Köyhäilyruoka onkin ihan törkeän hyvää!
Keitin kokonaista ohraa, sekoitin siihen currytahnaa ja lopuksi paistettua uunilenkkiä. Hyvää!
Kommentit (1264)
Kaurapuurolla me aloitetaan jokainen päivä.
Perunaa kastikkeella ja jotain protskuu.
Leipää paistetaan kotona.
Tähän on menty.
Vierailija kirjoitti:
Kaurapuurolla me aloitetaan jokainen päivä.
Perunaa kastikkeella ja jotain protskuu.
Leipää paistetaan kotona.
Tähän on menty.
Kuin suoraan kasarilta meidän faijan tarjoilema menuu, siillä erotuksella että leipää ei tehnyt vaan metrikarjalanpiirakkaa munavoilla. Kaurapuuroa en ole syönyt sen jälkeen kun sitä suolattomana söin joka aamu kuutisentoista vuotta. Tuo "jotain protskuu" on jonkinlainen muodikas poliittisesti korrekti eufemismi, jolla vältetään leimautumasta ei-vegaaniksi. Kun syödään lihaa, kalaa tai kanaa, niin todetaan vaatimattomasti että mä vedin vain "jotain prodee", niin ei tuu vihreille paha mieli.
:)
Vierailija kirjoitti:
Saattaapa piankin loppua ruuan kanssa hifistely ja ronklaaminen tyyliin "mä en syö tota yöks". Kyllä se on nälkä joka "ruuan suolaa". Syödään kiltisti mitä sattuu saamaan.
Jeps.
Mutkin pakotettiin lapsena syömään esim. borschkeittoa/borssikeittoa, sipulikeittoa ym. Monenlaisia ruokia, jotka sitten kävin välillä oksentamassa. Ihan sama ehdinkö oksentamaan vessaan vai tuliko ykä siinä lautasen päällä, ruoka oli syötävä, koska "ylenkatsetta" ruokaan ei suvaittu.
Aikuisena sitten selvisi, että olen allerginen esim. sipulille ja monelle muulle asialle, joita mut lapsena pakotettiin syömään, ja joista yrjö lensi.
Pitäisikö olla kiitollinen siitä, että köyhässä perheessä pakotettiin syömään kaikkea sopimatonta?
Kauppamies kirjoitti:
Ei ole. Kyllä sitä naudan sisäfilettä pitää olla vara jokapäivä syödä. itsellä on kyllä varaa. Olenkin oikea kulinaristi ja syön päivittäin ravintoloissa ruokani. Minähän en köyhien laskiämpäreille alene.
Kulinaristi tietää, että file on huonoille kokeille. Maukkain liha haudutetaan pitkään.
Punalapulla sai X-tra juustoa. Laitan sitä pari sentin viipaletta lautaselle ja sulatan kuohuvaksi mikrossa. Ai että on hyvää jäähtyneenä. Sekaan voi laittaa vaikka makkaraa, niin peittoaa pakastepizzankin mennen tullen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä laitatte ruskeaan kastikkeeseen sekaan? Ei kai pelkkää kastiketta ja perunaa? Jauhelihaa, makkaraa tai jotain?
Täällä nää meinaa, että syövät pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa. Oli mulle aivan täysin uusi juttu, että piti jututtaa äitiäkin, kun en omasta lapsuudesta tuommoista muista.
Äitikin oli samaa mieltä, että kyllä ruskeeseen kastikkeeseen tuli aina lihaa tai makkaraa/nakkia. Nauroi vielä päälle, eihän kukaan niin ravintoköyhää ole syönyt, että tosiaan pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa?
vm -72
Ruskea kastike=voissa ruskistettuja vehnäjauhoja mausteilla.
Jos sekaan laitetaan lihaa, kyseessä on luonnollisesti lihakastike. Nakeilla nakkikastike jne.
Meillä oli lapsuudessa usein keitettyjä perunoita, ruskeaa kastiketta ja lihapullia (erillään kastikkeesta). Hyvin tyypillinen kotiruoka kasarilla.
vm -78
Samoin.
Ja kuulostaa erikoiselta jos seitsemänkymppinen naureskelee pelkälle ruskealle kastikkeelle, aikamoisessa kuplassa on tarvinnut elää ellei tiedä, että se oli perunoiden kylkeen ihan yleinen perusruoka aikanaan. Tai toki muistikin voi tietty tehdä jo tuossa iässä tepposet...
