Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomuushoito lahjasoluilla, kokemukset/ajatukset?
09.02.2023 |
Tämä nyt harkinnassa, omilla soluilla ei tunnu onnistuvan. Löytyykö kokemuksia itseltä tai lähipiiristä? En usko, ettäkö mahd lapsi olisi yhtään vähemmän rakas tai tuntuisi omalta, ajatuksena vaan tuntuu vielä hieman vieraalta 🤔
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse syntynyt lahjasukusoluilla, siis siittiösoluilla. Lahjasukusolut oli peräisin ulkomailta anonyymiltä luovuttajalta, josta vanhemmat tiesi iän, ihonvärin ja hiustenvärin. Kyseisessä maassa luovuttajien henkilöllisyyksiä ei rekisteröidä mihinkään ja Suomessa tilanne oli kuin missä tahansa avoliitossa elävien vanhempien perheessä, isä tunnusti isyytensä kun synnyin.
Asiaa ei ole koskaan salailtu minulta ja asiaa on aina selitetty ikätason mukaisesti. Minulle isä on aina ollut isä, vaikkei hänen sukusolunsa hedelmöityksessä ollutkaan. Se joka sukusolut luovutti, on joku anonyymi sukusoluja lahjoittanut henkilö.
Olen isän kanssa puhunut aiheesta ja hän kokee asian samoin. Isyys on jotain ihan muuta kuin biologiaa. Isyys on sitä, että isä on yhdessä äidin kanssa toivonut ja yrittänyt saada lasta, he ovat yhdessä käyneet läpi raskauden ja syntymän ja isä on siitä alkaen toiminut isänä.
En tiedä, millä tavalla omalla kohdallani olisi vaikuttanut tieto siitä, että luovuttajan voisi saada selville, kuten nykyään, kun luovuttaja on tiedossa. Minun tapauksessanihan se ei ole mitenkään mahdollista, enkä koe sille mitään tarvettakaan. Tavallaan on ehkä helpompaakin, ettei ole tarvinnut tehdä sitä päätöstä, että haluaako tietää henkilöllisyyden vai eikö halua, kun se ei ole ollut mahdollista.
Mikäli joskus teet netissä DNA testin saat mitä luultavammin tulokseksi lahjoittajan sukulaisia mikäli he ovat testin myös tehneet. Luovuttajan löytäminen on helppoa.
Enpä sanoisi että helppoa. Se on nimittäin aikamoinen määrä ihmisiä, mitä se testi tuloksineen kattaa. Siitä vaan sitten etsimään. Nettitestien luotettavuuskin voi olla kyseenalainen.
Testi kertoo kyllä luotettavasti lähisukulaiset ja esimerkiksi sisaruspuolia löytyy kyllä tehokkaasti.
Luovuttajille on usein paljon jälkeläisiä, varsinkin tanskalaisilla luovuttajilla. Sitä kautta moni on löytänyt biologisia perheenjäseniään.
Älytöntä tällaista mainostaa. Lahjasolulapsilla on jo perhe ja suku. Etsitkö sinä sen kenen verta olet saanut leikkauksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.ovumia.fi/munasolujen-luovutus/munasolujen-luovutus-esteet/
Tässä kerrotaan, mitkä sairaudet tms. estävät sukusolujen luovutuksen.
Itse olisin halunnut luovuttaa, mutta isäni skitsofrenia oli este, vaikka itse olen täysin terve. Lasteni todennäköisyys sairastua on 5%, keskimääräinen todennäköisyys 1%. Kriteerit on siis suht tiukat, mitä itse pidän kyllä ihan hyvänä asiana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse syntynyt lahjasukusoluilla, siis siittiösoluilla. Lahjasukusolut oli peräisin ulkomailta anonyymiltä luovuttajalta, josta vanhemmat tiesi iän, ihonvärin ja hiustenvärin. Kyseisessä maassa luovuttajien henkilöllisyyksiä ei rekisteröidä mihinkään ja Suomessa tilanne oli kuin missä tahansa avoliitossa elävien vanhempien perheessä, isä tunnusti isyytensä kun synnyin.
Asiaa ei ole koskaan salailtu minulta ja asiaa on aina selitetty ikätason mukaisesti. Minulle isä on aina ollut isä, vaikkei hänen sukusolunsa hedelmöityksessä ollutkaan. Se joka sukusolut luovutti, on joku anonyymi sukusoluja lahjoittanut henkilö.
Olen isän kanssa puhunut aiheesta ja hän kokee asian samoin. Isyys on jotain ihan muuta kuin biologiaa. Isyys on sitä, että isä on yhdessä äidin kanssa toivonut ja yrittänyt saada lasta, he ovat yhdessä käyneet läpi raskauden ja syntymän ja isä on siitä alkaen toiminut isänä.
En tiedä, millä tavalla omalla kohdallani olisi vaikuttanut tieto siitä, että luovuttajan voisi saada selville, kuten nykyään, kun luovuttaja on tiedossa. Minun tapauksessanihan se ei ole mitenkään mahdollista, enkä koe sille mitään tarvettakaan. Tavallaan on ehkä helpompaakin, ettei ole tarvinnut tehdä sitä päätöstä, että haluaako tietää henkilöllisyyden vai eikö halua, kun se ei ole ollut mahdollista.
Mikäli joskus teet netissä DNA testin saat mitä luultavammin tulokseksi lahjoittajan sukulaisia mikäli he ovat testin myös tehneet. Luovuttajan löytäminen on helppoa.
Enpä sanoisi että helppoa. Se on nimittäin aikamoinen määrä ihmisiä, mitä se testi tuloksineen kattaa. Siitä vaan sitten etsimään. Nettitestien luotettavuuskin voi olla kyseenalainen.
Testi kertoo kyllä luotettavasti lähisukulaiset ja esimerkiksi sisaruspuolia löytyy kyllä tehokkaasti.
