Lapsettomuushoito lahjasoluilla, kokemukset/ajatukset?

Minulla taustalla epäonnistuneita icsi-hoitoja, ongelmaa munasolujen saamisessa. Yksi oma lapsi on. Tätä vaihtoehtoa on ehdotettu meillekin, mutta itse en pysty siihen. En vain pysty tuntemaan toisen äidin biologista lasta omakseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lahjamunasolulla syntynyt lapsi. Ei sitä meinaa edes muistaa, tuntuu ihan 100% omalta.

Ja tämä lapsi on monin verroin älykkäämpi, paremman näköinen, terveempi ja hienompi luonne kuin minä. On saanut loistavat geenit joltakulta.

Ihmisistä puolet on joka tapauksessa keskimääräistä tyhmempiä, joten riski saada tyhmät geenit on ehkä jopa pienempi lahjasoluilla. Minulla on kuva, että minet luovuttajat olisivat jotain lääketieteen tms opiskelijoita ja tavallista valveutuneempia ihmisiä, jotka ovat tarpeeksi valistuneita edes ajatellakseen luovuttamista.

Ei. Ei todella pidä paikkaansa. Osalla jopa outo fetissi ns. Maailman kansoitukseen omilla soluillaan, siksi luovuttavat. Kannattaa googlata jos haluat mutta nimenomaan monet fiksut eivät luovuta.

Veikkaisin, että ne isoimmat ongelmat vanhemmille tulevat vastaan, jos sattuukin saamaan sairaan tai temperamentiltaan tosi vaikean lapsen. Silloin se rakkaus lapseen joutuu eniten koetukselle kaikilla vanhemmilla. Lapsen kannalta ongelmat voivat ilmetä eniten nuorena aikuisena, jos kokee olevansa kovin erilainen kuin vanhempansa tai saaneensa huonon kasvatuksen. Silloin voi olla suuri tarve tietää, mistä on biologisesti peräisin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän erään hyvin yksinkertaisen oppimishäiriöisen naisen joka käy luovuttamassa solujaan. Sepä se kun ei saa valita vaan sieltä voi tosiaan tulla ihan mitä vaan.

Niinhän ne vastaanottajatkin voivat olla ihan mitä vaan... kuka esimerkiksi haluaisi luovuttaa sukusolujaan vastaanottajille, jotka sairastuvat alkoholismiin tai eivät osaa käyttää rahaa, vaan tulevat velkaantumaan ja näin lapset saavatkin kurjan elämän. Tai jos vastaanottajilla onkin jotkut äärimmäisen vanholliset kasvatusmetodit, jotka traumatisoivat lapsen. Psykologisia testejä voi huijata helposti eikä kaikki siellä tule mitenkään julki. Tosiaan pitäisi luovuttajasta olla vähän toisenlaisia tietoa kuin hiusten tai silmien väri, mutta niin pitäisi olla vastaanottajistakin.  Ehkä lisääntymisen pitäisi toteutua vain silloin, kun kaksi ihmistä kykenee omin voimin lisääntymään. Ei siis mitään hedelmöityshoitoja. Sijaissynnytyksen   voisi sallia, mutta ei tällekään ryhmälle mitään lääketieteellisiä hoitoja. Ihmiset keskenään sopikoot sitten miten sijaissynnyttäjä tulee raskaaksi: muumimukimenetelmällä vai yhdynnällä. Ja adoptiota voisi tukea enemmän: maailmassa on aivan liikaa orpoja lapsia miettimässä nytkin, että eikö missään ole äitiä ja isää, jotka rakastaisivat minuakin ja pitäisivät lapsenaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi vieras ajatus tekemällä tehdä lapsia "tuntemattomalle"... mutta kokemuksesta ymmärrän että vauvakuume sumentaa järjen.

Varmasti olisitte omistautuneita vanhempia jos kerran tuollaiseen ruljanssiin jaksaisitte lähteä.

Sumentaa järjen? Tehdä tuntemattomalle? Mitä kettua nyt taas.