Ei ole normaalia missään iässä, että muisti tekee tepposet muuten kuin sairaudessa enkä ymmärrä mitä nauramista siinä on. Tämän muistat itse iäkkäänä jos saat elää sinne asti.
Vaikka olenkin sitä mieltä, että Suomessa ronklataan ruoan kanssa liikaa, eli nirsoillaan ja valikoidaan, sitten taas Japani on ihan toisessa ääripäässä: jos annokseen kuuluu vaikkapa kalaa, paistettuja kasviksia sekä vehnänuudeleita (kuvitteellinen ruoka), silloin se syödään juuri sellaisenaan. Kalaa ei suostuta vaihtamaan kanaan; kasviksista ei voi valikoida lemppareitaan; tarjolla ei taatusti ole gluteenitonta vaihtoehtoa nuudeleillekaan. Jos allergiat kiusaavat, sitten on tilattava ihan jokin muu annos- tai oltava syömättä.
Lapset oppivat tämän ansiosta kaikkiruokaisiksi, kyllä- mutta tilanne voi olla kurja sille allergikolle/erityisherkälle!
Ei luonnonsuolta, mutta täysin kyllä syötävää...
Olisi mielenkiintoista, kun jokainen kommentoija mainitsisi ikänsä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvänä vinkkinä, että meillä kotona tehtiin viiliä siten, että ostetusta viilistä laitettiin lusikallinen tai pari astiaan tai pestyihin viilipurkkeihin juureksi, ja maitoa päälle, annettiin olla huoneen lämmössä pari päivää. Tällä tavalla sai paljon viiliä jatkettuna syötäväksi. Vanhemmissa ihmisissä oli tuota kätevää säästöajattelua, etenkin kun viili ei ollut edes vielä niin jokapäiväistynyttä. Terveydestä ei kuitenkaan tingitty, eli joku pöpöpelkoinen voi olla turvallisin mielin, viili oli ensiluokkaista. Kokeilkaa. Itse olen nykyään laiskistunut kaupunkilainen, joten lyllerrän kauppaan ja ostan sen viilin:D
Ja mä teen viilin tänä päivänäkin ihan savikippoihin, kuten mun lapsuudessa oli tapana.
Miksi tekisi itse viiliä, kun se on halvimmasta päästä maitotuotteita, ellei nyt ole omaa lehmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaapa piankin loppua ruuan kanssa hifistely ja ronklaaminen tyyliin "mä en syö tota yöks". Kyllä se on nälkä joka "ruuan suolaa". Syödään kiltisti mitä sattuu saamaan.
Jeps.
Mutkin pakotettiin lapsena syömään esim. borschkeittoa/borssikeittoa, sipulikeittoa ym. Monenlaisia ruokia, jotka sitten kävin välillä oksentamassa. Ihan sama ehdinkö oksentamaan vessaan vai tuliko ykä siinä lautasen päällä, ruoka oli syötävä, koska "ylenkatsetta" ruokaan ei suvaittu.
Aikuisena sitten selvisi, että olen allerginen esim. sipulille ja monelle muulle asialle, joita mut lapsena pakotettiin syömään, ja joista yrjö lensi.
Pitäisikö olla kiitollinen siitä, että köyhässä perheessä pakotettiin syömään kaikkea sopimatonta?
Pitäisi ja olisi hyvä ymmärtää myös miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaapa piankin loppua ruuan kanssa hifistely ja ronklaaminen tyyliin "mä en syö tota yöks". Kyllä se on nälkä joka "ruuan suolaa". Syödään kiltisti mitä sattuu saamaan.
Jeps.
Mutkin pakotettiin lapsena syömään esim. borschkeittoa/borssikeittoa, sipulikeittoa ym. Monenlaisia ruokia, jotka sitten kävin välillä oksentamassa. Ihan sama ehdinkö oksentamaan vessaan vai tuliko ykä siinä lautasen päällä, ruoka oli syötävä, koska "ylenkatsetta" ruokaan ei suvaittu.
Aikuisena sitten selvisi, että olen allerginen esim. sipulille ja monelle muulle asialle, joita mut lapsena pakotettiin syömään, ja joista yrjö lensi.
Pitäisikö olla kiitollinen siitä, että köyhässä perheessä pakotettiin syömään kaikkea sopimatonta?