Luovuttajille on usein paljon jälkeläisiä, varsinkin tanskalaisilla luovuttajilla. Sitä kautta moni on löytänyt biologisia perheenjäseniään.
Ei kaikki halua etsiä mitään biologisia "perheenjäseniä".
Vaikka löytyisikin saman luovuttajan sukusolujen tuotoksia, niin ei se kuitenkaan johda mihinkään siihen luovuttajaan liittyen, jos tämä itse puuttuu. Voisin kuvitella, että anonyymillä luovuttajalla ei yleensä ole mitään mielenkiintoa testailla biologiaansa.
jos löytyy tarpeeksi läheinen sukulainen luovuttajalle, niin voi johtaakin. JOs luovuttaja ei halua tavata, niin mikään ei estä sitten luovuttajan lähisukulaisia tapaamasta sitä "lasta".
Noita testejä tekee varmasti vähemmistö väestöstä. Todennäköisyydet luovuttajan lähisukulaisten löytymiselle testin kautta myös oletettavasti pienenee ajan kuluessa. Testit ovat kuitenkin suht uusi juttu, eikä samanlaisia testejä ole ennen ollut ja monen nuorenkin aikuisen vanhemmat on sitä ikäluokkaa, ettei ole noita testejä tehnyt. Testin tuloshan riippuu myös luovuttajan omista taustoista, mistä tämä itse on, miten laajalta sukunsa on tai että onko itsekään vanhempiensa biologinen lapsi.
Oletko hassu? Ei vanhaa ikäluokkaa tartte löytää, kun nuoretkin riittää. Jos sieltä löytää sisar- tai velipuolia, kuten moni luovutetuilla soluilla alkunsa saanut on löytänyt, se riittää hyvin biosuvun jäljittämiseen.
Suomessakin eräs luovuttaja, jonka henkilöys ei ole vielä selvinnyt, on biologinen isä isolle joukolle jälkeläisiä, jotka ovat löytäneet toisensa DNA-testin avulla. Tästä oli Suomen Kuvalehdessä juttukin.
Olen lahjoittanut omia munasolujani ja niitä on käytetty. On siis mahdollista, että niistä on syntynyt lapsikin. Hienoa, jos joku perhe on saanut niiden munasolujen kautta lapsen. En kuitenkaan koe mitään kaipuuta selvittää tätä asiaa sen enempää, enkä koe tätä mahdollista lasta millään tavalla omakseni. Minulle kyseessä on vieraiden ihmisten lapsi.
Minulla on kaksi lasta ja kyllä noista tuli omia siinä vaiheessa, kun lasta toivottiin ja raskautta päätettiin jatkaa, lasta odotettiin syntyväksi ja lapseen kiinnyttiin. Sukusolut on pelkkiä sukusoluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse syntynyt lahjasukusoluilla, siis siittiösoluilla. Lahjasukusolut oli peräisin ulkomailta anonyymiltä luovuttajalta, josta vanhemmat tiesi iän, ihonvärin ja hiustenvärin. Kyseisessä maassa luovuttajien henkilöllisyyksiä ei rekisteröidä mihinkään ja Suomessa tilanne oli kuin missä tahansa avoliitossa elävien vanhempien perheessä, isä tunnusti isyytensä kun synnyin.
Asiaa ei ole koskaan salailtu minulta ja asiaa on aina selitetty ikätason mukaisesti. Minulle isä on aina ollut isä, vaikkei hänen sukusolunsa hedelmöityksessä ollutkaan. Se joka sukusolut luovutti, on joku anonyymi sukusoluja lahjoittanut henkilö.
Olen isän kanssa puhunut aiheesta ja hän kokee asian samoin. Isyys on jotain ihan muuta kuin biologiaa. Isyys on sitä, että isä on yhdessä äidin kanssa toivonut ja yrittänyt saada lasta, he ovat yhdessä käyneet läpi raskauden ja syntymän ja isä on siitä alkaen toiminut isänä.
En tiedä, millä tavalla omalla kohdallani olisi vaikuttanut tieto siitä, että luovuttajan voisi saada selville, kuten nykyään, kun luovuttaja on tiedossa. Minun tapauksessanihan se ei ole mitenkään mahdollista, enkä koe sille mitään tarvettakaan. Tavallaan on ehkä helpompaakin, ettei ole tarvinnut tehdä sitä päätöstä, että haluaako tietää henkilöllisyyden vai eikö halua, kun se ei ole ollut mahdollista.
Mikäli joskus teet netissä DNA testin saat mitä luultavammin tulokseksi lahjoittajan sukulaisia mikäli he ovat testin myös tehneet. Luovuttajan löytäminen on helppoa.
Enpä sanoisi että helppoa. Se on nimittäin aikamoinen määrä ihmisiä, mitä se testi tuloksineen kattaa. Siitä vaan sitten etsimään. Nettitestien luotettavuuskin voi olla kyseenalainen.
Testi kertoo kyllä luotettavasti lähisukulaiset ja esimerkiksi sisaruspuolia löytyy kyllä tehokkaasti.
Luovuttajille on usein paljon jälkeläisiä, varsinkin tanskalaisilla luovuttajilla. Sitä kautta moni on löytänyt biologisia perheenjäseniään.
Ei kaikki halua etsiä mitään biologisia "perheenjäseniä".
Vaikka löytyisikin saman luovuttajan sukusolujen tuotoksia, niin ei se kuitenkaan johda mihinkään siihen luovuttajaan liittyen, jos tämä itse puuttuu. Voisin kuvitella, että anonyymillä luovuttajalla ei yleensä ole mitään mielenkiintoa testailla biologiaansa.
