Lue keskustelun säännöt.
Siis millainen lukiolaisnuori ei halua tanssia huomenna vanhoja?
09.02.2023 |
Kyse on siis siitä, että pystyisi kyllä tanssimaan, esim. siis pari olisi, mutta ei siksi tanssi, koska ei halua! Uskomatonta, ei voi muuta sanoa! Mitä tuossa on taustalla? Itsekyyttä vai jonkinlaista kapinointia? En ymmärrä! Ainutkertainen ja ihana tilaisuus ja joku omasta halustaan haluaa sen noin vain jättää välistä!
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä monet käyttävät rahan paljon järkevämmin, vaikka matkusteluun.
Nykyään tanssiaiset ovat riistäytyneet käsistä ja niillä tehdään bisnestä ja viedään kuin pässiä narusta.
Ja kallista huvia. Olen seurannut kummityttöni tanssiaishankintoja. Puku 950€, kengät 200€, laukku, asusteet, kampaukset ja meikit ja tähän mennessä hintalappu on reilut 2000€.
Ymmärrän, miksi moni ei halua tanssiaisiin ja haluaa käyttää rahan järkevämmin.
Tuonhan pystyy tekemään myös vaikka satasella, eli tuollainen rahankäyttö on täysin oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi siellä liikuntasaleissa on ne puolapuut mihin käpertyä kiinni
Tanssi olisi hyvä tapa harjoitella sitä sosiaalista elämää, juuri ujoille ja aroille se tekisi hyvää.
Minä en tanssinut. Syynä oli todella mustasukkainen poikaystävä, joka ei itse ollut lukiossa. En tietenkään kehdannut oikeaa syytä kertoa kellekään, sanoin vaan ettei huvita. Vielä näin melkein 30 vuotta myöhemminkin harmittaa, etten tanssinut.
Vierailija kirjoitti:
Tanssi olisi hyvä tapa harjoitella sitä sosiaalista elämää, juuri ujoille ja aroille se tekisi hyvää.
Tuohan on niin teennäinen tapa ja päivä kuin vaan mahdollista! Ei siinä ole mitään normaalia sosiaalista, että tanssii jotain ikiaikaista piiritanssia kaupungin urheiluhallissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämätöntä soopaa koko tanssivouhotus. Sillä ei ole mitään tekemistä tulevaisuuden kanssa. Vain luuserit haluaa poseerata.
Pieleen menee korkeat odotukset.
Kukaan fiksu ei moiseen osallistu.
No tosi ärsyttävää, että monet pojista eivät tanssi. Ne on jotenkin säikkyjä ja arastelee. Meilläkin oli liian vähän poikia joten tyttöjä ja ilman paria.
Tätini pyysi sitten jotain tuttua tanssia harrastavaa poikaa minulle pariksi. Hän ei ollut lukiossa, niin ei olisi muuten tanssinut vanhoja.
Mutta poikien tanssimattomuus on tosi ikävää. Monet pojat saattaa ehkä pelätä ettei löydä paria, mutta monesti tyttöjä on yllinkyllin.
Muutenkaan en ymmärrä, että miehet tai pojat eivät pidä tanssimisesta. Itse tykkään tosi paljon ja on kiva tanssia sellaisen kanssa joka osaa.
Jotkut pojat, jotka olivat "kovaa jätkää" eivät uskalla edes ojentaa kättä tytölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on tyttö niin ymmärrän oikein hyvin, jos joku ei halua mennä mukaan leikkimään prinsessaa. Kaikki tytöt eivät halua harrastaa noita prinsessaleikkejä. Toivottavasti nämä vanhojen tanssit muuttuisivat takaisin siihen, että pukeudutaan vanhanaikaisesti, eikä kilpailla mekkojen kanssa. Tuttavan tytär kulutti 1500 e vanhojen asusteisiin, kampaukseen, suihkurusketukseen, tekoripsiin jne.
Vierailija kirjoitti:
No tosi ärsyttävää, että monet pojista eivät tanssi. Ne on jotenkin säikkyjä ja arastelee. Meilläkin oli liian vähän poikia joten tyttöjä ja ilman paria.
.
