Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä salaatteja. Auttakaa!
07.02.2023 |
Meillä ei koskaan lapsena syöty kasviksia. Heti kun muutin omilleni, aloin lisätä ruokiin kasviksia, ja tykkään niistä todella paljon. Mutta salaatteja en vain ymmärrä.
Ensinnäkin kaikki vihreät salaatinlehdet maistuvat mielestäni aivan järkyttävän kitkeriltä. Kuuluuko niiden maistua kitkeriltä? Vai onko tämä joku makuaistimukseen vaikuttava geenimutaatio, kuten se, joka saa korianterin lehdet maistumaan tiskiaineelta?
Sitten joku perus salaatti on aina tyyliin jäävuorisilppua, kurkkua ja tomaattia. Siis nauttiiko joku tästä? Vai onko tämä vain jotain ankeaa pakkopullaa, jota syödään pelkästään kasvisten syömisen nimeen?
En tiedä, miten salaattia kuuluu syödä. Haarukalla vai lusikalla? Joku majoneesimössö tietysti helpompi lusikalla, mutta revityssä kasvisilpussa tuntuu, että kun lautaselta yrittää metsästää niitä pikkiriikkisiksi revittyjä silpunpalasia, niin haarukkaan jää aina joku yksi porkkanaraaste, ja sitten kun yrittää seivästää samaan haarukalliseen lisää salaattia, niin se yksi porkkanaraasteen palanen tippuu pois. Kirsikkatomaatit pomppivat lattialle, ja salaattijuuston (eli fetan jota ei saa kutsua fetaksi) palaset murenevat ja murut jäävät kiinni lautasella lilluvaan kosteuteen.
Entä salaatinkastike? Ne kitkerät salaatinlehdet ovat syömäkelpoisia, kun maun hukuttaa kastikkeeseen, mutta kun kastike on ravintolassa ruutattu salaattiin miten sattuu, eikä sitä voi sekoittaa siististi, kun salaatti vain leviää lautasella.
Mikä edes on salaatti? Jotenkin sen mieltää sekoitukseksi kypsentämättömiä kasviksia, mutta joku punajuurisalaatti tai pastasalaattihan on ihan kypsennettyä mössöä. Mutta sitten jos ne pilkotut kasvikset menee kypsentämään, niin se ei olekaan enää salaatti, vaan kasvislaatikko.
Enkä edes jaksa aloittaa niistä pastasalaateista. Ne ovat ihania silloin, kun joku muu on tehnyt. Itse kun yrittää, tuloksena on valtava kulhollinen mautonta, ällöä mönjää. Mutta salaattejahan on vaikka minkälaisia, ja tykkäisin varmasti monista, jos vain oppisin niitä tekemään ja syömään.
Kommentit (230)
Joka päivä syön ison kulhollisen vihreää salaattia. En sekoita mitään muuta joukkoon, erilaisia vihreitä salaatteja on tarjolla torilla. Putsaan salaatin ja nypin sopivan kokoisiksi paloiksi, ei liian pieniksi. Kastike on aina sama jonka teen itse. Suolaa, pippuria, sinappia, sitruunanmehua ja hunajaa sekoitan. Lopuksi vispilällä sekoitan oliiviöljyn joukkoon. Kuivaksi myllytetyt salaatin palaset kaadan joukkoon, sekoitan ja annan tekeytyä jonkun aikaa ennen syömistä. Tomaattisalaatti kesällä on punasipulin kera kastike ilman sinappia ja hunajaa. En alkuunkaan tykkää salaateista joissa on vaikka mitä joukossa eli sekasalaatteja joissa juustoja ja ties mitä. Kurkkusalaatti kesällä on hyvää tillin kanssa, joskus jugurttikastikkeessa ja paljon valkosipulia joukkoon. Joskus vain kurkkua, tilliä, etikkää ja vettä plus suolaa. Suomessa en syö salaatteja, ovat niin epämääräisiä sekoituksia, ei tiedä mitä ovat. En tajua miksi yhteen salaattiin pitää laittaa monenlaista enka ainakaan tajua jotain hernettä ja maissia sinne laitettavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salaatin syön aina eri lautaselta. En voi sietää samalla lautasella pääruoan kanssa sekoittuvaa salaattia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut kotona lapsuudessa ruoan kanssa jotain salaattia, samoin olen tartuttanut sen omiin jo melkein aikuisiin lapsiinkin. Joskus kun meillä on ruoanlaitossa kiire tai rahat vähissä, ja on vain jokin ruoka, kaikki kysyvät yhteen ääneen, että eikö meillä ole salaattia. Kai se on vähän mihin tottuu. Kyllä meilläkin syödään välillä pasta-tai perunasalaattia tms. mutta jotenkin kaipaan ruoan kanssa jotain tuoretta.