Luovuttajan ei tartte itse tehdä testiä, riittää että vaikka yksi hänen sisaruksen lapsi tekee, niin DNA-testi tunnistaa sukulaisuuden sekä osaa arvioida sukulaisuuden laadun luovutetuilla sukusoluilla syntyneeseen lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovutetulla munasolulla saatu lapsi täälläkin jo yli 10 v. Ei voisi olla rakkaampi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse syntynyt lahjasukusoluilla, siis siittiösoluilla. Lahjasukusolut oli peräisin ulkomailta anonyymiltä luovuttajalta, josta vanhemmat tiesi iän, ihonvärin ja hiustenvärin. Kyseisessä maassa luovuttajien henkilöllisyyksiä ei rekisteröidä mihinkään ja Suomessa tilanne oli kuin missä tahansa avoliitossa elävien vanhempien perheessä, isä tunnusti isyytensä kun synnyin.
Asiaa ei ole koskaan salailtu minulta ja asiaa on aina selitetty ikätason mukaisesti. Minulle isä on aina ollut isä, vaikkei hänen sukusolunsa hedelmöityksessä ollutkaan. Se joka sukusolut luovutti, on joku anonyymi sukusoluja lahjoittanut henkilö.
Olen isän kanssa puhunut aiheesta ja hän kokee asian samoin. Isyys on jotain ihan muuta kuin biologiaa. Isyys on sitä, että isä on yhdessä äidin kanssa toivonut ja yrittänyt saada lasta, he ovat yhdessä käyneet läpi raskauden ja syntymän ja isä on siitä alkaen toiminut isänä.
En tiedä, millä tavalla omalla kohdallani olisi vaikuttanut tieto siitä, että luovuttajan voisi saada selville, kuten nykyään, kun luovuttaja on tiedossa. Minun tapauksessanihan se ei ole mitenkään mahdollista, enkä koe sille mitään tarvettakaan. Tavallaan on ehkä helpompaakin, ettei ole tarvinnut tehdä sitä päätöstä, että haluaako tietää henkilöllisyyden vai eikö halua, kun se ei ole ollut mahdollista.
Mikäli joskus teet netissä DNA testin saat mitä luultavammin tulokseksi lahjoittajan sukulaisia mikäli he ovat testin myös tehneet. Luovuttajan löytäminen on helppoa.
Enpä sanoisi että helppoa. Se on nimittäin aikamoinen määrä ihmisiä, mitä se testi tuloksineen kattaa. Siitä vaan sitten etsimään. Nettitestien luotettavuuskin voi olla kyseenalainen.
Testi kertoo kyllä luotettavasti lähisukulaiset ja esimerkiksi sisaruspuolia löytyy kyllä tehokkaasti.
Luovuttajille on usein paljon jälkeläisiä, varsinkin tanskalaisilla luovuttajilla. Sitä kautta moni on löytänyt biologisia perheenjäseniään.
Ei kaikki halua etsiä mitään biologisia "perheenjäseniä".
Vaikka löytyisikin saman luovuttajan sukusolujen tuotoksia, niin ei se kuitenkaan johda mihinkään siihen luovuttajaan liittyen, jos tämä itse puuttuu. Voisin kuvitella, että anonyymillä luovuttajalla ei yleensä ole mitään mielenkiintoa testailla biologiaansa.
jos löytyy tarpeeksi läheinen sukulainen luovuttajalle, niin voi johtaakin. JOs luovuttaja ei halua tavata, niin mikään ei estä sitten luovuttajan lähisukulaisia tapaamasta sitä "lasta".
Noita testejä tekee varmasti vähemmistö väestöstä. Todennäköisyydet luovuttajan lähisukulaisten löytymiselle testin kautta myös oletettavasti pienenee ajan kuluessa. Testit ovat kuitenkin suht uusi juttu, eikä samanlaisia testejä ole ennen ollut ja monen nuorenkin aikuisen vanhemmat on sitä ikäluokkaa, ettei ole noita testejä tehnyt. Testin tuloshan riippuu myös luovuttajan omista taustoista, mistä tämä itse on, miten laajalta sukunsa on tai että onko itsekään vanhempiensa biologinen lapsi.
Oletko hassu? Ei vanhaa ikäluokkaa tartte löytää, kun nuoretkin riittää. Jos sieltä löytää sisar- tai velipuolia, kuten moni luovutetuilla soluilla alkunsa saanut on löytänyt, se riittää hyvin biosuvun jäljittämiseen.
Suomessakin eräs luovuttaja, jonka henkilöys ei ole vielä selvinnyt, on biologinen isä isolle joukolle jälkeläisiä, jotka ovat löytäneet toisensa DNA-testin avulla. Tästä oli Suomen Kuvalehdessä juttukin.
Miten sitä biosukua ja luovuttajaa jäljittää, vaikka löytyisi 100 sisarusta joiden kohdalla on myös luovutettu sukusoluja, kun luovuttaja on kuitenkin anonyymi eikä henkilö kenenkään tiedossa?
Luovuttajalla ei välttämättä ole omia lapsia lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kokemusta, mutta voi olla, että tämäkin vaihtoehto tulee tulevaisuudessa omalle kohdalle. Uskon, että kiintyminen lapseen kävisi helposti, mut lähinnä mietityttää, miten sitten vastailla "onkos sinussa enemmän äidin vai isän näköä" tyylisiin kommentteihin, mutta tähän pohdintaan varmaan saisi apua lahjasoluneuvonnasta ja muilta lahjasoluperheiltä.