Pitäisi ja olisi hyvä ymmärtää myös miksi.
Ei, ja ei.
Isäni päätti kuusivuotiaana, että hän ei Amalian maitoa juo (yksi pientilan lehmistä). Ei juonut, eikä kukaan pakottanut, tämä tapahtui 50-luvun puolivälissä maalla köyhässä perheessä. Itse jouduin koulussa syömään kerran kesäkeittoa, jonka oksensin samantien. Vain kerran.
Silti olin (ja olen) kitukasvuinen, koska söin teini-ikäiseksi saakka epäsopivaa ruokaa. Olin allerginen asialle, joka oli (ja on edelleen) joka paikassa ruokavalion perusta: sipuli. Vasta teini-ikäisenä, kun aloin itse vastata ruokahuollostani, aloin yhdistää jatkuvan huonon oloni, migreenit ja muut siihen, että ne puuttuivat silloin, kun en syönyt sipulia. Vahinko oli jo tapahtunut, eli en koskaan "kasvanut täyteen potentiaaliini", ja mm. hampaissani on vikaa jatkuvan huonon ravinnonimeytymisen vuoksi (näin sanoi hammaslääkäri, kun itse ajattelin sen johtuvan siitä, että saatoin joskus hieman lepsuilla hammashygienian kanssa).
Vierailija kirjoitti:
Miltä ruokaohjesivustolta tai mistä keittokirjasta löytyisi hyviä edullisia ruokareseptejä köyhäilijälle?
Mulla on keittokirja Italian "köyhäruuista",; joka reseptissä on meillä kaupoissa varmaan kalleimpia osasia: erikoisjuustot, maustetut makkarat, ravut jne...
Ruskeakastike taitaa olla sellanen peruskastike josta voi tuunata laittamalla pippuria, tai sipulia tai kermaa tai mitä kaikkee mieleen pälkähtää. Sinappi tomaatti worchestershirekastikketta vaikka.
Kastikkeissa on voimaa ja sillä saa hyvää makua köyhäilyeineksiinkin. Mitä se nyt sitten tarkottaakaan? Pottu sipuli, voi, vat oikeastaan monissa ruuissa kaiken aa ja oo.
Pyttipannun tekee helposti ja halvalla. On hyvää.
Jokainen aamu alkaa kaurapuurolla ja marjoilla. Tavallaan se ei ole köyhäilyruokaa, kun laitan siihen maapähkinävoita, ruokalusikallisen maustamatonta jugurttia ja hyppysellisen siemeniä. Marjatkin ostan kaupasta, vaikka itse poimien saisi ilmaiseksi.
Makkaraa en syö, vaikka olisin miten köyhä. Isä oli makkaratehtaalla töissä ja kertoi mitä kaikkea siihen työnnetään. Käytännössä kaikkea syömäkelvotonta, joukkoon hurjasti suolaa ja säilöntäaineita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvänä vinkkinä, että meillä kotona tehtiin viiliä siten, että ostetusta viilistä laitettiin lusikallinen tai pari astiaan tai pestyihin viilipurkkeihin juureksi, ja maitoa päälle, annettiin olla huoneen lämmössä pari päivää. Tällä tavalla sai paljon viiliä jatkettuna syötäväksi. Vanhemmissa ihmisissä oli tuota kätevää säästöajattelua, etenkin kun viili ei ollut edes vielä niin jokapäiväistynyttä. Terveydestä ei kuitenkaan tingitty, eli joku pöpöpelkoinen voi olla turvallisin mielin, viili oli ensiluokkaista. Kokeilkaa. Itse olen nykyään laiskistunut kaupunkilainen, joten lyllerrän kauppaan ja ostan sen viilin:D
Ja mä teen viilin tänä päivänäkin ihan savikippoihin, kuten mun lapsuudessa oli tapana.
Olen myös nykyisin tehnyt viilin itse. Kokeiluna laittanut erilaisia hilloja pohjalle, hyvää tulee.
Suklaakiisseli: Litra maitoa, desi tärkkelysjauhoa (maissi, peruna, ohrakas), vajaa desi kaakaojauhetta, vajaa desi sokeria, mausteeksi vanilliini-/ vaniljasokeria pari tl. "Punaisesta" maidosta tulee paras. Etenkin laputettua päiväysmaitoa käyttäen tulee sikahalpaa verrattuna kaupan vanukkaisiin.