Ja siis ei ole pakkopullaa perheessä kenellekään, syödään kasviksia, vihanneksia ja salaattia siksi, kun tykätään niistä.
Olet saanut lapsuudestasi arvokkaan lahjan. Olisipa meilläkin ollut tuollainen syömiskulttuuri. Mutta meillä oli semmoinen asennejaottelu, että ruoka on ruokaa, ja salaatti on salaattia, ja se salaatti on ikävä kyllä pakko syödä, koska joku yhteiskunnan ylijumala käskee syömään kasviksia. Niin niitä sitten täytyy pakolla vähän ottaa siihen kylkeen, paitsi jos on aikuinen mies, joka ei mitään pupun_ruokaa syö. Ja kasvissyöjät sitten ovat niitä ihmisiä, jotka syövät pelkkää salaattia, eli jättävät ruokalautaselta lihan ja perunan ja kaiken oikean ruoan pois, ja täyttävät kaiken lautastilan sillä kitkerällä jäävuori-kurkku-tomaattisilpulla.
Nyt aikuisena ihan jännä yrittää opetella, että mitenkäs tämä maailma oikeasti toimiikaan. Olisi kiva oppia käyttämään salaatteja luontevasti.
ap
En ymmärrä, mitä vaikeaa salaattien "käyttämisessä" on. Samalla tavalla ne syödään kuin liha ja perunatkin. Ja netti on täynnä erilaisia reseptejä. Teet nyt yksinkertaisesta asiasta rakettitiedettä.
Reseptien löytämisessä ei ole ongelmaa, vaan siinä, että niitä reseptejä ei tule koskaan mieli käyttää, koska aivot eivät hahmota salaattia samalla lailla kuin muun suomalaisen ruoan. Ja haluaisin totutella käyttämään salaatteja päivittäisessä elämässäni samalla lailla kuin muitakin ruokia.
Olisihan se joo teoriassa helppoa ja yksinkertaista, mutta kuvittele vaikka, jos itse joutuisit tänään muuttamaan jonnekin ruokakulttuuriin, missä kaikki ruoka syödään leivällä, eikä aterimia ole. Varmasti sinä siihen tottuisit, mutta aivan takuulla ikävöisit aterimia, ainakin aluksi. Ja monien ruokalajien kanssa voisit hämmentyä siitä, että hei mitenkäs tämä toimiikaan tämän leivän kanssa. Uusiin tapoihin opetteleminen ei ole yhtä helppoa, kuin mitä sen aktiviteetin kertaluontoinen suorittaminen teoriassa on.
Vierailija kirjoitti:
Salaatin syön aina eri lautaselta. En voi sietää samalla lautasella pääruoan kanssa sekoittuvaa salaattia.
Neuroottista käyttäytymistä.
Meillä äiti kuvitteli tekevänsä terveellistä ruokaa, kun pilkkoi jäävuorisalaattia, suolakurkkua, tomaattia, nakkeja ja juustoa "salaatiksi". Monesti syötiin tätä isot kasat, ja päälle vielä reilusti kaupan salaatinkastiketta. Ihan vaan salaattia syötiin...