Tytöt aiheuttaa tämän osittain ihan itse. Tottakai ne komeimmat ja suosituimmat varataan ensimmäisenä. Mutta joka vuosi jää varmasti monta ihan tavallisen näköistä ujoa poikaa ilman paria, koska kukaan ei pyydä heitä. Tiedän näitä useita, eivätkä ole mitenkään poikkeuksellisen näköisiä tms, että siitä voisi olla kyse. Nämä ujot pojat ei halua edes tulla sinne kurssille katsomaan, jos joku vielä sattuisi löytymään hänellekin. On helpompaa jättää tanssit kokonaan väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On pari viisasta sanontaa:
Terve mies ei tanssi!
Kovat kundit eivät tanssi!
Minä olisin ehkä halunnut tanssia, mutta parinsaanti oli ongelmallista. Lopulta olisin saanut parinkin, mutta en kuitenkaan tanssinut. Hän pääsi tanssimaan toisen kanssa, kun surin sitä, että jää minun takiani tanssit häneltä välistä, vaikka en koskaan ollut edes luvannut tanssia. Muut olivat vähän kuin salaa hänet minulle pariksi "tarjonneet" ja näin sain selitellä asiaa.
Olin lukiossakin vielä kiusattu ja yksinäinen. Ei ystäviä ja monesti pilkattiin kaikesta. Näin oli helppo jättää tanssit välistä, koska yhdistin sen kaiken vaan siihen kuinka muut voisivat taas pilkata esim pukuani tai sitä miten tanssin yms. En olisi voinut nauttia päivästä siinä porukassa. Olisin vaan hermoillut ja samalla joutunut tanssimaan myös niiden ikävien tyyppien kanssa. Ei siitä olisi tullut mitään jos nyt jälkeenpäin mietin. Paremmassa porukassa ja eri lukiossa olisin ehkä voinut tanssia. Nyt jäi monta ikävää juttua pois, kun jätin ne väliin. Oikeastaan ajatus siitä, että olisin tanssinut siellä niiden tyyppien kanssa "hienosti" ja "esittänyt" kuinka kiva se päivä on olisi ollut vähän liikaa verrattuna siihen tavalliseen arkeen siellä.
Itsellä korostui vielä se kuinka luulin olevani melkein ainoa joka ei tanssi. Opettajat kävivät kimppuuni, kun en halunnut tanssia ja kyselivät. Oli ikävää selittää heille asiaa, kuinka en halua tanssia. Jotkut oppilaatkin tekivät samaa. Minulla oli yksi kurssiin käymättä ja ajattelin käydä sen ns tanssikurssin paikalla. Sitäkin hoettiin, kuinka voin käydä sen kurssiin itsenäisesti yms. Siihen en suostunut ja sanoin, että jätin tanssit ja käyn tuon kurssiin tunneilla, kun muut tanssivat. Sitten vihdoin, kun tuon yhden aineen kurssille menin niin huomasin siellä olevan ainakin 3 muuta, jotka eivät tanssineet. Voi olla, että heitä oli enemmänkin. Luulin olleeni ainoa ja ihmettelin painostettiinko heitä niin paljon kuin minua. Ja miksi minua yritettiin "parittaa" (en keksinyt muuta sanaa) tietämättäni tuon yhden tyypin pariksi, vaikka en ollut luvannut mitään. Itse sain kuitenkin selittää asiat hänelle.
Ainoa asia mitä jäin joskus kaipaamaan oli hieno puku. Minulla oli tietty malli ja väritkin tiedossa. Kävin aina välillä ihailemassa eräällä sivustolla niitä. Jotenkin jäin kaipaamaan sen ostoa ja olisi ollut kiva kerran omistaa sellainen ja ehkä olla hetken kaunis. Toki en itseäni minään kauniina edes pidä, mutta niitä "juhlia" ja erityisiä päiviä on aika vähän kuitenkin. Toki se on eri asia olisinko tuntenut itseäni kauniiksi tuolla. En varmaan ja joku olisi pilkannut jostain.