Luovuttajien sukusolut on tutkittu mm. monien perinnöllisten sairauksien varalta, joten siinä mielessä lahjasolut ovat jopa "turvallisempia" kuin omat sukusolut joita ei ole tutkittu. Suomessa sukusolujen luovutus on rajattu niin, että saman luovuttajan soluja voidaan antaa max viiteen eri perheeseen. Tässä keskustelussa jotkut on kritisoineet lahjasoluhoitoja sillä perustelulla, ettei voi tietää millainen henkilö luovuttaja on. Lahjasoluhoidoissa voi kyllä myös käyttää tuttua luovuttajaa, jos joku tuttu haluaa luovuttaa sukusoluja. Itse en pelkää vierastakaan luovuttajaa ajatuksena, sillä tunnen luovuttajaksi hakeutuneita ja he ovat kaikki hyviä tyyppejä ja se on tehnyt asiasta entistä luontevampaa. En halua vähätellä geenien merkitystä, mutta esimerkiksi älykkyyteen vaikuttaa todella paljon ympäristötekijät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse syntynyt lahjasukusoluilla, siis siittiösoluilla. Lahjasukusolut oli peräisin ulkomailta anonyymiltä luovuttajalta, josta vanhemmat tiesi iän, ihonvärin ja hiustenvärin. Kyseisessä maassa luovuttajien henkilöllisyyksiä ei rekisteröidä mihinkään ja Suomessa tilanne oli kuin missä tahansa avoliitossa elävien vanhempien perheessä, isä tunnusti isyytensä kun synnyin.
Asiaa ei ole koskaan salailtu minulta ja asiaa on aina selitetty ikätason mukaisesti. Minulle isä on aina ollut isä, vaikkei hänen sukusolunsa hedelmöityksessä ollutkaan. Se joka sukusolut luovutti, on joku anonyymi sukusoluja lahjoittanut henkilö.
Olen isän kanssa puhunut aiheesta ja hän kokee asian samoin. Isyys on jotain ihan muuta kuin biologiaa. Isyys on sitä, että isä on yhdessä äidin kanssa toivonut ja yrittänyt saada lasta, he ovat yhdessä käyneet läpi raskauden ja syntymän ja isä on siitä alkaen toiminut isänä.
En tiedä, millä tavalla omalla kohdallani olisi vaikuttanut tieto siitä, että luovuttajan voisi saada selville, kuten nykyään, kun luovuttaja on tiedossa. Minun tapauksessanihan se ei ole mitenkään mahdollista, enkä koe sille mitään tarvettakaan. Tavallaan on ehkä helpompaakin, ettei ole tarvinnut tehdä sitä päätöstä, että haluaako tietää henkilöllisyyden vai eikö halua, kun se ei ole ollut mahdollista.
Mikäli joskus teet netissä DNA testin saat mitä luultavammin tulokseksi lahjoittajan sukulaisia mikäli he ovat testin myös tehneet. Luovuttajan löytäminen on helppoa.
Enpä sanoisi että helppoa. Se on nimittäin aikamoinen määrä ihmisiä, mitä se testi tuloksineen kattaa. Siitä vaan sitten etsimään. Nettitestien luotettavuuskin voi olla kyseenalainen.
Testi kertoo kyllä luotettavasti lähisukulaiset ja esimerkiksi sisaruspuolia löytyy kyllä tehokkaasti.
Luovuttajille on usein paljon jälkeläisiä, varsinkin tanskalaisilla luovuttajilla. Sitä kautta moni on löytänyt biologisia perheenjäseniään.
Ei kaikki halua etsiä mitään biologisia "perheenjäseniä".
Vaikka löytyisikin saman luovuttajan sukusolujen tuotoksia, niin ei se kuitenkaan johda mihinkään siihen luovuttajaan liittyen, jos tämä itse puuttuu. Voisin kuvitella, että anonyymillä luovuttajalla ei yleensä ole mitään mielenkiintoa testailla biologiaansa.
jos löytyy tarpeeksi läheinen sukulainen luovuttajalle, niin voi johtaakin. JOs luovuttaja ei halua tavata, niin mikään ei estä sitten luovuttajan lähisukulaisia tapaamasta sitä "lasta".
Noita testejä tekee varmasti vähemmistö väestöstä. Todennäköisyydet luovuttajan lähisukulaisten löytymiselle testin kautta myös oletettavasti pienenee ajan kuluessa. Testit ovat kuitenkin suht uusi juttu, eikä samanlaisia testejä ole ennen ollut ja monen nuorenkin aikuisen vanhemmat on sitä ikäluokkaa, ettei ole noita testejä tehnyt. Testin tuloshan riippuu myös luovuttajan omista taustoista, mistä tämä itse on, miten laajalta sukunsa on tai että onko itsekään vanhempiensa biologinen lapsi.
Oletko hassu? Ei vanhaa ikäluokkaa tartte löytää, kun nuoretkin riittää. Jos sieltä löytää sisar- tai velipuolia, kuten moni luovutetuilla soluilla alkunsa saanut on löytänyt, se riittää hyvin biosuvun jäljittämiseen.
Suomessakin eräs luovuttaja, jonka henkilöys ei ole vielä selvinnyt, on biologinen isä isolle joukolle jälkeläisiä, jotka ovat löytäneet toisensa DNA-testin avulla. Tästä oli Suomen Kuvalehdessä juttukin.
Miten sitä biosukua ja luovuttajaa jäljittää, vaikka löytyisi 100 sisarusta joiden kohdalla on myös luovutettu sukusoluja, kun luovuttaja on kuitenkin anonyymi eikä henkilö kenenkään tiedossa?
Luovuttajalla ei välttämättä ole omia lapsia lainkaan.
Rautalangasta: luovuttajalla ei tartte olla biologisia lapsia löytyäkseen. Hänet voidaan löytää siten, että löytyy hänen lähisukulaisia kuten sisaruksia tai heidän lapsiaan. Siitä sitten laskemaan yksi plus yksi.
Nykyisen hedelmöityshoitolalain mukaan luovuttajan henkilöllisyys pitää kertoa lapselle jos hän haluaa sen tietää 18 vuotta täytettyään.