Olikin sitten vähän vanhempana pienoinen shokki kun tajusin ettei meidän salaatti ollut terveellistä nähnytkään. Itse kaivoin aina mahdollisimman paljon juustokuutioita lautaselleni.
Hyvää se kyllä silloin lapsena oli. Enää ei ehkä uppoaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salaatin syön aina eri lautaselta. En voi sietää samalla lautasella pääruoan kanssa sekoittuvaa salaattia.
Neuroottista käyttäytymistä.
Salaatti kuuluu tarjota eri lautaselta kuin pääruoka. En ole tuo lainaamasi, mutta olen samaa mieltä siitä, että salaatti menee ihan pilalle kun pääruoan kastike valuu sen sekaan ja lämmittää sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut kotona lapsuudessa ruoan kanssa jotain salaattia, samoin olen tartuttanut sen omiin jo melkein aikuisiin lapsiinkin. Joskus kun meillä on ruoanlaitossa kiire tai rahat vähissä, ja on vain jokin ruoka, kaikki kysyvät yhteen ääneen, että eikö meillä ole salaattia. Kai se on vähän mihin tottuu. Kyllä meilläkin syödään välillä pasta-tai perunasalaattia tms. mutta jotenkin kaipaan ruoan kanssa jotain tuoretta.
Ja siis ei ole pakkopullaa perheessä kenellekään, syödään kasviksia, vihanneksia ja salaattia siksi, kun tykätään niistä.
Olet saanut lapsuudestasi arvokkaan lahjan. Olisipa meilläkin ollut tuollainen syömiskulttuuri. Mutta meillä oli semmoinen asennejaottelu, että ruoka on ruokaa, ja salaatti on salaattia, ja se salaatti on ikävä kyllä pakko syödä, koska joku yhteiskunnan ylijumala käskee syömään kasviksia. Niin niitä sitten täytyy pakolla vähän ottaa siihen kylkeen, paitsi jos on aikuinen mies, joka ei mitään pupun_ruokaa syö. Ja kasvissyöjät sitten ovat niitä ihmisiä, jotka syövät pelkkää salaattia, eli jättävät ruokalautaselta lihan ja perunan ja kaiken oikean ruoan pois, ja täyttävät kaiken lautastilan sillä kitkerällä jäävuori-kurkku-tomaattisilpulla.
Nyt aikuisena ihan jännä yrittää opetella, että mitenkäs tämä maailma oikeasti toimiikaan. Olisi kiva oppia käyttämään salaatteja luontevasti.
ap
En ymmärrä, mitä vaikeaa salaattien "käyttämisessä" on. Samalla tavalla ne syödään kuin liha ja perunatkin. Ja netti on täynnä erilaisia reseptejä. Teet nyt yksinkertaisesta asiasta rakettitiedettä.
Reseptien löytämisessä ei ole ongelmaa, vaan siinä, että niitä reseptejä ei tule koskaan mieli käyttää, koska aivot eivät hahmota salaattia samalla lailla kuin muun suomalaisen ruoan. Ja haluaisin totutella käyttämään salaatteja päivittäisessä elämässäni samalla lailla kuin muitakin ruokia.
Olisihan se joo teoriassa helppoa ja yksinkertaista, mutta kuvittele vaikka, jos itse joutuisit tänään muuttamaan jonnekin ruokakulttuuriin, missä kaikki ruoka syödään leivällä, eikä aterimia ole. Varmasti sinä siihen tottuisit, mutta aivan takuulla ikävöisit aterimia, ainakin aluksi. Ja monien ruokalajien kanssa voisit hämmentyä siitä, että hei mitenkäs tämä toimiikaan tämän leivän kanssa. Uusiin tapoihin opetteleminen ei ole yhtä helppoa, kuin mitä sen aktiviteetin kertaluontoinen suorittaminen teoriassa on.
En ymmärrä, kuinka voi tehdä salaateista ja niiden käytöstä noin vaikeaa?
Itse laitoin lisukkeeksi coleslawia ja raejuustoa ruoan kanssa samalle lautaselle. En ole rajoittunut persoona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta salaatilta vaan kylmältä nistipadalta.