Jätin oikeastaan kaikki erityiset päivät välistä. Penkkarit, joulujuhlat, teemaillat, risteilyt yms. Sain niitä sitten selittää. En vaan halunnut olla yhtään enempää niiden tyyppien kanssa. Kestin jotenkin ne tavalliset päivät. Monille opettajille tuo kaikki oli liikaa ja minulle eräskin jopa vapaa-ajalla puhui kuinka eräskin oppilas (tunsin hänet) tuli sinne yhteen juttuun mukaan ja tykkäsi päivästä. Hän ei ollutkaan kiusattu ja yksinäinen kuten minä. Opettaja sanoi kuinka olisihan se hyvä jos edes yksi ystävä olisi. Ei vaan miettinyt kuinka se ei ollut minunkaan syyni jos jäin koulussa ulkopuolelle jos kohdeltiin ikävästi ja mitä minun ystävämääräni tms hänelle kuului. Ei minusta mitenkään. Tehtiin minusta vaan se yksinäinen tyyppi ja syyllinen siihen miksi jäin porukasta. Pitäisi ymmärtää mitä on ok puhua. Sori ohiskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tanssi olisi hyvä tapa harjoitella sitä sosiaalista elämää, juuri ujoille ja aroille se tekisi hyvää.
Tuohan on niin teennäinen tapa ja päivä kuin vaan mahdollista! Ei siinä ole mitään normaalia sosiaalista, että tanssii jotain ikiaikaista piiritanssia kaupungin urheiluhallissa.
Ihmisten kanssa kuitenkin ihan livenä ollaan tekemisissä, joten kyllähän se ainakin omasta mielestäni on sosiaalista kanssakäymistä. Ihan sama mitä siellä harjoitellaan.
Vierailija kirjoitti:
Osa on introvertteja ja ei vaan napeksi, osa viettää syystä tai toisesta porukasta eriytyneenä päivän ja illan kotonaan omassa huoneessaan kuten muutkin illat, heillä muutenkin vastoinkäymisiä sosiaalisissa suhteissa. Näin ainakin oman nuoreni vuosikurssilla.
Siinä voi myös miettiä miksi joku on yksinäinen ja välttää sosiaalisia suhteita. Ei aina kaikki tykkäisi siellä "omassa huoneessaan kuten muutkin illat" olla. Voi olla kiusaamista yms taustalla kuten itselläni. Eri porukassa ja koulussa olisin voinut olla se sosiaalinen ja rohkeakin tyyppi. Tuolla pystyin juuri ja juuri päivisin koulussa käymään. Lukiossakin kiusataan. Ainakin joitakin. Piti vaan kirjoittaa tämä, kun usein syytetään se "outoa ja hiljaista" tyyppiä eikä mietitä miksi hän on sellainen ja onko jokin syy mikä vaikuttaa kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän ihmeessä kaikki ammatillisiin oppilaitoksiin menevät pärjäävät ilman tätä mahtavaa sosiaalista tuokiota? Valitettavan monilla ujoilla ja syrjäänvetäytyvillä tällaiset tilaisuudet vain korostavat sitä joukkoon kuulumattomuuden tunnetta.. Ei sitä yksi tanssipäivä korjaa.
En tanssinut, vaikka pyydettiinkin.
En koe jääneeni mistään paitsi, eikä jäänyt traumoja.
Kukaan tuntemani henkilö ei myöskään nuoruusmuisteluissaan ole muistellut vanhojen tanssi -päivää. Sen sijaan ekat pussailut, seksit, alkoholit, penkkareita, ylppäreitä, armeijaa, opiskeluja useasti.
M44
Riippuu lukiosta ja kaikesta. Olin 15 hengen lukiossa ja glamuuri on kaukana, jatkot jonkun kotona tavallisina kotibileinä. Tanssi ei kiinnostanu, sain matikan lukemiselle tilaa. Ja matikan opettelu auttoi mua enemmän elämässä :)
En tanssinut. Yksi tyttö pyysi tanssimaan, mutta vaadin vastineeksi seksiä.
Ei suostunut vaihtokauppaan. Minä jäin ilman seksiä ja hän ilman tanssiparia.
Tanssit 1991
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin ehkä halunnut tanssia, mutta parinsaanti oli ongelmallista. Lopulta olisin saanut parinkin, mutta en kuitenkaan tanssinut. Hän pääsi tanssimaan toisen kanssa, kun surin sitä, että jää minun takiani tanssit häneltä välistä, vaikka en koskaan ollut edes luvannut tanssia. Muut olivat vähän kuin salaa hänet minulle pariksi "tarjonneet" ja näin sain selitellä asiaa.