Ap selkeästi kirjoittaa, että ei tunnu onnistuvan omilla soluilla ja kyselee kokemuksia. Pitäisikö sitten jäädä kokonaan ilman, vaikka nyky tekniikka voisi mahdollistaa lapsen muillakin menetelmillä? Vain koska ajatus on sinulle vieras. No jotkut tosiaan joutuvat miettimään näitäkin asioita.

Ap kysyi ajatuksia ja kokemuksia aiheeseen liittyen, ei pelkästään kritiikitöntä tsemppausta. Ihmisillä on erilaisia ajatuksia ja tunteita aiheeseen liittyen, turha pitää luentoa siinä ja mitätöidä muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ystäväperheeni teki pitkän harkinnan jälkeen vauvan lahjamunasolulla, koska omat eivät kerta kaikkiaan toimineet.

Eivät ole katuneet ratkaisuaan, ja ainakin noin päin (kun lahjoitettu osa on munasolu) on lähes mahdotonta silti olla kokematta vauvaa biologisesti omakseen, kun on sen kuitenkin kehossaan kasvattanut. Vaikka siis geenit eivät olekaan omat.

Rohkeasti vain!

Missä se vaiva kasvatetaan luovutetulla spermalla?

Nyt en ymmärrä, etkä tainnut sinäkään ymmärtää.

Luovutettuja siittiöitä ei tuossa käytetty, vaan pariskunnan miehen omia.

Vastasin viestiin ainakin noin päin (kun lahjoitettu osa on munasolu) on lähes mahdotonta silti olla kokematta vauvaa biologisesti omakseen, kun on sen kuitenkin kehossaan kasvattanut.

Niin miten se asia on erilainen toisinpäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse syntynyt lahjasukusoluilla, siis siittiösoluilla. Lahjasukusolut oli peräisin ulkomailta anonyymiltä luovuttajalta, josta vanhemmat tiesi iän, ihonvärin ja hiustenvärin. Kyseisessä maassa luovuttajien henkilöllisyyksiä ei rekisteröidä mihinkään ja Suomessa tilanne oli kuin missä tahansa avoliitossa elävien vanhempien perheessä, isä tunnusti isyytensä kun synnyin.

Asiaa ei ole koskaan salailtu minulta ja asiaa on aina selitetty ikätason mukaisesti. Minulle isä on aina ollut isä, vaikkei hänen sukusolunsa hedelmöityksessä ollutkaan. Se joka sukusolut luovutti, on joku anonyymi sukusoluja lahjoittanut henkilö.

Olen isän kanssa puhunut aiheesta ja hän kokee asian samoin. Isyys on jotain ihan muuta kuin biologiaa. Isyys on sitä, että isä on yhdessä äidin kanssa toivonut ja yrittänyt saada lasta, he ovat yhdessä käyneet läpi raskauden ja syntymän ja isä on siitä alkaen toiminut isänä.

En tiedä, millä tavalla omalla kohdallani olisi vaikuttanut tieto siitä, että luovuttajan voisi saada selville, kuten nykyään, kun luovuttaja on tiedossa. Minun tapauksessanihan se ei ole mitenkään mahdollista, enkä koe sille mitään tarvettakaan. Tavallaan on ehkä helpompaakin, ettei ole tarvinnut tehdä sitä päätöstä, että haluaako tietää henkilöllisyyden vai eikö halua, kun se ei ole ollut mahdollista.

Mikäli joskus teet netissä DNA testin saat mitä luultavammin tulokseksi lahjoittajan sukulaisia mikäli he ovat testin myös tehneet. Luovuttajan löytäminen on helppoa.

Enpä sanoisi että helppoa. Se on nimittäin aikamoinen määrä ihmisiä, mitä se testi tuloksineen kattaa. Siitä vaan sitten etsimään. Nettitestien luotettavuuskin voi olla kyseenalainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän erään hyvin yksinkertaisen oppimishäiriöisen naisen joka käy luovuttamassa solujaan. Sepä se kun ei saa valita vaan sieltä voi tosiaan tulla ihan mitä vaan.