Pakkoko sitä kylmänä on syödä?
Meinaat siis että kuuma pasta, liha ja kasvis yhdessä on salaattia?
Kyllä pastasalaatti on salaattia vaikka sen lämmittää. Jotkut syö italiansalaatinkin aina lämmitettynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut kotona lapsuudessa ruoan kanssa jotain salaattia, samoin olen tartuttanut sen omiin jo melkein aikuisiin lapsiinkin. Joskus kun meillä on ruoanlaitossa kiire tai rahat vähissä, ja on vain jokin ruoka, kaikki kysyvät yhteen ääneen, että eikö meillä ole salaattia. Kai se on vähän mihin tottuu. Kyllä meilläkin syödään välillä pasta-tai perunasalaattia tms. mutta jotenkin kaipaan ruoan kanssa jotain tuoretta.
Ja siis ei ole pakkopullaa perheessä kenellekään, syödään kasviksia, vihanneksia ja salaattia siksi, kun tykätään niistä.
Olet saanut lapsuudestasi arvokkaan lahjan. Olisipa meilläkin ollut tuollainen syömiskulttuuri. Mutta meillä oli semmoinen asennejaottelu, että ruoka on ruokaa, ja salaatti on salaattia, ja se salaatti on ikävä kyllä pakko syödä, koska joku yhteiskunnan ylijumala käskee syömään kasviksia. Niin niitä sitten täytyy pakolla vähän ottaa siihen kylkeen, paitsi jos on aikuinen mies, joka ei mitään pupun_ruokaa syö. Ja kasvissyöjät sitten ovat niitä ihmisiä, jotka syövät pelkkää salaattia, eli jättävät ruokalautaselta lihan ja perunan ja kaiken oikean ruoan pois, ja täyttävät kaiken lautastilan sillä kitkerällä jäävuori-kurkku-tomaattisilpulla.
Nyt aikuisena ihan jännä yrittää opetella, että mitenkäs tämä maailma oikeasti toimiikaan. Olisi kiva oppia käyttämään salaatteja luontevasti.
ap
En ymmärrä, mitä vaikeaa salaattien "käyttämisessä" on. Samalla tavalla ne syödään kuin liha ja perunatkin. Ja netti on täynnä erilaisia reseptejä. Teet nyt yksinkertaisesta asiasta rakettitiedettä.
Reseptien löytämisessä ei ole ongelmaa, vaan siinä, että niitä reseptejä ei tule koskaan mieli käyttää, koska aivot eivät hahmota salaattia samalla lailla kuin muun suomalaisen ruoan. Ja haluaisin totutella käyttämään salaatteja päivittäisessä elämässäni samalla lailla kuin muitakin ruokia.
Olisihan se joo teoriassa helppoa ja yksinkertaista, mutta kuvittele vaikka, jos itse joutuisit tänään muuttamaan jonnekin ruokakulttuuriin, missä kaikki ruoka syödään leivällä, eikä aterimia ole. Varmasti sinä siihen tottuisit, mutta aivan takuulla ikävöisit aterimia, ainakin aluksi. Ja monien ruokalajien kanssa voisit hämmentyä siitä, että hei mitenkäs tämä toimiikaan tämän leivän kanssa. Uusiin tapoihin opetteleminen ei ole yhtä helppoa, kuin mitä sen aktiviteetin kertaluontoinen suorittaminen teoriassa on.
En vieläkään ymmärrä ongelmaasi. Elämme kuitenkin jo vuotta 2023. Ei ole täällä Suomessakaan mitenkään ihmeellistä syödä välillä puikoilla tai vaikka leivällä. Vai etkö oikeasti ole koskaan kuulut esim. sushista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti kuvitteli tekevänsä terveellistä ruokaa, kun pilkkoi jäävuorisalaattia, suolakurkkua, tomaattia, nakkeja ja juustoa "salaatiksi". Monesti syötiin tätä isot kasat, ja päälle vielä reilusti kaupan salaatinkastiketta. Ihan vaan salaattia syötiin...
