Lue keskustelun säännöt.
Miehen ja minun ikäero
07.02.2023 |
Meillä on 11 vuotta ikäeroa. Mies vanhempi. Olen huomannut, että miehen kaverit ottaneet hyvin vastaan, mutta heidän kaikki puolisot eivät. Tämä asia vähän harmittaa välillä. Olen ihan tavallinen nainen.
Kommentit (106)
Ei iällä oikeasti ole noin suurta merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyt vähän haiskahtaa että ap on mies jonka itsetuntoa hivelee kuvitella ettei naisilla ole mitään muuta tekemistä elämässä kuin kadehtia itseään nuorempia naisia.
Naisille harvoin nuoruus on elämän parasta aikaa. Siksi se ei aiheuta yleensä myöskään kateutta. Miehillä ilmeisesti toisinpäin?
No vähän naurattaa sun spekulaatiot kun oon nainen 30v hehe
Ok, no 10 vuoden päästä huomaat ettet vaihtaisi mistään hinnasta elämääsi nykyiseen :) Tsemppiä!
Niin mitä tuolla tarkoitat? Et tunne minua ja miestäni. Meidän tarina on ainutlaatuinen
En tarkoita tilannettanne, vaan sitä että nelikymppisenä suurella todennäköisyydellä huomaat, ettet todellakaan kadehdi nuoria naisia.
Hienoa, jos keski-ikäisenä naisena elät elämäsi parasta aikaa ja olet sinut vanhenemisesi kanssa.
En vain usko tuon olevan kovinkaan yleistä. Ottaen huomioon millaisia määriä 'mukamuka' -laboratorioissa kehitettyjä, hyödyttömia ryppyvoiteita myydään. Tai kollageentuotteita, mitä vain, minkä ajatellaan hidastavan tai häivyttävän ikääntymismuutoksia. Kaikki viittaa siihen, että ikääntyminen on useimmille vastenmielinen asia.
Miten se että haluaa näyttää mahdollisimman hyvältä minkä ikäisenä tahansa liittyy mihinkään?
Itse olen ainakin näin viisikymppisenä ihan yhtä kiinnostunut muodista ja kauneudesta kuin olin teini-ikäisenäkin. Suurin ero on se että nyt on varaa satsata itseensä.
Aika tyhjä elämä saa olla jos suree jotain menetettyä nuoruutta aamusta iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyt vähän haiskahtaa että ap on mies jonka itsetuntoa hivelee kuvitella ettei naisilla ole mitään muuta tekemistä elämässä kuin kadehtia itseään nuorempia naisia.
Naisille harvoin nuoruus on elämän parasta aikaa. Siksi se ei aiheuta yleensä myöskään kateutta. Miehillä ilmeisesti toisinpäin?
No vähän naurattaa sun spekulaatiot kun oon nainen 30v hehe
Ok, no 10 vuoden päästä huomaat ettet vaihtaisi mistään hinnasta elämääsi nykyiseen :) Tsemppiä!
Niin mitä tuolla tarkoitat? Et tunne minua ja miestäni. Meidän tarina on ainutlaatuinen
En tarkoita tilannettanne, vaan sitä että nelikymppisenä suurella todennäköisyydellä huomaat, ettet todellakaan kadehdi nuoria naisia.
Hienoa, jos keski-ikäisenä naisena elät elämäsi parasta aikaa ja olet sinut vanhenemisesi kanssa.
En vain usko tuon olevan kovinkaan yleistä. Ottaen huomioon millaisia määriä 'mukamuka' -laboratorioissa kehitettyjä, hyödyttömia ryppyvoiteita myydään. Tai kollageentuotteita, mitä vain, minkä ajatellaan hidastavan tai häivyttävän ikääntymismuutoksia. Kaikki viittaa siihen, että ikääntyminen on useimmille vastenmielinen asia.
Pinta rypistyy, ehkä myös aivot poimuttuvat samalla lisää.
Itseluottamukseni kasvaa, olen aikaan saavempi, elämä on mahdollisuuksia täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja miehellä 12 vuotta ikäeroa. Olin 21 kun alettiin seurustelemaan. Mun kaverit olivat sitä mieltä, että mieheni haluaa minulta vain yhtä asiaa. Harmi, että osa ystävistäni erkaantui minusta ikäeromme vuoksi. Eli oma kokemukseni on se, että omille ystäville oli ongelma. Lisäksi huomaan, että omalle äidilleni ikäero on vähän arka asia, ei hän sitä sano suoraan, mutta aistin sen. Miehen tutut ottaneet hyvin vastaan.
Olen onnellinen mieheni kanssa. Nykyään ystävinä ne, jotka suhteen hyväksyvät. Kyllähän sitä välillä miettii, että millaista tulee olemaan sitten kun vanhenemme, mutta kun hyvin mennyt tähänkin asti, en ole murehtinut.
Tulipahan sullekin selväks, et ketkä niitä oikeita ystäviä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja miehellä 12 vuotta ikäeroa. Olin 21 kun alettiin seurustelemaan. Mun kaverit olivat sitä mieltä, että mieheni haluaa minulta vain yhtä asiaa. Harmi, että osa ystävistäni erkaantui minusta ikäeromme vuoksi. Eli oma kokemukseni on se, että omille ystäville oli ongelma. Lisäksi huomaan, että omalle äidilleni ikäero on vähän arka asia, ei hän sitä sano suoraan, mutta aistin sen. Miehen tutut ottaneet hyvin vastaan.
Olen onnellinen mieheni kanssa. Nykyään ystävinä ne, jotka suhteen hyväksyvät. Kyllähän sitä välillä miettii, että millaista tulee olemaan sitten kun vanhenemme, mutta kun hyvin mennyt tähänkin asti, en ole murehtinut.
Tulipahan sullekin selväks, et ketkä niitä oikeita ystäviä on.
No kyllä... Tässä yksi keskustelu "ystäväni" kanssa.
Ystävä "niin siis minkä ikäinen X on"
Minä "X täytti just 36"
Ystävä "Mitä. Siis sehän on jo ihan vanhus"
Että näin. Enpä ole tuon kanssa ollut enää tekemisissä... Ja tuo ei ollut läpänheitolla sanottu vaan totisesti. Lisäksi mulle muutama kaveri sanoi, että enkö yhtään mieti vanhuuttani. Että mieheni kuolee ja jään yksin.
Kukaan ei ole luvannut meille huomista. Nautitaan hetkistä oman rakkaan kanssa, oli ikäero mikä tahansa
Mulla ja miehellä 12 vuotta ikäeroa. Olin 21 kun alettiin seurustelemaan. Mun kaverit olivat sitä mieltä, että mieheni haluaa minulta vain yhtä asiaa. Harmi, että osa ystävistäni erkaantui minusta ikäeromme vuoksi. Eli oma kokemukseni on se, että omille ystäville oli ongelma. Lisäksi huomaan, että omalle äidilleni ikäero on vähän arka asia, ei hän sitä sano suoraan, mutta aistin sen. Miehen tutut ottaneet hyvin vastaan.
Olen onnellinen mieheni kanssa. Nykyään ystävinä ne, jotka suhteen hyväksyvät. Kyllähän sitä välillä miettii, että millaista tulee olemaan sitten kun vanhenemme, mutta kun hyvin mennyt tähänkin asti, en ole murehtinut.