Niinhän ne vastaanottajatkin voivat olla ihan mitä vaan... kuka esimerkiksi haluaisi luovuttaa sukusolujaan vastaanottajille, jotka sairastuvat alkoholismiin tai eivät osaa käyttää rahaa, vaan tulevat velkaantumaan ja näin lapset saavatkin kurjan elämän. Tai jos vastaanottajilla onkin jotkut äärimmäisen vanholliset kasvatusmetodit, jotka traumatisoivat lapsen. Psykologisia testejä voi huijata helposti eikä kaikki siellä tule mitenkään julki. Tosiaan pitäisi luovuttajasta olla vähän toisenlaisia tietoa kuin hiusten tai silmien väri, mutta niin pitäisi olla vastaanottajistakin.  Ehkä lisääntymisen pitäisi toteutua vain silloin, kun kaksi ihmistä kykenee omin voimin lisääntymään. Ei siis mitään hedelmöityshoitoja. Sijaissynnytyksen   voisi sallia, mutta ei tällekään ryhmälle mitään lääketieteellisiä hoitoja. Ihmiset keskenään sopikoot sitten miten sijaissynnyttäjä tulee raskaaksi: muumimukimenetelmällä vai yhdynnällä. Ja adoptiota voisi tukea enemmän: maailmassa on aivan liikaa orpoja lapsia miettimässä nytkin, että eikö missään ole äitiä ja isää, jotka rakastaisivat minuakin ja pitäisivät lapsenaan.

Samalla logiikalla ehkä elämisenkin pitäisi toteutua vain silloin, kun on kykenevä elämään ilman lääketiedettä. Osa hedelmättömyyden juurisyistä on ulkopuolelta tulleita, esim. ympäristömyrkyt. Adoptio ei ole kaikille rinnastettavissa oman lapsen saamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän erään hyvin yksinkertaisen oppimishäiriöisen naisen joka käy luovuttamassa solujaan. Sepä se kun ei saa valita vaan sieltä voi tosiaan tulla ihan mitä vaan.

Hän kykenee ainakin lisääntymään, joten ilmeisesti evoluutio pitää hänen geenejään lisääntymisarvokkaina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse syntynyt lahjasukusoluilla, siis siittiösoluilla. Lahjasukusolut oli peräisin ulkomailta anonyymiltä luovuttajalta, josta vanhemmat tiesi iän, ihonvärin ja hiustenvärin. Kyseisessä maassa luovuttajien henkilöllisyyksiä ei rekisteröidä mihinkään ja Suomessa tilanne oli kuin missä tahansa avoliitossa elävien vanhempien perheessä, isä tunnusti isyytensä kun synnyin.

Asiaa ei ole koskaan salailtu minulta ja asiaa on aina selitetty ikätason mukaisesti. Minulle isä on aina ollut isä, vaikkei hänen sukusolunsa hedelmöityksessä ollutkaan. Se joka sukusolut luovutti, on joku anonyymi sukusoluja lahjoittanut henkilö.

Olen isän kanssa puhunut aiheesta ja hän kokee asian samoin. Isyys on jotain ihan muuta kuin biologiaa. Isyys on sitä, että isä on yhdessä äidin kanssa toivonut ja yrittänyt saada lasta, he ovat yhdessä käyneet läpi raskauden ja syntymän ja isä on siitä alkaen toiminut isänä.

En tiedä, millä tavalla omalla kohdallani olisi vaikuttanut tieto siitä, että luovuttajan voisi saada selville, kuten nykyään, kun luovuttaja on tiedossa. Minun tapauksessanihan se ei ole mitenkään mahdollista, enkä koe sille mitään tarvettakaan. Tavallaan on ehkä helpompaakin, ettei ole tarvinnut tehdä sitä päätöstä, että haluaako tietää henkilöllisyyden vai eikö halua, kun se ei ole ollut mahdollista.

Mikäli joskus teet netissä DNA testin saat mitä luultavammin tulokseksi lahjoittajan sukulaisia mikäli he ovat testin myös tehneet. Luovuttajan löytäminen on helppoa.

Enpä sanoisi että helppoa. Se on nimittäin aikamoinen määrä ihmisiä, mitä se testi tuloksineen kattaa. Siitä vaan sitten etsimään. Nettitestien luotettavuuskin voi olla kyseenalainen.