Olikin sitten vähän vanhempana pienoinen shokki kun tajusin ettei meidän salaatti ollut terveellistä nähnytkään. Itse kaivoin aina mahdollisimman paljon juustokuutioita lautaselleni.
Hyvää se kyllä silloin lapsena oli. Enää ei ehkä uppoaisi.
Kuulostaa hyvältä!
Ei oo, salaatti on tuoretta, ei kuumennettua eikä kertaalleen keitettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo salaattipakko taitaa olla kyllä aika uusi keksintä. Ei minun lapsuudessani talvisin syöty lasivillassa kasvatettua salaattia, saati närpiön kasvihuoneen tomaatteja.
Talvem salaatit olivat pyolukkahillo, porkkanaraaste ja etikkapunajuuret.
Tuoretta syötiin vain kesäisin ja elettiin ja oltiin paljon laihempia silloin.Lasivillassa??
Kasviharrastajana olen kokeillut monenlaisia kasvualustoja, mutta lasivilla on kyllä jo radikaali ratkaisu.
Ketju täynnä autisteja, jotka syö pyöreää ruokaa ei kulmikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä käytä salaatin kastiketta, miksi pilaisin hyvän salaatin, makua siihen salaattiin jäävuori tai jääsalaatti, kurkku ja tomaatti salaattiin saa kun laittaa vaikka ananasta, appelsiinia, melonia jne sekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut kotona lapsuudessa ruoan kanssa jotain salaattia, samoin olen tartuttanut sen omiin jo melkein aikuisiin lapsiinkin. Joskus kun meillä on ruoanlaitossa kiire tai rahat vähissä, ja on vain jokin ruoka, kaikki kysyvät yhteen ääneen, että eikö meillä ole salaattia. Kai se on vähän mihin tottuu. Kyllä meilläkin syödään välillä pasta-tai perunasalaattia tms. mutta jotenkin kaipaan ruoan kanssa jotain tuoretta.
Ja siis ei ole pakkopullaa perheessä kenellekään, syödään kasviksia, vihanneksia ja salaattia siksi, kun tykätään niistä.
Olet saanut lapsuudestasi arvokkaan lahjan. Olisipa meilläkin ollut tuollainen syömiskulttuuri. Mutta meillä oli semmoinen asennejaottelu, että ruoka on ruokaa, ja salaatti on salaattia, ja se salaatti on ikävä kyllä pakko syödä, koska joku yhteiskunnan ylijumala käskee syömään kasviksia. Niin niitä sitten täytyy pakolla vähän ottaa siihen kylkeen, paitsi jos on aikuinen mies, joka ei mitään pupun_ruokaa syö. Ja kasvissyöjät sitten ovat niitä ihmisiä, jotka syövät pelkkää salaattia, eli jättävät ruokalautaselta lihan ja perunan ja kaiken oikean ruoan pois, ja täyttävät kaiken lautastilan sillä kitkerällä jäävuori-kurkku-tomaattisilpulla.
Nyt aikuisena ihan jännä yrittää opetella, että mitenkäs tämä maailma oikeasti toimiikaan. Olisi kiva oppia käyttämään salaatteja luontevasti.
ap
En ymmärrä, mitä vaikeaa salaattien "käyttämisessä" on. Samalla tavalla ne syödään kuin liha ja perunatkin. Ja netti on täynnä erilaisia reseptejä. Teet nyt yksinkertaisesta asiasta rakettitiedettä.
Reseptien löytämisessä ei ole ongelmaa, vaan siinä, että niitä reseptejä ei tule koskaan mieli käyttää, koska aivot eivät hahmota salaattia samalla lailla kuin muun suomalaisen ruoan. Ja haluaisin totutella käyttämään salaatteja päivittäisessä elämässäni samalla lailla kuin muitakin ruokia.