Ennen lakia tapahtuneissa hoidoissa on näitä anonyymiluovuttajia, jotka ei kuitenkaan DNA-testauksen vuoksi voi luottaa siihen, että henkilöllisyys pysyisi salassa ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse syntynyt lahjasukusoluilla, siis siittiösoluilla. Lahjasukusolut oli peräisin ulkomailta anonyymiltä luovuttajalta, josta vanhemmat tiesi iän, ihonvärin ja hiustenvärin. Kyseisessä maassa luovuttajien henkilöllisyyksiä ei rekisteröidä mihinkään ja Suomessa tilanne oli kuin missä tahansa avoliitossa elävien vanhempien perheessä, isä tunnusti isyytensä kun synnyin.
Asiaa ei ole koskaan salailtu minulta ja asiaa on aina selitetty ikätason mukaisesti. Minulle isä on aina ollut isä, vaikkei hänen sukusolunsa hedelmöityksessä ollutkaan. Se joka sukusolut luovutti, on joku anonyymi sukusoluja lahjoittanut henkilö.
Olen isän kanssa puhunut aiheesta ja hän kokee asian samoin. Isyys on jotain ihan muuta kuin biologiaa. Isyys on sitä, että isä on yhdessä äidin kanssa toivonut ja yrittänyt saada lasta, he ovat yhdessä käyneet läpi raskauden ja syntymän ja isä on siitä alkaen toiminut isänä.
En tiedä, millä tavalla omalla kohdallani olisi vaikuttanut tieto siitä, että luovuttajan voisi saada selville, kuten nykyään, kun luovuttaja on tiedossa. Minun tapauksessanihan se ei ole mitenkään mahdollista, enkä koe sille mitään tarvettakaan. Tavallaan on ehkä helpompaakin, ettei ole tarvinnut tehdä sitä päätöstä, että haluaako tietää henkilöllisyyden vai eikö halua, kun se ei ole ollut mahdollista.
Mikäli joskus teet netissä DNA testin saat mitä luultavammin tulokseksi lahjoittajan sukulaisia mikäli he ovat testin myös tehneet. Luovuttajan löytäminen on helppoa.
Enpä sanoisi että helppoa. Se on nimittäin aikamoinen määrä ihmisiä, mitä se testi tuloksineen kattaa. Siitä vaan sitten etsimään. Nettitestien luotettavuuskin voi olla kyseenalainen.
Testi kertoo kyllä luotettavasti lähisukulaiset ja esimerkiksi sisaruspuolia löytyy kyllä tehokkaasti.
Luovuttajille on usein paljon jälkeläisiä, varsinkin tanskalaisilla luovuttajilla. Sitä kautta moni on löytänyt biologisia perheenjäseniään.
Ei kaikki halua etsiä mitään biologisia "perheenjäseniä".
Vaikka löytyisikin saman luovuttajan sukusolujen tuotoksia, niin ei se kuitenkaan johda mihinkään siihen luovuttajaan liittyen, jos tämä itse puuttuu. Voisin kuvitella, että anonyymillä luovuttajalla ei yleensä ole mitään mielenkiintoa testailla biologiaansa.
Luovuttajan ei tartte itse tehdä testiä, riittää että vaikka yksi hänen sisaruksen lapsi tekee, niin DNA-testi tunnistaa sukulaisuuden sekä osaa arvioida sukulaisuuden laadun luovutetuilla sukusoluilla syntyneeseen lapseen.
Luovuttajalla ei välttämättä ole biologisia sisaruksia itselläänkään. Testi siis voi aivan yhtä hyvin johtaa täysin väärille jäljille.
Luovuttajalla voi myös olla vaikka kymmenen sisarusta ja sisaruksilla kymmeniä lapsia. Niistä sitten arpomaan, kuka ja kenen puolelta on joskus luovuttanut sukusoluja? Sisarusten lapsilla on myös omat toiset vanhempansa, mitkä sekoittaa pakkaa vielä lisää.
Minkähän takia jollekin on noin iso ongelma, että kaupalliset DNA-testit voi paljastaa anonyymin luovuttajan? Asia ei edes koske nykyisiä hoitoja, kun anonyymiä luovuttamista ei enää ole, joten lapsi saa joka tapauksessa tietää henkilöllisyyden jos haluaa aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse syntynyt lahjasukusoluilla, siis siittiösoluilla. Lahjasukusolut oli peräisin ulkomailta anonyymiltä luovuttajalta, josta vanhemmat tiesi iän, ihonvärin ja hiustenvärin. Kyseisessä maassa luovuttajien henkilöllisyyksiä ei rekisteröidä mihinkään ja Suomessa tilanne oli kuin missä tahansa avoliitossa elävien vanhempien perheessä, isä tunnusti isyytensä kun synnyin.
Asiaa ei ole koskaan salailtu minulta ja asiaa on aina selitetty ikätason mukaisesti. Minulle isä on aina ollut isä, vaikkei hänen sukusolunsa hedelmöityksessä ollutkaan. Se joka sukusolut luovutti, on joku anonyymi sukusoluja lahjoittanut henkilö.
Olen isän kanssa puhunut aiheesta ja hän kokee asian samoin. Isyys on jotain ihan muuta kuin biologiaa. Isyys on sitä, että isä on yhdessä äidin kanssa toivonut ja yrittänyt saada lasta, he ovat yhdessä käyneet läpi raskauden ja syntymän ja isä on siitä alkaen toiminut isänä.
En tiedä, millä tavalla omalla kohdallani olisi vaikuttanut tieto siitä, että luovuttajan voisi saada selville, kuten nykyään, kun luovuttaja on tiedossa. Minun tapauksessanihan se ei ole mitenkään mahdollista, enkä koe sille mitään tarvettakaan. Tavallaan on ehkä helpompaakin, ettei ole tarvinnut tehdä sitä päätöstä, että haluaako tietää henkilöllisyyden vai eikö halua, kun se ei ole ollut mahdollista.
Mikäli joskus teet netissä DNA testin saat mitä luultavammin tulokseksi lahjoittajan sukulaisia mikäli he ovat testin myös tehneet. Luovuttajan löytäminen on helppoa.