Testi kertoo kyllä luotettavasti lähisukulaiset ja esimerkiksi sisaruspuolia löytyy kyllä tehokkaasti.

Luovuttajille on usein paljon jälkeläisiä, varsinkin tanskalaisilla luovuttajilla. Sitä kautta moni on löytänyt biologisia perheenjäseniään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän erään hyvin yksinkertaisen oppimishäiriöisen naisen joka käy luovuttamassa solujaan. Sepä se kun ei saa valita vaan sieltä voi tosiaan tulla ihan mitä vaan.

Hän kykenee ainakin lisääntymään, joten ilmeisesti evoluutio pitää hänen geenejään lisääntymisarvokkaina.

Evoluutio ei ole mikään itsenäinen kohde, joka pitää asioita jonakin. Evoluutio on ilmiö, joka tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse syntynyt lahjasukusoluilla, siis siittiösoluilla. Lahjasukusolut oli peräisin ulkomailta anonyymiltä luovuttajalta, josta vanhemmat tiesi iän, ihonvärin ja hiustenvärin. Kyseisessä maassa luovuttajien henkilöllisyyksiä ei rekisteröidä mihinkään ja Suomessa tilanne oli kuin missä tahansa avoliitossa elävien vanhempien perheessä, isä tunnusti isyytensä kun synnyin.

Asiaa ei ole koskaan salailtu minulta ja asiaa on aina selitetty ikätason mukaisesti. Minulle isä on aina ollut isä, vaikkei hänen sukusolunsa hedelmöityksessä ollutkaan. Se joka sukusolut luovutti, on joku anonyymi sukusoluja lahjoittanut henkilö.

Olen isän kanssa puhunut aiheesta ja hän kokee asian samoin. Isyys on jotain ihan muuta kuin biologiaa. Isyys on sitä, että isä on yhdessä äidin kanssa toivonut ja yrittänyt saada lasta, he ovat yhdessä käyneet läpi raskauden ja syntymän ja isä on siitä alkaen toiminut isänä.

En tiedä, millä tavalla omalla kohdallani olisi vaikuttanut tieto siitä, että luovuttajan voisi saada selville, kuten nykyään, kun luovuttaja on tiedossa. Minun tapauksessanihan se ei ole mitenkään mahdollista, enkä koe sille mitään tarvettakaan. Tavallaan on ehkä helpompaakin, ettei ole tarvinnut tehdä sitä päätöstä, että haluaako tietää henkilöllisyyden vai eikö halua, kun se ei ole ollut mahdollista.

Mikäli joskus teet netissä DNA testin saat mitä luultavammin tulokseksi lahjoittajan sukulaisia mikäli he ovat testin myös tehneet. Luovuttajan löytäminen on helppoa.

Enpä sanoisi että helppoa. Se on nimittäin aikamoinen määrä ihmisiä, mitä se testi tuloksineen kattaa. Siitä vaan sitten etsimään. Nettitestien luotettavuuskin voi olla kyseenalainen.

Testi kertoo kyllä luotettavasti lähisukulaiset ja esimerkiksi sisaruspuolia löytyy kyllä tehokkaasti.

Luovuttajille on usein paljon jälkeläisiä, varsinkin tanskalaisilla luovuttajilla. Sitä kautta moni on löytänyt biologisia perheenjäseniään.

Ei kaikki halua etsiä mitään biologisia "perheenjäseniä".

Vaikka löytyisikin saman luovuttajan sukusolujen tuotoksia, niin ei se kuitenkaan johda mihinkään siihen luovuttajaan liittyen, jos tämä itse puuttuu. Voisin kuvitella, että anonyymillä luovuttajalla ei yleensä ole mitään mielenkiintoa testailla biologiaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän erään hyvin yksinkertaisen oppimishäiriöisen naisen joka käy luovuttamassa solujaan. Sepä se kun ei saa valita vaan sieltä voi tosiaan tulla ihan mitä vaan.