Olisihan se joo teoriassa helppoa ja yksinkertaista, mutta kuvittele vaikka, jos itse joutuisit tänään muuttamaan jonnekin ruokakulttuuriin, missä kaikki ruoka syödään leivällä, eikä aterimia ole. Varmasti sinä siihen tottuisit, mutta aivan takuulla ikävöisit aterimia, ainakin aluksi. Ja monien ruokalajien kanssa voisit hämmentyä siitä, että hei mitenkäs tämä toimiikaan tämän leivän kanssa. Uusiin tapoihin opetteleminen ei ole yhtä helppoa, kuin mitä sen aktiviteetin kertaluontoinen suorittaminen teoriassa on.
En ymmärrä, kuinka voi tehdä salaateista ja niiden käytöstä noin vaikeaa?
Itse laitoin lisukkeeksi coleslawia ja raejuustoa ruoan kanssa samalle lautaselle. En ole rajoittunut persoona.
Jos pidät raejuustoa salaattina, niin ehkä sinun pitäisi olla vähän rajoittuneempi, kuin olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut kotona lapsuudessa ruoan kanssa jotain salaattia, samoin olen tartuttanut sen omiin jo melkein aikuisiin lapsiinkin. Joskus kun meillä on ruoanlaitossa kiire tai rahat vähissä, ja on vain jokin ruoka, kaikki kysyvät yhteen ääneen, että eikö meillä ole salaattia. Kai se on vähän mihin tottuu. Kyllä meilläkin syödään välillä pasta-tai perunasalaattia tms. mutta jotenkin kaipaan ruoan kanssa jotain tuoretta.
Ja siis ei ole pakkopullaa perheessä kenellekään, syödään kasviksia, vihanneksia ja salaattia siksi, kun tykätään niistä.
Olet saanut lapsuudestasi arvokkaan lahjan. Olisipa meilläkin ollut tuollainen syömiskulttuuri. Mutta meillä oli semmoinen asennejaottelu, että ruoka on ruokaa, ja salaatti on salaattia, ja se salaatti on ikävä kyllä pakko syödä, koska joku yhteiskunnan ylijumala käskee syömään kasviksia. Niin niitä sitten täytyy pakolla vähän ottaa siihen kylkeen, paitsi jos on aikuinen mies, joka ei mitään pupun_ruokaa syö. Ja kasvissyöjät sitten ovat niitä ihmisiä, jotka syövät pelkkää salaattia, eli jättävät ruokalautaselta lihan ja perunan ja kaiken oikean ruoan pois, ja täyttävät kaiken lautastilan sillä kitkerällä jäävuori-kurkku-tomaattisilpulla.
Nyt aikuisena ihan jännä yrittää opetella, että mitenkäs tämä maailma oikeasti toimiikaan. Olisi kiva oppia käyttämään salaatteja luontevasti.
ap
En ymmärrä, mitä vaikeaa salaattien "käyttämisessä" on. Samalla tavalla ne syödään kuin liha ja perunatkin. Ja netti on täynnä erilaisia reseptejä. Teet nyt yksinkertaisesta asiasta rakettitiedettä.
Reseptien löytämisessä ei ole ongelmaa, vaan siinä, että niitä reseptejä ei tule koskaan mieli käyttää, koska aivot eivät hahmota salaattia samalla lailla kuin muun suomalaisen ruoan. Ja haluaisin totutella käyttämään salaatteja päivittäisessä elämässäni samalla lailla kuin muitakin ruokia.
Olisihan se joo teoriassa helppoa ja yksinkertaista, mutta kuvittele vaikka, jos itse joutuisit tänään muuttamaan jonnekin ruokakulttuuriin, missä kaikki ruoka syödään leivällä, eikä aterimia ole. Varmasti sinä siihen tottuisit, mutta aivan takuulla ikävöisit aterimia, ainakin aluksi. Ja monien ruokalajien kanssa voisit hämmentyä siitä, että hei mitenkäs tämä toimiikaan tämän leivän kanssa. Uusiin tapoihin opetteleminen ei ole yhtä helppoa, kuin mitä sen aktiviteetin kertaluontoinen suorittaminen teoriassa on.