Enpä sanoisi että helppoa. Se on nimittäin aikamoinen määrä ihmisiä, mitä se testi tuloksineen kattaa. Siitä vaan sitten etsimään. Nettitestien luotettavuuskin voi olla kyseenalainen.
Testi kertoo kyllä luotettavasti lähisukulaiset ja esimerkiksi sisaruspuolia löytyy kyllä tehokkaasti.
Luovuttajille on usein paljon jälkeläisiä, varsinkin tanskalaisilla luovuttajilla. Sitä kautta moni on löytänyt biologisia perheenjäseniään.
Ei kaikki halua etsiä mitään biologisia "perheenjäseniä".
Vaikka löytyisikin saman luovuttajan sukusolujen tuotoksia, niin ei se kuitenkaan johda mihinkään siihen luovuttajaan liittyen, jos tämä itse puuttuu. Voisin kuvitella, että anonyymillä luovuttajalla ei yleensä ole mitään mielenkiintoa testailla biologiaansa.
jos löytyy tarpeeksi läheinen sukulainen luovuttajalle, niin voi johtaakin. JOs luovuttaja ei halua tavata, niin mikään ei estä sitten luovuttajan lähisukulaisia tapaamasta sitä "lasta".
Noita testejä tekee varmasti vähemmistö väestöstä. Todennäköisyydet luovuttajan lähisukulaisten löytymiselle testin kautta myös oletettavasti pienenee ajan kuluessa. Testit ovat kuitenkin suht uusi juttu, eikä samanlaisia testejä ole ennen ollut ja monen nuorenkin aikuisen vanhemmat on sitä ikäluokkaa, ettei ole noita testejä tehnyt. Testin tuloshan riippuu myös luovuttajan omista taustoista, mistä tämä itse on, miten laajalta sukunsa on tai että onko itsekään vanhempiensa biologinen lapsi.
Oletko hassu? Ei vanhaa ikäluokkaa tartte löytää, kun nuoretkin riittää. Jos sieltä löytää sisar- tai velipuolia, kuten moni luovutetuilla soluilla alkunsa saanut on löytänyt, se riittää hyvin biosuvun jäljittämiseen.
Suomessakin eräs luovuttaja, jonka henkilöys ei ole vielä selvinnyt, on biologinen isä isolle joukolle jälkeläisiä, jotka ovat löytäneet toisensa DNA-testin avulla. Tästä oli Suomen Kuvalehdessä juttukin.
Miten sitä biosukua ja luovuttajaa jäljittää, vaikka löytyisi 100 sisarusta joiden kohdalla on myös luovutettu sukusoluja, kun luovuttaja on kuitenkin anonyymi eikä henkilö kenenkään tiedossa?
Luovuttajalla ei välttämättä ole omia lapsia lainkaan.
Rautalangasta: luovuttajalla ei tartte olla biologisia lapsia löytyäkseen. Hänet voidaan löytää siten, että löytyy hänen lähisukulaisia kuten sisaruksia tai heidän lapsiaan. Siitä sitten laskemaan yksi plus yksi.
Nykyisen hedelmöityshoitolalain mukaan luovuttajan henkilöllisyys pitää kertoa lapselle jos hän haluaa sen tietää 18 vuotta täytettyään.
Ennen lakia tapahtuneissa hoidoissa on näitä anonyymiluovuttajia, jotka ei kuitenkaan DNA-testauksen vuoksi voi luottaa siihen, että henkilöllisyys pysyisi salassa ikuisesti.
Rautalangasta, lue viesti 71
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse syntynyt lahjasukusoluilla, siis siittiösoluilla. Lahjasukusolut oli peräisin ulkomailta anonyymiltä luovuttajalta, josta vanhemmat tiesi iän, ihonvärin ja hiustenvärin. Kyseisessä maassa luovuttajien henkilöllisyyksiä ei rekisteröidä mihinkään ja Suomessa tilanne oli kuin missä tahansa avoliitossa elävien vanhempien perheessä, isä tunnusti isyytensä kun synnyin.
Asiaa ei ole koskaan salailtu minulta ja asiaa on aina selitetty ikätason mukaisesti. Minulle isä on aina ollut isä, vaikkei hänen sukusolunsa hedelmöityksessä ollutkaan. Se joka sukusolut luovutti, on joku anonyymi sukusoluja lahjoittanut henkilö.
Olen isän kanssa puhunut aiheesta ja hän kokee asian samoin. Isyys on jotain ihan muuta kuin biologiaa. Isyys on sitä, että isä on yhdessä äidin kanssa toivonut ja yrittänyt saada lasta, he ovat yhdessä käyneet läpi raskauden ja syntymän ja isä on siitä alkaen toiminut isänä.
En tiedä, millä tavalla omalla kohdallani olisi vaikuttanut tieto siitä, että luovuttajan voisi saada selville, kuten nykyään, kun luovuttaja on tiedossa. Minun tapauksessanihan se ei ole mitenkään mahdollista, enkä koe sille mitään tarvettakaan. Tavallaan on ehkä helpompaakin, ettei ole tarvinnut tehdä sitä päätöstä, että haluaako tietää henkilöllisyyden vai eikö halua, kun se ei ole ollut mahdollista.
Mikäli joskus teet netissä DNA testin saat mitä luultavammin tulokseksi lahjoittajan sukulaisia mikäli he ovat testin myös tehneet. Luovuttajan löytäminen on helppoa.
Enpä sanoisi että helppoa. Se on nimittäin aikamoinen määrä ihmisiä, mitä se testi tuloksineen kattaa. Siitä vaan sitten etsimään. Nettitestien luotettavuuskin voi olla kyseenalainen.
Testi kertoo kyllä luotettavasti lähisukulaiset ja esimerkiksi sisaruspuolia löytyy kyllä tehokkaasti.