Niinhän ne vastaanottajatkin voivat olla ihan mitä vaan... kuka esimerkiksi haluaisi luovuttaa sukusolujaan vastaanottajille, jotka sairastuvat alkoholismiin tai eivät osaa käyttää rahaa, vaan tulevat velkaantumaan ja näin lapset saavatkin kurjan elämän. Tai jos vastaanottajilla onkin jotkut äärimmäisen vanholliset kasvatusmetodit, jotka traumatisoivat lapsen. Psykologisia testejä voi huijata helposti eikä kaikki siellä tule mitenkään julki. Tosiaan pitäisi luovuttajasta olla vähän toisenlaisia tietoa kuin hiusten tai silmien väri, mutta niin pitäisi olla vastaanottajistakin.  Ehkä lisääntymisen pitäisi toteutua vain silloin, kun kaksi ihmistä kykenee omin voimin lisääntymään. Ei siis mitään hedelmöityshoitoja. Sijaissynnytyksen   voisi sallia, mutta ei tällekään ryhmälle mitään lääketieteellisiä hoitoja. Ihmiset keskenään sopikoot sitten miten sijaissynnyttäjä tulee raskaaksi: muumimukimenetelmällä vai yhdynnällä. Ja adoptiota voisi tukea enemmän: maailmassa on aivan liikaa orpoja lapsia miettimässä nytkin, että eikö missään ole äitiä ja isää, jotka rakastaisivat minuakin ja pitäisivät lapsenaan.

Samalla logiikalla ehkä elämisenkin pitäisi toteutua vain silloin, kun on kykenevä elämään ilman lääketiedettä. Osa hedelmättömyyden juurisyistä on ulkopuolelta tulleita, esim. ympäristömyrkyt. Adoptio ei ole kaikille rinnastettavissa oman lapsen saamiseen.

tuo ympäristömyrkkynäkökohtakin on sellainen, että evoluutio sanelee: ne jatkavat lisääntymistä, joiden kehoon ei ymäristömyrkyt vaikuta liian negatiivisella tavalla. Evoluution pitää toimia noin, että ns. heikoimmat linjat karsiutuvat pois (ei arvolatausta tuossa, se on vain evoluution keino saada lajit kehittymään jatkuvasti)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse syntynyt lahjasukusoluilla, siis siittiösoluilla. Lahjasukusolut oli peräisin ulkomailta anonyymiltä luovuttajalta, josta vanhemmat tiesi iän, ihonvärin ja hiustenvärin. Kyseisessä maassa luovuttajien henkilöllisyyksiä ei rekisteröidä mihinkään ja Suomessa tilanne oli kuin missä tahansa avoliitossa elävien vanhempien perheessä, isä tunnusti isyytensä kun synnyin.

Asiaa ei ole koskaan salailtu minulta ja asiaa on aina selitetty ikätason mukaisesti. Minulle isä on aina ollut isä, vaikkei hänen sukusolunsa hedelmöityksessä ollutkaan. Se joka sukusolut luovutti, on joku anonyymi sukusoluja lahjoittanut henkilö.

Olen isän kanssa puhunut aiheesta ja hän kokee asian samoin. Isyys on jotain ihan muuta kuin biologiaa. Isyys on sitä, että isä on yhdessä äidin kanssa toivonut ja yrittänyt saada lasta, he ovat yhdessä käyneet läpi raskauden ja syntymän ja isä on siitä alkaen toiminut isänä.

En tiedä, millä tavalla omalla kohdallani olisi vaikuttanut tieto siitä, että luovuttajan voisi saada selville, kuten nykyään, kun luovuttaja on tiedossa. Minun tapauksessanihan se ei ole mitenkään mahdollista, enkä koe sille mitään tarvettakaan. Tavallaan on ehkä helpompaakin, ettei ole tarvinnut tehdä sitä päätöstä, että haluaako tietää henkilöllisyyden vai eikö halua, kun se ei ole ollut mahdollista.

Mikäli joskus teet netissä DNA testin saat mitä luultavammin tulokseksi lahjoittajan sukulaisia mikäli he ovat testin myös tehneet. Luovuttajan löytäminen on helppoa.