Olin lukiossakin vielä kiusattu ja yksinäinen. Ei ystäviä ja monesti pilkattiin kaikesta. Näin oli helppo jättää tanssit välistä, koska yhdistin sen kaiken vaan siihen kuinka muut voisivat taas pilkata esim pukuani tai sitä miten tanssin yms. En olisi voinut nauttia päivästä siinä porukassa. Olisin vaan hermoillut ja samalla joutunut tanssimaan myös niiden ikävien tyyppien kanssa. Ei siitä olisi tullut mitään jos nyt jälkeenpäin mietin. Paremmassa porukassa ja eri lukiossa olisin ehkä voinut tanssia. Nyt jäi monta ikävää juttua pois, kun jätin ne väliin. Oikeastaan ajatus siitä, että olisin tanssinut siellä niiden tyyppien kanssa "hienosti" ja "esittänyt" kuinka kiva se päivä on olisi ollut vähän liikaa verrattuna siihen tavalliseen arkeen siellä.
Itsellä korostui vielä se kuinka luulin olevani melkein ainoa joka ei tanssi. Opettajat kävivät kimppuuni, kun en halunnut tanssia ja kyselivät. Oli ikävää selittää heille asiaa, kuinka en halua tanssia. Jotkut oppilaatkin tekivät samaa. Minulla oli yksi kurssiin käymättä ja ajattelin käydä sen ns tanssikurssin paikalla. Sitäkin hoettiin, kuinka voin käydä sen kurssiin itsenäisesti yms. Siihen en suostunut ja sanoin, että jätin tanssit ja käyn tuon kurssiin tunneilla, kun muut tanssivat. Sitten vihdoin, kun tuon yhden aineen kurssille menin niin huomasin siellä olevan ainakin 3 muuta, jotka eivät tanssineet. Voi olla, että heitä oli enemmänkin. Luulin olleeni ainoa ja ihmettelin painostettiinko heitä niin paljon kuin minua. Ja miksi minua yritettiin "parittaa" (en keksinyt muuta sanaa) tietämättäni tuon yhden tyypin pariksi, vaikka en ollut luvannut mitään. Itse sain kuitenkin selittää asiat hänelle.
Ainoa asia mitä jäin joskus kaipaamaan oli hieno puku. Minulla oli tietty malli ja väritkin tiedossa. Kävin aina välillä ihailemassa eräällä sivustolla niitä. Jotenkin jäin kaipaamaan sen ostoa ja olisi ollut kiva kerran omistaa sellainen ja ehkä olla hetken kaunis. Toki en itseäni minään kauniina edes pidä, mutta niitä "juhlia" ja erityisiä päiviä on aika vähän kuitenkin. Toki se on eri asia olisinko tuntenut itseäni kauniiksi tuolla. En varmaan ja joku olisi pilkannut jostain.
Jätin oikeastaan kaikki erityiset päivät välistä. Penkkarit, joulujuhlat, teemaillat, risteilyt yms. Sain niitä sitten selittää. En vaan halunnut olla yhtään enempää niiden tyyppien kanssa. Kestin jotenkin ne tavalliset päivät. Monille opettajille tuo kaikki oli liikaa ja minulle eräskin jopa vapaa-ajalla puhui kuinka eräskin oppilas (tunsin hänet) tuli sinne yhteen juttuun mukaan ja tykkäsi päivästä. Hän ei ollutkaan kiusattu ja yksinäinen kuten minä. Opettaja sanoi kuinka olisihan se hyvä jos edes yksi ystävä olisi. Ei vaan miettinyt kuinka se ei ollut minunkaan syyni jos jäin koulussa ulkopuolelle jos kohdeltiin ikävästi ja mitä minun ystävämääräni tms hänelle kuului. Ei minusta mitenkään. Tehtiin minusta vaan se yksinäinen tyyppi ja syyllinen siihen miksi jäin porukasta. Pitäisi ymmärtää mitä on ok puhua. Sori ohiskin.
Itse valitsit jäädä pois kaikesta, mutta jotenkin se on muiden syy?
Arvaan että myöhemmin on ihan sama tilanne, kaikki kiusaavat etkä yhtään huomaa omaa osuuttasi.
Näiden takia ne tanssit pitäisi olla pakolliset. Voisi huomata, ettei siihen kuollutkaan ja moni ihminen olikin ihan kiva.
En tanssinut, koska en halunnut. Siitä on 20 v. aikaa, eikä vieläkään harmita, että en tanssinut wanhoja.
Jos hankkiin puvun, kengät, meikit ja kampaukset, lasku helposti 1500-2500€.
Jo halvemmat puvut 800-1200€.
Myös tarvikkeet, vaikka itse ompelisi.