Luovuttajille on usein paljon jälkeläisiä, varsinkin tanskalaisilla luovuttajilla. Sitä kautta moni on löytänyt biologisia perheenjäseniään.
Ei kaikki halua etsiä mitään biologisia "perheenjäseniä".
Vaikka löytyisikin saman luovuttajan sukusolujen tuotoksia, niin ei se kuitenkaan johda mihinkään siihen luovuttajaan liittyen, jos tämä itse puuttuu. Voisin kuvitella, että anonyymillä luovuttajalla ei yleensä ole mitään mielenkiintoa testailla biologiaansa.
Luovuttajan ei tartte itse tehdä testiä, riittää että vaikka yksi hänen sisaruksen lapsi tekee, niin DNA-testi tunnistaa sukulaisuuden sekä osaa arvioida sukulaisuuden laadun luovutetuilla sukusoluilla syntyneeseen lapseen.
Luovuttajalla ei välttämättä ole biologisia sisaruksia itselläänkään. Testi siis voi aivan yhtä hyvin johtaa täysin väärille jäljille.
Luovuttajalla voi myös olla vaikka kymmenen sisarusta ja sisaruksilla kymmeniä lapsia. Niistä sitten arpomaan, kuka ja kenen puolelta on joskus luovuttanut sukusoluja? Sisarusten lapsilla on myös omat toiset vanhempansa, mitkä sekoittaa pakkaa vielä lisää.
Ihme jankutusta. Tietenkään ei välttämättä ole sisaruksia jne. mutta useimmilla ihmisillä on.
Esimerkiksi Suomessa munasoluja luovuttajilla on useimmiten itselläänkin lapsia, näin myös kotimaisilla siittiöiden luovuttajilla.
Tietysti voi olla, että luovuttaja on adoptiolapsi tms. mutta nyt puhutaan biologisesta sukulaisuudesta. Sitä ne testit jäljittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako noissa valita että minkänäköseltä ne geenit tulee?
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia jollekin on noin iso ongelma, että kaupalliset DNA-testit voi paljastaa anonyymin luovuttajan? Asia ei edes koske nykyisiä hoitoja, kun anonyymiä luovuttamista ei enää ole, joten lapsi saa joka tapauksessa tietää henkilöllisyyden jos haluaa aikuisena.
Kaupalliset DNA-testit ei ole mitään hyväntekeväisyyttä, ne on liiketoimintaa.
DNA-testit ei myöskään koskaan ole täysin varmoja, vaan niihin sisältyy aina virhemahdollisuus. Mitä huonompi testi, sitä epävarmempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän erään hyvin yksinkertaisen oppimishäiriöisen naisen joka käy luovuttamassa solujaan. Sepä se kun ei saa valita vaan sieltä voi tosiaan tulla ihan mitä vaan.
Niinhän ne vastaanottajatkin voivat olla ihan mitä vaan... kuka esimerkiksi haluaisi luovuttaa sukusolujaan vastaanottajille, jotka sairastuvat alkoholismiin tai eivät osaa käyttää rahaa, vaan tulevat velkaantumaan ja näin lapset saavatkin kurjan elämän. Tai jos vastaanottajilla onkin jotkut äärimmäisen vanholliset kasvatusmetodit, jotka traumatisoivat lapsen. Psykologisia testejä voi huijata helposti eikä kaikki siellä tule mitenkään julki. Tosiaan pitäisi luovuttajasta olla vähän toisenlaisia tietoa kuin hiusten tai silmien väri, mutta niin pitäisi olla vastaanottajistakin. Ehkä lisääntymisen pitäisi toteutua vain silloin, kun kaksi ihmistä kykenee omin voimin lisääntymään. Ei siis mitään hedelmöityshoitoja. Sijaissynnytyksen voisi sallia, mutta ei tällekään ryhmälle mitään lääketieteellisiä hoitoja. Ihmiset keskenään sopikoot sitten miten sijaissynnyttäjä tulee raskaaksi: muumimukimenetelmällä vai yhdynnällä. Ja adoptiota voisi tukea enemmän: maailmassa on aivan liikaa orpoja lapsia miettimässä nytkin, että eikö missään ole äitiä ja isää, jotka rakastaisivat minuakin ja pitäisivät lapsenaan.
Samalla logiikalla ehkä elämisenkin pitäisi toteutua vain silloin, kun on kykenevä elämään ilman lääketiedettä. Osa hedelmättömyyden juurisyistä on ulkopuolelta tulleita, esim. ympäristömyrkyt. Adoptio ei ole kaikille rinnastettavissa oman lapsen saamiseen.
tuo ympäristömyrkkynäkökohtakin on sellainen, että evoluutio sanelee: ne jatkavat lisääntymistä, joiden kehoon ei ymäristömyrkyt vaikuta liian negatiivisella tavalla. Evoluution pitää toimia noin, että ns. heikoimmat linjat karsiutuvat pois (ei arvolatausta tuossa, se on vain evoluution keino saada lajit kehittymään jatkuvasti)
Höpö höpö. Hanki tietoa. Tietyt asiat vaikuttavat samalla tavalla kaikkien soluihin. Joku epäonninen vain altistuu enemmän kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse syntynyt lahjasukusoluilla, siis siittiösoluilla. Lahjasukusolut oli peräisin ulkomailta anonyymiltä luovuttajalta, josta vanhemmat tiesi iän, ihonvärin ja hiustenvärin. Kyseisessä maassa luovuttajien henkilöllisyyksiä ei rekisteröidä mihinkään ja Suomessa tilanne oli kuin missä tahansa avoliitossa elävien vanhempien perheessä, isä tunnusti isyytensä kun synnyin.
Asiaa ei ole koskaan salailtu minulta ja asiaa on aina selitetty ikätason mukaisesti. Minulle isä on aina ollut isä, vaikkei hänen sukusolunsa hedelmöityksessä ollutkaan. Se joka sukusolut luovutti, on joku anonyymi sukusoluja lahjoittanut henkilö.
