jos joku sanoo jotakin poikkipuolista? Tulee hyvin yksinäinen elämä.

Meinaako kuka?

Kirjoitin ihan yleisellä tasolla. Näinhän se maailma toimii eikä varmasti tullut yllätyksenä kenellekään. Aika monella on yksinäinen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin ehkä halunnut tanssia, mutta parinsaanti oli ongelmallista. Lopulta olisin saanut parinkin, mutta en kuitenkaan tanssinut. Hän pääsi tanssimaan toisen kanssa, kun surin sitä, että jää minun takiani tanssit häneltä välistä, vaikka en koskaan ollut edes luvannut tanssia. Muut olivat vähän kuin salaa hänet minulle pariksi "tarjonneet" ja näin sain selitellä asiaa.

Olin lukiossakin vielä kiusattu ja yksinäinen. Ei ystäviä ja monesti pilkattiin kaikesta. Näin oli helppo jättää tanssit välistä, koska yhdistin sen kaiken vaan siihen kuinka muut voisivat taas pilkata esim pukuani tai sitä miten tanssin yms. En olisi voinut nauttia päivästä siinä porukassa. Olisin vaan hermoillut ja samalla joutunut tanssimaan myös niiden ikävien tyyppien kanssa. Ei siitä olisi tullut mitään jos nyt jälkeenpäin mietin. Paremmassa porukassa ja eri lukiossa olisin ehkä voinut tanssia. Nyt jäi monta ikävää juttua pois, kun jätin ne väliin. Oikeastaan ajatus siitä, että olisin tanssinut siellä niiden tyyppien kanssa "hienosti" ja "esittänyt" kuinka kiva se päivä on olisi ollut vähän liikaa verrattuna siihen tavalliseen arkeen siellä.

Itsellä korostui vielä se kuinka luulin olevani melkein ainoa joka ei tanssi. Opettajat kävivät kimppuuni, kun en halunnut tanssia ja kyselivät. Oli ikävää selittää heille asiaa, kuinka en halua tanssia. Jotkut oppilaatkin tekivät samaa. Minulla oli yksi kurssiin käymättä ja ajattelin käydä sen ns tanssikurssin paikalla. Sitäkin hoettiin, kuinka voin käydä sen kurssiin itsenäisesti yms. Siihen en suostunut ja sanoin, että jätin tanssit ja käyn tuon kurssiin tunneilla, kun muut tanssivat. Sitten vihdoin, kun tuon yhden aineen kurssille menin niin huomasin siellä olevan ainakin 3 muuta, jotka eivät tanssineet. Voi olla, että heitä oli enemmänkin. Luulin olleeni ainoa ja ihmettelin painostettiinko heitä niin paljon kuin minua. Ja miksi minua yritettiin "parittaa" (en keksinyt muuta sanaa) tietämättäni tuon yhden tyypin pariksi, vaikka en ollut luvannut mitään. Itse sain kuitenkin selittää asiat hänelle.

Ainoa asia mitä jäin joskus kaipaamaan oli hieno puku. Minulla oli tietty malli ja väritkin tiedossa. Kävin aina välillä ihailemassa eräällä sivustolla niitä. Jotenkin jäin kaipaamaan sen ostoa ja olisi ollut kiva kerran omistaa sellainen ja ehkä olla hetken kaunis. Toki en itseäni minään kauniina edes pidä, mutta niitä "juhlia" ja erityisiä päiviä on aika vähän kuitenkin. Toki se on eri asia olisinko tuntenut itseäni kauniiksi tuolla. En varmaan ja joku olisi pilkannut jostain.

Jätin oikeastaan kaikki erityiset päivät välistä. Penkkarit, joulujuhlat, teemaillat, risteilyt yms. Sain niitä sitten selittää. En vaan halunnut olla yhtään enempää niiden tyyppien kanssa. Kestin jotenkin ne tavalliset päivät. Monille opettajille tuo kaikki oli liikaa ja minulle eräskin jopa vapaa-ajalla puhui kuinka eräskin oppilas (tunsin hänet) tuli sinne yhteen juttuun mukaan ja tykkäsi päivästä. Hän ei ollutkaan kiusattu ja yksinäinen kuten minä. Opettaja sanoi kuinka olisihan se hyvä jos edes yksi ystävä olisi. Ei vaan miettinyt kuinka se ei ollut minunkaan syyni jos jäin koulussa ulkopuolelle jos kohdeltiin ikävästi ja mitä minun ystävämääräni tms hänelle kuului. Ei minusta mitenkään. Tehtiin minusta vaan se yksinäinen tyyppi ja syyllinen siihen miksi jäin porukasta. Pitäisi ymmärtää mitä on ok puhua. Sori ohiskin.

Itse valitsit jäädä pois kaikesta, mutta jotenkin se on muiden syy?

Arvaan että myöhemmin on ihan sama tilanne, kaikki kiusaavat etkä yhtään huomaa omaa osuuttasi.

Näiden takia ne tanssit pitäisi olla pakolliset. Voisi huomata, ettei siihen kuollutkaan ja moni ihminen olikin ihan kiva.

Kyllä se porukka vaikuttaa siihen mihin tahtoo osallistua. Et ehkä itsekään menisi esim johonkin illanviettoon kiusaajien kanssa. En syytä muita mutta kyllä se porukka vaikuttaa siihen mihin tahtoo osallistua. En olisi "kuollut", mutta jos kuunnella arvostelua ja pilkkaa jo muutenkin niin kuka sitä enää lisää haluaa. En myöskään kitjoittanut, että kaikki ovat ikäviä tms. Moni silti oli. En taida silti käsittää tätä kaikkea. En myöskään kirjoittanut, että olen se paras tyyppi yms. Silti kaikkia pitäisi kohdella hyvin ja on tyhmää jos lukiossakin täytyy naureskella ja pilkata toisia. Moni toki jatkaa sitä aikuisenakin. Omaa osuuttani voi olla esim ujous, mutta kiusaamista ei mikään ominaisuus itsessäni oikeuta. Hyvässä seurassa olen sosiaalinenkin.

Hyvässä seurassa kaikilla on kivaa. Vaan mm töissä se seura ei aina ole hyvää, ja silti pitäisi oppia tulemaan toimeen. Vai missä ne sosiaaliset taidot opitaan, yksin kotonako?

Onko se kiusaaminen sitten sosiaalisten taitojen opettelua? Kyllä minusta kiusaajien pitäisi opetella niitä taitoja, jotta kaikkien olisi mukava olla koulussa. Heidän pitäisi oppia tulemaan toimeen muiden kanssa kiusaamatta. Tämä vielä viestiini liittyen.