Enpä sanoisi että helppoa. Se on nimittäin aikamoinen määrä ihmisiä, mitä se testi tuloksineen kattaa. Siitä vaan sitten etsimään. Nettitestien luotettavuuskin voi olla kyseenalainen.

Testi kertoo kyllä luotettavasti lähisukulaiset ja esimerkiksi sisaruspuolia löytyy kyllä tehokkaasti.

Luovuttajille on usein paljon jälkeläisiä, varsinkin tanskalaisilla luovuttajilla. Sitä kautta moni on löytänyt biologisia perheenjäseniään.

Ei kaikki halua etsiä mitään biologisia "perheenjäseniä".

Vaikka löytyisikin saman luovuttajan sukusolujen tuotoksia, niin ei se kuitenkaan johda mihinkään siihen luovuttajaan liittyen, jos tämä itse puuttuu. Voisin kuvitella, että anonyymillä luovuttajalla ei yleensä ole mitään mielenkiintoa testailla biologiaansa.

jos löytyy tarpeeksi läheinen sukulainen luovuttajalle, niin voi johtaakin. JOs luovuttaja ei halua tavata, niin mikään ei estä sitten luovuttajan lähisukulaisia tapaamasta sitä "lasta".

Kiitos paljon kokemuksista ja kommenteista ja mielellään luen lisääkin.

Ap

Meillä on kaksi lahjasiittiöillä hankittua lasta, molemmat alle kouluikäisiä. Lasten isä on transtaustainen, eli meillä on ollut alusta asti tiedossa, että luomuna lapsia ei ole tulossa, mikä toki on selkeyttänyt omia ajatuksia asiasta. Nyt asia tuntuu jo pieneltä ja ruuhkavuosiarjessa on paljon muuta mietittävää kuin genetiikka, mutta siis kaikin puolin hyvin menee ja lapset on hirveän rakkaita meille molemmille. Keskenään he ovat täyssisaruksia, eli siittiöt on samalta luovuttajalta.

Isommalle on kerrottu pienemmän odotusaikana, että suurin osa lapsista tehdään kotona (ja siinä yhteydessä puhuttu avoimesti myös seksistä), mutta jos se ei onnistu, niin lapsi voidaan tehdä myös lääkärissä. Sanottiin, että koska isällä ei ole siittiöitä, niin joku mukava mies on lahjoittanut meille siittiöitään, joista on sitten mun munasolujen kanssa tullut alkio ja siitä sikiö ja vauva. Asiaa on toki helpottanut se, että meillä on kaveripiirissä myös naispari ja itsellinen äiti, eli useita lahjasoluilla alkunsa saaneita lapsia.

Itse olen ajatellut, että vanhemmuudessa on tärkeää ymmärtää ja hyväksyä alusta asti, että lapsi on oma yksilönsä eikä vain vanhempiensa geenien tai minuuden jatke. Tämän tiedostaminen on tavallaan helpompaa, kun lapseen liittyy alusta asti myös jotain, joka on aivan hänen omaansa, eikä peräisin kummaltakaan meistä.

Sijais synnyttää siis lapsen siittäjälle kuin Hagar synnytti ismailin ...Egyptin tapoja. Se lapsi on sen miehen jonka siittiö se on. Joten ihan sama ottaa adoptio hoitoon lapsi heti vauvana. Paljon syntyy lapsia äiti kuolee tai molemmat vanhemmat kolarissa tai nuori synnyttää ei pysty elättämään tai huostaan otettuja hylättyjä ja orpoja vaan.

Miten ihmeessä sen siittiön voi siirtää putkella kuin myös mulkku on putki mistä siittiö siirtyy. Ottaa jonkun miehen jostain antaa sen siittiöiden siirtyä luonnollisesti...

Minun tietääkseni lahjoittajien lääketieteelliset taustat selvitetään ja heidät haastatellaan. Olen kuullut, että jos henkilökunnalle tulee epäilyttävä fiilis luovuttajasta, hänet voidaan hylätä.

Olisi mukava kuulla itse solujen luovuttajien kokemuksia prosessista.

Lahjasoluilla hankittu lapsi, ihan yhtä rakas kuin olisi omilla soluilla.