Olen isän kanssa puhunut aiheesta ja hän kokee asian samoin. Isyys on jotain ihan muuta kuin biologiaa. Isyys on sitä, että isä on yhdessä äidin kanssa toivonut ja yrittänyt saada lasta, he ovat yhdessä käyneet läpi raskauden ja syntymän ja isä on siitä alkaen toiminut isänä.
En tiedä, millä tavalla omalla kohdallani olisi vaikuttanut tieto siitä, että luovuttajan voisi saada selville, kuten nykyään, kun luovuttaja on tiedossa. Minun tapauksessanihan se ei ole mitenkään mahdollista, enkä koe sille mitään tarvettakaan. Tavallaan on ehkä helpompaakin, ettei ole tarvinnut tehdä sitä päätöstä, että haluaako tietää henkilöllisyyden vai eikö halua, kun se ei ole ollut mahdollista.
Mikäli joskus teet netissä DNA testin saat mitä luultavammin tulokseksi lahjoittajan sukulaisia mikäli he ovat testin myös tehneet. Luovuttajan löytäminen on helppoa.
Enpä sanoisi että helppoa. Se on nimittäin aikamoinen määrä ihmisiä, mitä se testi tuloksineen kattaa. Siitä vaan sitten etsimään. Nettitestien luotettavuuskin voi olla kyseenalainen.
Testi kertoo kyllä luotettavasti lähisukulaiset ja esimerkiksi sisaruspuolia löytyy kyllä tehokkaasti.
Luovuttajille on usein paljon jälkeläisiä, varsinkin tanskalaisilla luovuttajilla. Sitä kautta moni on löytänyt biologisia perheenjäseniään.
Ei kaikki halua etsiä mitään biologisia "perheenjäseniä".
Vaikka löytyisikin saman luovuttajan sukusolujen tuotoksia, niin ei se kuitenkaan johda mihinkään siihen luovuttajaan liittyen, jos tämä itse puuttuu. Voisin kuvitella, että anonyymillä luovuttajalla ei yleensä ole mitään mielenkiintoa testailla biologiaansa.
Luovuttajan ei tartte itse tehdä testiä, riittää että vaikka yksi hänen sisaruksen lapsi tekee, niin DNA-testi tunnistaa sukulaisuuden sekä osaa arvioida sukulaisuuden laadun luovutetuilla sukusoluilla syntyneeseen lapseen.
Luovuttajalla ei välttämättä ole biologisia sisaruksia itselläänkään. Testi siis voi aivan yhtä hyvin johtaa täysin väärille jäljille.
Luovuttajalla voi myös olla vaikka kymmenen sisarusta ja sisaruksilla kymmeniä lapsia. Niistä sitten arpomaan, kuka ja kenen puolelta on joskus luovuttanut sukusoluja? Sisarusten lapsilla on myös omat toiset vanhempansa, mitkä sekoittaa pakkaa vielä lisää.
Ihme jankutusta. Tietenkään ei välttämättä ole sisaruksia jne. mutta useimmilla ihmisillä on.
Esimerkiksi Suomessa munasoluja luovuttajilla on useimmiten itselläänkin lapsia, näin myös kotimaisilla siittiöiden luovuttajilla.
Tietysti voi olla, että luovuttaja on adoptiolapsi tms. mutta nyt puhutaan biologisesta sukulaisuudesta. Sitä ne testit jäljittävät.
Testit tosiaan jäljittävät vain biologista sukulaisuutta ja sitäkin rajallisesti.
Vaikka biologisia sukulaisia löytyisikin, se ei kerro kuitenkaan mitään itsessään luovuttajan henkilöllisyydestä.
Jos luovuttaja on esimerkiksi syntynyt perheeseen A mutta adoptoitu ei niin virallisesti, kuten ennen oli usein tapana, perheeseen B, testin tekijä voi löytää mahdollisesti perheen A yhden sisaruksen lapsen joka on myös tehnyt testin. Tämä sisaruksen lapsi tai edes sisarus itse ei välttämättä tiedä adoptiosta yhtään mitään, vaan olettaa asian koskevan jotakuta neljästä veljestään, joista kaksi on kuollut ja osalla ei ole lapsia.
Perhe B, joka ainoana tietäisi luovuttajasta, jäisi täysin tietymättömiin.
Oman twistinsä saa toki siitä, että luovuttaja olisi syntynyt perheeseen A, mutta hänen biologinen isänsä olisikin perheen B isä, jolloin esimerkiksi sisaruksen lapsi on taas jo huomattavan kaukaisempaa sukua.
Vierailija kirjoitti:
Saako noissa valita että minkänäköseltä ne geenit tulee?
Ei nyt ihan vapaasti, vaan siihen pyritään, että luovuttajan pituus, paino, silmien ja hiusten väri on lähellä sitä, jonka sukusolut luovuttajan soluilla korvataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako noissa valita että minkänäköseltä ne geenit tulee?
Ei nyt ihan vapaasti, vaan siihen pyritään, että luovuttajan pituus, paino, silmien ja hiusten väri on lähellä sitä, jonka sukusolut luovuttajan soluilla korvataan.
Mihin painoa tarvitaan?
Alue: Aihe vapaa
Noita testejä tekee varmasti vähemmistö väestöstä. Todennäköisyydet luovuttajan lähisukulaisten löytymiselle testin kautta myös oletettavasti pienenee ajan kuluessa. Testit ovat kuitenkin suht uusi juttu, eikä samanlaisia testejä ole ennen ollut ja monen nuorenkin aikuisen vanhemmat on sitä ikäluokkaa, ettei ole noita testejä tehnyt. Testin tuloshan riippuu myös luovuttajan omista taustoista, mistä tämä itse on, miten laajalta sukunsa on tai että onko itsekään vanhempiensa biologinen lapsi.