Öööö..... Kyllä lähes kaikilla ihmisillä on tapana syödä monenlaisia ruokia eikä uuden ruokalajin syömiseen mitään vuosien harjoittelua tarvita. Sen kun kokkaa vain ja laittaa ääntä kohti. Tai jos ei osaa kokata, menee ravintolaan. Ihan on kyseessä aktiviteetin kertaluontoinen suorittaminen, jos syö vaikka caesar-salaattia. Ei tarvitse mitään ennakkovalmisteluja. Onnistuu yhtä hyvin kuin lehtipihvin ja ranskanperunoiden syöminen.
Vierailija kirjoitti:
Ei oo, salaatti on tuoretta, ei kuumennettua eikä kertaalleen keitettyä.
Höpö höpö, lämpimiä salaattireseptejä on netti pullollaan. Guuglaa vaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut kotona lapsuudessa ruoan kanssa jotain salaattia, samoin olen tartuttanut sen omiin jo melkein aikuisiin lapsiinkin. Joskus kun meillä on ruoanlaitossa kiire tai rahat vähissä, ja on vain jokin ruoka, kaikki kysyvät yhteen ääneen, että eikö meillä ole salaattia. Kai se on vähän mihin tottuu. Kyllä meilläkin syödään välillä pasta-tai perunasalaattia tms. mutta jotenkin kaipaan ruoan kanssa jotain tuoretta.
Ja siis ei ole pakkopullaa perheessä kenellekään, syödään kasviksia, vihanneksia ja salaattia siksi, kun tykätään niistä.
Olet saanut lapsuudestasi arvokkaan lahjan. Olisipa meilläkin ollut tuollainen syömiskulttuuri. Mutta meillä oli semmoinen asennejaottelu, että ruoka on ruokaa, ja salaatti on salaattia, ja se salaatti on ikävä kyllä pakko syödä, koska joku yhteiskunnan ylijumala käskee syömään kasviksia. Niin niitä sitten täytyy pakolla vähän ottaa siihen kylkeen, paitsi jos on aikuinen mies, joka ei mitään pupun_ruokaa syö. Ja kasvissyöjät sitten ovat niitä ihmisiä, jotka syövät pelkkää salaattia, eli jättävät ruokalautaselta lihan ja perunan ja kaiken oikean ruoan pois, ja täyttävät kaiken lautastilan sillä kitkerällä jäävuori-kurkku-tomaattisilpulla.
Nyt aikuisena ihan jännä yrittää opetella, että mitenkäs tämä maailma oikeasti toimiikaan. Olisi kiva oppia käyttämään salaatteja luontevasti.
ap
En ymmärrä, mitä vaikeaa salaattien "käyttämisessä" on. Samalla tavalla ne syödään kuin liha ja perunatkin. Ja netti on täynnä erilaisia reseptejä. Teet nyt yksinkertaisesta asiasta rakettitiedettä.
Reseptien löytämisessä ei ole ongelmaa, vaan siinä, että niitä reseptejä ei tule koskaan mieli käyttää, koska aivot eivät hahmota salaattia samalla lailla kuin muun suomalaisen ruoan. Ja haluaisin totutella käyttämään salaatteja päivittäisessä elämässäni samalla lailla kuin muitakin ruokia.
Olisihan se joo teoriassa helppoa ja yksinkertaista, mutta kuvittele vaikka, jos itse joutuisit tänään muuttamaan jonnekin ruokakulttuuriin, missä kaikki ruoka syödään leivällä, eikä aterimia ole. Varmasti sinä siihen tottuisit, mutta aivan takuulla ikävöisit aterimia, ainakin aluksi. Ja monien ruokalajien kanssa voisit hämmentyä siitä, että hei mitenkäs tämä toimiikaan tämän leivän kanssa. Uusiin tapoihin opetteleminen ei ole yhtä helppoa, kuin mitä sen aktiviteetin kertaluontoinen suorittaminen teoriassa on.
En ymmärrä, kuinka voi tehdä salaateista ja niiden käytöstä noin vaikeaa?
Itse laitoin lisukkeeksi coleslawia ja raejuustoa ruoan kanssa samalle lautaselle. En ole rajoittunut persoona.Jos pidät raejuustoa salaattina, niin ehkä sinun pitäisi olla vähän rajoittuneempi, kuin olet.
Autismi kukoistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut kotona lapsuudessa ruoan kanssa jotain salaattia, samoin olen tartuttanut sen omiin jo melkein aikuisiin lapsiinkin. Joskus kun meillä on ruoanlaitossa kiire tai rahat vähissä, ja on vain jokin ruoka, kaikki kysyvät yhteen ääneen, että eikö meillä ole salaattia. Kai se on vähän mihin tottuu. Kyllä meilläkin syödään välillä pasta-tai perunasalaattia tms. mutta jotenkin kaipaan ruoan kanssa jotain tuoretta.
Ja siis ei ole pakkopullaa perheessä kenellekään, syödään kasviksia, vihanneksia ja salaattia siksi, kun tykätään niistä.
Olet saanut lapsuudestasi arvokkaan lahjan. Olisipa meilläkin ollut tuollainen syömiskulttuuri. Mutta meillä oli semmoinen asennejaottelu, että ruoka on ruokaa, ja salaatti on salaattia, ja se salaatti on ikävä kyllä pakko syödä, koska joku yhteiskunnan ylijumala käskee syömään kasviksia. Niin niitä sitten täytyy pakolla vähän ottaa siihen kylkeen, paitsi jos on aikuinen mies, joka ei mitään pupun_ruokaa syö. Ja kasvissyöjät sitten ovat niitä ihmisiä, jotka syövät pelkkää salaattia, eli jättävät ruokalautaselta lihan ja perunan ja kaiken oikean ruoan pois, ja täyttävät kaiken lautastilan sillä kitkerällä jäävuori-kurkku-tomaattisilpulla.
Nyt aikuisena ihan jännä yrittää opetella, että mitenkäs tämä maailma oikeasti toimiikaan. Olisi kiva oppia käyttämään salaatteja luontevasti.
ap
En ymmärrä, mitä vaikeaa salaattien "käyttämisessä" on. Samalla tavalla ne syödään kuin liha ja perunatkin. Ja netti on täynnä erilaisia reseptejä. Teet nyt yksinkertaisesta asiasta rakettitiedettä.
Reseptien löytämisessä ei ole ongelmaa, vaan siinä, että niitä reseptejä ei tule koskaan mieli käyttää, koska aivot eivät hahmota salaattia samalla lailla kuin muun suomalaisen ruoan. Ja haluaisin totutella käyttämään salaatteja päivittäisessä elämässäni samalla lailla kuin muitakin ruokia.
Olisihan se joo teoriassa helppoa ja yksinkertaista, mutta kuvittele vaikka, jos itse joutuisit tänään muuttamaan jonnekin ruokakulttuuriin, missä kaikki ruoka syödään leivällä, eikä aterimia ole. Varmasti sinä siihen tottuisit, mutta aivan takuulla ikävöisit aterimia, ainakin aluksi. Ja monien ruokalajien kanssa voisit hämmentyä siitä, että hei mitenkäs tämä toimiikaan tämän leivän kanssa. Uusiin tapoihin opetteleminen ei ole yhtä helppoa, kuin mitä sen aktiviteetin kertaluontoinen suorittaminen teoriassa on.
En ymmärrä, kuinka voi tehdä salaateista ja niiden käytöstä noin vaikeaa?
Itse laitoin lisukkeeksi coleslawia ja raejuustoa ruoan kanssa samalle lautaselle. En ole rajoittunut persoona.Jos pidät raejuustoa salaattina, niin ehkä sinun pitäisi olla vähän rajoittuneempi, kuin olet.
Raejuusto voi hyvinkin olla osa salaattia. Salaatti ei tarkoita vain vihreitä salaatinlehtiä.
t. eri
Lämpimänä se on makaronilaatikkoa.